Leiritunti 4: Kiire ja hoppu

Tiistain toisella tunnilla oli vaihtoehtoina koulua tai maasto, ja päädyin valitsemaan koulutunnin epävakaisen sääennusteen vuoksi. Hevostoiveeni oli että suokeista joku, sillä olisin ihan mielelläni voinut testailla jotain uuttakin tuttavuutta. Sain sitten kuitenkin Lissun, ja lisäksi ohjeena oli laittaa gramaanit. Nyrpistelin tälle vähän nenääni, sillä gramaanit tuntuvat aina niin kovasti häiritsevän ratsastusta että olisin mieluummin laittanut vaikka thiedemanit. Gramaaneilla varustettuna kuitenkin suuntasimme maneesiin.

Tunnin tehtäviin kuului voltteja, avotaivutuksia uralla volttien välillä käynnissä ja ravissa sekä siirtymisiä. Siirtymisiä ratsastettiin siten että ravivoltilta uralle tullessa siirryttiin muutaman askeleen ajaksi käyntiin, ja laukkavolttien välillä taas siirrettiin muutaman askeleen ajaksi raviin. Käynnissä Lissu kulki aluksi ihan nätisti ja pahemmin hätäilemättä, mutta kun siirryttiin raviin alkoi kiirehtiminen. Ravin tahti olikin kiireen takia aluksi pahasti hukassa niin että meno oli kovin epämääräistä räpellystä. Pidin gramaaneja aika löysällä, mutta toki ne siitä huolimatta olivat ohjaamassa Lissua edestä pyöreäksi.

Volteilla esiintyi sisäpohjetta vastaan kaatumista Lissun kiiruhtaessa eteenpäin. Ykkösasia läpi tunnin olikin pidätteen ratsastaminen läpi ja hevosen rauhoittaminen työskentelemään ratsastajan alla sen sijaan että se oli koko ajan säntäämässä kovempaan vauhtiin. Ravissa tämä itse asiassa ajoittain onnistuikin kun otin pidätteet ulko-ohjalla ja myötäsin reilusti aina kun Lissu malttoi hidastaa ja jäädä kontrolliin ja kuulolle. Yritin myös käyttää parhaani mukaan vatsalihaksia jäntevästi pidätteen tukena. Gramaanit aiheuttivat sen että tuntuma ei ehkä ollut aina kovin hyvä (ohja saattoi roikkua löysänäkin niin etten edes huomannut), mutta siitä huolimatta Lissu vähän pyöristyikin volteilla. Silloin kun hevonen oli kuulolla ja hätäilemättä ja taipui voltilla sisäpohkeen ympäri tuntui meno hetkittäin ihan mukavalta. Käyntiinsiirtymisissä jarrutusmatka meni välillä kovin pitkäksi eli Lissu juoksi pidätettä vasten, mutta saatiin tehtyä myös oikein asiallisia siirtymisiä joissa Lissu kuunteli kevyttä pidätettä nätisti ja pääsin sitä kiittämään.

Laukassa kontrolli pysyi volteilla aika hyvin, ja ope kehuikin hyvästä laukasta. Suoralla uralla paketti pääsi kuitenkin leviämään ja hevonen kouhottamaan eteenpäin huonossa tasapainossa. Raviinsiirtymiset eivät myöskään olleet kovin tasapainoisia ja ravissa kiidettiin ja ennakoitiin seuraavaa nostoa. Välillä kuitenkin sain Lissun siirtymisen jälkeen nopeammin kontrolliin ja rauhalliseen raviin, ja näistä kiittelin sitä aina kovasti. Paljon ei tarvittu jotta Lissu taas ryntäsi eteenpäin kiireisenä, joten tarkkana sain olla jotta istunta ja avut pysyivät mahdollisimman rauhallisina mutta napakoina ja myötäsin ohjasta aina kun pidäte meni läpi. Lopuksi mentiin vielä ravissa voltteja ja avoja toisella pitkällä sivulla samalla kun toinen pitkä sivu laukattiin, ja kuten arvata saattaa menivät avot aika höpöksi kun hevonen oli muutenkin kiireinen ja itse aloin siinä vielä sählätä sitä kolmelle uralle istunta ja käsi jännittyen. Loppuraveissa laukan jälkeen juostiin taas pää kolmantena jalkana, mutta ympyröillä ratsastaen ja rauhallisesti keventäen sekä pidätettä läpi jankaten alkoi Lissu palata kuulolle. Lopuksi päästiin menemään hetki rauhallisesti ja rentona pidätteitä kuunnellen.

Tunti ei itse asiassa mennyt niin huonosti kuin olin etukäteen ajatellut. Paljon oli kiirettä ja ryntäämistä, mutta toisaalta ei päädytty pahaan vetokilpailuun ja sain Lissun välillä mukavasti kuulolle ja rentoutumaan. Silloin kun kiire jäi pois koettiin ihan mukavia hetkiä niin ravissa kuin laukassakin. Kuten ope lopuksi totesi täytyy tällä hevosella ratsastaa tarkasti joka hetki ja jokainen voltin neljännes tai muuten se heti leviää ja alkaa kiihdytellä. Kun tässä tehtävässä onnistuu ja saa tamman hetkeksi työskentelemään rentona ja rauhallisena niin onhan se palkitsevaa.

Pudasjärven leiri, neljäs päivä

Torstaipäivä leirillä starttasi koulutunnin merkeissä ja jatkoin hommia Radan kanssa. Jaksoin toivoa että kolmas kerta Radalla toisi jotain parannusta alkuviikon esityksiimme, mutta turha luulo.

Mentiin tänäänkin vaan ihan perusjuttuja eli askellajit läpi ja hieman siirtymisiä, lopputunnista pientä koulurataharjoittelua eli laukkalävistäjiä ja ravivoltteja. Tunti alkoi ihan samoilla meiningeillä kuin maanantain ja tiistain koulutunnit, humputeltiin menemään turpa taivaissa eikä kunnollisesta taipumisesta ollut tietoakaan. Aika pian ope sitten totesi että laitetaanpa ponille gramaanit niin saadaan vähän ohjattua sitä oikeaan muotoon päin. Gramaanit laitettiin kiinni sivuilta ja ohjeena oli pitää ne melko löysänä. Gramaanien kanssa homma kuitenkin meni vain huonompaan suuntaan, poni jännittyi enemmän ja kiskoi gramaaneita vastaan ja itse olin lisäohjan kanssa niin solmussa että en saanut kättä enää senkään vertaa rennoksi ja pehmeäksi kuin yleensä. Nivelohja löi jatkuvasti löysää ja poni kipitti, epätoivo alkoi iskeä. Lepokäyntien aikana yritin vähän kasata ja tsempata itseäni mutta ei siitä mitään tullut. Kaikissa askellajeissa oli jokseenkin yhtä kamalaa. Ravissa pyrin nyt keventämään mahdollisimman paljon aina ponin jännittyessä eli melkeinpä koko ajan. Videolla näkyy kuinka nivelohja lyö löysää ja poni vastustelee gramaania. Kovin tiukalla ei gramaani ollut mutta eipä ope käskenyt sitä kiristämäänkään.

Kevyttä ravia ilman gramaaneita...

...ja gramaanien kanssa. Eipä tullut paljon eroa.

Lopputunnista mentiin niitä laukkalävistäjiä, ensin oikeassa laukassa. Uralle tullessa oli tarkoitus siirtyä raviin. Radalla oli vauhtia vähän liikaa ja lävistäjän lopussa se vaan vaihtoi laukan ja kaahasi laukassa kulman läpi pidätteistä piittaamatta (no kaahaisin kyllä minäkin jos suusta niin rumasti kiskottaisiin kahdella eri ohjalla). Sama toistui uudella yrityksellä. Vaihdettiin suuntaa ja ihme kyllä vasemmassa laukassa saatiin lopuksi suoritettua tehtävä ihan semionnistuneesti vasemman laukan säilyessä lävistäjällä ja ponin siirtyessä uralla raviin. Olin vähän aikaisemmin ottanut gramaanit hieman lyhyemmäksi ohjaamaan nenää alas, ja tämän lävistäjätehtävän ajan Rada kulki pyöreällä kaulalla gramaanit löysällä. Tämä olikin tunnin ainoa siedettävä hetki, josta jatkettiin suoraan loppuraveihin. Annoin loppuverkkaan gramaania pidemmäksi ja taas kipiteltiin menemään turpa taivaissa.

Hitusen pyöreämpi hetki käynnissä.

Laukassa näytti tältä. Istunta on kamala mutta se nyt ei ole mikään uutinen.

Tunnin jälkeen oli todella huono ja masentunut fiilis kun meni niin tolkuttoman huonosti ja tuntui että mitään en osaa. Ehkäpä myös menneisyyden traumat nousivat pintaan, sillä tässä tunnissa oli mukana kaikki ne elementit joiden vuoksi aikanaan lopetin ratsastuksen: helposti jännittyvä ja kiirehtivä poni jota taitoni eivät riitä ratsastamaan pyöreäksi, isketään sitten gramaanit mukaan ja homma on niin kuskin kuin ratsunkin osalta jännittynyttä, epärentoa ja väkinäistä vääntämistä jonka kautta yritän epätoivoisena saada ponia kulkemaan edes vähän paremmin mutta huonommaksi vain menee. Tällaisia olivat lähestulkoon kaikki ratsastustuntini ainakin viimeisten parin vuoden ajan, ja jos tässä jälkeenpäin olenkin jossain vaiheessa ihmetellyt miksi rakkaan harrastuksen silloin keskeytin niin enpä todellakaan ihmettele enää. Pari-kolme kertaa viikossa tällaisia täydellisen epäonnistumisen elämyksiä parin vuoden ajan niin johan tuli meikäläisenkin mitta lopulta täyteen.

Kaiken lisäksi olen niin järkyttävän vinokin. Takaapäin otettu kuva  paljastaa  armottomasti  tilanteen kammottavuuden.

Iltapäivän tunnilla oli ohjelmassa onneksi pääntuuletusmaasto. Kolme ratsastajaa rohkeni maastoesteille ja me muut heitimme maastolenkin ilman esteitä. Leirin poniputki katkesi nyt minun osaltani sillä ratsukseni valikoitui ihan hevoskokoinen otus, suomenhevosen ja lämminverisen risteytys Alma (Palle-Pilkku) joka on ilmeisesti ainakin Annen suosikkeja. 

Maastoon lähdössä. Eipä Almakaan kovin korkea hevonen ole.

Maasto oli varsin rauhallinen, ei todellakaan revitelty eikä hevoset tainneet edes hiota lämpimästä säästä huolimatta. Kuljettiin oikein kivassa kangasmaastossa hiekkapohjaisilla reiteillä, eikä yhtäkään ravihevosta tullut vastaan vaikka ope olikin tällaisesta mahdollisuudesta varoitellut. Käveltiin paljon, ravailtiin jonkin verran ja otettiin kolme lyhyehköä pätkää rauhallista laukkaa. Eka laukkapätkä mentiin ravureiden hiittisuoralla, ja vauhti oli niin hidasta että isolaukkainen Alma ei edes mahtunut laukkaamaan kun tulimme jonossa ponien (Rada ja Silvia) takana. Päästeltiin siis vaan kiitoravia. Tämän jälkeen vaihdettiin Alma heti vetohevosen perään ponien edelle, ja mahduttiin myöhemmillä pätkillä laukkaamaankin vaikka edelleenkään ei menty kovaa. Alma oli hurjan mukava maastohevonen, reipas mutta täysin kontrollissa koko ajan eikä säpsyillyt mitään eikä myöskään kompuroinut. Tämän hepan satulassa oli koko ajan turvallinen olo vaikka en mikään rutinoitunut maastoilija olekaan. Olisipa ollut kivaa mennä reippaampaakin vauhtia. Mukava maasto, miinuksena vain paarmapilvet jotka kiusasivat niin hevosia kuin ratsastajiakin.