tiistai 22. maaliskuuta 2016

Perusvarmaa hyppäämistä

Tiistaina olimme Vaken kanssa taas estevalmennuksessa. Aloitimme omatoimisten alkuverryttelyjen jälkeen puomi- ja taivuttelutehtävällä. Ylitimme ravissa ja laukassa puomisarjoja, ja taivuttelimme hevosia kiemuroilla. Ravissa Vake oli kovin nihkeä, ja puomisarjoilla tuli helposti ylimääräinen askel johonkin väliin kun ei liike edennyt tarpeeksi. Laukassa sain Vaken heräämään paremmin, ja laukkapuomit se ylittikin napakammin. Kuski olisi kyllä voinut olla heittäytymättä ylävartalolla eteen puomeja kohti.

Piirroksesta kiitos Annelle.
Otimme ensin muutaman verryttelyhypyn kahdeksikkokuviolla kahden pystyn yli, ja sitten hyppäsimme jo useamman esteen pätkän (esteet 1-4 sekä neloselta kaareva linja okserille). Vake innostui onneksi taas liikkumaan paremmin, kun päästiin varsinaisten esteiden pariin. Ohjeena oli hakea haitaria laukan sisällä, eli vuorotella pieniä eteenratsastuksia ja kiinniottoja niin, että poni olisi koko ajan kuulolla ja avuilla. Pelkkään eteenajomoodiin ei saa lukkiutua, vaikka Vake sellaiseen niin helposti houkutteleekin. Esteet ylittyivät tasaisen sujuvasti, ja ainoa vaikeampi paikka oli este numero 4. Tämän esteen edessä oli ponnistuspuomi, ja kaarre päädystä esteelle oli melko tiukka ja laukkaa syövä. Lisähaasteena oli aurinko, joka paistoi kaarteen aikana ainakin omiin silmiini häiritsevästi. Niinpä tälle esteelle ja ponnistuspuomille oli aina hankalaa sovittaa askel, vaikka muille esteille ponnistuspaikat löytyivät helposti.

Tutustuimme erikseen vielä suoraan linjaan, jolla oli kolmen laukan väli pystyltä okserille ja okserilta kaksi laukkaa pystylle. Vake sai tähän hieman lyhyemmät välit, jottei tehtävä käynyt aivan kohtuuttoman hankalaksi. Silti sisään sai tulla oikein sujuvaa laukkaa, ja koko linjan ajan oli ajatus eteen ja vielä lisää eteen. Vake kyllä selvitti nämä etäisyydet varsin asiallisesti, jopa silloin kun sisääntulohyppy oli vähän pieni ja jarruttava. Vähemmänkin intensiivinen eteenratsastus olisi siis voinut riittää.

Lopuksi hyppäsimme radan. Korkeutena oli noin 80 senttiä. Vake aloitti hyvällä energialla, ja ensimmäiset kolme estettä menivät mukavasti. Nelosella oli taas hankaluuksia etäisyyden jäädessä puolikkaaseen askeleeseen, mutta kiivettiin silti yli. Suoralla linjalla posotettiin taas reilusti eteen. 7. esteelle pyysin Vaken venyttämään hieman kauemmasta paikasta, ja hyvin se vastasikin. Viimeiselle okserille puolestaan tultiin oikein nappipaikkaan, ja radan päättävä kaareva linja oli asiallinen. Nelosesteen lähestymispulmia lukuunottamatta aika kiva rata, eikä lähdetty enää tässä vaiheessa uusimaan mitään tehtäviä.

Ihan asiallista ja tasaisen perusvarmaa menoa tänään. Vake lähti pyydettäessä eteen, ja näin pienet esteet menivät melko lailla rutiinilla. Kuskia vaan pitää välillä jopa rauhoitella, ettei käy niin, että unohdun pyytämään lisää ja lisää vauhtia turhan päiten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti