Torstain kisavalmistelutunnilla kouluaitojen sisällä oli ratsunani Vake. Melkein myöhästyin tunnilta, kun unohduin tallissa sovittelemaan Vakelle vaihtoehtoisia kuolaimia. Arkikäytössä oleva kolmipala D-renkailla kun ei koulukisoihin sääntöjen puitteissa kelpaa. Suurin osa tallin kuolainvalikoimasta oli Vakelle liian lyhyitä, ja lopulta sopivan kokoiseksi osoittautui 14,5 sentin pituinen peruskolmipala. Aika yllättävää, että Vakella on näinkin leveä suu, mutta onhan se teknisesti ottaen kylmäverinen, joten ehkä tämä selittää kauttaaltaan leveät mittasuhteet. Tämä nyt kokeilussa ollut kolmipala oli Vaken arkikuolainta ohuempi ja keskiosasta erimuotoinen. Helpossa C:ssä tuskin on niin älyttömän suurta merkitystä millainen peruskuolain suussa on, mutta nähtävästi sitä täytyy kisojen alla saada fiksautua jonkin yksityiskohdan hifistelyyn.
Tunnilla oli kuusi ratsukkoa, mikä teki elosta 20x40 metrin radalla hieman ruuhkaisaa. Vakea ei ylipäänsä oikein innostanut pikkuruudussa liikkuminen, vaan se nihkeili alusta alkaen. Harjoittelimme kouluohjelman tehtäviä, tässä tapauksessa ne tosin olivat suurimmaksi osaksi K.N. Specialin kuvioita. Eipä sillä ollut niin suurta merkitystä, sillä samankaltaisia siirtymisiä ja kuvioita ne ovat ohjelmassa kuin ohjelmassa. Aloitimme pääty-ympyröillä kevyessä ravissa, sekä teimme pitkillä sivuilla kolmen askeleen käyntisiirtymät. Vake loisti siirtymisissä tehden ne melko pehmeästi ja kuuliaisesti, mutta nenä kyllä nousi käynnissä heti ylös eli takaa ei ollut läheskään tarpeeksi työntöä.
Menimme myös K.N. Specialin laukkakuvioita, eli oikeassa laukassa nosto lyhyeltä sivulta, ympyrä ja lävistäjä, sekä vasemmassa laukassa nosto kentän keskellä ja lävistäjän lopussa siirtyminen käyntiin. Vake oli laukassakin varsin hidas ja puskettava, mutta nostot se kyllä teki kuuliaisesti ja jopa napakasti. Keskellä tehtävästä nostosta se ei edes liirannut ulospäin, mikä oli oikein positiivista. Laukkalävistäjätkin onnistuivat molempiin suuntiin kuin ihmeen kaupalla, vaikka laukka kovin hyytynyttä olikin. Käyntiin siirtyminen suoraan laukasta oli tietenkin Vakelle helppoa kuin mikä, ja vaikeuksia oli pikemminkin saada se ravaamaan tarpeeksi energisesti lyhyen sivun läpi silloin kun laukasta oli tultu raviin.
Laukkapätkien jälkeen ravi tuntui vähän letkeämmältä, ja pyöreys parani koko ajan. Teimme ravissa hieman lävistäjiä, joista toisella ratsastettiin askelta pidemmäksi ja toisella taas tehtiin kolmen askeleen siirtyminen käyntiin. Askeleen pidennykset ratsastin keventäen. Kiitettävää näissä oli tahdin säilyminen, ja kyllä Vake ainakin aavistuksen kasvatti raviaan, jopa pyöreähkössä raamissakin. Käyntiin siirtyminen puolestaan kärsi edelleen eteenpäinpyrkimyksen puutteesta.
Lopuksi teimme muutamia pysähdyksiä kentän poikki kääntyen. Käynnistä pysähdys onnistui kauniisti ja pehmeästi, mutta ravista pysähtyessä oli vaikeuksia saada pysähdyksen paikka kohdilleen. Ensin Vake pysähtyi odotettua isommalla viiveellä, ja päädyttiin keskikohdan yli. Sitten aloin aikaistaa pysähdystä, jolloin se tulikin jo ennen keskilinjaa. Vake kuitenkin oli paikallaan seisoessaan kuulolla ja piti niskan pyöreänä. Lopulta sain puolivahingossa pysähdyksen osumaan suunnilleen keskipisteeseenkin.
Hyvää tänään oli Vaken notkeus ja suhteellisen pyöreä liikkuminen ravissa. Olihan se kuitenkin aikamoisen hidas, parempaakin liikkumista poni todistettavasti osaa esittää. Kouluaitojen sisällä eteneminen vaan tahtoo aina hyytyä heti alkuunsa. Kisaradalla sentään on onneksi tilaa väljemmin, kun ei tarvitse seurailla ja väistellä tuntikavereiden liikkeitä.
Tunnilla oli kuusi ratsukkoa, mikä teki elosta 20x40 metrin radalla hieman ruuhkaisaa. Vakea ei ylipäänsä oikein innostanut pikkuruudussa liikkuminen, vaan se nihkeili alusta alkaen. Harjoittelimme kouluohjelman tehtäviä, tässä tapauksessa ne tosin olivat suurimmaksi osaksi K.N. Specialin kuvioita. Eipä sillä ollut niin suurta merkitystä, sillä samankaltaisia siirtymisiä ja kuvioita ne ovat ohjelmassa kuin ohjelmassa. Aloitimme pääty-ympyröillä kevyessä ravissa, sekä teimme pitkillä sivuilla kolmen askeleen käyntisiirtymät. Vake loisti siirtymisissä tehden ne melko pehmeästi ja kuuliaisesti, mutta nenä kyllä nousi käynnissä heti ylös eli takaa ei ollut läheskään tarpeeksi työntöä.
Menimme myös K.N. Specialin laukkakuvioita, eli oikeassa laukassa nosto lyhyeltä sivulta, ympyrä ja lävistäjä, sekä vasemmassa laukassa nosto kentän keskellä ja lävistäjän lopussa siirtyminen käyntiin. Vake oli laukassakin varsin hidas ja puskettava, mutta nostot se kyllä teki kuuliaisesti ja jopa napakasti. Keskellä tehtävästä nostosta se ei edes liirannut ulospäin, mikä oli oikein positiivista. Laukkalävistäjätkin onnistuivat molempiin suuntiin kuin ihmeen kaupalla, vaikka laukka kovin hyytynyttä olikin. Käyntiin siirtyminen suoraan laukasta oli tietenkin Vakelle helppoa kuin mikä, ja vaikeuksia oli pikemminkin saada se ravaamaan tarpeeksi energisesti lyhyen sivun läpi silloin kun laukasta oli tultu raviin.
Laukkapätkien jälkeen ravi tuntui vähän letkeämmältä, ja pyöreys parani koko ajan. Teimme ravissa hieman lävistäjiä, joista toisella ratsastettiin askelta pidemmäksi ja toisella taas tehtiin kolmen askeleen siirtyminen käyntiin. Askeleen pidennykset ratsastin keventäen. Kiitettävää näissä oli tahdin säilyminen, ja kyllä Vake ainakin aavistuksen kasvatti raviaan, jopa pyöreähkössä raamissakin. Käyntiin siirtyminen puolestaan kärsi edelleen eteenpäinpyrkimyksen puutteesta.
Lopuksi teimme muutamia pysähdyksiä kentän poikki kääntyen. Käynnistä pysähdys onnistui kauniisti ja pehmeästi, mutta ravista pysähtyessä oli vaikeuksia saada pysähdyksen paikka kohdilleen. Ensin Vake pysähtyi odotettua isommalla viiveellä, ja päädyttiin keskikohdan yli. Sitten aloin aikaistaa pysähdystä, jolloin se tulikin jo ennen keskilinjaa. Vake kuitenkin oli paikallaan seisoessaan kuulolla ja piti niskan pyöreänä. Lopulta sain puolivahingossa pysähdyksen osumaan suunnilleen keskipisteeseenkin.
Hyvää tänään oli Vaken notkeus ja suhteellisen pyöreä liikkuminen ravissa. Olihan se kuitenkin aikamoisen hidas, parempaakin liikkumista poni todistettavasti osaa esittää. Kouluaitojen sisällä eteneminen vaan tahtoo aina hyytyä heti alkuunsa. Kisaradalla sentään on onneksi tilaa väljemmin, kun ei tarvitse seurailla ja väistellä tuntikavereiden liikkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti