Tänään pääsin kokeilemaan koulutunnilla Helin hevosista Hassea, joka siis oli minulle uusi tuttavuus. 165-senttinen Hasse oli omasta näkökulmastani "tosi iso", mikä lienee ymmärrettävää kun olen viime aikoina ratsastanut lähinnä Sulolla sekä poneilla. Open evästys oli että Hassella ei ole kovin pitkä pinna vaan se hermostuu ylimääräisistä ja epäselvistä avuista ja lakkaa silloin tekemästä mitään. Tavoitteena oli siis selkeät ja yksi kerrallaan tapahtuvat pyynnöt.
Hassen koulusatulassa oli varsin kuppimainen istuin, mikä aiheutti istuntani suhteen ihan samat ongelmat kuin Sulon satula. Kevennys ei onnistunut muutoin kuin aivan liian etukumarassa istuen, ja eteen nojaaminen sai Hassen hidastelemaan. Aloitimmekin raviverryttelyn aikamoista mummoravia hiipaillen. Pohjetta sai käyttää ahkerasti, mutta raipan kanssa olin varovainen sillä Hasse kuulemma saattaa raippaa hieman protestoida jos ei ymmärrä sen tarkoitusta. Hasse kuitenkin lähti helposti hakeutumaan tuntumalle pyöreäksi, ja niinpä ravissa työskennellessä alkoi muoto kääntyä pyöreämpään suuntaan kun vaan pidin tuntuman tasaisena molemmilla ohjilla. Ulko-ohjan tuntuma ei aina pysynyt riittävästi mukana, ja sen myötä ympyröillä esiintyi liirailua ulospäin etenkin oikeassa kierroksessa. Liirailu ja mutkittelu söi liikkeestä energiaa vielä lisää. Tilanne oli tosiaan siitä hassu että hevonen oli ihan kivassa muodossa kaulasta ja niskasta mutta ravi puolestaan kuin hidastetusta filmistä. Lisäjumittumista esiintyi silloin kun jäin liikaa pusertamaan ilman selkeää tarkoitusta, eli Hasse tosiaan löi hanskat tiskiin heti kun ratsastuksesta katosi selkeys.
Verryteltiin vielä laukat molempiin suuntiin. Hasse teki ihan napakat laukannostot, mutta laukassa kärsittiin edelleen energian puutteesta ja tuntui että hevosta sai koko ajan työntää eteenpäin. Ympyröillä ja kulmissa laukka putosi helposti pois mikäli Hasse pääsi liirailemaan vinoon. Myös istunnan korjailut johtivat usein raville tippumiseen. Vähitellen sain istuntaan kuitenkin luotevampaa otetta ja vartaloa parempaan ryhtiin, ja Hassekin alkoi vastata paremmin pohkeesta eteen. Esitimme pätkiä ihan sujuvaa, aktiivista laukkaa hyvässä pyöreässä muodossa. Muistin jopa antaa sisäkädellä Hasselle "tilaa", mikä tuntui olevan aivan oikea ratkaisu parantamaan laukan sujuvuutta ja pyöreyttä.Vaikutti siltä että yhteinen sävel Hassen kanssa alkoi kuin alkoikin löytyä.
Päivän treeniaihe olivat laukannostot, ja alkuverryttelyn perusteella en osannut ennakoida näihin isoja ongelmia sillä Hasse oli nostanut laukat ihan helposti ja nätisti useaan kertaan. Nostoja tehtiin nyt lyhyiden sivujen keskellä toisessa päädyssä ravista ja toisessa käynnistä. Valitettavasti en kuitenkaan pitänyt tarpeeksi malttia mukana, vaan aloin ottaa nostoista vähän liikaa stressiä ja sen myötä leipoa ja säätää. Laukannostot ovat viime aikoina olleet ongelma niin monen eri hevosen kanssa, että vaikuttaa kuin niiden suhteen olisi päässyt muodostumaan jonkinlainen henkinen blokki. Ei ole luottoa siihen että laukka nousee, ja tämä aiheuttaa apuihin ja istuntaan ylimääräistä puserrusta, jännitystä ja tuuppausta. Kun laukka ei sitten heti lähde nousemaan niin epätoivo ja lamaannus iskee välittömästi, ja silloin peli on jo menetetty. Näin kävi Hassenkin kanssa. Hasse ei oikein ensimmäisiä nostoapujani ymmärtänyt, ja sitten alkoi puserrus ja tuuppaus. Ravista sain laukan nostettua helpommin, sillä ravissa en samalla lailla pysty istunnalla tuuppaamaan ja soutamaan. Käyntiin sen sijaan jumituttiin välillä ihan täysin. Yleensä tässä vaiheessa kannatti vain nollata ja rauhoittaa tilanne ratsastamalla hetki kaikessa rauhassa käyntiä eteen, ja vasta hevosen ollessa hereillä pyytää nätisti uutta nostoa. Kyllä Hasse laukan aina lopulta nosti, usein esim. kulmassa tai pitkän sivun aikana kun noston paikan piti olla lyhyellä sivulla. Nopeaa nostoa heti ensimmäisestä merkistä ei käynnistä saatu onnistumaan, mutta ravista tehtiin joitain asiallisiakin nostoja. Vasemman laukan nostaminen käynnistä oli ehdottomasti vaikeinta, kun taas oikea nousi vähän helpommin. Jostain omista vinouksista tämä kai johtuu, sillä vasen laukka on yleensä kuulemma Hassella vahvempi. Nosto oli myös helpompi tehdä suljetussa päädyssä seinän vieressä kuin avoimessa päädyssä seinättömällä lyhyellä sivulla, sillä ilman seinän rajoitteita Hasse pääsi kiemurtelemaan ja liirailemaan ulospäin ja näin välttelemään nostoa.
Lyhyessä loppuverryttelyssä Hasse ravasi oikein kivasti, nyt oli energiaa ja "ilmaa" liikkeessä ja olinpa saanut omiakin lonkkia sen verran auki että pääsin istumaan hieman paremmin. Liirailuakin esiintyi jo vähemmän eli hevonen oli paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Jälleen kerran tunti siis loppui juuri siinä kohtaa kun homma alkoi vähän toimia. Ope kehui että väläyttelimme Hassen kanssa joitain oikein mukavia pätkiä, ja nämä hyvät hetket toki lämmittivät itseänikin. Toisaalta jäi kovasti harmittamaan laukannostojen hankaluus, etenkin kun tämä oli suoraa toistoa muiden ratsujen kanssa kohtaamistani ongelmista aina sitä myöten kuinka omat hermot alkavat vähän pettää ja ratsastus muuttuu järjettömäksi tuuppaamiseksi ja puskemiseksi. Tiedostan varsin hyvin mistä ongelmat Hassen kanssa johtuivat: istunnan etukenosta sekä epämääräisestä, hevosta häiritsevästä tuuppauksesta. Etukenon korjaamisessa vastassa on lonkkien fyysinen blokki, ja tuuppaamisessa vastaan haraa laukannostoblokki korvien välissä. Hasse oli kuitenkin kiva ratsu, ja sillä olisi mukava mennä joskus uudestaankin. Vaikutti tosiaan siltä että jos osaisi ratsastaa riittävän selkeillä ja loogisilla avuilla niin Hassen saisi kyllä toimimaan kuin ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti