Torstai-illalle tarjoutui mahdollisuus mennä ylimääräiselle tunnille harjoittelemaan Sulon kanssa tulevien kisojen koulurataa. Minähän sitten menin, vaikka tämä tarkoittikin että jouduin jättämään pilatestunnin tältä viikolta väliin. Ope ehdotti että laittaisin nyt kannukset jalkaan kun Sulo oli viimeksi niin hidas siirtymisissä, joten kokeeksi otin kannukset tällä kertaa mukaan.
Verryttely aloitettiin poikkeuksellisesti suoraan laukassa. Ajattelin tämän sopivan minulle ja Sulolle, sillä laukkahan on askellajeista ehdoton bravuurimme. Sulo kuitenkin oli kannuksille vähän turhan herkkä. Tehdessäni ensimmäistä laukannostoa en edes huomannut että kannus olisi koskenut kylkiin, mutta taisi se kuitenkin hipaista sillä Sulo lähti aika sähäkästi liikkeelle ja pinkoi laukassa vähän liian vauhdikkaasti ja jännittyneenä. Keskityin pitämään pohkeet hiljaa ja irti kyljistä jotten vain vahingossakaan hipoisi kannuksilla, mutta Sulo ei oikein rauhoittunut ja rentoutunut. Lisäksi kaiken huomion keskittäminen kannusten varomiseen johti siihen että ratsastelin etukumarassa ja täysin ilman pohjetta. Totesin että ei tästä hommasta näin tule mitään, ja päädyin pian ottamaan kannukset pois. Sulo jäi vielä jännittyneeksi, mutta nyt pystyin käyttämään pohjetta rennosti ja keskittymään istunnassa tärkeimpään eli ylävartalon ja lantion asentoon. Verryttely vasemmassa laukassa meni meiltä kannussäädön takia melko lailla ohi, ja hankalammassa oikeassa laukassa en saanut Suloa ratsastettua rennoksi ja pyöreäksi. Sulo vaikutti kovin pinkeältä, enkä ole varma johtuiko tämä vain kannusten aiheuttamasta jännittymisestä vai oliko Sulolla nyt muutenkin tällainen päivä. Pidätteitä pääsi kyllä tekemään, mutta niiden seurauksena oli yleensä lähinnä jännittymistä. Laukan jälkeen ravattiin hetki keventäen, ja tässä vaiheessa Sulo alkoi onneksi vaikuttaa hieman rentoutuneemmalta ja laskea päätä alemmas.
Kukin sai vuorollaan ratsastaa oman kouluratansa samalla kun muut työskentelivät itsenäisesti maneesin toisessa päässä. Onneksi olimme Sulon kanssa suoritusvuorossa vasta toiseksi viimeisenä ratsukkona, joten vielä jäi aikaa kasata ajatuksia ja etsiä yhteistyötä ja rentoutta paremmalle tolalle kuin mihin alkuverryttelyssä jäätiin. Aluksi meno jatkui jännittyneessä hirvimoodissa, ja kun ei vasemmassa laukassakaan löytynyt yhtään parempaa fiilistä niin luovuin jo toivosta että tänään koettaisiin yhtään kunnolla pyöreää ja rentoa hetkeä. Ehkä olikin hyvä että lakkasin yliyrittämästä ja sen sijaan mentiin jonkin aikaa vähän humputellen. Aloin keskittyä istuntaan paremmin, ja yritin löytää vatsalihaksiani ja jämäkkää keskivartaloa sekä venyttää jalkoja hevosen ympärille. Vasemmassa laukassa ympyrällä työskennellessä päästiin pikkuhiljaa oikealle vaihteelle, eli pyöreään ja letkeään liikkumiseen. Häiritsevä tekijä oli oma eteenpäin kallisteluni hevosen pyöristyessä. Sulo alkoi olla jo paljon rennomman oloinen eikä ravissakaan hirveillyt ihan niin pahasti. Säpäkkyyttä oli silti vielä yllättävänkin paljon jäljellä, sillä kun testasin keskiravia uraa pitkin keventäen niin hevonenhan lähti alta melkein lentoon (harmi vaan että selkä alhaalla).
Kouluratamme eli C-merkin ohjelma sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti. Ravissa ei tietenkään menty pyöreänä, mutta ei myöskään kohtuuttoman jännittyneenä ja pystyin tässä vaiheessa tuntia istumaan harjoitusravissa jo vähän paremmin. Alku- ja lopputervehdysten pituushalkaisijoista tuli kehuja sillä ne olivat suorat. Askeleen pidennyksessä Sulo lähti taas lentoon, mutta liike oli vähän liian kiireistä ja jännittynyttä. Ensimmäinen laukannosto oli vielä vähän epämääräisen veltto, sillä kippasin taas omaa kroppaa tyhmästi eteenpäin hidastaen näin Sulon liikettä. Toinen nostomme olikin sitten paremmin valmisteltu ja oikein napakka. Laukkaympyröillä oli hyvin aikaa työstää liikettä, ja kunhan vaan älysin pitää ulko-ohjan tasaisella tuntumalla ja istua kallistelematta niin Sulohan pyöristyi kauniisti. Kyllä tällaista laukkaa vaan kelpaisi esitellä kisaradallakin, joten siellä on syytä muistaa autuaaksitekevä ulko-ohjan tuki. Laukasta raville tultiin aina jännittyen niin ettei pyöreä muoto säilynyt. Kaikkiin siirtymisiin olisi yleisesti ottaen kaivattu vielä pientä lisäterävyyttä, mutta olivat nämä parempia kuin tiistaina. Ratsastin kuitenkin mielestäni melko täsmälliset tiet ja siirtymiset pisteisiin, ja kokonaisuutena rata ei lähtökohdat huomioon ottaen ollut ollenkaan hassumpi. Olen kyllä oikein tyytyväinen jos onnistumme kisoissa esittämään tällaisen radan melko tasaisella ja täsmällisellä raviohjelmalla sekä hienolla laukalla.
Loppuraveja keventäessä sain Sulon vielä vähän venyttämään pyöreälle kaulalle. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen että hankalan alun jälkeen onnistuin tunnin mittaan ratsastamaan Sulon pyöreämmäksi ja rennommaksi. Kisoissakin käy aivan varmasti niin että aluksi meno on hyvin jännittynyttä, mutta jos pystyn ratsastamaan samoin kuin tunnilla niin tilanteen pitäisi olla korjattavissa. Kannuksia ei näköjään kannata jalkaan laittaa, sillä rentous menee kyllä tärkeysjärjestyksessä terävien ja sähäköiden siirtymisten edelle. Tässä vaiheessa minun olisi myös tärkeää voida keskittyä lantion ja ylävartalon asentoon sen sijaan että panikoin pohkeen levottomuutta. Ei vaan pysty kaikkea korjaamaan kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti