keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Hyppyjä sadekuurossa

Keskiviikkona olimme Vaken kanssa estetunnilla. Tunti alkoi raskaan hiostavassa säässä, mutta taivaalle kerääntyi nopeasti synkkiä pilviä, ja hypätessä saimmekin jo niskaan kunnolla vettä. Reipas sadekuuro pikemminkin virkisti kuin häiritsi, joten emme antaneet sääolosuhteiden haitata ulkona hyppäämistä.

Menimme ensin puomi- ja kavalettikuviota, joka sisälsi laukanvaihtoja kentän poikki. Yksittäisille kavaleteille pääsimme näppärästi ja sujuvasti, mutta kentän poikki ratsastettava kahden puomin sarja kahden laukan välillä sujui nihkeästi. Vasemmassa laukassa Vake pääsi aina puskemaan ja oikaisemaan kaarretta puomeille, jolloin laukan imu kärsi ja linja meni vinoon. Oikeassa laukassa samalle puomisarjalle päästiin paljon helpommin ja sopivaan askeleeseen. Vasemmalle puskemisen ongelma ei myöskään jäänyt tähän, vaan kummitteli myös myöhemmissä tehtävissä.

Seuraavaksi hyppäsimme verryttelykierroksen, joka sisälsi okserin lävistäjällä, pitkän suoran linjan kavaletilta pystylle sekä viiden laukan kaarevan linjan muurilta kavaletille. Vake laukkasi ihan napakasti, mutta otti pienellä pystyllä kuitenkin puomin alas. Muurille tultiin vasemmassa laukassa vasemmalle puskien, mikä hieman sotki ponnistuspaikan löytämistä. Saimmekin ottaa muuri-kavaletti-linjan heti uudestaan. Nyt keskityin ratsastamaan huolellisemmin keskelle muuria ja torppaamaan vasemmalle liiraamisen. Näin tulikin nappilähestyminen, jonka jälkeen oli muurilta helppo jatkaa huolellinen kaarre kavaletille. Vake meni linjan sujuvasti viidellä laukalla kuten muutkin hevoset.

Verryttelytehtävien jälkeen hyppäsimme radan. Suurimmat esteet olivat kasikymppiä ja osa hieman matalampia. Vake oli tunnin mittaan herännyt mukavasti, ja lähti nyt mainiolla energialla liikkeelle. Ensimmäisellä kaarevalla linjalla taidettiin hieman oikaista, joten okserille ajauduttiin vähän turhan lähelle. Hypyt olivat kuitenkin ihan napakoita. Pitkä suora linja meni mukavassa rytmissä, mutta muurille kaartaessa päästin Vaken taas valahtamaan vinoon vasemmalle. Sen seurauksena hyppy muurille meni pohjaan. Okserin ja pystyn kaarevalla linjalla sorruin edelleen pieneen oikaisuun, eli tilaa olisi voinut ottaa tässä enemmän. Rata päättyi kahden askeleen pysty-pysty-sarjaan pitkällä lähestymisellä. Olin edelleen huolimaton suoruuden kanssa, ja Vaken puskiessa vasemmalle meni ponnistuspaikka höpöksi. Yritin usuttaa hyppyyn kaukaa, mutta Vake tökkäsi mukaan hätäisen lisäaskeleen.

Hyppäsimme uudestaan vielä kaarevat linjat sekä sarjan keskittyen suorempiin lähestymisiin. Virheistä viisastuneena lopetin myös estettä kohti puskemisen, ja annoin Vaken katsoa ponnistuspaikkaa rauhassa itse. Muurille tulimmekin nyt suoremmin, ja paikan jäädessä vähän kauas Vake pomppasi omasta aloitteestaan isomman hypyn. Pääsin vaikeuksitta mukaan hyppyyn, ja kaareva linja jatkui sujuvasti eteenpäin. Myös toisella kaarevalla linjalla ratsastin ajatuksen kanssa hakien kaarteesta tilaa, joten pystylle tuli nyt parempi suoristus ja enemmän tilaa esteen eteen. Sarjalle tultiin myöskin suoremmassa, mutta askel ei tälläkään kertaa sattunut aivan ideaaliin ponnistuspaikkaan. Jäin odottamaan puskematta, jolloin Vake loikkasi hyppyyn kaukaa ja selvitti sarjan sujuvasti.

Viimeinen hyppykierros oli kaikin puolin varsin kivaa menoa, kun ratsastin järki päässä ja keskittyen lähestymisten suoruuteen esteille tuuppaamisen sijaan. Näköjään onnistun aina unohtamaan, että väkisin puskemalla tulee vain töpöaskelia, kun taas rauhassa odottamalla Vake yleensä lähtee hyppyyn kauempaa. Tämän kokoisilla esteillä Vake kyllä selvittää tilanteen, kunhan en sitä häiritse. Laukka meillä on nyt mukavasti kunnossa, ja tänään en myöskään mielestäni sukellellut hyppyyn tai heittänyt pohkeita taakse, vaan istunta hypyissä tuntui ihan napakalta. Tänään minulla ei ollut turvaliiviä päällä, joten voi pohtia, olisiko tällä seikalla osuutta luontevampaan hyppyihin mukautumiseen. Aina löytyy jotain korjattavaa, mutta jospa edes niistä pahimmista sukeltamisista olisi taas tällä erää päästy.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Rento ja rauhallinen Aasia

Maanantain tunnin hevosen sain valita kahdesta eri vaihtoehdosta, ja päädyin sen enempää miettimättä Aasian satulaan. Aasian kanssa on nyt niin kiva treenata, kun homma tuntuu koko ajan edistyvän ja yhteinen sävel on alkanut löytyä.

Alkuverryttelyssä palasimme ympyräväistöjen pariin. Kevyessä ravissa ratsastettiin päätyihin ympyrät, joiden avoimille sivuille oli tarkoitus ottaa pari väistöaskelta. Raviväistö ympyrällä ei ollut tälläkään kerralla ihan hanskassa, joten en saanut halutulla tavalla ratsastettua sisäpohjetta läpi etenkään oikeassa kierroksessa. Toisaalta tehtävä ei nyt tuhonnut rentoutta, eikä Aasia lähtenyt pahemmin juoksemaan alta. Itse asiassa se ravasi alusta alkaen mukavasti tuntumalle hakeutuen ja kiirehtimättä, ja ope kehuikin sitä, miten rento ja rauhallinen poni oli heti alkutunnista. Nyt ei näköjään tarvinnut edes laukata ennen kuin Aasia alkoi työskennellä takaa tuntumaa kohti. Edistystä todellakin!

Päivän päätehtävänä ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla. Apuna käytettiin voltteja tilanteen mukaan. Aloitimme vasemmassa kierroksessa käynnissä, ja pienen hakemisen jälkeen Aasia tuli sopivasti kolmelle uralle sekä suoritti tehtävän kuuliaisesti. Vasemman pohkeen kanssa piti vähän tarkkailla, ettei pitkän sivun lopussa lähdetty kampeamaan vähitellen uralta pois. Hahmotin ja tunsin kuitenkin aika hyvin, milloin etuosa oli oikealla linjalla, joten pienillä korjauksilla avotaivutus säätyi kohdilleen. Ravissa oli vaikeampaa, sillä nyt Aasia ehti helpommin karata vasemmalle ennen kuin ehdin tilanteeseen puuttua. Ravissakin saatiin silti ainakin joitakin askelia ihan kelvollista avotaivutusta, kunhan vaan ensin sain ratsastettua ravin tehtävässä tarpeeksi pieneksi ja hitaaksi. Tässä vaiheessa nostin myös jalustimet kaulalle hakeakseni istuntaan jämäkkyyttä. Avotaivutuksen päätteeksi lisättiin lopuksi vielä laukannosto, mutta jätin nostot taktisesti tekemättä kunnes avotaivutus ravissa alkoi sujua pidätettä kuunnellen. Ehdin tehdä pari vasemman laukan nostoa, jotka onnistuivat ihan mukavasti, eikä laukka lähtenyt pitkälle sivullekaan pahemmin kiihtymään.

Oikeassa kierroksessa avotaivutus oli huomattavasti hankalampi. Tähän suuntaanhan Aasia ylipäänsä taipuu vähän nihkeästi. Minulla puolestaan on tyypillisesti ollut vaikeuksia avotaivutuksen ratsastamisessa oikealle, oli hevonen mikä hyvänsä. Kuvittelinkin käynnissä etuosan olevan sopivasti uran sisäpuolella, vaikka todellisuudessa vain kaula oli mutkalla ja etujalat edelleen uralla. Ravissa oli tietysti vielä vaikeampaa, kuin kaikki tapahtui nopeammin. Aasiakin alkoi vähän hermostua tohelointiini ja jännittyi avotaivutusten aikana. Puolivahingossa tuli joitakin askelia kolmella uralla, mutta varsinaista ahaa-elämystä ei kyllä päässyt tapahtumaan. Avotaivutuslinjaa lukuun ottamatta Aasia liikkui kuitenkin ihan mukavasti tuntumalla ja rentona, ja myös pienet laukkapätkät avotaivutuksen jälkeen sujuivat asiallisissa merkeissä.

Lopuksi työskentelimme vielä hetken ravissa palaten alkutunnin ympyräväistöjen pariin. Tunnin lopuksi väistöaskeleet sujuivatkin jo vähän paremmin, vaikka kieltämättä sisäpohkeen ja pidätteen yhteispeli olisi saanut olla vielä sujuvampaa. Aivan lopuksi kevensimme pienen pätkän, ja Aasia liikkui nyt oikein letkeästi kevyellä tuntumalla sekä hieman kaulaa venyttäen. Avotaivutuksiin ja oikealle taipumiseen jäi vielä paljon työstettävää, mutta tunnin yleistunnelma ei ollut tänään ollenkaan huono. Aasia oli mukavan rento ja kiireetön, ja ravissa se liikkuu tosi kivasti. Tällä tunnilla ei ollut aivan niin viimeisen päälle hienoa kuin Artsin valmennuksessa, mutta mukavaa menoa kuitenkin. Olen älyttömän tyytyväinen siihen, miten olemme Aasian kanssa muutamassa viikossa edistyneet.

torstai 23. kesäkuuta 2016

Tehotorstain toinen kouluvalmennus

Päivän toisen kouluvalmennuksen menin Vakella. Alun perin olin aikonut ratsastaa itsenäisesti, mutta kun viimeisessä Artsin ryhmässä oli tilaa, niin meninkin mukaan tunnille. Tulipahan välillä kunnon koulutreeniä Vakellekin. Vake ei ollutkaan nyt niin toivottoman laiska kuin eilen vaan tuntui heti alussa vähän kevyemmältä etuosastaan. Aasian jälkeen Vaken ratsastaminen tuntuu myös aina jotenkin hassun helpolta. Vake on koko ajan tasapainossa eikä varmasti häviä alta mihinkään, eli se on kuin suuri, vakaa ja tasainen laiva verrattuna kiireisempään pikkutammaan.

Verryttelimme ratsastamalla suurta ympyräkahdeksikkoa ensin ravissa ja sitten toisen ympyröistä laukaten. Vake ei aluksi ollut aivan viimeisen päälle pyöreä, mutta kuitenkin aika mukavasti tuntumalla ja kohtalaisen kevyenä etuosastaan. Ei siis vaikuttanut ollenkaan toivottomalta. Liikettä sai tietenkin jonkin verran ratsastaa eteenpäin. Ulkolapa liiraili välillä omia reittejään, ja olin eilisen tunnin ansiosta tästä vähän tietoisempi. Laukannostot olivat hieman hitaita ja ponnettomia, mutta laukka kuitenkin pyöri kohtalaisesti. Pari laukkapätkää auttoi liikkeen irrottamisessa, ja Vake ravasi paremmin niiden jälkeen.

Myös tämän tunnin aiheena olivat siirtymiset lävistäjillä. Vakellekin tekee ehdottomasti hyvää tällainen takaosan herättely. Ravi-käynti-ravi-siirtymisissä se oli ensin aivan liian lötkö, mutta kun olin sinnikäs, niin meno parani koko ajan. Ongelma oli vanha tuttu, eli käyntiin tultiin töksähtäen ja käynnissä Vake lösähti heti pois kuolaimelta lakaten työskentelemästä kunnolla. Ravissa kyllä tuli ihan kelpo menoa, ja sitä mukaa kun Vake oli paremmin kuolaimella ja pyöreänä irtosi liikettäkin letkeämmin. Kun lävistäjälle päästiin mukavasti pyöreänä ja takaa ravaten, onnistuivat myös siirtymiset vähän sujuvammin. Aktiivisuudesta sai kyllä muistutella ja tuntumaa kohti ihan ratsastaa, mutta Vake kuitenkin vastasi pohkeeseen eikä tullut varsinaisesti puskemisen makua. Yritin muistaa istua takaosan päällä ja nostaa vähän käsiäkin ylös, tavoitteena saada lisää ryhtiä koko ratsukkoon.

Laukannostot otettiin mukaan siten, että lävistäjän alussa tehtiin edelleen siirtymisiä käyntiin ja niiden jälkeen nostettiin ravista laukka lävistäjän loppupuolella. Tänään en kyllä saanut laukannostoja onnistumaan niin hyvin kuin parhaimmillaan, vaan ne olivat aina vähän lötköjä. Ehkä apujen ajoituksessa oli pientä ongelmaa, tai ehkä vaan ravin olisi pitänyt olla vielä aktiivisempaa nostoon tullessa? Lopuksi muutimme tehtävää siten, että laukkasimme ensin pääty-ympyrällä ja tästä lävistäjälle, jonka puoleen väliin tuli siirtyminen raviin. Ympyrällä työskennellessä tuli laukassakin pyöreämpiäkin hetkiä, ja laukka tuntui mukavan pontevalta. Varsinkin oikea laukka toimi pätkittäin kivasti. Ohjeena oli vähän liikutella ulko-ohjaa ja tehdä sillä pidätteitä, jottei Vake pullauttanut vasenta lapaa ulos ja laukannut pää mutkalla oikealle. Samalla ulko-ohjan pidätteiden oli tarkoitus lyhentää ponia edestä. Siitäpä Vake sitten loksahti laukassakin näppärästi tuntumalle, ja laukka tuntui jo ihan kouluratsastuslaukalta. Raviin siirtymiset lävistäjillä olivat meille helppoja, ja mukavaa oli, ettei Vake töksähtänyt raviin, vaan siirtyminen oli kohtuullisen pehmeä ja ravi jatkui siitä eteenpäin letkeästi.

Lopuksi ratsastimme vielä muutamat siirtymiset ravin sisällä. Lävistäjille ja pitkille sivuille tultiin ravia lyhentäen ja kasaten, ja tästä lähdettiin pidentämään ja ratsastamaan eteen ennen huolellista siirtymistä takaisin lyhyeen raviin. Huolellisesti valmisteltuna eli energian säilyttäen lyhennettynä ja pyöreänä liikkuessaan Vake lähti kasvattamaan ravia varsin asiallisesti. Sehän oli jopa pohkeen edessä! Siirtyminen takaisin lyhyempään raviin olisi kuitenkin vaatinut vielä lisää selkeyttä, eli pidentämisen jälkeen ravi jäi vähän "jyräämään" eteenpäin. Vaikutti siltä, että Vaken parhaimman työskentelyn hetket olivat tunnin lopulla jo ohi, joten se ei ihan enää jaksanut tsempata itseään pidemmästä ravista lyhyeksi ja takaosan päälle. Voi myös olla, että kuskillakin alkoi keskittyminen rakoilla päivän toisen valmennustunnin loppupuolella.

Vakekin yllätti tänään positiivisesti. Onhan se aina sellainen köntys, mutta mukaan mahtui myös ryhdikkäämpiä pätkiä. Mielestäni tässä liikuttiin jo melko asiallisesti tuntumaa kohti. Laukassakin välähtelee hyviä pätkiä, joten jospa siitäkin askellajista alkaisi viimein tulla kouluratakelpoista. Vaken kanssa kyllä aivan erityisesti korostuu se, että minun täytyy aktiivisesti korjata istuntaa pystyyn ja "takaosan päälle" sekä nostaa käsiä kannetummaksi. Raskassoutuinen, etupainoisuuteen taipuvainen Vake vetää minut niin helposti myöskin etupainoiseksi. Oman ryhdistäytymisen kautta voin kuitenkin vaikuttaa jonkin verran ponin ryhtiin ja liikkeen suuntautumiseen hieman enemmän ylämäkeen. Vaken liikkuminen tuntuu niin paljon paremmalta heti, kun sitä saa vähänkään pois etuosansa päältä, ja silloin se alkaa myös mennä pohkeesta oikeasti eteenpäin. Kun näistä hetkistä saa kiinni, niin tietää taas mitä tavoitella.

Opettelemme myötäämään

Menin Artsin valmennuksen tällä kertaa tuplana eli kahdella ponilla, joista ensimmäisellä tunnilla vuorossa oli Aasia. Ehdimme tehdä lyhyet itsenäiset alkuverryttelyt, ja niiden jälkeen nostin heti jalustimet kaulalle. Halusin tällä kertaa käyttää tällaista oikoreittiä istunnan kanssa, vaikka edellisessä valmennuksessa pärjäsinkin melko hyvin myös jalustimet jalassa.

Tunnin aiheena olivat edelleen siirtymiset, joita ratsastettiin tällä kertaa lävistäjillä. Kentän toisesta päädystä tultiin joka kierroksella pitkä lävistäjä, jonka jälkeen ratsastettiin uraa pitkin kentän ympäri ja uusi lävistäjä taas samasta päädystä. Aluksi teimme lyhyitä siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Nämä sujuivat mielestäni jo melko mukavasti, ja Aasia kuunteli niin pidätettä kuin pohjettakin ihan asiallisesti. Siirtyminen käyntiin tuli välillä vähän liikaa kädellä, jolloin tietenkin tapahtui jännittymistä. Raviin puolestaan päästiin enimmäkseen rentona kuolaimella pysyen. Ilman jalustimia tavoitin taas tiiviimmän istunnan, ja näin pääsin käyttämään istuntaa apuna siirtymisissä.

Työskentelimme samalla lävistäjäkuviolla myös jonkin aikaa kokonaan harjoitusravissa, ja nyt ideana oli tehdä pieniä muutoksia ravin sisällä. Ensin tarkastettiin pidätteen läpimeno hieman askelta lyhentäen, ja sitten taas rentoutettiin liikettä eteenpäin. Samalla keskityttiin myös myötäämään ohjasta oikein reilusti hevosen vastatessa pidätteeseen ja lyhentäessä ravia. Myötäyksessä käytettiin molemmat ohjat hetkellisesti poissa tuntumalta ojentaen käsiä eteenpäin, eli tämä toimi tarkistuksena sille, jäikö hevonen ravaamaan lyhyellä askeleella ja pyöreällä niskalla ohjan hellittäessä. Vastaavanlainen reilu myötäys on tehtävänä myös joissakin kouluohjelmissa, joten hyödyllistä harjoitella tätä siltäkin kantilta. Reilu myötäys toimi Aasialla erittäin hyvin. Poni rentoutui ja tuli kevyemmäksi sekä muoto parani, kun pidätteen kuuntelemisesta sai palkinnoksi oikein liioitellun myötäyksen. Tuloksena oli ihanan rentoa, tasaista ja letkeää menoa.

Lopuksi mukaan siirtymisiin otettiin myös laukka. Ensin lävistäjän aikana nostettiin vanhan suunnan laukka, josta palattiin muutaman askeleen jälkeen raviin. Seuraavassa tehtävävariaatiossa lävistäjälle tultiin laukassa, siirryttiin raviin, ja nostettiin uuden suunnan laukka. Laukan nostaminen ja siitä raviin palaaminen lävistäjällä sujuivat jopa melko kivasti. Muutaman laukka-askeleen aikana ei Aasia vielä ehtinyt hävitä näpeistä, ja siirtymisistä raviin tuli hämmästyttävän hallittuja. Ravia juostiin vähän kiireisenä ehkä pari askelta, mutta sitten poni jäikin ravaamaan taas ihan malttavaisena ja tasapainossa. Pääsin käyttämään istuntaa melko hyvin, ja myötäysharjoituksista taisi olla tässäkin kohtaa apua. Raviin tultuamme rentoutin tuntumaa, ja Aasia tiesi, että nyt saattoi jäädä kiirehtimättä ravaamaan eikä kukaan kisko suusta. Ehdottomasti edistystä, että laukasta voi päästä raviin näinkin nätisti ja ilman pitkää pätkää rymyravia.

Loppua kohden Aasia taas kuumui laukkatehtävästä vähän liikaa, ja sen keskittyminen alkoi herpaantua. Pakka levisi siinä vaiheessa, kun lävistäjälle alettiin ratsastaa laukassa ja vaihtaa laukkaa ravin kautta. Ensimmäisillä kerroilla sain Aasian vielä kuuntelemaan ja tulemaan takaisin laukkojen välisellä ravipätkällä, mutta toistojen myötä poni muuttui tehtävässä aina vain hätäisemmäksi. Ravi meni alta kiirehtimiseksi, ja laukka nousi helposti vääränä. Kun aiemmin tunnilla oli saatu jo parempiakin siirtymisiä laukasta, niin en enää suuremmin harmistunut vaikka lopuksi menikin taas tällaiseksi sähläämiseksi. Meinasi naurattaa liikaakin, kun poni laukkasi päädystä lävistäjälle aivan rakettina. Tehtävän ulkopuolella sain kuitenkin ravissa Aasian palautettua hyvin avuille ja rennoksi, ja myös loppuraveissa se liikkui ihanan rennosti, rauhallisesti ja pehmeästi.

Olin tosi tyytyväinen siihen, miten kivasti Aasia meni tänään. Koko ajan paranee, ja tänään meno oli ravissa jo oikein mainiota. Myötäämisen kautta tuli sitä kaivattua rentoutta ja pehmeyttä lisää, ja muotokin parani vielä lisää sen seurauksena. Monesti ohjiin jää vaan epähuomiossa roikkumaan, mutta nyt sain selvästi huomata, kuinka ohjasta välillä hellittämällä koko tuntumaa pääsi keventämään. Ohjalla ei todellakaan tarvitse pitää koko ajan ponia kasassa, vaan pyöreys säilyi ja ravi pysyi rauhallisena ja kuuliaisena myös erittäin kevyellä tuntumalla. Tämä oli ehdottomasti päivän paras oivallus, ja Aasia taisi myöskin oivaltaa, että on mukava liikkua kevyellä tuntumalla kiirehtimättä. Siirtymistenkin osalta tuli parannusta, kun laukan jälkeinen ravi oli jo välillä ihan kontrollissa. Lisää vaan tämän suuntaista harjoittelua, niin jospa itse laukkaankin saadaan vielä lisää tasapainoa ja malttia.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Estekoulua ja uusintateitä

Tämän viikon estetreenit ratsastettiin tutun sijaisopen johdolla keskiviikkona. Ratsastin Vakella, joka vaikutti tänään aivan harvinaisen laiskalta ja lötköltä. Kuumalla säällä ja laitumella oleilulla oli varmasti osansa asiaan. Emme hypänneetkään tänään mitään isoa, vaan menimme ensin huolellisesti sileällä ja lopuksi treenailimme kaarteiden ratsastusta maksimissaan noin 60 sentin esteillä.

Teimme perusteelliset verryttelyt käynnissä ja ravissa ratsastaen täys- ja vastakaartoja. Hevosten haluttiin pikkuhiljaa notkistuvan sekä alkavan liikkua itse tuntumaa kohti sen sijaan, että ratsastettaisiin kädellä taaksepäin. Erityishuomiota kiinnitettiin myös suoruuteen ja etuosan pysymiseen kaarroksissa raiteillaan rungon edessä. Vakea piti aluksi patistella oikein napakasti liikkeelle, sillä se oli todellakin poikkeuksellisen hidas pohkeelle. Suoruuden korjaaminen kaarteissa kuitenkin auttoi koko kropan töihin saamisessa. Open ohjeiden ansiosta hoksasin etenkin oikeassa kierroksessa korjata etuosaa ulkoa sisälle, ja näin saatiin ulkolapa haltuun sekä etuosa samoille urille takaosan kanssa. Saman tien Vake keveni edestä ja tuli tuntumalle pyöreämmäksi, eli korjaus oli juuri se, mitä tarvittiin. Hyvä muistutus taas kerran suoristamisen tärkeydestä. Sain myös ohjeeksi ratsastaa ympyröitä monikulmioajatuksella, eli pätkän suoristaen, sitten taas pätkän kääntäen ja taivuttaen jne. Näin hevonen joutuu koko ajan vähän vaihtelemaan kroppansa asentoa, ja palaset alkavat helpommin löytyä kohdilleen.

Tulimme ensin ravissa muutamia kertoja puomilinjojen yli. Tässä vaiheessa Vaken ravi eteni jo hieman paremmin. Edelleen sitä sai pyytää pohkeella eteen, mutta liike alkoi jo lähteä takaa tuntumaa kohti. Energia ei siis säilynyt ihan itsekseen, mutta pohkeella oli kuitenkin oikeanlainen vaikutus. Kun etuosaan oli tullut vähän keveyttä ja niskaan pyöreyttä, niin liike ylipäänsä pystyi sujumaan eteenpäin eikä tyssännyt vyöryessään etuosan päälle. Puomilinjan päätteeksi laitettiin seuraavaksi ristikko, jolle lähestyttiin puomien yli ravissa. Ravilähestymiset onnistuivat yllättävänkin helposti. Vake ei hidastanut vaan pikemminkin kiihdytti estettä kohti, joten hypyistä tuli ihan asiallisia ja matka jatkui esteeltä laukassa.

Raviristikolta tehtävää jatkettiin seuraavaksi päädyn kautta kaartaen lävistäjäesteelle, sekä tämän jälkeen pitkällä lähestymisellä toiselle lävistäjäesteelle. Aina esteen jälkeen haluttiin laukan sujuvan jouhevasti eteen saman tien, joten ohjeena oli olla istumatta tiiviisti satulaan heti hypyn jälkeen. Kaarteesta estelinjalle tullessa istuttiin lähemmäs hevosta ja pystympään, mutta kaarteissa autettiin sujuvuutta kevyemmällä istunnalla. Vake alkoi nyt laukata kohtalaisen hyvin, mutta pienille esteille sillä ei ollut erityisemmin imua. Itsekin olin turhan huolimaton näissä lähestymisissä, joten ensin tuli pari hassua ponnistuspaikkavirhettä. Sujuvuus kuitenkin parani koko ajan, ja Vake lähti liikkeelle sen verran innokkaasti, että raviristikolle lähestyessä oli hankala pysyä poissa laukalta.

Kun tehtävää oli menty pari kertaa pitkillä teillä, aloimme harjoitella tiukempia kaarteita uusintaratsastusidealla. Esteet pysyivät edelleen pieninä, joten ei ongelmaa niiden suhteen, mutta kaarteissa minun olisi pitänyt päästä kääntämään vielä enemmän ulkoa eikä niin paljon sisäohjalla. Tiukoista kaarteista tultiinkin esteille yleensä sen verran lapa ulkona, ettei laukanvaihto onnistunut hypyssä. Juuri tämän takia se ulkolapa olisi saatava käännökseen paremmin mukaan! Lopuksi kuviota pidennettiin vielä neljännelle esteelle, jolle ratsastaessa tuli tiukan kurvin jälkeen suora pätkä ennen uutta tiukkaa kurvia. Suoralle osuudelle haluttiin laukan lähtevän nohevasti eteen heti kaarteesta ulos tullessa. Jäin kuitenkin edelleen liikaa kiinni sisäohjaan, enkä ollut tarpeeksi terävänä ratsastamassa eteen vaan jäin "miettimään" liikaa. Olisi tässä vielä paljon mahdollisuuksia nipistää ajasta sekunteja pois, eli tiukka aikaratsastus ei todellakaan ole meillä huippuunsa hioutunutta edes niissä rajoissa, mihin Vaken laukka antaisi mahdollisuudet.

Harmi, että tunnilla loppui vähän aika kesken, sillä olisin tarvinnut tiukempien kaarteiden ratsastukseen ja niiden välissä laukkaamiseen lisää toistoja. Oli kuitenkin oikein hyvä, että alkutunnista otettiin kunnolla aikaa sileän työskentelyyn. Niinpä sain sentään ratsastettua lötkö-Vakea vähän paremmin pohkeen eteen ja oikein päin ennen hyppäämistä. Kiinnitetäänpä siihen suoruuteen ja ulkolapaan taas enemmän huomiota niin sileällä kuin esteradallakin.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Ihanat, kamalat ympyräväistöt

Maastolenkin jälkeen menin vielä iltatunnille ratsunani Aasia. Kuuden ratsukon koulutunti alkoi aktiivisen käynnin etsimisellä, ja tämän jälkeen jatkoimme verryttelyjä ravissa ratsastaen ympyröitä ja lävistäjiä. Toisella lävistäjällä tehtävänä oli temponlisäys ja toisella puolestaan ravin lyhentäminen. Aasia liikkui jo tunnin alussa melko mukavasti ja tasoittui tuntumalle kohtalaisen hyvin. Oikealle taipuminen oli vähän haastavaa, mutta poni ei kuitenkaan kiirehtinyt. Temponlisäyksissä piti muistaa pitää yläkroppa pystyssä eikä keikahtaa etukenoon samalla kun antoi muodon venyä hieman pidemmäksi.

Jatkoimme työskentelyä kolmen ratsukon pääty-ympyröillä, joilla väistätettiin pienissä pätkissä takaosaa ulospäin. Väistöaskelten jälkeen annettiin taas käynnin venyä hetken aikaa rennommin eteenpäin. Käynnissä väistöt onnistuivat vielä suunnilleen asiallisesti, ja niiden kautta Aasia tuli myös vähän paremmin ulko-ohjan tuelle. Oikea kierros oli selvästi vaikeampi, ja aivan täydellisesti läpi eivät oikea pohje ja vasemman ohjan pidäte loppujen lopuksi menneet. Väistöjen välillä Aasia kuitenkin rentoutui ihan asiallisesti. Ravissa olikin sitten hankalampaa, enkä ehtinyt ajoittaa väistättäviä pohjeapuja ja jarruttavaa ohjaa yhteen ennen kuin poni oli jo jännittyneenä kiirehtinyt alta pois. Tilannetta ei ainakaan helpottanut se, että mukaan lisättiin laukannostoja väistöaskelten jälkeen. Aasia meni niin kiireiseksi, ettei sen enempää väistö kuin nostokaan ollut onnistua kunnolla. Pidätettä ei saanut läpi muutoin kuin käymällä välillä käynnissä asti.

Vasemmassa kierroksessa ympyräväistöt sujuivat käynnissä oikein nätisti. Tämä oli helpompi väistösuunta, johon tehtävä onnistui kevyillä avuilla kaikessa rauhassa ja rentona. Ravissa Aasialla oli kuitenkin edelleen liian kiire, enkä saanut istuntaa pidettyä läheskään tarpeeksi jämäkkänä. Ehkä tälläkin tunnilla olisi kannattanut nostaa jalustimet kaulalle? Sain tosissani taistella vatsalihasten kanssa, jotta Aasia vähänkään kuunteli eikä kipittänyt malttamattomana karkuun. Aasia alkoi myös loppua kohti mennä taas selvästi hätäisemmäksi ja sähläävämmäksi, ja se tulkitsi väistättävän pohkeen yleensä laukannostoavuksi. Tehtävä taisi olla meille vähän liian vaikea. Jos jäin vain ravaamaan tai tein vähän siirtymisiä käyntiin sain Aasian kyllä rauhoittumaan ja tasoittumaan, mutta jos yritin raviväistöä tai laukkapätkiä niin pakka levisi kiirehtimiseen ja hätäilyyn.

Ympyräväistöt ravissa laukannostoineen olivat meille nyt liikaa, mutta en kuitenkaan ollut aivan huonolla mielellä tunnin jälkeen, sillä muilta osin meno oli ihan kelvollista. En saanut tällä kertaa niin hyvin ponia avuille ja omaa istuntaa napakaksi kuin viimeksi valmennuksessa, mutta harvoinpa sitä tavallisella ryhmätunnilla asiat onnistuvat yhtä hyvin kuin valmennuksissa. Siirtymisiä käynnin ja ravin välillä tai ravin hetkellisiä lyhentämisiä olisin varmasti voinut tehdä oma-aloitteisesti enemmän sen sijaan, että matkustelin ravissa liian pitkiä pätkiä vain eteenpäin ja odottelin homman toimivan itsekseen. Parhaimmillaan saan kyllä Aasian kulkemaan nätisti, mutta ihan ilmaiseksi se ei tule vaan ratsastaessa pitää olla koko ajan napakkana ja hereillä sekä keskustella ponin kanssa jo ennen kuin se on hävinnyt avuilta.

Viikkomaasto Vakella

Tiistaina alkuillasta pyörähdimme maastossa Vaken kanssa seuranamme kaksi muuta ratsukkoa. Teimme melko rauhallisen, noin tunnin mittaisen peruslenkin Hangaksentietä kankaalle, kankaan yli Pikkaralantielle ja takaisin. Kesäillassa riitti paarmoja ja muita öttiäisiä sen verran, että jätimme vesipolun suosiolla väliin, ja pahimmissa kohdissa pyrimme aina ravaamaan. Kankaalla saimme onneksi olla melko rauhassa paarmoilta. Vaken nenäverkosta oli myös apua, eli pään ravistelu pysyi vähäisenä.

Alkumatkasta kohtasimme tiellä kuorma-auton, mutta muuten ei tullut mitään jännää vastaan. Kankaalla laukkasimme rauhallisesti, eli vauhtirevittelyt jätettiin toiseen kertaan. Vaken kanssa toimi hyvin myös tällainen hidas possujunalaukka, sillä se noudatti pyyntöjäni ja piti kiltisti turvaväliä edellä menevään Paveen, joka ei hännässä roikkujista pidä.

Hailuodon vaelluksen jälkeen nämä kotimaastot tuntuivat vähän "pieniltä", mutta paarmoja lukuun ottamatta oli mukava, rento reissu. Säännöllinen metsälenkki on tarpeen sekä hevosille että ratsastajille, ja näin tuli taas huolehdittua molempien osapuolien hyvinvoinnista.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Yllättävän pyöreästi

Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Kingin. Menimme maneesissa, ja koska tunnin aihetta sai toivoa, päädyimme puomiharjoitusten pariin. Ensin kuitenkin mentiin hetki sileällä ravissa ja laukassa verrytellen.

Kingi tuntuikin jotenkin notkeammalta ja vastaanottavaisemmalta kuin pitkiin aikoihin, ja heti ohjat otettuani sain sen myötäämään niskasta pyöreämmäksi. Mitä ihmettä? Vasen kierros oli toki vaikeampi, mutta oikealle ratsastaessa poni kyllä loksahti kuolaimelle, kunhan muistin pitää vahvat ja tasaiset ulkoavut samalla kun asetin sisälle ja ratsastin pohkeella tuntumaa kohti. Tällainen Kingi oli talvella kun sillä ensimmäisiä kertoja ratsastin, mutta sitten välissä tuli ihan toivoton rautakankikausi. Mikä lie nyt muuttunut, mutta olipa kiva pitkästä aikaa saada Kingistä parempaa menoa irti. Ope ohjeisti rentouttamaan tuntuman kevyeksi heti, kun Kingi myötäsi ja pyöristyi. Piti myös muistaa, että Kingiä ei tule yrittää saada kovin lyhyeen muotoon, koska sillä on niin ahtaat leukaperät. Laukassa Kingi tuntui ensin vähän hitaalta, mutta eipä tarvinnut kuin yksi pitkä sivu ratsastaa suhisten eteenpäin niin poni virittyi liikkumaan eteen ja sitä sai alkaa pidellä. Laukasta oli pyöreys kaukana, mutta ainakin löytyi mukavan rullaava ratatempo.

Puomitehtävien osalta harjoittelimme perusteellisemmin kahden kavaletin linjaa ympyrän kaarella. Väli oli 14 metriä, ja tämä piti tulla sekä neljällä että kolmella laukalla. Neljä askelta oli Kingin kanssa helppo nakki, mutta kolme ei onnistunutkaan aivan ensiyrittämällä. Ratsastin laukkaa eteen parhaani mukaan, mutta sen lisäksi tarvittiin myös tien optimointia. Oikaiseminen molempien kavalettien sisäreunasta ei ollut se juttu, vaan ennemminkin piti ensimmäinen kavaletti ylittää ulkoreunasta samalla sisäänpäin johtaen. Tällä tavoin pääsin ratsastamaan kavalettien välille mahdollisimman suoran linjan, ja neljännen askeleen pudottaminen pois onnistui. Oikea kierros oli vasenta helpompi, sillä vasemmassa laukassa poni tuntui kaatuvan liian paljon sisäkyljelle. Molempiin suuntiin kuitenkin saatiin onnistuneet kolmen laukan suoritukset, vaikkei ehkä ihan tyylipuhtaasti.

Lopuksi ratsastimme laukan pidentämistä ja lyhentämistä sisältävän puomiradan. Tähän kuului äskeinen kaareva linja vasemmassa laukassa neljällä ja oikeassa kolmella askeleella, 17 metrin suora linja kuudella ja viidellä askeleella sekä vinottain kentän keskellä ylitettävä puomi, jolla piti vaihtaa laukkaa. Onnistuimme menemään etäisyydet halutuilla askelmäärillä, tosin kolmen laukan kaarelle tarvittiin sakkokierros. Suoralla linjalla puolestaan olisin voinut lyhentää laukkaa vielä selkeämminkin. Vaihto puomilla vasemmasta oikeaan laukkaan jäi takaosasta vajaaksi, mutta oikeasta vasempaan Kingi vaihtoi ihan puhtaasti.

Lopuksi menimme vielä hetken harjoitus- sekä kevyttä ravia. Kingi oli edelleen hankala vasemmalle, enkä saanut sitä tässä suunnassa kunnolla pyöristymään. Oikeassa kierroksessa ote löytyi paremmin, mutta olisin saanut ratsastaa edelleen enemmän pohkeella ja vähemmän ohjalla. Parhaiten Kingi pyöristyi, kun aloin keventää ja annoin sen venyttää kaulaa kevyemmällä tuntumalla.

Ihan mukava tunti, joka jätti pienen kipinän mennä Kingillä taas vaikka enemmänkin. Jostain syystä onnistuin pitkästä aikaa ratsastamaan Kingiä pyöreämmäksi, ja kyllähän se on silloin aivan eri poni kuin lankkuna juostessaan. Ravissa oli oikein kivoja pätkiä, mutta laukassa Kingi pitäisi vielä saada lyhyemmäksi ja paremmin takaosansa päälle, jos sillä tosissaan tahtoisi hypätä.

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Ihanan tehokas siirtymistreeni

Artsin tunnille nappasin mukaani Aasian. Tunti ratsastettiin maneesissa kentän ollessa sateesta liejuinen, ja olipa maneesissa oikein kouluaidatkin. Menimme siis koko tunnin 20x40 metrin ruudussa, ja kylläpä se aluksi tuntuikin pieneltä. Aasia taisi olla samaa mieltä, sillä se juosta hömpötti pahasti sisäänpäin kaatuen ja vaivihkaa alta karaten. Laukkaverryttely varsinkin oli vähän huonosti hanskassa. Tunnin aiheena oli onneksi tiheitä siirtymisiä, joten harjoitukset olivat omiaan ponin kuulolle saamiseen.

Työskentelimme verryttelyjen jälkeen pääty-ympyrällä, missä ensin haettiin käyntiä vuoroin lyhyemmäksi ja pidemmäksi. Kumpaakaan vaihdetta ei saanut jäädä junnaamaan liian pitkäksi aikaa, vaan pointtina oli vaihtelu ja kuuliaiset siirtymiset askelpituudesta toiseen. Lyhentäessä tarvittiin erityisesti takajalkojen aktivointia, jotta myös pyöreyttä alkoi löytyä. Jos takajalat eivät kävelleet kunnolla näkyi tämä heti ohjaa vastaan vänkäämisenä.

Seuraava vaihe käsitti siirtymisiä lyhyestä käynnistä lyhyeen raviin. Taas siirtymisiä tehtiin tiuhaan tahtiin edestakaisin, ja olennaista oli palata käyntiin jo ennen kuin Aasia ehti lähteä ravissa kiikuttamaan. Aina tuli siis olla askeleen edellä ponia, eikä päästää sitä rymyämään eteenpäin. Jos olin liian hidas, jännittyi Aasia pois kuolaimelta ja alkoi kipittää. Jos taas olin tarkka ja nopea niin saimme tehtyä mukavia siirtymisiä rentona ja kuolaimella. Siirtymiset käynnistä raviin onnistuivat varsin mukavasti pienillä pohjeavuilla ja rentouden säilyttäen. Siirtymisissä alaspäin tuli helpommin jännittymistä, mutta yritin ottaa näihin avuksi vatsalihaksia jottei pidätettä tarvinnut tehdä niin paljon ohjalla. Siirtymiset selvästi auttoivat paitsi takajalkojen aktivoinnissa myös kontrollin ja kuuliaisuuden parantamisessa. Piti vaan olla napakka, eikä unohtua köröttämään samaa askellajia liian montaa askelta.

Ratsastimme sitten ravissa hetken aikaa uraa pitkin hakien taas ensin oikein lyhyttä ravia ja tästä välillä pidempää ja rennompaa askelta. Aasia ravasi lyhyttä pikkuravia jo aika mukavasti ja kiirehtimättä, mutta kun annoin sen venyttää askelta muuttui meno salakavalasti taas vähän holtittomammaksi eikä pidäte ollut ihan täysin läpi. Niinpä piti palauttaa asiat uudestaan raiteilleen lyhyessä ravissa aina, kun poni alkoi vähänkään juosta alta.

Laukkakin tuli lopuksi mukaan kuvioihin, ja teimme ympyröillä nostoja lyhyestä ravista palaten raviin vain muutaman laukka-askeleen jälkeen. Tällainen laukkaharjoitus sopi meille hyvin, sillä pidemmillä laukkapätkillä ei paketti oikein vielä pysy kasassa. Edelleen päti sama kuin muissakin siirtymisissä, eli laukka piti päästä ottamaan pois jo ennen, kuin poni oli hävinnyt näpeistä. Aasia tietenkin hieman kuumui tästä tehtävästä, joten varsinkin loppua kohti tahtoi tulla vähän sählämeininkiäkin ja toisinaan nousi väärä laukka. Sain kuitenkin tehtyä ihan kivoja nostoja, ja kun olin skarppina niin takaisin raviinkin päästiin suurin piirtein tasapainossa. Koko ajan piti vaan olla niin hiiskatin nopea, eikä jäädä uneksimaan sen enempää laukassa kuin ravissakaan vaan tehdä siirtymistä toisen perään. Teimme nostoja myös vielä suoralla uralla, ja tässä vaiheessa nostettiin tarkoituksella myös vastalaukkaa. Uralla Aasia pääsi kuumumaan vähän liikaa, mutta kyllä se valmisteltuna nosti vastalaukankin pitkillä sivuilla.

Loppuraveissa jatkettiin vielä hienovaraisia siirtymisiä hieman lyhyemmistä askelista pidempiin. Näin ikään kuin muutaman askeleen välein tarkastettiin, että hevonen on kuulolla ja tulee takaisin, ja sitten annettiin taas ravata muutama askel rennommin. Vaikka Aasia oli äsken kuumunut laukasta, malttoi se jäädä ravaamaan nätisti ja kuulolla. Idea ennakoinnista ja pienistä pidätteen tarkastuksista oli jalostunut tunnin aikana mukavasti, ja nyt tosiaan keskustelimme Aasian kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä rennosti ravaten. Muoto oli kauniin pyöreä, eikä poni tosiaan ollut häviämässä alta vaikka aktiivisesti ravasikin. Tällaista tämän kuuluisi olla!

Olipa erinomaisen tehokas ja hyvä tunti. Siirtymisten jankkaaminen tuotti tulosta, ja ratsastin mielestäni aika skarpisti tänään. Istuinkin harjoitusravissa jopa ihan asiallisesti ja pääsin jämäkästi satulaan, vaikka pidin jalustimet jalassa koko ajan! Taisinpa löytää vähän vatsalihaksiani, ja olo oli satulassa tavallista napakampi. Aina välillä poni pääsi livahtamaan avuilta ja vähän juoksemaan, mutta sieltä se palautettiin taas kuulolle. Paremmat pätkät tuntuivat oikein mainioilta. Jotain pientä edistystä on selvästi havaittavissa, ja olen päässyt Aasian ratsastuksesta jo paremmin jyvälle ensimmäisiin kertoihin verrattuna.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Sujuvasti ja sukeltaen

Ollaanpa taas niin edustavia tästä kulmasta...
Viime viikolla jätettiin hyppääminen väliin, mutta nyt estetreenit jatkuivat taas Pian valmennuksessa. Vakelle viikon hyppytauko tekee varmasti vain hyvää, mutta itsestäni ei valitettavasti voi sanoa samaa. Pohdin myös etukäteen sitä, olisiko Vake väsynyt viikonlopun vaelluksen jälkeen, sillä välissä oli ollut vain yksi kevyempi päivä. Sileän verryttelyssä Vake olikin aika hidas, mutta tavalliseen tapaansa se heräsi ja terävöityi kun alettiin hypätä. Aika normaalia Vakea siis.

Ensin hyppelimme ympyrällä pieniä verryttelyesteitä. Näitä tultiin vasemmassa laukassa, ja voimakas puskeminen sisälavalle vaikeutti etenkin lähestymistä kentän keskellä olevalle pikkupystylle. Kahden esteen muodostamalle neljän laukan etäisyydelle oli ympyrällä helpompi lähestyä, mutta tuskailin tässäkin heikkoa sisäpohkeen läpimenoa ja suoralla rungolla kanttaavaa ponia. Olisikohan ne sileän treenit mitään?

Hyppäsimme seuraavaksi kentän keskellä olevaa pystyä, jolle lähestyttiin vinottain lävistäjän suuntaisesti. Tässäkin näkyi selvästi vasemmalle puskeminen, sillä vasemmassa laukassa vinolähestymisen ratsastaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin oikeassa laukassa. Huomasin myös sukeltavani hyppyihin hieman liioitellusti, eli aivan kuin parin viikon hyppytauon aikana olisi mukautumisen luontevuus kärsinyt.

Seuraavaksi tulimme jumppasarjaa, jossa oli ristikko-innari ja perään yhden laukan väli okserille. Tämän jälkeen jatkettiin vielä erilliselle kahden askeleen sarjalle ja tästä kaarevasti viidellä laukalla okserille. Omaa vuoroa jouduttin vähän odottelemaan, mutta Vake ei hyytynyt vaan lähti energisesti liikkeelle. Kun olimme ottaneet uralla kunnon alkuvauhdit niin jumppasarjalle päästiin tosi näppärästi. Jumppasarjan okserille tulikin oikein kivoja hyppyjä. Kahden askeleen sarja sujahdettiin myös hyvällä imulla, mutta sen jälkeen olisi täytynyt suoristautua nopeammin pystyyn ja ottaa kaarevalle linjalle enemmän kiinni. Niinpä viiden laukan etäisyys kävi ahtaaksi kun posotus jäi päälle.

Lopuksi hyppelimme koko radan yhdistäen kaikki tehtävät. Estekorkeudet olivat jumppatehtäviä lukuunottamatta 80-90 sentin väliltä. Vake aloitti taas reippaalla, hyvällä laukalla ja ylitti jumppasarjan ysikympin oksereineen oikein sujuvasti. Sitten jatkoimme neljän laukan kaarelle pikkupystyltä toiselle. Tässä vähän nukuin ja yritin epähuomiossa ratsastaa väliä kolmella laukalla. Neljäs askel tuli sitten töpönä mukaan, kun viime hetkessä hoksasin tilanteen. Kahden askeleen sarja puolestaan onnistui asiallisesti, ja olin sen jälkeen skarpimpana ottamassa kiinni ennen okseria. Vake lyheni sopivasti, mutta viimeisillä askelilla ennen okseria olisi pitänyt lähteä terävämmin pohkeesta eteen. Hyppy jäi siis hieman hitaaksi, vaikka hyvästä paikasta lähtikin, ja sukelsin siihen aivan liikaa. Sitten hypättävänä oli enää pysty vinolähestymisellä molemmista suunnista. Oikeasta laukasta tämä onnistui hyvin, vasemmassa taas oli edelleen vaikeuksia suoran linjan löytämisessä ja tikattiin hyppy lähempää estettä. Pääosin suoriuduimme teknisestä radasta ihan mukavasti ja reippaasti, joten päivän harjoitukset päätettiin tähän.

Olin tyytyväinen Vaken reippaaseen ja sujuvaan etenemiseen. Kyllä se aina tsemppaa, kun esteet nousevat. Jostain syystä olen vaan alkanut taas sukeltaa ihan toivottomasti, vaikka jossain vaiheessa sain tapaa jo hieman rajoitettua. Vake ei aina lähde hyppyihin ihan niin terävästi kuin toivoisin, mutta ei tilanne sillä parane, että heittäydyn liikkeen edelle ja "hyppään" itse. Pohkeetkin lentävät aivan liikaa taakse sukeltamisen seurauksena. Eikä tässä kaikki, mukana on myös vanha tuttu vasemmalle kiertyminen hypyissä. Tästä en ole oikeastaan ikinä päässyt eroon, mutta nyt kiinnitin siihen taas enemmän huomiota. Taitaisipa olla korkea aika keskittyä taas enemmän siihen omaan olemiseen, eikä vain keikkua kyydissä miten sattuu.

Kuvasta kiitos Annulle!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Käynnissä ei käynnisty

Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Pallen. Hienona ajatuksenani oli ratsastaa Palle kunnolla liikkelle jo tunnin alkupuolella, mutta toteutus ei niin loistavasti sujunutkaan. Palle ravata humputteli kyllä pyynnöstäni pidemmällä askeleella, mutta aktiivisuus ja terävyys puuttuivat eikä takaosa ollut todellakaan hereillä. Palle oli kuitenkin tasaisempi edestä kuin joskus aikaisemmin, vaikka moottori olikin sammuksissa ja takajalat tallissa. Ope halusi pohkeiden pysyvän kyljissä vakaammin.

Alkuverryttelyjen jälkeen jatkoimme käyntityöskentelyllä, ja aloimme ratsastaa neliökahdeksikkoa. Kuvion jokainen kulma oli tarkoitus ratsastaa takaosakäännöksen tapaisesti kääntäen, ja myöhemmin käännöstä vielä jalostettiin enemmän oikean takaosakäännöksen suuntaan. Tässä vaiheessa olisi ollut oikein kiva, jos olisin onnistunut jo vauhdikkaammissa askellajeissa herättelemään Pallen liikkelle. Käynnissä se oli sitten vieläkin vaikeampaa. Pohkeilla puristaessa Palle alkoi helposti tarjota vain espanjalaisen käynnin askeleita, kun taas nopeampia pohjeapuja tai raippaa naputellessa se tarjosi piaffea. Aktiivista, terävää käyntiä en saanut esiin minkäänlaisilla avuilla. Niskaan kyllä tuli pyöreyttä, mutta näköjään piaffekin oli hempompaa kuin takaa työskentely käynnissä. Myös itse kulmakäännöksissä Palle tarjosi herkästi sirkustemppuja, jos pyysin käännöstä epäselvillä tai liian voimakkailla avuilla. Käännös takaosan ympäri onnistui hyvin pienin ja kevyin avuin ohjaamalla, mutta aina en onnistunut Pallea näin hienovaraisesti ratsastamaan. Oikealle tuli ihan mukaviakin käännöksiä silloin kun kaikki osui nappiin, ja käännös auttoi suoristaamaan paremmin kahdelle ohjalle. Vasemmalle olikin vaikeampaa, ja jälkikäteen pohdittuna luulen, että painoni kenotti taas jossain vikasuunnassa niin ettei Palle oikein hoksannut tehtävän ideaa.

Kulmatehtävän lomassa otettiin hetki ravia kahdeksikolla, joten pääsin treenailemaan myös vähän harjoitusravissa istumista. Koulusatulassa istuminen tuntui tänään jopa vähän helpommalta, joten ehkä lukuisat satulassa istutut tunnit viikonlopun aikana olivat vähän aukaisseet lonkkia? Ravissa tuli joitakin kivoja pätkiä, mutta lopullinen moottorin käynnistyminen ja kunnollinen liike takaa tuntumaa kohti jäivät puuttumaan. Lopuksi vielä laukattiin hieman, ja tarkoitus oli lyhyillä sivuilla lyhentää sekä pitkillä sivuilla pidentää laukkaa. Laukassa tuli erinomaisen hyvin esiin se, ettei Palle ollut yhtään pohkeen edessä eikä aktiivinen. Kun laukasta puuttui energia, niin paha siinä oli lähteä lyhentämään. Pidentäminenkin oli laiskaa ja etupainoista humputusta.

Voi että, kun Palle todella osaa liikkua niin ihanan lennokkaasti silloin, kun sen saa hereille ja liikkeelle. Tänään moottori oli ja pysyi sammuksissa, joten niistä kevyen ilmavista huippuhetkistä saattoi vain haaveilla. Edelleen minulle on arvoitus, miten Pallen saa liikkumaan takaa tällaisina päivinä, kun sen vastaus pohjeapuihin on pelkkää piaffeen jumittumista. Tunsinpa taas oloni avuttomaksi, kun alla on hevonen josta olisi vaikka mihin, mutta en saa siihen toimivaa keskusteluyhteyttä.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Hailuoto, päivä 3: Marjaniemestä Potinlahdelle

Viimeisenä vaelluspäivänä meillä oli viikonlopun lämpimin sää ja pisin ratsastusmatka, arvioni mukaan noin 25 km Marjaniemestä takaisin lähtöpisteeseemme Potinlahdelle. Olimme ratsailla hieman ennen kymmentä, ja lähdimme etenemään Marjaniemestä pohjoiseen kohti Keskiniemeä ja saaren pohjoispuolen hiekkarantoja. Alkumatka kulki jäkälän peittämiä hiekkakankaita ja mökkiteitä pitkin, ja taitoimme myös hyvän matkaa rentoa laukkaa. Tänään saimme olla suurimmaksi osaksi rauhassa ötököiltä, mikä oli minulle ja Vakelle helpotus.

Jäkälää ja matalaa mäntyä rannan tuntumassa.
Kun olimme ohittaneet Marjaniemen pohjoispuolella olevat mökkitontit, pääsimme kulkemaan rantaa pitkin. Täällä hiekkarantaa tosiaan riitti, se vain jatkui ja jatkui kilometrin toisensa jälkeen edessämme. Otimmekin rannalla oikein kunnon laukkapätkän, joka kesti ainakin pari kilometriä. Aivan kuten eilen rannalla laukatessa, hevoset etenivät innokkaasti ja saimme nauttia vauhdin hurmasta. Vake oli oikein reippaana. Välillä piti ihastella vasemmalla puolella olevaa sinistä merta, ja välillä taas edessä avautuvaa loputonta rantaa. Jos mahdollista, niin tämä oli ehkä eilisiäkin laukkoja hienompi kokemus. Kun pääsimme Keskiniemeen, joka on varmasti suosikkipaikkojani maailmassa, jatkoimme pienen käyntitauon jälkeen vielä laukkaamista matalassa rantavedessä. Näiden elämysten kuvailemisessa ei vaan riitä mitkään superlatiivit, joten ehkä tyydyn toteamaan, että oli parasta ikinä!

Rannalla ja meressä rallaamisen jälkeen olimme saavuttaneet Keskiniemen pookin, jonka kohdalta käännyimme tuttua polkua sisämaahan päin, ja taitoimme lyhyen matkan Sunijärvelle sekä sen rannalla sijaitsevalle eräkämpälle lounastauolle. Sunijärven kämppä on oikein viehättävä paikka, mutta aluksi meinasi loppua huumorintaju, kun järven viereiseltä suolta hyökkäsi hillitön määrä hyttysiä kimppuun. Alkushokin jälkeen kävi kuitenkin niin, että hyttyset yksinkertaisesti loppuivat kesken, ja saimme loppujen lopuksi viettää evästauon varsin miellyttävissä ja vähäitikkaisissa tunnelmissa. Hevoset rauhoittuivat lepotauolle heinien ääreen ja ratsastajat eväiden pariin nuotiolle.


Vake katselee Sunijärvelle.
Kaikessa rauhassa syötyämme ratsastimme samaa reittiä takaisin Keskiniemen rantaan, ja tästä jatkoimme saaren pohjoisrantaa pitkin itää kohti. Koska vesi oli edelleen matalalla, oli koko pohjoinen ranta helposti kuljettavissa hiekkasärkkiä pitkin. Matkasimme särkältä toiselle välillä veden halki kahlaten, ja saimme nauttia merimaisemista koko rahan edestä. Joutsenia näkyi olevan paljon.



Ihan koko matkaa emme jatkaneet rantareittiä, vaan lopulta kurvasimme rantaheinikon läpi sisämaahan ja metsäreiteille. Rantapusikoista mukaan tarttuneet hyttysparvet karistettiin kannoilta reippaalla laukkapätkällä mäkisellä metsäpolulla. Viimeiset kilometrit kuljettiin samoja kankaita, joilla olimme aloittaneet reissun perjantaina, ja ohitimme Hyypänmäen. Polut olivat lopussa tuttuja, joten siinä tiesi jo ratsastavansa aivan viimeistä taivalta ennen retken vääjäämätöntä loppua. Vielä viimeisellä polulla otettiin sujuva laukkapätkä, ja sen ansiosta saavuimme Potinlahdella odottaville hevosautoille juuri ajoissa ehtiäksemme lähes minuutilleen iltapäiväkolmen lautalle.

Uskomattoman upea viikonloppu hujahti aivan liian nopeasti, ja siihen mahtui monta unohtumatonta hetkeä. Kotimatkalla lautalla tuntui, kuin sydän olisi jäänyt Hailuotoon. Jospa palaamme tänne taas uudestaan. Kiitos tämänkertaisesta retkestä Tallinmäelle ja mukana olleille!

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Hailuoto, päivä 2: Pöllästä Marjaniemeen

Hailuodon retken toinen päivä valkeni hieman ensimmäistä lämpimämpänä ja aurinkoisempana. Päivän ratsastusosuus kattoi siirtymän saaren etelärannalta Pöllästä Marjaniemeen, eli taivalsimme Hailuodon lounaiskulman läpi. Koska vesi oli matalalla, lähdimme kokeilemaan, kuinka hyvin pääsisimme kulkemaan merenrantaa pitkin. Reitti Marjaniemeen kulki näin ollen Sunikarin kalastajakylän kautta ja pitkälti rantaviivaa seuraillen. Matkaa kertyi arviolta 15 km, joten lauantain osuus oli viikonlopun päivämatkoista lyhyin.

Puin Vakelle nyt turpaverkon sierainten suojaksi, koska edellisenä päivänä oli paikoin ollut paljon ötököitä ja Vake kiusaantui niistä kovasti. Koska turparemmiä ei ollut matkassa, piti verkko kiinnittää päitsiin eikä se loppujen lopuksi suojannut kovin hyvin. Alkumatka metsätietä pitkin olikin tältä osin levotonta menoa, kun hyttyset kiusasivat pahemman kerran. Onneksi helpotti, kun pääsimme rantaan ja lentävät kiusalaiset jäivät matkasta. Rannalla oli mukavaa mennä myös maisemien puolesta, sillä meri oli kuin postikortista. Teimme pistoja rannalle aina mahdollisuuksien mukaan, ja poikkesimme metsäteille niissä kohdin kun ei rantaa pitkin päässyt etenemään. Näitä rantoja ei tosiaan viime vuoden reissulla koluttu, vaan reitti oli uusi.


Matkan loppupuolella pääsimme myös pidemmille ja hyväpohjaisille hiekkarantakaistaleille, jotka sopivat vauhdikkaampaankin menoon. Niinpä pääsimme ottamaan myös pari kunnon laukkapätkää. Viimeinen laukka hurautettiin vielä loppusuoralla eli Marjaniemen pitkää rantaa pitkin. Nämä rantalaukat olivat aivan huikeita! Hevoset menivät innokkaasti, ja avaralla baanalla vauhtia ei oikein edes käsittänyt, kun maisemat eivät vilistäneet silmissä niin kuin metsässä. Vakekin tuntui laukkaavan oikein mielissään, ja kiri jopa kavereiden rinnalle ja vähän ohikin. Leveällä rannalla kun ei tarvinnut mennä letkassa, vaan pystyi laukkaamaan vapaammin yhtenä rintamana. Hienoin pätkä oli Marjaniemen ranta, kun saimme laukata kohti ikonista majakkaa ja päivämatkamme päätepistettä. Nämä ovat sellaisia hetkiä, jotka eivät unohdu koskaan.

Laukkaa Marjaniemen rannalla.
Rannalla laukkaamisen jälkeen oli hymy leveä.
Päivän ratsastusmatka oli tosiaan melko lyhyt, ja olimme perillä Marjaniemessä jo yhden maissa iltapäivällä. Niinpä meille jäi koko loppupäivä aikaa nauttia rennosta oleilusta. Alkuillasta ennen saunaa kävimme uittoreissulla. Sää ei edelleenkään ollut varsinaisesti lämmin, mutta siitä huolimatta oli ehdottomasti pakko päästä mereen uimaan Vaken kanssa. Ei ollut bikinikeli, joten pukeuduin uittoreissulle lämpimästi takkiin ja käärin vain housunlahkeet ylös. Eipä ole ennen tullut uitettua takki päällä, mutta mikäpäs siinä! Uittoreissulle lähti seuraksemme kolme muuta ratsukkoa.

Vake meni kirkkaaseen veteen epäröimättä, ja kahlailimme syvemmälle. Marjaniemen ranta syvenee erittäin loivasti ja tasaisesti, joten kahlata sai todellakin pitkälle. Aluksi Vake teki tenän siinä vaiheessa, kun vesi alkoi yltää mahaan asti. Kun sain Vaken lopulta suostuteltua Hiliman ja Rikin perässä pidemmälle, teki se useamman kierroksen syvässä vedessä mukisematta. Ihan uimasyvyydelle asti ei menty, mutta vesi ylsi Vakea suunnilleen selkään asti ja minä sain haukkoa henkeä kylmän veden varaan joutuessani. Ehkä kaikkein kivointa oli uimatuokion päätteeksi maalle palaaminen, sillä loivassa rannassa oli pitkä matka takaisin kahlattavana ja hevoset innostuivat tasaisella hiekkapohjalla etenemään rantaa kohti pompahtelevaa maihinnousuravia. Ei voinut kuin nauraa hevosten harppoessa vesi roiskuen maihin. Kivan mutta kylmän uimareissun jälkeen hevoset saivat kuivatella loimet päällä ja ratsastajat lämmitellä saunassa. Olipa meillä taas aivan huikea päivä!


Maihinnousuravia!

Ensimmäinen kuva on itse ottamani, muista kuvista kiitokset Annulle.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Hailuoto, päivä 1: Potinlahdelta Pöllään

Hyypänmäen maisemia.
Myös tänä kesänä oli aivan ehdottomasti saatava viettää viikonloppu hevosten kanssa Hailuodossa. Viime syyskuussa tehty retki oli niin unohtumaton kokemus, että kaikki halusivat tietysti lisää samaa. Tällä kertaa reissu toteutuikin jo näin alkukesästä. Mukaan lähti kaikkiaan kahdeksan ratsukkoa, yhtenä niistä minä vanhalla tutulla Vakella. Hevoslauma kuljetettiin saareen kuorma-autolla ja kahdella trailerilla, ja matkaan lähdettiin perjantaina aamupäivällä siten, että ehdimme kello 12:n lautalle. Saareen päästyämme ajoimme muutamia kilometrejä lauttarannasta eteenpäin, ja purimme hevoset autosta Potinlahden liepeillä. Lähdimme siis matkaan lähestulkoon samasta kohdasta ja samoja polkuja kuin viime reissulla. Sää oli hieman pilvinen ja tuulinen, mutta ei satanut.

Alkumatka kulki kuivia kankaita pitkin, ja nousimme Hyypänmäelle. Tuttuja maisemia, mutta kyllä näitä kelpaa katsella moneen kertaan. Kuljimme Hyypänmäen harjuja pitkin kiipeillen mäkiä ylös ja alas. Harjuilla seikkailemisen jälkeen jatkoimme tuttuja metsäreittejä kohti länttä, ja matka taittui joutuisasti kun kaikki reitit olivat ainakin retken johtajalla ulkomuistissa eikä tarvinnut yhtään suunnistaa tai tehdä harhapistoja. Pian tulimmekin jo tuttuun laukkapaikkaan, ja hurautimme kankaan halki ainakin parin kilometrin mittaisen laukkapätkän. Siinäpä matka eteni jouhevasti, ja laukkaaminen sujui rennon reippaasti. Tämän jälkeen olimme pian risteyksessä, josta käännyttiin etelään kohti kirkonkylää. Edessä oli vähän kosteampaa ja rehevämpää maastoa edelleen tuttuja reittejä pitkin. Täällä oli paikoin melko sankkojakin hyttysparvia, ja Vake oireili näissä kohdissa pään heittelyllä ja oli kovin tuskaisan oloinen. Onneksi suurin osa reiteistämme oli tänään niitä kuivempia kankaita, joilla ötökkäongelmaa ei juurikaan ollut ja Vakekin meni tyytyväisenä. Otimme vielä toisen pitkän laukkapätkän ennen kuin putkahdimme peltotielle ja sitä seuraten kylälle.

Tällä kertaa emme jääneet kylälle yöpymään, vaan matka jatkui vielä saaren eteläreunalle Pöllään. Pysähdyimme kylällä kuitenkin Salen pihassa, ja haimme kaupasta mehua ja jäätelöä. Tämän pienen tauon jälkeen taitoimme rauhallisesti viimeiset kilometrit Pöllään. Matka Potinlahdelta kylälle asti oli tosiaan ollut samaa reittiä kuin viime kerralla, mutta Pöllään ratsastaessa maisemat olivat uusia. Nämä olivatkin etupäässä maalaisteitä peltojen ja maalaistalojen ohitse, sekä loppumatkasta kopsuttelimme vähän asvalttitietäkin pitkin. Perillä meitä odottivat rantamökit ja hevosia metsälaidun Pöllänlahden rannassa.

Pöllänlahti häämöttää jo vasemmalla.
Ennen kuin asetuimme aloillemme kävimme vielä ilman satuloita rannalla kahlaamassa ja rohkeimmat vähän uimassakin. Päädyin itsekin heittämään kengät pois, jotta pääsimme Vaken kanssa kahlaamaan vähän syvemmälle. Housut kastuivat suunnilleen polviin asti, sillä pohjassa oli hieman yllättäviä syvennyksiä. Koska sää ei ollut mikään lämmin, ei minulla ollut hinkua kastautua tämän perusteellisemmin. Vake tosin teki rantavedessä perinteisen mahalleen laskeutumisen, mutta ei onneksi heittäytynyt piehtaroimaan kuski selässä vaan nousi kiltisti ylös ilman pyörähdystä. Vedessä läträämisen jälkeen vuorossa olikin ihan luvan kanssa piehtarointia ihanan pehmeällä rantahiekalla. Osa hevosista suorastaan sekosi eikä olisi millään malttanut lopettaa hiekassa pyörimistä, mutta Vake kierähti maassa hillitysti vain pari kertaa.

Pöllän mökkirannassa. Kuvasta kiitos Annelle.
Ennen laitumelle päästämistä hevoset saivat reippaasti hyttysmyrkkyä suojakseen, ja sen jälkeen ne pääsivät viettämään iltaa syömisen ja lepäämisen merkeissä. Ratsastajilla oli samansuuntainen iltaohjelma saunalla ja uimisella höystettynä. Olipa mukava aloituspäivä vaellukselle, ratsastusosuus meni sujuvasti hienoja reittejä pitkin ja parinkymmenen kilometrin päivämatka oli varsin sopiva.

Hevosten yöpaikka.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Väistöjä ja laukan muovailua

Tällä kertaa meillä oli Artsin valmennus jo alkuviikosta. Sain valita vapaasti Aasian tai Vaken, ja päätin mennä tämän tunnin Vakella. Viime aikoina ovat koulutreenit Vaken kanssa jääneet valitettavan vähiin, ja kyllä se taas alkaa näkyä ja tuntua. Harvemmin Vakea läpiratsastaa kukaan senkään vertaa kuin minä, vaan kyllä on ihan omalla vastuullani pitää ponia edes jonkinlaisessa kuosissa. Tunnin alussa meno ei tosiaankaan vaikuttanut erityisen lupaavalta, vaan Vake oli melko etupainoisen ja jäykän oloinen. Näistä lähtökohdista alkoi työskentely, ja Artsi käskikin varsin pian verrytellä laukassa jotta saatiin tehokkaammin irroteltua kone käyntiin. Ei kyllä vielä laukan jälkeenkään ollut mitään kaikkein letkeintä menoa.

Tänään työskentelimme jälleen väistöjen parissa. Nyt väistöt aloitettiin pitkän sivun alusta, ja niitä tehtiin portaittain pituushalkaisijalle asti aina välillä suoristaen. Vaken ristiaskellus oli hieman vastahankaista, eikä pidäte ulkoa ollut ihan kunnolla läpi. Silti väistöt auttoivat jumppaamaan ja irrottamaan liikettä, ja pikkuhiljaa poni alkoi ainakin väistöjen ulkopuolella liikkua paremmassa muodossa. Oli vähän puskemisen makua ja ehkä "möyhensin" ponia välillä avuilla liikaakin. Koetin ratsastaa etuosaa keveämmäksi, ja tähän liittyen Artsikin muistutteli taas istumaan takajalkojen päällä. Ympyrällä pyöriessä ja omaa tehtävävuoroa odottaessa tuli kyllä ihan näppäriäkin pätkiä, ja kyllä Vakesta alkoi vähitellen irrota jo parempaa menoa. Välillä jopa muistin hakea ideaa pohkeen eteen ratsastamisesta sen sijaan, että vain pelasin ohjan kanssa niskaa nyökkyyn. Vake tuntui hieman makailevan ohjan päällä, mutta hetkittäin se jopa keveni ja ryhdistäytyi.

Lopuksi otimme laukkatyötä ympyrällä, ja tässä saatiin vielä kunnon hiillostusta. Ihan ensimmäinen tehtävä oli pienen lepotauon jälkeen ratsastaa poni käynnissä aktiiviseksi ja pyöreäksi. Vakehan mennä jurnutti laiskana kaula pitkällä, mutta ei me tällaisesta lähdetty laukkaan vaan ensin sain marssittaa käyntiä reippaasti eteenpäin ja pitää ohjalla vähän vastaan. Sieltäpä Vake sitten loksahti kävelemään pyöreänä ja energisesti, kun vaan tarpeeksi pyysin. Tästä käynnistä kelpasi nostaa laukkakin. Oikea laukka lähti etenemään pyöreänä kuolaimella, ja tuntui Vaken laukaksi oikein mainiolta. Eipä siihen muuta tarvittu kuin napakkaa ratsastusta ja virittelyä käynnissä!

Ensin saimme tehtäväksi ratsastaa mahdollisimman lyhyttää laukkaa, ja mielestäni Vake laukkasikin aika hyvin paketissa. Silti askelta haluttiin vielä lyhyemmäksi, joten minun piti alkaa istua vielä passiivisempana ja liikettä vastustaen. Lyhentämisen jälkeen ratsastettiin ympyrällä vuorostaan eteen ja pitkään askeleeseen, ja askelpituuden vaihtelua jatkettiin useampi kerta edestakaisin. Eteen lähtemistäkin piti Vakelta pyytää tarpeeksi topakasti, jotta se lähti terävästi ja tempo selkeästi muuttui. Myös isossa laukassa tuli ihan kelpo pätkiä omasta mielestäni, sillä Vake eteni sujuvalla askeleella ja samalla pyöreänä. Artsi kuitenkin halusi nähdä vielä selvemmät erot ja nohevampaa reagointia Vakelta. Kun samaa lyhennys-pidennystehtävää mentiin vasemmassa laukassa alkoi Vakelta jo hieman puhti loppua, ja lyhentäessä laukka putosi pois jos en ollut huolellinen. Tähän suuntaan Vake ei kantanut itseään niin hyvin kuin oikeassa laukassa.

Olin lopputunnin rankempaan laukkarutistukseen melko tyytyväinen, sillä laukassa tuli jopa hyviä pyöreitä pätkiä ja istuinkin ainakin välillä aika vakaana ja eleettömästi. Laukkatyöskentely on aina ollut Vaken kanssa huomattavasti vaikeampaa kuin ravi, joten olen aina tyytyväinen, kun tule näinkin asiallista menoa. Tällainen laukan muuntelu lyhyemmästä pidempään on takuulla hyvää jumppaa, ja kuinka hyvää se tekeekään meidän estetreeneille! Lisää vaan tätä sileän harjoittelua niin jospa tässä taas letkeydytään.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Istuntatalkoot jatkuvat

Maanantain tunnin jokeriratsu oli Hilima. Silläpä en ollut mennytkään pitkiin aikoihin. Heti tunnin alussa totesin, että Hiliman ratsastettavuus oli huimasti parantunut aikaisemmasta. Sehän oli heti ohjat ottaessa niska nyökyssä ja kevyt, ja näin ollen sitä pääsi mukavasti myös taivuttamaan. Hilimalla kun on ne kaksi eri moodia, ratsumoodi lyhyenä ja pyöreänä sekä ravimoodi pää pitkällä lankkuna juosten, ja ero näillä on kuin yöllä ja päivällä. Nyt ratsumoodi tuli vähän niin kuin ilmaiseksi, joten alku oli oikein mukava. Raviverryttelyssä Hilima sitten kulkikin oikein sievästi ja tahdikkaasti. Kivaa, mutta en ehkä voi ottaa itselleni kunniaa tästä. Kertasimme hetken aikaa ilman jalustimia keventämistä, ja sain kiinnittää erityistä huomiota pohkeiden paikoillaan pysymiseen.

Tunti keskittyikin ainakin omalta osaltani istuntaan. Nyt ei ollut muulla väliä kuin sillä, että istuin pystyssä tai vähän liioitellen jopa takanojassa. Aloimme ratsastaa uralla siirtymisiä ottaen käynnistä lyhyitä harjoitusravipätkiä. Tässä vaiheessa Hilima muuttui hätäisemmäksi, sillä ilmeisesti se ajatteli, että alkuravien jälkeen nyt olisi laukkahommien aika. Ope painosti ja kannusti nojaamaan taakse koko ajan myös läpi siirtymisten (niissä lösähtäminen tapahtui helpoiten) ja pitämään napakasti vastaan vatsalihaksilla. Ohjeena oli maha eteen ja selkä pois notkosta, eli jopa vähän pyöreyttä alaselkään. Lievä takanoja-asento tuntui ajavan Hilimaa eteenpäin, ja samalla voi tietysti miettiä, saisiko tällä tavalla liikkeelle myös ne laiskat punkerot.

Ratsastimme vielä tuttuja pituushalkaisijatehtäviä, ensin ravissa väistäen pituushalkaisijalta muutaman metrin uraa kohti ja takaisin. Väistöt menivät vähän niin ja näin, sillä Hilima oli edelleen hieman kiireinen eikä ottanut pidätettä kunnolla vastaan. Sen kerran kun sain hevosen tuotua pituushalkaisijalle malttavaisena ja lyhyenä ravaten onnistuivat väistöt ihan asiallisesti. Istunnallahan se Hilima olisi pitänyt saada pysymään tällaisena lyhyenä pakettina koko ajan, ohjista vetäminen ei auta.

Pituushalkaisijalla mentiin vielä laukkatehtävää, jossa kolmannes linjasta tultiin laukassa, siirrettiin raviin ja nostettiin viimeiselle kolmannekselle uuden suunnan laukka. Periaatteessa ei mitään vaikeaa, mutta Hilima kyllä kuumui laukasta sen verran, ettei homma pysynyt enää kunnolla näpeissä. Laukassa posotettiin ja ravissa posotettiin, ja kaarteet olivat hurjaa sisäänpäin kaatumista. Aika höpöksi siis meni koko tehtävä. Ihan ensimmäinen juttu oli tietysti istua satulaan niin jämäkästi kuin pystyin, ja nojata sinnikkäästi taakse. Samalla sain kyllä kertoa Hilimalle ihan napakasti, että nyt ei kaahoteta eikä posoteta vaan mennään ratsulaukkaa. Suunnilleen kierroksen ajaksi sain Hiliman jopa loksahtamaan laukassa kuulolle ja pyöreäksi, ja kylläpä se meno vaan oli ihan erilaista kun hevonen laukkasikin edestä lyhyenä ja hanskassa. Tällaisena kun olisin saanut sen pysymään koko ajan!

Hilima oli hyvä opetteluhevonen istuntatunnille. Sen kanssa ei ollut mitään paineita sen suhteen, että pitäisi saada hevonen kulkemaan hyvin. Yllättävän nätistihän Hilima kuitenkin parhaina hetkinä meni. Istuminen kyllä helpottui paljon silloin, kun Hilima liikkui kuuliaisesti ja pyöreänä, joten kyllä sitä kannatti sellaiseksi yrittää ratsastaa. Reipas hevonen tietysti asettaa istunnalle vähän toisenlaisia haasteita kun ne tutummat hitaat hevoset, mutta yhtä kaikki vain toimivan istunnan kautta voi hevosenkin saada oikeasti toimimaan. Istunnassa riittää työmaata minulle, joten ei auta kuin käydä asian kimppuun.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Tallinmäen kisat: ei täydellistä, mutta silti tavoitteisiin

Vake 80 sentissä. © Silja Tuomivaara
Tallinmäen estekisapäivänä minulla oli kaksi ratsua, sillä olin ilmoittautunut Aasialla 60 sentin luokkaan ja Vakella 80 sentin luokkaan. Aasian suhteen ei ollut suurempia tavoitteita tai ambitioita, vaan ajatuksena oli vain käydä hankkimassa ponille lisää ratakokemusta sekä mieluiten joku muu tulos kuin hylätty. Vaken osalta sitä vastoin takaraivossa painoivat viimeviikkoiset kisat ja niiden harmittava päättyminen Vaken porttitemppuun sekä tumpelon satulasta horjahtamiseen. Nyt oli kova tarve ottaa revanssi, eli tehdä puhdas ja asiallinen kasikympin rata.

Ensimmäisenä olivat tietysti vuorossa pienet luokat ja Aasia. Kävin tutustumassa rataan jo ennen 50 sentin luokkaa, sillä rata oli sama kuin 60 sentissä. Lähtövuoromme oli luokassa ensimmäisenä, joten olin verryttelemässä jo siinä vaiheessa kun 50 sentin luokka oli käynnissä. Verryttely tapahtui maneesissa. En itse asiassa tiedä, oliko Aasia kertaakaan aikaisemmin hypännyt meidän maneesissa. Kaiken lisäksi maneesin katsomopäätyyn oli laitettu kaiuttimet, joista tuli kisakuulutuksia. Kaiutinpääty mörköytyikin aika tehokkaasti eli Aasiaa jännitti ihan hirmuisesti sinne meneminen. Tässä mielentilassa ollessaan se alkoi tietenkin jännittää myös esteitä. Hyppelin ensin kaikessa rauhassa pikkuristikkoa, joka sekin sai ensin aikaan voimakasta tuijottelua ja jarruttelua. Tässä vaiheessa jo lähetin sanan kilpailun johtajalle, että vaihtaisinkin luokkaa 60 sentistä 50 senttiin, koska Aasia oli nyt niin kauhean epävarman ja jännittyneen oloinen. Verkkapystystä ei meinattu päästä yli ollenkaan, sillä se olisi pitänyt hypätä mörköpäätyä kohti. Aasia stoppasi hyvin päättäväisesti jo kaukana ennen estettä. Tällaista kieltämistä ei tunneilla ole esiintynyt, mutta nyt tilanne oli ponille selvästi liikaa. Onnistuimme kuitenkin hyppäämään pystyn toisesta suunnasta eli mörköpäädystä poispäin, ja yritin olla mahdollisimman kannustava ja kehuva.

Ulkona kisaradalla elämä ei onneksi ollut ihan niin hankalaa kuin maneesissa, sillä kentällä hyppääminen on Aasialle tutumpaa hommaa. Silti poni tuntui tavallista jännittyneemmältä ja tuijottelevaisemmalta. Ykkösesteestä päästiin sentään ihan nätisti yli. Jännittyneisyys kuitenkin näkyi laukan rikkomisena, joten kakkosestettä kohti pudottiin raviin, ja sitten Aasia jäikin tuijottamaan estettä eikä enää lähtenyt pohkeesta eteen. Stoppi tuli, kun este oli jotenkin jännä. Kiellon jälkeen ratsastin vähän päättäväisemmin, ja minua rauhoitti tieto, että radan saisi kyllä hypätä loppuun vaikka hylky tulisikin. Ei tässä siis ollut mitään hätää. Pääsimme uudella yrityksellä esteen yli, mutta matka jatkui seuraavillakin esteillä kiemurrellen ja tuijotellen. Aasia meni kuitenkin pienellä rohkaisulla esteiden yli, sillä nämä olivat niin pieniä että ravistakin pääsi hyvin. Radan loppupuolen esteillä pysyttiin jo paremmin laukassa, eikä Aasia tuijotellut niinkään itse esteitä kuin maassa olevia kuoppia ja varjoja. Pääsimme kuin pääsimmekin maaliin ilman lisästoppailuja, joten tuloksena oli vain 4 virhepistettä. Ope ehdotti, että hyppäisin perään vielä 60 sentin luokan, sillä kerran esteet nähtyään Aasia menisi luultavasti sujuvammin ja rennommin.



Sain startata 60 sentin radan luokan ensimmäisenä, mutta ensin piti kuitenkin odotella rataan tutustumisen ajan. En vienyt Aasiaa enää mörkömaneesiin hermostumaan, vaan kävelimme vain rauhassa odotteluajan. Kolmosesteen alle tuli nyt valkoiset laatikot, joita Aasia ei ollut hypännyt ennen, joten radalle mennessämme kävin näyttämässä sille tätä estettä. Edelleen ponin mielentila vaikutti tavallista jännittyneemmältä, mutta laukka lähti kuitenkin jo etenemään rennommin. Ykköseste ylittyi ihan reippaasti, ja kakkosellekin päästiin lähestymään laukassa. Tuijotin itse jo linjan päässä odottavaa laatikkoestettä, enkä niinkään keskittynyt kakkosesteeseen, vaikka tämä oli se sama jolle Aasia oli äsken kieltänyt. Ehkä topakammalla käskemisellä oltaisiin menty kerrasta yli, mutta taas jokin tässä esteessä oli jännää ja Aasia kieltäytyi. Kerran esteen edessä käytyään se kuitenkin taas toisella yrityksellä meni yli. Kolmosesteen valkoiset laatikot saivat aikaan jarruttelua raviin, mutta pääsimme niiden yli yllättävänkin helposti. Loppuradan suhteen olin jo melko luottavainen. Nelosesteelle tuli vielä liirausta ja jarrutusta, mutta sen jälkeen lähti rullaamaan mukavasti. Kuutosesteelle eli ainoalle okserille mentiin jo oikein reippasti. Viimeinen este ylittyi myös rohkeasti, ja näin päästiin taas maaliin yhdellä kiellolla.

Aasian tuijottelut ja kiellot eivät olleet mikään maata kaatava asia, ja olin jälkimmäiseen rataan jo ihan tyytyväinenkin. Selvästikin Aasia tarvitse vain enemmän rutiinia kisaratoihin ja hyppäämiseen ylipäänsä, niin eiköhän siitä tule ihan hyvä ja sellainen, millä kisaamista aloittavat lapset voivat hypellä pieniä ratoja. Ei tee varmasti minullekaan pahaa treenata välillä ponilla, joka ei ihan itse ja automaattisesti mene joka esteen yli vaan jota täytyy ratsastaa tarkemmin.



Päivän pääluokka oli minulle tietenkin kasikymppi Vakella. Vake oli mennyt jo alle kaksi pienempää luokkaa, ja olin sivusta seuranneena todennut sen olevan tänään hyvin rauhallisella tuulella. Elättelin kuitenkin toiveita villi-Vaken esiin herättelemisestä. Rata ei sisältänyt mitään erikoisia haasteita, ja sarja oli tällä kertaa kahdelle askeleelle mitoitettu pysty-pysty-sarja, eli meidän kannaltamme varsin armollinen. Verryttelyn pidin aika minimaalisena, jotta Vakella riittäisi puhtia vielä päivän kolmanteen rataan. Yllätyksiä ei verkassa ilmennyt, ja Vake oli kohtuullisen reippaasti liikkeellä. Hypyistä tuli ihan mukavia, mutta toki olisin toivinut vielä kevyempää etuosaa ja ryhdikkäämpää menoa. Poni vaikutti vähän turhan järkevältä ja tasaiselta, eli pieni villiintyminen olisi ollut tässä tapauksessa ihan hyvä juttu.

Toisin kuin Aasia, Vake ei ainakaan jännittänyt mitään. Rataa aloittaessa sain patistella laukkaa vielä hieman hereille. Nyt ei ollut samanlaista sujuvuutta kuin Ankkurilahdella, vaan laukasta puuttui kaikki "ekstra". Tällaisellakin laukalla kyllä radat hyppäämme, mutta todistettavasti Vakelta löytyisi vielä suurempiakin vaihteita. Rata lähti joka tapauksessa varmalla otteella liikkelle. Ensimmäisille esteille mentiin hieman lähelle, mutta rytmi oli tasainen. Pienestä terävyyden puutteesta kertoi se, että kakkosesteen jälkeen oltiin ristilaukassa. Tämän korjaamisen jälkeen matka jatkui seuraavien esteiden yli tasaisesti ja rutinoituneesti.

Pohkeiden heittäminen taakse oli minulla oikein päivän teema. Huoh! © Silja Tuomivaara
Esteet 6 ja 7 muodostivat suhteutetun linjan, johon olin suunnitellut sopivaksi askelmääräksi kuutta laukkaa. Tässäpä olikin sitten käydä köpelösti, sillä kuuden laukan jälkeen oltiin vielä aika kaukana esteestä. Yritin silti tuupata Vakea hyppyyn ja sukelsin aivan holtittomasti, vaikka Vake tälläsikin vielä töpöaskeleen esteen juureen. Hyppy ponnisti lähes paikoiltaan, ja sukeltajallahan tuli siinä vaiheessa vaikeat oltavat. Vake pelasti tilanteen pomppaamalla esteen yli, ja piti vieläpä puomitkin paikoillaan. Minä keskityin tyylikkäästi kaulan halailemiseen, ja hetken jo ajattelin, että taasko tässä kämmittiin ratkaisevalla tavalla. Pääsin kuitenkin suoristautumaan nopeasti ylös, ja siinä vähän naurattikin, kun huomasin esteen ylittyneen sittenkin puhtaasti.

Ei muuta kuin uudestaan kiinni laukan rytmiin, ja kohti seuraavana vuorossa olevaa sarjaa. Vake ei ollut epäonnistuneesta hypystä ja kuskin kompuroinnista onneksi moksiskaan, vaan sarjalle mentiin epäröimättä ja sujuvasti. Selvitimmekin sarjavälin ilman vaikeuksia, ja kurvasimme sen jälkeen toiseen vaiheeseen puhtaan ykkösvaiheen suorittaneena. Seuraavalle okserille saatiin onneksi sujuva hyppy, joka vähän paikkaili edellisen okserin möhlimistä. Seuraaville esteille mentiin vähän lähemmäs, sillä olin yhden pahan arviointivirheen jälkeen varovaisempi. Käänsin sujuvan oikoreitin toiseksi viimeiselle esteelle, ja tämän jälkeen vielä oikaisin viimeiselle esteelle eli muurille siten, että lähestyminen jäi hieman vinoksi. Vake teki sen mitä luottoratsulta voi odottaa, ja näin toteutui tavoitteeni puhtaasta radasta.


Täysin tyylipuhdasta ei meno ollut eikä sujuvuus aivan parhaimmillaan, mutta tulokseen saattoi kyllä olla tyytyväinen. Olemme tehneet parempiakin ratoja, mutta ei tämä mikään huonoinkaan esityksemme ollut. Jäin kaipaamaan Vaken villimpää kisaponipersoonaa ja viikko sitten nähtyä ekstraenergiaa laukkaamiseen, mutta onhan toki niin, että päivän kolmas rata kotikisoissa ei koskaan ole se tilanne, jossa Vake reippainta menoa väläyttelee. Hyppäsi se sentään tunnollisen luotettavasti ja ansaitsee siitä kiitokset. Seminopea puhdas rata olikin tässä luokassa ihan kovaa valuuttaa, kun ei nollaratoja loppujen lopuksi erityisen paljon tullut. Jännitin sijoittumista luokan loppuun asti, ja niinhän siinä kävi, että päädyimme juuri viimeisenä sijoittuneiden joukkoon ollen viidensiä. Tämä on Vaken kanssa jo jotakin, sillä kautta aikain olemme vain kerran aikaisemmin sijoittuneet 80 sentin luokassa muutoin kuin taitoarvostelulla. Vaikka suorituksesta jäikin ehkä hohdokkuus puuttumaan, niin palkinnoille pääseminen tuntui ehdottomasti työvoitolta ja olin tästä oikein iloinen. Viime viikon epäonnistumisen jälkeen revanssi oli siis varsin onnistunut. Seuraavaksi etsimme sitten Vakesta taas ne villiponiasetukset.

Viides sija on jo ihan saavutus. © Anne
Videoista kiitokset Annelle ja Hannakaisalle!

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kaikesta yli tavalla tai toisella

Lauantaina olin ylimääräisellä estetunnilla hyppäämässä Aasialla. Aasian kanssa oli suunnitelma hypätä seuraavan päivän kisoissa, joten oli tietysti syytä treenata sen kanssa edes toinen hyppykerta alle. Poni olikin jo edeltävällä tunnilla hyppelemässä samoja pikkuesteitä, joten se oli valmiiksi tutustunut kentällä olevaan materiaaliin ja tehtäviin.

Verryttelyn aikana ylitimme ensin muutamia kertoja puomien ja kavaletin linjaa ravissa ja laukassa. Humputtelimme näiden tikkujen yli ihan sujuvasti, eikä Aasia jarrutellut tai kiemurrellut lähestymisessä. Sitten jatkoimme hyppyjen parissa pitkällä hyvin loivasti kaarevalla linjalla estekorkeuden ollessa noin 50 sentin tuntumassa. Aasia eteni mukavan reippaasti, mutta se ei kuitenkaan rohjennut venyttää hyppyihin vaan tikkasi mieluummin lyhyen askeleen aivan esteen juureen. Ehkä ponnistuspaikat olisivat voineet osua sujuvammin, jos olisin antanut ponin mennä esteelle rauhassa ja yhtään eteen työntämättä. Tehtävää pidennettiin vielä jatkamalla päädyn kautta lävistäjäesteelle ja tästä kaareva linja toiselle pystylle. Lävistäjäesteelle tultiin oikeassa laukassa, ja tässä lähestymisessä Aasia pääsi aika pahasti liiraamaan vasemmalle. Sain sen kammettua esteelle, mutta liiraamisen seurausena hyppy lähti vinosta ja meni tietysti pohjaan. Juuri sama ongelma esiintyi myös seuraavalla esteellä, jolle Aasia tuli kaarteesta edelleen vasemmalle kenollaan.

Kun linjat oli harjoiteltu läpi, hyppelimme koko radan noin 60 sentin korkeudella. Yhdestä pystystä tuli nyt okseri, joka hypättiin radalla kertaalleen molemmista suunnista. Viime kerralla emme Aasian kanssa hypänneetkään yhtään okseria, joten en tiennyt, vaikuttaisiko estetyypin vaihtuminen poniin mitenkään. Ennen kisoja tämä piti tietenkin testata. Okseri ei kuitenkaan ollut Aasialle mikään ihmeellinen juttu, vaan se ylittyi siinä missä pystytkin. Vasemmalle liirausta esiintyi edelleen, ja kaareva linjalla neloselta viitoselle oli vieläkin hankala. Radan loppupuolella tuli kuitenkin jo ihan mukavaa menoa ja sujuvia hyppyjä. Lopuksi saimme ottaa vielä radan ensimmäiset viisi estettä uudestaan. Esteiden ollessa nyt kaikin puolin tuttuja Aasia meni niille hyvällä imulla, ja hypyt lähtivät kolmella ensimmäisellä esteellä mukavasti vähän kauempaa ja ilman mitään epäröintejä. Hankalalla viimeisellä linjalla tuli vieläkin samaa vasemmalle painamista, jota yritettiin vielä korjata ylimääräisellä sakkokierroksella. Tilanne ei oikein tuntunut korjaantuvan toistoillakaan, joten sen annettiin olla. Kaikesta mentiin kuitenkin aina yli, tapahtui se sitten tyylillä tai ei.

Aasialla oli taas ihan hauska hypätä, vaikka välillä meno hieman epävakaata olikin. Näin pienillä esteillä minua ei kuitenkaan huoleta, vaikka välillä menee koheltamiseksi. Mukaan tuli myös niitä sujuvia pätkiä ja hyviä hyppyjä, jotka tuntuivat oikein mainioilta. Aasiahan on kyllä oikein näppärä, mutta sen kanssa täytyy vain jollain konstilla pysyä suorassa estelinjoilla. Okseritkin olivat Aasialle ok, joten ei sitten muuta kuin hakemaan lisää kokemusta kisoista.

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Etukenon torjuntatalkoot

Perjantai oli tuttuun tapaan Artsipäivä ja Aasia päivän poni. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tälläkin kertaa. Aloitimme raviverryttelyllä ratsastaen pitkille sivuille hyvin loivat kiemurat ja päätyihin ympyrät. Lähdin ratsastamaan Aasiaa tutuilla periaatteilla, eli aluksi kunnolla eteenpäin ja tasaisella tuntumalla. Ihan heti ei pyöreyttä löytynyt, mutta olin valmentajan mukaan juuri oikeilla jäljillä kun pyysin napakasti riittävän aktiivista ravia.

Pian otimme mukaan myös laukkaa pääty-ympyröillä. Laukassa korjattiin heti alkajaisiksi istuntaa, eli nyt piti päästä oikeasti pois etunojasta ja nojata oikein reilusti taakse. Aasia pääsee niin paljon vetämään minua etukenoon ja irti satulasta, ja ihmekö tuo jos koko laukka on sitten huonosti hanskassa ja menee tasapainottomaksi. En saa myöskään istunnalla soutamalla ylläpitää laukkaa, vaan ponin täytyy laukata ihan itse. Laukkapätkien jälkeen Aasia joka tapauksessa liikkui jo paljon paremmin ja ravasi ihan nätissä muodossa takajalkojen herättyä töihin.

Aloimme ratsastaa ravissa pituushalkaisijalle, josta väistettiin viitisen metriä uraa kohti, suoristettiin ja väistettiin takaisin pituushalkaisijalle. Otin tässä vaiheessa jalustimet kaulalle, jotta pääsin taas luontevammin istumaan harjoitusravissa. Aasia toimi ravissa kohtalaisen mukavasti aina odotellessamme päädyssä omaa tehtävävuoroa. Pituushalkaisijallekin se ravasi vielä asiallisella tuntumalla pyöreänä, mutta väistöissä tuli jonkin verran jännittymistä. Väistö ei ollut kumpaankaan suuntaan aivan läpihuutojuttu, vaan Aasia oli hieman nihkeä ottamaan ristiaskeleita. Ohjeena oli jarruttaa enemmän ulko-ohjalla, jottei etuosa päässyt karkaamaan. Väistöistä tosiaan puuttui selkeä tunne pohkeen väistämisestä kuuliaisesti vastakkaista ohjaa kohti, eli ongelma oli selvästi juuri pidätteen läpimenossa. Kuvion suorilla pätkillä Aasia sentään rentoutui ja pyöristyi.

Jatkoimme pituushalkaisijalla vielä laukkatehtävän merkeissä. Nyt pituushalkaisijalle ratsastettiin laukassa, siirrettiin noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen raviin, ja nostettiin ravipätkän jälkeen toisen puolen laukka hyvissä ajoin ennen päätyä. Vähän höpöksihän nämä laukkahommat taas menivät. Aasia ei tahtonut ottaa pidätettä vastaan, ja sen seurauksena linjalle tuli ensin kovasti kiemurtelua. Laukannostokaan ei tietysti onnistunut silloin, kun juostiin tukka putkella eteenpäin. Kun aloin olla vähän jämympi enkä antanut ponin kiikuttaa minua aivan mielensä mukaan, suoristui linja ja alkoi tulla oikein asiallisiakin laukannostoja. Vaikeutena oli kuitenkin päätyyn tullessa kaartaminen kulmaan laukassa. Tässä kohtaa tasapaino katosi, ja Aasia rikkoi lähes aina raville. Tästä ei nyt kuitenkaan tehty suurempaa numeroa, vaan tärkeintä oli ponin saaminen kontrolliin suoralla linjalla ja laukan nostaminen hyvin valmisteltuna. Sekä tietenkin taakse nojaaminen myös askellajista toiseen siirtyessä!

Loppupalaute oli, että minun täytyy ratsastaa ponia päättäväisesti myös silloin, kun se vähän vänkää vastaan ja yrittää humputtaa oman mielensä mukaan. Aasia on kiltti, mutta myös vähän omapäinen joissakin asioissa. Päättäväisyyttä tarvitaan myös istunnan korjaamiseen. Etukenoa vastaan on taisteltava väsymättä. Juuri istunta on tällä hetkellä pullonkaulana sille, että asiat loksahtaisivat oikeasti toimimaan, oli kyse mistä ratsusta hyvänsä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Sopivan haastava estevalmennus

Torstaina hyppelimme Vaken kanssa taas estevalmennuksessa. Iltapäivä oli aika lämmin, mutta onneksi Vake ei sentään aivan hyytynyt kuumuuteen, vaikka aluksi aika lötköltä vaikuttikin. Kun päästiin varsinaisen hyppäämisen makuun niin poni piristyi mukavasti liikkeelle. Aluksi ylitimme kolmikaarisella kiemuralla maapuomeja ja kavaletteja. Tässä tehtävässä vielä vähän nukuttiin, ja kiemura vaihtoineen alkoi onnistua toivotulla tavalla vasta sitten, kun rupesin ratsastamaan kaarteissa sisäpohjetta läpi ja suoristamaan kavaleteille kunnolla. Laukanvaihto oikeasta vasempaan vaati tällä kertaa enemmän keskittymistä, mutta tämä johtui selvästikin taipumuksesta puskea kavaletille tullessa vasemmalle lavalle.

Seuraava tehtävä sai Vaken mukavasti hereille. Tulimme pitkää suoraa linjaa, jossa oli ensin maapuomilta neljä laukkaa toiselle puomille ja tästä kolme laukkaa okserille. Vake sai näihin askelmääriin yltääkseen tulla ihan sujuvaa laukkaa, mutta tämä ei tuottanut vaikeuksia vaan nyt laukka lähti rullaamaan hyvin. Kolmen laukan välissä ennen okseria sainkin jäädä rauhassa odottamaan eikä tarvinnut ratsastaa enää ollenkaan eteen. Saatiin ihan kivoja hyppyjä okserille, joka vähitellen nousi ja oli lopulta noin 90 sentissä. Laukka tuntui tosi kivalta, ja siitä tulikin kehuja.

Sitten aloimme hypätä S-kiemuraa oikeasta laukasta vasempaan laukkaan vaihtaen (esteet 4-6). Kaarevat linjat esteiden välillä olivat noin 20 metrin mittaisia, ja meidän kuului tulla nämä kuudella laukalla eli melko tilavalla kaarteella oikaisematta. Ensimmäisellä kierroksella myöhästyin kääntämisessä ensimmäisen esteen jälkeen ja Vakekin erehtyi luulemaan, että oli tarkoitus jatkaa suoraan. Niinpä kaarteeseen tuli peräti seitsemän askelta. Tämän jälkeen sain tien korjattua kuntoon, ja kaarteet onnistuivat mukavasti kuudella laukalla. Ihan sujuvaa menoa. S-kiemuran perään jatkettiin seuraavaksi vielä lävistäjällä olevalle pysty-pysty-sarjalle. Sarjaväli oli kahdelle laukalle mitoitettu, mutta meille se oli kovin pitkä. Ensimmäisellä kerralla mokasin lähestymislinjan valinnassa täysin, ja tulimme sarjalle aivan liian oikaisten. A-osan hyppy tuli melko pohjaan, ja sitten väli olikin aivan liian pitkä eikä Vake halunnut venyttää vaan otti kolmannen askeleen mukaan. Sakkokierroksella korjasin lähestymislinjaa niin, että tulimme sisään oikomatta, mutta silti ei askel sattunut a-osalle oikein nappiin. Vake oli edelleen sitä mieltä, että tähän väliin kuului kolmas askel eli oli haluton venyttämään pidempää hyppyä b-osalle. Jätimme asian hautumaan.

Mukaan tuli vielä lisää esteitä, ja hyppäsimme nyt radan aloittaen noin 30 metrin suoralla linjalla muurilta pystylle. Tämän perään mentiin sarja ja S-kiemura. Esteet nousivat, ja ratakorkeutenamme oli suunnilleen 80-90 cm. Aloitimme muurilla ja pystyllä vähän lähelle menevillä hypyillä, eikä rata näin ollen lähtenyt ihan parhaassa mahdollisessa rytmissä liikkeelle. Sarjalla oli edelleen sama vika, eli ei aivan nappipaikkaa a-osalle ja väliin kolmas askel. S-kiemurakin meni vähän hyytyneesti tällä kertaa. Kaikesta yli, mutta sujuvuus oli vähän hukassa. Niinpä jatkoimme saman tien uudestaan sarjalle, johon tikattiin vieläkin lisäaskel hyvästä yrityksestä huolimatta. Tällainen ei nyt kelvannut, vaan sain käskyn jatkaa vielä suunnanvaihdon lävistäjäpystyn yli ja tulla taas uudestaan sarjalle. Nyt laukka lähti viimein oikein kunnolla eteen, ja onnistunut hyppy helpolle yksittäisesteelle auttoi saamaan rytmistä kiinni. Lennätin Vakea eteenpäin ennen sarjaa, ja viimein saatiin sujuvampi paikka ja hyppy a-osalle. Kun imu eteenpäin säilyi, niin väli menikin ihan mukavasti kahdella laukalla. Onnistuihan se lopulta! Sitten jatkoimme vielä uudestaan S-kiemuralle, jolla edettiin myöskin paremmin ja päästin sujuvasti hyviin paikkoihin. Jälkimmäiselle kaarelle Vake kylläkin pääsi oikaisemaan, mutta ratkaisin tilanteen ratsastamalla eteen ja kaarre menikin kivasti viidellä laukalla. Pienen hetkellisen hyytymisen jälkeen saimme siis loppuun hyvät suoritukset sekä sarjalle että kiemuralle.

Vake meni kyllä taas oikein kivasti ja yritteliäästi, ja voin olla ihan tyytyväinen siihen, että hieman teknisempikin tehtävä eli S-kiemura onnistui yli 80 sentin korkeudella. Vake onneksi auttaa minua paljon eikä nirppanokkaile pienistä epäonnistumisista, ja yhdessä tekemisen meininki on hyvä. Tämänpäiväisten tehtävien suorittaminen ei tuntunut varsinaisesti helpolta, mutta niistä selvittiin asiallisesti kunhan vaan ratsastin enkä hutiloinut. Näin sen tietysti kuuluu valmennuksissa ollakin, eli ei körötellä vain mukavuusalueella vaan pitää myös olla hieman haastetta. Ei haittaa, jos ei ensimmäisellä yrityksellä osu aivan nappiin, vaan tärkeintä on onnistua korjaamaan virheet ja suorittamaan tehtävä lopulta oikein.

P.S. Jo kaksi vuotta takana Vaken kanssa! Yhteinen taival alkoi 2.6.2014, joten vuosipäivä oli tänään.