torstai 26. heinäkuuta 2012

Suloinen Sulo ja (jälleen) suuria istuntaongelmia

Vihdoin ja viimein pääsin siis testaamaan paljon kehutun Heli Pensonin tuntia ABC-tallilla. Kun ei kukaan autoileva ratsastuskaveri päässyt mukaan niin vietin oikein kunnon urheiluillan pyöräillen ratsastustunnille 16 km matkan ja tunnin jälkeen saman siivun takaisin. Eipä tuo ollut kovin paha matka aurinkoisella kesäkelillä, ja tällä kertaa sentään muistin ottaa vesipullon mukaan toisin kuin maanantaiselle Äimäraution reissulle jolla myös sain polkea 11 km per suunta.

Pääsin perille hitusen myöhässä kun ajoin ensin tallin risteyksestä ohi ja tein parin kilometrin turhan lenkin. Ehdin kuitenkin vielä laittaa ratsuni valmiiksi tunnille vaikka vähän kiirettä pitikin. Minulle oli siis laitettu viidestä opetushevosesta pienin, noin 155 cm korkea ja seitsemän vuoden ikäinen arabiristeytysruuna Sulo. Mentiin maneesissa, ja tilaa oli neljän ratsukon tunnilla isossa maneesissa oikein mukavasti vaikka suurimman osan tuntia oli käytössä vain maneesin toinen puolisko. Katselin ennen selkään nousua Sulon koulusatulaa hieman huolestuneena, sillä siinä oli todella syvä istuin sekä jämerät "palkit" satulansiivessä estämässä ratsastajan polvea ja reittä liikkumasta eteen ja ylös. Jalustimet laitoin aluksi liian lyhyeksi ja sain open kehotuksesta niitä sitten pidentää. Kyllä huomaa että harvemmin tulee kunnon koulusatulassa istuttua ja yleensä köröttelee vaan yleissatulassa polvet suussa.

Alkuun verryteltiin käynnissä ja kevyessä ravissa molemmat suunnat omaan tahtiin. Ope informoi että Sulo on herkkä tapaus joka jännittyy helposti, ja alkuun kannattaa pitää tuntuma mahdollisimman kevyenä. Huomasin myös pian Sulon olevan aivan erityisen herkkä istunnalle, sillä kun ajattelin tekeväni vain pienen puolipidätteen istuntaa tiivistämällä hevonen pysähtyi välittömästi. Käynnissä en oikein saanut hommaan vielä otetta, enkä kovin napakasti Sulolta mitään vaatinutkaan vaan istuin kiltisti hiljaa kyydissä. Kevyessä ravissa Sulo alkoi melko pian pyöristyä vaikka edelleenkään en tehnyt paljon mitään, kevyesti vaan yritin taivutella ympyröillä. Opelta tuli palautetta että hevonen on mukavan rento ja pyöreä mutta liikkuu vähän turhankin rauhallisesti, ja kuulemma istuntani olikin aika lailla hevosta hidastava ollessani koko ajan vähän hevosen edellä. Ohjeena oli myös olla heittämättä ohjaa pois hevosen pyöristyessä ja myödätessä; tuntuman säilyttämisen kautta se myös jäisi pyöreäksi.

Päähuomio heti alkuverryttelystä lähtien oli omalla kohdallani istunnassa. Lantion asento kevennyksessä (ja muutenkin) oli ihan pielessä ja sitä yritettiin korjata läpi koko tunnin. Lonkkia olisi pitänyt saada enemmän auki, selän notko pois alaselkää pyöristäen ja lantio kunnolla alle, sekä ryhti paremmaksi pois etukenolysystä. Tuntui kuin istuntani olisi levinnyt tavallistakin pahemmin, ja ehkä tämä johtui juuri siitä koulusatulasta. Vinouteen ei taidettu ehtiä puuttua ollenkaan kun aloitettiin siitä perustavimmanlaatuisesta asiasta eli lantion asennosta. Hyvin pitkälti samaa asiaa tuli lantion asennosta kuin oman open istuntatunneilla keväämmällä, eli periaatteessa tuttua juttua. Keventäessä ohjeena oli venyttää vartaloa paremmin vatsapuolelta mutta kuitenkin notkoselkää välttäen. Ylikeventämisestä tuli jälleen sanomista myös joten kaikki tutut virheet oli matkassa. Yritin kyllä tehdä korjauksia ohjeiden mukaan mutta usein aika huonolla menestyksellä. Yhden virheen korjaaminen johti toisen korostumiseen, esimerkiksi lantion "alle kääntämisen" seurauksena hartiat kääntyivät eteen ja ylävartalo meni lysyyn. Käsistä ei tällä kertaa taidettu huomauttaa kertaakaan, ja tuntuikin että Sulolla ratsastaessa oli jotenkin helpompaa pitää kädet hiljaa ja kannettuna sekä pehmeänä. Ehkä tähän syynä oli se miten mukavan pehmeä ja tasainen Sulo oli suustaan, ei roikkunut kädellä tai purrut kiinni kuolaimeen mutta ei myöskään levottomasti liikutellut kuolainta tai jäänyt tyhjäksi edestä.

Tunnin varsinaisena tehtävänä olivat myötä- ja vastalaukannostot. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta nostaen käynnistä laukka pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa ja laukaten päädyn läpi seuraavalle pitkälle sivulle. Voltteja sai pyöräytellä väliin vapaavalintaisesti. Sulo oli hyvin kuulolla ja nosti kyllä laukat, mutta mitään loistavan hyviä nostoja ei saatu oikein koko tunnin aikana tehtyä. En saanut valmistelua ja laukka-apuja ihan kohdilleen, ja laukka nousi yleensä vähän ampaisten tai raviaskeleen kautta. Tässäkin kohtaa istunnalla tekemäni puolipidätteet olivat Sulon mittapuulla pidätteitä, joten kun aloin nostoa valmistellessa tiivistää istuntaa saattoi se jopa pysähtyä. Nostossa ylävartalo painui tuttuun tapaan eteen, mutta toistojen myötä sain tätä hieman karsittua. Laukassa Sulo ei ollut yhtä rento ja pyöreä kuin ravissa vaan ehkä hieman jännittyi ja nosti päätä ylös. Ympyrällä laukatessa saatiin joitain hieman rennompia ja parempia hetkiä. Noston jälkeen kulmaan tullessa Sulo tipputti pariin kertaa raville kun en ollut pohkeiden kanssa hereillä. Vastalaukat nousivat pääsääntöisesti samaan tapaan kuin myötälaukka, kertaalleen taisi tulla nostosta väärä ja alkuun ei laukka säilynyt päädyssä loivasti kentän poikki kaartaessa, mutta tähänkin auttoi se kun muistin pohkeideni olemassaolon. Laukassa istunta levisi jos mahdollista vielä pahemmin kuin ravissa. Kertaalleen ope ottikin minut kentän keskelle missä etsittiin oikea vartalon asento paikallaan seistessä. Löytyihän se sieltä jotenkuten mutta yritäpä säilyttää sama liikeessä.

Oikeaan kierrokseen tultiin sama tehtävä mutta nostaen laukka harjoitusravista. Nyt oli myös jo koko maneesi käytössä ja noston paikka oli pitkän sivun keskellä. Vastalaukassa taisi kerran tulla raville tippuminen, mutta sain korjattua nostamalla vastalaukan kaarteen aikana. Olisikohan peräti ollut tunnin paras nosto kun ei ollut aikaa ylivalmistella. Parin onnistuneen vastalaukkakaarteen jälkeen siirryttiin loppuverrytelemään kevyessä ravissa. Sulo liikkui nyt ehkä hieman aktiivisemmin kuin alkutunnista mutta edelleen rennon oloisena ja jokseenkin pyöreänä.

Open palaute tunnin lopuksi oli että istunnassa on kyllä paljon työstettävää, mutta istunnan ongelmista huolimatta sain Sulon toimimaan oikein mukavasti rentona. Samoin sanoin olisin tiivistänyt itsekin tunnin ongelmat ja onnistumiset. Tuumailtiin siinä yhdessä open kanssa että ongelmat lähtee siitä kun ei lonkkia saa tarpeeksi auki ja on kireyksiä jotka hankaloittaa lantion oikeaan asentoon saamista. Tunnin jälkeen myös pohdiskelin että ehkäpä tänään oli aivan erityisen korostuneesti esillä notkoselkäongelma ja lantion kääntyminen taaksepäin siitä syystä että Sulon koulupenkki tosiaan varsin tehokkaasti esti polven ja reiden ylös nousemisen. Polven ja reiden ollessa oikeilla paikoillaan vetävät superkireät lonkankoukistajani puolestaan lantioni asentoon jossa istuinluut sojottavat takaviistoon eivätkä alas kohti satulaa. Tästä siis luonnollisena seurauksena selän notko ja koko vartalon väärä asento, ainakin oman rajoittuneen anatomiantuntemukseni mukaan ja maalaisjärjellä ajateltuna. Ainoa oikea ratkaisu tähän tietysti on kireyksistä eroon hankkiutuminen, ja se taas vaatii työtä ja viitseliäisyyttä. Venyttelyä, venyttelyä, venyttelyä. Näin kireillä lonkilla kun menee hevosen selkään ja yrittää istua oikein ja nätisti niin yritys on yhtä tuhoontuomittu kuin jos kylmiltäni ja treenamatta yrittäisin vetäistä täydellisen spagaatin.

Olin tunnin antiin ja opetukseen oikein tyytyväinen, ja Sulo oli aivan ihana. Herkkä ja kuuliainen kevyillä avuilla toimiva ratsu joka tekee mielellään kaiken mitä pyydetään. Tämän kokemuksen perusteella ratsastaisin ABC:llä mielelläni ihan säännöllisestikin, mutta valitettavasti tallille kulkeminen on autottomalle jokseenkin mahdotonta. Näin kesäaikaan tuon matkan vielä sotkee pyörällä mutta syksyn ja talven tullessa ei. Joka tapauksessa varasin ensi viikolle uuden irtotunnin ja toivoin ratsuksi jälleen Suloa.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Esteitä kivalla suokilla ja melkein tippuminen

Maanantai-illan ohjelmassa oli vaihtelua elämään eli Äimäraution Ratsastuscentrumin 60-70 cm estetunti. Myös Anne oli hyppelemässä pikkuesteitä ja kaikkiaan ryhmässä oli vain kolme ratsukkoa. Tunnille ilmoittautuessa olin toivonut ratsuksi "varmaa ja luotettavaa hyppääjää", ja sellainen minulle annettiinkin. Heppa oli sympaattinen 7-vuotias suokkiruuna Ilopotku, lyhyemmin Ilo. Ilo oli mukavan kokoinen, ei ihan poni mutta aika pieni kuitenkin, ja karsinassa se vaikutti kiltiltä ja uteliaalta.

Alkuverryttely mentiin itsenäisesti maneesin puolella. Ilo vaikutti sopivan reippaalta, eteenpäin ei tarvinnut patistella mutta jarrut kyllä löytyi. Laukka tuntui tässä vaihessa aika nelitahtiselta, ja taipumisia en saanut kunnolla läpi mutta enpä kyllä kovin topakasti yrittänytkään.

Hyppäämään siirryttiin ulkokentälle ja aloitettiin verryttelyhypyillä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle kaarevalla uralla molempiin suuntiin. Yli mentiin mutta ensimmäiset kierrokset tulin jättäen homman täysin hevosen vastuulle, tai kuten ope asian ilmaisi "herran haltuun", joten meno oli vähän ponnetonta ja hevonen jopa tiputti puomilla raville jos ja kun ei askel sattunut kohdilleen. Ohjeena oli ottaa puolipidäte pari askelta ennen ponnistuspuomia ja sitten ratsastaa pohkeet kiinni. Laukkaan myös kaivattiin lisää terävyyttä. Kun sitten valpastuin ratsastamaan hevoselle hieman aktiivisempaa laukkaa ja aloin itsekin sihdata ponnistuspaikkaa sekä pidin pohkeen kiinni esteen edessä ylittyi ristikko oikein näpsäkästi. Laukkakaan ei enää vaikuttanut niin nelitahtiselta kuin alkuverryttelyssä.



Seuraavaksi hypeltiin kolmen lankkupystyn suoraa linjaa neljän askeleen väleillä. Tämä sujui myös ihan nätisti, tosin Ilo vähän kolisteli keskimmäistä pystyä ja kertaalleen mentiin yksi väli ristilaukassa. Opelta tuli kehuja tasaisesta ja hyvästä rytmistä.



Ennen ratatehtäviä hypättiin yksittäisesteenä jännittävä kapea pysty. Eka kierros tultiin ravissa jotta varmasti osuttaisiin tolppien väliin, ja sitten pari kertaa laukassa. Ravissa kapea este ylittyi hyvin, mutta laukassa oli ensin pientä hankaluutta. Hevonen liikkui liian lötkösti ja kun keskityin itse vain sihtaamaan tolppien väliin niin ponnistuspaikan haku jäi vähemmälle huomiolle. Tultiin siis veltosti juureen mutta tokihan Ilo pikkuesteen yli ja läpi könysi. Toinen kierros laukassa oli jo parempi, tosin edelleenkään ei laukassa ollut tarpeeksi terävyyttä.

Sitten alkoivatkin tunnin varsinaiset sähläyshetket. Tultiin seuraavana kolmen esteen radanpätkää jossa ensimmäisenä äskeinen kapea pysty, sitten vasemmassa laukassa lähestyminen kentän keskelle mökkipystylle, laukanvaihto esteen päällä ja lopuksi lävistäjällä porttieste laukanvaihdolla. Kuten videolta näkyy esityksemme oli aika surkea. En vaatinut vielä tässäkään kohtaa Iloa tarpeeksi terävään laukkaan (selässä meno tuntui kyllä huomattavasti vauhdikkaammalta kuin miltä sen nyt jälkeenpäin videolta näyttää), ja sekä mökille että portille hypyt tulivat ihan juuresta.



Tultiin sama radanpätkä vielä toistamiseen mutta nyt lisättiin neljänneksi esteeksi vesimatto-okseri. Rämpimistä esitimme taas, ensimmäiselle esteelle ei askel sopinut lainkaan joten Ilo harppaisi hassusti yli vieden puomin mukanaan. Mökki ylittyi ihan kelpo hypyllä mutta laukka ei vaihtunut. Ope huuteli kovasti lisää pohjetta ja terävämpää laukkaa. Portille tultiin aika juureen ja laukka ei taaskaan vaihtunut. Vesimatolle tultiin omituiseen ponnistuspaikkaan ja Ilo teki jonkun kummallisen löts-hypyn kompuroiden etujaloillaan okserin takapuomiin. Ei menty onneksi nenälleen mutta menetin tasapainoni ihan täysin, ja vain synnynnäinen apinarefleksi sekä sinnikäs kaulalla roikkuminen pelasti tippumiselta. Onneksi Ilo siirtyi kiltisti käyntiin niin että sain punnerrettua itseni kaulalta takaisin satulaan. Olipahan ensimmäinen kerta nyt aikuisiällä kun olin näin lähellä tippua. Ei muuta kuin uudestaan okserille ja nyt se ylittyi ongelmitta, ehkäpä Ilokin viisastui vahingosta ja alkoi nostella kinttujaan paremmin.



Tämän notkahduksen jälkeen menomme paranikin ihan mukavasti kohti lopputuntia. Seuraava tehtävä oli pystyesteen ja trippelin suora linja määrittelemättömällä askelmäärällä, tultiin kaksi kierrosta. Tämä linja sujui meiltä oikein nätisti. Ehkäpä äskeinen kompurointi säikäytti minua niin että vihdoin aloin ratsastaa hevosta aktiivisempaan laukkaan.



Seuraavaksi ratsastettava viiden esteen rata oli onnistunein suorituksemme tänään. Ilo liikkui nyt aika mukavassa laukassa. Pysty-trippeli -linja sujui edelleen oikein hyvin, ja sen jälkeen porttiesteelle saatiin hyvä iso hyppy. Laukka vaan ei valitettavasti vaihtunut, joten kaareva tie vesimatto-okserille tultiin väärässä laukassa ja okseri ylittyi hassusti räpiköiden. Okserin jälkeen Ilo vaihtoi laukan näppärästi vasemmaksi. Viimeinen hyppy mökkiesteelle oli hyvä ja laukkakin vaihtui kuten piti. Vesimattoa lukuunottamatta oikein kiva pätkä.



Loppuun ehdittiin tulla vielä toisenlainen rata. Tässä kohtaa olinkin taas nukuksissa pohkeiden kanssa ja niinpä hevonenkin alkoi taas pikkaisen laahustaa. Rataan kuuluva kolmen lankkuesteen linja sujui ihan kelvollisesti mutta muuten tultiin esteille ihan juureen. Ope komensikin tulemaan välittömästi koko homman uudestaan ja niin että kuski ratsastaa. Toinen yritys olikin parempi (video). Radan aloittavalla mökkiesteellä ei laukka vaihtunut, mutta lankkulinja onnistui taas hyvin ja laukkakin vaihtui linjan viimeiseltä jos ei muuten niin tuurilla oikeaksi. Pystyn ja porttiesteen kaareva linja oli ihan sujuva, portille vaan hyppypaikka jäi kauas mutta parempi näin kuin juuresta yli kiiveten. Mökki ylittyi vielä viimeisenä esteenä ihan kelvollisella hypyllä mutta laukkaa en saanut vaihtumaan. Tähän suoritukseen oli kuitenkin hyvä lopettaa tältä erää.



Epämääräistä räpellystäkin tuntiin siis mahtui, mutta kokonaisuudessaan olin menoon ihan tyytyväinen. Etenemiseen olisi monessa kohtaa kaivattu lisää terävyyttä joten paremmin olisin saanut olla pohkeen kanssa hereillä. Ilo oli oikein mukava ja rehti hevonen joka ylitti kyselemättä kaiken mitä eteen tuli, joten mielelläni ottaisin sen kanssa joskus vaikka uusintakierroksenkin esteitä. 

Videoista kiitos Noralle!

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Parannusta laukkaan mutta muuten päin honkia

Sunnuntain tunti oli tehtävien osalta pitkälti toistoa edellispäivältä (kulmat&lävistäjät) ja ratsukin oli sama eli Rappen. Aurinkoinen keli oli otollinen valokuvaukselle ja niinpä raahasin aviomiehen kentän laidalle ja tyrkkäsin kameran käteen.

Alkutunnin käyntityöskentelyä.

Siinä missä eilen Rappen oli alkutunnista kivasti avuilla ja pyöreänä aivan itsestään ei asian laita tänään ollut näin. Taisin siinä sitten "panikoitua" kun hevonen ei ollutkaan heti automaattisesti nenä alhaalla, ja aloin sählätä ja yliratsastaa oikein urakalla. Tilannetta ei helpottanut lainkaan se että tunti alkoi aina niin hankalalla käyntityöskentelyllä ratsastaen kulmiin käyntivoltit. Vain pitkät sivut ravattiin ja kun ulkokentällä mentiin niin ne jäivät aika lyhkäisiksi. Ratsastukseni oli epätoivoista nyppimistä ja pohkeella kaivamista istunnan levitessä. Suoraan sanottuna ei ollut mitään otetta touhuun. Ohja valui liian pitkäksi, käsi ei pysynyt hiljaa ja hevonen liikkui alitempoisesti ja oikeaa pohjetta vastaan tunkien. Kuski oli vinossa ja heppa oli vinossa mutta kumpaakaan en osannut korjata.

Kulmavoltteja jatkettiin vielä ravissa molempiin suuntiin ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa. Eilisen alkutunnilla koetut hyvät ravihetket eivät toistuneet, vaan meno jatkui aika samana kuin käynnissä. Eiliseltä tutut istunnan kieroudet olivat taas mukana ja ehkä vieläkin pahempana sortuessani epätoivoiseen yliratsastamiseen. Kevennyskin oli taas aivan liioitellun tarmokasta, ja kun open huomautuksesta älysin hieman omaa liikettäni rauhoittaa liikkui hevonenkin ehkä aavistuksen paremmin.

Ratsastaja pyöristää selkää mutta ratsu ei. En vaan osaa.

Lisää epätoivoista nysväystä.

Kun suunta vaihtui vasemmaksi ja istuin alas harjoitusraviin parani meno jonkin verran. Ehkä tämä johtui siitä että kevennyksessä tapahtuva holtiton vartalon kierto jäi pois häiritsemästä. Volteilla Rappen pyöristyi ajoittain kunhan vaan muistin riittävän vahvan ulkopohkeen kontrolloimaan ulos pullahtavaa oikeaa kylkeä ja tarjosin ulko-ohjalla riittävän tasaisen ja pehmeän tuntuman. Ei kuitenkaan tuntunut yhtä hyvältä kuin eilen.

Hieman parempi hetki voltilla. Kuvastakin kyllä näkee kuinka Rappenin takapää on vinossa vasemmalla.

Lepokäynnin jälkeen tultiin eilisen tapaan lävistäjiä aloittaen toinen lävistäjä keskikäynnissä ja toinen ravi-käynti-ravi-siirtymisellä. Tässä vaiheessa huideltiin taas menemään pää ylhäällä ja selkä alhaalla, ja keskikäyntiin taktiikkani tuntui jälleen olevan "heitetään ohjat pois ja toivotaan että valmiiksi kilometrin mittainen hevonen venyy kahden kilometrin mittaiseksi". Käyntiinsiirtymiset ravista sujuivat ihan näpsäkästi ja ope kehui että onnistuin nyt pitämään alaselän pois notkosta paremmin kuin eilen. Kulmat olisi pitänyt ratsastaa extrahuolellisesti mutta meillä kyllä mentiin kylkimyyryä aika puutteellisella taipumisella.

Käyntiin siirtyminen kentän keskellä, pidäte liikettä vastaan istuen.
Velttoa etenemistä käyntilävistäjällä.

Myöskin eilisen tapaan tultiin laukannostoja käynnistä lävistäjällä, mistä jatkettiin päätyyn voltti/ympyrä ja laukkalävistäjä siirtyen raviin ennen uralle tuloa. Aloitettiin jälleen oikeasta kierroksesta. Laukannostot onnistuivat ihan mukavasti, joskin usein nostoon ja sen valmisteluun ei voinut ihan täysillä keskittyä kun joutui tarkkailemaan risteävän lävistäjän laukkaliikennettä. Jostain syystä Rappenin oikea laukka toimi tänään paljon paremmin kuin eilen. Ympyrällä saatiin ihan mukaviakin hetkiä vaikka tähän kierrokseen Rappen olikin tunkemassa voimakkaasti kylki edellä sisään. Joka tapauksessa laukka oli nyt paljon rullaavampaa ja kolmitahtista. Lävistäjälläkään ei hevonen levinnyt käsistä vaan laukkasi ihan hallitun oloisesti, ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa ikinä sain Rappenin ratsastettua laukassa uralle asti sen tiputtamatta ennen aikojaan raville. Ehkäpä tätä auttoi se että mentiin ulkokentällä missä kaviouran ja aidan väliin jää varsin paljon tilaa kun taas maneesissa uran vieressä on heti seinä joka jarruttaa Rappenilta laukan pois. Vaikka pääsinkin itse siirtämään hevosen raviin oli lävistäjän jälkeinen kulma hieman tasapainotonta kaahausta. Opettaja kehotti pitämään ylävartalon rauhallisempana laukassa, myötäys liikkeeseen lantiosta ja ylävartalo paikoillaan rauhoittamassa laukan rytmiä. Siitymisissä olisi pitänyt saada pidettyä keskivartalo jämäkämpänä ja istua hevonen rauhallisempaan raviin. Nyt Rappen sai vähän kiskaistua kuskin irti satulasta raviin siirtyessään. Joka tapauksessa lävistäjät ja siirtymiset onnistuivat paljon paremmin kuin eilen.

Hetki laukannoston jälkeen. Istunta on kerrankin ihan asiallinen.

Laukkalävistäjä.

Vasenta laukkaa nostaessa oli ongelmana hevosen pullahtaminen oikealle, mutta muuten nostot olivat edelleen ihan ok. Vasempaan laukkaan ympyröillä sattuivat tunnin parhaat hetket. En tiedä miksi mutta jostain syystä Rappen vaan toimi tänään laukassa paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin kun olen sillä mennyt. Laukka tuntui hallitulta ja hyvin pyörivältä, ja kun tähän suuntaan hevonen oli helppo asettaa ja taivuttaa niin myötäsi se myös niskasta hyvin ja pyöristyi. Pehmeän ja tasaisen ohjastuntuman säilyttäminenkin tuntui tänään helpoimmalta laukassa, pikkaisen sai jo sitä samaa fiilistä kuin eilen ravissa. Ulkopohkeella voltille kääntäminen ja laukan aktivointi vaan sai polven ja kantapään taas nousemaan ylös kuten kuvat armotta paljastavat.

Vielä kun nostaisi nuo kädet ylös niin istunta olisi ihan siedettävä.

Tunnin parhaita pätkiä vasemmassa laukassa. Polvi ja kantapää vaan nousee kuskilla ikävästi ja vartalo on liian etukumarassa.

Rappe ja Atte (sekä kuskit) synkronoivat kallistuskulmansa. Aten edesottamuksista lisää Annen blogissa.

Ope huomauttikin että ympyrällä laukka näytti hyvältä, mutta sama laukka pitäisi saada säilytettyä lävistäjälle. Tämä onnistui hieman vaihtelevasti mutta laukkalävistäjät sujuivat joka tapauksessa ihan mukavasti tähänkin kierrokseen, ja sain siirtää itse raviin hieman ennen uraa ilman että hevonen ennakoi. Kulmaan olisi vaan pitänyt taas saada ravi rauhoitettua ja tasapainotettua. Toiseksi viimeinen lävistäjämme oli tunnin paras, sain jämäkästi istuttua hevosen raviin ja kulmakin sujui ihan hallitusti. Loppuverkaksi mentiin nopeasti pari kierrosta kevyttä ravia mutta siinä meno muistutti taas alkutuntia vaikka olinkin toivonut että hyvien laukkapätkien aikana jokin olisi loksahtanut siinä määrin paikoilleen että ravikin jo toimisi paremmin.

Tänään siis onnistumiset ja epäonnistumiset menivät ristiin eilisen kanssa. Alkutunnin ravityöskentely oli tällä kertaa ala-arvoisen huonoa, ja siitä ei voi hevosta syyttää vaan kyllä se olin minä joka tänään sortui yliratsastamiseen eikä onnistunut pitämään tasaista pehmeää tuntumaa saati istuntapalikoita kohdillaan. Laukka sitten toimikin paljon eilistä paremmin, ehkäpä olin tässä vaiheessa jo lyönyt hanskat tiskiin ja lopettanut yliratsastamisen. Valopilkkuja olivat myös eilistä paremmat ravi-käyntissiirtymiset sekä erityisesti hallitun laukan säilyttäminen lävistäjien loppuun asti. Päivän laukkalävistäjistä vaan on pakko olla iloinen vaikka tunti yleisesti ottaen penkin alle menikin, sillä niin monta kertaa aiemmin olen laukkalävistäjien parissa Rappenin kanssa hakannut päätäni seinään.

Tallin hevosilla alkaa nyt hyvin ansaittu kolmen viikon kesäloma. Aiemmin suunnittelin pitäväni sillä aikaa pienen breikin ratsastuksesta ja uhraavani kerrankin vähän enemmän aikaa ja ajatusta väitöskirjalleni, mutta vielä mitä, eihän sitä kolmea viikkoa malta pysyä pois satulasta. Nyt on hyvä tilaisuus käydä tutustumassa muihin talleihin, joten heti huomenna onkin luvassa vauhtia ja jännitystä sillä Anne sai houkuteltua minut mukaan Äimärautiolle 60-70 cm estetunnille. Torstaina puolestaan on vuorossa koulutunti ABC-tallilla Heli Pensonin opetuksessa.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Kierossa kuin korkkiruuvi

Koulutunnille osuikin tänään oikein kiva ratsu eli Rappen. Tunnin teemana olivat kulmien ratsastaminen sekä lävistäjät - myös laukkalävistäjät joita olen Rappenin kanssa tahkonnut useasti ennenkin erinomaisen huonoin tuloksin.

Työskentely aloitettiin oikeassa kierroksessa ratsastamalla kulmat ja lyhyet sivut käynnissä ja pitkät sivut sekä keskiympyrä kevyessä ravissa. Rappen tahtoi olla tunkemassa aika voimakkaasti oikea kylki edellä sisäänpäin niin ympyrällä kuin kulmissakin, ja minä yritin tunkea pohkeella vastaan. Takaosa puolestaan liirasi ulos vasemmalle. Ravissa mentiin jotensakin pyöreällä kaulalla jolloin asettaminen oli suhteellisen helppoa, mutta kulmiin käynnissä ei samaa fiilistä löytynyt vaan asetuksesta ja taipumisesta oli pientä kinaa eikä ravin rentous ja pyöreys (=kaula kivasti kaarella, selästä ja takaosasta ei puhuta mitään) säilynyt. Ilmeisesti minulla oli käynnissä jälleen liikaa aikaa säätää kaikenlaista sen sijaan että olisi vain antanut hevosen liikkua rauhassa ja rennosti.

Kevyttä ravia keskiympyrällä. Kantapää nousee "kivasti" ylös kun yritän punkea sisäkyljelle kaatuvaa ratsua  ruotuun. Ryhtikin voisi olla parempi mutta ainakaan ei ole selkä notkolla.

Vakio-openi ollessa kesälomalla oli tunninpidossa tänään tallin kahdesta opesta se jonka silmien alla tulee ratsastettua satunnaisemmin. Luonnollisestikin open huomio kiinnittyi ensimmäisenä vinouteeni ja hän siinä tuumailikin että jotenkin hassusti minulla vartalo kiertyy keventäessä mutta mistä ihmeestä se kiertyminen oikein on lähtöisin. Outo kiertyminen kevennyksessä tallentui tänään videollekin mutta se pätkä on jo sen verran surkuhupaisaa katsottavaa että en yksinkertaisesti kehtaa laittaa julkisesti näkyville. Tämä ehkä kertoo jotain tilanteen vakavuudesta sillä yleensähän kynnykseni julkaista huonoa ratsastustaitoani todentavaa materiaalia on varsin matala (todisteena vapaa pääsy tämän blogin kuviin ja videoihin). Eikun laitanpas sittenkin videon näkyviin Annen yllyttämänä, jos vaikka tänne eksyisi joku kehoasiantuntija joka osaisi kertoa missä on vika kun kevennys näyttää tältä:



Keskityttiinkin siinä hetki taas näihin kiertymisiin ja vinouksiin, ja kehotuksena oli olla kiertämättä vartaloa ravin mukana puolelta toiselle, sekä lukita (ratsastajan) vasen lapa paremmin paikoilleen niin ettei vasen olkapää liiku eteen-taakse ja kierry oikeaa taaemmas. Muita korjauksia olivat kevennyksen rauhoittaminen - satulasta tulisi pompahtaa ylös vain sen verran kuin Rappenin tasainen ravi heittää eikä ylikeventää - sekä käsien pitäminen hiljaa paikallaan ja yleinen ratsastuksen rauhoittaminen ("tee siellä selässä niin vähän kuin mahdollista").

Käyntityöskentelyssä oli toivomisen varaa. Käsien asennosta päätellen kuvittelen ajavani mopoa. FYI Rappenilla ei ole herasilmää, sillä on vaan mulkosilmät.

Vaihdettiin vielä suunta vasemmalle ja jatkettiin ravipätkät harjoitusravissa. Vasemmalle Rappen oli helppo taivuttaa, pikemminkin mentiin usein ylitaipuneena ja kaula liian mutkalla. Ehkä parhaat hetket tulivat silloin kun pääsin kääntämään ympyrälle kunnolla ulkopohkeella ja samalla hyvän tuen ulko-ohjalla säilyttäen. Ope toivoi vähän reippaampaa liikkumista ja kun ratsastin Rappenille lisää tarmoa raviin niin tuli kommenttia että nythän se alkaa käyttää vähän selkäänsäkin. 

Käveltiin hetki ja alettiin sitten puurtaa lävistäjien parissa. Edelleen oli ideana kiinnittää huomiota huolelliseen kulmien ratsastukseen jotta lävistäjälle päästäisiin mahdollisimman onnistuneesti. Peilipäädystä katsomopäätyyn tultiin lävistäjä harjoitusravissa ja keskellä 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ohjeistuksena tarkkailla hevosen suoruutta siirtymisessä. Katsomolta takaisin peilille tultiin lävistäjä ensin käynnissä keskikäyntiä ajatellen, ja hetken päästä ravissa askelta pidentäen. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin tilanteen mukaan voltteja. Käyntiinsiirtymisen sain tehtyä aika vähäisiin ohjasapuihin turvautuen ja istunta-apuja painottaen, mutta ope kehotti hakemaan vielä lisää keskivartalon jäntevyyttä siirtymiseen ja pyöristämään alaselkää pois notkosta. Hevonen olisi myös saanut olla lävistäjillä suorempi, sillä nyt se tahtoi kulkea jatkuvasti vasemmalle asettuneena. Askeleenpidennykseen sekä ravissa että käynnissä tahtoi ohja valua liian pitkäksi ja tuntuma kadota, ja vaikka kuinka yritin keskiraviin lähtiessä muistutella itseäni tuntuman säilyttämisestä niin ohjaa vaan tuli heitettyä liiaksi pois. Ope myös neuvoi olemaan kiirehtimättä ja hätiköimättä keskiraviin lähtiessä ja ratsastamaan kulmasta lävistäjälle kaikessa rauhassa sekä pikkuhiljaa lisää eteenpäin pyytäen. Viimeinen keskiravimme oli onnistunein, päästiin lähtemään siihen suht hyvän kulman jälkeen enkä lähtenyt liian äkkinäisesti tuuppaamaan hevosta eteen. Lävistäjän alkuun saatiin näin ihan hyviä rentoja askeleita eikä hevosen nenäkään noussut ylös ennen kuin lävistäjän puolivälin paikkeilla missä taas sorruin itse hieman kiirehtimään ja saaden näin hevosenkin jälleen kiirehtimään ja jännittymään.

Voltti harjoitusravissa oikealle. Asetus näyttäisi ihan hyvältä mutta taas on kamala punkeminen menossa oikealla pohkeella.

Lopuksi mentiin vielä niitä ihania laukkalävistäjiä. Kuvio oli sellainen että tultiin vasemmasta kierroksesta lävistäjälle käynnissä, nostettiin kentän puolivälin tienoilla oikea laukka ja jatkettiin laukassa suurehko voltti lyhyelle sivulle. Lyhyen sivun jälkeen tultiin vielä toinen lävistäjä ja raviinsiirtymisen sai tehdä vapaavalintaisessa kohtaa uralle tullessa tai aikaisemmin. Siirtymisen jälkeen oli tavoite päästä ratsastamaan seuraava kulma ravissa tasapainoisesti ja hallitusti. Laukka on Rappenin heikoin askellaji ja oikea laukka sen heikompi laukka, joten tähän kierrokseen oltiin hiukka ongelmissa. Laukka kyllä nousi hyvin, mutta ei tuntunut rullaavan yhtään kolmetahtisesti vaan meno oli kiireistä ja nelitahtisen oloista. Ope huutelikin että yritä saada kunkin laukka-askeleen kesto mahdollisimman pitkäksi, mutta helpommin sanottu kuin tehty joten tikitikitiki vaan. Onnistuneimmat laukkahetket saatiin voltille, kaarevalla uralla laukkaan sai ajoittain lisää pyörivyyttä etenemisen muuttumatta kaahaukseksi. Lävistäjälle homma sitten levisi käsistä, Rappen lähti kaahottamaan eteen ja tipautti raville jossain mielivaltaisessa kohdassa. Pyrinkin tekemään raviinsiirtymisen jo hyvissä ajoin ennen uralle tuloa jotta ehtisin ennen Rappenin omavaltaista kiitoraviin tipahtamista, sillä tiesin jo aiempien kokemusten perusteella että Rappenin kanssa laukkalävistäjän ratsastaminen uralle asti on jokseenkin mahdoton tehtävä. Tästäkin huolimatta hevonen ehti usein ensin ja sitten mentiin vähän kaahotusravia. Silloinkin kun pääsin itse siirtämään raviin oli laukanjälkeinen meno aika holtitonta (mitä muuta voi odottaa holtittoman ja kiireisen laukan jälkeen). 

Oikeassa laukassa sitä toivomisen varaa vasta olikin. Heppa kaatuu lahjakkaasti sisäänpäin ja kuski yrittää epätoivoisesti taivuttaa ohjalla johtaen. Ei näin.

Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui paremmin. Laukan laatu oli vasemmalle paljon parempi, meno tuntui ihan hallitulta ja voltille saatiin melko kivojakin hetkiä. Nostot tulivat edelleen mukavan terävästi. Lävistäjälläkin laukka oli paremmin kontrollissa ja siirtymät hitusen parempia, tosin Rappen yritti lävistäjän loppua kohti karata oikea lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla sivulle. Ei mitään loistavan hyviä lävistäjiä, siirtymisiä ja niitä seuraavia kulmia, mutta ainakin päästiin lopettamaan tunti suoritukseen joka oli huomattavasti parempi kuin ensimmäiset yritelmät. Viimeinen laukkapätkä näkyy videolla, tämä oli se mihin oli tänään tyytyminen. Ei kuitenkaan ihan pöljää ottaen huomioon kuinka hankalia laukkatehtävät Rappenin kanssa tahtoo usein olla.



Tunti oli kiva kuten Rappenin kanssa aina. Oma vinous ja kierous turhautti suuresti jälleen kerran. Olisi ehkä korkea aika hakeutua sinne jäsenkorjaajalle tai muun nikamanniksauttajan pakeille. Ehkäpä saan tämän nyt vihdoin toteutettua kun on sattuu olemaan akuuttivaivana vasen jalka niin ****n kipeä että hyvä kun kävellä kärsii (ratsastaessa ei onneksi haittaa mutta muuten kyllä ja pahasti), voisi toivottavasti korjauttaa kerralla useamman ongelmakohdan.


 Kuvista ja videoista suuret kiitokset Iinalle!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Raskassoutuista hyppäämistä

Viikon verran kotona flunssanparantelussa nyhjättyäni (loistava tapa viettää kesälomaa... not) päätin vihdoin olevani riittävän hyvässä iskussa "kevyelle" ratsastustunnille viimeisen lomapäivän kunniaksi. Pikkaisen oli kyllä vielä veto pois ja tunnille sattui ratsuksi niinkin hikinen ratsastettava kuin Jukka. Uh-oh. Onneksi sentään ohjelmassa oli esteitä, ja kun ratsastajiakin oli tunnilla kaikkiaan vain viisi niin ainekset oli ihan hyvät. Jukkahan on kyllä näppärä hyppääjä jos sen vain saa innostettua liikkumaan tarpeeksi terävästi.

Alkuverkka jäi varsin lyhyeksi enkä siinä saanut Jukkaa viriteltyä aktiiviseen liikkumiseen. Tultiin pariin kertaan suoralla linjalla toisesta päästä ylös nostetut ravipuomit kevyessä istunnassa. Jukkaa sai tuttuun tapaan puskea eteen mutta puomit ylittyivät ihan näpsäkästi kun linjan alkuun hoputti kunnolla eteen ja juuri ennen puomeja jätti ponin rauhaan. Laukassa verryteltiin hetki ratsastamalla kahden miniristikon suhteutettua väliä, ohjeena oli tulla väli tässä vaiheessa mieluiten viidellä askeleella ja myöhemmin esteiden noustessa neljällä. Jukka kyllä periaatteessa laukkasi eteen mutta pitkää laukkaa jossa ei säätövaraa ollut yhtään. Miniristikkolinja ylittyi kyllä pariin kertaan ihan nätisti, mutta hyppy lähti helposti turhan kaukaa kun tosiaan ei askeleen pituutta voinut säädellä. Tässä vaiheessa alkoi jo olla sellainen olo että tokihan tämä poni hyvää hyvyyttään pikkuesteet hyppelee mutta kuskilla ei kyllä ole hommaan mitään otetta.

Verkka oli sitten siinä ja siirryttiin "oikeille" esteille aloittaen päivän erikoisesteestä joka oli pieni "tukkieste", nelisenkymmentä senttiä korkea paksuista kepeistä kasattu harjakaton muotoinen laatikko. Päälle tuli tavallinen puomi lisäämään hieman korkeutta. Ensimmäisellä kierroksella Jukka lähti hyppyyn turhan kaukaa (turha kai enää mainita että laukan säätelyssä oli pahoja ongelmia) ja ihmetteli estettä sen verran että veti hypyssä vähän päätä alas. Olin kuitenkin ihan hyvin mukana, Jukan hyppyihin ainakin näin pienillä esteillä tuntui olevan ihmeen helppo mennä mukaan siitäkin huolimatta että ponnistuspaikka oli usein liian kaukana ja laukkakin vähän velttoa. Seuraavalla kierroksella tultiin sitten tukkiesteelle aika juureen, ja ope kommentoikin että näiden kahden ääripään välistä pitäisi yrittää löytää se sopiva ponnistuspaikka.

Seuraavaksi lisättiin tukkiesteen jälkeen kaareva 5-6 askeleen linja 60 cm ristikko-okserille (ratapiirroksessa esteet 5-6). Hyppy tukille oli iha hyvä mutta en tiedä mikä katkos okserille lähestymisessä tuli kun Jukka melkein meni esteestä ohi - oliko tie huono, kuski liian etukenossa vai laukka yksinkertaisesti liian sammuksissa? Viime hetkessä kuitenkin Jukka päätti - joko pohkeideni ansiosta tai niistä huolimatta - että mennään nyt sitten kun ei tuo iso ole. Enpä jäänyt taaskaan jälkeen vaikka hyppy lopulta hieman yllättäen tulikin.

Yksittäisenä tehtävänä tultiin vielä kahden pystyn sarja yhdellä askeleella (ratapiirroksessa 4a-b). Sama meininki jatkui, laukkaan olisi kaivattu lisää terävyyttä mutta ylittyi se sarja näinkin. Ekalle osalle lähti varmaan taas hyppy vähän kaukaa mutta ekan hypyn jälkeen saattoikin sitten jo enemmän rentoutua välin ollessa Jukan laukalle juuri sopiva.

Lopuksi tultiin kuvan rata kahteen kertaan, ensimmäisellä kierroksella esteet oli 60 sentissä tai vähän alle. Rata alkoi hypyllä tukkiesteelle uuteen suuntaan, ja Jukka epäröi nyt sen verran että otti ensin kiellon. Yritti juosta ohi mutta sain helposti pysäytettyä nämä aikeet. Taisinpa mennä estettä lähestyessä liikaa etunojaan ylävartalolla ja ehkä tässä oli osasyy kieltoon. Uudella yrityksellä sitten pohkeet napakasti kiinni ja ylävartalo liikkeen takana, ja tukkieste ylittyi ihan nätisti. Seuraava tehtävä oli neljän askeleen linja jolle tultiin aivan liian veltosti, ja toiselta osalta jäätiin kauas mutta kiskaistiin yli. Laukkakin taisi vaihtua vääräksi mutta Jukan kanssahan ei näistä tarvitse stressata sillä se vaihtaa lennosta siinä vaiheessa kun kuski alkaa vilkaista alas että kumpikos laukka meillä nyt onkaan. Sarjakin rämmittiin aika raskassoutuisesti ja pitkästä laukasta, ja kahdesta viimeisestä esteestä ei ole sen kummempaa muistikuvaa kuin että yli mentiin. Open palaute radasta oli lähinnä että pitäisi saada poni paremmin pohkeen eteen jotta meno olisi sujuvampaa.

Toiselle kierrokselle esteitä korotettiin aavistuksen verran, kolmonen taisi olla 70 sentissä ja muut kuuttakymppiä. Ennen radan aloittamista viriteltiin Jukalle nyt aktiivisempaa laukkaa ympyrällä, ja nousihan ne takajalat sieltä ainakin pieneen pukkiin reaktiona raippaan. Tukkiesteelle tultiinkin nyt energisemmässä laukassa ja hyppy oli varmasti tunnin parhaita, hihkaisinkin hypyn jälkeen spontaanisti "hyvä!" Jukalle. Suoralle linjalle päästiin vielä ihan suhteellisen hyvässä laukassa, ensimmäiseen hyppyyn lähdettiin taas aika kaukaa mutta väli oli nyt sopiva neljällä ja linjan jälkimmäinen osa ylittyi ihan sujuvasti. Tämän jälkeen alkoi meno ehkä vähän hyytyä, mutta yli mentiin lopuistakin. Sarjalle ei ihan nappisuoritus mutta ei mitään kamalia ongelmia. Tukille tultiin muistaakseni pienehkö hyppy läheltä ja okserilta jäätiin liian kauas ja liian veltossa laukassa. Jukka kuitenkin kiskaisi yli sieltä kaukaa ennemmin kuin otti pikkuaskeleen, joten ei niitä parhaita hyppyjä mutta en jäänyt kuitenkaan suuhun kiinni vaikka en parhaassa tasapainossa hypyssä ollutkaan. Kyllä hengästytti ainakin kuskia, sen verran topakasti sai ratsastaa eteen radan aikana. Palaute oli nyt että parempi kuin ensimmäinen rata ja poni oli nyt paremmin avuilla. Samaa mieltä olin itsekin, paljon parannusta ensimmäiseen rataan mutta ei ihan loistosuoritus vieläkään. Jukan kanssa vaan pitäisi jaksaa ratsastaa 110% teholla joka ikinen askel radan loppuun asti eikä herpaantua puolessa välissä.

Läpi tunnin ydinongelmana oli siis se etten saanut poniin ratsastettua tarpeeksi terävyyttä ja energisyyttä, vaan esteille tultiin pitkässä mutta ei riittävän aktiivisessa laukassa. Ei ollut kuskilla tarpeeksi puhtia ja tomeruutta kaivaa Jukasta esiin sitä vitosvaihdetta mikä siltä tiettävästi esteillä joskus löytyy. Esteiden ollessa näin pieniä selvittiin ihan kunnialla mutta isommista ei ehkä olisi enää yli mentykään. Ope kommentoi lopuksi että kostea ja raskas kentän pohja söi Jukalta varmasti laukasta viimeisetkin rippeet ja maneesissa se liikkuu yleensä paremmin. Tosin verrattuna siihen kun hyppäsin Jukalla viimeksi talvella maneesissa oli meno mielestäni tänään huomattavasti sujuvampaa. Jukka lähti ajoittain jopa ihan imemään estettä kohti eikä pohkeen takana olemisesta huolimatta ollut sellainen olo että enää juuri ennen estettä olisi tarvinnut olla tuuppaamassa ponia väellä ja voimalla yli.

Positiivista oli se että vaikka hypyt lähtivät monesti ei-niin-ihanteellisesta ponnistuspaikasta olin niissä kuitenkin pääsääntöisesti hyvin mukana eikä kaukaa hyppäävä Jukka päässyt yllättämään. Missään vaiheessa ei myöskään jännittänyt tipan tippaa, koko ajan oli luottavainen olo että poni kyllä menee yli tai jos ei mene niin ei haittaa kun helppo siellä on pysyä kyydissä silloinkin. Mukavaa huomata että tällaiset 60 cm radat alkavat sujua hyvinkin rutiinilla ja jännittämättä, siitäkin huolimatta että estetunteja sattuu kohdalle melko harvakseltaan. Ehkäpä sitä elokuun lopun seurakisoissa voisi taas käydä mönkimässä jonkun ≤70 cm radan.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Haastavaa laukanvaihtotreeniä puomeilla ja kavaleteilla

Heti leirin loputtua olikin taas vuorossa tunti omalla tallilla. En alkuun ollut kovin riemuissani kun kohdalleni oli merkitty Lore, mutta kun pian selvisi päivän ohjelmassa olevan puomeja ja kavaletteja niin olinkin ratsuun oikein tyytyväinen. Kentälle kasattiin neljä estettä pituushalkaisijan suuntaisesti, joten päättelin teemana olevan laukanvaihtotehtävät ja olin entistäkin tyytyväisempi.

Tunti aloitettiin käyntiverryttelyllä ratsasten viisikaarista kiemurauraa ja ylittäen joka kaarella puomi kentän keskellä. Samalla taivuteltiin hevosia molempiin suuntiin. Samaa kiemuraa tultiin pian myös kevyessä ravissa. Lorea sai hieman hoputella eteenpäin, ja ehdinkin jo luulla helteisen sään nuuduttaneen sen. Taipumiseen jäi toivomisen varaa, ja kaarteiden ratsastus tuli liikaa sisäohjasta vetäen ja ulkoavut unohtaen, joten ulkolapa tahtoi olla hieman karkuteillä.

Verryteltiin vielä laukassa ja tähän askellajiin Loresta löytyikin ihan kivasti virtaa. Mennä viiletettiin kuitenkin aika pitkää laukkaa johon ei hirveästi säätövaraa tuntunut löytyvän. Yleensä niin herkkä Lore tuntui tänään tosi vahvalta edestä. Laukassa ylitettiin yksittäisiä puomeja ratsastaen pitkältä sivulta puoliympyrä vastakkaiselle sivulle ja kentän keskellä puomin yli. Laukan huonosta säädeltävyydestä huolimatta askel sattui puomeille ihme kyllä juuri sopivasti, ainakin siihen asti kunnes ope käänsi huomionsa meihin. On se kumma miten open katse saa helposti ramppikuumeen päälle, ja niin sitten räpiköitiin pari kertaa puomille ihan juureen ja seuravaaksi ihan liian kauas. Puomia ylittäessä tahtoi ongelmana olla tuttu taipumukseni suuresti liioitella myötäystä, ylävartalolla ja kädellä ikään kuin hyppäsin esteen yli vaikka siinä puomilla voisi kyllä pysyä ihan perusistunnassakin eikä sitä ohjaa tarvitsisi heittää niin voimakkaasti pois.


Laukanvaihtotehtävät aloitettiin yksittäisestä kiemurauran ensimmäisestä kaaresta tullen puomille oikeassa laukassa ja vaihtaen keskihalkaisijalla puomin päällä vasempaan laukkaan. Helppoa paperilla mutta ei käytännössä. Eipä vaihtunut laukka ja ope kehottikin tulemaan puomille paljon enemmän vinottain. Seuraavalla kierroksella oli mukana jo enemmän yritystä eli ratsastin puomille ohjeen mukaan vinottain mutta edelleenkään ei laukka vaihtunut. Laukassa olisi kuulemma saanut olla enemmän terävyyttä ja poweria, nyt tultiin turhan pitkänä. Seuraavaksi tehtävään lisättiin pieni ristikko, jolle tehtiin loiva kaarre puomin jälkeen vasemmassa laukassa ja jolta laskeuduttiin taas alas oikeassa laukassa (kuva). Nyt vaihto oikeasta vasempaan onnistui puomin päällä (jes!), mutta ristikolta ei enää vaihtunutkaan takaisin. Tie ristikolle ei ollut aivan ideaali vaan vinommin olisi saanut tulla. Jos oikein muistan niin tultiin tätä vielä toinen kierros ja samalla tuloksella, eka vaihto onnistui mutta toinen ei. Lore tuntui laukassa edelleen melkoisen vahvalta edestä, kiskoi kuskia etunojaan ja lyhennettyä ei laukkaa saanut hevosen vain roikkuessa kuolaimella pidätteitä vastaan. Laukan korjaus ravin kauttakin tahtoi ottaa aikansa kun ei heppa olisi siirtynyt raviin.


Viimeisimpänä kuviona ei (onneksi) tultu viisikaarista kiemuraa laukassa vaan helpotetumpi versio, eli edellisen tehtävän kuvio kahteen suuntaan aloittaen oikeasta laukasta ja päättäen oikeaan laukkaan (kuva). Keskihalkaisijalla ylitettävänä oli ristikko (kuvassa 1 ja 4), pikkupysty (2) tai toisesta päästä nostettu maapuomi (3). Kaarteet ja vinot lähestymiset oikeassa laukassa onnistuivat siinä määrin nappiin että laukka vaihtui vasemmaksi sekä ykkös- että kolmoskavaletilla, mutta vasemmasta oikeaksi vaihto kakkosella ja nelosella ei edelleenkään onnistunut. Pari sakkokierrostakin mentiin mutta edelleenkään ei vasen vaihtunut oikeaksi. Vikana oli epäonnistunut kaarre vasemmassa laukassa niin etten saanut käännettyä tarpeeksi napakasti ulkopohkeella vaan jäin kavaletille kaartaessa roikkumaan vasempaan ohjaan ja taivuttamaan hevosen päätä vasemmalle näin rajoittaen sen mahdollisuuksia vaihtaa oikeaan laukkaan. Usein tiesin jo ennen puomia että pieleen meni hevosen liiratessa oikea lapa edellä ja nenä vasemmalle vedettynä. Silloinkin kun kaarre ja lähestyminen olivat vähän onnistuneempia ei laukka vaan vaihtunut. Ei sitten jääty hinkkaamaan loputtomiin vaan ope totesi että kokeillaanpa uusiksi ensi viikon estetunnilla (jonka tosin tätä kirjoittaessa tiedän jäävän välistä sillä tunnin jälkeen lauantai-iltana äityi kahden viikon kurkkukipuni ja pikkunuhani vihdoin kunnon kuumeflunssaksi). Onneksi sentään toiseen suuntaan vaihdot onnistui mutta jäi kyllä kaivelemaan kun ei vasemmasta laukasta oikeaan saatu yhden yhtä onnistunutta vaihtoa. Toivotussa laukassa esteeltä laskeutuminen on kyllä meikäläisen ikuinen kompastuskivi, joten sitä sietääkin treenata ja paljon.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pudasjärven leiri, viides päivä

Leiriviikon viimeinen päivä koitti valitettavan pian. Täydellä ohjelmalla kuitenkin mentiin vielä viimeinenkin päivä, sillä aamulla ratsastettiin koulutunti ja iltapäivällä leirikisat sekä koulu- että estepuolella. Hetken harkitsin koulukisaan osallistumista, mutta kun en viikon aikana ollut ehtinyt löytää ratsua jonka kanssa olisin kouluradalle kehdannut mennä niin jätin tämän osuuden välistä ja osallistuin ainoastaan estekisaan.

Aamun koulutunnilla joka tapauksessa harjoiteltiin kouluohjelman (K.N. Special) osia, ja sain alleni ihan mielenkiintoisen ratsun eli valtavan kokoisen Tarkur-ruunan. "Tarmo" on jo 19-vuotias herrasmies joka on nuorempana kisannut koulua kansallisella tasolla, joten varsin osaavasta hevosesta on kyse. Säkäkorkeus lienee Tarmolla jossain 175 cm paikkeilla eli noin 20 cm korkeammalla kuin tällä kuskilla on pituutta. Tuolilta pääsin kuitenkin kiipeämään satulaan.

Mentiin alkutunti maneesissa kun ajateltiin että siellä olisi oikean kokoisella radalla kirjainten kanssa helpompi harjoitella rataa, mutta alkuverkkojen jälkeen siirryttiin ulkokentälle pois maneesin kastelun tieltä. Tarmo oli vähän tahmo mutta kyllä se reagoi pohkeeseen eli ei ihan mahdoton jumi kuitenkaan. Kovasti sain kyllä tehdä töitä, ja tämä taisikin olla minulle viikon rankin tunti kun Tarmoa sai olla koko ajan hoputtelemassa liikkumaan reippaammin. Isoksi puokiksi Tarmon liikkeet olivat oikein pehmeät ja miellyttävät istua, mutta jostain syystä ryhtini painui Tarmon kyydissä ihan lysyyn.

Mentiin alkuverryttelyksi loivaa kiemuraa ja ympyröitä kevyessä ravissa sekä testailtiin molemmat laukat. Kuten sanottua Tarmo olisi saanut liikkua energisemmin, mutta se oli suhteellisen helppo asettaa ja taivuttaa ympyröillä. Ihan turpa taivaissa ei kuljettu vaan sellaisessa pitkähkössä mutta ihan miellyttävässä muodossa jonkin verran turpa luotiviivan edessä niin että sopiva tuntuma oli helppo säilyttää ja ohjasavuilla oli helppo vaikuttaa hevoseen. Kuolain tuntui elävän hevosen suussa aika paljon. Pohjetta sai käyttää paljon ja turhan usein sorruin kantapäällä kaivamiseen niin että polvi ja kantapää nousivat ylös, ihan kuin jalkani eivät jo muutenkin olisi aivan liian lyhyet näin isolle hevoselle. Huomasin myös että en saanut lonkkia tarpeeksi auki istuakseni hyvin Tarmon koulusatulassa, vaikka ei hevonen edes mikään mahdottoman leveä ollutkaan.

Alkuverkkaa maneesissa. Kädet leviää, polvi puristuu satulaan.

Verryttelyä laukassa ja huono ryhti.

Kentällä mentiin sitten kouluohjelman osia, muistaakseni ensin keskiravilävistäjää ja ravivoltteja. Tarmosta kyllä irtosi jotain pidennystä keskiraviin, ainakin siellä oli kamalan hankala istua kyydissä. Ympyröillä pyöristyi kivasti vaikka pitkässä muodossa mentiinkin edelleen. Seuraavaksi treenailtiin kuviota ravivoltti-käyntiinsiirtyminen-käyntiä kentän keskelle ja pysähdys-käyntiä-harjoitusraviin-laukannosto lyhyeltä sivulta-laukkaympyrä-laukkalävistäjä. Tämä suoritus näkyy videolla. Tahmeaa liikkumista, ja pysähdyksessä hevonen kiskaisee ohjat kädestä.  Laukka nousee ihan tottelevaisesti vaikka velton näköisesti. Lävistäjällä tipahti vähän turhan aikaisin raville. Muoto näyttää ajoittain ihan kivalta mutta kuski istuu ihan kamalassa lysyssä ja polvi-kantapääakseli nousee ylös. Hännän huiskinta johtuu enimmäkseen paarmoista.



Tarmolla oli mukava ratsastaa vaikken sitä kunnolla liikkumaan saanutkaan, selvästi tunsi että alla on hevonen joka kyllä osaisi vaikka mitä kunhan vaan ratsastaja osaisi pyytää ja ennen kaikkea saisi sen liikkumaan pohkeen edessä. Epäilemättä sellainen hevonen joka toimii oikein heti kun itse tekee oikein. Harvoin tulee ratsastettua näin isolla ja osaavalla hevosella, joten oli ihan virkistävää vaihtelua kun omat ratsuni tuppaavat olemaan aina niitä "poneja ja putteja". Jos olisin mennyt Tarmolla jo aiemmin viikon aikana niin olisinpa saattanut jopa harkita osallistumista leirikisojen K.N. Specialiin sen kanssa.


Iltapäivälla vuorossa olivat sitten leirikisat. Esteille otettiin arvosteluksi A.1.0 joten aikaa ei ratsastettu, ja jokainen sai hypätä radan valitsemassaan korkeudessa. Sain kuin sainkin ratsukseni estetykki Millan, ja estekorkeus meillä oli 60-70 cm. Verkassa hypättiin ensin kertaalleen pientä ristikkoa, sitten pari hyppyä kisakorkeudessa olevalle pystylle ja kisakorkeudessa olevalle okserille. Milla kuumui sen verran että ohjia käteen ottaessa se oli heti pomppimassa laukassa eteenpäin. Kuskin huutaessa "este" alkoi poni melkein keulia. Verkkaesteille Milla tuli tosi terävän ja säpäkän oloista laukkaa, lyhensi helposti ja oli kaikinpuolin niin esteratsua että. Verkkahypyt sujuivatkin ongelmitta.

Verkkahyppy okserille. Ranne menee ihan mutkalle.

Omaa vuoroa odotellessa alkoi ihan jännittää, enkä oikein tiedä mikä siinä jännitti kun alla oli niin varma ratsu eivätkä esteetkään olleet huiman korkeita. Kai se oli se kisatilanne ja kisafiilis vaikka nämä vain tällaiset leikkikisat olivatkin. Pieni jännitys teki varmaan sen että en ratsastanut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta selvisimme radasta ihan kunnialla ja virhepisteittä koska tokihan Milla ylitti esteet helposti. Video radasta löytyy alla.




Ekalle esteelle ihan hyvä hyppy, pikkaisen lähelle ja Milla rupesi sähläämään laukanvaihtoa juuri esteen alla. Alas tultiin väärässä laukassa mutta vaihtui lennosta oikeaksi. Kaareva linja oli sopiva seitsemällä askeleella kun siellä oli se vaihtokin mukana, ja hyppy kakkosesteenä olevalle okserille oli sujuva. Alas tultiin taas väärässä laukassa mutta vaihtui taas lennosta. Kolmoselle tultiin isolla kaarteella, ja tässä tuli ensimmäinen moka kun ponnistuspaikka ei sattunut ihan ideaaliksi ja itse olin lähdössä hyppyyn liian aikaisin Millan ottaessa vielä pienen lisäaskeleen esteen juureen. Tästä meni pasmat sen verran sekaisin etten ollut hereillä ottamassa laukkaa kiinni niin että olisi tultu linja neloselle kuudella laukalla, vaan viidellä tultiin ja hyppy neloselle lähti kaukaa niin että jäin pikkaisen jälkeen. Vitosesteelle ratsastin taas ison tien, ja videolla näkyy hyvin kuinka olin esteelle tullessa tuuppaamassa hevosta ihan liikaa eteen. Kieltoherkällä hevosella tällainen tuuppaaminen (ylävartalo edessä ja eteenajo esteelle) voisi olla kohtalokasta, mutta Milla meni kiltisti yli. Suunnan tiedotus hevoselle esteen päälle oli tässä kohtaa onnistunutta ja laukka vaihtui halutusti. Viimeiselle suoralle linjalle kävi vähän samanlainen kämmi kuin kolmos-neloslinjalle, olin kutosesteellä taas menossa hyppyyn ennen hevosta joka ottikin vielä pikkuaskeleen. Alkuperäinen suunnitelma oli ratsastaa väli viidellä askeleella, mutta neljällä mentiin kun en muistanut ottaa kiinni, ja hyppy seiskaokserille lähti hitusen turhan kaukaa mutta olin nyt hyvin mukana hypyssä.

Hyppy radan ensimmäiselle ja pienimmälle esteelle.

Vitosesteen päällä ollaan hyvin kääntymässä vasemmalle.

Jälkeenpäin videolta katsottuna rata näyttää itse asiassa paljon paremmalta kuin miltä se tuntui, mutta omat sähläilyt (sukeltamiset ja esteelle tuuppaaminen) jäivät harmittamaan. Ainakin osaksi nämä menevät kisajännityksen piikkiin, joten ei muuta kuin lisää kisaratoja alle jotta pystyy kisatilanteessakin ratsastamaan yhtä hyvin kuin treeneissä. Milla oli joka tapauksessa taas ihan superhieno, ja hyppäsipä se muuten vielä Noran kanssa 95 cm radan puhtaasti. Kaikki estekisaajat suorittivat ratansa puhtaasti, joten ruusuke tuli kotiinviemisiksi jokaiselle.

Kisojen jälkeen oli vielä tekemistä radan purkamisessa, hevosten hoidossa ja laitumelle viennissä, mutta sitten oli leiri ohi ja aivan liian pian minun mielestäni. Hevoset pääsivät ansaitusti viettämään laidunlomaa yli kuukaudeksi, ja tuntuipa ihan haikealta jättää Rada ja Milla laitumelle ja lähteä itse kotiin. Leiri oli erinomaisen onnistunut ja hauska kiitos loistavan leiriporukan, mukavien hevosten, kivan open ja hyvien puitteiden. Lähden ensi vuonna ehdottomasti uudestaan jos vain Pudasjärvelle taas leiri järjestyy, ja saman porukan kanssa toki mielelläni leirille muuallekin.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Pudasjärven leiri, neljäs päivä

Torstaipäivä leirillä starttasi koulutunnin merkeissä ja jatkoin hommia Radan kanssa. Jaksoin toivoa että kolmas kerta Radalla toisi jotain parannusta alkuviikon esityksiimme, mutta turha luulo.

Mentiin tänäänkin vaan ihan perusjuttuja eli askellajit läpi ja hieman siirtymisiä, lopputunnista pientä koulurataharjoittelua eli laukkalävistäjiä ja ravivoltteja. Tunti alkoi ihan samoilla meiningeillä kuin maanantain ja tiistain koulutunnit, humputeltiin menemään turpa taivaissa eikä kunnollisesta taipumisesta ollut tietoakaan. Aika pian ope sitten totesi että laitetaanpa ponille gramaanit niin saadaan vähän ohjattua sitä oikeaan muotoon päin. Gramaanit laitettiin kiinni sivuilta ja ohjeena oli pitää ne melko löysänä. Gramaanien kanssa homma kuitenkin meni vain huonompaan suuntaan, poni jännittyi enemmän ja kiskoi gramaaneita vastaan ja itse olin lisäohjan kanssa niin solmussa että en saanut kättä enää senkään vertaa rennoksi ja pehmeäksi kuin yleensä. Nivelohja löi jatkuvasti löysää ja poni kipitti, epätoivo alkoi iskeä. Lepokäyntien aikana yritin vähän kasata ja tsempata itseäni mutta ei siitä mitään tullut. Kaikissa askellajeissa oli jokseenkin yhtä kamalaa. Ravissa pyrin nyt keventämään mahdollisimman paljon aina ponin jännittyessä eli melkeinpä koko ajan. Videolla näkyy kuinka nivelohja lyö löysää ja poni vastustelee gramaania. Kovin tiukalla ei gramaani ollut mutta eipä ope käskenyt sitä kiristämäänkään.

Kevyttä ravia ilman gramaaneita...

...ja gramaanien kanssa. Eipä tullut paljon eroa.


Lopputunnista mentiin niitä laukkalävistäjiä, ensin oikeassa laukassa. Uralle tullessa oli tarkoitus siirtyä raviin. Radalla oli vauhtia vähän liikaa ja lävistäjän lopussa se vaan vaihtoi laukan ja kaahasi laukassa kulman läpi pidätteistä piittaamatta (no kaahaisin kyllä minäkin jos suusta niin rumasti kiskottaisiin kahdella eri ohjalla). Sama toistui uudella yrityksellä. Vaihdettiin suuntaa ja ihme kyllä vasemmassa laukassa saatiin lopuksi suoritettua tehtävä ihan semionnistuneesti vasemman laukan säilyessä lävistäjällä ja ponin siirtyessä uralla raviin. Olin vähän aikaisemmin ottanut gramaanit hieman lyhyemmäksi ohjaamaan nenää alas, ja tämän lävistäjätehtävän ajan Rada kulki pyöreällä kaulalla gramaanit löysällä. Tämä olikin tunnin ainoa siedettävä hetki, josta jatkettiin suoraan loppuraveihin. Annoin loppuverkkaan gramaania pidemmäksi ja taas kipiteltiin menemään turpa taivaissa.

Hitusen pyöreämpi hetki käynnissä.

Laukassa näytti tältä. Istunta on kamala mutta se nyt ei ole mikään uutinen.


Tunnin jälkeen oli todella huono ja masentunut fiilis kun meni niin tolkuttoman huonosti ja tuntui että mitään en osaa. Ehkäpä myös menneisyyden traumat nousivat pintaan, sillä tässä tunnissa oli mukana kaikki ne elementit joiden vuoksi aikanaan lopetin ratsastuksen: helposti jännittyvä ja kiirehtivä poni jota taitoni eivät riitä ratsastamaan pyöreäksi, isketään sitten gramaanit mukaan ja homma on niin kuskin kuin ratsunkin osalta jännittynyttä, epärentoa ja väkinäistä vääntämistä jonka kautta yritän epätoivoisena saada ponia kulkemaan edes vähän paremmin mutta huonommaksi vain menee. Tällaisia olivat lähestulkoon kaikki ratsastustuntini ainakin viimeisten parin vuoden ajan, ja jos tässä jälkeenpäin olenkin jossain vaiheessa ihmetellyt miksi rakkaan harrastuksen silloin keskeytin niin enpä todellakaan ihmettele enää. Pari-kolme kertaa viikossa tällaisia täydellisen epäonnistumisen elämyksiä parin vuoden ajan niin johan tuli meikäläisenkin mitta lopulta täyteen.


Kaiken lisäksi olen niin järkyttävän vinokin. Takaapäin otettu kuva  paljastaa  armottomasti  tilanteen kammottavuuden.


Iltapäivän tunnilla oli ohjelmassa onneksi pääntuuletusmaasto. Kolme ratsastajaa rohkeni maastoesteille ja me muut heitimme maastolenkin ilman esteitä. Leirin poniputki katkesi nyt minun osaltani sillä ratsukseni valikoitui ihan hevoskokoinen otus, suomenhevosen ja lämminverisen risteytys Alma (Palle-Pilkku) joka on ilmeisesti ainakin Annen suosikkeja. 


Maastoon lähdössä. Eipä Almakaan kovin korkea hevonen ole.

Maasto oli varsin rauhallinen, ei todellakaan revitelty eikä hevoset tainneet edes hiota lämpimästä säästä huolimatta. Kuljettiin oikein kivassa kangasmaastossa hiekkapohjaisilla reiteillä, eikä yhtäkään ravihevosta tullut vastaan vaikka ope olikin tällaisesta mahdollisuudesta varoitellut. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkin verran ja otettiin kolme lyhyehköä pätkää rauhallista laukkaa. Eka laukkapätkä mentiin ravureiden hiittisuoralla, ja vauhti oli niin hidasta että isolaukkainen Alma ei edes mahtunut laukkaamaan kun tulimme jonossa ponien (Rada ja Silvia) takana. Päästeltiin siis vaan kiitoravia. Tämän jälkeen vaihdettiin Alma heti vetohevosen perään ponien edelle, ja mahduttiin myöhemmillä pätkillä laukkaamaankin vaikka edelleenkään ei menty kovaa. Alma oli hurjan mukava maastohevonen, reipas mutta täysin kontrollissa koko ajan eikä säpsyillyt mitään eikä myöskään kompuroinut. Tämän hepan satulassa oli koko ajan turvallinen olo vaikka en mikään rutinoitunut maastoilija olekaan. Olisipa ollut kivaa mennä reippaampaakin vauhtia. Mukava maasto, miinuksena vain paarmapilvet jotka kiusasivat niin hevosia kuin ratsastajiakin.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Pudasjärven leiri, kolmas päivä

Keskiviikkopäivä leirillä alkoi hyppytunnilla, ja kentälle roudattiin erikoisesteiksi vesimatto sekä muurilaatikoita. Riemukseni Milla oli saatavilla oman ryhmäni tunnille, ja sain sen manguttua neuvoteltua itselleni. Tunti aloitettiin lyhyellä alkuverryttelyllä ravipuomien yli, ja pian siirryttiin verkkahyppyihin pienelle ristikolle. Millan kanssa kaikki toimi mutkattomasti ja poni liikkui reippaasti.

Ristikko muutettiin pieneksi okseriksi, joka ylittyi myöskin sujuvasti ja vauhdikkaasti. Oltiin ajautumassa huonoon hyppypaikkaan, mutta Milla ratkaisi tilanteen kiskaisemalla oikein pitkän laukka-askeleen ja lähtemällä hyppyyn hieman kauempaa. Tämä pääsi hieman yllättämään minut mutta pääsin kuitenkin hyppyyn mukaan ihan hyvin. Lennokas suoritus tallentui myös videolle (opettaja kehui kuskia tilanteen oikeasta ratkaisusta eteenpäin vaikka itse asiassa ratkaisun teki hevonen):


Seuraavaksi siirryttiinkin jo erikoisesteiden pariin, eli hypättiin vesimattoa sekä ristikkopuomeilla että aaltolankkupuomeilla. Annoin Millan vilkaista vesimattoa etukäteen, vaikka luultavasti tämä oli turhaa (myöhemmin leirin aikana pääsin näkemään Millan maastoesteillä ja se ei kyllä oikeasti taida välittää yhtään siitä millainen este eteen laitetaan vaan hyppää kyselemättä kaiken). Vesimatto ylittyi epäröimättä ja ongelmitta, samoin kuin myös yksittäisesteenä hypätty muurilaatikkopysty. Ongelmana olivat ajoittaiset väärät laukat esteeltä alas tullessa, mutta nämäkin Milla korjasi yleensä omia aikojaan lennosta. Olin jälleen kerran maiskuttamassa aivan turhaan erikoisesteitä lähestyttäessä, vaikka Millalla kyllä vauhtia oli tarpeeksi eikä se esteitä kyttäillyt. Maiskutus tuppaa olemaan minulla yleinen reaktio aina kun haluan hevosen tekevän jotain (taipuvan voltille, hyppäävän esteen yli, pyöristyvän...), ja reippaan ja kuumuvan hevosen kanssa turhasta maiskuttelusta voi tietysti olla ihan oikeaa haittaakin joten tavasta olisi hyvä hankkiutua eroon.

Hyppy vesimatolle ja hieman liioiteltu myötäys.

Hypättiin vielä vesimaton ja okserin välinen kaareva 21 metrin linja yksittäin (video alla). Kuudella laukka-askeleella tultaessa Milla joutui taas hieman venyttämään viimeistä askelta ennen okseria, mutta nyt olin itse paremmin juonessa mukana ja okserilta jopa laskeuduttiin oikeassa laukassa. Okseri oli nyt vähän korkeampi, ehkä 70 cm kieppeillä.



Lopuksi tultiin neljän esteen radanpätkä aloittaen kaarevalta linjalta vesimatto-okseri ja jatkaen muurilaatikoille ja uudestaan vesimatolle (video alla). Esteet oli uskoakseni 70 cm luokkaa. Tehtävä sujui oikein näppärästi, veden ja okserin väli oli nyt juuri passeli kuudella askeleella, joten okserille päästiin sopivaan ponnistuspaikkaan ja laukka vaihtui hypyssä oikeaksi. Muurilaatikoille hyvä hyppy mutta alas tultiin väärässä laukassa jonka Milla vaihtoi saman tien lennossa oikeaksi. Lopetus vielä hyvällä hypyllä vesimatolle. Kaikenkaikkiaan oikein hyvä ja tasapainoinen suoritus, mikäpäs se on tällaisella automaattiponilla hypätessä.



Tosi hauskaa oli hypätä, ja Millan kanssa ei kerennyt edes yhtään jännittää kun saattoi luottaa että se hyppää 110% varmasti ja paikkaa tarvittaessa kuskinkin mokat.

Loppuverkassa hymyilytti, eikä ihme.


Teoriatunnilla oli tänään hauskaa väliaikaohjelmaa, sillä pääsimme kokeilemaan ravureilla ajoa. Harjoittelukappaleinamme olivat opiston ravipuolen opetushevoset, laitumella mahdottomiksi pulleroiksi lihoneet suomenhevostammat Uutelan Bertta ("Bertta") ja Lintsaus ("Linta"). Saimme demonstraation ravurin valjastuksesta sekä pikalukkoaisoilla että perinteisillä lukottomilla aisoilla, ja sitten ajelimme tammoilla tallirakennusta ympäri. Itse pääsin kärryille kahteen otteeseen ja olin molemmilla kerroilla Lintan kyydissä. Linta kulki Bertan perässä joten sitä ei kovin paljon tarvinnut ohjailla, pidätellä vain sen verran ettei turpa ollut koko ajan Bertan kuskin olkapäällä. Hurjan hauskaa kyllä oli, tällainen vaihtelu on aina tervetullutta.

Tässä kuvassa on kaksi ravialan ammattilaista ja kaksi amatööriä.



Iltapäivästä pidettiin istuntatunti ja ratsukseni sattui taas Milla. Parannusta istuntaan haettiin erilaisten "temppujen" kautta. Aloitettiin nostamalla ja venyttelemällä jalkoja eteen, sivulle ja taakse (oli rankkaa ja hankalaa!). Käsien paikan parantamiseksi tehtiin kevyessä ravissa pitkin ohjin "lypsyä" käsillä ylös ja alas, ja ihme ja kumma tämä harjoitus tuntui auttavan löytämään kyynärkulman ja kädet sopivan kannetuiksi.

Käsiä vuorotahtiin ylös ja alas  kyynärpäät paikoillaan. Ei siellä kuitenkaan noin etukumarassa olisi tarkoitus könöttää vaikka huomio onkin käsissä.

Seuraavaksi irroteltiin lantiota "hännänheilutusharjoituksella" eli noustiin satulassa ja pyöritettiin peppua ravin tahtiin puolelta toiselle kuin häntää heiluttaen. Pohkeiden oikeaa paikkaa etsittiin nousemalla ravissa jalustimille seisomaan suorille jaloille. Ihannetilanteessa jalustimilla pystyisi näin seisomaan ilman muuta tukea, ja jos hevonen otettaisiin alta pois jäisi ratsastaja edelleen seisomaan tasapainossa pystyyn. Tämä olikin vaikea harjoitus, pohkeiden ja lantion asentoa sai hakea toden teolla jottei olisi lätsähtänyt alas satulaan tai horjahtanut eteenpäin. Hieman jouduin helpottamaan ottamalla kevyttä tukea hevosen harjasta. Videolla näkyy suhteellisen onnistunut pätkä jalustimilla seisontaa, tosin tasapainon löytämistä varmaan vielä auttaisi jos selkä ei olisi noin notkolla.



Laukassa mentiin pitkät pätkät molempiin suuntiin irrottaen sisäkäsi ohjasta ja nostaen se suorana ylöspäin. Näin haettiin parempaa tuntumaa siihen kuinka lonkan ja nivustaipeen tulisi laukan mukana liikkua auki ja kiinni. Tätä yksityiskohtaa en ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan, ja asiaan lienee syytä kiinnittää jatkossa huomiota. Tämä onkin minulle varmasti todellinen onglemakohta sillä lonkankoukistaja ja nivustaipeet tuppaa olemaa jatkuvasti kamalassa jumissa eikä auki-kiinni -liike laukan mukana siten onnistu oikeaoppisesti. Ei muuta kuin lisää venyttelyä, venyttelyä ja venyttelyä.

Sisäkäsi ylös laukassa. Tämä harjoitus auttoi hahmottamaan lonkan toimintaa laukassa.  Vasemmassa kierroksessa käden nosto myös suoristi kasassa olevan vasemman kylkeni.

Lopuksi mentiin vielä ihan pieni hetki liinassa ilman jalustimia ja tehden istunnan avulla ravi-käyntisiirtymisiä. Nämä eivät onnistuneet kovin hyvin, olin kuvitellut Millan olevan hyvinkin herkkä istunnalle mutta kun ohjat oli heitetty kokonaan pois meni jarrutusmatka siirtymisissä kovin pitkäksi ennen kuin Milla ymmärsi mitä siltä pyysin. Harmi ettei tehtävää ehditty mennä kuin muutama minuutti niin en ehtinyt oikein ehtinyt hioa istunnan käyttöä sellaiseksi että viesti olisi mennyt hevoselle perille.