Lauantai-iltapäivänä jatkettiin siitä, mihin aamun tunnilla jäätiin. Kurssin ensimmäisten tuntien keskityttyä pääasiassa ravityöskentelyyn oli nyt sitten valokiilassa laukka, tarkemmin ottaen vastalaukka.
Aloitimme ratsastamalla käynnissä radan poikki ja pysähdykset keskipisteeseen. Vakella oli nyt käynnissä vähän huono energia, ja suoristamisen kanssa sai olla tarkkana. Pysähtyessä ei poni pysynyt aivan kuolaimella, eli ajatus ei ollut tarpeeksi eteenpäin. Paikallaan seisoessa se kuitenkin myötäsi niskasta uudelleen. Piti kuitenkin olla erityisen varovainen, ettei Vake liikkeelle lähtiessä erehtynyt ajattelemaan yhtään taaksepäin, eli milliäkään en saanut pysähdyksessä nojata eteen.
Raviverryttelyssä Vakea piti hieman käynnistellä, ennen kuin tuntuma tuli pehmeäksi. Työskentelymotivaatio ei enää vaikuttanut yhtä hyvältä kuin aamulla. Aktiivisuutta piti siis tarkkailla. Ylimääräistä pohkeilla jumputusta ei toki saanut edelleenkään harrastaa, mutta energian hiipuminen kannatti ennakoida ja pyytää pohkeella jo ennen kuin ravin aktiivisuus ehti sammua.
Vastalaukkaa treenattiin tällä kertaa ”kolmen linjan kuviolla”. Tehtävä alkoi kääntymisellä päädystä pitkän sivun ja pituushalkaisijan välissä kulkevalle suoralle linjalle, jolta puolestaan käännyttiin lävistäjälinjalle myötälaukan puolelle. Lävistäjäpätkällä ylitettiin pituushalkaisija, ja käännyttiin sitten vastalaukkaan pituushalkaisijan toiselle puolelle sijoittuvalle suoralle linjalle. Ennen päätyä siirryttiin linjalla raviin. Vasemmassa laukassa Vake oli etenkin vastalaukkaosuudella kovin hidas. Jostain syystä se tuijotti ja epäili edessä olevaa päätyä, mikä tietysti jarrutti laukkaa aivan liikaa. Vastalaukka kuitenkin pysyi yllä kuvion läpi, mutta omalta osaltani meni kyllä heilumiseksi ja tuuppaamiseksi. Siirtyminen raviin tapahtui aina vähän pudottaen, kun Vaken vauhti hyytyi ja hyytyi päätyä kohti. Laukkatehtävän ohessa vuoroa odotellessa tuli kyllä oikein kivaa ja sujuvaa ravityöskentelyä, mutta laukassa ei vaan ollut kunnolla moottoria. Silti ei saisi ajaa ja tuupata istunnalla!
Oikeassa laukassa oli jo lähtökohtaisesti paljon parempi energia. Nyt ohjeena olikin, että vastalaukkaan ei saa tulla liian lujaa. Vauhti ei ongelmia ratkaise. Aluksi Vake laittoi hanskat tiskiin ja pudotti laukan pois siinä kohdassa, kun sen olisi pitänyt vähän tsempata pitääkseen vastalaukan yllä. Istunnan heiluminen ja tuuppaus piti edelleen saada pois, sillä sehän vain ja ainoastaan pahentaa tilannetta silloin, kun ponia alkaa vähän epäilyttää ja hidastuttaa. Ohjeena oli pitää vakaa istunta taakse nojaten ja maiskutuksella kannustaa Vake vastalaukkakaarteen läpi. Koko ajan parannettiin ja aloimme päästä itse kaarteen läpi laukasssa, mutta suoralle osuudelle tullessa Vake sitten pudotti ennakoiden raville. Viimeinen kierros meni kuitenkin aivan nappiin. Nyt laukan tahti säilyi eikä askellus vastalaukkaan tullessa muuttunut yhtään, ja laukka olisi vielä vastalaukkakaarteen jälkeenkin jatkunut vaikka kuinka pitkälle päätyä kohti eli pääsin harkitusti siirtämään raviin. Ilmeisesti Vake oli nyt hoksannut tehtävän juonen, ja minä puolestani hoksasin ratsastaa rauhassa ja heilumatta. Näillä eväin tehtävä sitten onnistui kuin ei vaikeaa olisi koskaan ollutkaan.
Vake oli yleisesti ottaen vähän hyytyneempi tällä tunnilla, mutta olin tosi iloinen kun vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui lopulta niin näppärästi. Kummaltakaan ei mennyt hermot vastalaukkatehtävään, vaan kaikessa rauhassa ratsastaen se saatiin lopulta kuntoon. Epäilemättä vastalaukka tulee jatkossakin tuottamaan vielä monta harmaata hiusta, mutta ehkä siinä on sentään vähän edistytty.
Aloitimme ratsastamalla käynnissä radan poikki ja pysähdykset keskipisteeseen. Vakella oli nyt käynnissä vähän huono energia, ja suoristamisen kanssa sai olla tarkkana. Pysähtyessä ei poni pysynyt aivan kuolaimella, eli ajatus ei ollut tarpeeksi eteenpäin. Paikallaan seisoessa se kuitenkin myötäsi niskasta uudelleen. Piti kuitenkin olla erityisen varovainen, ettei Vake liikkeelle lähtiessä erehtynyt ajattelemaan yhtään taaksepäin, eli milliäkään en saanut pysähdyksessä nojata eteen.
Raviverryttelyssä Vakea piti hieman käynnistellä, ennen kuin tuntuma tuli pehmeäksi. Työskentelymotivaatio ei enää vaikuttanut yhtä hyvältä kuin aamulla. Aktiivisuutta piti siis tarkkailla. Ylimääräistä pohkeilla jumputusta ei toki saanut edelleenkään harrastaa, mutta energian hiipuminen kannatti ennakoida ja pyytää pohkeella jo ennen kuin ravin aktiivisuus ehti sammua.
Vastalaukkaa treenattiin tällä kertaa ”kolmen linjan kuviolla”. Tehtävä alkoi kääntymisellä päädystä pitkän sivun ja pituushalkaisijan välissä kulkevalle suoralle linjalle, jolta puolestaan käännyttiin lävistäjälinjalle myötälaukan puolelle. Lävistäjäpätkällä ylitettiin pituushalkaisija, ja käännyttiin sitten vastalaukkaan pituushalkaisijan toiselle puolelle sijoittuvalle suoralle linjalle. Ennen päätyä siirryttiin linjalla raviin. Vasemmassa laukassa Vake oli etenkin vastalaukkaosuudella kovin hidas. Jostain syystä se tuijotti ja epäili edessä olevaa päätyä, mikä tietysti jarrutti laukkaa aivan liikaa. Vastalaukka kuitenkin pysyi yllä kuvion läpi, mutta omalta osaltani meni kyllä heilumiseksi ja tuuppaamiseksi. Siirtyminen raviin tapahtui aina vähän pudottaen, kun Vaken vauhti hyytyi ja hyytyi päätyä kohti. Laukkatehtävän ohessa vuoroa odotellessa tuli kyllä oikein kivaa ja sujuvaa ravityöskentelyä, mutta laukassa ei vaan ollut kunnolla moottoria. Silti ei saisi ajaa ja tuupata istunnalla!
Oikeassa laukassa oli jo lähtökohtaisesti paljon parempi energia. Nyt ohjeena olikin, että vastalaukkaan ei saa tulla liian lujaa. Vauhti ei ongelmia ratkaise. Aluksi Vake laittoi hanskat tiskiin ja pudotti laukan pois siinä kohdassa, kun sen olisi pitänyt vähän tsempata pitääkseen vastalaukan yllä. Istunnan heiluminen ja tuuppaus piti edelleen saada pois, sillä sehän vain ja ainoastaan pahentaa tilannetta silloin, kun ponia alkaa vähän epäilyttää ja hidastuttaa. Ohjeena oli pitää vakaa istunta taakse nojaten ja maiskutuksella kannustaa Vake vastalaukkakaarteen läpi. Koko ajan parannettiin ja aloimme päästä itse kaarteen läpi laukasssa, mutta suoralle osuudelle tullessa Vake sitten pudotti ennakoiden raville. Viimeinen kierros meni kuitenkin aivan nappiin. Nyt laukan tahti säilyi eikä askellus vastalaukkaan tullessa muuttunut yhtään, ja laukka olisi vielä vastalaukkakaarteen jälkeenkin jatkunut vaikka kuinka pitkälle päätyä kohti eli pääsin harkitusti siirtämään raviin. Ilmeisesti Vake oli nyt hoksannut tehtävän juonen, ja minä puolestani hoksasin ratsastaa rauhassa ja heilumatta. Näillä eväin tehtävä sitten onnistui kuin ei vaikeaa olisi koskaan ollutkaan.
Vake oli yleisesti ottaen vähän hyytyneempi tällä tunnilla, mutta olin tosi iloinen kun vaikeamman suunnan vastalaukka onnistui lopulta niin näppärästi. Kummaltakaan ei mennyt hermot vastalaukkatehtävään, vaan kaikessa rauhassa ratsastaen se saatiin lopulta kuntoon. Epäilemättä vastalaukka tulee jatkossakin tuottamaan vielä monta harmaata hiusta, mutta ehkä siinä on sentään vähän edistytty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti