Valmennuskurssin kolmas tunti: valoa vastalaukkaan

Lauantai-iltapäivänä jatkettiin siitä, mihin aamun tunnilla jäätiin. Kurssin ensimmäisten tuntien keskityttyä pääasiassa ravityöskentelyyn oli nyt sitten valokiilassa laukka, tarkemmin ottaen vastalaukka.

Aloitimme ratsastamalla käynnissä radan poikki ja pysähdykset keskipisteeseen. Vakella oli nyt käynnissä vähän huono energia, ja suoristamisen kanssa sai olla tarkkana. Pysähtyessä ei poni pysynyt aivan kuolaimella, eli ajatus ei ollut tarpeeksi eteenpäin. Paikallaan seisoessa se kuitenkin myötäsi niskasta uudelleen. Piti kuitenkin olla erityisen varovainen, ettei Vake liikkeelle lähtiessä erehtynyt ajattelemaan yhtään taaksepäin, eli milliäkään en saanut pysähdyksessä nojata eteen.

Raviverryttelyssä Vakea piti hieman käynnistellä, ennen kuin tuntuma tuli pehmeäksi. Työskentelymotivaatio ei enää vaikuttanut yhtä hyvältä kuin aamulla. Aktiivisuutta piti siis tarkkailla. Ylimääräistä pohkeilla jumputusta ei toki saanut edelleenkään harrastaa, mutta energian hiipuminen kannatti ennakoida ja pyytää pohkeella jo ennen kuin ravin aktiivisuus ehti sammua.

Vastalaukkaa treenattiin tällä kertaa ”kolmen linjan kuviolla”. Tehtävä alkoi kääntymisellä päädystä pitkän sivun ja pituushalkaisijan välissä kulkevalle suoralle linjalle, jolta puolestaan käännyttiin lävistäjälinjalle myötälaukan puolelle. Lävistäjäpätkällä ylitettiin pituushalkaisija, ja käännyttiin sitten vastalaukkaan pituushalkaisijan toiselle puolelle sijoittuvalle suoralle linjalle. Ennen päätyä siirryttiin linjalla raviin. Vasemmassa laukassa Vake oli etenkin vastalaukkaosuudella kovin hidas. Jostain syystä se tuijotti ja epäili edessä olevaa päätyä, mikä tietysti jarrutti laukkaa aivan liikaa. Vastalaukka kuitenkin pysyi yllä kuvion läpi, mutta omalta osaltani meni kyllä heilumiseksi ja tuuppaamiseksi. Siirtyminen raviin tapahtui aina vähän pudottaen, kun Vaken vauhti hyytyi ja hyytyi päätyä kohti. Laukkatehtävän ohessa vuoroa odotellessa tuli kyllä oikein kivaa ja sujuvaa ravityöskentelyä, mutta laukassa ei vaan ollut kunnolla moottoria. Silti ei saisi ajaa ja tuupata istunnalla!

Oikeassa laukassa oli jo lähtökohtaisesti paljon parempi energia. Nyt ohjeena olikin, että vastalaukkaan ei saa tulla liian lujaa. Vauhti ei ongelmia ratkaise. Aluksi Vake laittoi hanskat tiskiin ja pudotti laukan pois siinä kohdassa, kun sen olisi pitänyt vähän tsempata pitääkseen vastalaukan yllä. Istunnan heiluminen ja tuuppaus piti edelleen saada pois, sillä sehän vain ja ainoastaan pahentaa tilannetta silloin, kun ponia alkaa vähän epäilyttää ja hidastuttaa. Ohjeena oli pitää vakaa istunta taakse nojaten ja maiskutuksella kannustaa Vake vastalaukkakaarteen läpi. Koko ajan parannettiin ja aloimme päästä itse kaarteen läpi laukasssa, mutta suoralle osuudelle tullessa Vake sitten pudotti ennakoiden raville. Viimeinen kierros meni kuitenkin aivan nappiin. Nyt laukan tahti säilyi eikä askellus vastalaukkaan tullessa muuttunut yhtään, ja laukka olisi vielä vastalaukkakaarteen jälkeenkin jatkunut vaikka kuinka pitkälle päätyä kohti eli pääsin harkitusti siirtämään raviin. Ilmeisesti Vake oli nyt hoksannut tehtävän juonen, ja minä puolestani hoksasin ratsastaa rauhassa ja heilumatta. Näillä eväin tehtävä sitten onnistui kuin ei vaikeaa olisi koskaan ollutkaan.

Vake oli yleisesti ottaen vähän hyytyneempi tällä tunnilla, mutta olin tosi iloinen kun vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui lopulta niin näppärästi. Kummaltakaan ei mennyt hermot vastalaukkatehtävään, vaan kaikessa rauhassa ratsastaen se saatiin lopulta kuntoon. Epäilemättä vastalaukka tulee jatkossakin tuottamaan vielä monta harmaata hiusta, mutta ehkä siinä on sentään vähän edistytty.

Valmennuskurssin toinen tunti

Valmennuskurssin toinen päivä alkoi aamutunnilla, jonka päätehtävänä olivat avotaivutukset. Tälläkin tunnilla työskentelimme suurimmaksi osaksi ravissa, ja laukkaa otettiin vain verryttelyssä.

Tunti alkoi mukavasti eilisillä säädöillä. Vake oli alusta alkaen hyvin läpi, kantoi itseään ja oli mukavasti tuntumalla jo heti käynnissä. Ravi lähti myöskin toimimaan oikein kivasti. Vake eteni varsin hyvin itse, ja pyöreys tuli jokseenkin automaattisesti. Paljon ei selässä tarvinnut tehdä, vähän vaan muistuttelin aika ajoin aktiivisuudesta, ja sitten pääsinkin taas palkitsemaan ponin istumalla kyydissä aivan hiljaa. Laukassa meno ei ollut näin ihanan mutkatonta, mutta siinä tuli sentään vähän parempia hetkiä kuin eilen. Ympyröillä sain Vaken vähän pyöristymäänkin etenkin avoimelta sivulta seinälle kääntyessä. Moottoria vaan olisi tarvittu enemmän, jotta tuntuma olisi laukassa tasoittunut kunnolla.

Sitten aloimme työskennellä avotaivutusten parissa. Avoja ratsastettiin ravissa suoralla linjalla, joka sijoittui pitkän sivun ja pituushalkaisijan väliin. Ensin vuorossa oli meidän hankalampi suunta eli oikea kierros. Tässä suunnassa keskityin kääntämään liiaksi päätä ja kaulaa, kun taas etujalat eivät siirtyneet sivulle tarpeeksi. Toisaalta lähdettiin helposti valumaan kokonaan pois linjalta oikealle. Ulko-ohja tarvittiin siis paremmin mukaan estämään sekä liika kaulan taivutus että linjalta ajelehtiminen. Omaa kroppaa piti kääntää selkeämmin avotaivutuksen suuntaan, eli oman oikean olkapään pitäisi olla linjassa ponin vasemman korvan kanssa. Samalla kuitenkin katse tulee pitää suoraan ratsastettavaa linjaa pitkin eteenpäin. Katseen korjaaminen helpottikin linjalla pysymistä ja kolmen uran liikkeen hahmottamista.

Avot vasemmalle olivat meille luontevampia. Tässäkin suunnassa piti silti ensin siirtää etuosaa rohkeammin sivulle. Aluksi kallistelin vasemmalle, mutta sitten korjattiin painoa enemmän menosuuntaan ja taas katse linjaa pitkin suoraan eteenpäin. Tällä oman asennon korjauksella avotaivutus loksahti sitten mukavasti urilleen, ja esitimme jo ihan asiallista kolmen uran poikitusta. Tässä suunnassa myös niska pysyi paremmin pyöreänä liikkeen aikana.

Ravin energia pääsi tunnin aikana avotaivutuksia työstäessä vähän hiipumaan, ja kaikkein sujuvinta meno olikin alkutunnista, jolloin Vake kulki suorastaan hienosti. Kokonaisuutena meni kyllä oikein mukavasti myös tämä toinen kurssitunti. Ponihan ihan toimii!

Kouluvalmennuskurssin avaus

Viikonlopun ohjelmassa oli Artsin pitämä valmennuskurssi, eli samanlainen kolmipäiväinen tehopaketti kuin minkä menimme heinäkuussa. Tämänkin kurssin ratsastin Vakella. Kurssi alkoi perjantaina, jolloin ratsastimme yhden tunnin, kun taas lauantaina ja sunnuntaina ratsastuskertoja oli kaksi päivässä.

Aloitustunnilla keskityimme perusratsastukseen eli tehtävinä oli väistöjä ja siirtymisiä. Verryttelevänä tehtävänä toimivat väistöt, joita ratsastettiin viimekertaisen valmennuksen tapaan pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle. Käynnissä minun piti saada Vake väistämään loivemmin ja enemmän eteen, mutta ravissa sopiva poikituksen aste oli helpompi löytää. Väistöt oikealle sujuivat taas varsin mukavasti ja pehmeästikin. Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan työläämpää, ja korjauksena käytettiin asettamista väistön suuntaan. Nenä vasemmalle käännettynä Vake sitten lähtikin vähän parempaan ristiastuntaan.

Väistöjen parissa verrytellessä Vake muokkaantui liikkumaan ravissa oikein kivasti, ja meno vain parani, kun nakkasin toppahanskat syrjään ja vaihdoin ohuemmat hanskat käteen. Tuntuman pitäminen helpottui heti, ja Vake tasoittui tosi hyvin pyöreäksi. Siinä se vaan pysyi hyvällä tuntumalla "itsestään" ja pääsin rauhoittamaan kädet hyvin. Oikeastaan vain pohkeella tarvitsi ajoittain pyytää eteenpäin, ja muuten homma kulki omalla painollaan. Ponin ollessa näin hyvin avuilla oli helppo lähteä ratsastamaan seuraavaa tehtävää, eli lyhyitä käyntiin siirtymisiä lävistäjillä. Siirtymiset onnistuivatkin oikein kivasti. Jarrutus tehtiin taas "polvia sulkemalla" eli ohjaa ei tarvinnut käyttää yhtään, ja tällä tavoin pyöreä niska ja pehmeä tuntuma säilyivät läpi siirtymisen eikä Vake töksähtänyt siirtymisessä ollenkaan. Siirtymisen jälkeen piti ensin pyytää käyntiä aktiiviseksi eteenpäin, sitten antaa hetkeksi rauha ponille reagoida tähän pyyntöön, ja sitten vasta annettiin avut raviin siirtymiseen. Näin vältettiin käynnin aktivoinnin ja raviin siirtämisen sekoittuminen yhdeksi ja samaksi mössöksi eli yhtäjaksoiseksi eteen patisteluksi.

Siirtymistehtävään otettiin mukaan vielä laukka niin, että lävistäjällä siirryttiin ensin ravista käyntiin ja nostettiin käynnistä uuden suunnan laukka. Laukan tullessa mukaan kuvioihin ei meillä säilynyt enää aivan sama vaivattomuus ja suoraviivaisuus kuin ravin ja käynnin välillä työskennellessä, vaan Vake alkoi vähän kiemurtaa ja jännittyä. Tarvittiin siis enemmän ajatusta eteenpäin läpi kaikkien siirtymisten, ja käyntiin siirtyminen piti ratsastaa aivan yhtä rennosti kuin äsken ilman laukannostoa, jottei Vake alkanut töksähdellä tai poikittaa. Itse nostoissa Artsi muistutteli nojaamaan taakse ja istumaan ihan hiljaa, vaikka Vake reagoisikin apuihin vähän viiveellä. Käynnistä laukkaa nostaessa tämä onnistuikin aika hyvin, eli en lähtenyt pahemmin heilumaan ja heittäytymään vaikka poni nosti laukan aika pitkillä piuhoilla. Näin nostoista tulikin ihan asiallisia.

Laukkaa ei tällä kertaa menty enempää kuin lyhyet pätkät nostotehtävän yhteydessä. Sen sijaan lopuksi jatkettiin vielä ravityöskentelyä, ja tehtiin siirtymisiä ravista käyntiin vielä kolmikaarisella kiemuralla. Siirtymiset tapahtuivat siis aina maneesin poikki ratsastaessa. Tällä kuviolla siirtymiset olivat hankalampia kuin lävistäjillä, sillä tässä poni oli vaikeampi pitää suorana kahden ohjan välissä siirtymisten tullessa niin nopeasti vastaan käännöksen jälkeen. Tässä tehtävässä ei eteenpäinpyrkimys säilynytkään yhtä hyvin, ja varsinkin käyntiaskelten aikana meno oli nihkeää.

Lopuksi ravasimme uraa pitkin ja teimme lisäyksiä pitkillä sivuilla. Hetkeksi nuupahtanut eteenpäinpyrkimys löytyi nyt uudestaan, ja ravi kuljetti oikein mukavasti eteenpäin yhtään puskematta. Harvoin tulee Vaken selässä ihan tällaisia "istu ja nauti menosta" -hetkiä! Poni oli nyt mukavan irtonainen ja kuulolla, joten askeleen pidentäminenkin onnistui aivan poikkeuksellisen hyvin. Tahti ja pyöreys säilyivät, eikä tarvinnut työntää hiki hatussa, vaan pienestä pyynnöstä Vake lähti hieman pidentämään ravia ja yhtä nätisti ja tahdissa se tuli pidennyksestä takaisin. Ravi ihan oikeasti kasvoi, ja tämä tuntui jo aivan "oikealta" ravilta eikä töpötykseltä.

Olipa hieno aloitus kurssille! Tänään päästiin hetkellisesti suorastaan uuteen ulottuvuuteen yhteistyössä, ja parhaimmillaan meno tuntui tosi harmoniselta. Tiedä sitten, miksi tänään vaan onnistui niin hyvin, mutta tähän malliin sen kommunikaation pitää pelata! Parhaimmillaan Vake tosiaan kuuntelee hyvin herkällä korvalla mitä siltä pyydetään, kunhan en sekoita sen päätä aivan liiallisella informaatiotulvalla tai ristiriitaisilla avuilla. Kun huomaa, miten herkästi ponin saa jarruttamaan istunnalla, niin pakostakin tulee mieleen, että niitä tahattomiakin jarrutusmerkkejä tulee varmasti annettua paljon. Kunpa siellä selässä osaisikin aina tehdä juuri oleelliset asiat mutta ei mitään ylimääräistä. Tänään onnistuin tässä harvinaisen hyvin!

Hyviä korjauksia

Artsin valmennuksessa menin taas Vakella, joka oli pakkaspäivänä mukavan reipas. Tunnin aiheena oli väistöjä ja vastalaukkaa.

Pohkeenväistöjä ratsastettiin ravissa pitkän sivun alusta pituushalkaisijalle, johon tuli suoristus. Ensin väistöt tehtiin oikealle, ja niiden myötä tuntimme sai tosi hyvän alun. Vake väisti vasenta pohjetta oikein näppärästi, pääsin vasemmasta ohjasta hyvin irti ja väistö tuli nätisti oikeaa ohjaa kohti. Väistöä aloittaessa saattoi mennä pari askelta sopivaa poikitusta hakiessa, mutta etenkin väistön lopulla tuli oikein letkeitä ristiaskeleita, ja Vake pysyi koko ajan pyöreänä pehmeällä tuntumalla. Väistäminen myös jumppasi liikkumista koko ajan paremmaksi.

Vasemmalle väistäminen oli tuttuun tapaan paljon hankalampaa. Tässä väistössä vasen lapa lähti kiilaamaan karkuun takaosan jäädessä jälkeen, eli Vake pääsi menemään vasemman ohjan läpi. Vasemmasta ohjasta vastaan vetäminen ei oikein auttanut, mutta väistö alkoi tulla paremmin raiteilleen, kun sain ohjeeksi tehdä vasemmalla ohjalla paljon pieniä pidätteitä pelkän tasaisen pitämisen sijaan. Samoin apua oli asetuksen hienoisesta kääntämisestä menosuuntaan. Elävämmän vasemman ohjan kautta väistöön alkoi löytyä parempaa ristiastuntaa, mutta vähän jännittyneeksi tämä väistö vielä jäi. Muuten Vake kyllä kulki ravissa oikein nätisti.

Laukassa ratsastimme kuviota, jossa pitkän sivun alussa nostettiin uralle vastalaukka, ja kaarrettiin loivasti kentän poikki siten, että vastalaukkakaaren puolivälistä käännettiinkin myötälaukkavoltti ulospäin. Vaken kanssa vastalaukkalinjoja ei ajateltu niinkään kaarevasti, vaan ikään kuin suorina viistoina linjoina, joiden leikkauspisteeseen myötälaukkavoltti sijoittui. Ensin tahkosimme hankalaa oikeaa laukkaa. Vake nosti kuuliaisesti halutun laukan, ja vaikka vauhti hiipuikin, onnistuttiin pysymään oikeassa laukassa juuri ja juuri voltin alkupisteeseen saakka. Voltilla sitten sain taas aktivoida laukkaa eteen, ja samalla piti yrittää estää Vaken sisään puskemista ja voltin pienentämistä. Paluu uralle vastalaukassa oli aika työlästä tuuppausta, ja Vake pääsikin aina putoamaan raville juuri kun ura oli saavutettu. Ohjeena oli olla tökkimästä pohkeella tai tuuppaamasta istunnalla eteen, ja sen sijaan uran lähestyessä piti kannustaa maiskutuksella laukkaa jatkumaan vielä eteenpäin. Maiskutusta vahvemmat avut nimittäin saivat Vaken vain aloittamaan hännän pyörityksen ja samalla vaihtoon valmistautumisen. Näillä ohjeilla päästiinkin uralle energisemmällä ja vähemmän jarruttavalla laukalla, vaikka uraa pitkin laukka ei sitten enää pitkälle säilynytkään.

Vasemmassa laukassa kuvio oli periaatteessa helpompi. Vake kuitenkin lähti vastalaukassa kaatumaan lapa edellä oikealle niin vahvasti, että oli jo sotkeutua omiin jalkoihinsa. Minun piti taas rauhoittaa omaa kroppaani ja olla heilumatta ja tuuppaamatta laukan mukana. Kummasti meno sitten tasapainottui, kun keskityin istumaan satulassa kuin tatti hevosta häiritsemättä. Maiskutuksella rohkaisin Vakea eteen, mutta muuten annoin sille rauhan tehtävän suorittamiseen. Näin sitten laukattiin onnistuneesti kuvion läpi ihan hyvässä tasapainossa pysyen ja ilman oikealle lavalle kaatumista, vaikka pyöreys laukasta jäikin vielä uupumaan.

Olin tyytyväinen menoomme tänään. Ravityöskentely oli varsin toimivaa, ja raviväistöt oikealle sujuivat aivan erityisen hienosti. Kuvittelisin, että nyt oli ponissa jotenkin enemmän energiaa kuin viimeksi. Myös vaikeamman suunnan tehtävissä eli väistöissä vasemmalle ja oikeassa vastalaukassa tapahtui pieniä parannuksia, kun korjasin ratsastusta ohjeiden mukaisesti. Laukassa noin ylipäänsä voisi auttaa yliratsastamisen välttäminen, niin etten suoranaisesti hätistele Vakea pois tasapainosta.

Vakauta itsesi, vakauta hevonen

Maanantain tunnille sain Hiliman. Ohjelmassa oli suurimmaksi koulua, mutta lopuksi mentiin myös puomitehtävää laukassa. Hilima oli aika hösö ja hötky jo tallissa, joten tunti lähti ihan väärällä jalalla liikkeelle. Parilla edellisellä kerralla Hilima on ollut alkutunnista ihanan rauhallinen ja kuuliainen, mutta nyt ei.

Käyntityöstä ei tullut oikein mitään, kun Hilimalla oli niin kauhea kiire. Ravikin oli kiireistä kipitystä, eikä tuntuma päässyt kevenemään eikä pehmenemään. Kun ei Hilima ole pyöreä, niin eipä se silloin taivukaan yhtään. Ohjeena Hiliman ratsastukseen oli erittäin vakaa ja muuttumaton tuntuma, joka asettaa hevoselle raamit ja pitää vähän vastaan, jos se yrittää pullikoida. Hilima havainnollistikin oikein hyvin, kuinka minulla tahtoo tuntuma elää ihan liikaa. Sellaisen tuntuman kanssa ei Hilima sitten oikein tiedä, miten päin olla, ja sen ratkaisu kaikkeen epämääräisyyteen on tietenkin vauhdin lisääminen ja tahdin kiihdyttäminen. Samoin istuntaan haluttiin paljon lisää vakautta ja pitoa, jotta myös hevonen jäisi siihen alle tasapainoon eikä lähtisi karkuun. Ei keikkumista, heilumista, kallistelua eikä ainakaan ylimukautumista liikkeeseen, vaan keskivartalo aivan lankuksi ja siitä ei livetä.

Teimme käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä pitkän sivun suuntaista linjaa pitkin hieman uran sisäpuolella. Oikeassa kierroksessa väistötehtävä meni aivan höpöksi, sillä Hilimalla oli tässä vaiheessa niin kauhea kiire. Yritin olla jämäkkä, ja tuntuma olikin sitten aika vahva jottei Hilima juossut aivan omille teilleen. Ei tämä oikein tuntunut toimivalta lähestymistavalta. Lyhyen vapaan käynnin jälkeen ja suunnan vaihtuessa jokin kuitenkin muuttui. Vasemmassa kierroksessa Hilima rauhoittui ravaamaan alta juoksematta, ja tuntumaan tuli pehmeyttä molemmin puolin. Jos en ollut tarkkana, niin vauhti lähti vaivihkaa kiihtymään, mutta suurimmaksi osaksi Hilima pysyi näpeissä ja pyöreällä niskalla. Nyt tosiaan tuntuma ei ollut enää vahva ja kova, vaan siinä oli vähän elastisuuttakin. Kun tällaisesta asetelmasta päästiin tekemään väistöä, niin loiva poikitus onnistui jopa ihan asiallisesti.

Hetkellisen rauhan jälkeen Hilima alkoi taas lopputunnista tohottaa, kun mukaan tuli laukkaa ja PUOMEJA. Työstimme kuin vuorollamme ensin laukkaa kuntoon ympyrällä, ja sitten käytiin puomitehtävän pariin. Pääty-ympyrälle oli asetettu neljä puomia yksi kullekin neljännekselle, ja näiden yli piti laukata ottaen jokaiseen väliin sama askelmäärä (4 tai 5). Ennen puomeille suuntaamista Hilima pysyi vielä hanskassa jotenkuten, vaikka mentiinkin sisälavalle puskien ja ulko-ohjan varassa roikkuen. Puomeilla rytmin kanssa oli ensin hakemista, eli osaan väleistä tuli neljä ja osaan viisi laukkaa, ja Hilima oli aika tohinoissaan. Viisi laukkaa oli järkevämpi ratkaisu tämän hevosen kanssa, ja lopulta onnistuttiinkin vasemmassa laukassa menemään ympyrää hetki rytmissä ja tasaisilla askelmäärillä.

Oikeassa laukassa ei sitten ollut ollenkaan niin helppoa. Oikea kierros oli meille näköjään kaikessa ongelma tänään. Rytmi ei löytynyt alkuunkaan, ja kun yritin laajentaa kaarrosta ympyrän avoimella sivulla mahduttaakseni viidennen askeleen mukaan, luikahtikin Hilima puomin ohi, ja törmäsi hieman kavaletin jalkaan. Tämän jälkeen se olikin aivan tiloissa ja alkoi loikkia puomien yli vähän miten sattuu. Otettiin pieni tuumaustauko käynnissä tilanteen nollaamiseksi, ja sitten aloitettiin tehtävä ravissa. Kun puomit ylittyivät ravissa rauhallisesti, palattiin vielä laukkaan, ja saatiin vähän asiallisempi kierros laukassa. Yritin olla itse mahdollisimman vakaa ja rauhallinen, ja se onnistui siinä määrin, että Hilimakin malttoi nyt laukata puomien yli kiihtymättä aivan sataan.

Olipa hankalaa vähän kaikki. Minulla on epäilykseni, että Hilima jostain syystä ottaa ahtaassa maneesissa enemmän ylikierroksia kuin ulkona kentällä, koska meidän maneesikertamme näköjään aina menevät höpöksi. Hiliman kaltainen hevonen vaatisi vaan niin paljon jämäkkyyttä istuntaan, jotta se pysyisi koko ajan kasassa ja ratsastajan "kanssa". Siinäpä ne omat epävakaudet ja puutteellinen istunnan pito paljastuvat.

Eteen, vielä enemmän eteen

Perjantaina menimme Vaken kanssa Artsin valmennuksessa. Viime viikolla jäi koulutreenit tekemättä Vaken kanssa, eikä poni ollutkaan alussa kovin notkea ja vastaanottavainen. Kävimme verryttelyssä ohjatusti läpi ravin ja laukan, ja Artsi halusi Vaken liikkumiseen vielä parempaa energiaa sekä askeleeseen lisää pituutta. Periaatteessa Vake kyllä lähti nyökkäämään niskasta, mutta meno oli hieman vaisua ja tasapaksua. En siis saanut jäädä matkustelemaan enkä varsinkaan tasaisesti puristamaan, vaan napakoilla, lyhyillä pohjeavuilla piti herätellä Vake työskentelemään aktiivisemmin. Selän ja takaosan herättely töihin oli tietysti se, mitä kautta muotokin parani ja tuntuma muuttui vähemmän puisevaksi. Laukkaa ratsastimme pääty-ympyröillä, enkä saanut kummassakaan suunnassa laukkaa rullaamaan tarpeeksi eteen. Eipä se Vake sitten lähtenyt myötäämäänkään, vaan laukkasi sitkeästi nenä pitkällä.

Aloimme sitten ratsastaa harjoitusravissa tehtävää, johon kuului suora linja muutaman metrin pituushalkaisijan sivussa. Tämän linjan aikana haettiin asetus ulos seinää kohti, ja ennen kulmaan tuloa suoristettiin ja vaihdettiin myötäasetukseen. Aloitimme oikeassa kierroksessa, ja muutaman kierroksen jälkeen linjalle lisättiin vastalaukan nosto. Vasta-asetuksen aikana meinasi tulla helposti pientä kiemurtelua, ja ratsastus eteen oli tietenkin korjaus tähän. Sain Vaken asettumaan vasemmalle ihan asiallisesti ja pyöreällä niskalla, mutta asetusta vaihtaessa tuntuma olisi voinut säilyä paremminkin. Jälleen siis Vake olisi saanut pyrkiä enemmän eteenpäin, jottei tuntumaan olisi tullut tällaista tyhjyyden hetkeä. Laukannostoissa Vake oli hidas ja yritti karata sivulle, joten nostoa kohti piti tulla mahdollisimman reipasta ravia. Iso osa ongelmaa oli ehkä se, että laukan nostaminen oli minulla jotenkin aivan hakusessa, enkä saanut ajoitettua apuja oikein.

Vasemmassa kierroksessa tehtiin ensin samaa tehtävää, mutta vastalaukkaa jatkettiin sitten vielä kulman läpi lyhyelle sivulle. Vakelle tämä oli tietenkin se vaikeampi vastalaukkasuunta, ja meillä tavoitteena olikin laukassa pysyminen lyhyen sivun keskipisteeseen asti. Toki kulmaa loivennettiin aika reilusti, niin että kaarros alkoi jo hyvissä ajoin ennen maneesin päätyä. Kovin sujuvia vastalaukkakaarroksia en onnistunut ratsastamaan, sillä Vake jarrutti ja hidastui päätyä kohti hyvin sitkeästi. Pohkeilla ei auttanut patistella, sillä se olisi johtanut vain laukanvaihtoon. Aika väkinäisesti sain tuupattua Vaken laukassa nipin napin ”kulman” yli ennen raviin putoamista, mutta se oli nyt paras mihin pystyttiin.

Lopuksi ratsastimme tehtävää vielä vasemmassa kierroksessa nostaen suoralle linjalle myötälaukan ja kääntäen tästä noin 15 metrin voltin. Hitailuongelmat jatkuivat laukassa edelleen, vaikka ravissa sainkin Vaken aktivoitua ihan hyvään menoon vastalaukkatehtävän heräteltyä ja viriteltyä sitä sähköisempään mielentilaan. Vasen laukka nousi lötkösti, ja voltille kääntyessä rytmi meni entistä huonommaksi. Sainkin sitten ohjeeksi nostaa laukan suoralla linjalla jo selvästi aikaisemmin, jotta ehdin ratsastaa ensin kunnolla eteenpäin suoralla osuudella ja saada laukan kuntoon ennen voltille kääntymistä. Tämä olikin toimiva lähestymistapa, ja kun ensin lennätin Vakea tarpeeksi eteen suoralla linjalla rullasi laukka voltin ensimmäisellä puoliskolla aivan itsekseen ja puskematta. Voltin sivutessa pitkän sivun uraa otettiin taas uudestaan pari askelta terävästi suoraan eteen, ennen kuin kaarrettiin taas voltin toiselle puolikkaalle hyvällä energialla. Tällä tavoin ei eteen joutunut patistelemaan kaarroksissa, vaan niiden aikana saattoi keskittyä kääntämiseen ja taivuttamiseen sekä esiin saadun energian keräämiseen kuolaintuntumalle. Tällä taktiikalla pari viimeistä tehtäväkierrosta onnistuivat jo aivan eri malliin kuin tunnin aikaisemmat laukkapätkät, sillä laukkaan tuli viimeinkin aitoa energiaa ja sitä myötä pyöreyttä niskaan. Näin päästiin loppujen lopuksi päättämään tunti onnistuneisiin suorituksiin, ja sain samalla tuntumaa siitä, millaista laukka voisi parhaimmillaan olla.

Lopputunnin onnistumiset myötälaukan osalta nostivat tunnin onnistumisprosenttia, ja tulihan siellä ravissakin joitain asiallisia pätkiä sitten kun sain Vaken hieman heräämään. Tänään pääsanomana olikin riittävä eteenratsastus, sillä unohduin itsekin humputtelemaan laiskaa mummoravia kuvitellen sen muka riittäväksi. Tarmokkuutta ja aktiivisuutta on ihan tosissaan vaadittava, jottei jäädä aina vain tasapaksumoodiin. Laukassa tämä oikein korostuu, koska siinä ei ole toivoakaan saada Vakea kuolaimelle ennen kuin energiaa on ihan oikeasti. Myös laukannostoihin energiaa olisi kaivattu kovasti lisää, ja vastalaukka oli tietysti ääriesimerkki hyytymisestä. Meno sentään parani loppua kohti vähän kaikilta osin, kun terästäydyin ratsastamaan tehokkaammin ja Vakekin tuli sen myötä vähän vikkelämmäksi reaktioissaan.

Iso roikale ratsuna eli virkistävää vaihtelua

Maanantaina oli koulutunti ja yllätysratsuna Hemppa. Tämäpä olikin minulle ensimmäinen kerta Hempalla tunnilla, vaikka sen selässä olin sentään pari kertaa aikaisemminkin käynyt (viimeksi eilen lainatessani sitä ratsuksi palkintojenjakoon ja kunniakierrokselle). Olin hyvilläni isosta puoliveriratsusta, joka haastaisi minut pois mukavuusalueelta, ja toivoinkin erityisesti istuntaan keskittyvää tuntia.

Saimme ensin tutustua hevosiin hetken aikaa käynnissä. Hemppa yritti ensin vastustella aivan kevyttäkin tuntumaa jumittelemalla ja poikittamalla, mutta uskoi kuitenkin pohjetta ja lähti suosiolla kävelemään eteen tuntumaa kohti. Käynnissä se loksahtikin helposti pyöreäksi, ja käynti tuntui työntävän hyvällä askeleella eteenpäin. Raviin siirtyessä letkeä eteneminen tyssäsi, ja Hemppa muuttui hirveksi. Ope kehotti käväisemään aina käynnissä hakemassa hevosen ohjan ja pohkeen väliin, mikäli se ravissa katosi tuntumalta. Niinpä tein heti verryttelyn aikana paljon ravi-käynti-siirtymisiä, sillä pyöreys aina ennen pitkää katosi ravissa. Erityisesti sain kiinnittää huomiota kyynärkulmaan ja olkavarsien jämäköittämiseen vartalon viereen, jotta tuntuma olisi pysynyt vakaana ja jämäkkänä mutta joustavana. Käynnissä tämä onnistui hyvin, mutta ravissa istunta pääsi tältäkin osin retkahtamaan. Ope muistutti, että tuntuman tulee olla vakaa ja napakka, mutta samalla sen tulee kuitenkin joustaa sopivassa määrin, sillä ohjan ollessa liian kova "seinä" hevonen alkaa vain vastustaa. Suorilla käsivarsilla tällainen jousto ei vain voi toteutua.

Verryttelyn jälkeen tunti jatkui samojen teemojen parissa ratsastaen siirtymisiä harjoitusravista käyntiin. Siirtymiset tehtiin pitkien sivujen lopussa kulman jarruttavaa vaikutusta hyödyntäen. Harjoitusravissa sain istuntaan oikeastaan jämäkämmän otteen kuin keventäessä, mutta edelleen sain olla tosi tarkkana kyynärkulman kanssa. Hempan ravi oli tietenkin vähän suurempaa kuin mihin olen tottunut, ja lähdin myötäämään sitä liikaa selästä ja keskivartalosta. Ohjeena olikin sitten "tönkköyttää" kroppaa ja antaa istunnan mennä liikkeen mukana enemmän ylös ja alas, ei eteen ja taakse. Pikkuhiljaa tuli ravissa parempia pätkiä myös Hempan liikkumisen osalta. Ravista käyntiin päästiin ihan asiallisillakin siirtymisillä, jopa pyöreän niskan säilyttäen. Kokeilin käyntiin siirtymisissä kevyttä polvilla puristamista, ja Hemppa tuntui reagoivan tähän hyvin. Pahaa ohjan vastustelua ei siirtymisissä tullut, kun jarrutukseen ei tarvinnut niin paljon kättä.

Vaatimustaso kasvoi, ja seuraavaksi vuorossa oli siirtymisiä laukasta käyntiin pitkältä sivulta kulmaan tullessa. Jarrutuksen helpottamiseksi siirtymiseen tultiin vastalaukassa, joka nostettiin pitkän sivun alkupuolella. Toisella maneesin puoliskolla saatiin hengähtää myötälaukassa ympyröillä. Vastalaukan nostaminen oli aluksi kovin hankalaa, kun ei Hemppa lähtenyt avuistani oikein mihinkään. Tässä oli selvä kommunikaatio-ongelma. Myötälaukka sentään nousi helpommin, mutta ei sekään pyörinyt tarpeeksi energisenä, joten Hemppa liikkui pitkänä ja vetelänä. Laukan edetessä muutenkin huonosti jarrutti kulma laukasta käyntiin aika tehokkaasti. Välillä nousi väärä laukka, mutta vastalaukan nostaminenkin sentään onnistui joitakin kertoja.

Laukkatehtävät sujuivat paljon paremmin oikeaan kierrokseen, sillä nyt Hemppa viimeinkin heräsi kunnolla. Laukkaan tuli aivan erilaista energiaa ja letkeyttä, ja nyt olikin helppoa ratsastaa hevonen pyöreäksi, kun laukka pyöri vahvasti eteenpäin. Asiaa! Vastalaukkakin oli paljon energisempää eikä samanlaista mökellystä kuin toiseen suuntaan. Hempan herkistyessä tuli kyllä pieniä ongelmia nostojen kanssa, sillä nyt alkoi esiintyä poikittelua ja ennakointia, joten sekä myötä- että vastalaukka nousivat välillä vääränä. Paremman eteenpäinpyrkimyksen kanssa myös siirtyminen käyntiin kävi haastavammaksi. Hemppa kyllä tuli muutaman raviaskeleen kautta käyntiin asti eikä jäänyt juoksemaan, mutta siirtymisessä se kiskoi itsensä pitkäksi ja kuskin hyvin tehokkaasti irti satulasta. Siirtyminen oli siis aina vaivalloinen nyökähdys, jossa istunta ei vaan pitänyt kutiaan. Yritin nojata oikein sitkeästi taakse ja vielä enemmän taakse, mutta kokonaan en saanut satulasta irtoamista estettyä.

Loppuraveissa näkyi mukavasti Hempan herääminen kunnolla liikkeelle. Alkutunnin ravityöskentelyyn verrattuna meno oli aivan erilaista, sillä nyt askeleessa oli selvästi enemmän ilmavuutta, energiaa ja joustoa. Takaosan käynnistyttyä löytyi tietysti tuntuma ja pyöreyskin varsin helposti, joten nyt pääsin nauttimaan letkeästä liikkumisesta. Tällä lailla liikkuessaan Hemppa oli kyllä oikein mukava, ja tunnista jäi hyvä maku. Haasteita riitti erityisesti istunnan kanssa, ja tunti haastoi juuri sopivasti pois tutusta ja turvallisesta, mutta en ollut totaalisen hukassa ihan koko aikaa vaan Hemppa tarjosi monia hyviäkin pätkiä. Onhan siinä oma viehätyksensä ratsastaa välillä vähän laadukkaammallakin hevosella, joten mikä ettei menisin Hempalla koulutunnilla uudestaankin.

Kiire ja kipitys

Mukavasti sujuneen estetunnin jälkeen jatkoin lennosta Artsin valmennukseen, toki eri ponilla eli Aasialla. Neljän ratsukon ryhmässä mentiin tällä kertaa melko laukkapainotteinen tunti. Ensimmäinen ohjattu tehtävämme sisälsi vastalaukan nostot molempien pitkien sivujen alussa, siirtymisen raviin hyvissä ajoin ennen kulmaa sekä ravivoltin pitkän sivun loppuun. Välillä työskenneltiin pidemmän aikaa harjoitusravissa uraa pitkin ja pituushalkaisijoilla, ja lopputunnista hiottiin vielä lisää vastalaukkaa. Minulle ja Aasialle lopputunnin vastalaukkatehtävä oli sama kuin aloitustehtävämme muiden ratsukoiden tehdessä hieman edistyneempää harjoitusta.

Aasia oli tänään ehkä valmiiksikin kiireisellä tuulella, ja laukkatehtävä heti tunnin alkuun vain lisäsi sen kierroksia. Ravissa ei voinut jäädä matkustelemaan, vaan piti tehdä paljon pieniä kontrollipidätteitä rauhallisen tahdin säilyttämiseksi. Pitkästä aikaa tuli myös hieman sellaista ongelmaa, etten päässyt istumaan harjoitusravissa tiiviisti, koska poni juoksi niin kiireisenä alta. Rauhallisempiakin hetkiä toki tuli, ja jos poni lähti jyräämään alta, oli ohjeena alleviivata pidätettä lyhyellä käyntiin siirtymisellä. Niitä siirtymisiä tulikin tehtyä melko paljon. Parhaimmillaan sain Aasian vastaamaan pidätteeseen oikein hyvin, ja kun päästiin tilanteeseen, jossa pääsin useita kertoja myötäämään pidätteestä kiitokseksi, muuttui meno rauhallisemmaksi ja rennommaksi ja poni jarrutti kuuliaisesti myös pelkällä istunnalla. Pehmeä pidäte, käyntiin ja myötäys -taktiikalla sain valmisteltua myös laukannoston pari kertaa oikein hyvin ja rauhallisesti. Valitettavasti tuli kuitenkin enemmän niitä kertoja, kun Aasia hätäili ja kiihtyi aivan liikaa, eikä tullut nostoon rentona ja kuulolla.

Laukassa piti myöskin saada liika vauhti ja eteen ampuminen pois. Kova vauhti laukassa heijastui tietenkin myös laukan jälkeiseen raviin, eli siirtymisen jälkeen oli melko pitkä jarrutusmatka ennen kuin ravi oli taas hanskassa. Laukassa piti nostosta alkaen istua hyvin eleettömästi ja vakaasti taakse nojaten, ja pyrkiä istunnalla hidastamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Rauhallisesti valmistelluista nostoista nousi myös laukka rauhallisempana, eli olennaista laukan kannalta oli kaikki se, mitä edeltävässä ravipäädyssä oli tapahtunut. Vastalaukka nousi varmemmin vasemmassa kierroksessa, kun taas oikeassa kierroksessa Aasia pääsi välillä heittäytymään pitkälle sivulle lapa edellä niin, että laukka nousi vääränä. Tältäkin osin tärkeää oli rauhallinen tulo nostoon, jottei poni päässyt jo ennen nostoa leviämään holtittomasti avuilta ja puskemaan itseään vinoon.

Ravivolteilla vasemmassa kierroksessa sain keskittyä istumaan suorassa ja pitämään vasemman kyljen kasassa. Tunsin kyllä itsekin, kuinka kallistelin ja kaaduin ponin mukana sisään vasemmalle, mutta kropan suoraksi korjaaminen ei onnistunut ennen kuin Artsi kehotti kääntämään katseen ulos oikealle. Vanha päänkääntötemppu toimi taas, ja sain ulkokylkeni näin paremmin hallintaan sekä painoa siirrettyä satulassa taakse ja ulos. Vaikutus poniin oli huomattava, eli kun en itse kaatunut vasemmalle niin ponikin lakkasi kaatumasta. Ravin tahti voltilla rauhoittui myös, ja Aasia tuli kunnolla ulko-ohjan tuelle sekä pyöristyi vielä parempaan muotoon. Nämä olivat tunnin parhaita hetkiä. Harmi, ettei oikeassa kierroksessa ollut mitään samanlaista taikatemppua, joka olisi auttanut kontrollin löytämisessä. Oikealle ei vaan löytynyt samanlaista ulko-ohjan tukea, joka olisi pitänyt paketin kasassa ja ponin hallinnassa.

Pitkästä aikaa jouduin riitelemään pidätteistä Aasian kanssa näinkin paljon. Paljon apua tuli oman kallistelun korjaamisesta sekä myötäyksellä palkitsemisesta, mutta eivät nämäkään auttaneet läheskään kaikkiin tilanteisiin ponin kiihtyessä kiirehtimään. Liekö viileä ja kolea sää saanut Aasian kinttuihin enemmän vipinää ja jyrämoodin päälle. Ei siis ollut parasta mahdollista menoa tänään, mutta illan estetreenien mentyä paremmin kuin hyvin en osannut edes harmistua tällaisesta vähän takkuisesta koulutunnista. Ensi kerralla taas paremmin.

Puolieroja

Menin Artsin valmennuksessa taas Vakella. Vakella oli ollut melko kevyt alkuviikko, ja se lähtikin tänään reippaalla mielellä töihin. Verryttelyravissa oli mukavaa pontevuutta, eli nyt meno oli taas aivan erilaista kuin sunnuntain kisaradalla. Hyvän energian myötä Vake tuli mukavasti myös tuntumalle ja pyöristyi ryhdikkäässä raamissa. Tällaisena se tuntuu melkein kouluponilta!

Tunnin ensimmäisenä tehtävänä oli pohkeenväistöä ja alkeellista sulkutaivutusta. Ratsastimme pitkää lävistäjää, jonka ensimmäinen kolmannes oli väistöä, toinen kolmannes hieman loivempaa poikitusta menosuuntaan asettaen eli sulkutaivutusta tapailevaa liikettä, ja viimeiselle kolmannekselle palattiin taas pohkeenväistöön. Ensimmäinen kierros otettiin käynnissä, ja sen jälkeen tehtävää mentiin ravissa. Väistö oikealle lähti ihan mukavasti sivulle, mutta aluksi piti patistella takaosaa vielä paremmin mukaan. Kun takaosa oli herätelty poikitukseen, sujui tämä väistö asiallisesti. Sulkutaivutuksen osalta tämä suunta oli puolestaan hankalampi. Asetuksen suunnan vaihtuessa poikitus ja kuljettava linja pääsivät vähän katoamaan. Kaula-etuosa-linjalla eivät palikat pysyneet täysin kohdillaan, vaan luultavasti etuosaa olisi pitänyt saada kääntymään vähän paremmin menosuuntaan ja kaula puolestaan suoremmaksi. Takaisin väistöön vaihtaminen piti myös ehtiä tehdä riittävän ajoissa ennen uralle tuloa, jotta ehdittiin vielä ottaa rehellisiä väistöaskelia eikä lävistäjän loppu ollut vain epämääräistä valumista.

Toinen väistösuunta oli selvästi vaikeampi, mutta sen sijaan sulkutaivutus vasemmalle vaikutti helpommalta. Oikean pohkeen pyytäessä pohkeenväistöön lähti Vake jyräämään vasen lapa edellä karkuun, joten nyt tarvittiin napakkaa pidätettä ulko-ohjasta, jotta ylipäänsä sain ponin minkäänlaiseen väistöön. Rentous jäi väistöstä sitten tietenkin puuttumaan. Asetuksen kääntyessä vasemmalle sain vasemman lavan paremmin kuriin, ja sulkutaivutus oli nyt tosiaan se tehtävän helpompi osio. Nähtävästi Vaken oikea takajalka oli taas paljon jähmeämpi, ja tästä sitten seurasivat vasemmalle väistämisen nihkeydet. Väistötehtävän parissa Vakea sai myös ylipäänsä aktivoida enemmän pohkeella, sillä alkuverryttelyn hyvä energia pääsi hiipumaan väistöjä jauhaessa. Omaa vuoroa odotellessa ja vapaasti uralla työskennellessä mentiin toki edelleen ihan kivassa muodossa.

Lopputunnista menimme vielä laukkakuviota, johon kuului myös vastalaukkaa. Ratsastimme lävistäjäkahdeksikkoa koko ajan saman puolen laukassa, eli toisessa päädyssä oltiin myötälaukassa ja toisessa päädyssä vastalaukassa. Vaken kanssa saimme toki tehtävään helpotusta niin, että vastalaukkapäädyssä ravattiin kulmat sekä lyhyt sivu, ja vastalaukkaa tuli siis vain lävistäjän jälkeen pitkän sivun loppuun sekä uudesta nostosta seuraavan pitkän sivun alkuun ennen lävistäjälle kääntymistä. Aloitimme helposta suunnasta eli vasemmasta laukasta. Vasen laukka säilyi hyvin lävistäjältä uralle tullessa, ja nousi seuraavalla pitkällä sivulla vastalaukkana ongelmitta. Sain kuitenkin olla tarkkana, etten alkanut vastalaukkakohdissa yliratsastaa, vaan pysyin selässä eleettömänä. Laukasta raviin siirtyessä ohjeena oli säilyttää tuntuma paremmin, jottei Vake ”lösähtänyt” siirtymisessä vaan lähti ravaamaan kulman läpi ryhdikkäänä kuolaimella. Pari raviaskelta myöhemmin sai sitten pienesti myödätä kiitoksena.

Oikea laukka tuotti vastalaukkana tuskaa. Lävistäjän lopun lähestyessä loiva kaarros uralle vastalaukassa vaikutti jotenkin ylivoimaisen vaikealta, ja Vake alkoi jarruttaa sekä putosi raville. Tätä edelsi aina laukan rytmin katoaminen, ja aloin samalla heilua yrittäen epätoivoisesti ”tehdä” laukkaan rytmiä. Eihän se näin onnistunut. En saanut myöskään lennättää laukkaa lävistäjällä eteen, sillä tämä tarkoitti askeleen venähtämistä liian pitkäksi ja jälleen rytmin rikkoutumista. Vake pudotessa raville ohjeena oli pysäyttää välittömästi siihen paikkaan, ja ottaa rauhassa uusi oikean laukan nosto uralle. Vake pysähtyi ongelmitta, mutta olipa kyllä kovin hankalaa saada vastalaukka nousemaan, kun nenän edessä olivat aita ja kulma. Tulo laukassa lävistäjältä uralle ei lopulta onnistunut kertaakaan, vaan laukka meni aina rikki ja jouduin pysäyttämään ponin. Toisella pitkällä sivulla sen sijaan vastalaukka nousi asiallisesti, ja tästä päästiin kaartamaan vastalaukassa lävistäjälle. Kun edessä oli enemmän tilaa eikä tarvinnut laukata nurkkaa kohti niin Vake ei alkanut vastalaukkakaarteessa jarruttaa ja sotkea rytmiä. Tällä lävistäjällä oikeaan laukkaan löytyikin oikein hyvä rytmi ja energistä pyörivyyttä.

Tämän tunnin tehtävissä tulivat puolierot varsin selkeästi esiin. Väistö oikealle sujuu hyvin, vasemmalle on hankalampaa. Vasemmassa laukassa vastalaukka ei tuota vaikeuksia, mutta oikea laukka ei vastalaukkana pysy yllä. Näillä on varmasti jotain yhteyttä, ja syitä sopii etsiä huonommin toimivasta oikeasta takajalasta. Tällaisten väistö- ja vastalaukkaharjoitusten yhtenä tarkoituksenahan onkin saada myös heikompaa takajalkaa vahvistettua, ja työskentelystä tulee toivottavasti ajan myötä symmetrisempää.

Ison laivan matkustajana jalustimilla ja ilman

Eihän tästä tule mitään, jos ratsastan aina vain poneilla. Tämän ajatuksen kanssa toivoin maanantain koulutunnille Nakkea, ja toive meni tietenkin läpi. Iso puoliverinen on luultavasti juuri se, mitä tarvitsen saadakseni ratsastukseeni välillä vähän erilaisia näkökulmia. Nakella on kuitenkin onneksi tasaiset ja helpot liikkeet istua, joten siltä osin en joutunut epämukavuusalueelle.

Tunnilla keskityttiinkin aika paljon istuntaan, eikä tehty erityisempiä tehtäviä. Verryttelimme hieman kaikissa askellajeissa, ja sen jälkeen menimme ilman jalustimia harjoitusravia ympyröitä pyöritellen sekä niillä takaosaa väistättäen. Alkutunnista vähän yllätyin, kun Nakke liikkuikin oikein sujuvasti itse eteenpäin. Olin kuvitellut sen olevan enemmän eteenpäin ratsastettava, mutta tänään sillä olikin ihan reipas päivä. Pikemminkin minun olisi pitänyt saada hevonen paremmin kuulolle pidätteiden osalta, jotta se ei olisi vain juosta hiihdellyt menemään. Nakke meni kyllä tasaisesti, ja helppohan siellä selässä oli vain matkustella. Kunnon työskentelystä ei kyllä voitu puhua, vaan oltiin vahvasti humputtelun puolella.

Kevyessä ravissa saimme ensin tehtäväksi keventää siten, että sekä ylhäällä että alhaalla oltiin kaksi askelta peräkkäin. Näin keventäessä selkäni meni kuulemma turhan paljon notkolle. Ilman jalustimia ravatessa jalkani pyrkivät nousemaan ja menemään liian eteen, eli olin tuoli-istunnassa. Tunsin tämän kyllä itsekin, ja yritin venytellä jalkoja pitkäksi alas ja taakse. Silti ne päätyivät aina eteen ja ylös. Toinen juttu oli vinoon kiertyminen, joka vaivasi ympyröillä molemmissa suunnissa. Väkisinkin myös hieman jännitin aina kun Nakke lähti juoksentelemaan pidätettä vastaan, ja tämä sitten näkyi istunnan käpertymisenä. Iso hevonen, pimeä ilta ja kaikkea, joten olin vähän varuillani. Sain tunnin aikana aikaiseksi pari lyhyttä pätkää, jolloin Nakke pyöristyi ravissa ja alkoi olla paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Ne vaativat minulta yksinkertaisesti jämäköitymistä sekä istunnan että apujen osalta. En vaan saanut itsestäni irti tarpeeksi tehoja, joten ennen pitkää päädyin taas matkustelijaksi.

Lopuksi työskentelimme vielä pidemmän pätkän laukassa. Laukkaan otin jalustimet jalkaan tunteakseni oloni varmemmaksi. Pitkillä sivuilla Nakke pyrki vähän "kiikuttamaan" eli kauhomaan eteenpäin pitkänä. Ympyröillä puolestaan laukka meinasi hiipua. Takajalkoihin olisi tarvittu paljon lisää terävyyttä, mutta samalla laukka ei olisi saanut lähteä liikaa eteen. Aivan viimeisillä hetkillä sain laukkaan hieman parempaa otetta istunnalla, kun ihan oikeasti vein pohkeita taakse ja avasin reisiä. Ei ope tosiaankaan turhaan motkottanut pohkeiden paikasta, vaan kyllä sillä oli vaikutusta koko istunnan toimivuuteen ja ratsastuksen tehokkuuteen.

Nakke oli "ihan kiva" ja varmasti ainakin opettavainen hevonen, ja voisin kyllä mennä sillä uudestaankin. Sain pieninä välähdyksinä käsitystä tehokkaammasta hevoseen vaikuttamisesta, mutta suurimmaksi osaksi olin tosiaankin turhan avuton matkustaja. Ongelmana tuntui olevan se, että Naken liikkumista olisi pitänyt aktivoida takaosasta terävämmäksi, mutta en päässyt tätä tekemään, kun hevonen vähän "juoksi" alta. Istunta oli aivan liian heppoinen, eikä kyennyt pitämään pakettia kasassa. Turha siinä silloin on käsiä ja jalkoja heilutella ja yrittää vaikuttaa niillä hevoseen. Näinhän minulle usein käy uusien ratsujen kanssa, olen vähän turhan varovainen enkä lähde ratsastamaan niitä tarpeeksi jämerästi ja päämäärätietoisesti.

Pientä takapakkia

Tuplavalmennuksen toisen tunnin menin siis Aasialla. Sen selässä en ollutkaan ollut kahteen viikkoon, joten oli syytäkin ottaa nyt yhteiset treenit ennen koulukisoja. Ehdimme hetken aikaa verrytellä omin päin. Aasia oli aluksi aivan todella jähmeä. Selkä ei toiminut, takaosa ei toiminut, eikä ravi oikein edes edennyt. Katsoin parhaaksi ottaa pian laukkaa liikkeen avaamiseksi. Ponipa ei meinannut ensin nostaa laukkaakaan! Huolestuin jo vähän, mutta kyllä Aasia siitä onneksi kohta heräsi. Eteen patistelun seurauksena tosin laukka meni sitten jo kiitämisen puolelle. Laukan jälkeen sentään ravi sujui paljon asiallisemmin, ja tuntumaakin alkoi löytyä.

Verryttelimme hetken aikaa vielä Artsin ohjauksessa. Laukassa oli edelleen kiireisyysongelmaa, ja vasen laukka putoili moneen kertaan pois, kun alettiin kaatua ympyrällä liikaa lapa edellä. Nokka tahtoi myös kääntyä oikealle, joten ohjeena oli hakea asetusta ulos. Se oli hankalaa, ja oltiin laukassa aivan liian monella mutkalla. Onneksi poni oli nyt sentään terävänä, eikä niin vaisu kuin aluksi.

Teimme pitkälti samoja tehtäviä kuin edeltävällä tunnilla. Ravissa siis tuli voltit pitkille sivuille ja niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin uralla. Volteilla minun piti muistaa molempiin suuntiin ulko-ohja. Jäin kääntämään liikaa sisäohjalla, ja kaula pääsi etenkin oikeassa kierroksessa liikaa mutkalle. Ponin pään tulee pysyä etujalkojen välissä, joten etujalkoja pitää kääntää paremmin ja ulko-ohjan on oltava mukana. Ulko-ohja on myös se, joka volteilla säilyttää peräänannon. Ulko-ohjan tuntumaa parantamalla ravi pysyi volteilla ihan nätisti kasassa, mutta uralle palatessa Aasialla oli tapana hienovaraisesti levitä ja kiskoa itseään pitkäksi. Lääkkeenä tähän olivat siirtymiset käyntiin, joilla jyrääminen katkaistiin. Heti ponin tullessa käyntiin tapahtui myötäys, ja raviin piti palata välittömästi. Ideana oli saada siirtyminen tapahtumaan ikään kuin liioiteltuna puolipidätteenä jäämättä jauhamaan käyntiä askelta tai paria enempää.

Laukassa teimme 15 metrin voltteja sekä niiden jälkeen siirtymisen raviin määrätyssä pisteessä. Laukassa oli edelleen tasapaino hukassa, eli kiidettiin eteenpäin liian lujaa ja Aasia kiskoi itseään pitkäksi sekä kuskia satulassa eteen. Seurauksena nyökähtämisestäni etunojaan oli välittömästi raville putoaminen. Ohjeena oli siis liika vauhti pois, nojaa taakse, rytmitä laukkaa istunnalla. Helpommin sanottu kuin tehty! Voltti sujui yleensä laukassa pysyen, mutta ongelmakohta tuli sen jälkeen uralle palatessa, missä touhu meni molempien osalta etupainoiseksi. Tässä kohdassa oli siis oltava erityisen varuillaan ja pidettävä pohje kiinni sekä nojattava taakse. Vasemmassa laukassa piti myös ottaa voltilta uralle tullessa nopeita pidätteitä ulkoa, jotta poni olisi pitänyt itsensä kasassa. Näillä ohjeilla selvittiin laukassa lyhyelle sivulle asti, mutta se oli vähän taistelemista ja siirtyminen raviin tapahtui edelleen pudottaen.

En ollut oikein tyytyväinen suoriutumiseen tällä tunnilla. Ravissa oli kai ihan hyviäkin pätkiä, mutta sekin tuntui jotenkin selättömämmältä ja jähmeämmältä kuin parhaimmillaan. Takaosa pitäisi saada työskentelemään vielä paremmin. Suustakin Aasia oli vähän jähmeä, mikä lienee suoraa heijastumaa takaosan jähmeydestä. Laukka olikin sitten oma lukunsa, enkä paljon osannut Aasiaa nyt laukassa tukea. Ehkä yksinkertaisesti vaan ratsastin tänään huonosti.

Pehmeyttä siirtymisiin

Tuppauduin Artsin valmennukseen tällä kertaa sekä Vakella että Aasialla, koska olin menossa molemmilla viikonloppuna koulukisoihin. Ensimmäisellä tunnilla ratsunani oli Vake. Alkutunnin havaintoni oli, että Vake vaikutti tällaisena viileänä ja tuulisena päivänä suhteellisen reippaalta. Askel ei paljon venynyt, mutta siinä tuntui olevan hyvä energia alusta alkaen. Samalla poni oli kuitenkin vähän liirailevainen, eikä liikkunut kunnolla kahden ohjan välissä.

Tunnin aiheena olivat erityisesti voltit ja siirtymiset, mikä olikin jatkoa viimeviikkoisesta. Ratsastimme pitkää koulurataa vastaavalla alalla, ja teimme molemmille pitkille sivuille 10 metrin voltit sekä niiden jälkeen siirtymisiä käyntiin. Aloituskierros oli vasen, ja tässä suunnassa Vaken kanssa piti kiinnittää huomiota erityisesti pehmeään asetukseen koko voltin ajan sekä jo ennen kääntymistä. Asettaessa ja taivuttaessa en kuitenkaan saanut päästää omaa sisäkylkeäni romahtamaan kasaan, vaan keskivartalon korsettia piti tarkkailla. Sitten piti vielä varoa, ettei voltista tullut vahingossa vähän kulmikasta, eli että en liikaa suoristanut pituushalkaisijan kohdalla, vaikka ratsastinkin voltin ikään kuin kahdessa puolikkaassa. Ihan nättejä voltteja sitten sainkin tehtyä, sillä tähän suuntaan ravin sujuvuus säilyi kaarroksissa melko hyvin. Vake oli kuolaimella ja liikkui aika hyvässä raamissa, kunhan vaan muistin sitä aina riittävästi aktivoida. Volteilla oikealle piti muistaa pitää ponin pää etujalkojen välissä, eli en saanut kääntää päätä ja taivuttaa kaulaa liikaa vaan myös etujalat piti saada mukaan voltille. Ulko-ohjalla siis oli säilytettävä tuntuma ja kaulan suoruus.

Huomiota kiinnitettiin etenkin käyntiin siirtymisten pehmeyteen. Ensin Vake tietysti töksähti ravista käyntiin nostaen nenän ylös. Ohjeena oli tehdä siirtymiset täysin ilman kättä ja käyttää jarruttavana apuna kevyttä reisien sulkemista. No reisillä puristamisenhan minä kyllä osaan! Tällä idealla sainkin sitten Vaken siirtymään käyntiin ilman töksähdystä sekä parhaimmillaan pyöreän niskan ja kuolaintuntuman säilyttäen. Siirtymisen jälkeen piti vaan sitten heti muistaa avata lonkkia ja ratsastaa eteen, jotta käynti myös lähti sujumaan kunnolla eteenpäin ja edelleen tuntumaa kohti.

Ratsastimme voltteja myös laukassa, mutta teimme ne 15-metrisinä kuten tulevassa kisaohjelmassa. Laukkavoltti tuli pitkän sivun keskelle, ja sen jälkeen ratsastettiin siirtyminen raviin joko pitkän sivun lopulla, seuraavalla lyhyellä sivulla tai lävistäjän keskipisteessä. Laukassa Vake nosti nenän ylös ja muuttui vähän sahapukiksi. Pyöreyttä kuitenkin haluttiin, joten ohjeena oli sisätakajalan patistelu sisäpohkeella tai raipalla ja kunnon tuntuma etenkin ulko-ohjalla. Volteille löytyikin lopulta pyöreämpää laukkaa molemmissa suunnissa, mutta haasteena oli saman energian ja tuntuman säilyttäminen voltilta uralle tullessa. Tässä kohdassa Vake halusi aina nukahtaa ja lopettaa työskentelyn, eikä minun tietenkään ollut yhtä helppo ratsastaa sitä suoralla uralla kuin voltilla. Sisäpohje sai siis uralla käskeä laukkaamaan kunnolla. Siirtymisissä raviin taktiikka oli sama kuin aiemmissa käyntisiirtymisissä: ei ollenkaan kättä, vaan vähän reisiä kiinni ja sitä kautta pehmeä jarrutus. Siirtymisen jälkeen ratsastetaan taas ravia eteenpäin niin paljon kuin lähtee. Vaikutti varsin toimivalta systeemiltä, vaikka en ehkä ollutkaan ihan tarpeeksi nopea avaamaan lonkkia ja lähettämään liikettä eteen siirtymisen jälkeen.

Olimme Artsin kanssa samaa mieltä siitä, että Vake oli tänään aika kiva ravissa, mutta laukassa ei parhaimmillaan. Lisähuomio tosin oli, että on se laukassa ollut paljon huonompikin. Molempiin laukkoihin löytyi kyllä myös pyöreyttä sitten kun energia oli saatu kuntoon, mutta laukan ratsastus oli työlästä. Ravissa meno sen sijaan oli parhaimmillaan helppoa ja sujuvaa, vaikka olisin kaivannut vielä parempaa suoruutta. Siirtymiset etenkin ravista käyntiin olivat tunnin paras juttu, sillä reisiensulkemisniksi oli tosi hyvä ja ilman ohjalla tehtyä pidätettä siirtymisistä tuli oikeinkin soljuvia. Istuntaa tulee kyllä yleensä hyödynnettyä aivan liian vähän, vaikka juuri sillä asiat voisi saada tapahtumaan kaikkein pehmeimmin.

Voltin ratsastuksen täsmäohjeet

Tämänkertaisessa Artsin valmennuksessa menin Vakella. Sateen vuoksi ratsastimme pitkästä aikaa maneesissa, joten samalla tuli vähän esimakua talvikauteen. Ahtaaltahan se tila tietysti näin äkkiseltään taas tuntui, varsinkin kun tunnin ohjelmassa oli laukkavoltteja.

Raviverryttelyssä Vake lähti mielestäni liikkumaan ihan mukavasti itse eteenpäin. Se ei ollut ollenkaan niin puskettava kuin eilen, vaan energia tuntui kohtuullisen hyvältä. Tästä huolimatta Vake oli vähän puiseva suustaan, mikä kuulemma kertoi siitä, ettei takaosa toiminut kunnolla. Näissä tilanteissa pitää vaan ratsastaa vielä lisää aktiivisuutta etenkin sisätakajalkaan, jotta Vake pehmenee kunnolla edestä. Oikeassa laukassa verrytellessä oli samaa puisevuusongelmaa, mutta vasemmassa kierroksessa pääsin laukkaan heti paljon paremmin käsiksi. Aktivoin vasenta takajalkaa ja pidin ulko-ohjan tasaisesti kädessä, ja Vakehan loksahtikin laukkaympyröillä pyöreäksi. Tällöin sain myös istunnan pysymään vakaampana ja eleettömämpänä, kun Vake alkoi laukata vähän enemmän ylöspäin. Laukan jälkeen Vake sitten liikkui ravissakin tosi mukavasti ja hyvin niskasta myödäten.

Verryttelyjen jälkeen aloimme ratsastaa kuviota, jossa tultiin pituushalkaisijalle ravissa ja käännettiin puolessa välissä 10 metrin voltti seinälle samalle puolelle, josta pituushalkaisijalle oli tultu. Kun voltteja oli harjoiteltu yksittäin molempiin suuntiin, jatkettiin kuviota vielä volttikahdeksikoksi pituushalkaisijan molemmin puolin. Volteilla tulivat selvästi näkyviin puolierot, joiden vuoksi voltit vasemmalle ja oikealle vaativat aivan erilaista ratsastusta. Voltti vasemmalle vaati hyvän valmistelun asetuksella, eli jo pituushalkaisijalinjalla ollessa piti hakea hyvissä ajoin asetus vasemmalle ja saada asetukseen myötäys. Näin voltille päästiin hyvällä tuntumalla ja pyöreällä niskalla. Voltin puolessa välissä eli pitkän sivun uraa sivutessa sai hetkellisesti vähän suoristaa, mutta taas voltin toiselle puoliskolle piti asettaa reilusti. Samalla myös molempia voltin puolikkaita sai pullistaa jonkin verran sivuille, jotta voltista tuli kaunis eikä oikaistun näköinen. Ravi sinänsä sujui tämän suunnan volteilla hyvin eteen, mutta asetuksen kanssa sai olla tarkkana.

Oikeassa kierroksessa Vake tuntui kaarevilla urilla jotenkin suoremmalta, ja asetus voltille tuli lähes itsestään. Tässä suunnassa päähuomio oli ravin sujuvuuden ja aktiivisuuden säilyttämisessä, sillä oikeassa kierroksessa Vake tuppaa enemmän hyytymään niin kulmissa kuin volteillakin. Ohjeena oli nojata kaarteeseen tullessa enemmän taakse ja "vapauttaa" näin liikettä kunnolla eteenpäin. Reisien päällä könöttäminen on pahinta, mitä tässä tilanteessa voi tehdä, eli ei muuta kuin lonkkia auki ja pientä takakenoajatusta. Pohkeella tai raipalla ei ollut niinkään tarkoitus hätistellä eteen, vaan pienen taakse nojaamisen pitäisi olla riittävä keino ravin aktiivisuuden säilyttämiseen voltille kääntyessä. Mielikuvana tulee olla "enemmän hevosta ratsastajan edessä kuin takana".

Ravissa pituushalkaisija ja voltit sujuivat täsmäohjeiden kanssa varsin mukavasti, ja Vake liikkui ravissa tasaisen pyöreänä, jopa ryhdikkäänäkin. Vaikeustaso kasvoi, kun siirryttiin tekemään tehtävää laukassa. Nyt ratsastimme pituushalkaisijalle vasemmassa laukassa ja teimme voltin vasemmalle, minkä jälkeen pituushalkaisijalla siirryttiin raviin. Seuraavalle pitkälle sivulle nostettiin oikea laukka, ja heti perään tultiin uudestaan pituushalkaisijalle ja voltille oikeassa laukassa päättäen tehtävä raviin siirtymiseen laukkavoltin jälkeen.

Ensimmäinen kierros meni niin laukkavolttien kuin siirtymistenkin osalta aika höpöksi, mutta sitten sain vähän jämäköitettyä ratsastustani. Laukassa auttoi tietynlainen eleettömyys, sillä jos aloin kovasti hosua ja säätää, niin homma levisi viimeistään siihen. Piti vain istua ja antaa tarvittavat avut, ei sen enempää. Kaarros pituushalkaisijalle tuntui laukassa tosi ahtaalta, mutta sain kuin sainkin Vaken laukkaamaan sen läpi pyöreällä niskalla. Vasen laukka ei pienellä voltilla pyörinyt kunnolla, vaan voltti vasemmalle meni aina enemmän tai vähemmän räpellykseksi. Siirtyminen pituushalkaisijalla raviin onnistui kuitenkin parhaimmillaan oikein pehmeästi ja hyvällä tuntumalla pysyen. Oikeassa laukassa oli sama juttu kuin ravissa oikealle, eli sujuvuudesta kaarteissa piti huolehtia. Oikean laukan voltti oli kuitenkin selvästi vasenta helpompi ja sujuvampi, ja nyt Vake tuli myös oikeassa laukassa pyöreämmäksi. Laukkatehtävä oli työläs, mutta sain kuitenkin ratsastettua kuvion suurin piirtein asiallisesti, eli ei vain seilailtu tehtävän läpi miten sattuu. Luultavasti näytti paremmalta kuin tuntui, sillä tuli jopa kehujakin. Vasemman laukan pyörimättömyys toki jäi murheenkryyniksi, mutta sille ei yhden tunnin puitteissa ollut oikein mitään tehtävissä.

Olin tuntiin oikein tyytyväinen. Ravissa Vake meni HYVIN. Laukassa työmaata kyllä riittää, mutta tänään laukkatyöskentelykin oli Vakeksi ihan asiallista, kun pystyttiin sentään menemään tällaista kuviota ilman, että iski täysi epätoivo. Oikean ja vasemman puolen eroavaisuuksia hahmotti taas vähän paremmin, ja volteilla eri suuntien strategiat tulivat selväksi: vasemmalle asetetaan ja oikealle huolehditaan liikkeen sujuvuudesta.

Takaosajumppa vielä toisellakin ponilla

Menin samaan putkeen Artsin valmennuksen vielä Aasialla. Tehtävät olivat täysin samat kuin edeltävällä tunnilla, eli laukkaa otettiin ainoastaan verryttelyssä ja suurin osa tunnista työskenneltiin lyhyiden väistöpätkien sekä suoristusten parissa.

Tunnin alussa Aasia liikkui aika jähmeän oloisesti eli selättömästi ja suorin jaloin. Eihän siihen ollut muuta ratkaisua kuin liikkeen aktivoiminen pohkeella tasaista tuntumaa kohti. Sisäohjalle painaminen korjaantuu sisätakajalan työskentelyä tehostamalla. Näillä tutuilla opeilla sain pikkuhiljaa ratsastettua ravia paremmaksi ja Aasia alkoi myödätä niskasta rehellisemmin. Verryttelylaukat olivat meidän osaltamme vähän humputtelua. Huomaamattani työnsin laukkaa istunnalla kiireiseksi eteen, ja kun onnistuin rauhoittamaan istuntaa neutraalimmaksi, pysyi laukka heti paljon paremmin tasapainossa ja pyöri maltillisemmin. En kuitenkaan saanut aivan täysin rentoutettua reisiä ja istuttua laukassa ponin ympärillä.

Väistötehtävässä Aasia oli periaatteessa Vaken peilikuva. Vaikeampaa oli vasemman pohkeen väistäminen, josta tehtävän aloitimme. Pidäte meni huonosti läpi, eli väistössä oli perinteinen jyräämisongelma eikä jännittymiseltä voitu välttyä. Vasen takanen oli se heikompi takajalka, joka oli haluton astumaan kunnolla rungon alle. Käynnissä sain tehtyä jonkinmoisia hieman väkinäisiä väistöjä, mutta ravissa oli melko toivotonta saada takaosaa kunnolla väistöön. Välillä huokaistiin pääty-ympyröillä, joilla Aasia sai liikkua rennommin eteen.

Oikean pohkeen väistäminen oli selvästi helpompaa, ja tässä suunnassa huomiota pitikin sitten kiinnittää erityisesti suoristuksiin. Käyntiväistöt vasemmalle sujuivat vastustelematta ja pyöreänä tuntumalla, mutta suoristumisessa sai oikeaan pohkeen apuna hieman kutitella raipalla. Aasian oma moottori kuitenkin auttoi siltä osin, että raviin siirtymiset käyntiväistön jälkeen sujuivat parhaimmillaan oikeinkin ponnekkaasti. Väistötyöskentelyn hedelmiä pääsi keräämään väliin tehtävillä raviympyröillä, joilla Aasia liikkui oikein sievästi. Vasemmassa kierroksessa on perinteisesti tavattu "kaatua" etupainoisena sisäetujalan päälle, mutta nyt keskityin hakemaan omaa painopistettäni paremmin ulos ja taakse. Näin ravi pysyi ihan mukavasti ryhdikkäänä, ja tuntuma oli pehmeä. Näissä tilanteissa Artsi kehotti hetkellisesti myötäämään molemmilla ohjilla kiitokseksi. Myötäyksen piti vaan olla tarpeeksi lyhyt, jottei poni ehtinyt venähtää edestä kovin pitkäksi ja matalaksi. Venytys rentoon eteen-alas-muotoon on ihan ok, mutta myötäämisen voi tehdä myös niin, että lyhyempi raami säilyy.

Tunnin huippuhetket ajoittuivat siihen noin 45 minuutin kohdalle. Sen jälkeen pidimme pienen käyntitauon, ennen kuin teimme lopuksi muutamia kertoja väistöt pituushalkaisijalla. Tauon jälkeen en saanut enää viriteltyä itselleni ja ponille yhtä hyvää tsemppiä päälle, vaan viimeisessä väistötehtävässä meno oli hieman etupainoisemman oloista. Takaosan väistäminen ravissa oikealle oli edelleen kovin nihkeää. Väistön puolta vaihtaessa piti vielä keskittyä huolellisempaan suoristukseen kahden ohjan väliin.

Väistäminen on Aasialla etenkin ravissa vähän hakusessa, mutta tämän huomioon ottaen olin tuntiin melko tyytyväinen. Työskentely oli käynnissä ja ravissa pääosin varsin asiallista, ja parhaimmilla hetkillä ravi tuntui suorastaan erittäin hyvältä. Aasia liikkuu nyt maltilla ja kuulolla tuntuman hyväksyen, ja parhaimmillaan sitä pääsee ratsastamaan tosi kivasti takaa tuntumaa kohti. Takajalkojen jähmeä toimintahan se on Aasiallakin se syy, mistä mahdolliset tuntuman ongelmat juontuvat. Tämän kerran tehtävillä saatiin takaosaa heräteltyä ja notkisteltua hyvin, ja enimmäkseen pysyi kuitenkin aika rento tunnelma yllä. Oma keskittymiseni ei ehkä ollut enää toisen perättäisen valmennustunnin lopulla huipussaan, mutta Aasiaa sai kyllä kiitellä hyvästä työskentelystä.

Oikea takajalka töihin

Perjantaina menin Artsin valmennuksessa ensin Vakella. Tällä kertaa jumpattiin lyhyiden väistöpätkien ja siirtymisten parissa, ja suurimmaksi osaksi mentiin ravissa. Laukkaa otettiin ainoastaan alkuverryttelyssä. Laukkasin ensin hetken kevyessä istunnassa, ja sen jälkeen työskenneltiin perusistunnassa hakien laukassa pyöreämpää liikkumista. Vake piti saada laukkaamaan takaa riittävän aktiivisesti, muttei kuitenkaan lujaa eteenpäin, eli en saanut lennättää sitä missään esteratatempossa. Keskeisin juttu oli sisätakajalan aktivointi, jonka kautta tapahtui pehmeneminen sisäohjalle. Kun Vake sitten pyöristyi, annettiin sen laukata muutama askel rauhassa ilman pohkeita, mutta sisätakajalkaa piti pian ruveta uudestaan aktivoimaan ennen kuin laukka pääsi muuttumaan taas "pökkelöksi".

Laukkaverryttelyn jälkeen aloitimme väistötehtävän. Pitkille sivuille ratsastettiin useampi lyhyt väistöpätkä, joiden välillä suoristettiin muutaman askeleen ajaksi. Ensin koko tehtävä mentiin käynnissä, sitten suorituspätkät ravaten ja lopuksi kokonaan ravissa. Aloitimme vasemmassa kierroksessa oikeaa pohjetta väistäen, eli meidän vaikeammasta suunnasta. Tämän suunnan väistöissä Vake pyrki välttelemään kunnon ristiastuntaa kääntämällä päätä ja kaulaa oikealle sekä työntämällä vasenta lapaa karkuun. Korjauksena oli tietenkin kaulan suorana pitäminen vasemmalla ohjalla, ja ohjeena oli ratsastaa väistö jopa vasemmalle asettaen eli hieman sulkutaivutusta muistuttaen. Laiskasti toimiva oikea takajalka oli ongelmien alkusyy, ja vain etuosan suoruuden säilyttäen sen pystyi saamaan kunnolla käyttöön. Muutamassa käyntiväistössä tulikin hetkiä, jolloin tunsin Vaken olevan edestä suorassa kahdella ohjalla ja väistön tulevan sujuvasti vasenta ohjaa kohti. Ravissa en yhtä onnistuneesti saanut väistöä korjattua, mutta meno kuitenkin vähän parani ja takaosa alkoi siirtyä hieman vaivattomammin.

Oikea kierros oli mukavan helppo vasempaan verrattuna, mutta tässäkin tuli esille oikean takajalan huono toiminta. Nyt Vake lähti vasemmasta pohkeesta väistöihin hyvin, mutta vaikeutena olikin tässä suunnassa väistöstä suoristaminen. Aluksi väistö jäi suorastaan päälle, ja Vake pyrki menemään suoristusyrityksistä huolimatta väistöä koko pitkän sivun! Suoristukseen haluttiin huomattavasti lisää nopeutta, ja käyntiväistön päättyessä piti myös raviin päästä nopeasti ja kunnolla oikealla takajalalla ponnistaen. Oikean takasen heikkous oli siis syy suoristumisen ja siirtymisten hitauteen. Tarvittaessa oikeaa pohjetta tehostettiin suoristuksessa kevyellä raipalla. Sain kuin sainkin avut pidettyä suhteellisen selkeinä, ja Vake alkoi hoksata tehtävän juonen: oikealla ohjalla pieni pidäte ja vasemmasta pohkeesta takaosa sivulle pari askelta, sitten heti oikealla pohkeella suoristus pois väistöstä, ja pian taas uuteen väistöön. Suoristumisten nopeus parani, ja lopuksi myös ravissa väistöaskelten ja suoristuksen vuorottelu sujui varsin kivasti.Väistöjen välillä lyhyillä sivuilla piti vielä hieman pyytää ravia isommin eteen, mutta tuntuma ja muoto olivat nyt oikein hyvät.

Lopuksi siirsimme väistötehtävän vielä pituushalkaisijalle, missä väistätettiin harjoitusravissa takaosaa vuoroin kumpaankin suuntaan parin askeleen verran. Tässä näkyi edelleen oikean pohkeen väistämisen nihkeys, ja sain tämän puolen väistön osalta olla hyvin tarkkana etuosan pysymisestä oikealla linjalla. Vasemman pohkeen väistäminen sujui toki edelleen kivasti. Parin pituushalkaisijalinjan jälkeen ravasimme vielä loppuverryttelyn, jossa Vake liikkui oikein pehmeän ja mukavan oloisesti. Oikean takajalan käyttö oli kuulemma jo huomattavasti parempaa kun oli koko tunti sitä jumpattu, vaikka tietynlainen jähmeys siinä toki edelleen näkyi. Takajalan vetreytyminen puolestaan heijastui pehmeämmin toimivaan suuhun ja tuntuman helppouteen. Tällä tavalla Vakea vaan pitää jaksaa jumppailla ja aktivoida, jotta myös heikompi takanen alkaisi toimia. Sitä kautta ratkeaa hyvin monta ongelmaa.

Sieviä ravivoltteja ja vähemmän hallittuja laukkavoltteja

Artsin valmennukseen nappasin tällä kertaa Aasian. Alkuverryttelyssä teimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Ohjeet olivat vanhat tutut, eli Aasiaa piti ratsastaa erityisesti takaosasta aktiiviseksi ja tätä kautta myötäämään tuntumalle. Muutama laukkaympyrä alle, ja poni liikkuikin ravissa heti paljon letkeämmin ja myötäsi niskasta pehmeämmin. Verryttelylaukat sujuivat mukavasti kiirehtimättä, joten laukkakin oli kohtuullisen tasapainoista, vaikkei siinä niin pyöreänä mentykään.

Seuraavaksi otimme tehtäväksi pohkeenväistöt pitkillä sivuilla sekä kumpaankin päätyyn kaksi sisäkkäistä volttia, joista ensimmäinen oli halkaisijaltaan noin 15 metriä ja toinen noin 10 metriä. Muuten liikuttiin harjoitusravissa, mutta väistöt aloitettiin ensin käynnissä, josta väistön aikana siirryttiin raviin sekä vielä lopussa takaisin käyntiin. Myöhemmin tehtiin puolestaan raviväistön sisällä lyhyt siirtyminen käyntiin.

Volteilla Aasia liikkui mukavasti tasaisella tuntumalla ja kiirehtimättä. Muoto oli aika kiva, mutta vasemmassa kierroksessa poni tuntui kaatuvan hieman "nenälleen" ja sisäetujalkansa päälle. Ohjeena oli pyrkiä istumaan paremmin ulkotakajalan päällä, sillä juuri sinne sisään-eteen olin helposti kippaamassa itsekin. Oikeassa kierroksessa voltit sen sijaan sujuivat ryhdikkäämmin. Ravia piti ratsastaa volteilla jonkin verran eteenpäin, jotta vaikutelma oli sujuva ja poni liikkui koko ajan tuntumaa kohti. Pääsin joka tapauksessa istumaan harjoitusravissa oikein luontevasti ja napakasti, eli ohi ovat ne ajat, jolloin jouduin pakostakin nostamaan aina jalustimet ylös ennen kuin löysin tiiviin istunnan Aasian satulassa. Nyt ravityöskentely tuntuikin suurimmaksi osaksi oikein asialliselta ja hallitulta.

Väistöissä puolestaan tuli jonkin verran jännittymistä. Käynnissä Aasia väisti vielä kohtuullisen hyvin, ja pyöreyskin säilyi ainakin jotenkuten, mutta raviväistöissä poni pääsi liiaksi juoksemaan karkuun ottamatta pidätettä kunnolla vastaan. Poikituksen kanssa oli siis ravissa vähän niin ja näin. Sama juttu oli väistön sisällä tapahtuvien siirtymisten kanssa, rentoutta ei niihin oikein saatu.

Lopuksi työskentelimme vielä laukassa ratsastaen päätyihin samat sisäkkäiset voltit, sekä toiselle pitkälle sivulle suuren loivan kiemuran vastalaukkaa. Vastalaukka ei näin suurella ja loivalla kuviolla ollut Aasialle mikään ongelma, mutta vauhti kyllä kiihtyi päädystä kiemuralle lähtiessä vähän turhan paljon. Volteilla ei oikein tasapaino tahtonut riittää, vaan pudottiin useasti raville. Vasemmassa laukassa poni kaatui sisälavalle, ja ohjeena oli hakea vasta-asetuksella kaulaa suoremmaksi. Oikea laukka oli periaatteessa muuten helpompaa, mutta Aasia ei oikein kääntynyt pienemmälle voltille. Sitten kun vihdoin kääntyi, tapahtui tämä taas "kaatuen", eli ei nätisti taipuen vaan sisään heittäytyen. Lopulta sain jotenkin käännettyä ja taivutettua sisäohjalla sekä samalla tasapainotettua ulkoa niin, että voltista tuli suunnilleen oikean kokoinen ja laukkakin pysyi yllä.

Kehityskohteita riittää, mutta Aasian kanssa on tapahtunut selkeää edistystä, joten tunnista jäi ihan mukavat tunnelmat. Kun muistaa, millaisia olivat ensimmäiset valmennuskerrat keväällä, niin voi vain todeta, että joko poni on kehittynyt tai olen itse oppinut sitä ratsastamaan. Mahdollisesti vähän molempia.

Viime hetken vinkit

Artsin valmennuksessa oli vuorossa seuraavan päivän kisoihin valmistava treeni. Olin ilmoittautunut Vakella luokkaan Helppo C EB Special, ja tämän radan tehtäviä pääsimme tänään harjoittelemaan. En ollutkaan tällä viikolla ratsastanut Vakella maastoa lukuun ottamatta, mutta ilokseni totesin sen olevan edelleen tavanomaista reippaampi. Alkuverryttely sujui ihan mukavissa merkeissä, eikä ponia tarvinnut työntää ja patistaa eteenpäin. Pyöreyttä löytyi raviin vanhoilla tutuilla nikseillä. Laukkakaan ei ollut laahustusta, mutta siinä pyöreyden kanssa oli niin ja näin. Vasemmassa laukassa Vake loksahti lopulta kuolaimelle, ja laukka rullasi tällöin oikein mukavasti.

Verryttelyjen jälkeen saimme kukin vuorollamme ratsastaa ohjelmaa läpi pala kerrallaan. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, joten omaa vuoroa odotellessa ehti rauhassa tarkistaa säätöjä. Aloitimme alkutervehdyslinjasta ilman pysähdystä sekä keskiympyrästä ravissa. Ensimmäisellä kerralla käännyimme pituushalkaisijalle vasemmalta. Sain linjan tähdättyä hyvin kohdilleen, mutta Vake ei aivan vaivattomasti pysynyt kahden ohjan tuntumalla. Keskiympyrällä olennaista oli muistaa riittävän suuri ja pullea tie. Ympyrällä Vakelta haluttiin myös vähän enemmän ravia esiin. Jäin askartelemaan niskan pyöreyttä, ja asetus ei tullut aivan sujuvasti vaan Vake tahtoi kallistaa nenää oikealle. Seuraavaa kierrosta odotellessa ehdin työstää ravia itsekseni lisää, ja toisella yrityksellä ohjelman alkupätkä sujuikin jo oikein mallikkaasti. Pituushalkaisijalle kääntyminen onnistui luontevammin oikeasta kierroksesta, ja sain ratsastettua hyvän linjan ilman, että poni yritti pullauttaa kumpaakaan kylkeä. Keskiympyrällä ohjeena oli esittää reipasta ravia, ja nyt sain ratsastettua eteen tuntumaa kohti hyvässä raamissa. Kun en ylitaivuttanut kaulaa, niin asetuskin irtosi paremmin ja kuviosta tuli kaunis.

Jatkoimme saman tien seuraaviin tehtäviin, eli askeleen pidennykseen lävistäjällä sekä oikean laukan nostoon. Pidennys jäi ensin hieman vaisuksi, sillä en valmistellut sitä riittävän ajoissa. Toisella kierroksella sain skarpimmalla valmistautumisella aikaan selkeämmän eron askelpituuteen ja paremman reaktion pohkeeseen. Pidennyksen jälkeen on ratsastettava selkeästi kiinni, mutta tässä on varottava töksähtämistä käyntiin asti. Laukannosto tuli kulman jälkeen pitkän sivun ensimmäiseen kirjaimeen, mikä osoittautui melko hankalaksi paikaksi nostolle. Kulmaan piti päästä kunnolla, jotta sen jälkeen ehti suoristaa ja vieläpä nostaa pisteen kohdalla. Laukkaympyrällä piti taas huolehtia puoliskojen venyttämisestä tarpeeksi suuriksi. Vake päätti ensin tönttöröidä, ja yritti karata ympyrältä kohti kavereita, joten se sai laukata ympyrällä sakkokierroksen. Jälkimmäisellä ympyrän puoliskolla piti puolestaan olla tarkkana, jottei Vake päässyt oikaisemaan kuvion loppua.

Laukan jälkeen vuorossa oli käyntiosuus. Käynnissä en saanut Vakea pyöristymään kunnolla, sillä käynti ei työntänyt tarpeeksi eteenpäin. Tasaisempaa tuntumaa vaan ja pohkeesta eteenpäin sitä kohti. Käyntilävistäjää seuraavan päädyn kulmat olivat tärkeitä, sillä niissä pohjustettiin onnistunutta laukannostoa seuraavan pitkän sivun alkuun. Ensin annoinkin Vaken oikaista nostoa edeltävän kulman, jolloin se jäi nostossa kolmelle uralle ja laukka nousi nahkeasti. Treenasimme nostoa vielä uudestaan, ja paremmalla kulmien ratsastuksella tuli nostosta suorempi. Sitten ratsastettiin lopputervehdyslinjalle, missä ykkösjuttu suoran linjan lisäksi oli tarmokas eteneminen loppuun saakka niin ravissa kuin käynnissäkin. Tässä on tarkoitus näyttää, että polttoaine ei ole vielä lopussa vaan poni liikkuu kunnolla eteen myös loppusuoran ajan.

Viimeisenä tehtävänä sain vielä esittää oikean laukan noston ja ympyrän uusiksi. Nostoon haluttiin lisää terävyyttä. Napakammalla avulla Vake lähtikin laukkaan paremmin, mutta nenä nousi vielä ylös. Ympyrällä sen sijaan tuli jo vähän pyöreyttäkin laukkaan, eli nyt Vake oli napakammin apujen välissä. Keskityin ratsastamaan tunnin parasta laukkaympyrää, mutta tökkäsin vahingossa toisella kannuksella, ja Vake nakkasi pukin ympyrän lopulla. Tällaista ei ehkä kisaradalle toivoisi, mutta harjoituksissa se lähinnä nauratti. Pitää muistaa, että laukassa ei kannusta ehkä kannata juuri käyttää.

Kisanalustreeni ei ollut yhtään hassumpi. Toki radan tehtäviä taiteillessa eivät tasainen tuntuma ja eteenpäin vievä liike aina säily, vaan etenkin siirtymisissä ja kulmissa pasmat sekoavat helposti. Pienissä pätkissä saatiin kuitenkin väläyteltyä parasta osaamista myös radan kuvioissa. Alkuradan ravitehtävät sujuivat varsin mallikkaasti, joten niillä voi toivoa keräävänsä pisteitä kotiin. Vake oli kohtalaisen hyvin pohkeen edessä, mikä helpotti asioita paljon. Hyytyminen ja kiemurtelu kun ovat niitä pahimpia uhkia suorituksellemme. Olen ehkä turhan optimistinen, mutta elättelen toiveita, että tällä kertaa Vake säilyttäisi viime viikkojen virkeytensä myös valkoisten aitojen sisällä.

Siirtymisiä ja istunta-asioita

Maanantain tunnin ratsu ei ollut yllätys, sillä sain taas Aasian. Tällä kertaa mentiinkin pelkästään koulua, ja tunnin aiheena olivat siirtymiset. Ratsastimme päätyihin ympyrät ja vaihdoimme aina näiden välillä suuntaa lävistäjillä, ja tämä kuvio säilyi samana koko tunnin ajan sekä alkuverryttelyn että siirtymistehtävien taustalla.

Tunnin alussa Aasia liikkui tyypilliseen tapaansa vähän jähmeästi takaa, minkä vuoksi ei muotokaan heti tasoittunut vaan poni hieman vastusteli kuolainta. Yritin korjata tilannetta ratsastamalla pohkeella lisää aktiivisuutta raviin, mutta parhaiten tehosi laukkaverryttely parin ympyräkierroksen verran. Laukan jälkeen ravi oli heti paljon letkeämpää, ja poni tuli huomattavasti pehmeämmin ja tasaisemmin pyöreäksi.

Ratsastimme siirtymisiä ensin ravin ja käynnin välillä, ja myöhemmin ravin sisällä lyhentäen ja pidentäen askelta lyhyissä pätkissä. Ravissa ja käynnissä Aasia rentoutui liikkumaan välillä oikeinkin nätisti, mutta askellajista toiseen siirtymisissä se hieman jännittyi ja nousi kuolaimelta. Ope korjasi samalla myös istuntaani melko paljon, mikä olikin aiheellista, sillä tänään en saanut istuntaan samanlaista napakkuutta kuin muutamalla aikaisemmalla kerralla. Kierryin ja kallistelin vasemmalle, eikä keskivartalo tahtonut pysyä tarpeeksi jämäkkänä ja kyynärkulma selkeänä. Tunnin edetessä istuminen kuitenkin helpottui ihan jo senkin myötä, että Aasia alkoi liikkua paremmin selkä ylhäällä ja joustavammalla askeleella, jolloin pääsin tietysti paremmin liikkeen mukaan ja sain keskivartalolla "kiinni" ravista. Tänään minulla vaan oli taipumusta vanhaan tuttuun keskivartalon herpaantumiseen, joten sain ihan ajatuksen kanssa keskittyä jäntevyyden ja napakkuuden säilyttämiseen.

Ravin sisäiset siirtymiset ympyröillä jäivät meillä aika huomaamattomiksi, mutta sain kuitenkin Aasian vastaamaan puolipidätteisiin ja venyttämään niiden jälkeen askelta hieman eteen. Ratsastimme askeleen pidennyksiä ravissa vielä lävistäjille, ja näissä sai keventää harkinnan mukaan. Aluksi kevensin, mutta silloin kadotin tuntuman ja ravin tahti pääsi kiihtymään kiireiseksi. Ope kehottikin ratsastamaan pidennykset mieluummin satulassa istuen, ja näin ne onnistuivatkin huomattavasti paremmin. Satulassa istuen sain tuntuman paremmin säilytettyä, ja pääsin istunnan avulla pitämään ponin tasapainossa sekä ottamaan sen pidennyksen jälkeen pehmeämmin kiinni.

Lopuksi teimme vielä siirtymisiä laukasta raviin lävistäjien keskipisteissä. Tässä tehtävässä Aasia sitten levisi käsistä, ja kiikutti laukassa aivan liikaa. Ei puhettakaan pehmeistä siirtymisistä rauhalliseen raviin, vaikka on me joskus osattu sellaisiakin tehdä. En kuitenkaan jaksanut hermostua asiasta. Tänään nyt vain meni näin, että ponilla oli liikaa kierroksia. Laukkaympyröillä yritin löytää sitä samaa jäntevyyttä ja laukan hallintaa lantiolla minkä tavoitin viimeksi Artsin valmennuksessa, mutta turhaan. Kun en istunnalla saanut laukasta kiinni niin kyllähän se poni sitten nimenomaan juoksi ja kiirehti.

Koska muuten tunti sujui ihan mukavasti, niin en osannut olla harmissani höpöksi menneistä laukoista. Istunta-asioissa oli ehkä pientä taantumista havaittavissa, mutta hetkittäin sain niin oman kroppani kuin poninkin toimimaan ravissa paremmin, ja meno tuntui silloin oikein mainiolta. Ehkä vielä jonain päivänä saadaan se laukkakin hallintaan.

Hidas käynnistyminen ja virtaisat vastalaukat

Artsin valmennus osui tällä kertaa keskiviikolle, ja Vake oli taas väliviikon jälkeen mukana menossa. Edellisiltana sillä oli ollut mukavaa pontevuutta liikkumisessa, mutta tänään tunti alkoi vähän laiskemmin. Ravi ei edennyt yhtä hyvin omalla moottorilla, ja etuosakin oli hieman raskaamman oloinen. Pikkuhiljaa verryttelyn edetessä ravi notkistui, ja Vake alkoi liikkua paremmin kuolaimella. Muoto olisi saanut olla vähän ryhdikkäämpikin, ja ohjeena olikin pyytää lisää aktiivisuutta raviin, jotta niskaan tulisi notkeutta ja etuosaan keveyttä.

Päivän tehtävinä oli avotaivutuksia ja voltteja. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin kolme volttia, joiden välillä tehtiin avotaivutusta uraa pitkin ravissa. Aloitussuunta oli vasen. Volteilla Vake taipui ja ravasi ihan mukavasti, mutta avotaivutukseen siirtyessä homma muuttui nihkeämmäksi. Aluksi käänsin liiaksi kaulaa mutkalle. Tämä saatiin korjattua, mutta minulla oli vaikeuksia hahmottaa, milloin mentiin kunnolla kolmella uralla. Ravi meinasi avotaivutuksessa hyytyä vaivihkaa, mikä oli syynä siihen, että Vake ei pysynyt luontevasti tuntumalla ja pyöreänä. Kaulan ylitaivuttamisen sijaan tarvittiin siis lisää pohjetta viemään liikettä paremmin eteenpäin. Pitkän sivun jälkimmäinen avotaivutus onnistui yleensä paremmin, ja lopulta jo ihan kelvollisesti, vaikka vähän työläältä tuntuikin. Tehtävän ulkopuolella Vake kyllä liikkui oikeinkin pehmeästi ja hyvässä raamissa, mutta sama sujuvuus ja keveys eivät oikein säilyneet avoissa.

Oikeassa kierroksessa avotaivutuksissa oli sama ongelma, eli en hahmottanut kolmella uralla liikkumista tarpeeksi selvästi. Tässä suunnassa energia säilyi avoissa paremmin, mutta sen sijaan volteilla meinasi tulla hyytymistä. Volteilla tuppasi nimittäin etuosa karkaamaan ulos ja ulko-ohjan tuntuma katoamaan, mitä korjattiin hetkellisellä vasta-asetuksella. Tällä konstilla sain ulkolapaa paremmin hallintaan. Tämä ulko-ohjaa kohti liikkuminen olisi vaan pitänyt saada toteutumaan paremmin myös avotaivutuksissa.

Laukan osalta harjoittelimme tälläkin kerralla vastalaukkaa. Kuviona olivat loivat kiemurat pitkille sivuille, mikä tarkoitti isolla ulkokentällä varsin helppoa vastalaukkatehtävää. Ensin vuorossa oli oikea laukka. Tein ensimmäisen kiemuran hieman liian kunnianhimoisesti ratsastaen pituushalkaisijalle asti, jolloin paluukaarteesta tuli turhan jyrkkä ja Vake pääsi putoamaan raville. Tämän jälkeen kiemura tehtiin vähän loivempana, jolloin tasapaino säilyi paremmin ja Vaken oli helppo säilyttää vastalaukka uralle asti. Laukassa Vakella olikin ihan kohtuullinen energia, ja se yritti jopa vähän villiintyä lähtien ympyrältä lapaliirtoa pää alhaalla. Kuskia vain nauratti. Vasemmassa laukassa Vake oli vielä pörhäkämpänä, joten näkyihän siinä tänäänkin pientä lomavirtaa. Kiemuroilla poni meinasi kammeta liian jyrkästi oikealle lavalle uraa kohti, joten ohjaamiseen piti ihan keskittyä. Mukavaa, että Vake oli virtaisa, mutta tämä olisi pitänyt saada kanavoitua paremmin laukan pyörimiseen ja kantamiseen pöhköilyn sijaan. Vastalaukat kuitenkin pysyivät yllä aika vaivattomasti, mikä on aina plussaa.

Laukkatyöskentelyn jälkeen Vakelle löytyi moottoria myös raviin, ja se venytteli loppuraveissa mukavassa eteen-alas-muodossa. Ainakin tunti loppui reippaammissa merkeissä kuin alkoi. Vake ei tällä tunnilla ollut aivan niin innokas töihin kuin eilen, vaan sitä joutui enemmän patistelemaan, enkä ehkä itsekään ratsastanut tänään niin kovin hyvin. Ainakin minulla tuntui olevan vimma vääntää kaulaa mutkalle jos johonkin suuntaan sen sijaan, että olisin muistanut aktivoida liikettä tarpeeksi eteenpäin. Toki varsinkin ravissa tuli ihan kelvollista menoa, ja jos meidän ei-niin-hyvä päivä on tällainen, niin eivät asiat ole lainkaan hullummalla tolalla. Joka tunti vaan ei tule niitä aivan superelämyksiä.

Reippaana takaisin töihin

Menin tiistaina ylimääräiselle tunnille, ja sain sinne Vaken, joka palaili hommiin oltuaan viime viikolla lomalla ja kävelytunneilla. En oikein tiennyt, mitä odottaa, ja pelkäsin Vaken olevan loman jälkeen laiska ja jähmeä. Olin onneksi väärässä, eli Vake olikin harvinaisen innokkaan oloinen. Jo käynnissä se askelsi mukavasti eteenpäin, ja ravissa sillä tuntui olevan ihan oma moottori. Liikkuminen oli myös kohtalaisen ryhdikästä, ja asetuksilla tuli niskaan pyöreyttä alusta alkaen.

Ratsastimme ensin kevyessä ravissa, ja käänsimme välillä kentän poikki siirtyen keskellä käyntiin muutaman askeleen ajaksi. Vake tosiaan ravasi mukavasti eteenpäin, ja ope kehui menoa rennon näköiseksi. Siirtymiset olivat kuitenkin aluksi tyypillisen töksähtäviä. Kun sain niihin enemmän ajatusta eteenpäin, päästiin käyntiin sujuvammin, mutta pyöreys ei siirtymisissä aivan kunnolla säilynyt. Heti raviin palatessa liike tuli taas hyvin tuntumaa kohti.

Jatkoimme siirtymisteemalla ottaen mukaan pohkeenväistöt. Väistöä harjoiteltiin ensin käynnissä pitkältä sivulta kentän keskelle, ja tämän sujuessa väistö aloitettiin ravissa, josta siirryttiin käyntiin väistön jatkuessa siirtymisen läpi. Myöhemmin siirtymisiä tehtiin väistön sisällä myös käynnistä raviin, ja mahdollisuuksien mukaan vielä takaisin raviin jatkaen väistöä koko lävistäjän matkalta. Ehdimme mennä väistöjä lähinnä oikealle, ja lopuksi muutaman kierroksen myös vasemmalle. Oikea olikin meille se sujuvampi väistösuunta. Eteenpäinpyrkimyksen säilymisestä piti kuitenkin huolehtia ja varoa, ettei Vake lähtenyt liiankin voimakkaasti sivulle. Siirtyessä raviväistöstä käyntiin hukkasin ensin poikituksen, ja samalla aloin kallistella aivan liikaa vasemmalle. Toistojen myötä sain väistön jatkumaan siirtymisen läpi paremmin, mutta pehmeämminkin se olisi saanut sujua. Siirtyminen käynnistä raviin onnistui väistön sisällä odotettua paremmin, mutta edelleen kallistelin jonkin verran vasemmalle. Väistölävistäjän päättyessä tuli ratsastaa vielä voltti vasemmalle, ja tässä Vake esitti aina mukavan ryhdikkäitä pätkiä, kun sisätakajalka oli väistössä saatu aktivoitua.

Vasemmalle väistäessä palikat eivät pysyneet yhtä nätisti hallussa, ja ponin nenä nousi ylös. Sivulle mentiin, mutta jokin puuttui. Volteilla oikealle ope muistutteli pitämään ulko-ohjan paremmin tuntumalla. Se pääsikin helposti unohtumaan, kun keskityin kääntämään ja avaamaan kroppaani voltin suuntaan sekä vetämään sisähartiaa taakse. Montaa kierrosta ei tämän suunnan väistöjä ehdittykään tehdä, joten niihin jäi vielä aika paljon petrattavaa.

Lopuksi työskentelimme vielä molempiin suuntiin laukassa lähinnä uraa pitkin. Pitkillä sivuilla ratsastettiin hieman eteen ja lyhyillä sivuilla lyhennettiin. Vakella oli laukassa tosi kiva energia. Niinpä pääsin istumaan laukan mukana melko eleettömästi, kun ei syntynyt mitään puskemisefektiä. Etuosa oli jopa melko ryhdikäs, ja laukkaa pystyi kivasti ratsastamaan pyöreäksi tuntumaa kohti. Tuntuma jäi kuitenkin hieman epätasaiseksi, ja ope ohjeistikin parantamaan kyynärkulmaa joustavamman tuntuman löytämiseksi. Oikeassa laukassa minulla oli kiusaus ratsastaa pitkät sivut ulos asettaen, mutta kun aloinkin sen sijaan hakea asetusta sisään, suoristui Vake paremmin. Päädyissä mentiin vähän oikoen ja kulmia kantaten, mikä lähinnä hymyilytti. Vake oli niin pörhäkkään innokkaana menossa, että se kurvaili aivan kuin esteradalla.

Vaken paluu lomalta sujui mukavammissa merkeissä kuin osasin odottaakaan. Työmotivaatio vaikutti tavallista paremmalta, joten työskentely onnistui hyvässä yhteisymmärryksessä. Ponin kantaessa itseään tuli ratsastajallekin ryhdikkäämpi olo, ja ajatus tuntumaa kohti ratsastamisesta toteutui hyvin, kun poni eteni täysin omaehtoisesti. Voi kun Vakella olisi aina tällainen oma moottori!