tiistai 8. maaliskuuta 2016

Täysin väärä mielentila

Treenirupeama Vaken kanssa jatkui tiistaina edelleen koulutunnin merkeissä, tällä kertaa uuden sijaisopen ohjauksessa. Vake jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, mikä ei välttämättä ollut aivan ihanteellinen tilanne. Poni vaikutti heti alkukäynneissä siltä, että se oli tämän päivän osalta jo täysin menettänyt mielenkiintonsa työntekoon.

Homma ei siis lähtenyt liikkeelle alkuunkaan niin mukavissa merkeissä kuin eilen. Täytyy myöntää, että kun Vake tuntui näin huonolta niin itsellenikin iski saman tien epätoivo, enkä edes aloittanut ratsastusta rennosti ja kevyesti vaan heti mentiin junttaamisen puolelle. Pohkeeseen reagointi oli erittäin huonoa, ja poni ei käyttänyt kroppaansa sitten yhtään vaan ravi oli kammottavaa mönkimistä. Vaken mönkiessä ja vetäessä itsensä pitkäksi pötkyläksi tapahtui myös istunnalleni epäsuotuisia asioita. Käsivarret ojentuivat suoriksi eteen raskaan etuosan mukana, ja jalat jännittyivät ylös kun yritin puskea poninpötkylää eteenpäin. Ope kiinnittikin erityistä huomiota näihin asioihin, ja muistutteli monta kertaa tunnin aikana säilyttämään kyynärkulman sekä rentouttamaan jalat alas ja vakauttamaan pohkeet paikoilleen.

Alkuravien jälkeen aloimme ratsastaa päivän päätehtävää. Tämä käsitti neliökahdeksikon, eli pitkän sivun keskeltä käännyttiin aina suoraan radan poikki suuntaa vaihtaen. Aluksi neliöillä otettiin pohkeenväistöä käynnissä uraa pitkin, sekä väistöjen jälkeen laukannostot ja päätyihin isot laukkavoltit. Myöhemmässä vaiheessa luovuimme seinäväistöistä ja nostoista, ja ratsastimme neliötä käynnissä ja ravissa väistättäen kulmissa takaosaa ulos. Eipä kyllä tässäkään tehtävässä päästy jumittamisen ja junttaamisen yläpuolelle, vaan sama vastahankainen mönkiminen jatkui. Käyntiväistöä Vake teki kyllä ihan kuuliaisesti, ja sen aikana vähän kevenikin edestä. Laukkaan lähteminen oli vaan aikamoisen hidasta, mikä kertoo siitä, että Vake oli kaiken puskemisen jälkeen todellakin varsin turta avuille. Yritin välillä ehtiä ratsastaa rennompia ravipätkiä, joilla Vake olisi saanut liikkua vapautuneemmin eteen, mutta tämän tehtävän puitteissa ja ison ryhmäkoon huomioiden se oli hankalaa.

Kulmaväistätykset käynnissä onnistuivat kohtuullisen asiallisesti, ja tämä käyntityöskentely oli tunnin ainoita edes hieman parempia hetkiä. Kun jatkoimme ravissa, Vakesta tuli taas ryhditön pötkylä, joka ei tuntunut edes ravaavan puhtaasti vaan ravi oli jotain nelitahtista eteenpäin ryömimistä. Tällaisesta tahdittomasta ja selättömästä ravista oli aika toivotonta yrittää saada ristiaskeleita aikaan, ihan sama kuinka voimakkaasti väistättävällä pohkeella yritti tuupata. Turhautuneisuutta oli havaittavissa sekä ratsastajassa että ponissa.

Nyt oli kyllä hommat alusta loppuun asti niin väärillä raiteilla, että järki lähtee. Hoin tunnin aikana monta kertaa itselleni, että puskea ei saa, mutta hirvittäväksi puskemiseksi se meni silti. Vaken haluttomuus liikkua tai tehdä mitään oli tietenkin suoraan verrannollinen puskemisen määrään. Siinäpä sitä oltiin molemmat pää aivan jumissa, eli juuri siinä tilanteessa minkä totesin eilen olevan kaikkein tärkein vältettävä asia. Silloin, kun Vake on valmiiksi vastaanottavainen, niin osaan työskennellä sen kanssa rennosti ja järkevästi hyvässä yhteisymmärryksessä. Tällainen tilanne oli esimerkiksi eilen. Jos taas Vake on valmiiksi ihan turrassa mielentilassa, kuten se tänään oli, niin en löydä keinoa saada se kuuntelemaan ja tekemään tyytyväisenä töitä. Tällaisessa tilanteessa lähtee helposti puskemisen, jumittamisen ja turhautumisen lumipalloefekti liikkeelle, ja sitten ei ole kivaa enää kummallakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti