keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Rautakankena koulukuvioita

Päätin ratsastaa tämänviikkoisissa koulukisoissa Vaken lisäksi myös Kingillä, joten jonkinmoiset harjoitukset piti ehtiä viikon aikana ratsastaa molemmilla poneilla. Keskiviikon lisätunnilla oli Kingin vuoro. Kingin satulassa en ole ollut pariin viikkoon, joten sen kanssa treenipohja on erittäin ohut. Toki osallistumme vain helppo C:1-luokkaan, joten ei tämä niin viimeisen päälle vakavaa ole, mutta tietenkin olisi mukavaa tehdä mahdollisimman hyvä ja onnistunut kisasuoritus.

Maneesiin oli jo kasattu kouluaidat harjoittelua varten, ja keskityimme ratsastamaan kouluohjelman tehtäviä. Kingin kanssa kyllä olisi paljon tehtävää ihan perusasioissakin, kuten esimerkiksi pyöreänä liikkumisessa. Joillakin kerroilla olen saanut ponin loksahtamaan nätisti oikein päin, ja jossain vaiheessa se tuntui minusta oikeassa kierroksessa jopa helpolta. Tänään ei syystä tai toisesta ollut sellainen päivä. Ehkä en tarpeeksi sinnikkäästi lähtenyt totetuttamaan jotain tiettyä juttua, vaan kokeilin koko työkalupakin läpi vaihtaen toimintalinjaa liian monta kertaa. Millään konstilla en oikein löytänyt poniin otetta jota olisi voinut lähteä jatkojalostamaan, enkä mistään tilanteesta päässyt kunnolla myötäämään ja palkitsemaan. Monta juttua vilisi mielessä: ratsasta kunnolla eteenpäin ja takajalat töihin, anna vahva tuki ulkopohkeella ja -ohjalla, yritä linjata etuosa takaosan eteen, pidä sisäohjasta sitkeämmin ja kevennä ulko-ohjaa... Mikään idea ei oikein ottanut tulta alleen. Aikaisemmin olen saanut Kingin toimimaan hyvin käyttämällä vahvoja ulkoapuja, ja nytkin poni alkoi hetken aikaa myödätä ja pehmetä kun ratsastin ulkotuki-idealla oikein ajatuksen kanssa, mutta ei tämäkään oikein käyntiä pidemmälle kantanut.

Keskeinen ongelma tuntui olevan se, ettei poni taipunut ollenkaan. Jälleen muna-kana-ilmiö: poni ei taivu, koska ei liiku pyöreänä tuntumalla, ja poni ei liiku pyöreänä tuntumalla, koska se ei taivu. Rautakankena liikkuessa tietysti kuvioiden ja kulmien ratsastus vaikeutui kovasti. Kaunista ympyrää, volttia tai kiemurauraa ei synny suoralla rungolla. Kuvioiden kokoakin oli hankalampi hienosäätää, kun ei päässyt täsmällisesti taivuttamaan, joten laukkaympyrät varsinkin tahtoivat olla aina liian isoja tai liian pieniä. Siirtymiset sen sijaan ovat Kingin vahvuus. Teimme aluksi siirtymisiä ravista käyntiin, ja ne olivat varsin pehmeitä ja kuuliaisia vaikka nenä olikin pitkällä. Temponlisäyksiä ravissa harjoiteltiin pitkällä sivulla sekä keventäen että satulaan istuen, ja Kingi lähti ihan mukavasti eteen. Keventäen lisäys irtosi vielä paremmin kuin satulassa hölskyen. Laukka nousi kuuliaisesti, mutta heti nostosta pitää muistaa ratsastaa reippaasti eteen, sillä Kingi jää helposti aika löysään humputtelulaukkaan. Laukkalävistäjät sujuivat mukavasti, ja näillä pitikin puolestaan varoa tahdin kiihtymistä. Siirtyminen raviin onnistui tasapainoisesti ja kiirehtimättä.

Asialliset siirtymiset, mutta siihen se sitten jäi. Hevoseen vaikuttaminen oli todellakin helppo C -tasolla ellei allekin sen. Ainakin osaan olla odottamatta liian suuria kisasuoritukselta. On kyllä masentavaa, kuinka en tällä ja parilla edellisellä kerralla ole saanut Kingiin oikein mitään otetta, vaikka aikaisemmin muka osasin sillä vähän ratsastaakin. Koulurataharjoitus ei tietysti ole se optimaalisin paikka ratkoa perusratsastuksen ongelmia, ja toki kisakiemuroita olisi mielekkäämpi treenata tilanteessa jossa perusasiat olisivat kunnossa ja hevonen "läpi". Toisaalta turha kai tässä on voivotella, kun eipä Kingin kanssa ole oikein tullut treenattuakaan. Näillä mennään helppoon C:hen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti