Kurveja ja koukkauksia

Maanantain tunnin kohdalla luki "puomitunti" ja ratsukseni tuli Aasia. Päivän tehtävät rakentuivat pituushalkaisijalle rakennetun kolmen pikkuesteen jumppasarjan ympärille. Puomit jäivät maksimissaan noin 40 sentin korkeudelle, mutta esteissä oli kuitenkin tolpat, mistä oli varmasti apua tiukimmissa kääntämistehtävissä.

Aluksi ylitimme maassa olevat puomit ravissa, minkä jälkeen ne nostettiin kannattimilleen ja jumppalinja ylitettiin muutamia kertoja laukassa. Kuhunkin sarjaväliin tuli yksi laukka-askel, ja vielä sarjan jälkeen seurasi kolmen askeleen päässä maapuomi samalla suoralla linjalla. Maapuomin jälkeen tehtävänä oli jarruttaa ja pysäyttää hevonen suoraan kohti lyhyen sivun keskikohtaa. Ensimmäinen kierros meni Aasialta esteitä ihmetellessä, mutta niiden tultua tutuksi laukattiin linjan yli reippaasti ja epäröimättä. Ongelmaksi koitui oikeastaan liiankin innokas meno, eli pysäyttäminen sarjan jälkeen ei onnistunut aivan virtaviivaisesti. Sain kyllä Aasian pysähdykseen turpa seinää vasten, mutta jarrutus tapahtui kovasti kiemurtaen. Osa ongelmaa tuntui olevan se, että sarjalla Aasia sai laukata varsin reippaasti eteen venyäkseen väleihin halutuilla askelmäärillä. Tästä sujuvasta laukasta se ei tietenkään aivan äkkiä tullut kiinni.

Seuraavaksi jatkoimme eksoottisemmilla lähestymisillä, eli hyppäsimme nyt lävistäjillä vinottain sarjan ensimmäisen esteen sekä toisesta suunnasta keskimmäisen esteen. Aasia ei vinolähestymisistä hämääntynyt, vaan laukkasi puomien yli edelleen hyvällä imulla. Oikeasta vasempaan jopa laukanvaihto onnistui näppärästi. Seuraava tehtävävariaatio oli jo haastavampi, sillä nyt hypättiin ensimmäinen este vinottain laukkaa vaihtamatta, käännettiin sen jälkeen voltti seinälle ja tästä heti vinottain keskimmäiselle esteelle, jolla vaihtui laukka. Tämän jälkeen seurasi samanlainen voltti seinälle toiseen suuntaan ja lähestyminen vinottain viimeiselle esteelle. Ohjeena oli tietenkin pitää poni tarpeeksi rauhallisessa tempossa, sillä kaahaten eivät näin tiukat käännökset onnistuisi. Selvisimme kuitenkin tehtävästä paremmin kuin osasin odottaakaan. Aasia kääntyi ihan näppärästi ja pysyi reiteillä, laukassa säilyi energia ja laukka myös pysyi yllä tiukoista kurveista huolimatta. Ensimmäisen voltin lopulla käytiin hetkellisesti ravissa kun ei tasapaino riittänyt, mutta muuten mentiin oikein sujuvasti ja näppärästi ja aina tuli myötälaukkakin joka puomilta.

Käännöstehtäviä tuli vielä lisää, sillä seuraavaksi kurvasimme pitkältä sivulta U-käännöksen toisen ja kolmannen esteen väliin ja hyppäsimme edessä olevan kahden esteen sarjan. Haasteena oli siis saada energia säilymään kaarroksessa sekä hevonen nopeasti suoraksi, jotta yhden askeleen sarjaväli onnistuisi sujuvasti näin tiukasta lähestymisestä. Aasia hanskasi myös tämän tehtävän näppärästi, sillä ajatus eteenpäin säilyi hyvin koko ajan ja kaarteesta puomeille suoristaessa poni lähti pohkeesta napakasti eteen. Kohtalaisen suoraksikin onnistuin sen saamaan.

Tunnin päätteeksi saimme tiukimpien käännöstehtävien jälkeen mennä vielä vähän helpomman pätkän. Nyt pitkältä sivulta käännettiin voltti sarjan keskimmäisen esteen yli, sitten laukattiin päädyn kautta koko sarjan yli suoraan suuntaa vaihtaen, käännettiin toiselta pitkältä sivulta taas voltti keskimmäisen esteen yli, ja lopuksi vielä laukkailtiin molemmista suunnista vinolähestymiset keskimmäisen esteen yli. Tämäkin sujui ihan asiallisesti, tosin pidemmillä laukkaosuuksilla Aasia pääsi venähtämään jo turhankin pitkäksi, ja tipahdettiin jossain kurvissa raville. Muuten poni kyllä meni tasaisesti kuin juna eteenpäin.

Olipa oikein hauska tunti, ja tällaisia tiukkaakin tiukempia käännöksiä on turvallista treenailla kavalettikorkuisilla esteillä. Aasia yllätti oikein positiivisesti, kun se oli käännöksissä niin näppärä ja koko ajan tilanteen tasalla. Siitä on kyllä paljon apua, että ponilla on riittävästi omaa energiaa, joka ei tiukoissakaan kurveissa hyydy.

Vakauta itsesi, vakauta hevonen

Maanantain tunnille sain Hiliman. Ohjelmassa oli suurimmaksi koulua, mutta lopuksi mentiin myös puomitehtävää laukassa. Hilima oli aika hösö ja hötky jo tallissa, joten tunti lähti ihan väärällä jalalla liikkeelle. Parilla edellisellä kerralla Hilima on ollut alkutunnista ihanan rauhallinen ja kuuliainen, mutta nyt ei.

Käyntityöstä ei tullut oikein mitään, kun Hilimalla oli niin kauhea kiire. Ravikin oli kiireistä kipitystä, eikä tuntuma päässyt kevenemään eikä pehmenemään. Kun ei Hilima ole pyöreä, niin eipä se silloin taivukaan yhtään. Ohjeena Hiliman ratsastukseen oli erittäin vakaa ja muuttumaton tuntuma, joka asettaa hevoselle raamit ja pitää vähän vastaan, jos se yrittää pullikoida. Hilima havainnollistikin oikein hyvin, kuinka minulla tahtoo tuntuma elää ihan liikaa. Sellaisen tuntuman kanssa ei Hilima sitten oikein tiedä, miten päin olla, ja sen ratkaisu kaikkeen epämääräisyyteen on tietenkin vauhdin lisääminen ja tahdin kiihdyttäminen. Samoin istuntaan haluttiin paljon lisää vakautta ja pitoa, jotta myös hevonen jäisi siihen alle tasapainoon eikä lähtisi karkuun. Ei keikkumista, heilumista, kallistelua eikä ainakaan ylimukautumista liikkeeseen, vaan keskivartalo aivan lankuksi ja siitä ei livetä.

Teimme käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä pitkän sivun suuntaista linjaa pitkin hieman uran sisäpuolella. Oikeassa kierroksessa väistötehtävä meni aivan höpöksi, sillä Hilimalla oli tässä vaiheessa niin kauhea kiire. Yritin olla jämäkkä, ja tuntuma olikin sitten aika vahva jottei Hilima juossut aivan omille teilleen. Ei tämä oikein tuntunut toimivalta lähestymistavalta. Lyhyen vapaan käynnin jälkeen ja suunnan vaihtuessa jokin kuitenkin muuttui. Vasemmassa kierroksessa Hilima rauhoittui ravaamaan alta juoksematta, ja tuntumaan tuli pehmeyttä molemmin puolin. Jos en ollut tarkkana, niin vauhti lähti vaivihkaa kiihtymään, mutta suurimmaksi osaksi Hilima pysyi näpeissä ja pyöreällä niskalla. Nyt tosiaan tuntuma ei ollut enää vahva ja kova, vaan siinä oli vähän elastisuuttakin. Kun tällaisesta asetelmasta päästiin tekemään väistöä, niin loiva poikitus onnistui jopa ihan asiallisesti.

Hetkellisen rauhan jälkeen Hilima alkoi taas lopputunnista tohottaa, kun mukaan tuli laukkaa ja PUOMEJA. Työstimme kuin vuorollamme ensin laukkaa kuntoon ympyrällä, ja sitten käytiin puomitehtävän pariin. Pääty-ympyrälle oli asetettu neljä puomia yksi kullekin neljännekselle, ja näiden yli piti laukata ottaen jokaiseen väliin sama askelmäärä (4 tai 5). Ennen puomeille suuntaamista Hilima pysyi vielä hanskassa jotenkuten, vaikka mentiinkin sisälavalle puskien ja ulko-ohjan varassa roikkuen. Puomeilla rytmin kanssa oli ensin hakemista, eli osaan väleistä tuli neljä ja osaan viisi laukkaa, ja Hilima oli aika tohinoissaan. Viisi laukkaa oli järkevämpi ratkaisu tämän hevosen kanssa, ja lopulta onnistuttiinkin vasemmassa laukassa menemään ympyrää hetki rytmissä ja tasaisilla askelmäärillä.

Oikeassa laukassa ei sitten ollut ollenkaan niin helppoa. Oikea kierros oli meille näköjään kaikessa ongelma tänään. Rytmi ei löytynyt alkuunkaan, ja kun yritin laajentaa kaarrosta ympyrän avoimella sivulla mahduttaakseni viidennen askeleen mukaan, luikahtikin Hilima puomin ohi, ja törmäsi hieman kavaletin jalkaan. Tämän jälkeen se olikin aivan tiloissa ja alkoi loikkia puomien yli vähän miten sattuu. Otettiin pieni tuumaustauko käynnissä tilanteen nollaamiseksi, ja sitten aloitettiin tehtävä ravissa. Kun puomit ylittyivät ravissa rauhallisesti, palattiin vielä laukkaan, ja saatiin vähän asiallisempi kierros laukassa. Yritin olla itse mahdollisimman vakaa ja rauhallinen, ja se onnistui siinä määrin, että Hilimakin malttoi nyt laukata puomien yli kiihtymättä aivan sataan.

Olipa hankalaa vähän kaikki. Minulla on epäilykseni, että Hilima jostain syystä ottaa ahtaassa maneesissa enemmän ylikierroksia kuin ulkona kentällä, koska meidän maneesikertamme näköjään aina menevät höpöksi. Hiliman kaltainen hevonen vaatisi vaan niin paljon jämäkkyyttä istuntaan, jotta se pysyisi koko ajan kasassa ja ratsastajan "kanssa". Siinäpä ne omat epävakaudet ja puutteellinen istunnan pito paljastuvat.

Toiveratsulla puomeja

Maanantain tunnille sain Masan, jota olin jo pitkään toivonut. Masalla pääsin lyhyesti koeratsastamaan keväällä kun sitä käytiin myyjällä katsomassa, mutta ruunan muutettua Tallinmäelle en ollut sen selkään päässyt. Nyt sitten osui kohdalle. Ratsastimme maneesissa, ja ohjelmassa oli maapuomeja.

Maneesissa oli puomisarjoja kulmien kohdalla sekä pitkä puomiviuhka keskiympyrällä. Suurin osa tunnista ratsastettiin ravissa näiden yli, ja sarjojen ylityskohtaa oli tarkoitus vaihdella sitten, että askelta tuli pidennettyä ja lyhennettyä. Samalla oli ideana lyhentää ja pidentää myös hevosen muotoa, ja ensin tavoitteena oli rento eteen-alas-muoto. Lopuksi mukaan otettiin myös laukannostoja sekä mentiin muutamien kulmapuomien yli laukassa. 

Masalla oli homma tietenkin hanskassa, eli sen kanssa ei suurempia ongelmia ollut ja meno oli hyvin tasaista. Minulla oli kuitenkin läpi tunnin sellainen olo, etten päässyt siihen oikein kunnolla vaikuttamaan. Teinpä selässä mitä hyvänsä niin Masa mennä puksutti melko lailla samalla tavalla. Masa liikkuu aina ns. perusmuodossa, eli ylälinja pyöreähkönä, mutta olisin halunnut saada sen myötäämään niskasta vielä paremmin ja pehmenemään suustaan. Jähmeys kuolaimelle johtui tietenkin siitä, ettei takaosa ollut tarpeeksi aktiivinen enkä yrityksistä huolimatta onnistunut aktiivisuutta lisäämään. Masa kyllä eteni eikä varsinaisesti hitaillut, mutta ei ollut terävä. Askeleen venyttämiseen sitä sai hieman kannustaa, mutta pohkeella ja maiskutuksella avustettuna se kyllä alkoi venyttää ravia puomien yli paremmin. Näin pääsimme sujuvasti puomien yli myös viuhkan ulkoreunasta.

Laukan Masa nosti aina oikein nohevasti, ja laukkapätkien myötä se tuntui jo ihan innostuvankin. Myös laukkaan olisi pitänyt saada lisää terävyyttä ja pyörivyyttä. Kulmapuomeille tullessa sai myös olla tarkkana, ettei Masa lähtenyt kaatumaan kovasti sisäänpäin ja livahtanut liian sisäreunaan tai jopa puomien ohi. Lopuksi tulimme yksi kerrallaan kaikki tehtävät siten, että teimme kaikkien kulmapuomien ympärille laukka- tai ravivoltit ja ylitimme samat puomisarjat kaksi kertaa peräkkäin. Masa kääntyi ja ohjautui ihan asiallisesti, mutta yritykseni kasata laukkaa terävämmäksi ja pyörivämmäksi eivät onnistuneet. Laukka jäi liian löysäksi, ja niinpä ei askelkaan aina osunut puomeille.

Loppuraveissa Masa liikkui reippaasti ja sitä sai jo melkein pidätellä. Sain ratsastettua sitä hieman eteen ja alas, mutta ympyröillä keventäessä sorruin aivan kammottavaan sisäänpäin kallisteluun kylki rutussa. Oikeassa kierroksessa sentään huomasin tämän itsekin siinä vaiheessa kun ope asiasta huomautti, mutta vasemmassa kierroksessa en edes kyennyt kallisteluani hahmottamaan.

Tunti meni vähän tasapaksusti. Masa on tosiaan oikein kiva ja osaava polle, mutta kuten sanottua, en saanut siihen mitään syvällisempää keskusteluyhteyttä. Ratsastus oli vähän sellaista hyödytöntä jumputtamista. Onhan se tietysti selvää, että vieraan hevosen kanssa ei heti synny samanlaista yhteistyötä eikä se ole samalla tavalla muovattavissa kuin ns. omille avuille viritetty ratsu (lue: Vake). Lähinnä häiritsi se, etten oikein edes tiennyt, mitä pitäisi tehdä, ja ratsastin hyvin päämäärättömästi. Masan kanssa pääsee periaatteessa helpolla, sillä se suorittaa kuuliaisesti kaikki ratsastuskoulutunnin tehtävät, mutta mysteeriksi jäi, miten siitä voisi saada irti vähän enemmän kuin peruspuksutusta.

Suurimmaksi osaksi hallinnassa

Maanantairatsu oli jälleen Aasia, ja tunnin aiheena sekä koulua että puomiharjoituksia. Tällä kertaa mentiin sateen takia maneesissa.

Aloitimme loivan kiemuran sekä volttien parissa ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ehkä juuri ratsastusta edeltänyt pilatestunti oli tehnyt tehtävänsä, sillä löysin nyt jotenkin tosi napakan ja ryhdikkään istunnan. Hartiat pysyivät pystyssä ja kyynärpäissä oli kulma, ja korsetti piti koko pakettia kasassa. Käynnissä Aasia kulki oikein mukavalla tuntumalla pyöreänä ja tasaisena. Ravissa taivutusten vaihto suunnasta toiseen ei sujunut aivan yhtä pehmeästi, vaan etuosa lipsahti kiemuran kaarilla välillä omille teilleen. Ravivoltit vasemmalle sujuivat aika nätisti, mutta oikealle oli asetuksen kanssa työläämpää. Ope kehottikin käyttämään apuna hienovaraista takaosan väistätystä oikealla pohkeella, jos ei oikeaan puoleen meinannut saada voltille kääntyessä otetta. Aasia tarjosi kyllä mukavia pätkiä myös ravissa, ja olin erityisen tyytyväinen kun istunta pysyi näin mukavasti kasassa koko ajan.

Mukaan otettiin hetken päästä myös puomeja ja laukkaa. Toisella pitkällä sivulla jatkettiin loivan kiemuran ja volttien ratsastusta ravissa, ja toisen pitkän sivun suuntaisella linjalla ylitettiin kolme maapuomia 14 metrin eli neljän laukka-askeleen väleillä. Ensimmäisellä kerralla vastaan tulevat puomit olivat Aasialle ihmetyksen aihe, ja se oikein loikkasi ensimmäisen puomin yli sekä kiemurteli ja tuijotteli seuraavilla. Tehtävän käydessä tutuksi puomit ylittyivät rohkeasti ja vauhdikkaasti. Neljä laukkaa sopi väleihin varsin mukavasti. Laukkatehtävän myötä Aasia tietenkin vähän kuumui, joten ravikuviolla sitä joutui nyt rauhoittelemaan huomattavasti enemmän.

Tulimme puomilinjaa vielä toisesta suunnasta eli oikeassa laukassa, ja nyt haluttiin ensimmäiseen väliin lyhyempää laukkaa eli viisi askelta. Aasia mennä porhalsi linjan läpi kuin juna, joten ajatus viidennen askeleen sullomisesta mukaan tuntui ensin ihan mahdottomalta. Ponilta nimittäin katosi jarrut puomilinjalle kääntyessä. Aloin sitten ratsastaa linjalle niin, että nostin käynnistä laukan vasta juuri lyhyeltä sivulta puomeja kohti kääntyessä, ja näin vauhti ei ennen puomeja ehtinyt vielä kiihtyä liikaa vaan sain jonkinlaisen kontrollin säilytettyä. Tämän kikan avulla sain kuin sainkin ratsastettua ensimmäisen välin viidellä laukalla ja toisen neljällä, kuten tehtävänanto kuului.

Lopuksi ratsastimme vielä "puomiradan", johon kuului kaarevia linjoja määrittelemättömillä askelmäärillä, suora kolmen laukan linja sekä kentän poikki ylitettävä laukanvaihtoeste, jolla siis puomi oli ehkä 30 cm irti maasta. Ensimmäinen ratakierros alkoi aika mukavasti. Aasia imi eteenpäin, mutta oli vielä tasapainossa eikä liian kiireinen. Tällaisella laukalla askel osui puomeille nätisti, ja pikkuesteelle tuli näppärä hyppy ja laukanvaihto. Loppua kohti vauhti alkoi sitten kiihtyä ja meno muuttua etupainoiseksi, ja jäin puristamaan reisillä ilman kunnon mahdollisuuksia vaikuttaa laukkaan. Kolmen askeleen väliin ei sitten oikein mahduttukaan kunnolla. Menimme samaa tehtävää vielä toisen kierroksen. Aasia tuntui edelleen hieman vyöryvän eteenpäin, joten askel puomeille osui vähän tuurilla jos osui. Ohjaus kuitenkin toimi ja kaikki ylittyi reippaasti, eli siltä osin oli asiallista.

Tunnista jäi ihan kiva mieli, koska sileän osuus alussa meni oikein mukavasti ja puomeillakin välähteli hyviä pätkiä. Pääsin laukassakin istumaan jo ajoittain paremmin, ja silloin meno olikin hallitumpaa. Pidempien puomiratojen aikana istunta pääsi välillä pettämään, mikä näkyi heti kiireisempänä "eteenpäin kaatumisena" ponin osalta. Parhaimmillaan olimme kuitenkin puomeilla oikein päteviä. Kun vaan en könötä ja purista reisillä, niin ponikin malttaa ja alkaa löytää tasapainoa.

Vaihteet hukassa

Maanantain tunnilla oli tällä kertaa puomeja, ja sain Aasian. Myös Aasia vaikutti syksyn lähestyessä muuttuneen entistäkin virkeämmäksi, ja sillä oli tänään jonkinmoinen tuijottelupäivä. Muun muassa kentän reunalla oleva rekvisiitta oli tuijottelun kohteena. Ratsastin tarkoituksella maapuomien yli jo käynnissä, mutta siitä huolimatta Aasia vähän katsoi ja jännitti jokaista puomia niiden tullessa ensimmäistä kertaa vastaan ravissa. Kun puomin yli oli kerran ravattu, oli se sen jälkeen tuttu ja turvallinen. Laukassa toistui taas sama juttu. Hassu poni.

Ravi- ja laukkaverryttelyn jälkeen menimme ensin puomitehtävää ympyrällä. Tehtävänä oli ratsastaa ison ympyrän kaarella kolmen laukan puomiväli suuremmassa laukassa, ja sen jälkeen lyhentää laukkaa pienelle voltille, jolla ylitettiin yksittäinen puomi. Aasialla oli viitosvaihde päällä, ja kolmen laukan väli meni suorastaan lentäen. Ongelmaksi muodostui tietenkin laukan lyhentäminen. Sain kyllä ponin kääntymään voltille, mutta se meni liian lujaa eikä voltti ollut millään lailla hallittu ja tasapainoinen. Pidäte ei siis mennyt alkuunkaan läpi, eikä tämä ollut ihmekään, sillä en saanut istuttua kiinni satulassa vaan ponin kiikuttaessa roikuin ohjissa ja puristin polvilla. Otin Aasian käyntiin, ja koetin muutaman kerran lähteä uudestaan laukkaan säilyttäen kontrollin ja tiiviin istunnan. Lopulta sain istuttua paremmin satulassa polvilla puristamatta, ja sain istunnalla laukkaa jarrutettua. Näin laukkavoltti onnistui jo huomattavasti rauhallisemmin ja kontrolloidummin. Kun vaihdoimme suuntaa vasempaan, kuunteli Aasia pikkuvoltilla jo paljon paremmin. Tässä suunnassa vaikeampi oli oikeastaan iso ympyrä, jolla Aasia lähti vauhtia kiihdyttäen kaatumaan sisälle päin. Tämän seurauksena askeleen sovittaminen kaarteesta lähestyttävälle puomille kävi hankalaksi.

Seuraavassakin tehtävässä tarvittiin säätövaraa laukkaan. Kuvioon kuului kolmen laukan suora linja sujuvassa laukassa, heti perään kuuden laukan kaareva linja hieman lyhentäen, ja vielä samaan putkeen ympyrän kaarella sujuva neljän laukan väli. Tätä mentiin ensin vasemmassa laukassa, ja sitten oikeassa laukassa toisesta päästä aloittaen. Aasialla oli laukassa hyvä imu eteenpäin, ja tehtävä alkoikin yleensä kivasti. Loppua kohti vauhti kuitenkin pääsi kiihtymään ja tasapaino heikkenemään, ja varsinkin kaarevat linjat vasemmalle menivät aivan liikaa sisään kaatuen. Hyvää oli se, että Aasia meni puomien yli reippaasti ja epäröimättä, suorastaan innokkaasti. Laukassa vaan ei ollut kovin montaa vaihdetta, joten lyhentäminen ja kiinniottaminen ei kyllä onnistunut enää siinä vaiheessa, kun edellinen puomiväli oli menty vauhdikkaammin. Puomikuvio onnistui mukavammin oikeasta laukasta, jolloin kaarevat linjat olivat vuorossa ensimmäisenä eli siinä vaiheessa kun laukka oli vielä hanskassa. Otinkin ensimmäisen kaarteen hillitymmin viidellä askeleella, mikä onnistui varsin kivasti. Tässä suunnassa poni ei lähtenyt kaatumaan niin pahasti sisäänpäin, joten kaarteet oli helpompi ratsastaa.

Kuten osasin odottaa, laukan säätely ei Aasialla onnistunut aivan viimeisen päälle näppärästi. Jonkinlainen rytmi puomien ylitykseen kuitenkin aina hetkittäin löytyi, vaikka ennen pitkää homma levisikin eteenpäin vyörymiseksi. Minun täytyy vain istua sitkeästi pystyssä ja napakasti satulassa, vaikka se niin vaikealta tuntuukin ponin käydessä kiireiseksi. Hyvä huomio oli, että puristan huomaamattani polvilla, ja tämä saa paitsi istunnan irtomaan myös ponin juoksemaan alta. Helpotti kummasti, kun sain polvet rentoutettua irti satulasta. Kiinni ei saisi tarrata myöskään vauhdin kiihtyessä ja ponin käydessä etupainoiseksi, vaikka juuri niinhän siinä tuppaa aina käymään.

Einolan leiri, 3. tunti: puomitehtäviä ja perusratsastusta

Innostuin maanantai-iltana vielä mukaan lisätunnille, sillä luvassa oli puomiharjoituksia. Vapaana olevista ratsuista valitsin vuonohevostamma Nupun, joka olikin jo viime kesältä minulle tuttu. Sadetta tuli kuin saavista kaataen, joten tämäkin tunti mentiin maneesissa. Sateen kohina kattoon toi vielä oman haasteensa, sillä kaikkia open ohjeita ei tässä taustamelussa meinannut mitenkään kuulla. Jopas meille sattui leirisäät!

Menimme hyvin yksinkertaisia puomiharjoituksia ja niitäkin enimmäkseen ravissa, joten tämä meni aika lailla koulutunnista, ja varsinkin ravia ehti työstää aika mukavasti. Nuppua sai aluksi hieman herätellä liikkeelle, mutta varsinaisesti laiska se ei ollut. Pienessä maneesissa vaan liike jäi helposti vähän hitaaksi. Otin taktiikaksi napakan pohkeilla ratsastamisen, ja tunnin edetessä pidemmälle tämä tuntuikin tuottavan tulosta. Aluksi Nuppu vaikutti melko jäykkäniskaiselta pötkylältä, mutta moottorin käynnistyessä poni alkoi jo vähän myödätäkin niskastaan. Lyhyissä pätkissä meno tuntui ihan mukavan letkeältä ja kevyeltä, mutta en saanut Nuppua jäämään apujen väliin pidemmäksi ajaksi. Selvästi Nuppu kyllä osaa työskennellä pyöreänä ja kevyenä, mutta ihan ilmaiseksi se ei tällaista menoa tarjonnut. Välillä herpaannuin ja unohdin pohkeet, mutta kun keskityin ratsastamaan napakasti ja oikein niin Nuppu kulki taas pätkän pyöreämpänä.

Aluksi ratsastimme pitkään ja hartaasti puomisarjaa pienellä pääty-ympyrällä. Puomit oli nostettu ulkoreunasta ylös maasta, ja tehtävän ideana oli vaihdella askeleen pituutta ratsastaen välillä puomisarjan sisäreunasta ja välillä ulkoreunasta. Aluksi nuppu piti saada kääntymään tehokkaammin ulkopohkeella, mutta myöhemmin pääasiallisena ongelmakohtana oli sisäpohkeen läpimeno. Etenkin pientä ympyrää puomien sisäreunasta ratsastaessa Nuppu lähti kaatumaan suoralla rungolla pohjetta vastaan, eli se olisi pitänyt saada taipumaan notkeammin. Ohjeena oli nostaa sisäkättä ylöspäin samalla, kun käytin sisäpohjetta. Parhaimmat ravipuomien ylitykset tulivat tunnin loppupuolella, kun Nupun askel venyi jo letkeämmin pidemmäksi.

Laukassa ylitimme pääty-ympyrällä yksittäistä minikavalettia ja pitkällä sivulla maapuomia. Nupun laukkaa piti ensin patistella pyörimään kunnolla, mutta pohkeella ratsastaessa tuli laukassakin pyöreitä hetkiä etenkin pääty-ympyrällä. Puomi ja kavaletti ylittyivät enimmäkseen ihan näppärästi, tosin Nupun laukassa ei tuntunut olevan ainakaan tällä hetkellä kovin paljon lyhentämis- tai pidentämisvaraa. Sopiva askel kavaletille löytyi näin ollen lähinnä kaarretta säätelemällä. Rytmi pysyi melko tasaisena, mutta edelleen olisi poni saanut taipua paremmin kavaletille tullessaan.

Loppuraveissa Nuppu oli mukavan pyöreä ja letkeä sekä hyvällä tuntumalla, joten tunnin työskentely oli tuottanut tulosta. Lyhytkaulaisuudesta ja pötkylämäisyydestä huolimatta Nuppu osaa kyllä olla yllättävän kiva. Viime kesänäkin sain siitä muutamia parempia pätkiä irti, mutta nyt osasin mielestäni ratsastaa tätäkin ponia vähän paremmin. Laukkaa olisi pitänyt saada paremmin takaosan päälle ja pyörimään, mutta ravi oli lopulta aika näppärää. Tykkään Nupusta, ja silläkin menisin mielelläni lisää.

Yllättävän pyöreästi

Maanantain tunnille sain pitkästä aikaa Kingin. Menimme maneesissa, ja koska tunnin aihetta sai toivoa, päädyimme puomiharjoitusten pariin. Ensin kuitenkin mentiin hetki sileällä ravissa ja laukassa verrytellen.

Kingi tuntuikin jotenkin notkeammalta ja vastaanottavaisemmalta kuin pitkiin aikoihin, ja heti ohjat otettuani sain sen myötäämään niskasta pyöreämmäksi. Mitä ihmettä? Vasen kierros oli toki vaikeampi, mutta oikealle ratsastaessa poni kyllä loksahti kuolaimelle, kunhan muistin pitää vahvat ja tasaiset ulkoavut samalla kun asetin sisälle ja ratsastin pohkeella tuntumaa kohti. Tällainen Kingi oli talvella kun sillä ensimmäisiä kertoja ratsastin, mutta sitten välissä tuli ihan toivoton rautakankikausi. Mikä lie nyt muuttunut, mutta olipa kiva pitkästä aikaa saada Kingistä parempaa menoa irti. Ope ohjeisti rentouttamaan tuntuman kevyeksi heti, kun Kingi myötäsi ja pyöristyi. Piti myös muistaa, että Kingiä ei tule yrittää saada kovin lyhyeen muotoon, koska sillä on niin ahtaat leukaperät. Laukassa Kingi tuntui ensin vähän hitaalta, mutta eipä tarvinnut kuin yksi pitkä sivu ratsastaa suhisten eteenpäin niin poni virittyi liikkumaan eteen ja sitä sai alkaa pidellä. Laukasta oli pyöreys kaukana, mutta ainakin löytyi mukavan rullaava ratatempo.

Puomitehtävien osalta harjoittelimme perusteellisemmin kahden kavaletin linjaa ympyrän kaarella. Väli oli 14 metriä, ja tämä piti tulla sekä neljällä että kolmella laukalla. Neljä askelta oli Kingin kanssa helppo nakki, mutta kolme ei onnistunutkaan aivan ensiyrittämällä. Ratsastin laukkaa eteen parhaani mukaan, mutta sen lisäksi tarvittiin myös tien optimointia. Oikaiseminen molempien kavalettien sisäreunasta ei ollut se juttu, vaan ennemminkin piti ensimmäinen kavaletti ylittää ulkoreunasta samalla sisäänpäin johtaen. Tällä tavoin pääsin ratsastamaan kavalettien välille mahdollisimman suoran linjan, ja neljännen askeleen pudottaminen pois onnistui. Oikea kierros oli vasenta helpompi, sillä vasemmassa laukassa poni tuntui kaatuvan liian paljon sisäkyljelle. Molempiin suuntiin kuitenkin saatiin onnistuneet kolmen laukan suoritukset, vaikkei ehkä ihan tyylipuhtaasti.

Lopuksi ratsastimme laukan pidentämistä ja lyhentämistä sisältävän puomiradan. Tähän kuului äskeinen kaareva linja vasemmassa laukassa neljällä ja oikeassa kolmella askeleella, 17 metrin suora linja kuudella ja viidellä askeleella sekä vinottain kentän keskellä ylitettävä puomi, jolla piti vaihtaa laukkaa. Onnistuimme menemään etäisyydet halutuilla askelmäärillä, tosin kolmen laukan kaarelle tarvittiin sakkokierros. Suoralla linjalla puolestaan olisin voinut lyhentää laukkaa vielä selkeämminkin. Vaihto puomilla vasemmasta oikeaan laukkaan jäi takaosasta vajaaksi, mutta oikeasta vasempaan Kingi vaihtoi ihan puhtaasti.

Lopuksi menimme vielä hetken harjoitus- sekä kevyttä ravia. Kingi oli edelleen hankala vasemmalle, enkä saanut sitä tässä suunnassa kunnolla pyöristymään. Oikeassa kierroksessa ote löytyi paremmin, mutta olisin saanut ratsastaa edelleen enemmän pohkeella ja vähemmän ohjalla. Parhaiten Kingi pyöristyi, kun aloin keventää ja annoin sen venyttää kaulaa kevyemmällä tuntumalla.

Ihan mukava tunti, joka jätti pienen kipinän mennä Kingillä taas vaikka enemmänkin. Jostain syystä onnistuin pitkästä aikaa ratsastamaan Kingiä pyöreämmäksi, ja kyllähän se on silloin aivan eri poni kuin lankkuna juostessaan. Ravissa oli oikein kivoja pätkiä, mutta laukassa Kingi pitäisi vielä saada lyhyemmäksi ja paremmin takaosansa päälle, jos sillä tosissaan tahtoisi hypätä.

Tuttuakin tutumpaa

Maanantain tunnille minulla oli vapaus valita ratsu kolmesta kivasta vaihtoehdosta. Vaikean valinnan tulos oli lopulta Vake. Tunnilla mentiin puomeja, ja ajattelin, että samalla tämä toimisi jonkinsorttisena sileän treeninä Vaken kanssa. Kouluratsastushommat kun ovat jääneet Vaken osalta viime viikkoina hieman paitsioon, mikä ei ole hyvä juttu, sillä se alkaa ennen pitkää näkyä hyppäämisessäkin. Tunnin alussa Vake oli kovasti kiusaantunut ilmeisesti ötököistä, ja puri kuolainta sekä nakkeli niskojaan. Helpotukseksi sille haettiin tallista turpaverkko sierainten päälle, ja verkon kanssa kuolaimen pureminen loppui kokonaan ja pään heiluttelukin rauhoittui lähes täysin.

Ratsastimme aluksi tavanomaista suoraa puomilinjaa 17 metrin etäisyydellä, ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukassa oli tarkoitus tulla hieman askelta lyhentäen, mikä Vakelle tarkoitti kuutta askelta. Sopiva laukka löytyikin lähes automaattisesti, joten tämä oli helppo nakki. Tätä samaa tehtävää on höylätty Vaken kanssa niin monet kerrat. Keskityinkin oikeastaan enemmän ratsastamiseen puomitehtävän ulkopuolella, ja koetin taivutella sekä ratsastaa Vakea pyöreäksi. Näin alkutunnista oli vielä vähän nihkeää tämän suhteen, ja Vake tuntui hieman makaavan ohjalla sekä etuosan päällä.

Seuraavassa tehtävässä oli jo hieman enemmän haastetta, sillä nyt ratsastimme suurella ympyrällä kolmen puomin sarjan yli. Ravissa sain patisetella liikettä eteenpäin ja askelta venymään, sillä aluksi Vake tapasi ottaa ainakin toiseen puomiväliin töksähtävän lisäaskeleen. Pohjetta, pohjetta lisää, ja ravi alkoi sitten parantuakin niin että puomit ylittyivät sujuvasti ja joustavalla askeleella. Samalla alkoi myös etuosa tuntua pikkuhiljaa kevyemmältä ja liikumiseen tulla pyöreyttä. Ratsastimme ympyräpuomeja myös laukassa. Laukka pyöri nyt hyvin, ja Vake venyi puomien yli oikein asiallisesti. Ei tietoakaan kömpelöydestä tai puomeilla jarruttelusta, vaan laukka ponnisti hyvin puomilta toiselle. Perinteisesti ongelmalliseksi kokemani tehtävä sujui nyt siis oikein hienosti.

Harjoittelimme vielä muutamat laukanvaihdot lävistäjäkavaleteilla. Näissä ei tietenkään ollut meille mitään vaikeaa, vaan Vake vaihteli laukat ihan ilmaiseksi eikä minun tarvinnut tehdä yhtään mitään. Niinpä ope sovelsi meille sitten hieman vaikeamman tehtävän, eli saimme hypellä kahdeksikolla noin 60-senttistä pystyestettä, joka oli sijoitettu lävistäjälle. Oikeasta laukasta esteelle pääsi väljällä tiellä, mutta hypystä piti kääntyä melko tiukasti vasemmalle, ja vasemmassa laukassa lähestymiskaarre aidalta oli melko pieni. Tässä sainkin sitten johtaa ja kääntää enemmän, enkä vain matkustella kyydissä. Vake kyllä vaihteli laukat tälläkin tehtävällä, kunhan aina hypyssä varmistin sille uuden suunnan.

Lopuksi työskentelimme vielä hetken ravissa taivutellen hevosia kolmikaarisella kiemurauralla. Vake oli nyt tunnin lopussa mukavan notkea ja pehmeä, ja sanoisin jopa, että ryhdikäskin. Muoto oli mukavan pyöreä, ja Vake tuntui myös kantavan etuosaansa aika hyvin. Pohkeella pääsi siis ratsastamaan askelta pidemmäksi ja selkää ylöspäin, sen sijaan että liike olisi vyörynyt pohkeesta vain etuosan päälle ja tyssännyt saman tien siihen. Ei hullumpaa! Tunnilla ei tullut varsinaisesti mitään uutta, mutta olihan se mukavaa mennä Vakella ja todeta, että sen kanssa homma toimii ihan kohtalaisesti. Kyllä Vaken kanssa tuntuu aina siltä kuin oman hevosen selkään nousisi, ja sillä ratsastaminen on niin tuttua ja kotoisaa (myös niiden ongelmakohtien osalta). Minulla ei koskaan ole ollut omaa hevosta, joten tällaiselle tuttuusasteelle en ole koskaan aikaisemmin minkään hevosen kanssa päässyt.

Virkeyttä puomeilta

Maanantain tunnille odotin koulukisatreeniä, mutta meillä olikin "vähän kaikkea" -tunti eli koulua ja puomeja sekaisin saman tunnin aikana. Ihan hyvä niin, sillä menin Vakella ja puomiharjoitukset saavat yleensä Vaken virkeämmäksi kuin yksitoikkoinen kouluratsastus.

Alkuravien aikana ylitimme maapuomeja keskiympyrällä. Vake askelsi puomien yli hyvin, mutta muuten ravi oli vielä nihkeää eikä kunnolla pyöreää. Etuosa tuntui hieman raskaalta. Raviverryttelyn jälkeen aloimme lyhentää ja pidentää askelta ensin käynnissä ja sitten ravissa. Lyhennykset tulivat lyhyille sivuille, ja otin asiakseni ratsastaa taas Artsin valmennusta mukaillen: ulko-ohja kevyenä eteen ratsastaessa, ja kokoamiseen/lyhentämiseen ulko-ohjaa vähän enemmän mukaan. Vake tuli lyhennyksissä hienolle kaulalle, eli kyllä siellä jotain tapahtui. Energiaa olisi kuitenkin saanut olla enemmän, sillä nyt askel lähinnä pieneni ja hidastui varsinaisen kokoamisen sijaan. Eteen ratsastaessa heitin tyypillisesti ohjia liikaa pois (eli suoristin kädet), ja ope kehottikin säilyttämään pyöreän raamin paremmin myös askeleen pidentyessä. Tämä oli tosiaan jo kolmas kerta peräkkäin kun Vaken kanssa tehtiin samaa tai samankaltaista tehtävää, ja joka kerta tämä on tuntunut toimivan Vaken muokkaamisessa hyvin. Ravin sisällä tehtävien siirtymisten ja "kokoamisen" kautta tosiaankin löytyy parempaa muotoa ja ryhtiä sekä sopiva tuntuma.

Teimme vielä laukannostoja lyhyiltä sivuilta, ja laukassa ratsastettiin pääty-ympyröitä. Laukassa ope muistutteli nojaamaan taakse, ja niinhän siinä kävi, että kun suoristin itseni pystyyn tuli istuntaan paljon jäntevämpi tuntu. Sen seurauksena myös tuntuma parani, ja Vake alkoi hakeutua pyöreämmäksi. Ympyrälle kääntyessä Vake yritti ensin livahtaa ulos karkuun, joten etujalkojen kääntämiseen tarvittiin taas lisää huolellisuutta.

Sitten olikin taas puomitehtävän aika. Menimme tuttuakin tutumpaa 20 metrin suoraa linjaa puomilta toiselle, ja Vake jaksoi oikein innostua. Aluksi etäisyys tahtoi olla hieman pitkä kuudelle laukalle, mutta kun Vake heräsi niin sitä saikin alkaa oikein pidellä ja lyhentää. Toisesta päädystä linjalle kääntyessä poni yritti suorastaan "viedä". Tämän energiapiikin seurauksena sain sitten laukkaa työstettyä paremmin, ja Vake esitti mukavan ryhdikkäitä ja pyöreitä laukkapätkiä. Lopuksi ylitimme laukassa vielä kolmen puomin sarjaa keskiympyrällä samaan aikaan kun uralla jo muuten ravailtiin keventäen. Vake jaksoi edelleen olla laukassa ihanan pirteä, joten puomisarjakin ylittyi näppärästi. Ei tietoakaan sarjan aikana hidastumisesta ja jarruttamisesta! Kevyessä ravissa oli myös ihan hyvä sujuvuus, ja vähän venyteltiin pidemmällekin kaulalle.

Sillisalaattitunti sopi meille tosi hyvin, sillä laukkapuomit tuovat mukavasti potkua sileän työskentelyyn. Niiden kautta tulee sitä paljon kaivattua ryhtiä, sekä ennen kaikkea energiaa, jota pääsee jalostamaan myös paremmaksi työskentelymuodoksi. Pieni villiintyminen ja innostuminen tekee Vakelle aina hyvää.

Iloisempi meininki

Tiistain tunnilta ei jäänyt kuin paha mieli, mutta onneksi heti seuraavana päivänä oli uusi tunti ja uudet kujeet. Ratsastin siis tänäänkin Vakella, ja ohjelmassa tunnilla oli puomeja. Tämä olikin varmaan ihan hyvä vaihtoehto ryppyotsaiselle koulutreenille. Vaihdoin Vakelle nyt kuitenkin kokeeksi pyöreärenkaiset nivelkuolaimet, sillä lauantain koulukisoihin ei Vakella tavallisesti käytössä oleva D-renkainen kolmipala käy. Vakeen ei kuolaimen vaihto yleensä ole vaikuttanut juuri millään tavalla, mutta olihan se hyvä testata. Tunnin jälkeen totesin, että ehkä poni ei niin paljon nojaillut tähän vieraampaan kuolaimeen.

Verryttelimme hetken aikaa ravissa ja laukassa, ja aloimme sitten ratsastaa suoraa puomilinjaa. Linjalla puomien välissä tehtiin ensin siirtyminen ravista käyntiin, ja myöhemmin käynnistä nostettiin laukka toiselle puomille. Vake toimi nyt ihan mukavasti, ja teki siirtymisetkin varsin täsmällisesti. Eilinen jumitus oli tiessään, ja nyt poni tuntui ravaavan ihan normaalisti sen sijaan että olisi vain mönkinyt suorilla jaloilla. Kun ravi sujui eteenpäin niin poni vähän pyöristyikin taivutusten kautta. Pysyimme hyvin poissa puskemisen ja jumittamisen noidankehästä.

Jatkoimme suoran linjan ratsastamista laukassa, ja nyt haluttiin samaan etäisyyteen useampi eri askelmäärä. Aloitimme laukan lyhentämisellä. Etäisyys oli noin 20 metriä, ja lyhyt laukka tarkoitti Vakelle tähän väliin kahdeksaa askelta. Vake oli näissä tehtävissä selvästi innokkaampi kuin pelkässä kouluväännössä, ja laukassa oli mukava energia, joka mahdollisti asiallisen lyhentämisen. Poni myös pysyi laukassa kivan ryhdikkäänä. Kahdeksan askelta mahtui väliin mukavasti, tosin ajoittain ongelmana oli saada askel sopimaan ensimmäiselle puomille. Kun laukkaa sai seuraavaksi hieman kasvattaa, niin seitsemän askelta onnistui myös näppärästi.

Puomit käännettiin sitten kavaleteiksi, ja nyt tulimme samaa etäisyyttä vuoroin seitsemällä ja vuoroin kuudella laukalla (Vake siis sai ottaa koko ajan yhden askeleen enemmän kuin isot hevoset). Vake lähti oikein hyvin myös eteen, joten kuusi laukkaa meni sekin kuin vettä vaan. Välillä oli taas vaikeuksia saada sopiva askel ensimmäiselle kavaletille ja poni ihan suoraan, sillä päädystä linjalle kääntyessä tuli pientä sisään puskemista. Tämä oli lähinnä vasemman kierroksen ongelma, kun taas oikeassa laukassa linja meni hyvinkin luontevan oloisesti. Tykkäsin Vaken energiasta ja säädeltävyydestä. Kolme eri askelmäärää samaan etäisyyteen on siltä ihan hyvin.

Lopuksi menimme joskus aikaisemminkin harjoiteltua kääntämistehtävää, jossa aloitettiin pitkältä sivulta vastakaarron tapainen tie vinottain kavaletin yli, ja tästä käännähdettiin pienellä kurvilla takaisin seinälle suuntaa vaihtaen. Tämä on aina yhtä vaikea tehtävä! Vake kyllä kääntyy vaikka pennin päällä, ja tehtävän juonen hoksattuaan se alkoi jo ennakoidakin kurvia kavaletilta seinälle. Laukanvaihdot kavalettien päällä eivät kuitenkaan onnistuneet, vaan Vake joutui tekemään ne vasta kaarteessa. On Vake kyllä näppärä ja ketterä, mutta minun olisi pitänyt saada kavaleteilla johtaminen ja kääntäminen selkeämmäksi, jotta haluttu laukka olisi saatu heti kavaletin ylitykseen. Pienissä kurveissa piti tietenkin muistaa istua tiukasti pystyssä, ja kääntää sekä säilyttää laukkaa ulkopohkeella.

Puomi-iloittelu oli tässä kohtaa ihan paikallaan, sillä näin saatiin ainakin Vake liikkumaan ja työskentelemään reippaammalla mielellä. Tunnin aikana tuli siinä sivussa kuitenkin myös taivuteltua ja ratsastettua Vakea pyöreäksi, joten kyllä tässä tuli monella tavalla hyvää treeniä. Ihanaa, että tänään ei tarvinnut puskea vaan Vake teki töitä ihan mielellään. Siinä oli kuskikin heti paljon paremmalla tuulella.

Hieman tahkeaa estekoulua

Estevalmennuksessa menimme Vaken kanssa tällä kertaa jumppatehtäviä puomeilla ja pienillä esteillä. Sunnuntain kisojen jälkeen olikin paikallaan tällainen kevyempi treenikerta. Aloitimme huolellisilla sileän verryttelyillä. Liikettä heräteltiin laukkaamalla maneesia ympäri kevyessä istunnassa, ja totesin tämän olevan oikein hyvä tapa Vaken verryttelyyn. Annoin vähän pidempää ohjaa, ja Vake laukkasi rennosti ja jopa askelta venyttäen. Tällaista rennon reipasta laukkailua voisi varmaan käyttää hyväksi enemmänkin.

Vaikka laukassa liike tuntui aukeavan ihan hyvin, niin ravissa meno tahtoi kuitenkin olla kovin nihkeää. Niska lähti laukkailun jälkeen pyöristymään, mutta ravi ei kyllä edennyt yhtään mihinkään vaan askel oli kovin lyhyttä töpötystä. Ratsastimme kiemurauria ravipuomien yli, ja varsinkin puomien kohdalla vauhti hyytyi ihan täysin. Takaosa tuntui kovin jähmeältä etenkin vasemmassa kierroksessa. Välillä tuli parempiakin pätkiä, jolloin Vake venytti askelta puomeilla letkeämmin, mutta enimmäkseen ravi tuntui kovin kehnolta. Laukkapuomit sen sijaan ylittyivät reippaasti, ja laukka pyöri ihan sujuvan oloisesti.

Puomityöskentelyn jälkeen hyppelimme pituushalkaisijan suuntaista jumppasarjaa. Sarjalle tultiin kahden laukan etäisyydellä olevan ponnistuspuomin kautta, ja sarjalla oli innarina neljä matalaa estettä. Vake tuli sarjalle hyvällä energialla ja myös säilytti ajatuksen eteenpäin, joten kaikkien esteiden yli päästiin suhteellisen asiallisesti. Toki sarjan loppua kohti hypyistä laskeutumiset kävivät tösähtäviksi ja kaula kurotteli alaspäin, mutta annoin ohjien valua sormien välistä pidemmäksi sitä mukaa kun Vake sitä tarvitsi. Hyvää oli nyt se, kuinka hienosti Vakella säilyi ajatus eteenpäin koko sarjan loppuun asti. Istunta ja mukautuminen liikkeeseen jumppasarjalla voisi olla aina parempaakin, mutta hommasta tekee vähän vaikeaa tuo Vaken töksähtelevä tyyli.

Lopuksi menimme peräkkäin useampaa tehtävää. Aloitimme ravi- ja laukkapuomisarjoilla, ja jatkoimme niiden jälkeen jyrkällä lävistäjällä olevalle ristikon ja pienen pystyn sarjalle. Tämän jälkeen tuli melko nopea kaarre vasemmassa laukassa pituushalkaisijalle ja jumppasarjalle, ja lopuksi jumppasarjalle tultiin vielä uudestaan oikeassa laukassa. Maapuomit ja jumppasarja sujuivat edelleen asiallisesti, ja jumppasarjan Vake meni kertaalleen jopa pehmeämmillä ja joustavammilla hypyillä. Vaikeuksia tuotti kuitenkin yhden askeleen lävistäjäsarja. Sarjalle tuli melko nopea käännös pitkän sivun keskivaiheilta, ja en saanut viilattua kaarroksen paikkaa ja kulmaa niin että olisimme tulleet sarjalle aivan kohtisuorassa linjassa. Ulkolapa pääsi kaarteessa hieman karkuun, joten runko ei ollut ihan suorassa. Vaikea lähestymiskaarre oli varmaan ainakin yksi osatekijä, miksi en saanut Vakea venymään väliin. Ehkä koko tehtävä tuli Vakelle liian nopeasti eteen, tai sitten se ei vaan muusta syystä ollut tänään halukas venyttämään vaan otti sarjaväliin aina viime tipassa nopean lisäaskeleen. Monen yrityksen jälkeen saatiin Vake viimein venyttämään matalan b-osan yli ilman miniaskelta, mutta sujuvaa ja helppoa ei suorituksesta tullut vieläkään.

Tänään oli homma vähän ruosteessa, vaikka osa tehtävistä onnistuikin asiallisesti. Puomeilla ja jumppasarjalla Vake teki hyvää työtä ja yritti kyllä muutenkin parhaansa, mutta vaikutti siltä, että poni oli nyt jotenkin jumissa tai ehkä väsynyt. Ehkä kisat painoivat vielä taustalla. Jospa muutama päivä kevyempiä hommia ratkaisee tämän asian, ja huolellinen jumppailu sileällä voisi sekin olla paikallaan.

Uusi kiva poni

Lauantaina piti päästä lisätunnille ihan vain siitä syystä, että saisin kokeilla tallin uutta tuntiponia. Poni oli Tuomikosken tilalta ostettu Moonlight Menuett eli Kingi, 2002 syntynyt new forest -ruuna ja kokenut opetusponi joka on kuulemma näppärä hyppäämään sekä rata- että maastoesteitä. Olihan se söpökin kuin mikä, ruunivoikko ja kaikkea. Selästä käsin totesin Kingin minulle juuri sopivaksi mittasuhteiltaan ja oikein mukavan muotoiseksi istua. Jalat sai sopivasti ponin ympärille ja pohkeet oikealle paikalle kun poni ei ollut liian leveä muttei myöskään liian pikkuinen.

Aloitimme verryttelyt siirtymisillä. Muodosta ei sen kummemmin tarvinnut välittää, vaan ajatuksena oli, että pyöreys tulee tehtävien kautta jos on tullakseen. Tiesin jo etukäteen, että Kingi ei aivan helposti ala niskasta myötäämään, ja niinpä en antanut sen häiritä että mentiin turpa pitkällä. Tuntuma pysyi kuitenkin aika tasaisena. Siirtymiset Kingi teki mukavan kuuliaisesti, ravista käyntiin se tuli lähes pelkällä istunnalla ja raviin puolestaan lähti pienellä pohjeavulla täsmällisesti. Myös laukat nousivat ketterästi. Kingi liikkui kivasti omalla moottorilla olematta kuitenkaan millään lailla kiireinen, ja kuunteli sekä pidätettä että pohjetta hyvin. Katsomopäädyssä Kingi vielä vähäsen tuijotteli, eli kotiutuminen oli siltä osin kesken. Tuijotteluun ei kuitenkaan liittynyt kummempaa jännittymistä, ja Kingin tapa reagoida vaikutti nimenomaan olevan pelkkä korvat pystyssä katsominen eikä säpsähtely tai pakeneminen. 

Lopputunnin menimme puomitehtäviä. Ensin ratsastimme pääty-ympyröillä kahden maapuomin tai pikkukavaletin yli, ja näiden välille ympyrän kaarelle tuli 3-4 laukka-askelta. Kingillä oli mukavan napakka ja tasainen laukka, joten puomihommat onnistuivat oikein näppärästi. Askel oli helppo saada sopimaan puomille, kun tarvittaessa Kingi otti pyynnöstäni joko lyhyemmän tai pidemmän askeleen. Kaartaminen puomilta toiselle sujui sekin ilman vaikeuksia. Aluksi ratsastin kaaren melko lailla oikaisten, ja väliin tuli säännöllisesti kolme laukka-askelta. Kun aloin tehdä kaaren vähän isompana niin neljä askelta oli myös ihan luonteva ratkaisu. Oikeassa kierroksessa ympyrätehtävä tuntui vähän vasenta helpommalta, uskoakseni siitä syystä että pääsin istumaan paremmin suorassa. Vasemmalle laukatessa tuli pientä kallistelua sisään, mikä hieman nakersi kaarteen ratsastamisen helppoutta.

Toisena puomitehtävänä menimme tuttuja lävistäjiä, joilla oli 17-18 metrin linjat puomilta toiselle. Lävistäjillä tuli luonnollisesti laukanvaihdotkin mukaan kuvioihin. Kingillä nämä välit menivät melko helposti viidellä laukalla pienellä eteenratsastuksella. Lävistäjillä esiintyi kuitenkin ajoittaista kiemurtelua, minkä seurauksena pariin otteeseen otettiin kuudeskin askel mukaan. Molemmat pohkeet olisivat siis saaneet olla napakammin kiinni varmistamassa suoraviivaisen etenemisen ilman mitään harhailuja. Laukanvaihdot tuntuivat olevan Kingillä hyvin hallussa, sillä se vaihtoi lävistäjät päättävillä puomeilla ketterästi ilman sen suurempia ohjeita ratsastajalta. Vasemmasta laukasta oikeaan vaihtaminen tuntui olevan hieman nihkeämpää kuin päinvastoin.

Tunnin jälkeen kävimme vielä kävelemässä ulkona peltolenkin. Tällä pienellä lenkilläkin Kingi käyttäytyi aivan moitteettomasti ja lunkisti, ja sitä tuntui kiinnostavan lähinnä ruokamahdollisuudet. Kaiken kaikkiaan Kingi oli tosi kiva, perustoimiva ja järkevä poni jolla hinkuisin ehdottomasti myös hyppäämään. Loistava täydennys tallin ratsuvalikoimaan minun näkökulmastani, ja veikkaan Kingistä varmaa lasten ykkössuosikkia. Pyöreänä tuntumalla liikkuminen ei taida tulla Kingiltä aivan itsestään, mutta vaikutti siltä että huolellisesti siirtymisiä ja taivutuksia ratsastamalla voisi sekin puoli tunnin mittaan loksahtaa kohdilleen. Toivonpa pääseväni Kingin satulaan pian uudestaan!

Näppärät ja helpot vaihdot

Tämänkin viikon estevalmennus harmillisesti peruuntui, mutta näin kaksi päivää kisojen jälkeen olikin ehkä paikallaan vähän kevyempi puomi- ja kavalettitreeni jonka menimme oman open pitämällä tunnilla. Vake oli siis ratsunani.

Ensimmäinen tehtävämme oli puomien ylittäminen kevyessä ravissa loivalla kiemuralla. Vake oli vähän eteenpäin patisteltava, mutta kun aikansa taivuteltiin kiemuran kaarilla niin poni lähti rentoutumaan ja notkistumaan hyvin. Tällä kertaa osasin olla panikoimatta siitä missä asennossa turpa ja kaula olivat näin tunnin aluksi. Kun keskityin ylimääräisen säätämisen sijaan ainoastaan taivuttamaan tasaisen pehmeästi ja ratsastamaan ravia eteen niin sieltä se pyöreyskin tuli ihan itsestään.

Jatkoimme samaa kolmikaarista myös laukassa, eli kaarien välisillä suorilla pätkillä ylitettiin yksittäiset puomit joilla vaihdettiin laukkaa. Aluksi puomia ylitettiin myös muutama kerta suuntaa vaihtamatta ennen kuin matka jatkui kiemuralla eteenpäin. Tehtävä onnistui Vaken nokkeluuden ansiosta oikein asiallisesti. Vake kyllä tietää erittäin hyvin mitä tällaisella kuviolla tehdään, joten ei tarvinnut kuin vihjaista suunnan muutoksesta niin laukka kyllä vaihtui. Aina ei vaihto tullut puhtaasti puomin päällä, mutta viimeistään seuraavassa askeleessa Vake oli kyllä jo vaihtanut. Kuski pääsi tässä melkein liiankin helpolla. Laukka sinänsä sujui ihan mukavalla energialla, ja Vakea pääsi tänään aika hyvin ratsastamaan ryhdikkäällä, lyhyellä etuosalla. Tällaisesta laukasta oli askel tietenkin helpompi saada osumaan puomille kuin eteenpusketusta lötkölaukasta.

Seuraavaksi menimme kahdella lävistäjällä kavalettilinjoja. Etäisyys oli molemmilla linjoilla 18 metriä, ja tämän sai Vakella mennä joko viidellä tai kuudella laukalla. Kun Vake tuntui olevan tänään helposti lyhennettävissä energian säilyttäen, niin päätin ratsastaa linjat hillityillä kuudella askeleella. Sehän onnistuikin varsin mukavasti. Ainoa pieni ryppy oli se, että vasemmasta kierroksesta oikeaan ratsastettavalla lävistäjällä Vake hieman sekoili laukkansa kanssa, ja taidettiin mennä tässä jonkun kerran ristilaukkaakin kun vaihto ei tapahtunut vielä ensimmäisellä kavaletilla. Tällä linjalla sai ratsastaa jopa vähän eteen, jotta mukaan ei laukan korjailun jarruttamana tullut seitsemättä askelta. Lopuksi menimme kavaletteja vielä loivilla kiemuroilla. Käännyttiin siis ikään kuin lävistäjälle kavaletin yli, mutta kaarettiinkin uuteen suuntaan laukkaa vaihtaen ja ylitettiin toinen kavaletti vaihdon kera takaisin uralle kaartaessa. Tässäkin tehtävässä Vake päästi minut aika helpolla vaihdellessaan laukat ilman sen suurempaa apua, eli pelkkä uuden suunnan näyttäminen riitti ja poni teki loput.

Tänään oli helppoa, sillä vaihtohommat me kyllä osataan (tai Vake osaa). Kivaa oli myös Vaken energia, eli puskea ei laukassa tarvinnut ja keula pysyi aika hyvin ylhäällä. Perusasiat tuntuisivat tällä hetkellä olevan kohtalaisen hyvin kunnossa, joten odottelen innolla seuraavaa estevalmennusta.

Perustehtäviä puomeilla

Maanantain tunnilla mentiin puomeja, ja ratsunani oli odotetusti Palle. Koetin aloittaa Pallen ratsastuksen samalla lailla kuin perjantain valmennuksessa, eli pitää tuntuman molemmilla ohjilla ja ratsastaa ravia kunnolla eteen. Aluksi tämä tuntuikin toimivan, ja Palle lähti ravissa etenemään tuntumaa kohti. Sitten alkoi kuitenkin jännittyminen, ja huomion herpaantuminen katsomopäätyyn tullessa. Rentouden puute vaivasi myös kuskia, ja niinpä meno oli enimmäkseen pää ylhäällä toikkarointia. Tehtävänä oli verryttelyn aikana ravata maapuomien yli pääty-ympyröillä sekä pitkän sivun suuntaisella linjalla. Kun Palle liikkui tällä lailla selkä alhaalla tuli puomien eteen helposti töksähtävä pikkuaskel sen sijaan että askel olisi letkeästi venynyt puomin yli.

Otimme myös vähän verryttelylaukkaa uraa pitkin, ja ohjeistuksena oli testailla askelpituuden säätelyä. Laukassa Palle tuli helpommin pyöreälle kaulalle, mutta laukka ei oikein tahtonut edetä ja pyöriä. Istuntahan se oli mikä laukkaa jarrutti, sillä kökötin satulassa jännittyneenä ja puristaen. Nyt oli jotenkin tosi vaikeaa saada itsensä rennoksi ja liikkeen mukaan. Kun sitten sain tuupattua Pallen vähän reilumpaan laukkaan ei se kuitenkaan ottanut selkää ja takaosaa mukaan, ja niinpä laukan kokoaminen ei onnistunut pehmeästi ja tasapainoisesti vaan Palle jopa pudotti laukkaa pois.

Päivän puomitehtävät olivat onneksi helponlaisia. Ensin menimme suoraa 17 metrin linjaa puomilta toiselle, ja sekä ennen että jälkeen linjan tuli päätyyn ympyrä jolla ylitettiin yksittäinen puomi. Pallen laukka lähti puomeilla sujumaan paremmin eteen, ja siihen tuli enemmän pehmeyttä ja elastisuutta. Ensimmäisellä pääty-ympyrällä olin kuitenkin huolimaton, ja ratsasti puomille hieman oikaisten. Tämän seurauksena menosuunnasta tuli väärinkäsitys, ja Palle jatkoi puomilta ulos vasemmalle eikä ympyrää oikealle. Tämän jälkeen olin tarkempana ja tein puomille laajemman kaarteen sekä tiedotin menosuunnasta selkeämmin. 17 metrin linjalle meni viisi laukkaa aika luontevasti, ja tarpeen vaatiessa laukkaa oli helppo hieman säätää. Puomeja ylittäessä Pallen laukkaan tuli vähän enemmän imua ja eteenpäinpyrkimystä, mikä paransi laukan laatua.

Toinen tehtävämme sisälsi molemmilla lävistäjillä 14 metrin linjat sekä lävistäjien välissä pääty-ympyrän puomin yli. Ensimmäisellä lävistäjällä tahtoi esiintyä pientä kiemurtelua, mutta neljä laukkaa meni väliin aika luontevasti. Toiselle lävistäjälle tullessa ratsastin pohkeella napakammin kiemurtelun ehkäisemiseksi, mutta sitten en saanutkaan laukkaa lyhennettyä tarpeeksi vaan menimme välin sujuvalla kolmella askeleella. Kun seuraavalla kierroksella keskityin pitämään laukan kootumpana onnistui neljäkin askelta oikein mukavasti.

Puomitehtävät sujuivat sinänsä ihan asiallisesti, mitä nyt pientä kiemurtelua esiintyi. En kuitenkaan ollut itseeni tyytyväinen, sillä minulla ei missään vaiheessa ollut varsinaisesti rento ja varma olo. Yksi tekijä oli ainakin se, että en koulusatulassa istuessani saanut kantapäitä painettua ollenkaan alas. Tämä teki istunnasta puomeilla tasapainottomamman oloisen. Myöskään Palle ei täysin rentoutunut koko tunnin aikana, enkä löytänyt niitä oikeita nappuloita joilla se saatiin valmennuksessa toimimaan ihan hetkessä. Positiivista oli kuitenkin se, että puomitehtävillä löytyi laukkaan parempaa energiaa, ja uskalsin myös pitää käden rentona ja antaa laukan rullata kunnolla eteen silloin kun Palle ihan omasta halustaan lähti sujuvampaan laukkaan.

Pötkylä möngertää

Keskiviikon tunnilla ratsastin Vakella, ja tunti oli edelleen sijaisopen pitämä. Aiheena oli puomeja ja kavaletteja. Aavistelin, että joulutauon jälkeen Vake olisi laiska ja jähmeä ratsastaa, ja osuin aivan oikeaan. Edellisestä kouluvalmennuksesta oli kaksi viikkoa, ja sen jälkeen en ollut Vakella mennyt kuin maaston. Joulunpyhinä Vake lienee lomaillut jonkin verran sekä köpötellyt joitakin tunteja. Tältä pohjalta poni tuntui aivan harvinaisen huonolta ratsastaa. Eteneminen oli aluksi aivan kammottavaa möngerrystä, jota ei ollut raviksi tunnistaa. Turpakin hipoi lähes maata ja Vake oikein makasi oikean ohjan varassa. Liikkuminen oli aivan harvinaisen selätöntä ja takajalat laahasivat perässä. Voi jee.

Lähtökohdat olivat tällaiset, ja ei se meno koko tunnin aikana muuttunut erityisen ryhdikkääksi tai teräväksi. Menimme ensin ravissa puomitehtäviä, joihin kuului serpentiinikiemura puomien yli, suora linja ylittäen samat puomit vinottain, sekä suora puomilinja kevyessä istunnassa ja kiemurtelua serpentiinipuomien väleistä. Yritin kovasti taivutella, suoristaa ja terävöittää Vakea. Ope muistutteli pitämään jalat pitkänä alhaalla ja välttämään turhaa puskemista. Ei se Vake siitä erityisen hyväksi tullut, mutta vähitellen ravi alkoi sentään tuntua selvästi tahdikkaammalta ja vähemmän möngerrykseltä. Aika pitkänä pötkylänä Vake tosin liikkui edelleen. Puomien yli se kuitenkin jopa hieman venytti askelta.

Laukkaa ei tänään menty kuin viimeisessä puomitehtävässä. Tämä käsitti maapuomien ja kavalettien suoran linjan, jossa jokaisen puomin ja kavaletin väliin tuli yksi laukka-askel. Ohjeistus oli, että Vaken pitää laukata melko isosti, jotta se yltää väleihin. Laukka lähti kuitenkin rullaamaan yllättävän hyvin eteen, eli Vake heräsi sentään tähän tehtävään. Niinpä linja ylittyi helposti, ja välit tuntuivat jo melkeinpä ahtailta. Tehtävään löytyi mukava rytmi, ja tuntui siltä että tämän me todella osasimme. Miksipäs ei, sillä valmennuksissa on totuttu menemään huomattavasti haastavampiakin puomitehtäviä.

Tämä ei ollut järin innostava ratsastuskerta, kun Vake oli niin poikkeuksellisen huono. Aivan kuin se olisi vaipunut talviunille joulutauon aikana, sillä ei se tällaisena selättömänä pötkylänä ole möngertänyt pitkiin aikoihin. Voihan se olla, että tauko näkyi ratsastajassakin ja olin itsekin vähän hidas reagoimaan enkä ratsastanut niin hyvin kuin parhaimmillani. Eiköhän tästä kuitenkin päästä palaamaan ruotuun taas ennen pitkää.

Kevyttä ja helppoa

Paluu treeneihin joulu- ja sairaslomalta tapahtui juuri tilanteeseen sopivan, kevyen ja helpon ponin eli Tuutin satulassa. Ratsastin neljän hengen tunnilla, jonka piti tuttu sijaisope. Teimme huolelliset alkuverryttelyt ja sen jälkeen menimme helppoja puomitehtäviä.

Tunnin pääteemana oli hevosen ja ratsastajan rentous sekä mahdollisimman pienillä avuilla ratsastaminen. Tuutti tuntuikin toimivan lähes ajatuksen voimalla ja oli mukavan kevyt. Tuntumaan haluttiin rentoutta ja "elävyyttä", minkä mielestäni tavoitin ainakin hetkittäin. Sain muistutuksia kyynärkulman säilyttämisestä, mikä tietenkin oli olennainen asia tuntuman pehmeyden kannalta. Tuutti ravasi aluksi lyhyellä askeleella tikuttaen, mutta verryttelyjen edetessä liike alkoi tuntua vähemmän ompelukoneelta. Kevennykseen ja vatsalihasten käyttöön sain myöskin kiinnittää huomiota, eli varsinkin satulaan laskeutuessa piti ottaa vatsalihakset käyttöön ja vähän hidastaa ja pehmentää vartalon liikettä. Harjoitusravissa istuminen tuntuikin keventämistä luontevammalta, ja Tuutti toimi harjoitusravissa paremmin. Teimme hetken aikaa siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin, ja olin varsin tyytyväinen etenkin käyntiinsiirtymisiin. Tuutti tuli käyntiin hyvin pienillä avuilla ja ilman ohjaa, ja pysyi rentona pyöreällä niskalla myös siirtymisen läpi. Raviinsiirtymisissä se olisi saanut olla vielä aavistuksen terävämpi.

Jatkoimme sitten puomien parissa ratsastaen ensin ravissa kolmen puomin suoraa linjaa. Lisäksi toisella pitkällä sivulla tehtiin loivaa avotaivutusta. Ravipuomeilla hevosten haluttiin venyttävän askelta puomin yli ylämäkeen liikkuen. Tuutti otti puomin eteen välillä töksähtävän miniaskeleen, minkä ilmeinen syy oli liian kiireinen ravi. En siis saanut alkaa ajaa ponia puomia kohti vaikka tavoittelinkin isoa energistä liikettä. Sitten tulimme samaa puomilinjaa kääntäen toisen ja kolmannen puomin välissä isolle voltille, jolla nostettiin käynnin kautta laukka ja laukattiin viimeiselle puomille. Tuutilla oli puomeilla sen verran intoa, että käyntiinsiirtyminen ei onnistunut enää aivan yhtä pehmeästi kuin alkutunnista. Laukkapuomi ylittyi pääsääntöisesti sopivasta askeleesta, mutta pari kertaa jäätiin liian kauas. Ope kehotti istumaan vähän paremmin liikkeen mukana eikä liikkeen takana, ja laskemaan ääneen askeleita jotta paikka löytyi varmemmin. Tuutin kanssa näköjään saattaa käydä päinvastaisesti kuin Vakella, eli nojailen puomeilla jopa liikaakin taakse.

Lopuksi menimme vielä toista puomilinjaa, jolla oli yhden laukka-askeleen väleillä kavaletti, maapuomi ja kavaletti. Tuutti meinasi tässä jo vähän innostua, ja pienenä haasteena oli tuoda se sisään tasaisessa rytmissä eikä linjalle kiihtyen. Välit olivat ahtaanpuoleiset, joten ponia sai vähän rauhoitella. Tässä kohtaa käsi olisi saanut pysyä kevyempänä, eli puolipidätteet olisi pitänyt saada tehokkaammin istunnasta ja vähemmän ohjalla. Nyt olin kuitenkin mielestäni melko hyvin liikkeen mukana enkä niinkään sen takana. Tuutti tikkaili itsensä puomiväleihin ketterästi.

Tuutti oli taas oikea hyvän mielen poni. Erityisen mukavaa oli alkutunnin sileän meno, joka oli kuuliaista ja täsmällistä sekä pienillä avuilla tapahtuvaa kevyttä ratsastusta. Juuri tältä tämän kuuluisi tuntua muidenkin hevosten kanssa vaikkeivät ne yhtä pieniä ja näppäriä kuin Tuutti olisikaan.

Väistöjä ja puomeja

Keskiviikona menin Vakella oman open tunnilla. Tunti alkoi kouluratsastuksen merkeissä pohkeenväistöillä, ja jatkui sitten puomi- ja kavalettiharjoitusten parissa.

Otimme ensin hieman verryttelyravia ja -laukkaa, joiden jälkeen oli väistöjen vuoro. Väistöjä mentiin Artsin valmennuksista tuttuun tapaan lävistäjillä, ja ne jaksotettiin kahteen pätkään joiden välissä tuli lävistäjän puolivälissä suoristus. Käynnissä Vake meni oikein kuuliaisesti sivulle, ja ongelmana meinasi olla liiankin jyrkkä poikitus joka söi eteenpäinpyrkimystä. Sain siis lähinnä toppuutella Vakea poikittamasta liikaa ja ohjailla väistöä loivemmaksi. Raviväistöissä tuli ensin pientä jännittymistä. Väistö oikealle alkoi kuitenkin sujua ulko-ohjaan tukeutuen, ja suoristus väistöpätkien välissä auttoi rentouden säilyttämisessä. Väistöjen myötä Vake notkistui liikkumaan ravissa mukavan pyöreänä ja pehmeästi.

Siirryimme seuraavaksi puomeille. Toisessa päädyssä mentiin ympyrällä ravipuomeja lyhyehköillä väleillä, ja toisessa päädyssä puolestaan oli yksittäiset laukkapuomit kahdella sisäkkäisellä ympyrällä. Ravipuomit Vake ylitti tosi letkeästi jalkoja nostellen, ja tuntui käyttävän selkäänsä oikein hyvin. Laukassakin pyöreys säilyi melko hyvin. Laukkaympyröillä ongelmana kuitenkin oli pieni ulosliiraus puomin jälkeen. Sekä pienemmällä että isommalla ympyrällä Vaken olisi pitänyt kääntyä puomia ylittäessä paremmin ympyrän suuntaan sen sijaan että etuosa hortoili ympyrältä ulos. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä korostui, ja otinkin lopulta raipan ulkokäteen lisäavuksi jotta sain lavat kääntymään paremmin. Sisäohjassa roikkuminen ja kaulan mutkalle vetäminen ei tietenkään auttanut, vaan ennemminkin puomin kohdalla sai ajatella pientä vasta-asetusta.

Lopuksi palasimme vielä lävistäjille, joiden alkuun tuli maapuomi ja loppuun kavaletti. Ideana oli päästä ratsastamaan suoraan puomin ja kavaletin keskeltä sekä erityisesti lävistäjän lopussa varmistaa että matka jatkui suoraan uralle eikä hevonen puskenut sisäpohjetta vastaan. Vake melkeinpä innostui kavalettitehtävästä, ja liikkui hyvällä energialla. Toinen lävistäjä meni sujuvasti neljällä laukalla, mutta toisella etäisyys tuppasi olemaan neljälle pitkä ja viidelle lyhyt. Keskityin ehkä vähän liikaakin sovittamaan askelmääriä puomin ja kavaletin välille, ja aluksi en niinkään ajatellut sitä pääasiaa eli sisäpohjetta ja suoraa linjaa. Laukat Vake vaihtoi hyvin, mutta varsinkin oikeassa laukassa se pääsi puskeutumaan lävistäjän lopussa hieman sisään, joten sisäpohkeen käyttöä piti tehostaa. Omaa huolellisuutta lisäämällä tämäkin asia korjaantui.

Vake kulki vielä loppuverryttelyssä pehmeänä ja notkeana, ja olin tyytyväinen siihen miten se tänään toimi. Vaikka laukkaankin tuli tänään pyöreyttä jäi siihen kuitenkin vielä pientä istunnalla tuuppausta, eli en saanut aivan samalla lailla rauhoitettua istuntaa laukassa kuin Artsin tunnilla viimeksi ohjeistettiin. Kun eteen laitetaan puomeja niin hiljaa laukan mukana istuminen unohtuu tietysti entistä helpommin. Muutenkin saisi ratsastus välillä rauhoittua jatkuvan pienen vaikuttamisen sijaan, eli silloin kun Vake menee näinkin hyvin niin voisi antaa sen olla enemmän rauhassa avuilta. Tätä joudun aika ajoin itselleni muistuttelemaan.

Puomeja Pallella

Estevalmennuksen jälkeen oli tiistai-illan ohjelmassa vielä toinen ratsastus Tallinmäellä, sillä olin jo hyvissä ajoin etukäteen rästimässä joulunaikaan väliin jääviä tunteja. Sain mennä lisätunnin ihanalla Pallella, joka tällä erää on tuntikäytössä pari kertaa viikossa. Olin odottanut koulutuntia, mutta menimmekin sitten puomitehtäviä. Kouluratsu Pallelle varsinaiset estehommat ovat vieraita, mutta puomeja ja kavaletteja se on jo opetellut menemään.

Aloitimme muutamilla pohkeenväistöillä uralta sisälle ja takaisin, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Käynnissä Palle väisti kevyesti ja herkästi, mutta raviväistöissä en saanut sitä pysymään aivan rentona. Kevyessä ravissa kamppailin istunnan kanssa, sillä kantapäät pyrkivät nousemaan ylös ja alapohje heilumaan. Koulusatula vähän niin kuin pakotti lonkkakulmaa auki, mutta samalla tuli tämä kantapääongelma ja heiluva pohje. Pallenkin meno varmasti vakautuisi, jos pohje pysyisi nätisti kyljessä eikä liikkuvia osia olisi ihan näin paljon. Muutamien väistöjen jälkeen ratsastimme uralla eteen askelta pidentäen, ja kun sain Pallen etenemään sujuvammin tuli se myös rennommaksi ja tasaisemman pyöreäksi.

Puomit olivat vielä samoilla paikoilla kuin äskeisessä estevalmennuksessa, eli molemmissa päädyissä oli toisen kulman kohdalla kaksi puomia ja lävistäjällä oli kolmen puomin sarja. Puomeja mentiin ensin ravissa, ja Palle ainakin nosteli jalkojaan reilusti. Sen kokemattomuus puomeilla näkyi ehkä siinä, että pientä kiemurtelua tuli helposti. Puomisarjoilla oli tärkeää pitää pohkeet kiinni ja ajatus eteenpäin, sillä Palle jäi ravissa helposti leijumaan paikoilleen ja silloin tuli sitä kiemurteluakin.

Laukannostojen kanssa oli ensin pieniä vaikeuksia. Ope oli vinkannut, että Palle nostaa laukan ulkopohkeella eli se on tosiaan venäläisittäin koulutettu. Tämä selittää osaltaan myös sitä, miksi en aikaisemmin ole saanut Pallea nostamaan vasenta laukkaa. Vaikka koetin tehdä noston ulkopohkeella olin ensin vaikeuksissa, sillä apujen oikeaa ajoitusta oli hankala hahmottaa. Sisäpohkeella nostaminen ja sen oikea ajoitus tulee selkäytimestä, mutta ulkopohkeella nostaessa iski hahmotushäiriö. Muutamien yritysten jälkeen pääsin jo onneksi paremmin jyvälle, ja Palle alkoi ymmärtää apujani. Vasemmassakin kierroksessa nousi myötälaukka nyt ilman ongelmia kun osasin pyytää Pallelta sen ymmärtämällä kielellä.

Laukassa mentiin ensin suuntaa vaihtamatta päädyissä olevia puomeja, ja myöhemmin päätypuomeilta lävistäjäpuomeille. Toisella lävistäjällä ylitettiin yksittäistä kavalettia, ja lopuksi puomisarjat mentiin myös S-kiemurana. Palle ylitti laukkapuomit ilmavasti, ja rytmi ja tasapaino säilyivät aika hyvin. Huomasin pian, että askel oli helpompi sovittaa puomeille jos hain ponnistuspaikan ennemmin kauas kuin lähelle. Palle kyllä venytti puomien yli hyvin vaivattomasti pidemmällä askeleella, mutta lyhyen askeleen tikkaus aivan puomin eteen ei oikein luonnistunut vaan silloin Palle putosi raville. Pyrin siis tuomaan sen puomeille sujuvasti ja ratkaisten mieluummin eteen kuin taakse. Tällä taktiikalla puomit ja kavalettikin ylittyivät oikein näppärästi. Lävistäjäpuomeilla ja -kavaletilla Palle hoksasi vaihtaa laukan aivan pyytämättä.

Pallen laukka on niin elastista ja säädeltävää, että sillä oli ihanaa mennä myös puomeja. Puomitehtäviin tuli vähän erilaisia ulottuvuuksia tällaisella hevosella jolla on laukassa "materiaalia" vaikka millaiseen työskentelyyn, mutta joka kuitenkin tuntuu kaipaavan ratsastajan apua ponnistuspaikkojen valintaan. Pääsin siis vähän enemmän hienosäätämään. Palle on vaan niin mahtava!

Tuttuja kavalettitehtäviä

Tiistaina menimme Tallinmäen tunnilla Vaken kanssa puomeja. Hevoset siis muuttivat uuteen talliin maneesin yhteyteen sunnuntaina, joten nyt kipaisimme tallista suoraan sisäkautta maneesiin tietämättä räntäsateesta mitään. Maneesin pohja odotti vielä kuitumateriaalin levitystä, ja hiekan pehmeyden vuoksi menimme hevosia säästellen.

Kun olimme hieman verrytelleet ravissa ja laukassa aloimme ratsastaa kolmikaarista kiemuraa, jolla ylitettiin kentän poikki ratsastaessa kolmen ravipuomin sarjat. Keskimmäinen puomi oli vähän irti maasta, ja hevosten haluttiin sekä nostavan jalkojaan että venyttävän askelta. Vake saikin ihan ponnistella saadakseen koivet venymään puomien yli.

Samoja puomi-kavalettisarjoja mentiin tietysti myös laukassa. Tässä vaiheessa huokaisin raskaasti ja valmistauduin epäonnistumaan, sillä tämä sama tehtävä on tuottanut Vaken kanssa kovasti päänvaivaa aikaisemmin. Nyt saimme kuitenkin pienen helpotuksen, eli puomivälejä lyhennettiin meille hieman eikä Vaken tarvinnut yrittää mennä samoilla väleillä kuin isot hevoset. Aluksi mentiin pari kierrosta ekojen puomien yli neliöllä oikeassa laukassa, ja vasta tämän jälkeen jatkettiin suuntaa vaihtaen vasemmalle. Vasemmassa laukassa mentiin puolestaan pari kierrosta neliöllä molempien sarjojen yli. Seuraavalla kierroksella sitten hurautettiin kerralla koko kolmikaarinen laukanvaihtoineen.

Alku vaikutti juuri siltä kuin olin pelännyt, eli Vake tuli puomeille hieman huonolla askeleella ja luovutti saman tien tipahtaen raville. Patistelin sitä hereille, ja sitten puomien ylitys alkoikin onnistua mukavammin. Osasin olla ajamatta Vakea liikaa eteen puomeja kohti, ja askel ehdittiin katsoa aika harkiten. Välillä mentiin lähemmäs ja välillä piti pohkeella pyytää hieman venymään, mutta Vake suoritti puomit enimmäkseen ihan näppärästi. Ope halusi vielä vähän terävämmät kulmat maneesin poikki kääntyessä, eli pidemmän suoran tien puomilinjalle. Tämä tuotti pientä päänvaivaa siltä osin, että sain askeleen osumaan puomeille helpommin kun käänsin loivemman kulman ja tulin puomeille hieman kaartavalla linjalla. Saatiin kuitenkin mentyä pari kertaa myös suoremmalla linjalla ja terävällä kulmalla onnistuneesti. Lopulta ratsastimme koko kolmikaarisen kerralla laukanvaihtoineen, ja vaihdotkin onnistuivat hämmästyttävän hyvin. Vake osasi erittäin hyvin lukea mihin suuntaan halusin puomeilta kääntyä ja vaihtoi laukan fiksusti ja eleettömästi viimeisellä puomilla tai heti sen jälkeen.

Lopuksi menimme vielä toista tuttua tehtävää, eli kahden kavaletin suoraa linjaa eri askelmäärillä. Etäisyys oli noin 17 metriä, ja ensimmäisellä kierroksella havaittiin luontevaksi askelmääräksi Vakelle viisi laukkaa. Ulkonahan on viisi laukkaa 17 metriin vaatinut enemmän lyhentämistä, mutta luonnollisesti maneesioloissa ja erilaisella pohjalla askelmäärät muuttuvat. Sitten tulimme linjaa molemmista suunnista myös lyhennetyllä laukalla, eli Vakelle piti saada kuusi askelta. Tämä onnistui, mutta vähän enemmänkin olisi askel voinut lyhentyä jotta ei olisi oltu niin kiinni jälkimmäisessä kavaletissa. Lyhentämisen jälkeen saatiin linja hurauttaa vielä sujuvasti viidellä laukalla.

Olin iloisesti yllättynyt siitä, miten kivasti puomisarjat kolmikaarisella tänään onnistuivat. Tässä auttoi varmasti se, että saimme vähän lyhyemmät välit eikä Vaken tarvinnut niin kovasti venyttää. Toisaalta sain myös Vaken tuotua puomeille järkevämmin ja sopivaan askeleeseen, jolloin ei tarvinnut tuupata häiritsevästi eteen. Ehkä oma silmä toimi tänään paremmin, tai sitten oli vaan paremmin malttia matkassa. Oli syy mikä hyvänsä, niin kiva onnistua tehtävässä joka on aikaisemmin ollut hankala.

Helppoa säätelyä mutta vaikeuksia puomisarjalla

Tiistain ohjelmassa oli puomi- ja kavalettitunti Vakella. Pääsimme tänään tunnille jo vähän aikaisemmin eli valoisaan aikaan, ja mukana oli kolme ratsukkoa. Sain yllättyä heti alkutunnista, kun Vake olikin poikkeuksellisen reippaalla tuulella. Aloitin alkukäyntien jälkeen melkein heti laukassa, jossa Vake liikkui mukavasti omalla moottorilla eteen ilman puskemista. Harvoin se on ensi metreiltä alkaen näin hyvin etenevä. Myös ravissa oli hyvä oma energia, ja sen myötä myös pyöreys löytyi nopeasti. Olipas mukava aloitus tunnille!

Ensimmäisessä puomitehtävässä oli heti meille haastetta. Laukassa ylitettiin vuoroin yksittäinen puomi pienellä ympyrällä ja vuoroin viiden puomin sarja isolla ympyrällä. Puomien välit eivät olleet edes pitkät vaan 2,5 metrin luokkaa keskeltä ratsastettuna, mutta silti puomisarja ympyrällä on aina jonkinmoinen kompastuskivi. Vakella ei tahdo ajatus säilyä eteen puomisarjan loppuun asti, vaan se aina hyytyy matkan varrelle. Tähän olin osannut varautua, mutta en saanut hyytymistä silti estettyä. Vake laukkasi muuten ihan hyvin eteen, ja sisään puomeille tultiin aivan sopivassa laukassa, mutta tempo ja eteenpäinpyrkimys hiipuivat kolmannen puomin jälkeen. Ope käski topakoitua ja käyttää ulkokädessä olevaa raippaa siinä vaiheessa kun Vake alkoi suunnitella jarruttelua sarjan puolessa välissä. Raipalla huomauttamista Vake sitten protestoi pukittamalla, mikä tietenkin sotki rytmin puomisarjan lopussa. Oikeassa kierroksessa lopulta päästiin koko sarjan läpi laukassa ja suunnilleen korrektisti, vaikka lopussa menikin kurottelemiseksi. Vasemmassa kierroksessa tämä ei onnistunut, vaan askeleet sekosivat aina pukitteluun siinä vaiheessa kun käskin Vakea terästäytymään toiseksi viimeisellä puomilla. Luulenpa että menin myös liikaa etunojaan viimeistään siinä vaiheessa kun Vake alkoi vetää nenää alas, ja tämä etuosalle heittäytyminen tietenkin vain vaikeutti puomeista selviämistä.

Päivän toinen tehtävä olikin paljon helpompi. Menimme kavaleteilla ja miniesteillä kahta 20 metrin suoraa linjaa, ja tehtävänantona oli ratsastaa joka toinen linja suuremmalla ja joka toinen linja pienemmällä askelmäärällä. Vakella nämä askelmäärät olivat 7 ja 6. Kuuteen laukkaan päästiin helposti sellaisella sopivan sujuvalla peruslaukalla, ja seitsemään piti lyhentää jonkin verran. Vakella oli edelleen ihan mukava energia eikä sitä tarvinnut puskea, mutta lyhyeen laukkaan olisin kaivannut vähän lisää terävyyttä sekä ylipäänsä laukan paremmin takaosan päälle. Nyt Vake tuntui lyhentäessä hieman raskaalta edestä. Oikeiden askelmäärien löytäminen oli joka tapauksessa helppoa kuin mikä kun ei tämän suurempia askelpituuden eroja tarvinnut saada aikaan. Luulen, että jos olisi oikein lähtenyt yrittämään olisi väli voinut mennä viidelläkin laukalla suhteellisen helposti.

Lopuksi yhdistimme tehtävät ja menimme puomi- ja kavalettiradan. Rata alkoi ravivoltilla puomin yli, ja sitten jatkettiin ympyrällä oleville laukkapuomeille vasemmassa laukassa. Tämän jälkeen suunnattiin 20 metrin linjoille, joista ensimmäinen mentiin lyhyemmässä ja toinen pidemmässä laukassa. Sitten vaihdettiin suunta lävistäjäristikolla ja mentiin samat linjat uudestaan kahdella eri askelmäärällä. Lopuksi vaihdettiin vielä suunta lävistäjäristikon kautta ja päätettiin rata laukkapuomeihin ympyrällä. Rata sujui meiltä pitkälti samalla lailla kuin tehtävät yksittäinkin. Ympyräpuomeilla tuli lopussa askelten sekoamista, mutta jatkoimme eteenpäin suorille linjoille. Laukan säätely lyhyemmästä pidempään ja takaisin onnistui edelleen leikiten. Suunnanvaihdot laukanvaihtoineen menivät nekin rutiinilla. Lopuksi ylitettävillä ympyräpuomeilla mentiin edelleen viimeiset puomit etujalkojen välissä ja ponin nenä lähellä maata, mutta annettiin asian olla tältä erää.

Ympyrätehtävältä jäi vielä asioita hampaankoloon, mutta eiköhän vastaava harjoitus tule eteen ennen pitkää uudestaan. Olisi ilmeisesti pitänyt topakoitua vielä lisää, sekä myös nojailla sitkeästi taakse siinäkin vaiheessa kun Vake alkoi puomien välissä pomppia. Mikään ei kyllä ole niin vaikeaa kuin maapuomit, ainakin jos niitä on monta sarjassa! Laukan säätelytehtävä olikin sitten ihan helppoa kauraa meille, joten kiva että kuitenkin toisessa harjoituksessa pääsimme loistamaan. Vakella oli kyllä aika kiva energia tänään, vaikka pitkän puomisarjan yli se ei ihan kantanutkaan. Muuten oli kyllä mukavaa etenemistä laukassa. Sopii toivoa, että tällainen energian taso säilyisi.