K.N. Special rataharjoituksessa

Valmennuskurssi huipentui sunnuntaina rataharjoitukseen, jossa ratsastimme ohjelmana K.N. Specialin. Koska aamulla oli jo ratsastettu, otettiin alle vain lyhyt verryttely neljän ratsukon ryhmässä. Aamutunnin perusteella olin varautunut hyytyneeseen menoon, eikä Vake mikään reipas ja energinen ollutkaan. En kuitenkaan päätynyt yliratsastamaan aivan julmetusti, joten verryttely ei onneksi ollut ihan niin työlästä ja nihkeää kuin aamulla. Maltoin luottaa siihen, että Vake tulisi paremmalle tuntumalle verryttelyn edetessä, enkä tuskastunut välittömästi kun ei paketti ollut saman tien valmis. Oma oloni oli vähän väsynyt ja huono, enkä ollut ratsastajana tehokkaimmillani. Tallilta kotiin päästyäni alkoikin nopeasti nousta kuume, joten ei ihme, että en ollut rataa ratsastaessa aivan parhaimmassa iskussa.

Odottelimme vuoroa aitojen ulkopuolella maneesin päädyssä, ja meidän vuoromme oli ryhmän toisena. Oman vuoron aluksi sai pyöriä radalla vielä muutaman minuutin, ja koetin käyttää ajan hyödyksi Vakea herätellen. Tänään ei ollut löytynyt niin letkeää ja sujuvaa menoa kuin ensimmäisinä kurssipäivinä, joten aivan parhaimmassa mahdollisessa vireessä ei rataa päästy aloittamaan. Vake kuitenkin eteni ravissa kohtalaisesti, ja totesinkin, että eipä se tästä nyt parane vaikka kuinka hinkkaisi lisää. Niinpä lähdimme taapertamaan ohjelmaa läpi.

Radan alkupuolella patistelin Vakea aika paljon pohkeella ja vähän raipallakin. Raippa siis sai onneksi olla radalla mukana. Vake puolestaan reagoi näihin aktivointiyrityksiin huiskimalla häntäänsä poikkeuksellisen paljon. Ravi ei pahemmin hyytynytkään, mutta vielä paremminkin se olisi saanut työntää eteenpäin, jotta tuntuma olisi tasoittunut. Keskiravilävistäjän alussa tulikin sitten meille harvinainen tahtirikko, kun käskin Vakea eteenpäin. Siinä menetettiin ainakin joku piste, sillä vaatimattomasta ravin lisäyksestä huolimatta saamme keskiravissa kuitenkin yleensä kiitosta tahdista. Tämän pienen kämmin jälkeen alkoi sitten kulkea mukavammin. Pienen alkuräpistelyn jälkeen ravityöskentelyyn tuli nyt tasaisuutta, ja ravivoltti, toinen loiva kiemura, lävistäjä käyntisiirtymisineen sekä vielä toinenkin voltti menivät oikein asiallisesti. Ravi kuljetti eteenpäin, ja pyöreyskin oli aika hyvä, joskin tuntuma hieman heppoinen. Tällä kertaa Vake ei edes pilkkinyt juurikaan kuolaimen alle, kun liikkumisessa oli edes jonkinlaista energiaa. Näistä raviohjelman loppupään arvostelukohdista tulikin kaikkein parhaimmat numerot eli seiskoja.

Käynnissä ei energiaa löytynyt tarpeeksi, joten pyöreyskin siinä sitten kärsi. Laukka oli vielä pahempaa tahmailua, mutta oikean laukan lävistäjästä ei sentään tullut aivan katastrofia. Laukka putosi pois hieman etuajassa, mutta ei kuitenkaan aivan tolkuttoman aikaisin. Väliin tulevalla ravipätkällä liikuttiin taas ihan mukavasti, mutta vasemman laukan noston mokasin itse aika lahjakkaasti. Keskityin ilmeisesti vain ponin suoristamiseen radan poikki kääntyessä, ja nosto jäi oikeastaan täysin valmistelematta. Niinpä Vake ei sitten meinannut heti nostaakaan, ja paniikissa tuuppasin sen myöhässä laukalle. Ei näin! Vasemmassa laukassa moottori jälleen puuttui, mutta tämän suunnan lävistäjän sain ratsastaa aika huolettomin mielin. Käyntiin jarrutus onnistui tietenkin ihan itsestään, ja sain käynnissä myös tähdättyä täsmällisesti lopputervehdyslinjalle.

Rata ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta tavanomaiseen suoritustasoomme nähden oikein kiva raviohjelman osalta. Vake ei kulkenut läheskään niin hienosti kuin perjantain ja lauantain tunneilla, ja omastakin tekemisestäni oli puhti pois, mutta eipä kyllä kuitenkaan hyydytty radalle niin pahasti kuin monena muuna kertana. Ravi kuljetti ihan asiallisesti eteenpäin, ja tästä tulikin Artsilta kehuja. Kyllä se raippa mukana kouluradalla vaan auttaa aika paljon. Raviohjelma sekä teiden täsmällisyys olivat suorituksen ansiot. Laukassa ei vaan vielä energia riitä, kuten arvostelupaperissakin todettiin. Siksi se nenä nousee laukassa ylös, vaikka ravissa mennään nätisti pyöreänä. Hyvän raviohjelman ansiosta pisteet ylsivät kuitenkin 63,60 %:iin, eli ei huono tulos vaikka toki arvostelu olikin aika kiltti.

Kokonaisuutena kurssi ei mennyt yhtään pöllömmin, vaan suorastaan hyvin. Loppua kohti alkaa tällaisissa treenirutistuksissa Vakea aina hyydyttää, mutta kyllä viikonlopun aikana esiintyi parhaimmillaan todella mainiota menoa. Kyllä tässä on pikkuhiljaa menty selvästi eteenpäin, mistä suuri kiitos kuuluu tietenkin valmentajalle.

Videosta kiitos Päiville!

Suurin kurpitsa eli halloween-teemakisat

Vake-o'-lantern. Huomaa sinivalkoinen ruusuke!

Tänäkin sunnuntaina oli kisat, sillä nyt ratsastettiin Tallinmäellä LidRid Teamin seuracupin toinen osakilpailu. Ensimmäinen osakilpailu pidettiin siis maaliskuussa, jolloin vierailimme Kiimingin ratsastuskeskuksella osallistumassa sekä koulu- että esteosuuteen. Idea oli myös Tallinmäellä järjestettävässä cup-osakilpailussa sama, eli yhden päivän aikana mentiin sekä koulua että esteitä, ja ajankohtainen pukeutumisteemakin oli kisassa mukana. Luonnollisestikin pyhäinpäiväviikonlopun naamiaiskisojen teemana oli halloween.

Kisapäivä aloitettiin esteosuudella, jossa osallistuimme Vaken kanssa 80 sentin luokkaan. Käytössä oli ihanneaika-arvostelu, ja meillehän se kyllä passasi. Tempovaatimuskin oli taas se mukava 300 m/min. Rata oli tällä kertaa varsin simppeli, vain seitsemän esteen mittainen ja suoraviivainen. Mukana oli kahden laukan sarja, mutta se oli selvästi alle maksimikorkeuden. Maneesin ikkunoista silmiä häikäisevä aamuaurinko kuitenkin asetti omat haasteensa, ja auringon häikäisyvaikutuksen vuoksi ainakin kolmoseste oli jätetty vähän pienemmäksi. Verryttely ratsastettiin maneesissa, ja Vake vaikutti verryttelyssä ihan pörhäkkäältä ja vähän pomppuisaltakin näin pakkaspäivän kunniaksi. Etenkin katsomopäädyssä tahtoi tulla lapaliirto-oikomista. Verryttelyhypyt sujuivat joka tapauksessa ihan napakasti. Tykkäsin Vaken energiasta, mutta tiesin, että oikomisen kanssa saisi radalla olla kyllä aivan erityistarkkana.

Odottelimme maneesissa kun ryhmän ensimmäiset ratsukot suorittivat ratansa. Sitten oli meidän vuoro. Lähtökiihdytyksiin ei ollut valtavasti tilaa, mutta Vake porhalsi ensimmäiselle esteelle oikein kunnon imulla. Laukassa oli kivaa ponnekkuutta. Kakkosesteelle tuli ikkunoista pientä valoefektiä, ja sitä Vake katsoikin hypyn aikana vähän tarkemmin. Kolmoselle tultiin päädystä vähän lapa edellä, mutta ihan sujuvasti. Reilun 21 metrin linjalla koetin ratsastaa hieman kiinni, ja saatiinkin kuusi laukkaa mahtumaan tähän aika mukavasti. Linjan jälkeen olisi vaan sitten pitänyt lähteä lentämään saman tien eteen, sillä seuraava este oli sarja. Sarjalle ei tultu ihan niin hyvällä imulla, ja pientä mutkitteluakin lähestymisessä tapahtui. Eipä sattunut tulemaan oikein sujuvaa ponnistuspaikkaa, vaan a-osalle tuli aika laiska hyppy läheltä, ja niinpä sarjaväliin ei sitten kunnolla venytty. En lähtenyt pahasti tuuppaamaan, vaan annoin Vaken ottaa ylimääräisen miniaskeleen. Tällä kertaa ei siis sarjalle tullut onnistumista vaan mönkiminen, mutta selvitettiin se silti puhtaasti. Seuraavalle esteelle päästiin taas kiinni rytmiin, ja radan päättävä 17 metrin linja meni asiallisesti viidellä laukalla.



Rata oli aika kiva. Lapa edellä puskemiset toivat suoritukseen pientä epätasaisuuden tunnetta, mutta Vake oli mukavasti hereillä ja terävänä. Sarjalla tuli sitten hyytyminen, mutta tämä on tämä tavanomainen sarjaongelma, että jos ei a-osalle tule sujuvaa ponnistuspaikkaa josta päästään lentämään eteen niin sitten ei ilman lisäaskelta helposti selvitä. Yritin ratsastaa kaarteet rauhassa ja oikomatta, jotta emme liikaa alittaisi ihanneaikaa. Nytpä aikaan ratsastus sitten menikin aivan nappiin, sillä aikamme oli 45,90 sekuntia ihanneajan ollessa 46 sekuntia. Siitä on hankala enää paremmaksi laittaa, ja niinhän siinä kävi, että voitimme koko luokan. Tämä oli ensimmäinen voitto meille 80 sentin tasolla!

Esteosuus ei siis olisi voinut paljon paremmin mennä, ja iltapäivän kouluradalle lähdinkin tämän jälkeen leppoisalla mielellä. Ratana oli Helppo C EB Special. Odotukset eivät tietenkään olleet suuret tämän lajin osalta, mutta Vake oli aamulla vaikuttanut ihan pirteältä, joten toivoin energiaa riittävän vielä vähän kouluradallekin. Verryttelyn ratsastin aika lyhyesti, enkä ottanut siinä ollenkaan laukkaa, sillä ulkokenttä oli hieman kova. Vake liikkuikin ravissa ihan näppärässä muodossa ja rennosti. Energiaa saisi liikkumisessa aina olla enemmänkin, mutta meno oli ihan toimivaa. Radalle mennessä ja raipan jäädessä pois oli odotettavissa vähintäänkin jonkinlaista hidastumista, mutta onneksi Vake ei jumahtanut nyt mitenkään totaalisesti. Maneesissa otin vielä lyhyesti laukkaa alle, ja sitten olimme valmiit aloittamaan radan.

Alkuradan ravitehtävät sujuivat ihan asiallisesti. Alkutervehdyslinjasta tuli mukavan suora, ja raviympyrällä Vake ravasi ihan tahdikkaasti. Energia vaan oli sen verran puutteellista, että nenä tuppasi painumaan liiankin alas, eli ryhtiä tähän pitäisi saada lisää. Askeleen pidennyksessä etuosa ryhdistäytyikin paremmin, mutta jarrutuksesta lävistäjän lopussa tuli vähän töksähtävä. Pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa esitettävän laukannoston tiesin vaikeaksi, ja vaikka kuinka yritin muka antaa avut ajoissa, myöhästyi nosto silti reilusti, sillä Vake vastasi niin hitaasti. Laukassa meno oli tavanomaisen nihkeää. Käyntiosuudella Vake puolestaan liikkui ihan ryhdikkäästikin, mutta jälleen askellus olisi saanut olla eloisampaa. Myös toinen laukannosto myöhästyi, ja oli ihan hilkulla, ettei noussut väärä laukka Vaken jäädessä vähän vinoksi kulman jälkeen. Vasemman laukan ympyrällä tuli pieni tahtirikko Vaken koettaessa siirtyä raviin, eli tämäkään laukka ei pyörinyt oikein minkäänlaisella energialla. Lopputervehdyslinja onnistuikin sitten ihan hyvin ja suoraan.

Rata oli tietysti taas aika hidas ja energiaton, mutta oli tämä liikkuminen edellisiä koulukisoja parempaa. Vake ei tällä kertaa sulkeutunut kuoreensa aivan täysin, joten ei mennyt pahaksi puskemiseksi. Kyllähän se energian puute sitten näkyy siinä, että ravissa nenä lähtee helposti pilkkimään liian alas eikä etuosa pysy ryhdissä, ja tuntuma on monessa kohtaa vähän heppoinen. Vähän myös harmitti se, etten muistanut radalla juntata olkavarsia kylkien viereen, vaan päästin käsivarret liian suoraksi ja siten tuntumankin karkaamaan. Paljon parempi fiilis jäi kuitenkin kuin edellisistä koulukisoista, eli taas voi todeta tämän olevan mataliin odotuksiin nähden ihan ok rata. Tasaisuus ja täsmällisyys olivat toki ratamme hyvät puolet, ja pisteitä tuli 65,95 %:n edestä, kun arvostelu oli näissä kisoissa aika ystävällistä. Ei luonnollisestikaan sijoitusta, mutta ei oltu aivan jumbojakaan.

Kisapäivä oli hauska, ja eihän tällaisissa oman seuran pikkukisoissa osannut oikeastaan jännittääkään yhtään. Sekään ei tietysti haitannut, että menestystäkin tuli eikä edes kouluosuus ollut mikään täyskatastrofi. Varsinainen hyvän mielen kisapäivä!

Kuvasta ja estevideosta kiitos Annelle, kouluvideosta kiitos Päiville!

Riittävän lähelle ihanneaikaa

Estekisat jatkuivat sunnuntaiaamuna, jolloin ratsunani oli Vake 70 ja 80 sentin luokissa. Myös näissä luokissa oli käytössä ihanneaika-arvostelu, ja tavoitetempona 300 m/min. Rata oli nyt yhdeksän esteen mittainen ja sisälsi sarjan. Tavoitteenani oli päästä ainakin jälkimmäisessä luokassa tarkasti ihanneaikaan, kun taas ensimmäinen rata sai olla vielä vähän testailua.

Verryttely sujui asiallisesti, vaikka siellä olikin taas ajoittain melko ruuhkaista. Koleana ja tuulisena päivänä Vake alkoi syttyä hyppäämisestä ihan mukavasti, eli liikkumiseen löytyi hyvää kipinää. Oman vuoron lähestyessä pääsimme maneesiin odottelemaan ja katselemaan paikkoja. Sarja oli ainoa este, joka Vakelle oli tarpeellista esitellä. Saimme lähtömerkin seuraavan ratsukon saavuttua sisälle seuraksemme, ja Vake lähti napakasti liikkeelle. Ensimmäiselle esteelle lähestyessä se pääsi oikaisemaan aika pahasti, mistä johtuen ponnistuspaikan katsominen meni pieleen. Sama ilmiö toistui vielä kakkosesteellä, eli en jättänyt kaarteeseen riittävää oikaisuvaraa ja ponin kurvailu lapa edellä sotki lähestymistä. Näiden sähläämisten jälkeen rytmi sitten vihdoin löytyi kunnolla, ja rata lähti etenemään mukavasti. Vake liikkui oikein kivasti omalla imulla. 17 metrin linjat mentiin maltilla eli viidellä laukalla, mutta sarjaa edeltävässä kaarteessa piti painaa kaasua, jottei väli olisi jäänyt pitkäksi. Selvitimme sarjan hyvin, ja sen jälkeen loppurata olikin rentoa ajelua. Tässä vaiheessa jo muistin, että voisi vähän hidastellakin, jottei ihanneaika alittuisi kovin pahasti. Maaliin tultiin puhtaasti, ja pienten alkusähläysten jälkeen tästä tulikin oikein asiallinen rata.

Kuten vähän aavistelin, ihanneaika alittui eli olimme noin 3,3 sekuntia liian nopeita. Tällä ajalla ei kuitenkaan tullut vielä aikavirhepisteitä. En uskonut tällä ajalla ihan sijoittuvan, mutta toisin kävi, sillä luokassa oli vain kolme virhepisteetöntä suoritusta. Nappasimme näin ollen Vaken kanssa kolmannen sijan ja pääsimme palkintojenjakoon. Hyvä aloitus päivälle, mutta toisella radalla oli tietenkin tavoitteena päästä vielä lähemmäs ihanneaikaa.



Luokkien välissä oli vähän taukoa, joten Vake ehti käväistä tallissa. Sen jälkeen tehtiin todellinen pikaverkka eli uudelleen herättely, pari hyppyä ja heti vaan radalle. Toisella radalla Vakella ei ollut enää samanlaista kipinää, mutta se eteni kuitenkin riittävällä energialla. Pahimmat oikomiskurvailutkin jäivät nyt pois, ja keskityinkin ratsastamaan tällä kertaa paremmat tiet ykkös- ja kakkosesteille. Ykköselle tultiinkin nyt oikein hyvin, mutta kakkosella jäätiin hieman kauas ja hyppy oli vähän laaka. Puomi kolahti, mutta pysyi ylhäällä. Kolmosesteelle tullessa en sitten ollutkaan yhtä tarkkana, joten Vake pääsi oikaisemaan eikä ei tultu aivan suoraan ja keskelle estettä. Tämä aiheutti miniaskeleen, mutta pieneksi jääneen hypyn jälkeen ainakin mahduttiin 17 metrin linjalle hyvin viidellä laukalla. Sarjaa varten lennätin Vakea taas hieman enemmän eteen, ja sarja ylittyikin hienosti. Kisamittaisesta yhden laukan sarjavälistä suoriutuminen näin sujuvasti on aina iso plussa. Loppuradan esteet hypeltiin rennolla mielellä ja tasaisessa rytmissä. Vake oli etenkin radan loppupuolella hieman eteen ratsastettava, mutta tekeminen tuntui edelleen helpolta. Puhtaalla suorituksella tultiin taas maaliin, ja olin tyytyväinen tähänkin rataan.

Mielestäni sain 80 sentin radalla oikomista paremmin kuriin ja tempokin tuntui hieman hitaammalta, joten kuvittelin aikaa vierähtäneen joitakin sekunteja enemmän kuin ensimmäisellä radalla. Tässä arvioni meni kuitenkin vikaan, sillä aika osui vain noin 0,3 sekuntia lähemmäs ihanneaikaa ja oltiin siis edelleen kolmisen sekuntia liian nopeita. Ilmeisesti hämäännyin siitä, että Vakella ei ollut nyt yhtä hyvää kipinää kuin ekalla radalla, eli syntyi virheellinen hitauden vaikutelma. Tätä hitaammassa tempossa en kyllä olisi rataa halunnut ratsastaa, mutta muutaman lisäsekunnin olisi hyvinkin voinut hankkia huolellisemmalla kaarteiden ratsastuksella. Edelleen nimittäin oiottiin kulmia ja kaarteita jonkin verran. Kolmea sekuntia vastaava matka on vain noin 15 metriä, ja tällaisen metrimäärän olisin saanut helposti rataan lisättyä ratsastamalla paremmin reunoja pitkin. Sen verran perfektionisti olen, että vähän harmitti jäädä "näin kauas" ihanneajasta, koska täsmällisemminkin olen osannut ratsastaa. Ilman virhepisteitä kuitenkin taas selvittiin sekä esteiden että ajan osalta, ja myös tässä luokassa aika riitti sijoitukseen, eli tällä kertaa neljänteen sijaan. Pakkohan sitä on olla tyytyväinen tämän päivän ratoihin, vaikka ehkä vielä marginaalisesti paremminkin olisi voinut mennä. Kyllä nämä ihanneaikaluokat ovat aika selkeästi minun ja Vaken juttu.

Videoista kiitos Noralle ja Katariinalle!

Pötkylä ja putkula

Vuorossa olivat 1-tason koulukisat kotikentällä. Luokkavaihtoehdot olivat helppo C -tasoinen harrasteluokan ohjelma sekä helppo B -tasoinen lasten esiohjelma A. Näiden välillä oli tehtävä valinta sekä Vaken että Aasian osalta, ja viime aikoina hyvin sujuneiden treenien perusteella päädyin Vaken kanssa esiohjelma A:han. Tämä oli mukavasti Vakelle sopiva ohjelma, sillä rataan ei kuulu ollenkaan keskiravia tai -laukkaa eikä myöskään loppuun asti ratsastettavia laukkalävistäjiä. Artsin suosittelemana valitsin lopulta saman ohjelman myös Aasialla ratsastettavaksi, vaikka tämän viikon valmennuksen jälkeen harkitsinkin vielä pitkään ja hartaasti helpompaan luokkaan vaihtamista laukkaongelmien takia.

Vake oli tällä kertaa ensimmäisenä vuorossa. Yritin välttää liian pitkää verryttelyä sekä pitää mielessä sen, ettei kaikkein parasta virettä kannata kaivaa vielä verryttelyssä esiin, koska Vake ei siellä "huipulla" kauan pysy. Verryttely maneesissa menikin oikeastaan ihan mukavasti. Pienen alkujähmeyden jälkeen Vake alkoi toimia kun otin ensin hieman laukkaa alle. Toki se olisi saanut olla paremminkin pohkeen edessä, mutta ravissa meno ei ollut yhtään hassumpaa eikä hävettänyt olla siellä helppo B -luokan verryttelyssä hienompien hevosten joukossa, kun Vake kuitenkin meni pätevän näköisesti.

Pysyin maneesissa aivan viime tippaan, jottei raipasta tarvinnut luopua kuin juuri ennen omaan suoritukseen siirtymistä. Aitojen sisään mennessä Vake hieman pällisteli ympärilleen ja jopa tuijotti tuomaria. Samalla se muuttui selvästi kuurommaksi avuilleni ja hidastui huolestuttavasti. Lähtömerkki tuli melkein saman tien, ja aloitin radan aika pahasti pohkeen takana hiippailevalla ponilla. Tulimme alkutervehdykseen suorassa, mutta juuri kun olin pysäyttämässä Vakea, se säikähti kentän portin kohdalla yhtäkkiä riehuvia lapsia. Ei näin, ihmiset hyvät! Vake hyppäsi pysähdyksestä sivuun, ja aloitus meni siis höpöksi. Valitettavasti säikähdys ei tuonut Vakeen yhtään lisää energiaa, vaan pikemminkin se liikkui entistä varautuneemmin ja hitaammin. Sen huomio tuntui olevan enemmän ympäristössä kuin ratsastajassa, ja kuurous pohkeelle oli aika totaalista. Kun ei ravissa ollut yhtään aitoa energiaa, oli tuntumakin aika heppoinen ja Vake pilkki edestä liian matalalla ja vähän kuolaimen takanakin. Taapersimme ravikuviot täsmällisesti läpi, ja energian puuttuessa paperiin tuli tasainen rivistö numeroa 5,5.

Laukassa meno oli melkein vieläkin tahmeampaa, eikä laukka pyörinyt yhtään. Taas tuuppasin kuviot läpi, mutta se oli ainoa asia, mitä pystyin tekemään. Ihme, että laukat sentään nousivat. Ohjelman lopussa esitettävistä keskikäyntipätkistä tuli sentään kuutoset, sillä käynnin tahti oli puhdasta. Lopputervehdys meni onneksi alkutervehdystä paremmin.

Tuloksemme oli 55,385 %. Ilman säikähdystä oltaisiin päästy 56 %:iin, hiphei. Ei tosiaankaan hyvät pisteet, mutta eipä ollut ratakaan hyvä, vaan tällä kertaa tapahtui taas pahemmanlaatuinen hyytyminen. Ulospäin Vake ei varmasti näytä siltä, että se jännittää, mutta ainakin tällä kertaa hitaus ja kuurous tuntuivat minusta johtuvan pienestä jännittämisestä ja varauksellisesta suhtautumisesta ympäristöön. En vaan tiedä, miten voisi välttää nämä tilanteet, joissa Vake käpertyy radalla kuoreensa ja muuttuu superhitaaksi. Se sentään lohduttaa, ettei ihan jokainen kisarata ole aivan näin pahaa tahmailua, vaan paremminkin on mennyt. Ehkä sitäkin asiaa voi pitää positiivisena, että saan sentään verryttelyssä Vaken toimimaan ihan hyvin. Pohjatyöt on tehty sen verran hyvin, että verryttelyssä ei tarvitse alkaa läpiratsastaa vaan homma on siellä valmiiksi hallussa. Radalla hyytyminen on kuitenkin aika toivotonta.

Päivä oli sentään vielä pelastettavissa toisen ponin kanssa. Aasian kanssa ei onneksi tarvinnut pelätä hyytymistä, mutta sen osalta jännitin laukan tasapainottomuutta ja raville putoamisia. Verryttelyssä Aasia liikkui taas ensin aika tönkösti ja tuntumaa pakoillen, mutta laukka teki ihmeitä tällekin ponille. Kaiken lisäksi laukka pysyi verkassa mukavan maltillisena ja rauhallisena. Laukan jälkeen pääsin sitten ratsastamaan ravia paremmin auki, ja Aasia alkoi tulla tuntumalle. Loppujen lopuksi verryttelyssä tuli oikein kivoja, ryhdikkäitä ravipätkiä. Käyntisiirtymisillä tarkistin kontrollia, ja Aasia liikkuikin aika mukavasti ohjan ja pohkeen välissä. Oikealta se kuitenkin välillä pureutui kuolaimeen kiinni ja koetti vetää itseään pitkäksi, mihin auttoivat oikean takajalan aktivointi sekä ne siirtymiset.

Radalla lähtömerkkiä odotellessa päätin ottaa vielä vähän laukkaa liikkumisen sujuvoittamiseksi. Aasia kuitenkin kompastui laukassa jalkoihinsa, ja hetken oltiin vähän pasmat sekaisin. Sain onneksi paketin takaisin kasaan, ja pääsimme aloittamaan ihan hyvässä järjestyksessä. Aasia oli hieman pitkän oloinen ja vänkäsi vähän tuntumaa vastaan, ja alkutervehdyslinjaan lipsahti pieni mutka. Lähdimme etenemään ravitehtäviä tahdikkaasti, mutta Aasia oli edelleen vähän pitkä eikä täysin rehellisesti kuolaimella. Nelikaarisella kiemuralla keskityin tarkkoihin teihin, sillä olin etukäteen oikein laskenut ja suunnitellut huolellisesti kaarien kääntöpisteet. Kaarteissa olisi kuitenkin pitänyt myös muistaa säilyttää parempi energia, ja olisin voinut ratsastaa rohkeammin pohkeella tuntumaa kohti, jotta kiskominen oikealta olisi loppunut ja poni myödännyt paremmin.

Sitten tulikin pelättyjen laukkatehtävien aika. Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka rauhallisena ja tasapainoisena laukka pysyi! Pyöreämpää olisi meno saanut olla, mutta Aasia ei lähtenyt kiirehtimään ja kiikuttamaan, vaan pysyi maltillisena. Laukka pysyi ongelmitta yllä voltin ja pitkän sivun ajan, mutta kulmasta lyhyelle sivulle tullessa tapahtui se perinteinen pitkäksi venähtäminen, ja Aasia putosi päädyssä hetkellisesti raville. Harmillisesti tämän rikon takia koko arvostelukohta meni neloseksi, ja koska kertoimena oli kaksi, tuli tämä lipsahdus kalliiksi eli 3-4 pistettä rokottavaksi. Vielä seuraavassakin tehtävässä tuli rikko, sillä Aasia ehti lävistäjällä vaihtaa laukan vääräksi juuri ennen raviin siirtymistä. En ollut tiennytkään, että se osaa vaihtaa!

Vasen laukka nousi terävästi, ja pitkälle sivulle tullessa Aasia oli jopa mukavasti kuolaimella. Pyöreys katosi voltille kääntyessä, mutta vasen laukka pysyi hämmästyttävän hyvin yllä eikä rikkoja enää tullut. Esitimme vielä loppuun keskikäynnin, jossa Aasia edelleen oli puiseva oikealle ohjalle. Lopputervehdykseen ravattiin sievästi, mutta pysähdyksessä Aasia taas kiskoi hieman vastaan ja lipsahdettiin vähän vinoon.

Emme esittäneet Aasiankaan kanssa tänään ihan parasta menoamme. Ravissa se on kulkenut paljon paremminkin kuin nyt. Oli tämä kuitenkin paljon mielekkäämpi rata kuin Vaken kanssa, kun poni sentään eteni. Ehdoton valopilkku oli laukan pysyminen kasassa paljon paremmin kuin osasin odottaa. Vaikeampi vasen laukka ei mennyt edes rikki, eikä laukassa menty holtittomasti eteen kiitäen, vaan kaikessa rauhassa ja tasapainossa. Ihan oikeassa luokassa siis epäilyksistäni huolimatta olimme. Ennustin tällä suorituksella prosenteiksi 58, ja osuin tässä erittäin oikeaan, sillä saimme 58,077%. Itse asiassa jäimme sijoituksesta kolme pistettä, jotka menetettiin sinä yksittäisessä laukan rikkomisessa, joka tapahtui kertoimellisessa arvostelukohdassa. Olisipa se laukka pysynyt! Mukava joka tapauksessa tietää, että Aasialla pystyy mainiosti menemään helppoa B:tä ja itse asiassa sillä pystyy tällä tasolla jopa ihan pärjäämäänkin. Siinäpä motivaattoria seuraaviin kisoihin.

Videoista kiitokset Noralle ja Päiville!

Puomikiemurtelua ja uusintateitä

© Hannakaisa Holmi

Tälläkin viikolla päästiin Vaken kanssa Pian valmennukseen hyppäämään kahden ratsukon ryhmässä. Näin syksyn tullen ja kisakauden ollessa ohi treenit painottuvat taas enemmän tekniikkatehtäviin, eli puomeja, puomeja, paljon puomeja! Pääsimme sentään vielä ratsastamaan ulkona kauniissa säässä. Onneksi oli myös aika viileää, joten pörrökarva-Vakekin jaksoi olla mukavan reipas.

Verryttelimme hetken ravissa ja laukassa, ja sitten aloimme ratsastaa ravissa kuviota, jossa tuli loiva kaarre kahden puomisarjan väliin. Vake liikkui tänään onneksi kohtalaisen hyvin ja ravissa pyöreänäkin. Puomeilla piti vielä vähän kannustaa askelta venymään, mutta ei varsinaisesti tahmailtu. Seuraavaksi samoja puomeja tultiin laukassa. Muistin saman tehtävän viime syksyn treeneistä ja tiesin, että nämä puomit osaavat olla yllättävänkin hankalia. Vasemmassa laukassa tehtävä onnistui kuitenkin hyvin. Vakella oli laukassa aika mukava energia, mikä auttoi paljon. Kaarteissakaan ei hyydytty, joten puomeille päästiin napakasti. Oikeassa laukassa askelta oli vaikeampi saada osumaan ensimmäiselle puomisarjalle oikein, ja puomit jäivät helposti etujalkojen väliin. Lähestymiskaarteen korjaaminen auttoi, eli kun aloin kääntää aikaisemmin mutta loivemmin ilman jyrkkää kulmaa rullasi laukka puomeille paremmin. Silti Vake jäi välillä vähän pohkeen taakse, eikä välttämättä venyttänyt puomeille niitä tarvittavia viimeisiä senttejä. Tunnin jälkeen hoksasin, että on ihan loogista, että nimenomaan oikeassa laukassa oli tämä pulma. Siitähän on viime aikoina ollut puhetta, että oikea takajalka on vähän jähmeä ja oikeassa kierroksessa liike tuppaa kaarteissa hieman hyytymään.

Puomikuvio pysyi edelleen tiiviisti mukana ohjelmassa, mutta tehtävään tuli jatkoa. Ylitimme nyt puomit oikeassa laukassa, kaarroimme sitten ristikolle lävistäjällä ja tästä tuli kaarre taas puomisarjalle. Vastaavasti näiden puomien jälkeen matka jatkui lävistäjäesteelle, ja siitä kaartaen puomisarjalle. Kiemurtelua ja kaarteita oli siis oikein kunnolla, ja nyt jos koskaan oli tärkeää löytää laukkaan hyvä rytmi. Vake oli kuitenkin aika näppäränä, ja selvitimme kuviot asiallisesti. Ensimmäisillä laukkapuomeilla tuli pientä kompurointia, mutta sen jälkeen rytmi löytyi ja askel alkoi osua puomeille ja pikkuesteille. Tiukimmissa kaarteissa laukkaa sai vähän hoputella, mutta enimmäkseen Vakella oli riittävä terävyys.

Tehtävä sai vielä lisää jatkoa, eli edellinen kuvio piteni vielä lävistäjäristikon ylityksellä toistamiseen sekä suoralla 24 metrin linjalla okserilta pystylle. Tällä radalla paransimme menoa entisestään, ja alkuradan puomikiemurtelut onnistuivat sujuvasti. Kun nämä oli selvitetty, sain vähän tomerammin herätellä laukkaa kohti ratatempoa viimeistä linjaa varten. Ehdin saada laukan kuntoon, ja Vake suorastaan yllätti meidät sujuvuudellaan. Suunnitelmana linjalle oli ollut seitsemän askelta, mutta laukassa oli niin hyvä imu, että Vake menikin komeasti kuudella. Tulimme radan vielä uudestaan hieman lyhennettynä versiona, ja sama hyvä meno jatkui. 24 metriä hurahti taas helposti kuudella laukalla.

Hyvin sujuneiden tehtäväratojen jälkeen olimme periaatteessa jo valmiit lopettamaankin, mutta innostuimme kuitenkin menemän vielä bonustehtävän. Nyt jätettiin maapuomit pois ja hypättiin vain molemmat lävistäjäesteet sekä suora linja (5, 7, 8 ja 9) esteiden ollessa noin 80-85 sentin korkeudella. Jottei olisi ollut liian helppoa, piti nyt kääntää tiukemmat tiet uusintaratsastuksen hengessä. Kentällä olevat maapuomit ohjasivat reittivalintoja niin, että puomien sisäpuolelta kääntäessä tuli pakostakin aika tiukat tiet. Nyt olimmekin hyvässä vireessä tällaiseen haasteeseen. Vakella oli mainio energia, joka ei hyytynyt pienissä kaarteissa. Erityisen hyvin Vake tsemppasi suoran linjan aloittavalla okserilla. En ehtinyt täysin suoristaa kaarteesta esteelle ja paikkakin jäi hieman kauas, mutta Vake oli tosi näppärä ja ketterä ponnistaessaan tästä paikasta terävään hyppyyn. Sen verran tällainen kaarre jarrutti linjalle tuloa, että tällä kertaa mukaan mahtui mukaan se seitsemäskin askel.

Muutenkin mukavasti mennyt tunti sai näin vielä hyvän loppuhuipennuksen. Kinkkiset puomitehtävätkin menivät ainakin selvästi paremmin kuin viime vuonna, eli jossain asiassa on sentään kehitytty. Perinteisesti ongelmana tämänkaltaisissa tehtävissä on ollut laukan hyytyminen, mutta nyt energia pysyi kohtalaisen hyvänä, ja niinpä kiemuroista selvittiin kunnialla. Näppärä Vake!

Videoista kiitos Annelle!

Kisailua kotikentällä

Tämän kauden todennäköisesti viimeisissä ulkokisoissa Tallinmäellä hyppäsin sekä Aasialla että Vakella, yhden luokan kummallakin. Aasian kanssa otettiin varman päälle ja mentiin vain 50 sentin luokka. Parilla edellisellä tunnilla olivat hypyt sujuneet mukavasti, ja olinkin melko luottavainen sen suhteen, että poni suorittaisi radan asiallisesti myös kisoissa.

Päivän ratapiirros. 50 cm luokassa esteet 1-7, ei oksereita eikä sarjaa.

Verryttely oli se haastavampi osuus, sillä edellisellä kisakerralla Aasia jännittyi maneesiverkassa todella paljon ja alkoi kiellellä. Tällä kertaa verryttely sujui kuitenkin paremmin kuin olin osannut odottaa. Aasia ei erityisemmin jännittänyt tilannetta, vaan pysyi varsin rentona ja rauhallisena. Ensimmäistä verryttelyristikkoa lähestyessä Aasia tuijotti estettä hetken kuin hämmästyen, että sellainen tulikin yhtäkkiä eteen, mutta ylitti sen kuitenkin pienellä rohkaisulla. Tämän jälkeen verryttelyhypyt sujuivat kuin vanhalta tekijältä, ja myös pystyeste katsomopäätyä kohti hypättiin reippaasti ja sujuvasti yhtään jarruttelematta. Radalle saattoikin lähteä oikein hyvillä mielin.

Radalla pysyi yllä sama leppoisa mielentila, ja Aasia oli oikein pätevänä. Ensimmäistä estettä vähän katsottiin, mutta sen jälkeen poni tuntui tietävän, mistä on kyse. Laukka eteni tarmokkaasti tasaisessa rytmissä kiihtymättä, ja esteiden yli mentiin ilman kiemurteluja tai tuijotteluja. Vasta-aurinkoon lähestyttäville kolmoselle ja neloselle kannustin maiskuttamalla, mutta muuten ei juuri rohkaisua tarvittu. Oltiin jopa myötälaukassa koko ajan lukuun ottamatta toiseksi viimeistä estettä, jonka jälkeen korjasin laukan ravin kautta. Olin kyllä uskonut koko ajan siihen, että pääsisimme esteiden yli, mutta se tuli yllätyksenä, että rata sujui näin sievästi ja mukavasti! Puhdas suorituskin vieläpä, joten A.0.0-arvostelulla tuli palkintokin. Vaikka olikin vain kääpiökokoisia esteitä, niin jäi tosi kiva mieli tästä suorituksesta. Seuraavissa kisoissa sitten Aasian kanssa 60 senttiä?

Vähän korkeampia esteitä pääsin sitten hyppäämään Vakella, jonka kanssa menimme tavanomaisen 80 senttiä. Eilispäivän virtaisuus oli ollut lupaavaa, mutta Vake hyppäsi tänään jo kaksi rataa ennen meidän suoritustamme, joten jos villivirtaa oli, niin luultavasti se oli ehtinyt jo laantua. Verryttelyä ei tietenkään ollut tarvetta tehdä näiltä pohjilta kovinkaan pitkästi, mutta lyhyen tallissa odottelun jälkeen piti kuitenkin saada taas kone käyntiin. Villivirtaa ei ilmennyt, joten sain innostaa Vakea heräämään kisamoodiin. Verryttelypystylle ei ensin meinattu saada askelta osumaan, vaan pari kertaa hypättiin kömpelön kaukaa. Niinpä verryttelyhyppyjä tuli muutama ylimääräinenkin. Lopulta rytmi löytyi lähestymiseen paremmin, ja saatiin kivat hypyt sekä pystylle että okserille.

Radalla sitten Vake lähti tarmokkaasti liikkeelle, ja hurauttaessani kentän ympäri kohti ensimmäistä estettä vaikutti meno oikein hyvältä ja sujuvalta. Esteelle ei kuitenkaan ollut parasta mahdollista imua, vaan ykkönen ylittyi jopa vähän laiskasti. Kakkosesteelle tultiin ihan terävää laukkaa, mutta se viimeinen pyrkimys esteelle puuttui ja Vake tikkasi mieluummin lyhyen lisäaskeleen kuin venytti hyppyyn. Ei siis sujuvin mahdollinen alku radalle, muttei mitään katastrofaalista. Poni vaan ei hypännyt aivan niin innokkaasti, kuin olisin toivonut. Kolmosesteelle tuli mielestäni oikein onnistunut lähestyminen, laukka säilyi kaarteessa eikä Vake puskenut häiritsevästi sisälavalle. Askelkin sattui oikein nätisti juuri hyvään ponnistuspaikkaan. En siis näe syytä sille, miksi Vake sitten kuitenkin pyyhkäisi hyvästä hypystä puomin alas takasilla. Takajalat vain laskeutuivat hypyn lopulla pari senttiä liian alas liian pian, vaikka yleensä Vake on kyllä tässä suhteessa tarkka jaloistaan. Vähän epätyypillinen virhe, mutta nyt se puomi kuitenkin putosi.

Pudotuksesta huolimatta matka jatkui eteenpäin, vaikka tietysti vähän vähemmällä latauksella kun enää ei oltu varsinaisesti kisassa mukana. Kolmoselta neloselle oli noin 21-22 metrin suora linja, johon suunnitelmana oli kuusi tai viisi laukkaa riippuen siitä, lentääkö poni eteenpäin. Eihän se lentänyt, joten kuusi oli selviö, ja ratsastin linjan siis rauhassa eteen ajamatta. Neloselle päästiin tällä taktiikalla hyvin, mutta seuraavassa kaarteessa sitten oma keskittyminen vähän lässähti, kun ehdin noteerata kolmosella tapahtuneen pudotuksen paremmin. Viitoselle tultiin taas vähän juureen, ja kuutoselle vielä enemmän juureen. Vake ei nyt vaan ollut innokas venyttämään hyppyihin, vaikka laukka sujuikin ihan hyvällä perusrytmillä eteen. Seitsemäntenä esteenä oli 9,7 metriä pitkä sarja, jolle tultiin hyvin sisään, mutta hyppy a-osan okserilla laskeutui niin lähelle estettä, että siitä oli kovin pitkä matka venyä kahdella laukalla b-osalle. Annoin Vaken selvittää tilanteen häiritsemättä ja tuuppaamatta, joten se mahtui ottamaan väliin kolmannenkin askeleen melko helposti. Sitten laukkasimme vielä pitkän lähestymisen viimeiselle pystylle, jolle ponnistuspaikka osui mukavasti. Neljällä virhepisteellä maaliin, eikä toiseen vaiheeseen siis jatkettu.

Pudotus ei mitenkään erityisesti harmittanut. Siinä ei mielestäni isoa virhettä tapahtunut, vaan pudotus menee osastoon "välillä vaan käy näin, parempi onni sitten seuraavissa kisoissa". Se tietysti oli vähän harmi, ettei Vake ollut kaikkein innokkaimmillaan eikä ihan tarpeeksi säpinöissään radalla. Viime aikoina on niin kisoissa kuin valmennuksissa esitetty terävämpää ja lennokkaampaakin hyppäämistä sekä ollut parempaa imua esteille. Eipä tässä kuitenkaan mitenkään puskea tarvinnut, vaan laukka kyllä eteni asiallisesti ja hyvällä rytmillä. Todennäköisesti Vakella ei nyt vaan ollut enää kunnolla kipinää kisapäivän kolmanteen suoritukseen. Ratsastin radalla mielestäni tilanteeseen nähden oikein, eli en rikkonut rytmiä tai ajanut estettä kohti vaan annoin Vaken halutessaan hypätä läheltä, kun se kerran tänään ylitti esteet mieluiten niin. Tämän asian korjasin verrattuna viime viikonlopun kisasuoritukseen, eli en ainakaan tehnyt samaa virhettä heti perään uudestaan. Rata ei siis tarjonnut mitään suurempia ilon aiheita, mutta eipä toisaalta harmituksenkaan aiheita, vaan loppujen lopuksi jäi hyvin neutraali maku tämänkertaisesta suorituksesta. Kisoja onneksi kotitallilla riittää vielä syksyn mittaan.

Maailman paras kisakaveri Vake. © Hannakaisa Holmi

Videoista kiitokset Katariinalle ja Noralle!

Ei meidän päivämme

Viikonloppuun mahtui vielä toisetkin kisat, sillä viime tipassa ilmoittauduin Vakella myös Ankkurilahdelle 2-tason estekisoihin. Alun perin täällä ei ollut meille sopivaa luokkaa, mutta lopulta tulikin myös kaikille avoin 1-tason 80 sentin luokka arvostelulla 367.1, ja niinpä lähdettiin se hyppäämään kun kyytikin oli joka tapauksessa kisoihin menossa. Kaksi perättäistä kisapäivää ei tuntunut ajatuksena mitenkään liian raskaalta ponille, koska molempina päivinä mentiin vain yksi luokka ja kuljetusmatkat olivat lyhyitä. Harmi vaan, että lauantaina jouduttiin olemaan kisapaikalla koko päivän oman suorituksen jälkeen, ja ehkä tämä vähän söi Vaken vireystilaa.

Verryttelin Vakea jo ennen rataan tutustumista, sillä olimme luokan ensimmäinen ratsukko. Vake ei vaikuttanut erityisen innokkaalta, mutta laukassa sain sitä sentään vähän villittyäkin. Hyppäsimme muutaman esteen matalammista korkeuksista aloittaen, ja sitten kävin tutustumassa rataan. Rata vaikutti hankalalta siltä osin, että pienehköllä kentällä esteet tulivat aika nopeasti vastaan eikä tilaa ollut niin paljon kuin mihin on kesäkaudella isoilla kentillä tottunut. Toki kentän koko oli tiedossa etukäteen, sillä olemmehan kisanneet täällä aiemminkin. Sarja oli jälleen kahden laukan välillä ja mallia pysty-pysty, joten en arvioinut sitä erityisen suureksi haasteeksi, vaikka sille melko lyhyt lähestyminen kaarteesta tulikin ja 9,7 metrin väli näytti näissä olosuhteissa kovin pitkältä. Ennen luokan alkua ehdin vielä laukata ja hypätä ihan rauhassa. Laukkaan ei löytynyt oikein hyvää rytmiä, eikä Vakella ollut kunnollista imua esteitä kohti. Olisin toivonut sen olevan vähän villimpänä, vaikkei se erityisen tahmeakaan ollut. Näillä eväillä oli kuitenkin radalle lähdettävä.

Ehdin antaa Vaken katsella ympärilleen hetken aikaa, ja sitten tuli lähtömerkki. Liikkeelle Vake lähti ihan hyvin, ja laukassa oli jonkinlaista kipinää. Kaarteissa Vake kyllä kaatui aika paljon sisäänpäin, mikä tietysti pienensi kenttää entisestään. Ekalle esteelle tultiin ihan hyvällä imulla, joten rata alkoi mukavasti. Heti sisääntuloportin ohitettuamme Vaken paras terävyys sammui. Portilta poispäin hypättävä linja kakkoselta kolmoselle selvitettiin silti asiallisesti, vaikkei laukka oikein vetänyt omalla moottorilla eteenpäin. Kun käännyttiin taas kohti vetosuuntaa sai Vake lisää kipinää, ja sarjalle tultiin ihan sujuvasti. A-osan hypystä tuli kuitenkin kovin lyhyt, joten väli oli auttamatta liian pitkä. Yritin oikein tuupata ja työntää Vakea venymään b-osalle, mutta eihän se lähtenyt vaan häiritsemisestäni huolimatta (tai siitä johtuen) tikkasi pikkuaskeleen esteen juureen. Kiltisti poni kuitenkin nousi hyppyyn ja vei meidät puhtaasti esteen yli.

Sarjalla tuli siis selkeä ongelmatilanne, joka sekoitti omia pasmojani. Seuraavallekaan esteelle ei ponnistuspaikka näyttänyt osuvan kovin hyvin. Kai minulla oli jokin hieno idea parantaa radan sujuvuutta hyppyyttämällä Vakea kaukaa, vaikka selvästikin se tänään otti mieluummin pikkuaskeleen esteen eteen. Niinpä viitosesteellä tein aivan samanlaisen ratkaisun kuin äsken sarjavälissä, ja aloin tuuppaamalla tuupata Vakea estettä kohti. Kun takana oli sarjan rämpiminen, missä Vake oli minut tuuppaamisesta huolimatta pelastanut, niin eipä ole ihme, ettei se heti perään halunnut enää toista kertaa hypätä aivan samanlaisesta tilanteesta. Olisi vaan pitänyt odottaa ja antaa sen ottaa rauhassa yksi askel lisää! Kun tilannetajuni tällä tavalla petti, niin Vakella ei kantti riittänyt hypätä ja se kieltäytyi. Tajusin tietysti heti, että estettä kohti ajaminen oli ollut aivan väärä lähestymistapa, joten uudella yrityksellä toin Vaken rauhassa esteelle ja annoin sen hypätä läheltä. Näin päästiin yli ja matka jatkui.

Loppuradan ratsastin erityisen huolella, sillä toiseen (tai pikemminkin kolmanteen) samanlaiseen virheeseen ei ollut enää varaa. Patistelin laukkaa eteen kaarteissa, mutta esteitä kohti en ajanut vaan annoin Vaken lähestyä rauhassa ja ottaa halutessaan pikkuaskeleen. Seuraavat kaksi estettä hypättiin onneksi vetosuuntaan porttia kohti, joten ne ylittyivät asiallisesti ja empimättä. Seiskan hypättyämme unohduin hetkeksi kuvittelemaan, että olimme jo maalissa, mutta onneksi muistin saman tien vielä kahdeksannenkin esteen. Laukka ei imenyt viimeiselle esteelle, mutta en tuuppaillut ja Vake hyppäsi kiltisti tämänkin. Näin päästiin ensimmäisen vaiheen maaliin 4 virhepisteellä.

Olihan se tietysti harmi, että nyt meni näin eikä radasta tullut sellaista mitä olin hakemassa. Rytmi ja sujuvuus olivat hieman hukassa, ja kun siihen lisättiin selkeä virheeni viitoselle lähestyessä, niin näin siinä kävi. Tuuppausvirheen tajusin heti tilanteessa, mutta vasta myöhemmin hoksasin, että edellinen este oli tosiaan ollut sarja, jossa tapahtunut hankala b-osan hyppy varmasti söi Vaken itseluottamusta ja hyppyhalua. Tältä pohjalta on hyvin ymmärrettävää, että tilanne viitosesteellä ei kestänyt tuuppaamista. Siinä oma harkintani petti, mutta ainakin on selvää, minkä virheen tein. Onneksi sentään virheen jälkeen osasin pitää pään kylmänä ja ratsastaa jäljellä oleville esteille rauhassa ja tuuppaamatta, jotta selvitimme radan loppuun asti. Sama maltti olisi pitänyt älytä säilyttää jo ennen kieltoa, sillä selvästikin Vakella oli tänään vähemmän innokas päivä, jolloin se mieluiten hyppää lähempää eikä ime itse esteelle. Liekö eilinen pitkä päivä jo syönyt sen motivaatiota, tai ehkä meidän vaan oli vaikea löytää sujuvaa rytmiä ahtaammalla kentällä. Eihän Vakella tietysti muutenkaan ole aina yhtä hyvä päivä, ja sama pätee myös ratsastajaan. Niin tai näin, Ankkurilahti ei tälläkään kerralla ollut meidän kisapaikkamme, vaan jo kolmannen kerran tuli epäonnistuminen samassa kisapaikassa. Jospa sentään seuraavalla kerralla osaisin vastaavassa tapauksessa välttää saman lähestymisvirheen ja lukea tilannetta paremmin.

Noralle kiitos ratapiirroksesta ja Sennille kiitos videosta!

Koulukisoissa voi pienestäkin olla iloinen

Tulossa alkutervehdykseen. © Emmi Erkkilä

Vielä alkukeväästä uhosin, että Vaken kanssa ei kyllä lähdetä omalta tontilta minnekään koulukisoihin. Sittemmin pyörsin päätökseni, kun poni alkoikin toimia valmennuksissa taas paremmin. Nyt oli sitä paitsi kyseessä oman seuran eli LidRid Teamin järjestämät kisat, joten pitihän sinne mennä jo ihan kannatuksen vuoksi. Niinpä Vake joutui kuin joutuikin lähtemään koulukisoihin Kiiminkiin, ja nämä olivat meille tänä vuonna toiset oman tallin ulkopuoliset koulukisat. Sopivaksi katsomani luokka oli Helppo C EB Special. Kyytijärjestelyjen vuoksi päivästä tuli pitkä vaikka menimmekin vain yhden luokan, mutta sää oli onneksi hyvä.

Vaken verryttely oli tarkoitus pitää mahdollisimman lyhyenä, mutta pokka ei loppujen lopuksi kuitenkaan riittänyt aivan tarpeeksi lyhyeen verryttelyaikaan. Niinhän siinä pääsi käymään, että huippukohta verryttelyssä saavutettiin jo reilu 5 minuuttia ennen radalle menoa, ja kaikkein paras vireystila ei enää pysynyt yllä sen jälkeen. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, etten verryttelyssä sortunut kovin pahaan panikointiin ja yliratsastamiseen, vaan pystyin ratsastamaan melko rennosti ja järkevästi stressaamatta siitä, ettei Vake ollut heti ensimmäisellä minuutilla valmis ja nyökyssä. Kyllä se pyöreys ja liikkumisen sujuvuus sieltä pikkuhiljaa löytyi, vaikka toki olisin voinut herätellä Vaken vielä paljon energisemmäksikin. Laukkaa patistellessa tuli parit pukit, joten olipa verryttelyssä jotain villimeininkiäkin.

Taktikoin ratsastamalla verryttelyn mahdollisimman pitkälti maneesissa, missä sai olla raippa kädessä. Ulos raipattomalle alueelle siirryin vasta viime tipassa, ja lähes saman tien sainkin jo mennä aitojen sisälle. Näin pyrin ehkäisemään Vaken hyytymisen ja pohkeella puskemisen ennen suorituksen aloittamista. Energisesti ei ratamme alkanut, mutta ei kuitenkaan aivan toivottomissa merkeissä. Vake ravasi pyöreällä niskalla ja sain ratsastettua pituushalkaisijalle täsmällisesti ja suorassa. En tiedä, miksi alkutervehdyksen numero oli vain 6, mutta ehkä pisteitä laski hidas liikkeelle lähtö pysähdyksestä. Seuraava tehtävä oli raviympyrä, jossa tavoitteena oli Artsin ohjeiden mukaisesti esittää reipasta ja letkeää ravia. Olisihan se Vake kyllä tarmokkaamminkin saanut liikkua, mutta ravi oli tahdikasta. Energian puute näkyi siinä, että nenä pilkki liian alas, vaikka poni olikin kuolaimella ja pyöreä. Ennen askeleen pidennystä lävistäjällä yritin saada Vakeen parempaa ryhtiä ja energiaa, mutta vaatimattomaksi pidennys tietenkin jäi. Lävistäjän loppuun sain kuitenkin tehtyä ihan näkyvän siirtymisen.

Raviympyrää esittämässä. © Emmi Erkkilä

Sitten alkoikin ahdistaa, sillä vuorossa oli hankala laukannosto kulman jälkeen pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa. Lyhyt sivu meni vähän nyhjätessä ja epämääräisesti valmistellessa, ja laukka nousi tosi lötkösti. Laukka ei lähtenyt kunnolla pyörimään ja nenäkin nousi laukassa tietysti ylös, mutta keskityin tästä huolimatta ratsastamaan täsmällisen ympyrän. Onneksi tässä ohjelmassa ei laukkaa tarvinnut mennä pitkästi, vaan seuraavaksi saatiin hengähtää ravissa ja käynnissä. Siirtyminen ravista käyntiin oli mielestäni aika jees eikä töksähtänyt pahasti. Käynti olisi saanut työntää tarmokkaammin eteenpäin, ja siksipä muoto ei tahtonut pysyä aivan tasaisena. Käynti oli kuitenkin puhdasta ja tahdikasta, ja pysähdys lävistäjällä osui hyvin pisteeseen. Vake jopa yllätti niksauttamalla pysähdyksessä kaulan pyöreäksi. Siirtyminen takaisin raviin sekä laukannosto kulman jälkeen olivat hitaita ja tahmeita, eikä vasen laukka pyörinyt oikeaa paremmin. Lopputervehdykseen tullessa oltiin muuten suorassa linjalla, mutta enpä tajunnut Vaken olevan vähän oikealle asettunut. Loppupätkä pituushalkaisijalla esitettiin käyntiä, jossa sain ratsastaa pohkeella aika paljon eteen, mutta siihen ohjelma sitten onneksi päättyikin ennen kuin mentiin tämän pahemmin puskemisen puolelle.

Rata oli mielestäni "ihan ok". Odotukset eivät olleet korkealla, ja tämä suoritus kyllä täytti tai jopa ylitti ne. Kuten osasin odottaa, laukka oli nihkeää ja nostot pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa kompastuskivemme. Ravissa oli hyvätkin hetkensä, ja ravista ja käynnistä tulikin kautta linjan parempia numeroita kuin laukasta. En päätynyt pahemmin puskemaan pohkeilla, enkä puristanut reisillä tai könöttänyt häiritsevästi etukumarassa. Vake ei ollut energinen eikä lennokas, mutta se kuitenkin kuunteli ja teki tehtävät eikä sulkeutunut kokovartalojumitukseen. Kokonaisuudessaan tämä ei ollut ainakaan huonoimmasta päästä ratojamme, vaan tässä oli monta juttua, joissa on tapahtunut edistystä! Positiivisen puolelle siis meni, vaikkei vielä mikään hieno suoritus ollutkaan. Paperissa oli kiitosta täsmällisesti ratsastetuista teistä mutta toivottiin tietenkin energisempää ja tarmokkaampaa menoa. Tuloksena oli tasan 60%, joten pääsin tavoitteeseeni myös sen osalta, sillä olin asettanut tavoiteprosentin kutosella alkavaksi. Muiden suoritusten perusteella luokan skaala vaikutti sitä paitsi melko tiukalta, eli pisteitä ei jaettu tänään ilmaiseksi eikä lepsusti, joten siihen suhteutettuna tulos oli ihan hyvä. Myös paikkamme tuloslistalla oli selvästi odotettua parempi, sillä olimme ensimmäisiä ei-sijoittuneita. Ei siis yhtään hullummin siltäkään osin, ja osaan olla iloinen näinkin pienestä onnistumisesta.

Videosta kiitos Veeralle!

Ihanan sujuvasti eli liian nopeasti

Vuorossa oli kisalauantai, sillä lähdimme käymään Virpiniemessä ABC-Ratsastajien järjestämissä estekisoissa. Vaken oltua tällä viikolla oikein reipas ja innokas olivat odotukset tietenkin korkealla. Luokkina meillä olivat 70 senttiä arvostelulla A.1.0 sekä 80 senttiä ihanneaika-arvostelulla. Kisapaikalla kiinnosti tietysti ensimmäisenä ratapiirros. Rata oli luokissa yhtä estettä vaille sama, joten siltä osin pääsi helpolla. Ratamestari oli kuitenkin laittanut ihanneaikaluokkaan haastetta tempon osalta - tavoitetempo oli vain 250 m/min, joten 415 metrin mittaisella kahdeksan esteen radalla piti näin ollen saada kulumaan peräti 100 sekuntia. Huh sentään!

Ensin oli joka tapauksessa vuorossa 70 sentin rata, jossa ajalla ei ollut niin väliä. Kävin vähän ravailemassa Vakella verryttelyalueella ennen radan kävelyä, ja ennen luokan alkua ehdin sopivasti ottaa verryttelyhypyt. Vake tuntui vähän "villiltä", sillä se oli käännöksissään aika töksähtelevä ja tuntui liirailevan vähän sinne sun tänne. Pääkin kävi alhaalla joidenkin hyppyjen jälkeen, mutta pukkeja ei tullut. Hereillä siis oltiin, mikä ei ollut huono juttu. Varauduin radalla mahdolliseen karkaamisyritykseen eli äkkikäännökseen poistumisportin kohdalla, sillä tänään Vake tuntui olevan juuri sillä tuulella.

© Emmi Erkkilä

Sain odotella radalla edeltävän ratsukon suorituksen ajan, joten siinä ehdittiin vähän katsella paikkoja. Liikkeelle lähdettiin oikein reippaan oloisesti. Vake pyrki hyvin itse eteen, joten esteille oli helppo lähestyä. En alkanut ratsastaa väkisin aivan reunoja pitkin, vaan isolla kentällä annoin kaarteiden tulla sen kokoisina kuin luontevalta tuntui. Vetosuunta oli selvästi katsomopäädystä porttipäätyä kohti, kun taas katsomoa kohti imua ei ollut ihan yhtä hyvin. Vetosuuntaan hypättävä 24 metrin suora linja meni tuosta vaan kuudella askeleella, mikä kertoo siitä, että Vake laukkasi tosiaan oikein sujuvasti eteen. Kuutosesteelle tuli ainoa vähän huonompi paikka, jonka Vake ratkaisi hyppäämällä kaukaa. Muuten ponnistuspaikat osuivat oikein nappiin, kun edettiin näin hyvässä rytmissä. Tuota pikaa oltiinkin jo maalissa, mutta ratsastin maalilinjan jälkeen vielä laukassa seuraavan kaarteen portin ohi, jottei Vake seuraavalla radalla vain alkaisi jarrutella ja pyrkiä portille samassa kohdassa. Tuloksena oli siis puhdas rata, joten saimme punavalkoisen miniruusukkeen.

© Emmi Erkkilä

Ensimmäinen ratamme oli tosiaan oikein hyvä ja sujuva, mutta tempo tietenkin aivan liian reipas 80 sentin luokkaan asetettuun tavoitetempoon verrattuna. 250 m/min tuntui sen verran utopistiselta tavoitteelta, että päätin tavoitella seuraavassa luokassa ensisijaisesti hyvää ja nättiä rataa uhraamatta hyppyjen sujuvuutta ihanneaikaan tähtäämisen nimissä. Suunnitelmana oli hakea lisäsekunteja lähinnä ratsastamalla mahdollisimman laajat tiet. Verryttelimme vielä muutamien hyppyjen verran, ja Vake vaikutti olevan edelleen kivasti hereillä. Radalle lähdin aika rennolla mielellä.

80 sentin rata alkoi yhtä sujuvasti kuin edellinenkin, ja tästähän tulikin monilta osin hyvin samannäköinen suoritus. Nyt toki ratsastin kentän reunoille niin hyvin kuin pystyin ja yritin tappaa aikaa kaarteissa. Vake puolestaan pyrki puskemaan kaarteita pienemmäksi, joten pientä neuvottelua asiasta joutui käymään. Rytmi oli läpi radan oikein tasainen ja sopivasti eteen rullaava. 24 metrin linja mentiin jälleen kuudella laukalla, vaikka tempovaatimuksen hengessä olisi ehkä voinut jarrutella seitsemäänkin. Enpä minä sellaista raskinut alkaa yrittää, kun Vakella oli niin mainio energia. Hypyt olivat tällä laukalla oikein näppäriä ja sujuvia. Radan viimeiselle esteelle lähestyminen oli odotetusti hankalin, sillä tähän tuli jarruttava kaarre portilta poispäin. Laukka hyytyikin kaarteessa jonkin verran, joten paikan jäädessä hieman kauas tuli hypystä okserille vähän vaivalloisempi. Vake tsemppasi kuitenkin hienosti ja venytti esteen yli, vaikka joutuikin ponnistelemaan tässä hypyssä vähän enemmän. Maaliin tultiin siis jälleen puhtaalla suorituksella, ja olin rataan tyytyväinen.



Vaken meno tuntui tosi hyvältä, mutta tiesin jo tulosta kuulemattakin radan olleen ihanneaikaan nähden aivan liian nopea. Aikamme olikin reilut 81 sekuntia, eli noin 18-19 sekuntia enemmän olisi radalla pitänyt käyttää, jos olisi ihanneaikaan halunnut päästä. Oli toki tietoinen valinta, että en alkanut jarruttelemaan vaan otin mieluummin sujuvat hypyt kuin hyytynyttä etenemistä ja esteiden yli kiipeämistä. Periaatteessa on tietenkin mahdollista ratsastaa vaikka kuinka hitaassa tempossa laukan energian ja impulssin säilyttäen, mutta sellaista vieteriä en kyllä Vaken laukkaan saa aikaiseksi millään. Ei pysty, ei kykene, ei osaa. Joitakin sekunteja enemmän olisin kuitenkin voinut saada upotettua kaarteisiin, sillä joitakin metrejä niistä jäi käyttämättä Vaken puskiessa sisään. Vielä huolellisemmalla tilankäytöllä olisi luultavasti yltänyt palkinnoillekin asti, sillä sijoituksille tässä luokassa pääsi noin 1-2 sekuntia meitä hitaammalla suorituksella. En oikein vieläkään tiedä, alisuoriuduinko, kun en yrittänyt ratsastaa hitaammin ja tähdätä ihanneaikaan sinnikkäämmin. Menestystä tärkeämpää olivat toki sujuvat, tasaiset ja hyvät radat, joten ehkä kuitenkin parempi näin. Vake oli tosi kivassa vireessä ja kisapäivä oli enimmäkseen oikein onnistunut, joten hyvillä mielin tässä voi olla.

Nappiin onnistunut kisareissu

Päästiinpä pitkästä aikaa kisareissulle kotipihan ulkopuolelle! Kyseessä olivat oman seuramme LidRid Teamin järjestämät 1-tason estekisat Kiimingin Ratsastuskeskuksella, missä oli ihan isojen kisojen tunnelmaa lähtöjen määrän ollessa päivän aikana yli 130. Vaken kanssa hyppäsimme rutiinikorkeudet 70 ja 80 senttiä, joissa arvosteluina olivat ensimmäisessä A.0.0 ja jälkimmäisessä ihanneaika-arvostelu. Onnistuin kasaamaan ihanneaika-arvostelusta hirmuiset paineet itselleni, kun ihanneaikaan osuminen oli harjoituksissa onnistunut niin mukavasti. Onneksi alle tuli se 70 sentin luokka, jossa pääasiallisena tavoitteenani oli saada käsitys Vaken temposta näissä olosuhteissa. Sen tiedon perusteella pystyisin sitten arvioimaan mahdolliset hienosäädöt tempoon ja ratsastettavaan tiehen ihanneaikaluokassa.

© Emmi Erkkilä

70 sentin rataa varten verryttelin Vaken säästeliäästi. Aluksi poni taisi olla hieman unessa, sillä ensimmäisen verryttelypystyn se kolautti ihan reilusti alas. Tämän jälkeen meno oli jo skarpimpaa. Montaa hyppyä ei otettukaan, ja sitten oli aika lähteä radalle. Edellisen ratsukon ollessa liikkeellä ehdin käydä näyttämässä Vakelle radan jännimmät esteet eli muuripalapystyn sekä mustan lankun, vaikken toki uskonutkaan sen katsovan mitään estettä. Liikkeelle lähdettiin ihan terävästi. Vake oli hereillä, muttei villinä. Tällaisella laukalla esteet tulivat vastaan hyvässä rytmissä, ja laukka eteni tasaisesti. Saatoin suorastaan rentoutua radalla. Kuutonen oli se kiintiöeste, jolle osui vähän töpömpi askel lähelle, mutta muuten ei paljon ollut kauneusvirheitä. 21 metrin linja meni kuudella askeleella, eli ei tässä varsinaisesti lennetty eteenpäin, mutta eteneminen oli kuitenkin riittävän sujuvaa alusta loppuun asti. Siisti ja helppo puhdas rata.

Anne kellotti avuliaasti suoritusajaksemme noin 55 sekuntia. Radan pituus oli tässä luokassa 290 metriä, ja tämän perusteella laskin tempomme olleen 316 m/min. 80 sentin ihanneaikaluokan tavoitetempoksi oli asetettu 300 m/min, joten olettaen Vaken tempon pysyvän toisella radalla samana piti kaarteisiin suunnitella aavistuksen verran lisää tilaa. 80 sentin radan pituudeksi oli ilmoitettu 330 metriä, joten laskin, että kaarteisiin pitäisi periaatteessa saada noin 20 metrin verran lisämatkaa "ihannetiehen" verrattuna, jottei laukkaa tarvitsisi alkaa jarrutella. Tässä oli se matematiikkaosuus, ja loput olisikin sitten ratsastuksellisista asioista kiinni. Osasin kyllä odottaa, että Vaken perustempo saattaisi toisella radalla olla hiukan ensimmäistä sujuvampi.

© Emmi Erkkilä

Luokkien välissä oli melko reilusti aikaa, joten Vake sai seisoskella ja syödä hetken sillä aikaa kun minä viilasin ihanneaikaratsastuksen strategiaa. Radan kävelyyn käytin vähän enemmän aikaa suunnitellen kaarteet huolella. Luokassa oli melko monta ponia, joten meidän starttivuoromme ei ollutkaan aivan ensimmäisten joukossa eikä verryttelyyn ollut hoppua. Myös tämä verryttely tuli ratsastettua aika lyhyesti. Yritin viritellä Vakea vähän villimmäksi, ja pientä kipinää tuntuikin löytyvän.

Pääsimme taas radalle edellisen ratsukon suorituksen ajaksi, ja tällä kertaa käytin ajan esittelemällä Vakelle sarjaesteen. Sarjalla oli kiltti kahden laukan väli, mutta aina se on hyvä Vakelle näyttää ettei sarja ainakaan tule yllätyksenä. Lähtömerkistä starttasimme sujuvassa ja mukavan energiseltä tuntuvassa laukassa kohti lähtölinjaa. Asiat eivät olisi voineet rataa aloittaessa paljon paremmin olla, vaan sittenpä tulikin se odottamaton tekijä peliin. Muutaman metrin päässä edessämme kevyt tuulenpuuska kaatoi ison koristepuskan kumoon, ja ymmärrettävästi Vakekin sellaiseen reagoi. Poni jarrutti ja kiepsahti menosuuntaan, ja hetkeksi menetin tasapainoni. Onneksi Vaken reaktio oli näinkin hillitty, joten en keikahtanut satulasta, ja onneksi emme vielä olleet ylittäneet lähtölinjaa! En uskaltanut lähteä ottamaan uutta vauhtia pitkältä matkalta, sillä en missään nimessä halunnut suoritusajan ehtivän alkaa ennen lähtölinjan ylitystä. Niinpä käänsin Vaken pienesti ympäri ja nostin laukan käytännössä estelinjalle kohti ensimmäistä estettä. Tuli siinä kuitenkin 8-10 askelta laukkaa alle, ja Vake oli ottanut säikähdyksestä sen verran kipinää, että lähti suorastaan lentäen liikkeelle. Ensimmäinen este ylittyi sujuvasti ja hyvällä energialla, ja näin rata lähti käyntiin pienestä sählingistä huolimatta.

© Emmi Erkkilä

Vake oli tosiaan ottanut kipinää pelottavasta puskasta, ja alkuradan ajan se vaikutti hieman jännittyneeltä ja virittyneeltä. Ainakin laukka sujui mukavalla energialla, ja kakkosesteelle tulikin oikein iso loikka kaukaa. Sarjan a-osan vieressä oli se äskettäin kaatunut puska, mutta onneksi Vake oli niin fiksu ettei ollut jäänyt sitä pelkäämään, vaan meni sarjallekin rohkeasti. Alkuradan hypyt olivat oikein sujuvia, mutta kaarteissa Vake koetti puskea hieman sisään ja sain toppuutella sitä pienentämästä kurveja liikaa. Nelosesteen jälkeen molemmat taisivat jo vähän huokaista ja rentoutua, ja meno muuttui hieman rauhallisemmaksi. Arvioin alkuradan menneen vähän liiankin sujuvasti ihannetempoon nähden, joten radan loppupuoliskolla pyrin hieman verkkaisempaan etenemiseen. Käytännössä tämä tarkoitti laajahkoja kaarteita, joissa en lennättänyt Vakea eteenpäin. Viitosesteelle tuli tällä kertaa se huonompi kiintiöhyppy läheltä. 21 metrin linja mentiin jälleen kuudella askeleella, joskin hiukan ahtaasti, ja myös viimeisen pienehkön kaarteen kasille ratsastin tasaista laukkaa oikomatta milliäkään. Näin tulimme maaliin puhtaalla radalla pienestä alkudraamasta huolimatta.



Rytmi ei tällä radalla pysynyt aivan tasaisena alun ollessa sen verran virittyneempää menoa, ja pelkäsin tämän sotkeneen arviotani ihanneaikaan ratsastamisesta. Vaan niinpä sitten olin kuitenkin onnistunut ratsastamaan sopivasti tilannetta kompensoiden, ja tuloksena oli 66,5 sekunnin suoritusaika ihanneajan ollessa 66 sekuntia! Ihan yhtä lähelle siis päästiin kuin kotitreeneissä. Vaken tasaisuus on tällaisessa luokassa tietenkin valttia, vaikka kaatunut puska tekikin radasta tällä kertaa hieman epätasaisemman. Näin tarkka aika oli varsin kovaa valuuttaa, ja kun lähemmäksi ihanneaikaa osui vain kaksi ratsukkoa, oli lopullinen sijoituksemme 42 startin luokassa kolmas. Vaatimattomana tavoitteenani tänään oli ollut osuminen sekunnin sisään ihanneajasta ja sijoitus, ja tavoite siis toteutui hienosti. Kylläpä tuli onnistuminen mukavaan paikkaan. Hyvä me!

Kisat paremmin kuin hyvin

Erinäisten vaiheiden jälkeen en päässyt lauantaina suunnitellulle kisareissulle, mutta onneksi pääsin Vaken kanssa sunnuntaina Tallinmäen omiin 1-tason kisoihin. Siellä sitten hyppäsimmekin kaksi luokkaa, sillä Vakella ei ollut tänään muita ratsastajia.

Ensimmäinen luokkamme oli 70 senttiä arvostelulla 367.1. Lähtövuoro oli neljäntenätoista, ja hain Vaken tallista vasta rataan tutustumisen päätyttyä. Pyrin säästelemään Vaken voimia ja innostusta kahteen kisasuoritukseen, joten pidin ravailut ja laukkailut verryttelyssä mahdollisimman minimissä. Verryttelyhyppyjä taisi kuitenkin tulla yhteensä neljä. Ennen omaa vuoroa jäi vielä vähän turhan paljon aikaa seisoskella odottamassa, eli olin sittenkin ollut verryttelemässä jo hieman liian aikaisin.

Ensimmäisen radan ensimmäinen este. © Emmi Erkkilä

Radalla Vake lähti mukavasti liikkeelle, ja ekalle esteelle tuli mukavan topakka hyppy. Vaken alkuenergia ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle, ja kohta olikin sellainen olo, että sain alkaa ratsastaa eteen. Ei meno ollut varsinaisesti tahmeaa, mutta kaikkein paras imu ja into laukasta puuttui. Kakkosesteen jälkeen rytmi hieman katkesi, kun yritin ennen kaarretta korjata väärää laukkaa pois. Jarruttelun jälkeen Vake korjasi lopulta kaarteessa itse myötälaukkaan, ja pääsimme kolmosesteelle tasapainossa. Tämän jälkeen ratsastin laukkaa taas uudestaan eteen. Neloselle tuli vähän turha töpöaskel, mikä kertoi terävyyden puutteesta. Suora 25 metrin linja viitoselta kuutoselle mentiin rauhallisesti kahdeksalla askeleella, ja vielä seiskankin ylityttyä puhtaasti jatkui matka toiseen vaiheeseen. Käänsin suunnittelemani oikoreitit, jotka onnistuivat ihan asiallisesti. Laukkaa olisi saanut edelleen olla enemmän, eli eteneminen oli toisessakin vaiheessa aika rauhallista. Esteet ylittyivät kuitenkin hyvässä rytmissä ja enimmäkseen ihan sujuvista ponnistuspaikoista. Kympille tosin tuli taas hassu töpöaskel, kun lähestymislinja oli liian vinossa ja laukka hyytynyttä. Puksutimme maaliin tasaisen varmasti, eikä aikakaan ollut oikoreittien ansiosta huonoimmasta päästä.

Rata oli ihan ok ja kiva, mutta jäin kaipaamaan vielä energisempää ja terävämpää laukkaa. Ilmeisesti Vake olisi pitänyt verryttelyssä herätellä ja innostaa tehokkaammin. Tämä jäi siis tavoitteeksi päivän toiselle radalle. Puhtaalla suorituksella sain jännittää myös mahdollista sijoittumista, ja lopulta olimmekin luokassa kuudensia eli kutsu palkintojenjakoon tuli. Näin oli päivä avattu asiallisella radalla ja sijoituksella, ja kaikki kisajännitykset olivat tässä vaiheessa haihtuneet aika tehokkaasti.

80 sentin luokkaa varten sain opetella uuden radan. Radan kävelyn jälkeen teimme Vaken kanssa pikaverryttelyn, sillä lähtövuoro oli kolmantena. Pari kierrosta ravia, pari kierrosta laukkaa ja pari onnistunutta hyppyä. Villitsin Vakea vähän lisää, ja verryttelyesteille mentiinkin jo mukavaa energiaa puhkuen. Hyvältä vaikutti!

Vake olikin toisella radalla selvästi virkeämpi, ja sen kyllä huomasi heti liikkeelle lähtiessä. Tohinoissaan poni nosti väärän laukan, jota pois jarrutellessani Vake sopivasti "kuumui" lisää. Laukka lähti eteen hyvin omalla moottorilla, ja ponissa oli nyt juuri sitä säpinää, mitä olin ekalla radalla kaivannut. Ei paljon haitannut, vaikka ensimmäinen este oli maksimikorkea tasaokseri. Näin hyvällä energialla oli helppo lähestyä, ja itse hypyissäkin tuntui olevan nyt enemmän potkua. Rata ei olisi voinut juuri sujuvammin alkaa, ja esteet ylittyivät ihanan vaivattomasti. Neloseste oli kahden askeleen sarja, eikä sarjaväli jäänyt tällä kertaa lainkaan pitkäksi kun Vake laukkasi näin sujuvalla askeleella. Sarjan a-osalla tuli radan ainoa kosketus puomiin, mutta ei pudotusta. Suora 25 metrin linja meni tällä kertaa oikein sujuvasti seitsemällä laukalla, eli edelliseen rataan verrattuna jäi yksi askel pois.

© Emmi Erkkilä

Seitsemäs este oli perusvaiheen viimeinen, ja sen jälkeen matka jatkui kaarevalla linjalla toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle. Tällä linjalla sössin tien ratsastuksen, ja Vakelle meinasi olla ensin epäselvää, minne ollaan menossa. Tästä tuli radan ainoa huonompi hyppy, kun ajauduttiin epämääräisellä tiellä aivan pohjaan. Rytmi ei kuitenkaan kärsinyt, ja seuraavat hypyt olivat taas oikein sujuvia. Käänsin oikoreitit, mutta en ottanut mitään varsinaisia riskejä. Laukka sujui mukavasti eteen radan loppuun asti, ja sujahdimme vielä viimeisenkin esteen yli vähän kauempaa ponnistaen. Olipa kerrassaan mainio rata! Laukka tuntui nyt oikein hyvältä, Vakella oli mukava energia ja hypyt olivat sujuvia. Olin tähän suoritukseen erittäin tyytyväinen.

© Emmi Erkkilä

Taas sain jännittää sijoituksia luokan loppuun asti, mutta vein Vaken kuitenkin jo pesupaikan kautta tarhaan. Se oli tälle päivälle hoitanut työnsä erittäin hyvin. Olin jo muutenkin tosi iloinen onnistuneesta radasta, ja kaiken kruunuksi tuli sitten vielä ruusuke tästäkin luokasta. Olimme nimittäin lopputuloksissa neljänsiä, mikä oli paremmin kuin olisin osannut uskoa. Niin sitä vaan olemme Vaken kanssa alkaneet sijoittua 80 sentin luokissakin, kun laukka on saatu etenemään radoilla reippaammin ja kuskille on kertynyt enemmän rutiinia. Harjoittelun tuloksena on siis paitsi parempia ratoja myös parempia sijoituksia. Kylläpä sain loppupäivän myhäillä tyytyväisenä Super-Vakeen!

Videoista kiitokset Noralle ja Annulle!

Tasaisen varmaa

Kouluratsastusviikon päätteeksi pääsimme sentään vähän esteillekin. Pian valmennus jäi tällä kertaa väliin, mutta menimme perjantaiaamuna oman open pitämän estetunnin. Ratsastin Vakella, enkä ollut yllättynyt, että poni oli tänään hieman nahkean oloinen urakoituaan ansiokkaasti kolme päivää koulukurssilla. Tunti oli onneksi kevyemmän puoleinen, eli mahdollisimman lyhyt verryttely, pari verryttelyhyppyä ja sitten lyhyt rata.

Hyppäsimme ensin muutaman kerran laatikkopystyä sekä sitten okseria lävistäjällä. Näille verryttelyesteille löytyi ihan napakka laukka, vaikka jonkin verran sainkin ratsastaa eteen. Lävistäjäesteelle tullessa piti varoa oikaisemista, sillä Vake yritti vasemmassa laukassa kurvata kaarteet hieman varastaen, ja kuskillakin meinasi olla liian kiire kääntää esteelle. Okserille saatiin joka tapauksessa oikein napakoita ja reippaita hyppyjä.

Muihin esteisiin emme tutustuneet erikseen, vaan saman tien verryttelyhyppyjen jälkeen mentiin kuuden esteen rata. Korkeutena oli noin 80 cm. Sain omaan vuoroon valmistautuessa "kuumennettua" Vakea niin, että se lähti oikein energisesti liikkeelle. Paras energia ei kuitenkaan oikein kantanut ensimmäistä estettä pidemmälle, vaan sen jälkeen sain alkaa ratsastaa uudestaan eteen. Rytmi pysyi tasaisena, mutta olisin kaivannut laukkaan vähän lisäpotkua ja enemmän omaa imua. Ponnistuspaikat löytyivät kuitenkin aika luontevasti. Kolmosesteellä odotin miniaskelta, mutta Vake valitsikin hypätä kauempaa, kun en alkanut puskea vaan lähestyin estettä rauhassa. Radan päättävällä kaarevalla linjalla meno hieman hyytyi, ja Vake "vyöryi" eteenpäin vastaamatta kunnolla pohkeeseen. Niinpä kuuden laukan etäisyydelle otettiin ylimääräinen miniaskel. Tämän linjan saimme uusia. En kuitenkaan tehnyt riittävää muutosta linjan ratsastuksessa sen enempää kaarteen koon kuin laukan etenemisenkään suhteen, joten edelleen otettiin seitsemäs askel mukaan. Tällä kertaa laukka pysyi kuitenkin tehtävässä terävämpänä ja viimeisestä hypystä tuli parempi.

Lopuksi harjoittelimme parit uusintatiet. Hyppäsimme ensin pystyn oikeasta laukasta vasempaan vaihtaen, ja sen jälkeen erikseen okserin vasemmasta laukasta oikeaan vaihtaen. Esteille tultiin nyt tiukemmilla kaarteilla, ja myös niiden jälkeen piti kääntää mahdollisimman nopeasti. Vakea sai tiukoissa kaarteissa vähän nohitella eteen, mutta se säilytti rytmin ja tempon varsin hyvin eikä laukka sammunut kaarteisiin. Kääntyminen oli myös varsin näppärää. Jos haluaisi olla aivan supernopea, niin uusintakaarteisiin pitäisi saada selvästi tätä sujuvampi tempo, mutta kyllä meiltä pienet tiet sinänsä onnistuvat.

Vaken meno ei ollut tänään niin reipasta ja sujuvaa kuin edellisessä estevalmennuksessa, mutta pieni nahkeus oli tänään aika ymmärrettävää. Aina ei voi olla se kaikkein paras vire, mutta myös tällaisena päivä hyppääminen sujui kuitenkin tasaisen varmasti ja rutinoituneesti.

Videoista kiitos Annulle!

Kurssin päätös rataharjoituksella

Kolmen päivän koulukurssimme päättyi rataharjoitukseen, jossa siis suoritimme FEI:n Lasten esiohjelma B:n. Tämä on ehdottomasti vaikein ohjelma, mitä olemme Vaken kanssa menneet, mutta oli meillä sentään taustalla kolme päivää onnistunutta treeniä. Radan sai myös ratsastaa raippa kädessä, mikä oli minulle suuri helpotus. Koska olimme ratsastaneet jo aamulla, oli verryttely rataa varten tarkoituksenmukaista ratsastaa mahdollisimman lyhyenä. Enintään 15 minuuttia oli ohjeellinen verkka-aika. Saimme kukin tarkat lähtöajat, joten verryttely oli ainakin helppo ajoittaa. Minun ja Vaken osalle lankesi kisojen viimeinen lähtövuoro.

Verryttelyssä ratsastin ensin maneesissa kevyttä ravia sekä hieman oikeaa laukkaa. Vinkkinä oli ollut säästellä hevosen parasta vireystilaa itse suoritukseen, eikä kaivaa kaikkein hienointa tekemistä esille vielä verryttelyssä. Siinäpä hienosäädettävää! Vake oli verryttelyssä vähän tahmean oloinen, ja yritin välttää pohkeella puskemista. Pyöreää ja melko rentoa menoa, mutta energiaa olisi ollut suotavaa olla enemmän. Ennen pitkää saimmekin siirtyä ulos ja kisaradalle, missä sain vielä halutessani valmistautua muutaman minuutin. Vasemman laukan verryttely jäi ulkona suoritettavaksi, ja koetin hakea laukkaan sekä pyöreyttä että energiaa. Onneksi oli se raippa, jolla saattoi hipsiä aktiivisuutta takajalkoihin. Laukkailun jälkeen olikin jo korkea aika aloittaa rata. Vake ei tuntunut niin hyvältä ja energiseltä kuin olisin toivonut, mutta näillä mentiin.

Yritin ratsastaa suoran ja tarkan alkutervehdyslinjan, mutta en tässä aivan onnistunut. En osunut aivan täsmälleen linjalle, ja varsinkin pysähdyksessä Vaken etuosa kenotti oikealla. Seuraavana vuorossa olevat S-kiemurat tsemppasin sitten tarkemmin, ja joko tuurilla tai taidolla onnistuin ratsastamaan näihin oikein täsmälliset tiet. Vake ravasi pyöreänä ja taipui melko notkeasti, mutta edelleen haikailin parempaa pyrkimystä eteenpäin. Onneksi ravi näytti loppujen lopuksi letkeämmältä kuin miltä se tuntui. Kiemuroiden jälkeisellä lyhyellä sivulla Vake ravasi melko ryhdikkäänä, ja sain sen valmisteltua askeleen pidennykseen asiallisesti. Keskityin siirtymisiin, ja ratsastin eteen maltillisesti tahdin ja tuntuman säilyttäen. Tämä osoittautuikin oikeaksi taktiikaksi, vaikkei pidennyksestä tietenkään tullut mitenkään lennokasta.

Valitettavasti raviohjelma päättyi siihen, ja vuorossa olivat kammoksumani laukkaosuudet. Vake nousikin laukassa pois kuolaimelta, eli en saanut laukkaa riittävän aktiiviseksi ja tuntumalle vaikka hipsuttelin raipalla lisää liikettä takaosaan. Laukkaympyrä onnistui reitin puolesta ihan hyvin, ja ohjia myödätessä Vake säilytti saman laukan. Sitten vuorossa olivat täyskaarto ja vastalaukka. Yritin saada laukkaan tarpeeksi energiaa alle, mutta hyydyimme jo siinä vaiheessa, kun Vake ei kääntynyt kunnolla vaan täyskaarto venähti liian laajaksi. Varsin pian Vake potkaisi puolikkaan vaihdon, mutta onni onnettomuudessa oli se, että rikko tapahtui näin aikaisessa vaiheessa. Ehdin korjata oikean laukan takaisin ennen uralle tuloa, ja sain sen nipin napin säilytettyäkin, joten ala-arvoinen numero tuli vain yhdestä arvostelukohdasta, kun uralla sekä siirtymisessä meillä oli se laukka kuin pitikin. Vastalaukka siis meni odotetusti rikki, mutta selvittiinpä siitä sentään minimaalisella vahingolla.

Vasemmassa laukassa saatoin hengittää vähän vapaammin, ja yritin istua pystyssä ja hiljaa. Vake oli edelleen hieman tahmea ja poissa kuolaimelta, mutta puksutimme kuviot läpi ilman rikkoja. Vastalaukan osalta tuli jopa kehuja hyvästä tahdista. Raviin siirtymisen jälkeen olin liian herpaantunut enkä saanut esitettyä niin kaunista ravipätkää kuin olisin halunnut. Käyntiosuudelle tullessa tapahtui sama kuin aamulla tunnilla, eli Vake nukahti ja nousi pois tuntumalta. Tiesin mitä tehdä, eli hain pyöreyden takaisin ulko-ohjan avulla, ja pääsin esittämään lävistäjällä pyöreää keskikäyntiä kohti tuntumaa. Idea oli aivan oikea, ja Vake askelsi yllättäen varsin hyvällä aktiivisuudella. Raviin tultiin taas mukavan pyöreänä, mutta lopputervehdyslinjalle en taaskaan osunut aivan nappiin, ja huomasin sen kyllä itsekin. Muistin sentään vähän hymyillä tuomarille.

Rata ei ollut mikään täyskatastrofi, enkä ollut pettynyt, mutta vaisultahan tämä tuntui siihen verrattuna, miten hyvin Vake oli aikaisempina kurssipäivinä liikkunut. En siis ollut erityisen tyytyväinenkään. Pidin kuitenkin mielessä sen, että kouluradalla pystyy harvemmin sitä kaikkein parastaan esittämään, ja Vake taisi myös olla jo hieman väsynyt tehokkaiden kolmen päivän jälkeen. Siihen nähden tämä oli ihan kelvollinen suoriutuminen. Pisteiksi odotin jotain 57-58% luokkaa. Pian kuitenkin sain arvostelupaperin käsiini, ja hämmästyin tuloksen ollessa huima 64,166%! Todellakin siis näytti paremmalta kuin tuntui, vaikka toki tässä käytettiin ystävällistä 1-tason arvosteluskaalaa. Sijoitukseni epävirallisessa kurssikisassa oli neljäs voittajan saadessa reilut 65%.

Pöytäkirja

Arvostelupöytäkirjan lisäksi saimme Artsilta vielä suullisen palautteen radasta. Sain kehuja erityisen hienoista S-kiemuroista, joilla tiet olivat osuneet ihan nappiin. Numeroiksi näistä tulikin 7 ensimmäisestä ja peräti 7,5 toisesta kiemurasta. Raviohjelma oli sangen kelpoa menoa, mutta laukassa tietenkin on vielä enemmän tehtävää, jotta se sujuisi yhtä lailla pyöreänä. Käynnin hoidimme tällä kertaa hienosti, ja keskikäyntilävistäjästä tuli seiska. Yliastunta ei ole kovin suurta, mutta riittävää, ja käynnissä oli sopivasti aktiivisuutta ja pyöreyttä. "Helppo" korjattava asia olisi pituushalkaisijalinjojen tarkkuus. Tällä kertaa molemmat keskilinjat menivät vähän mönkään, vaikka yritin muka tähdätä ne tarkasti suoraan. Tätä vaan pitää harjoitella vielä lisää, jottei asia ole tuurin varassa. Oikea vastalaukka on ja pysyy vaikeana, mutta tällä kertaa siitä selvittiin aika pienellä rikolla ja pisteiden menetyksellä eli yhdellä nelosella, kun sain oikean laukan nostettua saman tien takaisin. Loppujen lopuksi olinkin kai rataan ihan tyytyväinen, sillä olihan siinä paljonkin hyvää ravi- ja käyntiohjelmien osalta. Verrattuna aikaisempaan suoritustasoomme tämä ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus, vaan jopa hyvä.

Kokonaisuudessaan kurssi onnistui suorastaan yli odotusten. Minut saatiin ratsastamaan paremmin, ja sain Vaken toimimaan paremmin kuin olisin osannut odottaakaan. Kurssin jälkipuoliskolla tapahtui pieni hyytyminen, vaikka tunnit olikin suunniteltu siten, että hevoset jaksaisivat kaksi treenikertaa päivässä. Parhaimmillaan Vake kuitenkin oli tämän viikon aikana todella hyvä. Käteen jäi myös monta hyvää työkalua ja periaatetta parantaa ponin liikkumista ja ratsastettavuutta, sekä parempaa ymmärrystä siitä, miten mikäkin asia vaikuttaa ja miksi mitäkin tehdään. Lopuksi ratsastetulla kouluradallakin melkeinpä ylitimme itsemme, sillä en olisi etukäteen uskonut meneväni Vakella FEI:n helppoa B:tä reilusti yli 60% tuloksella. Kyllä kolmen päivän aikana ehti hyvän valmentajan opissa tapahtua varsin mukavaa edistystä!

Kouluvalmennuskurssi, 4. tunti: vinous ja suoristus

Toisen kurssipäivän teoriatunnilla käsiteltiin hevosen vinoutta ja suoristamista, jotka olivat luontevasti teemana myös iltapäivänä ratsastustunnilla. Jäin teorian pohjalta hieman hämmentyneeksi sen suhteen, onko Vake vino oikealle vaiko vasemmalle. Perinteisesti olen ajatellut vasemman puolen olevan sillä heikompi ja helpommin taipuva puoli, kun taas oikea on vaikuttanut olevan jäykkä ja vahva puoli, mutta itse asiassa tilanne taitaakin olla juuri päinvastainen.

Seikkoja, jotka puoltavat Vaken vinoutta oikealle (eli heikompaa oikeaa takajalkaa):

• Oikeassa laukassa vasen lapa ja koko poni karkaavat ulos, kuten on kahden ensimmäisen kurssipäivän aikanakin selvästi nähty.
• Kaula taipuu ns. liikaa oikealle, kun taas etujalat kulkevat oikeassa kierroksessa ulkona ympyrän uralta.
• Vasemmassa laukassa Vake hieman "makaa" sisälavan päällä.
• Esteillä Vake oikoo kaarteita vahvasti sisälapa edellä nimenomaan vasemmalle (ja karkaa radan portille aina vasemman lavan kautta!)
• Harja on suurimmaksi osaksi taipunut kaulan oikealle puolelle.

Toisaalta on myös seikkoja, jotka puoltavat Vaken olevan vino vasemmalle:

• Vasen laukka on Vakella rytmittömämpää.
• Maastossa Vake suosii selvästi vasenta laukkaa.
• Useimmilla muilla ratsastajilla Vake karkaa nimenomaan vasemmassa laukassa ulos ympyrältä, ja aikaisemmin tilanne oli tämä myös minun kanssani.
• Vake vaihtaa erityisen mielellään oikeasta laukasta vasempaan, eli ei halua pitää vasenta takasta vastalaukan tukijalkana.
• Minusta on aina tuntunut, että Vake on helpompi ratsastaa ulko-ohjan tuntumalle vasemmassa kierroksessa, ja vasen sisäohja jää helposti jopa tyhjäksi.

Epäilen myös, että oman lantioni vinous saattaa sotkea tilannetta. Toisaalta Vake ei ole läheskään niin vino ja jäykkä kuin moni muu hevonen, vaan suhteellisen hyvin ratsastettavissa molempiin suuntiin. Artsi totesi Vaken olevan ennemmin oikealle vino, joten sen mukaisesti lähdettiin toteuttamaan suoristamista. Vake oli kuulemma myös tunnin hevosista kaikkein symmetrisin ja vähiten vino.

Työskentelimme suuren osan tunnista ympyrällä suuntaa vaihdellen, ja vinoutta luonnollisestikin korjattiin eri suuntiin eri tavalla. Vasemmassa kierroksessa ohje Vaken ratsastamiseen oli vanha tuttu mutterikuvio, eli ympyrän ratsastaminen monikulmiona vuoroin suoristaen ja vuoroin kääntäen. Painoa haluttiin pois sisäetujalan päältä, eli vasen ohja pyysi ponia "ylös" sekä suuntautui hieman säkää kohti. Kun Vake ryhdistäytyi ja keveni vasemmalta, vasen ohja myötäsi ja vasemmalla kädellä myös vähän taputettiin. Ponia kehuessa minun piti kuitenkin varoa, etten itse romahtanut sisään ja eteenpäin. Laukassa istuttiin taas kohti ulkotakajalkaa. Vasen laukka tuntui mielestäni välillä sylttäävän, mutta laukka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan huonolta vaan Vake työskenteli asiallisesti.

Oikean kierroksen ympyröillä tavoitteena oli etuosan tuominen vasemmalta oikealle eli ulkoa takaosan eteen. Ensin piti kuitenkin saada lisää aktiivisuutta laiskaan sisätakajalkaan, jotta sisäohjaan tuli tuntuma ja sillä pystyi etuosaa kääntämään. Sisätakajalan aktivoinnilla Vake tuli myös pyöreämmäksi, kun sisäohja ei jäänyt tyhjäksi. Kehuminen tapahtui nyt ulkokädellä. Laukassa tehtävä oli kaikkein haastavin, sillä laukassa Vake pyrki kaikkein voimakkaimmin heittämään ulkolavan ulos raiteilta. Ohjeena oli käyttää laukassa vasta-asetusta, mutta samalla täytyi myös saada tuntuma sisäohjalle, eli taas aktivoitiin sisätakajalkaa. Kaiken kaikkiaan oikean kierroksen ratsastaminen oli mielestäni selvästi hankalampaa kuin vasemman kierroksen ratsastaminen.

Lopuksi vaihdoimme ympyrätyöskentelyn pituushalkaisijoihin, joita ratsastettiin ensin pelkästään ravissa ja sitten pysähdyksen kera. Tässä pohjustettiin jo huomista kouluradan ratsastusta, joten harjoittelimme täsmällistä suoralle linjalle ohjaamista. Vake oli ollut jo alkutunnista vähän hyytyneempi kuin aamulla, ja nyt lopussa se alkoi tosissaan menettää energiaansa. Ravin aktiivisuus ei tahtonut pysyä yllä, ja poni kävi vähän raskaaksi ohjalle. Pituushalkaisijoillakin avainsana oli aktiivisuus, jota tarvittiin lisää, mikäli Vake alkoi vaivihkaa mutkitella. Pysähdyksissä Vake nousi ylös kuolaimelta, eli tässäkään se ei ollut oikein aktiivinen ja "läsnä".

Vinouteen ja suoristamiseen liittyen jäi monta uutta asiaa mietittäväksi, ja sain hyviä ohjeita suoristamisen toteuttamiseen. Ainakin kuvittelen hahmottaneeni nyt entistä selkeämmin, mitä suoristamisessa halutaan kussakin kierroksessa tapahtuvan. Vaken liikkumisesta ei jäänyt tällä kertaa niin hienoa fiilistä kuin päivän ensimmäisellä tunnilla, mutta onhan se toki ihan ymmärrettävää, että tässä vaiheessa kurssia voi paras vireys Vakelta jo hieman hiipua ja askel alkaa painaa.

Videoklipistä kiitos Hannalle!