Möhlintää koulutunnilla

Tiistain tunnille veikkailin ratsuksi joko Suloa tai Hassea, ja Hassenpa sitten sainkin. Alku oli erittäin lupaava, sillä Hasse oli tänään karsinassa oikein kilttinä ja otti kuolaimetkin suuhun ihan helposti. Alkukäynnit käveltiin niin reippaan oloisesti että uumoilin tästä tulevan hyvä tunti Hassen kanssa. Vaan eipä arveluni olisi voinut mennä enempää pieleen.

Ongelmat alkoivat heti kun otin ohjat käteen ja pyysin Hassea pohkeella raviin. Hevonen lähti kampeamaan kylkimyyryä kentän keskelle ja viis veisasi eteen käskevästä pohkeesta. Kun lopulta sain kiemurtelijan suoristettua uralle ja pamautin pohkeilla napakammin päästin vihdoin eteenpäin pientä mummoravia. Raippa olisi ollut paikallaan kun ei pohkeelle minkäänlaista reaktiota tahtonut saada, mutta en rohjennut raippaa juurikaan käyttää sillä pienestäkin napautuksesta Hasse jarrutti ja köyristi selkää pukittaakseen. Heppa ei meinannut pysyä ravissa vaan kiemurteli ja jarrutteli, ja ope totesi että nyt se näköjään testailee oikein kunnolla että onko tänään pakko tehdä mitään. Ohje oli käynnissä taivuttaa reilusti ja pyytää takaosaa väistämään oikealle, ja samalla naputella raipalla takajalkoja hereille. Ideana oli että taivutettuna Hasse ei voi pukittaa ja pääsen näin ollen raipalla huomauttamaan että kyllä, minulla on auktoriteettia käskeä. Kun oli hetki poikitettu ja raipalla naputettu niin Hasse oli jo hiukan suostuvaisempi ravaamaan. Ihan kamalaa matelemista se ravi vaan oli, jumputin pohkeella hiki hatussa mutta hevonen liikkui kuin täi tervassa. Kun rohkaistuin napauttamaan raipalla niin sitten tulikin pukkia protestiksi. Kaiken lisäksi istuin niin vinossa että Hasse liiraili ihan miten sattuu, ja hyvin mahdollisesti myös tahmailu ja nihkeily oli osaksi vinoudestani johtuvaa.

Mentiin alkuverryttely aika laukkapainotteisesti. Ihme ja kumma Hasse kyllä nosti laukan ihan hyvin, mutta meno oli aivan yhtä hidasta kuin ravissa. Kauhea puskeminen pohkeella että hevonen ylipäänsä pysyi laukassa. Raipalla herättely olisi todellakin ollut paikallaan, mutta en vaan uskaltanut sitä käyttää pientä hipaisua enemmän kun Hasse alkoi heti protestoida. En luottanut siihen että pysyisin kyydissä mikäli Hasse alkaisi pukitella enemmän, ja joka tapauksessa Hasse luultavasti ”voittaisi” kisan eli saisi raipan naputuksen loppumaan aikansa protestoituaan. Niinpä sitten möngittiin eteenpäin Hasse miniaskelein ja minä niin kovati pohkeella puskien kuin ikinä pystyin. Ei millään lailla mielekäs tilanne kummankaan kannalta.

Laukan jälkeen Hassessa tapahtui jokin käsittämätön muutos, ja hetken aikaa se jopa liikkui eteenpäin ihan asiallisesti. Työskenneltiin hetki ravissa, ja nyt liikkumistamme saattoi jo raviksi kutsuakin. Aika ajoin piti vähän pohkeella muistutella, mutta jatkuva puskeminen jäi pois ja Hasse ihan reagoikin pohkeesta eteen. Tässä vaiheessa aloin kuvitella että Hassen pullikoinnista oli päästy yli ja se oli päättänyt totella tätäkin kuskia. Ajoittain löytyi jo vähän tasaisempaa tuntumaa ja asetuksen kautta pyöreyttäkin, ja pääsin keskittymään oman kropan suoristamiseen hevosen liikkuessa itse eteenpäin. Tänään oli nimittäin taas sellainen päivä että kiersin itseäni aivan hurjasti vasemmalle ja istuin täysin kierossa, jolloin Hasse tietysti peilasi tätä kieroutta omassa liikkumisessaan. Itseäni suoristamalla sain Hassenkin suoremmaksi ja liikkumaan paremmin. Takaosan moottoriin olisi kuitenkin vielä kaivattu lisää aktiivisuutta jotta muoto olisi jäänyt tasaisen pyöreäksi. Hasse kyllä hakeutuu helposti pyöreään muotoon heti kun liikkeessä on riittävä energia (ja ratsastajan käsi edes jotenkuten tasainen), mutta kompastuskivenä tuppaa olemaan nimenomaan tämän riittävän energian saavuttaminen.

Lopputunti harjoiteltiin takaosakäännöksiä. Näitä tehtiin kentän keskellä ilman seinän tukea, aloittaen pienellä voltilla sulkutaivutuksenomaisesti ja tästä liikettä oikeaan takaosakäännökseen pienentäen. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin vapaamuotoisesti eri askellajeissa. Käyntitauon jälkeen Hassen reippaampi menofiilis oli valitettavasti taas tiessään, ja jatkettiin tahmaillen ja jumittaen. En vaan hoksaa mikä ratkaisi sen että yhdessä hetkessä Hasse liikkui ihan hyvin ja kohta taas nihkeili. Toki turrutin sen pohkeelle jatkuvalla puskemisellani, mutta miksi välissä oli parempi jakso jolloin pohje toimi ja Hasse liikkui? Hevosen ollessa näin huonosti avuilla ei asetelma tietysti ollut mitenkään ihanteellinen takaosakäännöksiä ajatellen. Käännöksiä ratsastettiin ensin oikealle, ja tähän suuntaan ne sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin. Hasse kääntyi takaosan ympäri oikein mukavasti, mutta tuntui tekevän käännökseen aika lailla omaan tahtiinsa eikä suinkaan apujeni tahdittamana. Ope kaipaili käännökseen lisää nopeutta ja terävyyttä, ja itse kaipailin sitä että hevonen olisi kuunnellut paremmin ja että olisin päässyt käännöksen aikana selvästi rytmittämään pohkeen käyttöä askelten tahtiin. Nyt avut olivat yhtä mössöä, mutta siitä huolimatta Hasse suoritti päällisin puolin korrektin takaosakäännöksen kun tajusi mitä temppua oli tarkoitus suorittaa.

Käännösten suunta vaihdettiin sitten vasempaan, ja tästähän riemu repesi. Onnistuin taas vetämään vasemman kylkeni kasaan ja pudottamaan painon oikealle heti kun vain ajattelinkin takaosakäännöstä, ja arvatkaahan siirtyykö hevosen takaosa vasemmalle ja pysyy siinä käännöksen ajan kun ratsastajan paino roikkuu aivan päinvastaisessa suunnassa... Täsmälleen sama virhe jonka sain sulkutaivutuksia tehdessä viime viikolla korjattua, mutta nyt en vaan mitenkään saanut omaa kehoani hallintaan. Kovasti keskittymällä onnistuin ratsastamaan muutaman askeleen sulkutaivutusta pikkuvoltilla, mutta heti kun yritin siirtyä tästä kunnolliseen takaosakäännökseen niin paino putosi oikealle ja samaan suuntaan kiepsahti myös hevosen takaosa ja liike alkoi pyöriä "napakäännöksenä" hevosen keskiosan ympäri. Hasse vaikutti taas vähän ärsyyntyvän lisää kun säädin ja sähläsin eikä se selvästikään voinut käsittää millaiselle solmulle yritin sitä ratsastaa. Varmasti se olisi tähänkin suuntaan tehnyt nätit käännökset jos vaan olisin onnistunut antamaan edes suunnilleen ymmärrettävät ohjeet. Kroppa ei vaan totellut. Kun ei takaosakäännöksistä mitään tullut ja aikakin jo loppui kesken niin tyydyttiin lopulta siihen että sain hieman väistätettyä Hassen takaosaa vasemmalle. Tämäkin meinasi olla hankalaa, mikä oli aika erikoista ottaen huomioon että alkutunnista Hasse oli liiraamassa takaosaansa vasemmalle ihan väen vängällä.

Tämmöistä tämä nyt sitten oli tällä kertaa. Hassen kanssa on edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavastikin ja yhteistyö jopa toiminut pienen alkujumituksen jälkeen, mutta tänään oli sukset pahemman kerran ristissä ja siihen päälle vielä kommunikaatiovaikeuksia. Ei vaan päästy mitenkään yli Hassen nihkeilyistä kun en osannut olla tarpeeksi jämäkkä ja motivoiva, ja kaiken lisäksi vielä sössin takaosakäännökset ihan itse kun en vaan osannut ratsastaa pätkän vertaa. Tuli vähän paha mieli Hassen puolesta takaosakäännösten suhteen kun hevonen ei ollenkaan käsittänyt mitä kummaa pohkeella kaivava, ohjista kiskova ja vinossa kenottava ratsastaja yrittää siltä pyytää. Eikä kyllä hurja pohkeella jumputus ravissa ja laukassa ollut sekään mitään hevosystävällistä ja kivaa ratsastusta. Asioiden selvittäminen napakasti raipalla heti alkutunnista olisi ollut hevosen kannalta reilumpaa, mutta en uskaltanut ryhtyä näin isoon konfliktiin Hassen kanssa. Nyt sitten kinattiin läpi koko tunnin. Jos joskus kuvittelee osaavansa edes vähän ratsastaa niin kyllä tällaiset tunnit pudottavat rytinällä takaisin maanpinnalle.

Kiemurtelujen keskellä hyviäkin pätkiä

Kisojen jälkeinen paluu arkeen sujui koulutunnin merkeissä, tällä kertaa Hassen satulassa. Tämä oli minulle toinen kerta Hassella, ja ensitapaamiseltamme jäi tästä hevosesta oikein positiivinen vaikutelma. Toki tuolloin tuli selväksi että Hasse ei tykkää epämääräisestä nyhjäyksestä vaan vaatii toimiakseen loogiset ja selkeät ohjeet.

Hasse oli alkuverryttelyssä aika lailla eteenpäinpuskettava, mikä kuulemma johtui etukumarasta istunnastani. Etukeno on Hassen varma jarruttaja. Aluksi jäin myös ratsastelemaan liikaa taaksepäin niin että hiippailimme aivan mummoravia, ja tällöin Hasse tietysti kulki hirvimoodissa. Lopulta hoksasin että avain pyöreämpään liikkumiseen löytyy eteenratsastuksesta ja huomattavasti aktiivisemmasta ravista. Vasemmalle taivuttaminen oli hankalaa, kun taas oikealle Hasse kyllä taipui mutta liiraili vaivihkaa ulkolavasta karkuun aina kun unohdin jämäkät ulkoavut. Myös laukassa oli pieniä käynnistymisvaikeuksia ja pohkeella puskemiseksihan se homma aluksi meni. Oikean laukan nostoissa oli ensin kovasti ongelmia, sillä Hasse pullautti vasemman lavan ulos ja karkasi nostoavuilta nopealla sivuliirauksella. Ainoa keino päästä laukkaan oli ottaa pieni vasta-asetus ennen nostoa, ja tehdä nostot suosiolla aina seinän vieressä niin ettei heppa päässyt luikertelemaan karkuun. Laukka myös putosi pois heti jos Hasse pääsi kulmassa tai ympyrällä liirailemaan ulospäin, joten sain olla todellakin hereillä. Vasemmassa laukassa vastaavia ongelmia ei esiintynyt, sillä tähän suuntaan Hasse ei kiemurrellut karkuun vaan nosti ja ylläpiti laukan helpommin. Kun laukkaan tuli vähän lisää energiaa alkoi Hasse liikkua myös mukavan pyöreänä. Ajoittain tosin muoto pääsi valumaan liian pitkäksi ja matalaksi niin että hevonen liikkui turpa lähes polvissa, mutta pääosin meno ei kuulemma näyttänyt yhtään hullummalta. Edelleen jouduin kuitenkin käyttämään paljon pohjetta laukan energian säilyttämiseksi, sillä myös laukassa pieni etukeno söi Hassen eteenpäinpyrkimystä.

Treeniaiheena olivat tänään avotaivutukset pitkän sivun suuntaisesti. Ottaen huomioon verryttelyssä ilmenneet ongelmat Hassen lapojen hallinnassa olivat avotaivukset varmasti oikein hyödyllinen harjoitus. Avot aloitettiin vasemmassa kierroksessa harjoitusravissa. Aluksi olimme niin minä kuin Hassekin täysin pihalla, enkä saanut Hasselle ilmaistua ymmärrettävästi mitä siltä halusin. Pyytäessäni etuosaa uralta pois siirtyi mukana koko hevonen, ja virheellisesti yritin paikkailla tätä viemällä vasenta pohjetta liian taakse jolloin liike meni liian väistömäiseksi. Kun sain Hassen raviin parempaa otetta niin että muoto tuli pyöreäksi ja hevonen kahden ohjan väliin alkoi avotaivutuksen idea pikkuhiljaa löytyä. Toimivaksi korjaukseksi osoittautui keskittyminen kunnolliseen asetukseen ja taivutukseen hieman johtavalla ohjalla sen sijaan että yritin suoralla rungolla siirtää etuosaa pois uralta. Heti kun Hasse tajusi että tämähän on avotaivutusta niin se alkoi tarjota oikeaa liikettä epämääräisemmilläkin avuilla. Sen verran hakusessa oli apujenkäyttöni että avotaivutuksesta tuli hieman katkonaista hevosen liikkuessa pitkän sivun aikana vuoroin kahdella ja vuoroin kolmella uralla, mutta aina sinne mukaan mahtui hyviäkin askeleita korrektia avotaivutusta. Samat avot mentiin vielä vasemmassa laukassa, jossa säätöjä piti hetki haeskella uudestaan, mutta lopulta avoa saatiin mentyä laukassa aivan yhtä hyvin kuin ravissakin.

Oikeaan kierrokseen avot osoittautuivat jopa vaikeammiksi, sillä nyt vasemmalla lavalla oli taas tilaisuus liirailla omille teilleen. Aloitettiin avot saman tien laukassa, ja Hasse pudotteli laukkaa pois heti jos vasen lapa pääsi liiraamaan niin että koko hevonen meni mutkalle. Aloin taas kompensoida istunnan jarruvaikutusta pohkeella eteen puskemalla, ja lopulta Hasse laukkasikin melko ison tuntuista laukkaa. Hetkittäin meno tuntui todella hyvältä, kunnes vauhti taas vähän hiipui tai hevonen pääsi liiraamaan kulmasta ulos. Raipallakin koetin aktivoida laukkaa hyytymisen hetkillä, ja kertaalleen sieltä tuli protestina hiukan reippaampi pukki joka keikautti eteenpäin. Laukka-avoja tähän suuntaan olisi kyllä voinut hioa pidempäänkin, mutta ajan loppuessa oli tyytyminen muutamiin onnistuneisiin askeleisiin pitkän sivun loppupuolella. Joka tapauksessa Hasse oli tässä vaiheessa tuntia jo suorempi ja paremmin ulkoapujen kontrollissa, sillä oikean laukan nosto onnistui myös ilman seinän tukea. Kevenneltiin vielä hetki ravia, ja Hasse liikkui todella tasaisen pyöreänä ja ihan mukavan reippaastikin. Näin pääsin vielä tunnin päätteeksi fiilistelemään hetkeksi sitä tunnetta kun alla on toimiva ja pehmeästi liikkuva hevonen.

Hasse oli tälläkin kertaa oikein mukava ratsu. Istuntani vaan jarruttaa sen liikettä niin paljon että kovasti joutuu pohkeella puskemaan, mutta heti kun moottori on vähänkään käynnissä niin Hasse hakeutuu nätisti pyöreäksi. Mielestäni homma toimi tänään paremmin kuin Hassen kanssa viimeksi, sillä nyt ei tullut mitään totaalijumittumisia. Istunta tuntuisi tämänkin hevosen kanssa olevan se suurin kompastuskivi, mutta ihmeen hyvin Hasse kuitenkin meni vaikka näin kummallisesti istunkin.

Uusi ratsu, vanhat ongelmat

Tänään pääsin kokeilemaan koulutunnilla Helin hevosista Hassea, joka siis oli minulle uusi tuttavuus. 165-senttinen Hasse oli omasta näkökulmastani "tosi iso", mikä lienee ymmärrettävää kun olen viime aikoina ratsastanut lähinnä Sulolla sekä poneilla. Open evästys oli että Hassella ei ole kovin pitkä pinna vaan se hermostuu ylimääräisistä ja epäselvistä avuista ja lakkaa silloin tekemästä mitään. Tavoitteena oli siis selkeät ja yksi kerrallaan tapahtuvat pyynnöt.

Hassen koulusatulassa oli varsin kuppimainen istuin, mikä aiheutti istuntani suhteen ihan samat ongelmat kuin Sulon satula. Kevennys ei onnistunut muutoin kuin aivan liian etukumarassa istuen, ja eteen nojaaminen sai Hassen hidastelemaan. Aloitimmekin raviverryttelyn aikamoista mummoravia hiipaillen. Pohjetta sai käyttää ahkerasti, mutta raipan kanssa olin varovainen sillä Hasse kuulemma saattaa raippaa hieman protestoida jos ei ymmärrä sen tarkoitusta. Hasse kuitenkin lähti helposti hakeutumaan tuntumalle pyöreäksi, ja niinpä ravissa työskennellessä alkoi muoto kääntyä pyöreämpään suuntaan kun vaan pidin tuntuman tasaisena molemmilla ohjilla. Ulko-ohjan tuntuma ei aina pysynyt riittävästi mukana, ja sen myötä ympyröillä esiintyi liirailua ulospäin etenkin oikeassa kierroksessa. Liirailu ja mutkittelu söi liikkeestä energiaa vielä lisää. Tilanne oli tosiaan siitä hassu että hevonen oli ihan kivassa muodossa kaulasta ja niskasta mutta ravi puolestaan kuin hidastetusta filmistä. Lisäjumittumista esiintyi silloin kun jäin liikaa pusertamaan ilman selkeää tarkoitusta, eli Hasse tosiaan löi hanskat tiskiin heti kun ratsastuksesta katosi selkeys.

Verryteltiin vielä laukat molempiin suuntiin. Hasse teki ihan napakat laukannostot, mutta laukassa kärsittiin edelleen energian puutteesta ja tuntui että hevosta sai koko ajan työntää eteenpäin. Ympyröillä ja kulmissa laukka putosi helposti pois mikäli Hasse pääsi liirailemaan vinoon. Myös istunnan korjailut johtivat usein raville tippumiseen. Vähitellen sain istuntaan kuitenkin luotevampaa otetta ja vartaloa parempaan ryhtiin, ja Hassekin alkoi vastata paremmin pohkeesta eteen. Esitimme pätkiä ihan sujuvaa, aktiivista laukkaa hyvässä pyöreässä muodossa. Muistin jopa antaa sisäkädellä Hasselle "tilaa", mikä tuntui olevan aivan oikea ratkaisu parantamaan laukan sujuvuutta ja pyöreyttä.Vaikutti siltä että yhteinen sävel Hassen kanssa alkoi kuin alkoikin löytyä.

Päivän treeniaihe olivat laukannostot, ja alkuverryttelyn perusteella en osannut ennakoida näihin isoja ongelmia sillä Hasse oli nostanut laukat ihan helposti ja nätisti useaan kertaan. Nostoja tehtiin nyt lyhyiden sivujen keskellä toisessa päädyssä ravista ja toisessa käynnistä. Valitettavasti en kuitenkaan pitänyt tarpeeksi malttia mukana, vaan aloin ottaa nostoista vähän liikaa stressiä ja sen myötä leipoa ja säätää. Laukannostot ovat viime aikoina olleet ongelma niin monen eri hevosen kanssa, että vaikuttaa kuin niiden suhteen olisi päässyt muodostumaan jonkinlainen henkinen blokki. Ei ole luottoa siihen että laukka nousee, ja tämä aiheuttaa apuihin ja istuntaan ylimääräistä puserrusta, jännitystä ja tuuppausta. Kun laukka ei sitten heti lähde nousemaan niin epätoivo ja lamaannus iskee välittömästi, ja silloin peli on jo menetetty. Näin kävi Hassenkin kanssa. Hasse ei oikein ensimmäisiä nostoapujani ymmärtänyt, ja sitten alkoi puserrus ja tuuppaus. Ravista sain laukan nostettua helpommin, sillä ravissa en samalla lailla pysty istunnalla tuuppaamaan ja soutamaan. Käyntiin sen sijaan jumituttiin välillä ihan täysin. Yleensä tässä vaiheessa kannatti vain nollata ja rauhoittaa tilanne ratsastamalla hetki kaikessa rauhassa käyntiä eteen, ja vasta hevosen ollessa hereillä pyytää nätisti uutta nostoa. Kyllä Hasse laukan aina lopulta nosti, usein esim. kulmassa tai pitkän sivun aikana kun noston paikan piti olla lyhyellä sivulla. Nopeaa nostoa heti ensimmäisestä merkistä ei käynnistä saatu onnistumaan, mutta ravista tehtiin joitain asiallisiakin nostoja. Vasemman laukan nostaminen käynnistä oli ehdottomasti vaikeinta, kun taas oikea nousi vähän helpommin. Jostain omista vinouksista tämä kai johtuu, sillä vasen laukka on yleensä kuulemma Hassella vahvempi. Nosto oli myös helpompi tehdä suljetussa päädyssä seinän vieressä kuin avoimessa päädyssä seinättömällä lyhyellä sivulla, sillä ilman seinän rajoitteita Hasse pääsi kiemurtelemaan ja liirailemaan ulospäin ja näin välttelemään nostoa.

Lyhyessä loppuverryttelyssä Hasse ravasi oikein kivasti, nyt oli energiaa ja "ilmaa" liikkeessä ja olinpa saanut omiakin lonkkia sen verran auki että pääsin istumaan hieman paremmin. Liirailuakin esiintyi jo vähemmän eli hevonen oli paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Jälleen kerran tunti siis loppui juuri siinä kohtaa kun homma alkoi vähän toimia. Ope kehui että väläyttelimme Hassen kanssa joitain oikein mukavia pätkiä, ja nämä hyvät hetket toki lämmittivät itseänikin. Toisaalta jäi kovasti harmittamaan laukannostojen hankaluus, etenkin kun tämä oli suoraa toistoa muiden ratsujen kanssa kohtaamistani ongelmista aina sitä myöten kuinka omat hermot alkavat vähän pettää ja ratsastus muuttuu järjettömäksi tuuppaamiseksi ja puskemiseksi. Tiedostan varsin hyvin mistä ongelmat Hassen kanssa johtuivat: istunnan etukenosta sekä epämääräisestä, hevosta häiritsevästä tuuppauksesta. Etukenon korjaamisessa vastassa on lonkkien fyysinen blokki, ja tuuppaamisessa vastaan haraa laukannostoblokki korvien välissä. Hasse oli kuitenkin kiva ratsu, ja sillä olisi mukava mennä joskus uudestaankin. Vaikutti tosiaan siltä että jos osaisi ratsastaa riittävän selkeillä ja loogisilla avuilla niin Hassen saisi kyllä toimimaan kuin ajatus.