Vähän pitkänä, vähän poissaolevana

Keskiviikkona meillä oli Vaken kanssa Pian estevalmennus. En ollut itse mitenkään parhaassa mahdollisessa mielentilassa tiukkoihin estetreeneihin, sillä keskittyminen käsillä oleviin asioihin oli yllättävistä muun elämän tapahtumista johtuen tänään onnettoman huonoa. Naureskelinkin vähän etukäteen, että mitähän ratsastuksesta mahtaa tulla, kun sattui nyt tällainen tilanne päälle. Ensimmäisenä unohdinkin laittaa kannukset jalkaan, mutta kävin hakemassa ne vielä tallista, ja sen jälkeen osasin ihme kyllä jopa ratsastaa aina oikealle esteelle.

Tänään kiinnitettiin huomiota erityisesti tilankäyttöön, eli kulmiin ja päätyihin ratsastamiseen. Aloitimme tehtävällä, jossa ylitimme lävistäjäesteitä (kavaletti, pysty ja okseri) kulmaa kohti, ratsastimme aina esteen jälkeen suoraan kulmaa kohti ja pysäytimme hevosen sinne. Näin pyrittiin kitkemään kaarteiden oikomista esteiden jälkeen, mikä on erityisesti Vaken pahe. Äkkiä Vake hoksasikin jutun juonen, ja jarrutti ja pysähtyi käytännössä ihan itsekseen. Kulmaa kohti ratsastaminen ilman kaartamisaikeita kuitenkin aiheutti sen, että laukat jäivät lävistäjäesteillä vaihtumatta, mikä ei yleensä ole ongelmamme.

Pysähdykset kulmissa jätettiin sitten pois, mutta edelleen oli tarkoitus ratsastaa huolellisesti suoraan ja oikomatta esteiden jälkeen. Hyppäsimme lyhyempinä pätkinä radan osia ja sitten kokonaisen pitkän radan. Tehtäviin kuului yksittäisten lävistäjähyppyjen lisäksi noin 21 metrin ja 23 metrin suorat linjat, kaareva linja sekä pieni innarisarja. Estekorkeus oli pääsääntöisesti noin 80 senttiä. Vakella oli ensin pieniä käynnistymisvaikeuksia, sillä edelleenkin se taisi odottaa pysähtymiskäskyjä esteiden jälkeen, ja huolellisemmat, oikomattomat kaarteet valitettavasti vähän söivät energiaa. Periaatteessa laukka oli ihan ok, mutta viimeinen imu estettä kohti ehkä puuttui, joten paikat jäivät helposti hieman kauas, ja kaukaa lähtevissä hypyissä Vake pääsi venymään turhan pitkäksi ja matalaksi. Erityisesti tämä pitkäksi pääseminen näkyi kokopitkällä 11 esteen radalla. Päästiin silti ihan asiallisesti kaikkien esteiden yli, eli ei ollut mitään kohtuutonta köntystelyä, ja loppua kohti poni myös syttyi laukkaamaan terävämmin. Vähän enemmän Vake olisi kuitenkin saanut olla takaosansa päällä ja pohkeen edessä, eikä niin, että ajoin vaan koko ajan ponia pidemmäksi eteen. Laukan sujuvuudesta kertoo se, että 23 metrin linja meni kuudella askeleella eikä tehnyt edes tiukkaa. Ehkä parhaiten sujui aivan lopuksi hyppäämämme lyhyempi pätkä esteillä 2-6. Tässä vaiheessa tuntia Vakella oli jo mukava energia, ja viiden esteen mittaisella pätkällä paketti pysyi paremmin kasassa ilman kovin pitkäksi venymistä.

Lähtökohdat huomioon ottaen selvittiin kuitenkin ihan hyvin. En ollut itse tänään parhaimmillani, mikä näkyi joissakin asioissa, mutta silti sujui ihan asiallisesti. Onhan se positiivista, että hyppääminen sujuu myös pienten henkisten häiriötekijöiden alaisena kohtalaisen hyvin ja ongelmitta.

Ketterästi jumppatehtävillä

Tällä viikolla päästiin Vaken kanssa Pian estetreeneihin. Ohjelmassa oli tekniikka- ja jumppatehtäviä, ja esteet pysyivät tänään alle 80 sentin.

Itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen aloitimme ensimmäisestä jumppatehtävästä, eli puomin, pikkuesteen ja kavaletin rykelmästä, joka sijaitsi vinottain kulman kohdalla. Lähestyminen tapahtui oikeassa laukassa lyhyeltä sivulta. Vaken laukkaan löytyi alusta alkaen oikein mukava menovaihde, joten tehtävälle päästiin sopivalla energialla. Tehtävälle kaartaessa Vake pääsi kuitenkin hieman puskemaan oikealle, ja tätä estellessäni kaarroksesta tuli aavistuksen töksähtävä. Kun yritin pyöristää kaarretta en enää saanutkaan askelta osumaan puomille oikein, joten päädyin pitämään tien alkuperäisenä ja ottamaan oikean pohkeen tehokkaammin käyttöön, jottei puomien ylitys luisunut niin pahasti oikeaa reunaa kohti. Hyppäsimme vielä vastaavanlaisella tiellä toisessa päädyssä olevaa okseria, jolle tultiin lyhyeltä sivulta vasemmassa laukassa. Tämä kaarros oli jotenkin sutjakampi, ja sain Vaken pysymään vähän paremmin sisäpohkeen ja ulko-ohjan välissä.

Tutustuimme vielä loppuihin esteisiin hyppäämällä lävistäjillä olevat sarjat kahdeksikkona. Toisella lävistäjällä oli innarisarja maapuomeilla, ja toisella lävistäjällä yhden laukan pysty-pysty-sarja. Vake venyi näihin väleihin näppärästi, kun yhden laukan väli ei ollutkaan kuin 6 metriä.

Tehtävät yhdistettiin radaksi, jossa kultakin lävistäjäsarjalta kaarrettiin seuraavan päädyn kulmaesteelle ja tästä taas lävistäjälle. Ensimmäisellä kierroksella varmistelin vielä vähän liikaa eteen, ja Vake oli sarjoilla jopa liiankin kiireinen. Pääsimme kuitenkin varsin asiallisesti tehtävältä toiselle, vaikka ne tulivat kaarteista nopeasti vastaan, ja Vaken energia säilyi ihanasti koko radan ajan. Kokonaisuudessaan oli oikein näppärää menoa. Tulimme vielä toisen kierroksen samaa rataa, jota varten sain ohjeeksi jäädä vähän paremmin odottavalle kannalle, eli istua kaikessa rauhassa kyydissä laukan rullatessa itsekseen eteenpäin. Laukkaa voisi ajatella ratsastavansa vähän enemmän takaosan päälle, eikä koko ajan vain enemmän ja pidemmäksi eteenpäin. Ratsastinkin tämän kierroksen maltillisemmin, ja hyvin selvisimme tehtävistä, vaikka maltoin höllätä kaasupoljinta. Pari ponnistuspaikkaa meni vähän lähelle, mutta energia säilyi.

Lopuksi saimme laukkailla vielä vähän helpomman radan, jossa esteet tultiin järjestyksessä kulmaokseri, kulmajumppasarja, innari lävistäjällä ja yhden laukan sarja lävistäjällä. Tämä pätkä meni todella sujuvasti, mutta silti maltilla, ja sain ratsastettua kaikille esteille oikein hyvät, tasapainoiset kaarteet. Näin kivaan suoritukseen olikin oikein hyvä päättää tunti. Kehuja tuli tänään reippaasta ja terävästä etenemisestä, mutta parannettavaa meillä on vielä kaarteiden ratsastuksessa, jottei tule oikomista ja puskemista ja maneesista häviä tarpeettomasti metrejä. Tämänkaltaiset kaarrostehtävät ovat meille juuri paikallaan, ja jumppailu pienillä sarjoilla teki varmasti hyvää Vakelle.

Puomikiemurtelua ja uusintateitä

© Hannakaisa Holmi

Tälläkin viikolla päästiin Vaken kanssa Pian valmennukseen hyppäämään kahden ratsukon ryhmässä. Näin syksyn tullen ja kisakauden ollessa ohi treenit painottuvat taas enemmän tekniikkatehtäviin, eli puomeja, puomeja, paljon puomeja! Pääsimme sentään vielä ratsastamaan ulkona kauniissa säässä. Onneksi oli myös aika viileää, joten pörrökarva-Vakekin jaksoi olla mukavan reipas.

Verryttelimme hetken ravissa ja laukassa, ja sitten aloimme ratsastaa ravissa kuviota, jossa tuli loiva kaarre kahden puomisarjan väliin. Vake liikkui tänään onneksi kohtalaisen hyvin ja ravissa pyöreänäkin. Puomeilla piti vielä vähän kannustaa askelta venymään, mutta ei varsinaisesti tahmailtu. Seuraavaksi samoja puomeja tultiin laukassa. Muistin saman tehtävän viime syksyn treeneistä ja tiesin, että nämä puomit osaavat olla yllättävänkin hankalia. Vasemmassa laukassa tehtävä onnistui kuitenkin hyvin. Vakella oli laukassa aika mukava energia, mikä auttoi paljon. Kaarteissakaan ei hyydytty, joten puomeille päästiin napakasti. Oikeassa laukassa askelta oli vaikeampi saada osumaan ensimmäiselle puomisarjalle oikein, ja puomit jäivät helposti etujalkojen väliin. Lähestymiskaarteen korjaaminen auttoi, eli kun aloin kääntää aikaisemmin mutta loivemmin ilman jyrkkää kulmaa rullasi laukka puomeille paremmin. Silti Vake jäi välillä vähän pohkeen taakse, eikä välttämättä venyttänyt puomeille niitä tarvittavia viimeisiä senttejä. Tunnin jälkeen hoksasin, että on ihan loogista, että nimenomaan oikeassa laukassa oli tämä pulma. Siitähän on viime aikoina ollut puhetta, että oikea takajalka on vähän jähmeä ja oikeassa kierroksessa liike tuppaa kaarteissa hieman hyytymään.

Puomikuvio pysyi edelleen tiiviisti mukana ohjelmassa, mutta tehtävään tuli jatkoa. Ylitimme nyt puomit oikeassa laukassa, kaarroimme sitten ristikolle lävistäjällä ja tästä tuli kaarre taas puomisarjalle. Vastaavasti näiden puomien jälkeen matka jatkui lävistäjäesteelle, ja siitä kaartaen puomisarjalle. Kiemurtelua ja kaarteita oli siis oikein kunnolla, ja nyt jos koskaan oli tärkeää löytää laukkaan hyvä rytmi. Vake oli kuitenkin aika näppäränä, ja selvitimme kuviot asiallisesti. Ensimmäisillä laukkapuomeilla tuli pientä kompurointia, mutta sen jälkeen rytmi löytyi ja askel alkoi osua puomeille ja pikkuesteille. Tiukimmissa kaarteissa laukkaa sai vähän hoputella, mutta enimmäkseen Vakella oli riittävä terävyys.

Tehtävä sai vielä lisää jatkoa, eli edellinen kuvio piteni vielä lävistäjäristikon ylityksellä toistamiseen sekä suoralla 24 metrin linjalla okserilta pystylle. Tällä radalla paransimme menoa entisestään, ja alkuradan puomikiemurtelut onnistuivat sujuvasti. Kun nämä oli selvitetty, sain vähän tomerammin herätellä laukkaa kohti ratatempoa viimeistä linjaa varten. Ehdin saada laukan kuntoon, ja Vake suorastaan yllätti meidät sujuvuudellaan. Suunnitelmana linjalle oli ollut seitsemän askelta, mutta laukassa oli niin hyvä imu, että Vake menikin komeasti kuudella. Tulimme radan vielä uudestaan hieman lyhennettynä versiona, ja sama hyvä meno jatkui. 24 metriä hurahti taas helposti kuudella laukalla.

Hyvin sujuneiden tehtäväratojen jälkeen olimme periaatteessa jo valmiit lopettamaankin, mutta innostuimme kuitenkin menemän vielä bonustehtävän. Nyt jätettiin maapuomit pois ja hypättiin vain molemmat lävistäjäesteet sekä suora linja (5, 7, 8 ja 9) esteiden ollessa noin 80-85 sentin korkeudella. Jottei olisi ollut liian helppoa, piti nyt kääntää tiukemmat tiet uusintaratsastuksen hengessä. Kentällä olevat maapuomit ohjasivat reittivalintoja niin, että puomien sisäpuolelta kääntäessä tuli pakostakin aika tiukat tiet. Nyt olimmekin hyvässä vireessä tällaiseen haasteeseen. Vakella oli mainio energia, joka ei hyytynyt pienissä kaarteissa. Erityisen hyvin Vake tsemppasi suoran linjan aloittavalla okserilla. En ehtinyt täysin suoristaa kaarteesta esteelle ja paikkakin jäi hieman kauas, mutta Vake oli tosi näppärä ja ketterä ponnistaessaan tästä paikasta terävään hyppyyn. Sen verran tällainen kaarre jarrutti linjalle tuloa, että tällä kertaa mukaan mahtui mukaan se seitsemäskin askel.

Muutenkin mukavasti mennyt tunti sai näin vielä hyvän loppuhuipennuksen. Kinkkiset puomitehtävätkin menivät ainakin selvästi paremmin kuin viime vuonna, eli jossain asiassa on sentään kehitytty. Perinteisesti ongelmana tämänkaltaisissa tehtävissä on ollut laukan hyytyminen, mutta nyt energia pysyi kohtalaisen hyvänä, ja niinpä kiemuroista selvittiin kunnialla. Näppärä Vake!

Videoista kiitos Annelle!

Estevalmennus perusasioiden parissa

Tiistaina oli jälleen Pian estevalmennuksen vuoro. Menin Vaken kanssa tällä kertaa kahden ratsukon ryhmässä, ja seuranamme oli 5-vuotias poni. Tänään ei hypätty varsinaisesti mitään isoa ja vaikeaa, vaan keskityttiin aivan perusasioihin. Tekemistä riitti kyllä silti. Iltapäivän lämpötila oli peräti 17 astetta, ja jo talvikarvaa kasvattanut Vake ei ymmärrettävästi ollut kaikkein reippaimmillaan tänään.

Verryttelytehtävänä menimme ensin ravissa pituushalkaisijaa sekä kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin puomisarjoja. Meno oli vähän nihkeää, kun ei kädessä ollut kouluraippaa jolla olisi voinut nohitella terävyyttä raviin. Vake liikkui pyöreänä ja rentona, mutta etuosaan olisi kaivattu ryhtiä. Pohkeella joutui työntämään liikaa. Kolmikaarisella olisin saanut suoristaa puomilinjoille paremminkin, ja Pia muistutteli käyttämään kaarilla sisäpohjetta ja ulko-ohjaa.

Jatkoimme laukassa samaa kuviota. Pituushalkaisijalla tehtiin nyt laukanvaihto, ja kolmikaarisella hypättiin ristikot laukkaa vaihtaen. Laukassakin aloitus oli nihkeän puoleinen, mutta toiselle tehtäväkierrokselle Vake jo heräsi laukkaamaan sujuvammin. Kaarteissa vaan tulee liikaa oikomista eikä Vake taivu laukassa, joten kolmikaarisen kiemuran ratsastus ei ollut aivan tyylipuhdasta. Laukat kuitenkin vaihtuivat ristikoilla ihan asiallisesti.

Seuraavaksi tulimme pitkän sivun suuntaiselle linjalle, joka alkoi laukkapuomeilla. Puomisarjalta oli 18 metrin etäisyys okserille, ja tähän väliin haluttiin viisi laukka-askelta. Etäisyys oli luonnollisestikin vähän ahdas, mutta mahduttiin kyllä aina viidellä laukalla. Yhtään ei siinä passannut ratsastaa eteen, vaan puomeilla ja niiden jälkeen piti odottaa kaikessa rauhassa. Okserin hyppyihin olisin halunnut vähän lisää terävyyttä, sillä nyt ne olivat lyhyestä laukasta hieman ponnettomia. Myötäsin hyppyyn käsivarret tikkusuoraksi, mikä oli varmasti liioittelua, mutta enpä sukellellut ylävartalolla.

Päivän kolmas estetehtävä sisälsi loivan kiemurauran kaltaisella reitillä kaksi pystyä. Tässä vaiheessa Vake laukkasi jo mukavalla imulla eteen, joten sujuvuus oli kunnossa. Ensimmäisellä kierroksella tuli tehtyä paras tie, mutta sen jälkeen sorruin aina hieman oikaisemaan esteiden välistä kaarretta, jolloin jälkimmäiselle esteelle tultiin hieman vinossa. Tämä aiheutti sen, ettei laukka vaihtunut hypyssä.

Lopuksi menimme putkeen kaikki tehtävät, eli ensin pituushalkaisijan ja kolmikaarisen kiemuran, sitten äskeiset pystyt loivalla kaarella ja lopuksi 18 metrin linjan puomeilta okserille. Pystyt olivat ehkä hieman alta 80-senttisiä ja okseri nousi 90 senttiin. Vaken meno oli parantunut koko ajan, ja tämän tehtäväradan se laukkasi varsin pontevasti ja sujuvasti. Kolmikaarinen kiemura oli selvästi vaikein tehtävä, vaikka sillä oli vain pieniä ristikoita. Loiva kaarre pystyltä toiselle meni taas hieman oikaisten, ja jäätiin sen jälkeen väärään laukkaan, vaikka hypyt olivatkin sujuvia ja hyviä. Laukan korjaamisen jälkeen menimme vielä asiallisesti viimeisen linjan, ja Vake hilasi itsensä myös isomman okserin yli. Halusin tulla uusintana vielä pystyn jolla oli ollut laukanvaihto-ongelmia, sekä puomi-okseri-linjan hakeakseni terävämpää hyppyä okserille. Nyt ratsastin tarkan, suoran lähestymisen pystylle, ja laukanvaihto onnistuikin muitta mutkitta. Matka jatkui saman tien linjalle, ja ajatuksena oli ratsastaa puomeilla ja niiden jälkeen laukkaa vielä paremmin kiinni, jotta pari viimeistä askelta okserille saattoi pyytää hieman eteen eikä hyppyyn tarvinnut tulla yhtään jarruttaen. Suunnitelma onnistui, ja kun pääsin käyttämään viimeisillä askelilla pohjetta tuli Vaken hypystä mukavan terävä ja sujuva.

Ihan ok menoa tänään hitaan käynnistymisen jälkeen. Etenkin lopputunnista oli jo hyvä rytmi ja imu laukassa, ja kun tehtävät olivat melko helppoja ja pieniä, ei syntynyt tarvetta ylimääräiselle eteen hätistelylle. Etenkin puomi-okseri-linja oli minulle oikein hyvä tehtävä, sillä siinä treenattiin rauhallista ja odottavaa lähestymistä. Tähän lähestymiseen kun sai vielä pohkeen mukaan niin ei hullumpaa. Kyllä perustehtävien treenaus on aina paikallaan.

Jälleen estetunnilla

Heti tiistaina oli taas Pian estevalmennuksen vuoro. Koska sunnuntaina oli hypätty kisoissa, ei tänään menty maksimikorkeuksilla, mutta hypättiin kuitenkin muuten ihan "kunnolla". Vaken kanssa saimme tänään mennä pääsääntöisesti 75-80 sentin estekorkeudella.

Aloitimme perusteellisella sileän verryttelyllä, jossa ratsastettiin hieman siirtymisiä, taivuteltiin kiemuroilla sekä ylitettiin ravipuomeja. Vake oli kohtalaisen hyvällä jalalla liikkeellä tänään, ja sain sen verryttelyssä ratsastettua mukavan pyöreäksi ja rennoksi. Eteen-alas-ratsastelun jälkeen Pia olisi tosin halunnut nähdä myös ryhdikkäämpää ja lyhyempää raamia, mihin ei oikein potku meinannut riittää. Koska minulla ei ollut kouluraippaa, en saanut ravia aktivoitua riittävästi, ja jouduin turhan paljon käyttämään pohjetta. Väliin otettiin laukkapätkiä ponin herättelemiseksi. Laukassa oli ihan ok energia.

Ensimmäisenä hyppytehtävänä ylitimme lävistäjälinjalla pienen pystyn, jonka molemmin puolin oli maapuomit. Sain Vaken villittyä aika mukavaan laukkaan, ja verryttelyeste ylittyi sujuvasti. Tarvittaessa viimeinen askel venyi ponnistuspuomille hyvin, eli ponilla oli ajatus eteen, ei taaksepäin. Seuraavaksi hyppäsimme oikeasta laukasta pitkän sivun suuntaista verryttelyokseria, jonka edessä oli niin ikään ponnistuspuomi. Tällä esteellä oli jokin ongelma askeleen osumisen kanssa. Olin kuulemma lähestymisessä vähän turhan hätäinen, eli huomaamattani ajoin vielä eteen, vaikka Vakella oli jo hyvä laukka muutenkin. Päästiin okserin yli sekä askelta venyttäen että lisäaskeleella jarruttaen, mutta pientä rytmittömyysongelmaa siinä oli.

Seuraavaksi menimme kolmen esteen kiemuran (kuvassa esteet 1-3). Sain Vaken hyvin liikkeelle, mutta edelleen rytmi oli okserilla hukassa ja siihen tuli vähän kummallinen ponnistuspaikka. Tehtävän loppua kohden Vaken energia hyytyikin aivan kokonaan, ja kolmannelle esteelle tultiin jo aika lailla hidastuen. Pieni kaarteesta ulos puskeminen tuntui syövän laukan energiaa niin ekalle kuin kolmannellekin esteelle tullessa. Toinen kierros samalla tehtävällä sujui onneksi jo mallikkaammin, vaikka edelleen kolmannelle esteelle tuli pieni hyytyminen.

Tehtävä sai jatkoa siten, että hyppäsimme ensin saman kolmen esteen kiemuran, jatkoimme sitten uudestaan okserille, tästä kuuden laukan kaarevalla linjalla kahden askeleen sarjalle ja lopuksi vielä tiukahko kaarre lyhyeltä sivulta maapuomien kanssa hypättävälle pystylle (esteet 1-6). Nyt oli pakko tsempata, sillä en yksinkertaisesti voinut antaa Vaken hyytyä ensimmäisten esteiden jälkeen. Keräsin Vakeen painetta ja lähetin sen liikkeelle, sekä otin radan aloittavalle okserille vähän helpomman tien, joka ei ajanut kaarretta ulkoliirtoon. Okserille tulikin nyt hyvä hyppy, ja sama sujuvuus säilyi myös toiselle ja kolmannelle esteelle. Kaarteissa joutui ratsastamaan, mutta olin nyt napakalla asenteella liikkeellä enkä antanut laukan hyytyä. Niinpä myös okserin ylitys toisesta suunnasta sujui suunnitelmien mukaan, ja laukka vei omalla imullaan sarjalle kuudella askeleella. Väli oli vähän pitkä, mutta Vake venytti sen hyvin kahdella askeleella. Viimeiselle tehtävälle tullessa sorruin taas vähän rikkomaan rytmiä ja ajamaan estettä kohti tilanteessa, jossa ponnistuspaikka oli epäselvä. Askel puomille meni hassusti, mutta päästiin esteen yli. Tämän viimeisen esteen sitten otimmekin heti uudestaan, ja maltillisella lähestymisellä se ylittyi asiallisesti. Muuten rata olikin ollut ihan hyvä, nyt oli jo sopivaa imua ja laukan energia säilyi koko ajan.

Lopuksi hyppäsimme vielä uudestaan esteet 3-5, ja jatkoimme näiden jälkeen suoralle 21-22 metrin linjalle (esteet 7-8). Virittelin taas Vaken kunnon kipinällä liikkeelle, ja selvitimme ensimmäiset esteet reippaasti. Okserille tuli nyt aika kaukaa roikaistu hyppy, mutta sain sen jälkeen nopeasti konseptit järjestykseen ja pääsimme sarjalle kuudella laukalla. Vake venyi sarjalla taas urheasti, mutta pääsi sen jälkeen puskeutumaan päädyssä sisälavalle. Suoran linjan aloittavalle okserille olisi ehkä voinut tulla huolellisempikin tie. Hyppy tällä esteellä oli sen verran lyhyt, että linja meinasi jäädä kuudella laukalla yllättäen jopa pitkäksi. Pystylle jouduin pyytämään vähän eteen, mutta Vake kyllä venyi. Ei aivan viimeisen päälle täydellistä, mutta kelvollista. Ei hyppyytetty Vakea enää enempää.

Tänään meno ei harmikseni ollut yhtä innokasta ja sujuvaa kuin viime viikon valmennuksessa. Joka kerta ei ole superkerta, ja varsinkin kun kaksi päivää sitten oli kisat, ei Vake ymmärrettävästi ollut tänään yhtä hyvällä tohinalla menossa eikä laittanut hyppyihin "ekstraa". Pienen käynnistelyn jälkeen alkoi kuitenkin sujua, ja Vake myös venyi hyppyihin sekä laukkasi pontevasti. Tänään vaan joutui ratsastamaan pohkeella enemmän ja huolehtimaan energian säilymisestä, kun Vaken oma moottori ei ihan joka kaarteessa vienyt tarpeeksi eteenpäin. Toisaalta minun pitää muistaa keskittyä tasaiseen rytmiin ja olla ajamatta ponia huomaamattani liian kiireiseksi esteitä kohti mennessä.

Hyvä kipinä

Tällä viikolla meillä oli pitkästä aikaa Pian estevalmennus, jossa menimme Vaken kanssa kolmen ratsukon ryhmässä. Verryttelimme ensin sileällä itsenäisesti, ja sitten siirryttiinkin jo sujuvasti hyppyihin.

Hyppäsimme ensin pitkällä sivulla aidan vieressä olevaa verryttelyristikkoa/-pystyä, jolle lähestyttiin oikeassa laukassa laajalla kaarevalla tiellä. Vakella oli mukavasti energiaa heti alusta alkaen, mutta ensin ei saatu askelta sopimaan esteelle oikein hyvin. Ohjeena oli tukea kaarteessa ulko-ohjalla ja päästää irti sisäohjasta. Tällä konstilla kaarteesta päästiin esteelle sujuvammin, ja ponnistuspaikkakin alkoi löytyä mukavasti. Vake hyppäsi oikein terävän oloisesti. Hyppäsimme vastaavalla tiellä lähestyen myös okseria vasemmasta laukasta. Taas piti jättää sisäohja rauhaan ja tulla kaarteesta ulko-ohjan tuella. Vake liikkui oikein pontevasti, imi esteelle ja venytti hyppyihin vaivattomasti myös 90 sentin okserilla. Sekä laukassa että hypyissä tuntui olevan tänään tosi hyvä kipinä.

Esteet eivät koko tunnin aikana enää laskeneetkaan alle 80 sentin, vaan korkeutena oli koko ajan 80-90 cm. Seuraavaksi tulimme neljän esteen pätkän (kuvassa 2-5), jossa kiemurreltiin kaarteita oikein urakalla. Vake oikoi kaarteita hieman, mutta laukka säilyi silti koko ajan mukavan energisenä. Pia joutui vähän muistuttelemaan minua, etten alkanut turhaan varmistella ja ajaa laukkaa vielä lisää eteen, kun se pyöri jo näin kivasti. Pari ponnistuspaikkaa meni vähän lähelle, ja yksi puomi otettiin alas, kun laskeuduin itse liian aikaisin satulaan. Tässä vaiheessa totesin, että jalustimia on syytä lyhentää reiän verran. Lyhyemmillä jalustimilla mukautuminen hyppyihin olikin vielä sujuvampaa, ja toinen kierros neljän esteen kiemuralla sujui suorastaan mallikelpoisesti.

Seuraavaksi hyppäsimme päivän radan loppuosan, eli esteet 5-9. Nyt haasteena oli kuuden laukan kaareva linja tehtävän aloittavalta pystyltä sarjalle, mikä tietenkin vaati Vakelta venymistä eteen. Saimme pystylle sujuvan ja eteenpäin vievän hypyn, jonka jälkeen pyysin kunnolla eteen, ja Vakehan lennähtikin kuudella askeleella sarjalle. Sarja päästiin sujuvasti kahdella askeleella, joten tähän asti kaikki meni juuri kuten piti. Pia muistutteli pitämään hartiat takana, sillä sukkulana eteen venyessä sukelsin esteille turhan paljon hartiat edellä. Seuraava suora linja oli viidelle laukalle mitoitettu (n. 21 m?), mutta meille jälleen kovin pitkä. Venyminen ei ihan onnistunut, ja ysikympin pystyä ei kyetty hyppäämään hurjan kaukaa, joten mukaan tuli kuudes pikkuaskel, mutta eipä se mitään.

Lopuksi hyppäsimme koko yhdeksän esteen mittaisen radan yhdistäen kaikki tehtävät. Vakella oli edelleen sama superhyvä energia, ja neljä ensimmäistä estettä ylittyivät sujuvaakin sujuvammin. Jopa ysikympin okserille venyttiin ongelmitta vähän kauas jääneestä paikasta. Viitoselle tuli hiukan lyhyempi ja hitaampi hyppy, joten nopea päätökseni oli ottaa kaarevalle linjalle seitsemäs askel mukaan. Yritin ratsastaa kaarteen vähän suurempana, mutta en ottanut laukkaa tarpeeksi (ollenkaan) kiinni, joten sarjan a-osalle mentiin pohjaan. Tämän hypyn jälkeen sarjaväli kävi pitkäksi, mutta annoin Vakelle rauhan tehdä oman ratkaisunsa. Kun en tuupannut ja häirinnyt, niin poni venyikin b-osalle ilman lisäaskelta, ja näin sarja selvitettiin lopulta ihan asiallisesti. Seuraavalle okserille lennätin laukkaa ehkä liikaakin, ja kun ei osuttu aivan täydelliseen ponnistuspaikkaan, tuli hypystä aavistuksen jarruttava, ja niinpä jouduttiin ottamaan suoralle linjalle taas kuudes askel. Rytmi kuitenkin säilyi hyvin, ja viimeiselle yksittäiselle esteelle tulikin taas nappilähestyminen. Oikein hyvä rata, vaikka suhteutetuille linjoille jouduttiinkin ottamaan ylimääräiset askeleet.

Olin tuntiin supertyytyväinen, Vake ei paljon parempi voisi olla! Sillä oli hieno energia laukassa koko ajan, ja hypyissä oli ylimääräistä potkua ja kipinää. Innostuessaan Vake osaa olla aivan yllättävänkin ketterä ja näppärä, eikä se olekaan aivan niin köntys kuin voisi luulla. Silloin kun mennään tässä mielentilassa, niin täytyy muistaa itse rauhoittua eikä turhaan usuttaa enää lisää eteen. Sisäohjasta pääsin nyt aika hyvin irti, ja lähestymiset kaarteista onnistuivat harvinaisen mukavasti. Voisipa jokainen hyppykerta olla tällainen!

Oikeanlainen villiintyminen

Pitkästä aikaa Pian estevalmennus! Valmennus sattui perjantaille, eli kisoja edeltävälle päivälle. Tämä toki huomioitiin hyppyjen määrässä, ja oli ehkä ihan hyväkin, että otettiin kisojen alle kunnon treenit. Vake oli ollut tällä viikolla niin virkeä, että uskoin sillä riittävän joka tapauksessa virtaa kisoihinkin. Alkutunnista sileän verryttelyissä ei kyllä ollut ainakaan liikavirtaa havaittavissa, vaan Vake oli aika lötkön oloinen ravissa. Ylitimme lävistäjillä ravipuomeja sekä laukkasimme päädyt. Ravista puuttui terävyys, ja sen myötä muotokin oli pitkä ja etupainoinen. Kaikin puolin tahmean ja jähmeän oloista menoa.

Hyppelimme ensin pääty-ympyrällä ristikkoa maapuomien kera. Vake oli laukassa terävämpi kuin ravissa, mutta ympyrän kaarella sai tarkkailla energian säilymistä. Hypyissä sain ohjeeksi työntää enemmän mahaa eteen ja välttää ylimukautumista ylävartalolla. Sain ideasta ihan hyvin kiinni, ja hyppyyn mukautuminen parani ainakin tällä ristikolla.

Seuraavaksi saimme hypätä muutamia kertoja jumppasarjaa lävistäjällä. Sarjalla oli kolme pystyä yhden laukan väleillä ja väleissä maapuomit. Esteiden ollessa ensin matalampia näyttivät välit melko pitkiltä, ja lennätin Vakea vähän liikaakin eteen. Vake olikin hoksannut, että nyt alkoi oikea hyppääminen, ja villiintyi jo ihan omia aikojaankin. Niinpä sarjalle tultiin ensin liian kiireisesti ja lujaa, ja välit kävivät ahtaiksi. Seuraavilla kierroksilla ohjeena olikin tulla sisään rauhoitellen ja maltilla. Vake oli niin innokkaana menossa, että minun tehtäväkseni jäi pelkkä toppuutteleminen. Esteet nousivat noin 80 senttiin asti, joten välit kävivät entistä ahtaammiksi. Niin hypyissä kuin esteiden väleissäkin piti edelleen ajatella mahaa eteen ja ylävartaloa pystyyn, jotta en mennyt liikaa etuosan päälle ja hankaloittanut Vaken suoritusta. Rauhallisemmalla sisääntulolla sarja menikin oikein kivasti, mitä nyt vähän vasenta reunaa kohti ajautuen. Vake oli herännyt horroksestaan, joten nyt oli oikea tekemisen meininki.

Seuraavaksi hyppäsimmekin jo yhteen putkeen kaikki kentällä olevat tehtävät. Aloitimme ravipuomilävistäjistä, joiden jälkeen matka jatkui kaarevalla tiellä lähestyttävän ristikon kautta lävistäjälle ja jumppasarjalle. Tämän jälkeen vuorossa oli 17 metrin suora linja okserilta pystylle, sekä lopuksi pitkä suora lähestyminen valkoiselle portille. Loppupään esteillä olikin korkeutta 80+ cm. Vake meni hyvällä energialla, joten niin ristikko kuin jumppasarjakin ylittyivät reippaasti. Kaarteissa toki tuli vähän sisään puskemista. Suoralle linjalle ratsastin kunnolla eteen, sillä 17 metriin haluttiin neljä askelta. Vakepa yllätti, ja meni neljällä aivan helposti. Seuraavassa päädyssä oli taas vähän puskemista, mutta viimeisellekin esteelle tultiin oikein reippaasti. Ei yhtään hullumpi rata, vaan ihanan energistä menoa.

Lopuksi hyppäsimme vielä oikeassa laukassa valkoisen portin sekä 17 metrin linjan pystyltä okserille. Esteiden korkeus oli noin 85-90 cm. Vake oli oikein vauhdissa, ja laukkasi korvat tötteröllä. Hyppyihin se lähti rohkeasti kauempaakin, ja porttipystyä kolautettiin kunnolla hypyn ollessa hieman laaka. Jouduin jarruttelemaan väärän laukan korjaamiseksi, mutta seuraavalle estelinjalle löytyi silti nopeasti hyvä energia ja rytmi. Neljä laukkaa 17 metriin ei edelleenkään ollut mikään ongelma, ja saatiin linjalle tosi hienot hypyt. Vakehan loikki kuin parempikin estetykki.

Jopa oli mukavan pirteää menoa heti kun vain päästiin hyppäämisen pariin! Lomaviikon vaikutus taisi näkyä tässäkin, ja Vake nyki välillä päätä alas siihen malliin, että energiaa olisi riittänyt ihan omiinkin kuvioihin. Kaarteiden ratsastuksessa on vielä tekemistä, jottei Vake pääsisi puskeutumaan ja oikomaan, mutta estettä kohti mennessä asiat ovat mallillaan. Tällaista energiaa Vakelle juuri halutaan, ja onhan tämä vaan niin hauskaa silloin kun ponikin on aivan liekeissä.

Varaponilla valmennuksessa

Pian estevalmennuksessa menin tällä kertaa Kingillä. Vake on tosiaankin liikkunut aika huonosti takaosastaan, joten sitä säästeltiin nyt rankemmalta hyppäämiseltä. Kingillä on aina mukava päästä hyppäämään, mutta pieni huoli Vakesta hieman häiritsi ajatuksiani valmennuksen aikana. Onneksi on näitä kivoja "varaponeja", ja ratsun vaihteleminen tekee joka tapauksessa aina hyvää.

Verryttely oli ponin herättelyä. Yritin pitää pohkeet tiiviisti ponin ympärillä, mutta Kingi ei tällä kertaa lähtenyt pyöristymään näin helpolla. Laukassa usvatin ensin eteen, ja laukan käynnistyttyä sain ohjeeksi tehdä siirtymisiä, jotta Kingi saisi sopivasti lisää kipinää ja reaktionopeutta. Tempon muutokset ja siirtymiset ovat loppujen lopuksi tehokkaampia kuin tasaisen tappava eteen paahtaminen.

Ylitimme verryttelytehtävänä kolmen puomin sarjaa ympyrällä sekä ravissa että laukassa. Ravissa sain jopa vähän jarrutella ja lyhentää Kingiä, jottei se vain juossut tehtävän läpi vaan nosteli kinttunsa kunnolla puomien yli. Sisäpohjetta vastaan kaatuminen oli huomattavin ongelma molempiin suuntiin, ja vasemmalle vielä korostuneempaa. Sisäkättä ei saisi tässä tilanteessa viedä sään yli ulos, vaan sen sijaan täytyisi sisäpohjetta käyttää tehokkaammin. Myös laukassa puomeille piti tulla tarpeeksi maltilla ja lyhyenä, mutta samalla laukkaan piti kuitenkin saada tarpeeksi pyörivyyttä ja energiaa. Oikeassa laukassa puomit ylittyivät asiallisesti, mutta vasemmassa laukassa ei askel meinannut millään osua oikein. Syynä olivat selvästi riittämätön laukan energia ja sisälle kaatuminen.

Seuraavana verryttelytehtävänä menimme kolmen matalan esteen jumppasarjaa. Kingi hyppeli mukavan näppärästi, mutta suoruutta olisi pitänyt vielä parantaa. Kaula jäi linjalla oikealle taipuneeksi, ja pahinta oli, etten edes itse huomannut ja hahmottanut tätä, vaan kuvittelin ponin olevan suora.

Jatkoimme hyppyjä kolmen esteen tehtävällä. Päädystä kaarrettiin täyskaarrolla pienelle pystylle, jolla piti saada laukka vaihtumaan. Tästä matka jatkui lyhyellä viidellä laukalla (17,5 m) kaarevasti okserille, jolta puolestaan tuli kuuden laukan kaareva linja pystylle. Jälkimmäisellä linjalla piti laukan venyä isommaksi, eli koko tehtävää ei voinut puksuttaa samalla askelpituudella. Tässä vaiheessa en saanut laukkaan riittäviä eroja aikaan, vaan otimme rauhalliset viisi laukkaa ensimmäiselle kaarelle ja yhtä rauhalliset seitsemän toiselle kaarelle. Myötälaukat sentään tulivat ihan kätevästi. Harjoittelimme kertaalleen vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä jumppasarjalle, ja tämä sujui tehtävänannon mukaisesti kuudella laukalla. Hyppäsimme myös kerran porttipystyn yli, ja sitten kaikki tehtävät yhdistettiin radaksi.

Radan teemana olivat kaarevat linjat. Ensimmäisinä vuorossa olivat jo harjoitellut lyhyen viiden laukan kaarre sekä sujuvampi kuuden laukan kaarre. Nyt päätin ratsastaa Kingin siihen kuuteen laukkaan, joten okserin jälkeen läpäytin raipalla pohkeen taakse. Näin sain Kingin lähtemään vähän paremmin eteen, ja kuusi laukkaa onnistui. Loppurata sujuikin mukavasti etenevällä laukalla, ja olisin saanut jopa vähän jarrutellakin jumppasarjalle tullessa. Kun laukka oli nyt käynnistynyt paremmin, niin hyppääminen oli oikein sujuvaa. Olin myös päässyt alkutunnin kohellusten jälkeen paremmin kiinni Kingin rytmiin, ja nyt oli hyvä tekemisen meininki. Laukat myös vaihtuivat näppärästi, joten meno oli kaikin puolin asiallista.

Tunnin estekorkeudet olivat tähän asti pysyneet 70 sentissä ja sen alle, mutta lopuksi saimme tulla ensimmäisen kolmen esteen linjan vielä uudestaan siten, että okseri ja jälkimmäinen pysty olivat noin 80 sentissä, pysty ehkä vähän korkeampikin. Vaikka esteet olivat isompia, sain ratsastettua okserille kaikessa rauhassa pientä laukkaa ja hakien tilaa riittävän laajalla kaarteella. Okseri ylittyi hyvin, ja sen jälkeen poni lähti sopivasti eteen pelkällä pohkeella. Pystylle tullessa Pia käski jo vähän rauhoittuakin viimeisillä askelilla, eli loppuun asti ei tarvinnut mennä sata lasissa. Ainoa kauneusvirhe hypyssä oli väärään laukkaan laskeutuminen, mikä johtui ehkä ylenpalttisesta vasemmalle kiertymisestäni hypyn aikana.

Kingistä puuttuu se tuttuus, mikä Vakessa on, mutta onhan sillä muuten tosi helppo hypätä. Alussa oli hieman nahkeaa, mutta laukan käynnistyttyä kunnolla meno sujuvoitui loppua kohti koko ajan. Välillä olin jopa ehkä hieman huolimaton, kun alla oli helppo poni ja esteet pieniä. Loppupalaute oli, että en saa unohtua ratsastamaan ponia koko ajan enemmän ja enemmän eteen, vaan sitten kun laukka rullaa, pitää jäädä estettä kohti odottamaan ja ratsastamaan laukkaa takaosan päälle. Sama juttu siis kuin Vakenkin kanssa, eteenajo ei saa jäädä päälle.

Videoista kiitos Annelle!

Aihetta tyytyväisyyteen

Keskiviikkona olimme Vaken kanssa Pian estevalmennuksessa. Poni tuli juuri sisälle laitumelta, ja vaikutti olevan laidunpöhössä vaipumaisillaan aamupäivätorkuille. Pelkäsin pahinta eli lötköä ja uneliasta menoa valmennuksessa, mutta onneksi Vake jaksoi valpastua huomatessaan olevansa estetunnilla. Verryttelyssä se laukkasi jo mukavan reippaasti ja lähti pohkeesta eteenpäin topakasti.

Aloitimme hyppäämisen jumppasarjalta, jossa oli neljä estettä yhden laukan väleillä ja jokaisessa estevälissä maapuomi. Joka toinen este oli oikeasta ja joka toinen vasemmasta päästä ylempänä ohjaamassa linjaa keskelle esteitä. Ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että Vaken olisi hankala venyä väleihin, jotka olivat meille samat kuin muillekin tunnin hevosille. Niinpä otin oikein kunnon kiihdytyskierroksen uralla ja ratsastin sarjalle mahdollisimman sujuvalla laukalla. Vakella oli hyvä imu eteen, ja sarjavälithän olivatkin pikemminkin lyhyet kuin pitkät! Seuraavilla kierroksilla ja etenkin esteiden noustua saimme siis tulla sisään vähän rauhallisemmin ja malttaen. Energinen, mutta levollinen laukka oli se tavoiteltava juttu. Vakekin pääsi vähän jumppaamaan itseään, kun jumppasarjavälit olivat kerrankin jopa hieman ahtaat.

Seuraava tehtävämme oli lähestyminen vesimatto-okserille, jonka edessä oli kolmen laukan päässä maapuomi. Etäisyyttä säädettiin hevoskohtaisesti, joten Vakellakin piti puomilta okserille ratsastaa tarpeeksi lyhyessä laukassa. Vake pyrki laukassa hyvin eteen, joten sain aika pitkälti istua ja odottaa. Ensimmäisellä hyppykierroksella Vake katsoi vesimattoa sen verran, että veti hypyssä nenän erityisen alas tarkistaakseen tilanteen. Puomin ja esteen välisen etäisyyden vaatiessa malttia ja lyhyempää laukkaa en saanut energiaa säilymään ehkä aivan riittävästi, ja hypyissä olisi saanut olla vähän enemmän terävyyttä. Pohjetta olisi siis pitänyt käyttää ponnistuksen hetkellä napakammin. Yhtään puomia ei otettu alas, mutta Vake ei juuri ylimääräistä hypännyt vaan meni yli melko lailla estettä nuollen. Okseri nousi lopulta noin 90-95 senttiin, ja viimeisessä hypyssä olin varsin tyytyväinen omaan mukautumiseeni.

Kolmas tehtävämme oli kolmen esteen suhteutettu linja, johon kuului viiden laukan kaareva linja okserilta pystylle sekä tästä neljän laukan suora linja toiselle pystylle. Okserille kaartaessa laukka pääsi sammumaan ehkä aavistuksen verran, eikä sen jälkeen ollut ajatus tarpeeksi eteenpäin. Niinpä emme ihan onnistuneet venymään viiteen askeleeseen kaarevalla linjalla. Suora linja sentään meni neljällä. Toisella yrityksellä okserille tulikin pienempi hyppy, jonka jälkeen kuusi oli jo oikein luonteva askelmäärä ensimmäiseen väliin.

Seuraavaksi hyppäsimme radan, johon kuului ensin tehtävä maapuomilta vesimatto-okserille, tästä kaarros äskeiselle kolmen esteen suhteutetulle linjalle, sekä lopuksi uutena esteenä hypättävä tynnyrieste ja tästä pitkä kaareva tie pystylle. Esteiden korkeudet vaihtelivat arviolta 70-90 sentin välillä, ja isoimman okserin ylitimmekin heti ensimmäisenä. Vake laukkasi mukavasti eteen imien omalla moottorilla, joten lähtökohdat olivat kerrassaan hyvät. Vesimatto-okserille saimme nyt tunnin parhaan hypyn, sillä muistin käyttää pohjetta oikeaan aikaan ja Vake ponnisti hyppyyn vähän topakammin. Matka jatkui hyvässä rytmissä seuraavalle okserille ja kaarevalle linjalle, joka menikin nyt viidellä laukalla vähän niin kuin vahingossa. Vake sai venyttää hyppyihin hieman kauempaa yltääkseen linjoilla haluttuihin askelmääriin, mutta pienillä pystyillä se teki tämän ketterästi. En muista, että olisimme koskaan aikaisemmin hypänneet kyljellään olevan tynnyrin yli, mutta este, jonka alla tynnyri oli, ei kummastuttanut Vakea lainkaan. Tynnyrillekin tuli hyvä hyppy vähän kauempaa, ja loiva kaarre viimeiselle esteelle oli mukavan tasainen ja sujuva. Oikein mainio rata hyvässä rytmissä, ja tässä petrasimme vielä tehtävien ratsastusta alkutuntiin verrattuna.

Lopuksi tulimme kolmen esteen linjan vielä toisesta suunnasta, eli ensin suora linja pystyltä toiselle ja sitten kaarros okserille. Vake jo vähän villiintyikin ja kampesi edeltävässä päädyssä omia aikojaan sisään, mutta kun sain sen tällä energialla ohjattua linjalle, niin välit hujahtivat neljällä ja viidellä laukalla kuin vettä vaan. Hyvä!

Olin tosi tyytyväinen poniin ja itseeni. Homma oli kyllä varsin hyvin hanskassa. Vake laukkasi hyvin eteen koko tunnin ajan, joten ei tarvinnut puskea tai hätistellä yhtään, vaan sain jopa vähän rauhoittaa menoa joissain kohdin. Kun ei tarvitse yhtään ajaa eteen, niin löytyy hyvä rytmi. Rytmi ja varmuus olivat mukana koko ajan, ja aivan kuin istuntanikin olisi ollut vähän napakampi. Juuri tältä hyppäämisen kuuluu tuntua! Totta kai Vaken laukkaa voisi vielä parantaakin säädeltävyyden osalta, ja myös Vaken kanssa voin tavoitella vielä parempia ja terävämpiä hyppyjä muistamalla pohkeen esteen edessä. Edistystä on kuitenkin tapahtunut peruslaukassa, ja oma otteeni touhuun on tullut koko ajan varmemmaksi ja rutinoituneemmaksi. Kyllä tässä alkaa huomata, että Vaken kanssa on aikamoinen määrä yhteisiä estetreenejä takana.

Videoista kiitos Noralle!

Sujuvasti ja sukeltaen

Ollaanpa taas niin edustavia tästä kulmasta...

Viime viikolla jätettiin hyppääminen väliin, mutta nyt estetreenit jatkuivat taas Pian valmennuksessa. Vakelle viikon hyppytauko tekee varmasti vain hyvää, mutta itsestäni ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pohdin myös etukäteen sitä, olisiko Vake väsynyt viikonlopun vaelluksen jälkeen, sillä välissä oli ollut vain yksi kevyempi päivä. Sileän verryttelyssä Vake olikin aika hidas, mutta tavalliseen tapaansa se heräsi ja terävöityi kun alettiin hypätä. Aika normaalia Vakea siis.

Ensin hyppelimme ympyrällä pieniä verryttelyesteitä. Näitä tultiin vasemmassa laukassa, ja voimakas puskeminen sisälavalle vaikeutti etenkin lähestymistä kentän keskellä olevalle pikkupystylle. Kahden esteen muodostamalle neljän laukan etäisyydelle oli ympyrällä helpompi lähestyä, mutta tuskailin tässäkin heikkoa sisäpohkeen läpimenoa ja suoralla rungolla kanttaavaa ponia. Olisikohan ne sileän treenit mitään?

Hyppäsimme seuraavaksi kentän keskellä olevaa pystyä, jolle lähestyttiin vinottain lävistäjän suuntaisesti. Tässäkin näkyi selvästi vasemmalle puskeminen, sillä vasemmassa laukassa vinolähestymisen ratsastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin oikeassa laukassa. Huomasin myös sukeltavani hyppyihin hieman liioitellusti, eli aivan kuin parin viikon hyppytauon aikana olisi mukautumisen luontevuus kärsinyt.

Seuraavaksi tulimme jumppasarjaa, jossa oli ristikko-innari ja perään yhden laukan väli okserille. Tämän jälkeen jatkettiin vielä erilliselle kahden askeleen sarjalle ja tästä kaarevasti viidellä laukalla okserille. Omaa vuoroa jouduttin vähän odottelemaan, mutta Vake ei hyytynyt vaan lähti energisesti liikkeelle. Kun olimme ottaneet uralla kunnon alkuvauhdit niin jumppasarjalle päästiin tosi näppärästi. Jumppasarjan okserille tulikin oikein kivoja hyppyjä. Kahden askeleen sarja sujahdettiin myös hyvällä imulla, mutta sen jälkeen olisi täytynyt suoristautua nopeammin pystyyn ja ottaa kaarevalle linjalle enemmän kiinni. Niinpä viiden laukan etäisyys kävi ahtaaksi kun posotus jäi päälle.

Lopuksi hyppelimme koko radan yhdistäen kaikki tehtävät. Estekorkeudet olivat jumppatehtäviä lukuunottamatta 80-90 sentin väliltä. Vake aloitti taas reippaalla, hyvällä laukalla ja ylitti jumppasarjan ysikympin oksereineen oikein sujuvasti. Sitten jatkoimme neljän laukan kaarelle pikkupystyltä toiselle. Tässä vähän nukuin ja yritin epähuomiossa ratsastaa väliä kolmella laukalla. Neljäs askel tuli sitten töpönä mukaan, kun viime hetkessä hoksasin tilanteen. Kahden askeleen sarja puolestaan onnistui asiallisesti, ja olin sen jälkeen skarpimpana ottamassa kiinni ennen okseria. Vake lyheni sopivasti, mutta viimeisillä askelilla ennen okseria olisi pitänyt lähteä terävämmin pohkeesta eteen. Hyppy jäi siis hieman hitaaksi, vaikka hyvästä paikasta lähtikin, ja sukelsin siihen aivan liikaa. Sitten hypättävänä oli enää pysty vinolähestymisellä molemmista suunnista. Oikeasta laukasta tämä onnistui hyvin, vasemmassa taas oli edelleen vaikeuksia suoran linjan löytämisessä ja tikattiin hyppy lähempää estettä. Pääosin suoriuduimme teknisestä radasta ihan mukavasti ja reippaasti, joten päivän harjoitukset päätettiin tähän.

Olin tyytyväinen Vaken reippaaseen ja sujuvaan etenemiseen. Kyllä se aina tsemppaa, kun esteet nousevat. Jostain syystä olen vaan alkanut taas sukeltaa ihan toivottomasti, vaikka jossain vaiheessa sain tapaa jo hieman rajoitettua. Vake ei aina lähde hyppyihin ihan niin terävästi kuin toivoisin, mutta ei tilanne sillä parane, että heittäydyn liikkeen edelle ja "hyppään" itse. Pohkeetkin lentävät aivan liikaa taakse sukeltamisen seurauksena. Eikä tässä kaikki, mukana on myös vanha tuttu vasemmalle kiertyminen hypyissä. Tästä en ole oikeastaan ikinä päässyt eroon, mutta nyt kiinnitin siihen taas enemmän huomiota. Taitaisipa olla korkea aika keskittyä taas enemmän siihen omaan olemiseen, eikä vain keikkua kyydissä miten sattuu.

Kuvasta kiitos Annulle!

Sopivan haastava estevalmennus

Torstaina hyppelimme Vaken kanssa taas estevalmennuksessa. Iltapäivä oli aika lämmin, mutta onneksi Vake ei sentään aivan hyytynyt kuumuuteen, vaikka aluksi aika lötköltä vaikuttikin. Kun päästiin varsinaisen hyppäämisen makuun niin poni piristyi mukavasti liikkeelle. Aluksi ylitimme kolmikaarisella kiemuralla maapuomeja ja kavaletteja. Tässä tehtävässä vielä vähän nukuttiin, ja kiemura vaihtoineen alkoi onnistua toivotulla tavalla vasta sitten, kun rupesin ratsastamaan kaarteissa sisäpohjetta läpi ja suoristamaan kavaleteille kunnolla. Laukanvaihto oikeasta vasempaan vaati tällä kertaa enemmän keskittymistä, mutta tämä johtui selvästikin taipumuksesta puskea kavaletille tullessa vasemmalle lavalle.

Seuraava tehtävä sai Vaken mukavasti hereille. Tulimme pitkää suoraa linjaa, jossa oli ensin maapuomilta neljä laukkaa toiselle puomille ja tästä kolme laukkaa okserille. Vake sai näihin askelmääriin yltääkseen tulla ihan sujuvaa laukkaa, mutta tämä ei tuottanut vaikeuksia vaan nyt laukka lähti rullaamaan hyvin. Kolmen laukan välissä ennen okseria sainkin jäädä rauhassa odottamaan eikä tarvinnut ratsastaa enää ollenkaan eteen. Saatiin ihan kivoja hyppyjä okserille, joka vähitellen nousi ja oli lopulta noin 90 sentissä. Laukka tuntui tosi kivalta, ja siitä tulikin kehuja.

Sitten aloimme hypätä S-kiemuraa oikeasta laukasta vasempaan laukkaan vaihtaen (esteet 4-6). Kaarevat linjat esteiden välillä olivat noin 20 metrin mittaisia, ja meidän kuului tulla nämä kuudella laukalla eli melko tilavalla kaarteella oikaisematta. Ensimmäisellä kierroksella myöhästyin kääntämisessä ensimmäisen esteen jälkeen ja Vakekin erehtyi luulemaan, että oli tarkoitus jatkaa suoraan. Niinpä kaarteeseen tuli peräti seitsemän askelta. Tämän jälkeen sain tien korjattua kuntoon, ja kaarteet onnistuivat mukavasti kuudella laukalla. Ihan sujuvaa menoa. S-kiemuran perään jatkettiin seuraavaksi vielä lävistäjällä olevalle pysty-pysty-sarjalle. Sarjaväli oli kahdelle laukalle mitoitettu, mutta meille se oli kovin pitkä. Ensimmäisellä kerralla mokasin lähestymislinjan valinnassa täysin, ja tulimme sarjalle aivan liian oikaisten. A-osan hyppy tuli melko pohjaan, ja sitten väli olikin aivan liian pitkä eikä Vake halunnut venyttää vaan otti kolmannen askeleen mukaan. Sakkokierroksella korjasin lähestymislinjaa niin, että tulimme sisään oikomatta, mutta silti ei askel sattunut a-osalle oikein nappiin. Vake oli edelleen sitä mieltä, että tähän väliin kuului kolmas askel eli oli haluton venyttämään pidempää hyppyä b-osalle. Jätimme asian hautumaan.

Mukaan tuli vielä lisää esteitä, ja hyppäsimme nyt radan aloittaen noin 30 metrin suoralla linjalla muurilta pystylle. Tämän perään mentiin sarja ja S-kiemura. Esteet nousivat, ja ratakorkeutenamme oli suunnilleen 80-90 cm. Aloitimme muurilla ja pystyllä vähän lähelle menevillä hypyillä, eikä rata näin ollen lähtenyt ihan parhaassa mahdollisessa rytmissä liikkeelle. Sarjalla oli edelleen sama vika, eli ei aivan nappipaikkaa a-osalle ja väliin kolmas askel. S-kiemurakin meni vähän hyytyneesti tällä kertaa. Kaikesta yli, mutta sujuvuus oli vähän hukassa. Niinpä jatkoimme saman tien uudestaan sarjalle, johon tikattiin vieläkin lisäaskel hyvästä yrityksestä huolimatta. Tällainen ei nyt kelvannut, vaan sain käskyn jatkaa vielä suunnanvaihdon lävistäjäpystyn yli ja tulla taas uudestaan sarjalle. Nyt laukka lähti viimein oikein kunnolla eteen, ja onnistunut hyppy helpolle yksittäisesteelle auttoi saamaan rytmistä kiinni. Lennätin Vakea eteenpäin ennen sarjaa, ja viimein saatiin sujuvampi paikka ja hyppy a-osalle. Kun imu eteenpäin säilyi, niin väli menikin ihan mukavasti kahdella laukalla. Onnistuihan se lopulta! Sitten jatkoimme vielä uudestaan S-kiemuralle, jolla edettiin myöskin paremmin ja päästin sujuvasti hyviin paikkoihin. Jälkimmäiselle kaarelle Vake kylläkin pääsi oikaisemaan, mutta ratkaisin tilanteen ratsastamalla eteen ja kaarre menikin kivasti viidellä laukalla. Pienen hetkellisen hyytymisen jälkeen saimme siis loppuun hyvät suoritukset sekä sarjalle että kiemuralle.

Vake meni kyllä taas oikein kivasti ja yritteliäästi, ja voin olla ihan tyytyväinen siihen, että hieman teknisempikin tehtävä eli S-kiemura onnistui yli 80 sentin korkeudella. Vake onneksi auttaa minua paljon eikä nirppanokkaile pienistä epäonnistumisista, ja yhdessä tekemisen meininki on hyvä. Tämänpäiväisten tehtävien suorittaminen ei tuntunut varsinaisesti helpolta, mutta niistä selvittiin asiallisesti kunhan vaan ratsastin enkä hutiloinut. Näin sen tietysti kuuluu valmennuksissa ollakin, eli ei körötellä vain mukavuusalueella vaan pitää myös olla hieman haastetta. Ei haittaa, jos ei ensimmäisellä yrityksellä osu aivan nappiin, vaan tärkeintä on onnistua korjaamaan virheet ja suorittamaan tehtävä lopulta oikein.

P.S. Jo kaksi vuotta takana Vaken kanssa! Yhteinen taival alkoi 2.6.2014, joten vuosipäivä oli tänään.

Super-Vake venyy

Estevalmennuspäivä oli taas torstai, ja kipaisimme tunnille Tallinmäen vanhalle kentälle, joka oli parin sadepäivän jälkeenkin erinomaisessa kunnossa. Tämä oli Vakelle käsittääkseni ensimmäinen kerta vanhalla kotikentällä marraskuisen muuton jälkeen. Laitoin Vakelle taas nenäverkon turvan suojaksi, ja tänään vältyttiin kokonaan ylimääräisiltä päänheilautuksilta.

Ensin menimme hieman ravipuomeja ympyrällä. Vakea sai herätellä liikkumaan kunnolla, ja meno vaikutti etupainoiselta. Jälleen kerran tuntui siltä, että estejalustimilla ratsastaessa istuntani menee kummalliseksi kenottamiseksi, enkä saa pohkeita jämäkästi ponin ympärille. Turvaliivilläkin on ehkä osuutensa siihen, etten meinaa esteverryttelyissä löytää luontevaa ja jämerää asentoa. Niinpä en sitten saa Vakeen samanlaista otetta kuin koulutunneilla. Kai sitä voisi harkita näiden sileän verryttelyiden ratsastamista pidemmillä jalustimilla ja ilman liiviä?

Laukassa verryttelytehtävänä oli ensin kavaletti, puomi ja pieni ristikko ympyrällä toisiinsa nähden 90 asteen kulmassa. Toiseen väliin tuli luontevimmin viisi ja toiseen kuusi laukka-askelta. Pienen hakemisen jälkeen tehtävään löytyi mukava rytmi ja sain kaarteiden koon säädettyä näille askelmäärille sopivaksi. Sitten mennä paukutettiin tasaisella rytmillä useampi kierros putkeen molempiin suuntiin. Oikealle kaarteiden ratsastus oli ehkä hieman helpompaa. Seuraavaksi siirryimme hyppäämään kahdeksikkoa, jossa ylitettiin toisella lävitäjällä puomi ja pieni pysty sekä toisella lävistäjällä kavaletti, puomi ja okseri. Nyt kun kuvioihin tuli "oikeita" esteitäkin niin Vake heräsi onneksi liikkumaan innokkaammin eteenpäin, ja hurautimme molemmat lävistäjät sujuvasti pari kertaa.

Seuraava tehtävä oli jo haastavampi. Nyt hyppäsimme ensin lävistäjäpystyn, jonka jälkeen vuorossa oli suora linja okserilta pysty-pysty-sarjalle, sekä lopuksi tultiin vielä lävistäjällä jumppalinja kavaletilta okserille ja tästä kaareva suhteutettu linja toiselle okserille (kuvassa esteet 1-5). Suora linja oli meille haastava ja vaati aikamoista venymistä, sillä etäisyys okserilta sarjalle oli 16,5 metriä ja sarjalla oli yhden laukan hevosväli. Samoilla askelmäärillä oli kuitenkin tarkoitus tulla kuin muutkin, eli okserilta sarjalle neljä laukkaa. Vake lähti ihan pirteästi liikkeelle lävistäjäpystyn yli, mutta pääsi kaarteessa hieman puskemaan sisään, mikä tietenkin söi laukkaa. Ratsastin okserilta eteen ja Vake ymmärsi homman juonen. Jäimme sarjan a-osalta kovin kauas, mutta uskomatonta kyllä, Vake venytti hyppyyn. Sitten olinkin aivan varma, ettei sarjaväli onnistuisi ilman lisäaskelta, sillä äskeisen venytyksen jälkeen oltiin toivottoman kaukana. Vake kuitenkin laittoi korvat päätä pitkin ja lähti ihan omalla päätöksellään hyppyyn ilman lisäaskelta, ja niin sitä mentiin aivan sujona myös b-osan yli. Oli se varmaan aikamoinen näky, kun Vake taisteli äärimmilleen venyen pitkän hypyn toisensa perään. Estekorkeus oli tässä vaiheessa noin 80 senttiä, eli sitä tasoa, jolla Vake vielä näihin venymistemppuihin kykenee. Matka jatkui vielä tehtävän loppuun kaarevalle suhteutetulle linjalle, jossa Vaken äskeisestä taidonnäytteestä hölmistyneenä en hoksannut ratsastaa kaarretta riittävän väljänä. Niinpä tulimme viimeiselle okserille hieman pohjaan, mutta muuten suoritus oli asiallinen.

Seuraavalle hyppykierrokselle lisäsimme äskeisen pätkän perään vielä kaarevan linjan lävistäjäpystyltä sarjalle. Esteet nousivat, ja ratakorkeus oli nyt 80-90 senttiä. Sarjan b-osa nousi peräti 95 senttiin, ja tuumasin, että nyt ei kyllä Vake pysty enää väleihin venymään. Onneksi saimmekin hypätä tämän kierroksen lyhennetyillä väleillä, eli sekä sarjaväli että etäisyys okserilta sarjalle lyhenivät Vakelle sopivammiksi. Reippaasti lähdettiin taas liikkeelle, hyvä hyppy pystylle ja asiallinen lähestyminen päädystä linjalle. Okserin jälkeen napautin vielä raipalla lavalle, ja Vake lennähti eteenpäin. Sarjalle päästiin sisään hyvästä etäisyydestä, ja kun väli oli nyt Vakelle passeli, niin sujuvasti ylittyi myös 95-senttinen b-osa. Seuraava lävistäjä onnistui mukavasti, mutta vasta okserilta alastullessa muistin kaarevan linjan. Kaarre meni sitten melkein liiankin laajaksi, mutta pääsimme kuin pääsimmekin ihan asiallisesti viitosesteelle. Sitten tuli vielä jännittävä viiden laukan kaareva linja sarjalle. Vake eteni sujuvasti ja näppärästi, joten askeleet osuivat nappiin ja taas oltiin sarjalla menossa hyvällä imulla. Vake ponnisti b-osan yli hienolla hypyllä, ja tämän kokoisella esteellä sen hyppy tuntui jo ihan kunnon loikalta. Oikein mainiota!

Päivän hypyt olivat siinä, ja kohti kotitallia lähdettiin hymyssä suin. Vake hyppäsi taas kerran niin hienosti! Näissä tehtävissä ja näillä korkeuksilla mennään Vaken kykyjen äärirajoilla (ja samaa voi varmaan sanoa ratsastajastakin), mutta niin se vaan reippaasti venyy eteenpäin ja ylöspäin ja laittaa itsensä likoon. Tämän enempää siltä ei todellakaan voisi toivoa, vaan tähän voi olla todella tyytyväinen. Mikä kapasiteetissa hävitään, se asenteessa voitetaan.

Vähän työläästi mutta rutiinilla

© Hannakaisa Holmi

Parin viikon tauon jälkeen oli taas Pian estetreenit, nyt ensimmäistä kertaa ulkona, ja olin mukana tietenkin Vakella. Aluksi saimme hikoilla hetken aikaa sileällä ja puomien parissa. Vake oli melko tahmean oloinen, ja vaikka sain sen laukkaverryttelyssä lähtemään ihan reippaasti eteen, ei se kuitenkaan liikkunut aivan oma-aloitteisesti. Kun laukka oli nahkeaa, niin istuminenkin meni aivan mahdottomaksi ja pohkeet seilasivat uskomattoman paljon. Saimmekin sitten tehtäväksi ratsastaa hetken aikaa ilman jalustimia, mikä varmasti vähän auttoi tottelemattomien pohkeideni kanssa, kun jalkoja sai venytellä kunnolla hevosen ympärille. Ilman jalustimia työskentelimme hetken aikaa harjoitusravissa kolmikaarisella kiemuralla maapuomien yli, sekä laukassa puomien yli ympyrällä. Kiemuralla taivutellessa Vake naksahti niskasta pyöreämmäksi, mutta ei se kyllä kantanut itseään kunnolla vaan oli etupainoinen ja puskettava. Vähän jäykältäkin Vake vaikutti, ja ohjeena oli ratsastaa sinnikkäästi sisäpohkeella. Laukkapuomeilla oli edelleen puskemisen meininkiä, mutta jalustimien puuttuminen auttoi minua istumaan syvällä satulassa.

Seuraavaksi otimme taas jalustimet jalkaan, ja aloimme ratsastaa päädyssä olevaa jumppasarjaa hieman kaarevalla uralla. Huokailin jo etukäteen, että tästä ei hyvää tule. Kaareva jumppasarja sekä jo valmiiksi hyytynyt Vake, joo ei! Vake kuitenkin yllätti, ja lähti nyt pirteästi liikkeelle. Jumppasarja ylittyikin oikein ketterästi ja näppärästi, eikä Vake yhtään jarruttanut tai luovuttanut yrittämästä kesken sarjan. Molemmista suunnista se loikki innarivälit suorastaan innokkaasti, eikä meno hidastunut vaikka keskimmäinen puomi nousikin jo reilusti ylemmäs. Vake teki siis hyvin, ja kuski sai ohjeeksi pitää hartiat takana sekä ylävartalon hieman pystymmässä.

Siirryimme sitten seuraavalle tehtävälle, eli suoralle kavaletti-okseri-kavaletti-linjalle. Molempiin väleihin tuli kolme laukkaa, ja Vakelle säädettiin etäisyyksiä hieman lyhyemmiksi. Silti ohjeena oli tulla sujuvassa tempossa sisään. Vake oli taas yllättävän hyvin menossa, ja väli kavaletilta okserille kävi hieman ahtaaksi. Yritinkin sitten ratsastaa välin hieman lyhentäen eteen posottamisen sijaan. Okseria nostettiin asteittain, ja lopulta mentiin noin 90 sentin korkeudella. Vake hyppäsi ahkerasti ja tasaisesti, mutta puuttumaan jäi se etuosan ryhti ja keveys, mitä sillä on parhaimmillaan ollut. Hypyt olivat siis kuskille haastavampia, ja minulla olikin näköjään sellainen päivä, että pohkeet heilahtelivat hypyissä reilusti taakse. Pientä sukellusta kenties?

Lopuksi hyppäsimme radan. Estekorkeudet olivat jumppasarjaa ja kavaletteja lukuunottamatta 80-90 sentin väliltä. Vake oli tässä vaiheessa vähän hyytyneemmän oloinen, eikä laukka sujunut kaarteissa mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Rytmi olisi siis saanut säilyä innokkaampana. Radan aloittavalla jumppasarjalla oltiin vähän kömpelöitä, mutta Vake taituroi puomien yli. Seuraava lävistäjäpysty ylittyi mallikkaasti. Kaareva linja pystyltä okserille oli Vakelle teoriassa seitsemän laukan etäisyys (isot menivät kuudella), mutta toteutuneesta askelmäärästä en ole varma. Olin itse valmistautunut ottamaan vielä miniaskeleen okserin eteen, mutta Vake olikin menossa ja ponkaisi yli jo kauempaa. Pääsin silti kohtalaisen hyvin mukaan hyppyyn. Kavaletti-okseri-kavaletti-linjalle en saanut laukkaa aivan tarpeeksi kiinni, joten okserilla oli jälleen vähän ahdasta. Kaarre viimeiselle suoralle linjalle meni laukan korjausta sählätessä. Suora linja pystyltä okserille oli mitoitettu hieman lyhyelle viidelle laukalle. Tämä meni melko mukavasti, tosin okserille olisi saanut jäädä vielä aavistuksen enemmän tilaa. Rata oli siinä, ja suoriuduimme sikäli tyydyttävästi että mitään uusintoja ei enää otettu.

Vake ei ollut tänään varsinkaan rataa hypätessä kaikkein terävimmillään, vaan kaarteissa laukka helposti hiipui. Olisin halunnut saada laukkaa paremmin takaosan päälle. Ehkä en vain saanut itsestäni tällä kertaa parasta ratsastusta irti. Näinkin tehtävät kyllä onnistuivat ihan ok:sti, eli kaikesta mentiin varmasti yli ja kuski oli aina suunnilleen mukana. 80-90 sentin tehtävät menivät siis rutiinilla, niin kuin niiden kuuluukin. Ei huonoa menoa, mutta ei aivan superiakaan. Mukava tietysti huomata, että homma hoituu silloinkin kun ei ole juuri sitä superia vaan vähän työläämpää.

Pullero lentää

Tiistaina hypeltiin taas, eli meillä oli tavalliseen tapaan Pian valmennus. Vakella eivät onneksi enää kisat jaloissa painaneet, kun välissä oli ollut kevyempi päivä. Verryttelyssä se tuntui jopa tyypillistä alkutuntia kevyemmältä etuosastaan.

Laukassa menimme ensin paria puomia ympyrän kaarella. Vake lähti melko hyvällä laukalla eteen, mutta aika ajoin energian säilymisestä piti muistutella. Vasemmassa kierroksessa puomeille päästiin sujuvasti, mutta oikeassa laukassa oli askel vaikeampi saada osumaan. Ilmeinen syy tälle oli se, että tulimme puomeille lapa edellä ja kaarta hieman oikaisten, eli tarvittiin sisäpohje käyttöön ja parempaa ajatusta tiehen. Menimme verryttelytehtävänä vielä paria kavalettia, joille ratsastettiin viistosti pitkältä sivulta ja käännyttiin laukkaa vaihtaen takaisin seinälle päin. Vakella oli ihan mukava energia, mutta jostain syystä ei kavaleteille vaan meinannut osua sopivaa ponnistuspaikkaa. Vake tahtoi sitten loikkia liiankin kaukaa kavalettien yli, mutta laukat se kyllä vaihteli ja kääntyi nohevasti niin kuin vanhan tekijän kuuluukin.

Seuraavaksi siirryimme jumppasarjalle. Sarja alkoi kavaletin ja ristikon innarilla, jota seurasi yhden laukan väli okserille ja edelleen kahden laukan väli toiselle okserille. Tunnilla oli varsin erilaukkaisia hevosia, joten odottelimme hetken kun hevoslaukkaiset menivät sarjaa ensin. Sitten sarjavälit lyhennettiin töpölaukkaisemmille sopiviksi. Aluksi esteet olivat tietysti ihan matalia, jolloin väleistäkin tuli pidempiä, ja reippaasti saatiin laukata. Vake oli hyvässä mielentilassa, ja se oli helppo villitä uralla mukavan sujuvaan laukkaan, joka säilyi myös lyhyen sivun läpi kaartaessa hyvin. Sarja ylittyi hyvällä imulla. Oksereita nostettiin vähitellen ylöspäin, ja tulimme seuraavat kierrokset samalla lailla eteen sujuen. Annoin sarjalla Vakelle aika lailla vapaan ohjan, ja istuntakin taisi olla hyvin kevyt. Vähän enemmän olisi väleissä saanut istua pystyyn, ja esteiden noustessa yritinkin suoristautua väleihin paremmin. Olihan se vähän hurja tunne sujottaa sarjalla menemään pitkällä ohjalla kaasu pohjassa, mutta Vake oli oikein hyvin tehtävänsä tasalla ja nousi hyppyihin kevyesti ja puomeja hipomatta. Tolppien merkinnät paljastivat, että lopulta ensimmäinen okseri oli 90 sentissä ja viimeinen 95 sentissä, eikä korkeus ollut Vakelle juttu eikä mikään.

Menimme pari kierrosta myös päivän toista suoraa linjaa, joka oli noin 17 metrin suhteutettu väli pystyltä okserille. Vake tuli tätä viidellä laukalla, mikä vaati sen, että ensimmäisen esteen jälkeen tuli ottaa vähän kiinni, jotta viimeiset askeleet okserille pystyi laukkaamaan sujuvasti. Pientä ahtautta okserille tulikin, eli olisin saanut ottaa vielä selkeämmin laukkaa kiinni linjan alussa. Parhaiten linja onnistui silloin, kun sisääntulohyppy jäi vähän pieneksi. Lopuksi menimme tehtävät kertaalleen yhteen putkeen, eli ensin jumppasarjan, sitten suunnanvaihdon kavaletin yli, ja lopuksi 17 metrin linjan. Nyt sekä sarjan viimeinen okseri että okseri 17 metrin linjalla olivat 95 sentissä. Ihanan sujuva meno jatkui edelleen, eivätkä esteet edes näyttäneet minusta valtavan suurilta. Kepoisasti ne ylittyivätkin, vaikka edelleen olin suhteutetulla linjalla turhan varovainen ja annoin ponnistuspaikan okserille mennä hiukan liian lähelle.

Vake oli oikein hyvä tänään, ja oma fiilis tunnin jälkeen ei olisi voinut paljon parempi olla. Näin se poni vaan loikkii 95 sentin oksereita kuin tyhjää vain. Laukka on kunnossa, eteneminen on kunnossa, ja silloin voi esteitäkin nostaa. Kun ei edes kuskia korkeudet hirvitä, niin ysikympin radat eivät todellakaan ole enää pelkkä kaukainen haave vaan se, mitä nyt treenataan ja kisataan.

Super-Vake on täällä taas

Pian estetreeneissä meitä odotti rataharjoitus erikoisesteillä. Vesimattoa ja aurinkoporttia emme ole Vaken kanssa pitkään aikaan nähneet, mutta muut esteiden täytteet olivat tutumpia. Vesimatto tosin oli niin pieneksi taitettu, että eihän sitä edes huomannut. Verryttelyssä Vake ensin nihkeili ja laahusti, mutta heti kun päästiin laukkaamaan niin jo löytyi virkeämpää menoa. Teimme temponvaihteluita, ja hyvin lähti poni pohkeesta eteen. Valmentaja vielä vähän auttoi meitä omilla ääniavuillaan, ja Vake villiintyi heittämään päädyssä ihan reippaat pukit. Juu, hereillä ollaan!

Hyppäsimme verryttelyesteinä kaarevasti lähestyen yksittäistä pystyä ja yksittäistä okseria, joiden edessä oli apupuomina kavaletti yhden laukan päässä. Vake oli ottanut laukkaverryttelyssä oikein hyvän kipinän liikkumiseen, ja nyt se meni esteille hyvällä energialla. Kavaletin ja esteen väli tuntui vähän ahtaaltakin. Sain ohjeeksi myödätä verryttelyesteillä ohjaa ihan reilusti pois, ja antaa jo esteiden edessä Vakelle tilaa venyttää kaulaa ja rakentaa hyppynsä. Molemmat esteet ylittyivät ihan napakasti, ja apukavaletin ansiosta pääsin tosiaan keskittymään oikein reiluun myötäykseen. Esteet nousivat kierros kierrokselta, ja 90 sentissä meno oli yhtä varmaa ja helppoa kuin pienemmilläkin esteillä.

Ennen radan hyppäämistä tulimme kertaalleen pitkällä sivulla olevan suoran linjan. Etäisyys oli vähän reilu 20 metriä eli kuusi laukkaa poneille, ja linja hypättiin vasemmassa kierroksessa pystyltä okserille. Vake tuli hirmuisen hyvällä energialla sisään, ja välissä se sujui eteen niin, että kuusi laukkaa kävikin ahtaaksi ja okserilla oltiin pohjassa. Olisi pitänyt skarpimpana laskea askeleet ja ottaa laukkaa kiinni. Ylittyi se ysikympin okseri näinkin, ja uusintakierrosta ei tällä erää otettu, sillä Vaken hyppyjä tämän kokoisille esteille haluttiin säästellä.

Sitten hyppelimmekin pidemmittä puheitta koko kuuden esteen radan. Ratakorkeus oli 90 cm, eli siinäpä meille pieni haaste. Vake lähti taas mukavalla energialla liikkelle, ja ensimmäinen este eli vesimattopysty ylittyi sujuvalla hypyllä. Lähestyminen kakkosena olevalle okserille oli päädystä melko lyhyt. Paikka jäi vähän kauas, ja kun Vakella oli hyvä energia alla niin ratsastin sen rohkeasti hyppyyn kaukaa. Vake lennähti esteen yli hienosti, ja jatkoi sen jälkeen sellaisella tarmolla eteenpäin että en ehtinyt sitä linjalla yhtään lyhentää. Jäin vain matkustamaan etukenossa kohti pystyä, jolle etäisyys kävi auttamatta liian ahtaaksi. Ketterästi Vake kuitenkin hilasi itsensä yli, vaikka joutuikin töksäyttämään esteen juureen miniaskeleen. Sarjalle sen sijaan sai tulla yhtään himmailematta, mutta hieman pitkäksi väli silti jäi. Vake venytti b-osalle urheasti, mutta pyyhkäisi puomin mukaan. Viimeisenä tultiin vielä lävistäjällä olevalle linjalle, johon haluttiin viisi laukkaa. Tässäkään ei saanut liikaa posottaa eteen, sillä etäisyys oli noin 17-18 metrin luokkaa. Tässä välissä Vake ei niin lentänytkään, vaan askeleet mahtuivat hyvin mukaan. "Aika hyvä Vakeksi" oli palaute ratasuorituksesta.

Lopuksi saimme mennä vielä uusiksi tarvittavat tehtävät. Halusin uusia kuuden laukan linjan sekä sarjan, joille oli jäänyt korjattavaa. Lisäksi hyppäsimme alkuun ykkösesteen, joten käytännössä mentiin rata uusiksi viimeistä linjaa lukuunottamatta. Suoralle linjalle tultiin taas reippaasti ja rohkeasti sisään, enkä saanut laukkaa ajoissa tarpeeksi kiinni. Nyt kuitenkin muistin istua pystyyn ja nojailla taakse, joten pystylle päästiin tasapainoisemmin vaikka edelleen lähelle mentiinkin. Sarjalle tuli aavistuksen jarruttava hyppy a-osalle, ja väli kävi pitkäksi. Kuvittelin Vaken venyttävän, mutta se ottikin viime hetkellä lisäaskeleen. Sen seurauksena b-osa tuli syliin, ja puomi lähti etujaloilla mukaan. Sarja otettiin tietysti vielä uudestaan, ja sain ohjeeksi ratsastaa vielä tarkemmin aivan keskelle esteitä. Jos sarjalla linja menee yhtään vinoon, niin väli on heti parikymmentä senttiä pidempi. Vake ei onneksi pahastunut vaikka saikin äsken puomin jaloilleen, vaan meni sarjalle rohkeasti ja tsemppasi välissä hienosti. Näin saatiin puhdas ylitys viimein b-osallekin.

Voi kun olin tyytyväinen Vakeen! Se laukkasi todella hyvin, ja ysikympin rata ylittyi oikein reippaalla meiningillä. Pia totesi, että kun Vake laukkaa kunnon energialla niin kyllä ysikymppi menee ihan heittämällä. Tänään Vake oli sopivasti hereillä ja "villinä", ja tällaisena se tosiaan hyppää vähän isompaakin sujuvasti. Aivan viimeinen tarvittava energianripe jää Vakelta kuitenkin usein puuttumaan, joten minun on oltava topakka ja nynnyilemättä ratsastettava Vakesta esiin menevä kisaponi. Sekin puoli Vakessa on olemassa laiskanpulskean tuntiponin olemuksen alla, ja viime aikoina se on onneksi välähdellyt esiin yhä useammin.

Kelit lämpenee ja esteet nousee

Jälleen tiistai ja estevalmennus! Menin Vakella kolmen ratsukon ryhmässä. Päivä oli erittäin keväinen ja lämpöä riitti, joten saatiin kyllä hikoilla. Vake aloitti liikkumisen tavanomaisen nihkeästi, mutta osaan olla hermostumatta siitä, kun tiedän, että kyllä se siitä herää kun aletaan laukata ja hypätä.

Ensin saimme mennä puomitehtävää. Ylitimme kolmen laukkapuomin sarjaa kentän poikki loivan kaarevasti. Puomisarja näin lyhyellä tiellä on yleensä tiennyt meille vaikeuksia, mutta tällä kertaa Vake selvitti puomit aivan leikiten. Pia tosin laittoikin meille hieman lyhyemmät välit, mutta kyllä Vakella oli nyt myös ajatusta eteenpäin. Koska välit eivät olleet pitkät, niin ohjeena oli jopa rauhoitella laukkaa puomeille tullessa eikä posottaa täysillä sisään. Puomit mentiin useampi kerta putkeen suurella ympyrällä, ja ympyrän tyhjällä puolikkaalla sain ratsastaa eteen. Puomeille tullessa taas kiinni ja rauhallisempaan laukkaan, eli tuttuun tapaan haettiin muutoksia ja haitaria laukan sisälle.

Seuraavaksi puomisarja muuttui kaarevasta suoraksi, ja se ylitettiin aina suuntaa vaihtaen ensimmäisenä tehtävänä ennen muita esteitä. Puomien jälkeen matka jatkui kavalettisarjan ja okserin kaarevalle linjalle. Kaarevan linjan metrimäärää en tiedä, mutta neljällä laukalla menivät muut ja Vaken kanssa sain ohjeeksi ottaa viisi laukkaa. Viidelle askeleelle väli oli hieman ahdas, joten okserille päädyttiin lähelle ja estettä kohti joutui laukkaa jarruttamaan. Ohjeena oli laajentaa kaarretta sekä lyhentää laukkaa selkeästi ensimmäiset kaksi askelta kavalettisarjan jälkeen, jotta viimeiset askeleet okserille saattoi taas antaa laukan sujua normaalisti eteen. Kohta okseri jo nousikin 90 sentin tuntumaan, joten ohje oli pakko ottaa todesta. Nyt tsemppasin maltilla isomman kaarteen hakien lisää tilaa, ja otin laukan kiinni heti kavaleteilta. Näin okserille päästiin heti paljon paremmalla laukalla ja hyvään paikkaan. Nappisuoritus!

Okserilta matkaa jatkettiin vielä lävistäjällä olevalle porttipystylle, ja tältä kaarevalla kuuden laukan linjalla toiselle pystylle. Lävistäjäpystylle kaartaessa Vake pääsi puskemaan aivan liikaa vasemmalle, joten este hypättiin vasemmasta reunasta ja kaarevasta linjasta meinasi tulla liian oikaistu. Vasemmalle punkemisesta tuli tietenkin noottia. Tehtävä jatkui vielä pitkällä lähestymisellä okserille, joka oli asetettu vinottain kohti avonaista päätyovea. Okserin puomit olivat hieman vinossa houkuttelemassa hypyn keskelle estettä, ja aurinko heitti maneesin ikkunan kautta valoläikän okserin alle ja taakse. Tämä olikin selkeästi päivän jännin este, ja Vake veti hypyssä päätä alemmas luultavasti aurinkoläikkää ihmetellen.

Lopuksi hyppäsimme radan, joka alkoi samalla tavalla kuin äsken hyppäämämme pätkä. Lisäksi rataan kuuluivat vielä kavaletit toisesta suunnasta, aiemmin hyppäämätön okseri sekä sen jälkeen loiva kaarre takaisin aurinkoläikkäokserille. Esteitä hilattiin ylöspäin niin, että suurin osa oli ysikympissä. Rataa aloittaessa en ollut kavalettisarjan ja okserin välissä enää tarpeeksi maltillinen ja huolellinen, vaan oikaisin kaarretta hiukan. Vakekaan ei oikein lyhentynyt ajoissa vaan posotti ohjaa vasten. Niinpä okserille ajauduttiin lähelle, ja hypystä tuli jarruttava. Etupuomikin taisi tulla mukaan. Lävistäjäpystylle kaartaessa olin valmistautunut vasemmalle liiraamiseen, mutta silti en saanut sitä estettyä. Esteellä oltiin liikaa vasemmalla, ja linja jatkui seuraavalle esteelle aivan liikaa oikaisten. Niinpä etäisyys meni viiteen ja puoleen askeleeseen, mutta huonosta etäisyydestä huolimatta Vake kiltisti kiipesi korkean pystyn yli aivan juuresta. Sitten tuli käsky keskeyttää ja aloittaa koko homma alusta, sillä radan alkuhan oli mennyt aivan liian hätiköiden ja siksi ongelmia hankkien.

Uusi yritys siis. Kavalettien ja okserin välillä en saanut Vakea edelleenkään ajoissa kiinni enkä näin ollen lähestymistä okserille täysin kuntoon. Lävistäjäpystylle sen sijaan mentiin nyt keskelle. Kaarevalla linjalla maltoin hakea tilaa laajemmalla tiellä, ja näin päästiin kuudella laukalla kauniisti hyvään paikkaan seuraavalle esteelle. Aurinkoläikkäokserille kaartaessa Vake tuli taas hieman vasenta pohjetta vastaan, joten jotain pientä hämminkiä taisi olla tälläkin esteellä. Ainakin sen jälkeen taputtelin Vakea siitä hyvästä, että se meni kaikesta huolimatta urheasti yli. Teimme toisessa päädyssä silmukan kavalettisarjan ja esteen numero 8 yli, ja sitten palattiin aurinkoläikkäokserille. Taas Vake puski kaarteessa vasemmalle lavalle, ja hyppy meni hieman reunaan vinopuomeista huolimatta. Sakkotehtävänä sain vielä mennä kavalettisarjan ja okserin linjaa, sillä tähän haluttiin saada yhtä hyvä suoritus kuin minkä jo aiemmin olin onnistunut tekemään. Toisella yrittämällä sain laukan kavaleteilta ajoissa kiinni sekä kaarteen ratsastuksen optimoitua, ja näin saatiin lopetus onnistuneeseen suoritukseen.

Kaikesta mentiin edelleen reippaasti yli, vaikka pieniltä kämmeiltä ei vältytty ja esteillä oli korkeuttakin. Tätä menoa kyllä päästään hyppäämään ysikymppiä kisoissakin. Vasemmalle puskeminen ja liiraaminen oli tänään selkeä ongelma, johon on syytä kiinnittää jatkossa entistä enemmän huomiota. Varsinkin kun hypätään tällaisia hieman teknisempiä ja hankalampia lähestymisiä niin asian merkitys korostuu. Toinen tärkeä asia on oma maltti. Vaikka esteet olisivatkin isompia, niin tiet ja kaarteet ratsastetaan huolella ja oikomatta. Minulla ei saa olla liian kiire esteelle, vaan lähestymistie ja askeleet otetaan ihan rauhassa! Ahtaissa väleissä pitää olla pokkaa ja nopeutta lyhentää laukkaa ensimmäisillä eikä vasta viimeisillä askeleilla, ja kaarevilla linjoilla voi tievalinnalla pelata paljon. Vaikuttaa siltä, että Vakenkin kanssa alkaa hyppäämiseen löytyä enemmän hienosäätömahdollisuuksia sen sijaan, että ainoa pointti olisi ratsastaa vain koko ajan eteenpäin.

Perusvarmaa hyppäämistä

Tiistaina olimme Vaken kanssa taas estevalmennuksessa. Aloitimme omatoimisten alkuverryttelyjen jälkeen puomi- ja taivuttelutehtävällä. Ylitimme ravissa ja laukassa puomisarjoja, ja taivuttelimme hevosia kiemuroilla. Ravissa Vake oli kovin nihkeä, ja puomisarjoilla tuli helposti ylimääräinen askel johonkin väliin kun ei liike edennyt tarpeeksi. Laukassa sain Vaken heräämään paremmin, ja laukkapuomit se ylittikin napakammin. Kuski olisi kyllä voinut olla heittäytymättä ylävartalolla eteen puomeja kohti.

Piirroksesta kiitos Annelle.

Otimme ensin muutaman verryttelyhypyn kahdeksikkokuviolla kahden pystyn yli, ja sitten hyppäsimme jo useamman esteen pätkän (esteet 1-4 sekä neloselta kaareva linja okserille). Vake innostui onneksi taas liikkumaan paremmin, kun päästiin varsinaisten esteiden pariin. Ohjeena oli hakea haitaria laukan sisällä, eli vuorotella pieniä eteenratsastuksia ja kiinniottoja niin, että poni olisi koko ajan kuulolla ja avuilla. Pelkkään eteenajomoodiin ei saa lukkiutua, vaikka Vake sellaiseen niin helposti houkutteleekin. Esteet ylittyivät tasaisen sujuvasti, ja ainoa vaikeampi paikka oli este numero 4. Tämän esteen edessä oli ponnistuspuomi, ja kaarre päädystä esteelle oli melko tiukka ja laukkaa syövä. Lisähaasteena oli aurinko, joka paistoi kaarteen aikana ainakin omiin silmiini häiritsevästi. Niinpä tälle esteelle ja ponnistuspuomille oli aina hankalaa sovittaa askel, vaikka muille esteille ponnistuspaikat löytyivät helposti.

Tutustuimme erikseen vielä suoraan linjaan, jolla oli kolmen laukan väli pystyltä okserille ja okserilta kaksi laukkaa pystylle. Vake sai tähän hieman lyhyemmät välit, jottei tehtävä käynyt aivan kohtuuttoman hankalaksi. Silti sisään sai tulla oikein sujuvaa laukkaa, ja koko linjan ajan oli ajatus eteen ja vielä lisää eteen. Vake kyllä selvitti nämä etäisyydet varsin asiallisesti, jopa silloin kun sisääntulohyppy oli vähän pieni ja jarruttava. Vähemmänkin intensiivinen eteenratsastus olisi siis voinut riittää.

Lopuksi hyppäsimme radan. Korkeutena oli noin 80 senttiä. Vake aloitti hyvällä energialla, ja ensimmäiset kolme estettä menivät mukavasti. Nelosella oli taas hankaluuksia etäisyyden jäädessä puolikkaaseen askeleeseen, mutta kiivettiin silti yli. Suoralla linjalla posotettiin taas reilusti eteen. 7. esteelle pyysin Vaken venyttämään hieman kauemmasta paikasta, ja hyvin se vastasikin. Viimeiselle okserille puolestaan tultiin oikein nappipaikkaan, ja radan päättävä kaareva linja oli asiallinen. Nelosesteen lähestymispulmia lukuunottamatta aika kiva rata, eikä lähdetty enää tässä vaiheessa uusimaan mitään tehtäviä.

Ihan asiallista ja tasaisen perusvarmaa menoa tänään. Vake lähti pyydettäessä eteen, ja näin pienet esteet menivät melko lailla rutiinilla. Kuskia vaan pitää välillä jopa rauhoitella, ettei käy niin, että unohdun pyytämään lisää ja lisää vauhtia turhan päiten.

Aurinkohäiriöitä maneesissa

Tiistaina oli taas estevalmennuksen vuoro ja ratsunani Vake. Kävimme kävelemässä pitkät alkukäynnit peltolenkillä, ja sitten menimme maneesiin aloittamaan verryttelyt. Maneesin päätyovi jätettiin auki, ja se aiheutti pienen häiriötekijän. Aina oven ohi mennessä Vaken piti kuikuilla kaula mutkalla ulos, joten tässä kohdassa keskittyminen herpaantui.

Ehdimme mennä itsenäisesti ravi- ja laukkaverryttelyt, ja sitten aloitimme hypyt jumppapystyllä. Pystyn edessä oli kavaletti yhden laukan etäisyydellä, ja vielä pystyn takana oli puomi ylitettävänä. Tehtävään toi lisähaastetta iltapäiväauringon ikkunoiden läpi luomat valoläikät, jotka osuivat tähän aikaan juuri sarjan väleihin. Tämä varmasti vaikeutti tehtävän hahmotusta hevosilla, ja Vake ainakin tuli tehtävään sisään hieman jarruttaen. Tällainen "jumppasarja" olisi tietenkin vaatinut Vakelta hyvää etenemistä, joten aluksi oli kovin kömpelöä kun ei poni ollut yltää varsinkaan viimeisen puomin yli. Nenä maassa mentiin. Tehtävää hypättiin putkeen useampi kierros, ja siinä laukatessa Pia ohjeisti tekemään laukan sisällä paljon muutoksia. Välillä siis eteen ja välillä lyhennystä, jotta hevonen alkaisi reagoida nopeammin ja laukkaan tulisi lisää haitaria. Tässä vaiheessa tuntia minulla ei kyllä ollut vielä oikein muuta vaihdetta kuin eteen tuuppaaminen, sillä Vake lähti vähän tahkeasti liikkeelle ja sarjalla se tosiaan oli kovin hidas.

Seuraavaksi hyppäsimme S-kiemuran (esteet 1-3), jossa oli molemmissa päädyissä pystyt vinottain lyhyen sivun vieressä sekä kentän keskellä okseri, jolla vaihtui suunta. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti, ja Vake tuntui jo etenevän topakammin. Ponnistuspaikat oli helppo löytää, mutta S:n toisessa kaarteessa sai olla tarkkana, ettei poni päässyt puskemaan liikaa sisään. Tässä päädyssä nimittäin avonainen ovi lisäsi puskemistaipumusta.

Sitten vaihdoimme suuntaa, ja tarkoitus oli hypätä kiemura vastakkaiseen suuntaan eli avonaiselta ovelta aloittaen. Kaikki tuntui aluksi ihan normaalilta, mutta okseria lähestyessä Vake alkoikin jarruttaa eikä lähtenyt yhtään pohkeesta eteen. Vauhti hiipui ja pysähtyi esteen eteen, ja olin hyvin hämmentynyt. Käänsin Vaken uuteen lähestymiseen ja napautin lisää vauhtia, mutta Vake kielsi toistamiseen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt on poni jostain rikki. Vake ei kiellä ikinä, eikä varsinkaan tavalliselle 70 sentin esteelle! Onneksi tässä vaiheessa Anne hoksasi, että kirkas myöhäisiltapäivän aurinko paistoi ikkunasta sisään suoraan esteen takaa juuri hevosen silmien tasalta. Omiin silmiini ei aurinko lähestymisessä osunut, koska olin sen verran ylempänä, että aurinko jäi minun näkökulmastani juuri ikkunan yläpuolelle. Tässä oli varsin selvä syy Vaken pysähtymiseen, sillä ei se varmasti kyennyt näkemään ollenkaan missä este oli, kun aurinko sokaisi sen estelinjalle tullessa. Tilanteen ollessa tämä totesimme, että ei hypätä estettä näin päin vaan ainoastaan toisesta suunnasta.

Tulimme siis seuraavaksi S-kiemuralle toisesta suunnasta. Omat pasmat olivat menneet kielloista aivan sekaisin, ja Vakekin oli selvästi hämmentynyt tilanteesta niin, että se tuntui nyt hieman epäröivältä hypyissä. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät, mutta olin niin lamaantunut, että toisessa kaarteessa päästin Vaken huolimattomasti oikaisemaan. Näin tulimme pystylle vinosti ja hankalasti, eikä Vake halunnut tällaisesta lähestymisestä ja tällaisessa tilanteessa hypätä. Kuskin piikkiin tämä moka, mutta epävarmuuden tunne ei siitä ainakaan helpottanut.

Seuraavaksi pidensimme tehtävän viiden esteen mittaiseksi jatkaen S-kiemuran perään kaarevan linjan okserille ja tältä edelleen kaarevasti pystylle. Kaarevien linjojen etäisyydet olivat ponilla kuusi laukkaa. Ennen ensimmäiselle esteelle suuntaamista piti ratsastaa laukka kuntoon uralla, ja Pia ohjeisti taas tekemään muutoksia eteen ja taakse. Ensimmäisellä esteellä hyppy oli vielä vähän epävarman oloinen, mutta Vaken itseluottamus palasi näköjään nopeasti ja seuraaville esteille se lähestyi jo normaalin reippaalla asenteella. Huokaisin helpotuksesta, kun Vake tuntui taas omalta itseltään. Laukka sujui ihan mukavalla energialla, ja esteet ylittyivät hyvistä paikoista. Sama viiden esteen pätkä tultiin vielä uudestaan vähän korkeampana, eli meille esteiden korkeudet olivat nyt 80-90 sentin välimaastossa. Vake meni edelleen sujuvasti ja näppärästi, ainoa pieni notkahdus tapahtui kolmannella esteellä eli päätypystyllä, johon tultiin vähän vinossa ja lähelle. Kun hypystä tuli näin ollen pieni ja jarruttava, niin seuraava kuuden laukan linja kävi tietenkin pitkäksi. Ratsastin raivokkaasti eteen, ja laukka venyi kuin venyikin juuri tarpeeksi kuuteen askeleeseen. 90 sentin okserille tuli komea hyppy, ja sen jälkeen pääsin seuraavassa välissä vain istumaan laukan sujuessa samoilla tulilla viimeiselle esteelle.

Lopuksi hyppäsimme vielä päätypystyt suurella loivalla kaarella vasemmassa laukassa. Nyt piti ovipäädyn esteelle siis lähestyä suoraan kohti vieressä olevaa avonaista ovea. Vake tuntui loppua kohti kulkevan aina vaan paremmin ja paremmin, ja uralla sain sen jo huomattavasti nohevammin lyhenemään ja lähtemään eteen. Molemmat pystyt ylittyivät oikein näppärästi, tosin avonainen ovi ajoi Vakea esteen sisäreunaan, ja vasen pohje sai kaarteessa olla jämäkkä. Näin tunti päättyi oikein kivoihin hyppyihin.

Huh! Kylläpä vastoinkäyminen sai minut hetkeksi tolaltani. Oman pään kasaaminen kesti aikansa, mutta on kyllä suuri onni, että Vake on niin anteeksiantavainen. Outo tilanne, jossa käskettiin eteen ja hyppäämään sokkona, söi Vakenkin luottamusta hetkeksi, mutta kyllä poni taisi tässä olla meistä se, joka pääsi ensimmäisenä asian ylitse. Ihanan pian Vake normalisoitui, ja hyppäsi taas kuin ei mitään olisi tapahtunut, ja niin pääsin itsekin vähän rentoutumaan. Lopputunnista meno oli sangen mainiota. Pialla oli hyvä pointti, että laukkaa kannattaa työstää muutoksilla molempiin suuntiin, sillä pelkkä jatkuva eteenajo hyvin nopeasti vain turruttaa hevosen. Lopussa tuntui siltä, että Vake tosiaan tuli ryhdikkäämmäksi ja takajalkojen päälle, kun maltoin välillä myös vähän kasata laukkaa. Tästä onkin sitten kätevää tuoda poni sopivaan ponnistuspaikkaan, kun laukassa on tarvittaessa pientä varaa sekä eteen että taakse. Pitää siis muistaa, että ainoa vaihde ei ole koko ajan eteen.

Kiero kuski mutta hyvä poni

Tiistaina menin taas estevalmennuksessa Vakella. Verryttelimme melko itsenäisesti taivuttelujen ja siirtymisten parissa, ja sitten kävimme estetehtävien pariin. Tänään estekorkeudet eivät päätä huimanneet vaan enimmäkseen hypeltiin ristikoita, mutta tehtävää riitti kyllä silti.

Verryttelyesteinä hypättiin kahta ristikkoa lävistäjäkahdeksikolla. Meno oli ihan sujuvaa, mutta jostain syystä ponnistuspaikka löytyi helpommin vasemmasta laukasta lähestyttävällä ristikolle. Vaken laukka oli nyt kuulemma hyvää, vaikka itse olisin toivonut vielä vähän enemmän imua esteitä kohti. Seuraava tehtävä oli oikeassa laukassa kentän poikki hypättävä pysty varustettuna maapuomeilla molemmin puolin. Tässä vaiheessa este oli vielä ihan matala, mutta silti tehtävä ei ollut aivan simppeli, sillä Vaken kanssa oli pakko saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille ihan nappiin, jotta puomien ja esteen ylitys onnistui kompuroimatta. Ajauduimme myös jonkin verran sisäreunaan eli Vake nojaili sisäpohjetta vastaan. Ikkunasta suoraan silmiin paistava aurinko ei ainakaan helpottanut tehtävää.

Seuraavaksi tulimme samaa päätypystyä vasemmasta laukasta, ja jatkoimme sen jälkeen pitkän sivun suuntaiselle kolmen esteen jumppasarjalle. Sarja alkoi innarilla, jonka jälkeen seurasi kahden askeleen väli okserille. Päätypysty oli tästä suunnasta helpompi kun ei aurinko tullut silmiin, mutta Vake joutui ihan ponnistelemaan nyt kun maapuomien välissä oleva este oli nostettu noin 80 sentin korkuiseksi. Jumppasarja meni sujuvasti ja välit olivat sopivat. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta, kuinka oma kroppa kiertyi sarjalla hypyissä vasemmalle. Varsinkin okserilla olin aika mutkalla, ja tämä teki alastulosta itselleni töksähtävämmän. Laukkakin näkyi vaihtuvan helposti vääräksi, kun olin näin kierossa. Tämä on minulla perinteinen ongelma juuri vasemmassa kierroksessa pitkän sivun suuntaisesti hypättävillä esteillä.

Lopuksi hyppäsimme kuvan radan. Otin Vakelle sujuvan laukan alle, ja radan aloittava kiemuraura kavaletilta toiselle onnistui asiallisesti. Puomi-pysty-puomi-tehtävään tultiin lapaa sisälle puskien, mutta Vake jumppasi itsensä puomien ja esteen yli ihan sutjakasti. Suunta ja laukka vaihtuivat ristikon ylityksellä, ja sitten hoputtelin taas laukkaan lisää kierroksia sarjaa varten. Sarja onnistui muuten hyvin, mutta kiersin itseni okserilla mutkalle ja Vake vaihtoi laukan vääräksi. Laukan korjaus onnistui näppärästi, ja viimeisenä tultiin vielä kahden ristikon välinen kaari laukanvaihtoineen. Edellisen tunnin isot hevoset olivat ottaneet ristikoiden välille kuulemma viisi askelta. Pääsin tulemaan tehtävään ihan sujuvaa laukkaa ja käänsin kaaren hieman oikaisten, ja niin myös Vake meni tien viidellä laukalla. Metrejä säästävästä kaarteesta huolimatta lähestymisreitti toisellekin ristikolle oli kunnossa ja laukanvaihdot onnistuivat asiaankuuluvasti.

Rata oli varsin kelpo, mutta lopuksi saimme vielä mennä uusiksi vaikeimman tehtävän eli kiemuran kavaleteilta päätypystylle (esteet 1-3). Taisin olla hieman nukuksissa, eikä askel osunut ponnistuspuomille hyvin.  Niinpä Vake ei onnistunut venyttämään pystyn yli vaan söhelsi mukaan lisäaskeleen. Uudella yrityksellä varmistelin alle vähän aktiivisemman laukan. Taas jäätiin hieman kauas ponnistuspuomilta, ja luulin jo, että pieleen menee. Vake kuitenkin tsemppasi ihan tosissaan, ja venytti puomin ja pystyn yli oikein hienosti. Ihanaa, kun se viitsii laittaa itsensä likoon!

Valmentajalta tuli kehuja, että meno oli tänään sujuvaa ja Vake oli sopivan menevässä ja yritteliäässä mielentilassa. Itse jäin tosin kaipaamaan vielä aavistuksen lisäimua laukkaan. Tänään ei kuitenkaan esiintynyt kovin pahaa kaarteista sisään puskemista, joten ehkä eilisillan koulujumppailusta oli oikeasti hyötyä. Kuski sen sijaan oli ärsyttävän vino, eli oman kropan kiertymistä vasemmalle on syytä tarkkailla paitsi sileällä myös hypyissä.