maanantai 29. helmikuuta 2016

Neljännestuhat täynnä

250. ratsastuskertani Vakella sattui sopivasti syntymäpäivääni, mutta oli muuten ihan tavallinen koulutunti. Tunnin aiheena olivat myötä- ja vasta-asetukset. Tehtävänä oli ratsastaa pitkien sivujen keskellä pätkät vasta-asetuksessa uran sisäpuolella, ja päädyissä tehtiin ympyrät, joiden avoimet sivut mentiin myöskin vasta-asetuksessa. Muuten ympyröillä pidettiin myötäasetus.

Käynnissä asetukset onnistuivat ihan letkeästi, ja Vake lähti pyöristymään helposti. En lakkaa ihmettelemästä, miten käynnistä on tullut yhtäkkiä helpoin ja toimivin askellaji, kun perinteisesti se on ollut Vaken kanssa nimenomaan vaikein askellaji. Ravi oli taas nihkeämpää pyöreyden ja ryhdin osalta, ja oikean ohjan tuntuma tuntui kovin jähmeältä olipa se sitten sisä- tai ulko-ohja. Asetus vasemmalle oikeassa kierroksessa onnistui luontevasti pehmeällä tuntumalla, ja ohjasi Vakea pyöreämmäksi, mutta asetuksen vaihtaminen oikealle oli hieman kankeaa. Asetusta vaihtaessa kävi helposti niin, että hetin vasemman ohjan liian pitkäksi, enkä siis kunnolla hyödyntänyt mahdollisuutta saada Vake jäämään asetuksen vaihdossa uudelle ulko-ohjalle. Ope kehotti pitämään vasemman ohjan kädessä ihan samalla tavalla kuin vasemmalle asettaessa, vaikka se muuttuikin ulko-ohjaksi. En siis saanut päästää kyynärpäästä kättä ojentumaan eteen, vaan käsi sai määrätä Vakelle vähän lyhyemmän ja ryhdikkäämmän raamin. Asetus vasemmassa kierroksessa oikealle eli jähmeämpään suuntaan oli tietysti erityisen tehokas työkalu. Jäi kuitenkin vielä sellainen tunne, että oikea puoli ei ollut kunnolla läpi vaan Vake hieman pureutui kuolaimeen oikealta puolelta.

Laukassa jatkoimme asetusten parissa. Toisessa päädyssä ravailtiin ympyrällä hakien muotoa eteen ja alas, ja täältä nostettiin kukin vuorollaan laukka. Pitkällä sivulla oli tarkoitus asettaa hieman ulos, ja seuraavaan päätyyn tuli laukkaympyrä ja siinä avoimella sivulla taas vasta-asetusta. Laukassa en päässyt keskittymään asetuksiin niin hyvin, vaan huomio oli enemmän laukan energiassa, reitissä ja istunnassa. Vake ei laukassa kulkenut heti pyöreänä, joten senkin puoleen oli vaikea asettaa, ja ympyrällä poni tahtoi liirata joko ulos tai sisään riippuen siitä, kummassa kädessä raippa oli. Selkeää vastustelua esiintyi ympyrältä ulos karkaamisen merkeissä, ja näissä tilanteissa jouduin kääntämään voimakkaammilla ulkoavuilla. Ulkolapaa joutui siis pakostakin suoristamaan, sillä muuten poni olisi häipynyt ympyrältä aivan kokonaan. Tämän seurauksena Vake sitten vähän pyöristyikin laukkaympyröillä, vaikka ulkoapuja joutuikin käyttämään välillä kovemmalla paineella. En voinut myöskään jäädä vetämään sisäohjalla kaulaa mutkalle, joten siinäpä ne ulko-ohjan tuki ja kaulan suoruuskin tulivat kuntoon kun ei Vake antanut minulle mahdollisuutta ratsastaa puolihuolimattomasti vaan sakotti sellaisesti heti lähtemällä omille teilleen.

Laukkatyöskentelyn jälkeen Vake venytteli ravissa mukavasti pyöreään muotoon eteen ja alas. Vieläkään se ei tuntunut olevan ihan täysin läpi oikealta ja symmetrinen, mutta tuntui meno sentään huomattavasti alkua pehmeämmältä ja notkeammalta. Kaikissa askellajeissa mentiin tänään ainakin jonkin verran pyöreänä, vaikka työn takana se olikin. Suoruutta pitää kyllä työstää vielä lisää, ja pitää ehdottomasti olla tarkempi, etten väänny itse vinoon vaan pystyisin pikemminkin auttamaan Vakea suoruuden ja symmetrisyyden löytämisessä.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Reipas maasto vauhti-Vakella

Sunnuntaiaamuna kävimme maastossa Annen ja Noran kanssa. Odotin tätä reissua innolla, sillä pääsin viimein käymään niin sanotulla Reinin lenkillä. Vaikka maastoissa on tullut ahkerasti koluttua, niin vielä oli yksi lenkki johon en ollut päässyt tutustumaan. Tämä reitti kulki lähes kokonaan teitä pitkin, mutta tällaisella lumikelillä pohjat olivat aivan erinomaiset, eikä koko reissun aikana kohdattu yhden yhtä autoa. Sää oli myös aika lailla täydellinen, sillä saimme nauttia auringosta samalla kun ilmassa leijaili kevyesti muutamia lumihiutaleita.

Lähdimme liikkeelle Hangaksentietä pitkin, joten pisimmät laukkasuorat tulivat vastaan jo heti alkumatkasta. Vake vaikutti olevan ihan reippaalla tuulella ja ravaili oma-aloitteisesti muita kiinni kun ei käynnissä askelpituus riittänyt muiden vauhdissa pysymiseen. Laukkasuoralla tunnustelimme hetken aikaa menoa rauhallisemmassa tempossa, ja sitten annettiin mennä. Vakea ei todellakaan tarvinnut pyytää laukkaamaan kavereiden perässä, vaan se mennä viiletti aivan omasta halustaan rapsakkaa vauhtia. Eipä ole näin reippaasti vähään aikaan laukattukaan, huippunopeudet olivat noin neljänkympin luokkaa.

Ensimmäinen junaradan ylitys tuotti tänään pieniä vaikeuksia. Tasoristeyksen kumiseva pohja jännitti Vakea, eikä se ensin suostunut menemään edes kaverin perässä. Lopulta yli päästiin tiiviisti Hiliman häntää seuraten ja tiukasti pohkeilla käskien. Radan jälkeen alkoi se osuus, joka oli minulle uutta reittiä. Täällä olikin kaunista lumen peittämää maalaismaisemaa. Kävelimme ja ravailimme tämän osuuden ja käännyimme syrjäisemmälle Reinintielle. Nyt piti taas ylittää tasoristeys, mutta tässä oli onneksi vähemmän epäilyttävä pohja kävellä ja ylitys onnistui Vakeltakin rennosti. Reinintiellä otimme toisen laukkapätkän, ja kun pohja osoittautui hyväksi niin annettiin vauhdin kasvaa tässäkin ihan reippaaksi. Sitten käännyimme kauniille metsäreitille, joka vei tutuille pelloille ja Kotankankaantien päähän. Loppumatka sujui rauhallista vauhtia maisemia katsellen.

11,5 kilometrin lenkkiin meni aikaa tunti ja 23 minuuttia. Tykkäsin tästä reissusta tosi paljon, sillä uudet maisemat, kaunis kevättalven päivä ja vauhdikas laukkaaminen olivat loistava yhdistelmä.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Vaihtelu virkistää ja kehittää

Tällä kertaa menin Artsin valmennuksessa Kingillä. Taustalla tässä on ajatus, että minun olisi kehittävää käydä valmennuksissa välillä toisenlaisellakin ratsulla. Vaken kaltaisella ponilla ratsastaessa oppiminen käy tietyn pisteen jälkeen vähän rajalliseksi, ja vaikka Kingikin on vain tuntipuksu niin on se kuitenkin vähän Vakea näppärämpi rakenteeltaan ja liikkeiltään, joten sen kanssa minun on luultavasti mahdollista löytää uusia ulottuvuuksia omaan ratsastukseeni. Sen myötä sitten pystyn toivottavasti ratsastamaan Vakeakin paremmin.

Tänään meitä oli ryhmässä poikkeuksellisesti neljä, ja jatkoimme kouluradan kuvioiden harjoittelua. Ensin kuitenkin verryttelimme tuttuun tapaan siirtymisillä. Keskeisimpänä ohjeena oli ratsastaa Kingi liikkumaan energisemmin ja vilkkaammin. Itsestäni tuntui kyllä siltä, että Kingi liikkui jo valmiiksi tarpeeksi reippaasti, mutta näin se oma mittari oli taas väärässä ja meno tuntui muulta kuin näytti. Takajalkoja käskettiin herätellä, jotta poni alkaisi toimia myös suustaan ja myödätä niskasta. Laukassa hurutin menemään ensin suunnilleen esteratatempossa, ja kun Kingi oli mukavasti herännyt niin ohjeena oli alkaa vähän hidastaa ja kontrolloida laukkaa. Verryttelyssä mentiin enimmäkseen nenä pitkällä ja huonosti taipuen, mutta pääasia oli nyt saada poni ensin tarpeeksi innokkaaksi.

Ensimmäisenä kuviona harjoittelimme pituushalkaisijan ratsastamista. Ensin pituushalkaisijaa vain ravattiin suoraan, ja myöhemmin mukaan lisättiin pysähdys. Sain Kingin tuotua pituushalkaisijalle varsin tarkasti, ja poni ravasi linjalla mukavan reippaasti eteen. Kun ravi sujui näin hyvin eteenpäin niin suoruuskin oli helppo säilyttää. Päädyn tullessa vastaan ja kaarretta valmistellessa saattoi kuitenkin tulla viime tipan horjahdus oikealle, joten suoruutta ei saanut päästää herpaantumaan loppumetreilläkään. Sain noottia kaarteiden ratsastuksesta sekä pituushalkaisijan alussa että lopussa, sillä Kingi ei edelleenkään taipunut kovin hyvin etenkään vasemmalle. Ponia ei saanut päästää oikaisemaan ja kaatumaan kaarteeseen, mutta samalla ratsastettavaa tietä piti kuitenkin pyöristää eikä tehdä siitä liian kulmikasta. Pysähdykset onnistuivat kohtalaisen hyvin ja pyöreällä kaulalla, mutta liikkeellelähtö raviin olisi saanut olla napakampi. Pysähdyksen jälkeen tuli myös helposti kiemurtelua jommalle kummalle sivulle.

Treenasimme myös laukannostoja sekä laukkalävistäjiä. Nostot tehtiin ravista kentän keskellä samaan tapaan kuin K.N.Specialissa. Odotetusti oikea kierros oli taas paljon mukavampi, ja tähän suuntaan sain Kingin liikkumaan ravissa jonkin verran pyöreänäkin. Vasemmassa kierroksessa sen sijaan juostiin nenä pitkällä. Laukat nousivat täsmällisesti ja helposti. Vaikeaa puolestaan oli lyhyen sivun ratsastaminen laukassa ennen lävistäjälle kääntymistä. Päädyn ratsastus kaarevasti ei kelvannut, vaan haluttiin suoristus kulmien välissä. Aluksi annoin Kingin myös puskea ja oikaista jälkimmäistä kulmaa ja näin ollen kiilata lävistäjällekin miten tahtoi. Tällainen hutilointi ei käynyt päinsä, vaan sain keskittyä ratsastamaan ponin huolellisesti seinän viertä kulmaan asti. Onnistuihan se, mutta nämä on niitä pieniä asioita joihin täytyy vaan kiinnittää huomiota sen sijaan että kiirehtii menemään tehtävältä toiselle. Lävistäjät laukassa sujuivatkin sitten ihan ongelmitta, eli Kingi piti laukan hyvin loppuun asti. Oikeassa laukassa tosin liirattiin lävistäjän lopussa liikaa vasemmalle, ja niinpä ohjeena oli tähdätä linja pari metriä kirjaimen oikealle puolelle jotta sitten sivulle luisumisen seurauksena osuimme uralle täsmällisesti kirjaimen kohdalla.

Koska meitä oli tänään näin iso ryhmä niin en ehtinyt saada Kingin ratsastamiseen erityisen paljon yleisohjeita, mutta niitä on toivottavasti sitten jatkossa luvassa lisää. Joka tapauksessa keskeinen viesti oli, että poni täytyy ratsastaa tarpeeksi nopeaksi ja aktiiviseksi takaa ja tuntuma on pidettävä tasaisena. Erityisen tärkeää olisi päästä istumaan paremmin takajalkojen päällä, eli nyt kuulemma olen vielä vähän liikaa edessä ja irti satulasta niin että poni saa viedä miten tykkää. Kingi on malliltaan hieman pitkärunkoinen pötkylä, ja jotta sen saisi kunnolla lyhyeen ja pyöreään muotoon täytyy istunnan olla jämäkämpi. Odottelen kyllä mielenkiinnolla jatkotreenejä Kingin kanssa.

torstai 25. helmikuuta 2016

Mielenvirkistystä vaihdoilla

Torstaina menin koulutunnille Vakella, koska tällä viikolla en ollut osallistumassa sillä Artsin valmennukseen. Yritän pitää kiinni aikakin yhdestä sileän treenistä Vakella per viikko, sillä eihän siitä mitään tule jos vain hypätään ja maastoillaan. Kannatti mennä tunnille, sillä tästä tulikin hyvän mielen kerta.

Aloitimme tekemällä hetken aikaa siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Vake ei heti liikkunut mitenkään pyöreänä, mutta ainakin ravi tuntui nyt kohtalaisen normaalilta eikä erityisen jähmeältä. Siirtymisten parissa verryteltyämme aloimme työskennellä nelikaarisella kiemurauralla keskittyen kunnon taivuttamiseen kaarilla sekä suoristuksiin niiden välillä. Ensin menimme kiemuroita käynnissä, ja nyt pääsin keskittymään Vaken jumppaamisen notkeammaksi ja pyöreämmäksi. Käynnissä Vake lähtikin myötäämään niskasta ja kevenemään edestä varsin helposti, ja pääsin hyvin ottamaan ulko-ohjan tuntuman sekä taivuttamaan molempiin suuntiin. Aluksi eteneminen meinasi hyytyä samalla kun poni keskittyi kantamaan etuosaa ryhdikkäämpänä ja taipumaan kunnolla, mutta pikkuhiljaa Vake jäi kuolaimelle rennosti ja alkoi samalla kävellä eteenpäin tuntumaa kohti. Näin pääsin keventämään myös pohkeiden käyttöä, ja meno vaikutti jo varsin pehmeältä. Ei Vake läheskään aina loksahda käynnissä työskentelemään näin hyvin!

Jatkoimme nelikaarisella kiemuralla harjoitusravissa. Nyt pyrin tietysti säilyttämään saman notkeuden ja pyöreyden kuin käynnissä. Aluksi Vake tuntui romahtavan ravissa etupainoisemmaksi, mutta taivuttelujen ja suoristamisten vuorottelulla alkoi raviinkin kohta löytyä kevyempi etuosa. Melko matalassa muodossa Vake tietenkin liikkui, mutta etuosa tuntui kohtalaisen kevyeltä ja poni oli nätisti kuolaimella pyöreällä niskalla. Ravi oli pientä ja lyhyttä mutta tahdikasta, ja selkä tuntui olevan mukana hommissa. Kun alkuviikosta Vaken ravi oli tuntunut niin kovin jähmeältä ja huonolta, niin nyt tietenkin myhäilin tyytyväisenä kun poni liikkuikin pyöreänä ja letkeästi. Kiemuralla työskentelyn jälkeen siirryimme vielä hetkeksi uralle, ja lähdimme keventäen kasvattamaan askelta pidemmäksi. Tässä kohtaa kaikki sitten valitettavasti lässähti. Kun pyysin Vakea vähänkään venyttämään raviaskeltaan se pudotti selän alas ja alkoi vain kiirehtiä tahtia. Ravi ei siis tällä hetkellä yksinkertaisesti veny.

Otimme seuraavaksi hieman verryttelylaukkaa, ja tämän jälkeen aloimme ratsastaa kolmikaarisia kiemuroita laukassa. Hihkuin riemusta, kun kävi ilmi, että pääsisimme tekemään laukanvaihtoja. Näitä ei olekaan harjoiteltu pitkiin aikoihin, ja Vaken kanssa vaihtoja on aina hauska tehdä. Tehtävänä oli ratsastaa päädyssä radan poikki ensin pari kertaa suunnan säilyttäen, ja sitten jatkaa kolmikaarista eteenpäin eli vaihtaa laukkaa oikeasta vasempaan kentän keskellä. Tästä taas jatkettiin keskiympyrällä vasenta laukkaa ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja laukkaa kiemuran viimeiselle kaarelle. Kun Vake hoksasi, että ollaan vaihtotehtävän äärellä, niin sen kanssa saikin olla tosi tarkka aina kentän keskeltä ratsastaessaan. Ohjauksen piti olla huolellista, jottei Vakelle vaan syntynyt väärinkäsityksiä siitä ollaanko menossa uuteen suuntaan vai ei. Vaihdot se teki luvan saadessaan näppärästi, toki hieman jarruttaen ja pompaten kuten sillä on tapana. Täsmällinen se kyllä oli, ja onnistuin mielestäni antamaan aika täsmällisen vaihtoavunkin ulkopohkeella. Vaihdon jälkeen vaan sai olla tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan ja kaatumaan uuteen suuntaan vaan sain sen laukkaamaan vielä suoraan eteenpäin ja sitten taipumaan kaarteeseen

Olipa kiva tunti! Tehtävät osuivat meille kuin nenä päähän, sillä kiemuraurilla pääsin notkistelemaan Vaken hyväksi niin käynnissä kuin ravissa, ja laukanvaihdot puolestaan olivat hyvän mielen tehtävä molemmille. En tiedä, onko laukanvaihtojen harjoittelu sileällä meille varsinaisesti hyödyllistä, mutta olihan meillä kyllä hauskaa kun päästiin tekemään Vaken hyvin osaamia temppuja. Se tietysti jäi harmittamaan, ettei Vaken ravia saanut taaskaan venymään millin vertaa. Nyt kuitenkin parin huonomman viikon jälkeen Vake liikkuu taas onneksi pyöreänä ja notkeana, kunhan en yritä tuupata sitä liikaa eteenpäin. Edistystä sekin, ja jospa poni taas tästä vetreytyy kun mennään enemmän oikein päin.

tiistai 23. helmikuuta 2016

Hieman tahkeaa estekoulua

Estevalmennuksessa menimme Vaken kanssa tällä kertaa jumppatehtäviä puomeilla ja pienillä esteillä. Sunnuntain kisojen jälkeen olikin paikallaan tällainen kevyempi treenikerta. Aloitimme huolellisilla sileän verryttelyillä. Liikettä heräteltiin laukkaamalla maneesia ympäri kevyessä istunnassa, ja totesin tämän olevan oikein hyvä tapa Vaken verryttelyyn. Annoin vähän pidempää ohjaa, ja Vake laukkasi rennosti ja jopa askelta venyttäen. Tällaista rennon reipasta laukkailua voisi varmaan käyttää hyväksi enemmänkin.

Vaikka laukassa liike tuntui aukeavan ihan hyvin, niin ravissa meno tahtoi kuitenkin olla kovin nihkeää. Niska lähti laukkailun jälkeen pyöristymään, mutta ravi ei kyllä edennyt yhtään mihinkään vaan askel oli kovin lyhyttä töpötystä. Ratsastimme kiemurauria ravipuomien yli, ja varsinkin puomien kohdalla vauhti hyytyi ihan täysin. Takaosa tuntui kovin jähmeältä etenkin vasemmassa kierroksessa. Välillä tuli parempiakin pätkiä, jolloin Vake venytti askelta puomeilla letkeämmin, mutta enimmäkseen ravi tuntui kovin kehnolta. Laukkapuomit sen sijaan ylittyivät reippaasti, ja laukka pyöri ihan sujuvan oloisesti.

Puomityöskentelyn jälkeen hyppelimme pituushalkaisijan suuntaista jumppasarjaa. Sarjalle tultiin kahden laukan etäisyydellä olevan ponnistuspuomin kautta, ja sarjalla oli innarina neljä matalaa estettä. Vake tuli sarjalle hyvällä energialla ja myös säilytti ajatuksen eteenpäin, joten kaikkien esteiden yli päästiin suhteellisen asiallisesti. Toki sarjan loppua kohti hypyistä laskeutumiset kävivät tösähtäviksi ja kaula kurotteli alaspäin, mutta annoin ohjien valua sormien välistä pidemmäksi sitä mukaa kun Vake sitä tarvitsi. Hyvää oli nyt se, kuinka hienosti Vakella säilyi ajatus eteenpäin koko sarjan loppuun asti. Istunta ja mukautuminen liikkeeseen jumppasarjalla voisi olla aina parempaakin, mutta hommasta tekee vähän vaikeaa tuo Vaken töksähtelevä tyyli.

Lopuksi menimme peräkkäin useampaa tehtävää. Aloitimme ravi- ja laukkapuomisarjoilla, ja jatkoimme niiden jälkeen jyrkällä lävistäjällä olevalle ristikon ja pienen pystyn sarjalle. Tämän jälkeen tuli melko nopea kaarre vasemmassa laukassa pituushalkaisijalle ja jumppasarjalle, ja lopuksi jumppasarjalle tultiin vielä uudestaan oikeassa laukassa. Maapuomit ja jumppasarja sujuivat edelleen asiallisesti, ja jumppasarjan Vake meni kertaalleen jopa pehmeämmillä ja joustavammilla hypyillä. Vaikeuksia tuotti kuitenkin yhden askeleen lävistäjäsarja. Sarjalle tuli melko nopea käännös pitkän sivun keskivaiheilta, ja en saanut viilattua kaarroksen paikkaa ja kulmaa niin että olisimme tulleet sarjalle aivan kohtisuorassa linjassa. Ulkolapa pääsi kaarteessa hieman karkuun, joten runko ei ollut ihan suorassa. Vaikea lähestymiskaarre oli varmaan ainakin yksi osatekijä, miksi en saanut Vakea venymään väliin. Ehkä koko tehtävä tuli Vakelle liian nopeasti eteen, tai sitten se ei vaan muusta syystä ollut tänään halukas venyttämään vaan otti sarjaväliin aina viime tipassa nopean lisäaskeleen. Monen yrityksen jälkeen saatiin Vake viimein venyttämään matalan b-osan yli ilman miniaskelta, mutta sujuvaa ja helppoa ei suorituksesta tullut vieläkään.

Tänään oli homma vähän ruosteessa, vaikka osa tehtävistä onnistuikin asiallisesti. Puomeilla ja jumppasarjalla Vake teki hyvää työtä ja yritti kyllä muutenkin parhaansa, mutta vaikutti siltä, että poni oli nyt jotenkin jumissa tai ehkä väsynyt. Ehkä kisat painoivat vielä taustalla. Jospa muutama päivä kevyempiä hommia ratkaisee tämän asian, ja huolellinen jumppailu sileällä voisi sekin olla paikallaan.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Ulkotuesta se lähtee

Odotin maanantaille taas treffejä Pallen kanssa, mutta sen sijaan sainkin tänään ratsukseni Kingin. Tunnilla oli neljä ratsukkoa, ja tehtävänä oli erilaisia siirtymisiä.

Aloitimme siirtymisten parissa heti verryttelyssä, eli ravasimme pienissä pätkissä ja kävimme välillä käynnissä. Ympyröitä pyöritellessä huomasin aika pian, että oikeassa kierroksessa Kingi oli melko helppo saada myötäämään pyöreälle niskalle kunhan vaan säilytin vakaan tuen ulko-ohjalla ja pidin ulkopohkeella etuosan suorassa ja reitillä. Jämäkkä ulkopuolen tuki vaikutti olevan kaiken perusta tämän ponin kanssa, mutta vasemmassa kierroksessa ei ulkokylkeen ja ulko-ohjaan saanut ollenkaan samanlaista otetta. Kingi oli varsin nihkeä taipumaan vasemmalle, ja kun poni liikkui kaarteiden läpi suoralla rungolla niin en keksinyt kuinka olisin päässyt ulkokylkeen käsiksi. Niinpä vasemmassa kierroksessa palloiltiin menemään nenä pitkällä ja rautakankena. Ope ohjeisti herättelemään erityisesti sisätakajalkaa, jonka jähmeys kuulemma heijastui suun ja niskan jähmeyteen.

Otimme vielä verryttelymielessä muutamat ravi-laukkasiirtymiset ympyrällä. Nämä sujuivat asiallisesti, sillä olimme oikeassa kierroksessa. Ravipätkillä laukannostojen välissä sain Kingin taas pyöristymäänkin. Sitten siirryimme ratsastamaan kuviota, jossa pitkälle sivulle tuli voltti ravissa ja voltin viimeisellä neljänneksellä nostetiin laukka. Laukassa mentiin pääty-ympyrä, ja raviin palattiin seuraavalla pitkällä sivulla kääntyen saman tien pikkuvoltille. Aloitimme vasemmasta kierroksesta, joten saman tien katosi taas kaikki ote poniin. Ravivoltilla oli kovasti vaikeuksia taipumisen kanssa, ja laukannostokaan ei tähän suuntaan onnistunut aivan täsmällisen napakasti. Ope ohjeisti vähän selkeyttämään ratsastusta ja pyytämään yhtä asiaa kerrallaan, eli laukannostoa tehdessä ei samalla kannattanut yrittää säätää taipumista tai pyöreyttä. Vasemmalle mennessä tuntui myös siltä, etten istunut aivan keskellä ponia ja linjassa sen etuosan kanssa, vaan kallistelin kaulan ohi vasemmalle. Ei ihme, että tuntui vinolta ja hankalalta.

Oikeassa kierroksessa tehtävä sujui mukavammin. Nyt Kingi tuli taas ulko-ohjan tuntumalle, ja niin mentiin taas pyöreämpänä. Pyöreästä ravista myös nostot ponnistivat pontevammin takaosalta. Lopulta sama tuntuma alkoi löytyä jopa laukkaympyrällä, ja hetken aikaa Kingi tuli pyöreämmäksi myös laukassa. Laukan jälkeiset hetket ravissa olivat hankalimpia, sillä Kingi jäi vähän juoksemaan eikä tullut saman tien hyvään tasapainoon ja kuulolle. Lopuksi vielä haettiin kevyessä ravissa pidempää ja matalampaa muotoa. Ei ole yllättävää, että tämäkin onnistui paremmin oikealle. Nyt tosin vasemmassakin kierroksessa alkoi meno olla hieman notkeampaa ja taipuisampaa.

Olin tuntiin tyytyväinen, sillä hetkittäin Kingiin löytyi ihan hyvä tuntuma ja ainakin omasta mielestäni pääsin vähän jyvälle siitä mistä napeista poni toimii. Vasen kierros jäi kylläkin täysin arvoitukseksi, eli tähän suuntaan täytyisi hoksata kuinka suoristaa poni ja saada se ulko-ohjan tuelle. Saan myös olla valppaana, jotta Kingi liikkuu takaosastaan tarpeeksi aktiivisesti. Kingi humputtaa eteenpäin sinänsä ihan perusreippaasti, joten en itse oikein huomaakaan, että meno on vähän löysää ja puolitehoista, ennen kuin ulkopuolelta sanotaan, että takajalkojen pitäisi olla aktiivisemmat. Lisää tunteja tämän ponin kanssa, kiitos!

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Pörhäkkä poni ja keskittymishäiriöinen kuski

© Hannakaisa Holmi
Tallinmäen helmikuun kisoissa menin taas Vakella 70 ja 80 sentin luokat. Radalle tuli hauskasti vastaavia tehtäviä kuin mitä olemme valmennuksissa viime aikoina harjoitelleet, eli radan poikki lähestyttävä pystyeste, pysty-okseri-sarja lävistäjällä ja trippeli. Pysty-okseri-sarja oli etukäteen radan jännin paikka, sillä sellaista ei kisoissa ole tullut pitkään aikaan vastaan ja maneesikisoissa ei muistaakseni koskaan.

Ensimmäisessä verryttelyssä Vake tuntui mukavan virkeältä. Virkeyden mukana tuli kuitenkin tavanomainen lapaliirto-ongelma, eli katsomopäädyssä poni puski kaarteesta sisäkylki edellä. Molemmat verryttelyesteet hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla, jolle tultiin nimenomaan katsomopäädystä, ja oli tosi vaikea päästä lähestymisiin suoralla rungolla. Vake tuli linjalle aina sisäkylki edellä, ja niinpä laukka vaihtui hypyissä helposti vääräksi. Ainakin tiesin varautua tällaiseen puskemiseen myös radalla. Muuten meno vaikutti hyvältä, poni oli mukavasti hereillä.

Lähdimme radalle verryttelyryhmän kolmantena. Vaken mielentilasta kertoi jotain se, että se keksi liikkeelle lähtiessä oikein tuijotella tuomarikulmaa. Työnsin sen katsomopäätyyn mahdollisimman hyvin, ja ensimmäiselle esteelle saatiin kohtalaisen asiallinen linja. Ensimmäisen ja toisen esteen välinen suora linja oli virallisen tiedon mukaan 20,5 metriä, ja olin suunnitellut tähän kuusi laukkaa. Yllättäen väli kävikin vähän lyhyeksi, mutta ratsastin silti mukaan sen kuudennen askeleen vaikka viidelläkin olisi helposti päästy. Laukka oli ihanan sujuvaa, ja matka jatkui napakasti kolmosesteen yli. Sitten sain olla taas tarkkana katsomopäädyssä, ja Vake pääsikin jonkin verran oikaisemaan niin että nelosesteelle en saanut suoraa linjaa vaan tultiin vasempaan reunaan. Paikka löytyi kuitenkin hyvin, ja kun myötälaukkakin säilyi niin pitkä kaareva linja seuraavalle esteelle onnistui hyvin. Tämän jälkeen hoputtelin Vakea hieman eteen, sillä kuudes este oli sarja. Vake vastasi eteenratsastukseen, ja sarjalle tultiin hyvällä imulla. Niinpä väli ei tuottanut mitään ongelmia, vaan Vake vilahti sarjan yli varsin sulavasti.

Jatkoimme vielä puhtaasti yksittäisen okserin yli, ja tämän jälkeen alkoi radan toinen vaihe. Okserin jälkeen Vake kuitenkin oikein villiintyi, ja seuraava kaarre mentiin perää sisälle liiraten ja päätä alas vetäen. Pitäessäni villiponin hanskassa jouduin ottamaan kaarteen hieman suurempana kuin olisin muutoin tehnyt, joten villikohtaus saattoi tuoda ratkaisevan lisäsekunnin suoritusaikaan. Villikaarteen jälkeen tultiin suoralle linjalle hyvällä imulla, ja nyt oli selvää että viidellä laukalla mennään joten annoin vaan Vaken laukata eteen. 20,5 metriä helposti viidellä on Vaken kohdalla ihan mainitsemisen arvoinen juttu. Kahdelle viimeiselle esteelle oli periaatteessa oikotiemahdollisuudet, mutta näistä ensimmäistä ei ope ollut suositellut ja suunnitelman mukaisesti kiersin sujuvassa laukassa uran kautta. Kymppiesteeltä eli radan poikki vinottain hypättävältä pystyltä olisi periaatteessa voinut kääntää myös oikotien, ja tätä olin alustavasti suunnitellut, mutta itse tilanteessa tämä ei tuntunut sujuvalta ratkaisulta ja niinpä kiersimme taas esteen ympäri uran kautta viimeiselle pystylle. Lopputuloksena oli puhdas rata sujuvalla laukalla. Vähän yllätti, että Vake oli näinkin pörhäkkänä, mutta hyvä niin sillä tästähän tuli varsin kiva rata.



Kymmenen ratsukon luokassa tuli vain kolme puhdasta rataa, ja niinpä Vaken kanssa otimme kolmannen sijan ja ruusukkeen. Vaikka olimmekin hitaimmat puhtaan radan tekijät niin erot olivat pieniä, alle sekunti seuraavaan ja reilu sekunti voittajaan. Kyllä Vakenkin vauhti voi näköjään olla ihan kilpailukykyistä, kunhan poni vaan sopivasti villiintyy!

Toinen rata oli mukava lähteä hyppäämään, kun ensimmäinen oli sujunut kivasti. Välissä tosin vein Vaken hetkeksi talliin, sillä ensimmäisen radan jälkeen piti odotella yhden verryttelyryhmän ajan. Kasikympin verryttelyssä oli samat ongelmat kuin aiemmin, eli päädystä puskeminen ja sen aiheuttamat vaikeudet päästä suoralle lähestymislinjalle verryttelyesteille. Piti siis keskittyä ratsastamaan poni päätyyn ja sisäpohje läpi oikein kunnolla, eikä roiskia esteille miten sattuu kylkimyyryssä. Vake liikkui edelleen ihan hyvin, tosin se ei tuntunut enää niin pörhäkältä kuin ensimmäisessä luokassa.

Oma keskittyminen ei toisella radalla enää pysynyt kasassa. Paras henkinen lataus oli käytetty ensimmäiseen suoritukseen, ja kun estekorkeus ei huolettanut ja alla oli luottoponi niin en pysynyt oikein skarppina. Ensimmäiselle esteelle ratsastaessa keskityin kuuntelemaan taustalla soivaa musiikkia, eli huomio oli todellakin ihan muualla kuin piti. Ensimmäisen esteen päällä muistin, etten ollut tehnyt suunnitelmaa askelmäärästä linjalle. Voihan lahopää! En sitten ratsastanut mihinkään tiettyyn askelmäärään vaan annoin Vaken mennä millä menee, ja viidellähän se meni sujuvasti. Vielä kolmannelle esteelle ratsastaessakin keskittyminen oli ilmeisen huonoa, mutta saatiin kuitenkin hyvä hyppy. Seuraava kaarre katsomopäätyyn tuli ratsastettua jo ihan ajatuksella, enkä antanut Vaken oikaista nelosesteelle. Laukka ehkä hieman hiipui siinä kaarretta survoessa, ja ponnistus meni lähelle, minkä seurauksena laukka vaihtui vääräksi. En alkanut rikkoa rytmiä vaihdolla kaarevan linjan aikana, vaan laukkasimme linjan kaikessa rauhassa väärää laukkaa. Kun oltiin seuraavan esteen jälkeen taas myötälaukassa pyysin Vakea eteen hieman isompaan laukkaan sarjaa varten. Sarjalle tultiin ihan asiallisesti, eikä väli jäänyt kohtuuttoman pitkäksi, mutta b-osan hypyssä Vake silti veti takaset hassusti vartalon alle. Perusvaiheen viimeinen este oli nyt trippeli, ja tässä yritin tehdä hölmöä lähestymisvirhettä ratsastamalla ponnistuspaikkaa kauas. Vake oli kuitenkin fiksumpi, ja otti lisäaskeleen kanssa paikan lähelle kuten trippelillä kuuluu.

Sitten olimme taas toisessa vaiheessa. Vaken laukka ei edennyt ihan samalla energialla kuin päivän ensimmäisellä radalla, ja suoralle linjalle otettiinkin nyt kuudes askel. Kymppiesteelle lähestyin vinottain, ja tällaisesta lähestymisestä Vake otti mieluummin pikkuaskeleen lähelle kuin venytti kaukaa. Koska hypystä tuli vähän hidastuva, oli minun helppo kääntää suoraan esteeltä oikoreitille. Nyt päätin riskeerata ja kokeilla lyhyempää tietä, sillä olin nähnyt toisen ratsukon tämän jo tekevän. Tiesin myös, että tässä luokassa ei ajalla pärjättäisi millään ilman rohkeampaa teiden ratsastusta, joten pitihän sitä yrittää. Tie osoittautui kuitenkin aika hankalaksi, ja taisin tehdä sen virheen, että en ratsastanut kaarretta tarpeeksi pitkälle ennen estettä kohti ohjaamista. Niinpä tulimme esteelle liian vinottain ja äkisti, ja kun este tuli eteen näin viime tipassa ja ilman suoristusta niin homma kävi aika mahdottomaksi. Vake luisui esteen sivuun vasemmalle, enkä kyllä syytä ponia ollenkaan siitä ettei se tästä onnistunut itseään hyppyyn keräämään. Otettiin rauhassa uusi lähestyminen ja päästiin esteen yli maaliin. Ei onnistunut se oikaisuyritys, mutta tulipahan kokeiltua.


Viimeisen esteen kämmi ei oikeastaan harmittanut, koska se oli tietoisesti otettu riski ja enemmän olisi harmittanut jos en olisi sitä edes yrittänyt. Sen sijaan harmitti se, että tällä radalla ei tosiaan oma pää pysynyt skarppina. Kunnollisella keskittymisellä olisi ehkä muutama lähestyminen ja hyppy saatu paremmaksi, ja tiedä vaikka se viimeinenkin kaarre olisi voinut onnistua jos olisin ollut ihan 110-prosenttisesti läsnä tilanteessa ja ratsastanut ajatuksen kanssa. Vaken ylimääräinen villienergia oli tällä radalla jo poissa, eli ponikin olisi voinut varsinkin radan loppupuolella olla vähän terävämpi. Eteneminen oli kuitenkin tasaisen sujuvaa eikä tullut mitään pahaa hyytymistä, joten ei tämä ollut lainkaan huonoimmasta päästä ratoja, vaikka enemmänkin laukkaa olisin toki voinut pyytää jos olisin ollut hereillä enkä huolettomasti sunnuntaiajelulla. Se on tietysti kiva juttu, että kasikympin rata hoituu helposti vaikka vasemmalla kädellä humputellenkin. Aina löytyy parantamisen paikkoja, mutta kyllä yleinen suoritustaso Vaken kanssa on nyt oikein varma ja tasainen. Kevään kisakautta voi odottaa oikein hyvällä mielellä.

Videoista sekä ratapiirroksesta kiitos Noralle ja kuvasta kiitos Hannakaisalle!

perjantai 19. helmikuuta 2016

Vähän parempi muttei vielä hyvä

Artsin valmennuksessa oli pitkästä aikaa aiheena kouluradan tehtäviä. Onhan meillä muutaman viikon päästä kauden ensimmäiset koulukisatkin, joita tosin en tällä hetkellä odota erityisen innolla kun Vake on nyt pari viikkoa toiminut koulutunneilla aika huonosti. Tänäänkin aloitimme selättömällä töpötyksellä, mutta kun tehtiin taas verryttelyssä paljon siirtymisiä alkoi Vake tulla edes hieman paremmin kuulolle ja herätä takaosasta. Laukkapätkät olivat jälleen paras liikkeen avaaja, ja itse asiassa laukka tuntui tänään varsin hyvältä vaikka ravi olikin kökköä. Laukassa oli hyvä energia, ja askel rullasi sujuvan oloisesti.

Kouluradan kuvioista harjoittelimme S:n muotoista vaihtouraa, eli puolivoltti pitkältä sivulta, suoristus pituushalkaisijalle ja puolivoltti toiseen suuntaan. Tien suhteen oltiin nyt tosi tarkkana, eli pituushalkaisijalla piti olla just eikä melkein ja lisäksi viivasuorassa. Puolivoltti vasemmalle oli meille helpompi, sillä oikealle Vake hieman puski eikä taipunut niin nätisti. Myös pituushalkaisijalle suoristaessa sain olla tarkkana, ettei poni nojaillut ja kaatunut oikealle. Korjauksena oli vahva oikea pohje, joka herkeämättä vahti ettei suoristuksesta päästy lipsahtamaan oikealle. Puolivolteilla taivutellessa Vake alkoi jo pyöristyäkin, mutta olisi se kyllä saanut rata kuvioiden läpi huomattavasti isommin.

Parin harjoituskierroksen jälkeen S-kiemurat ratsastettiin vielä numeroarvostelun kanssa. Nyt menimme putkeen ensin S-kiemuran vasemmasta kierroksesta oikeaan ja sitten toisessa päädyssä oikeasta vasempaan, ja molemmista tuli koulutuomarin arvio. Vasemmalta aloitettava kuvio sujui luontevammin, ja tästä saimme numeroksi 6. Oikealta alkavalla kuviolla oli pientä kinaa taipumisesta, ja kun ei oikea pohje ollut täysin läpi niin poni jäi kenolleen oikealle eikä osuttu myöskään aivan pituushalkaisijalle. Numerona tästä tuli 5. Saimme mennä vielä uuden arvostellun kierroksen ja keskittyä puutteiden korjaamiseen. Ensimmäinen kiemura onnistui edelleen kutosen arvoisesti, vaikka oli kuulemma vielä vähän ensimmäistä kierrosta parempi. Uralla keskityin sitten ratsastamaan oikeaa pohjetta läpi jo valmiiksi, ja ratsastin hieman avotaivutusta ajatellen. Näin pääsin kääntämään puolivoltin oikealle paremmalla taivutuksella, ja sain ohjattua Vaken onnistuneemmin myös pituushalkaisijalle. Numero parani 5,5:een, ja sain kehuja ajatuksen kanssa tehdystä tien korjauksesta. Numerot kuulemma jäivät asiallisesta ratsastuksesta huolimatta näin mataliksi, koska ravi ja hevosen raami eivät olleet aivan riittäviä.

Lopuksi ehdimme tehdä muutamia temponlisäyksiä laukassa. Nämä tehtiin uralla pitkää sivua pitkin. Vakella ei askel hurjasti venynyt, mutta lähti se sentään reippaammin eteen niin että tuli selvä ero ja suoritus täytti temponlisäyksen kriteerit. Aluksi vaan peruslaukka oli liian vaisua, ja temponlisäyksemme pikemminkin sitä mitä haluttiin nähdä harjoituslaukkana. Niinpä sain alkaa ratsastaa laukkaa reippaammaksi jo ennen lisäykseen tuloa. Vakeen tuli ihan kiitettävästi eloa varsin pienellä hätistelyllä, joten energia oli laukassa lopulta aika hyvä. Pyöreys vaan jäi laukassa lähinnä haaveeksi.

Vake oli viime viikkoon verrattuna parempi ainakin siltä osin, että nyt se lähti jo myötäämään niskasta ja liikkui pyöreämmällä kaulalla. Askel vaan ei tahdo venyä millinkään vertaa, vaikka vielä jokin aika sitten vaikutti siltä, että ravissa oli tapahtunut pientä kehitystä. Mahdollisesti Vaken tämänhetkinen kengättömyys vaikuttaa siihen, että liike on lyhyempää ja askelta suuremmaksi pyytäessä poni lähinnä vain pudottaa selän alas ja alkaa rikkoa tahtia. Laukka puolestaan rullaa mukavasti, joten ota tästä nyt selvää. Joka tapauksessa kouluvalmennuksissa ei tällä hetkellä suuria onnistumisen hetkiä pääse kokemaan.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Energiat kohdillaan

Tiistai oli perinteiseen tapaan viikon paras päivä eli estevalmennuspäivä Vaken kanssa. Menimme neljän ratsukon ryhmässä, ja tunnin teemana vaikutti olevan tarkkojen lähestymislinjojen hakeminen, sillä hyppäsimme lävistäjillä sarjoja ja lisäksi pystyestettä vinolähestymisellä.

Sileän verryttelyjen jälkeen menimme ensin puomitehtävää. Puomit olivat samoja pehmeitä lötköpötköjä jotka aiheuttivat viimeksi päänvaivaa, mutta nyt Vake ylitti puomit asiallisesti kun niitä ei ollut useampaa sarjassa. Tehtävä olikin sellainen, missä me pääsimme vuorostamme loistamaan. Kurvailimme melko tiukoilla silmukoilla kentän keskellä olevien puomien yli ja joka puomin kohdalla tuli laukanvaihto. Vake oli tässä hyvä, sillä se kääntyi ketterästi ja teki näppärät vaihdot. Laukkakin oli nyt tehtävään sopivaa eli lyhyttä mutta napakkaa. Ensimmäisellä kierroksella jätin vaihdot Vaken hoksaamisen varaan ja niinpä ne eivät ihan joka kerta osuneet puomin päälle, mutta toisella kierroksella annoin vaihtoavut ulkopohkeella ja näin vaihdot onnistuivat täsmällisesti puomien kohdalla.

Hyppelimme sitten päivän tehtäviä yksitellen läpi. Ensin menimme kaarevalla uralla kaksi pikkuestettä, joiden väli oli kolme laukkaa. Vake liikkui hyvin eteen, ja väli kaarella jäi jopa ahtaaksi. Vähän se kyllä tunki ja nojasi sisäänpäin esteeltä toiselle kaartaessa, mutta energia oli hyvä. Sitten siirryimme lävistäjällä olevalle sarjalle, jolla oli yhden askeleen välein maapuomi, pysty ja okseri. Näin alkajaisiksi esteet olivat ihan matalia, ja välit siten aika pitkiä. Vakepa kuitenkin yllätti, ja meni niin sujuvasti että vastoin odotuksia välit eivät olleet lainkaan hankalat. Vau!

Otimme vielä pari harjoituskierrosta lävistäjällä olevalle jumppasarjalle, jossa oli neljä kavalettikorkuista hyppyä innarivälein. Vaikka Vake laukkasi hyvin, tuli tässä tehtävässä ponin perusongelmat esille. Välit olivat meille pitkähköjä, ja Vake sai venyä ihan tosissaan. Itseltäni meinasi jo loppua usko kesken sarjan puolessa välissä, kun joka hypyn jälkeen etäisyys seuraavalle kävi pidemmäksi ja pidemmäksi ja poni kynti aivan nenä maassa... Vaan niin Vake ponnisteli omintakeisella maamyyrätyylillään ihan viimeisenkin puomin yli. Kyllä se ainakin yrittää.

Sitten hyppelimme tehtävät ratana, ensimmäisen kierroksen matalilla korkeuksilla ja toiselle kierrokselle saatiin joitakin esteitä korkeammaksi. Jo hypättyjen tehtävien lisäksi rataan kuului vinottain lähestyttävä pysty radan keskellä, ja tässä apuna oli esteen edessä maassa ohjauspuomit, joiden suuntaisesti esteelle tuli ratsastaa. Rata alkoi kaarevalla uralla kahden pikkuesteen yli, ja tämän jälkeen tuli haastava kaarre heti jumppasarjalle. Tämä olikin meille odotetusti radan pahin paikka. Vake pyrki joka kaarteessa puskemaan sisään, ja sen se teki tässäkin välissä. Näin ollen en saanut jumppasarjalle kohtisuoraa linjaa, vaan hyppylinja kallistui oikealle. Ensimmäisellä kerralla selvisimme nipin napin jumpan loppuun asti, mutta toisella ratakierroksella linja johti suoraan päin viimeisen kavaletin jalkaa ja Vake joutui viime tipassa väistämään sen ohi ulos. Muutoinkin sain olla kaarteissa tosi tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan niitä liian pieniksi. Jumppasarjan jälkeisessä kaarteessa sain Vaken jopa vietyä ihan uralle ja kulmaan asti, ja näin saatiin hyvä suora linja seuraavalle lävistäjäsarjalle. Vake laukkasi edelleen tosi hyvällä energialla, ja yhden askeleen sarjan se selvitti hienosti. Okseri oli lopulta 90 sentissä, ja tähän tuli niin näppärä ja terävä hyppy että ei ole tosikaan. Vinolähestymisissä pystylle oli pientä viilaamista ja tätä hiottiin monen toiston verran. Varsinkin vasemmassa laukassa lähestyen löytyi pikkuhiljaa hyvä linja keskelle estettä, ja tälläkin 85 sentin esteellä Vake hyppäsi oikein pontevasti. Kaiken perusta oli vain huolehtia, ettei poni päässyt päädyissä oikaisemaan.

Näistä hypyistä jäi tosi hyvä mieli. Vake oli tänään niin reipas ja innokas, ja nyt se laukkasi taas ryhdikkäämpänäkin eikä viime viikon tapaan kyntänyt. Tällaisesta laukasta tuli napakoita hyppyjä, joissa myös kuskin oli helppo olla mukana, eli poni ei kiskaissut itseään pitkäksi ja matalaksi. Innarisarjoilla Vake tulee tuskin koskaan olemaan kovin sulava, mutta yhden laukan välit menivät nyt kuin vettä vaan. Ainoa ongelma tuntuu olevan kaarteissa sisälle puskeminen, mikä vaikeuttaa estelinjoille pääsemistä ja haittaa laukkaamista ellei oikomista saa pidettyä kurissa. Muilta osin sujuu kyllä tällä hetkellä aivan mainiosti. En tiedä, mistä Vake on tämän energian löytänyt, mutta toivottavasti se säilyy!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Siirtymisiä suorassa

Maanantairatsuni oli jälleen Palle. Nyt Palle olikin onneksi tasaisempi kuin viime kerralla, eikä säpsähdellyt mitään. Aika pian rentouduin itsekin, kun huomasin, että tänään hevonen keskittyy töihin eikä reagoimaan ympäristöön. Niinpä tilanne palautui takaisin tavanomaisiin ongelmiin, eli Palle ei edennyt omalla moottorilla ja minä tuskailin istunnan kanssa.

Kevyessä ravissa tavoitteena oli pitkä muoto kaulaa alas venytellen, ja niinpä sainkin ensimmäiseksi ohjeeksi antaa pidempää ohjaa. Jotta muoto olisi tasoittunut kunnolla pyöreäksi olisi vaadittu kyllä tarmokkaampaa liikettä eteenpäin. En ratsastanut Pallea tarpeeksi päättäväisesti hereille, ja varmasti istunta vain jarrutti menoa. Otimme myös muutaman kierroksen vasenta laukkaa. Ensimmäinen laukannosto onnistui taas todella takkuisasti ja vasta monen yrityksen jälkeen, mutta kun laukkaan oli päästy niin Palle kuitenkin eteni ihan asiallisesti.

Päätehtävänä tänään olivat siirtymiset ja pysähdykset. Kuviona oli suora tie kentän poikki pitkältä sivulta toiselle joka kerta suuntaa vaihtaen, ja keskelle tehtiin ensin käynnistä pysähdyksiä. Lisäksi teimme lyhyille sivuille voltit, ja pitkällä sivulla kääntymistä valmistellessa oli ohjeena ratsastaa avotaivutusta. Käynnissä Palle liikkui nätisti pyöreällä kaulalla, mutta keri itseään turhan lyhyeksi ja välillä tuntuma tuntui aika tyhjältäkin. Käyntiäkin sai siis ratsastaa reilusti eteen. Pysähdykset Palle teki kauniisti pyöreällä kaulalla, mutta sain tarkkailla, ettei liikkeelle lähtiessä huojahdettu kummallekaan sivulle vaan linja pysyi koko ajan suorana. Jatkoimme seuraavaksi harjoitusravissa, ja keskelle tehtiin edelleen pysähdykset parin käyntiaskeleen kautta. Palle jarrutti kentän poikki kääntyessä ihan omatoimisesti, eli se ennakoi siirtymistä aika voimakkaasti. Vieläkään en saanut ravia käynnistymään aivan kunnolla, niin että Palle olisi alkanut nostaa selkää ylös ja liikkua tasaisemmin tuntumaa kohti. Istuminen oli edelleen vaikeaa.

Lopuksi teimme kentän keskellä laukannostoja käynnistä. Nämä sujuivat paremmin kuin osasin odottaakaan. Palle oli nyt herännyt töihin siinä määrin, että laukka nousi yksinkertaisella avulla, ja kun hevonen oppi tehtävän juonen niin laukka nousi samassa kohdassa entistäkin helpommin. Jopa pyöreyskin säilyi nostossa, kun kaikki tapahtui hyvässä yhteisymmärryksessä enkä alkanut istunnalla tuupata hevosta laukkaan. Ulkopohkeen siirto taakse toimi nyt hyvin nostavana apuna. Sitten sainkin tarkkailla linjan suoruutta noston jälkeen, sillä aluksi Palle oli oikaisemassa kulmia. Tarkemmalla ratsastuksella tämäkin korjaantui, ja pääsimme suorassa seinälle asti. Laukkavolteilla tuntui siltä, että takaosakin alkoi pikkuhiljaa työskennellä energisemmin.

Lopuksi ravailimme lävistäjiä ja haimme taas pidempää ja matalampaa muotoa. Pallea piti edelleen vähän hoputella eteen, mutta liike tuntui alkutuntia paremmalta. Kun tarjosin pidempää ohjaa ja ratsastin pohkeella tuntumaa kohti tarjosi Palle ihan kivoja hetkiä rennolla kaulalla, mutta kovin tasainen se ei ollut vieläkään. Ope muistutteli istumaan pystyyn, ja Palle tosiaan toimi paremmin kun en mennyt kovin pahaan etukumaraan. Lopuksi otimme parit keskiravit uraa pitkin. Tätä varten yritin kasata Pallea uudestaan hieman ryhdikkäämmäksi ja virittää raviin pientä lisäenergiaa. Näiden eteenratsastusten jälkeen Palle alkoi kulkea aika mukavan oloisesti, ja niinpä tunti loppui juuri siihen hetkeen kun tuntui että nyt alkaa oikeasti toimia.

Olin iloinen siitä, että tunti meni rennosti ilman säpsymisiä, ja laukannostotkin onnistuivat lopulta oikein hyvin. Muuten tässä toki oltiin tuttujen ongelmien vankina, eli perunasäkki-istunta estää ratsastamasta Pallea millään lailla hyvin. Jälkeenpäin on helppo ajatella, että Palle täytyy vaan ratsastaa heti alusta asti kunnolla eteenpäin ja liikkeelle niin kaikki ratkeaa sillä. Siellä selässä hölskyessä napakka eteenratsastus ja vakaa tuntuma eivät olekaan niin helppoja asioita toteuttaa.

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Valpas palauttelulenkki

Sunnuntai oli Vakelle ansaittu kevyt päivä. Kävimme kolmen muun ratsukon kanssa tekemässä maastossa pienen kävely- ja ravilenkin. Reippaampaan menoon ei keli olisi tainnut taipuakaan, sillä uuden lumen alla oli liukkaita paikkoja. Kävelimme ensin pellolla kiemurtelevan auratun lenkin, ja sitten kävimme Kotakankaan tien päässä sekä palasimme samaa tietä takaisin.

Sää oli tuulinen, ja liekö se saanut Vaken tänään valppaaksi. Tuuli rahisutti puiden ja pensaiden oksilla olevaa jäätä, ja oksilta putoili lunta. Vake oli ilmeisesti ottanut tehtäväkseen koko porukan turvallisuudesta huolehtimisen, sillä niin valppaana se tarkkaili selustaa kun kuljimme jonon viimeisenä. Muutamat säpsähdykset ja hypähdyksetkin tuli otettua. Vaikka Vake olikin tänään vähän hassu, niin arvostan kyllä sitä, miten hillittyjä sen pakenemisreaktiot ovat. Säikähtäessään Vake pompahtaa pari nopeaa askelta eteenpäin, mutta siihen se jää.

Tiellä ravattiin mennen tullen, ja kun edettiin reipasta ravia niin Vakekin rentoutui. Laukka olisi voinut tehdä sen pääkopalle tänään hyvää, mutta sellainen ei ollut nyt agendalla vaan pidettiin lenkki ihan kevyenä jaloitteluna. Loppumatka kotikulmilla sujui jo käynnissäkin aika rennolla mielellä, joten rennompana palattiin kuin lähdettiin.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Herätys ja töihin

Perjantaina päästiin Vaken kanssa onneksi Artsin tunnille. Viime viikolla valmennus jäikin väliin, ja kaikin puolin Vaken liikkuminen on ollut nyt aika huonoa, joten tiukkaa koulutreeniä olin jo kovasti kaipaillut. Tänään keskityttiin perusjuttuihin, eikä onneksi menty mitään kovin vaativia tehtäviä (vastalaukka olisi tänään varmaan saanut minut itkemään).

Verryttelimme tovin kevyttä ravia, ja sitten sain ohjeeksi alkaa herätellä Vakea siirtymisillä. Välillä käytiin pari askelta käynnissä, välillä taas laukattiin pätkä ja sitten vaikka hieman väistettiin. Koko ajan piti pyrkiä yllättämään poni sillä mitä seuraavaksi tapahtuu, ja siirtymisten kautta haluttiin sitä vähän "kuumentaa".  Vake teki kyllä siirtymiset melko kuuliaisesti ja valppaana, mutta varsinainen säpäkkyys jäi uupumaan. Pyöreyttäkään ei oikein löytynyt, mutta nyt aluksi se ei ollut niin keskeinen seikka vaan haluttiin vain poni valppaaksi ja sähköisemmäksi. Ohjeena oli jumputtamisen sijaan naputella raipalla, ja näin hakea jotain reaktioitakin esiin. Käynti taisi olla se kaikkein hankalin askellaji, sillä siinä Vake sammutti heti valot ja siirtyi henkisesti lepovaihteelle.

Alkuherättelyn jälkeen oli luvassa lisää siirtymisiä. Nyt ratsastimme molempiin päätyihin voltit harjoitusravissa, ja pitkältä sivulta käännettiin radan poikki ratsastaen kentän keskellä kolme askelta käyntiä. Kääntymiset niin voltille kuin kentän poikki tuli valmistella ratsastaen uralla avomaisesti. Vake sai nyt vähän kiritystä maasta käsinkin valmentajan juostessa vierellä, ja lähtihän se etenemään ravissa energisemmin. Volteilla tuli jo parempiakin hetkiä, kun Vake saatiin oikeasti liikahtamaan eteen ja samalla ryhdistäytymään etuosasta. Hyvillä hetkillä myödättiin sisäohjaa ja kehuttiin kaulalle taputtamalla. Oikea kierros oli huonompi, sillä kun tämä puoli ei ollut "läpi" niin ravikin taantui mönkivämmäksi. Vasemmalle ravi lähti sujumaan paljon paremmin, mutta tähän suuntaan sain kyllä vahtia, ettei poni kaatunut sisäpohjetta vastaan.

Jatkoimme samalla kuviolla vielä siten, että kentän keskellä käyntiin siirtymisen jälkeen nostettiin laukka, ja lyhyelle sivulle tehtiin laukkavoltti ennen siirtymistä raviin. Laukat Vake nosti varsin täsmällisesti, mutta pyöreys oli edelleen hukassa. Vasemmassa laukassa saatiin taas voltilla pientä kannustusta maasta käsin, ja laukasta tuli mukavan sujuvaa, jopa vähän irtonaisempaa. Myös oikean kierroksen volteilla laukka pysyi kuuliaisesti yllä. Vaikka ei pyöreänä mentykään, niin sujuva 10 metrin laukkavoltti ilman eteen puskemista tai sivulle liirailua on sentään pieni ilonaihe.

Lopuksi ravailimme hetken keventäen. Kaiken työskentelyn jälkeenkään Vake ei ollut niin hyvin läpi kuin olisi voinut toivoa, vaan oikea puoli oli edelleen hankala ja niskakin vähän jähmeä myötäämään. Ratsastimme sitten vielä hetken aikaa käynnin ja ravin välisiä siirtymisiä ympyrällä oikein kunnolla pyöreää muotoa tavoitellen. Ensin pyöreys haettiin käynnissä aktivoimalla liikettä eteenpäin tuntumaa kohti. Tässä vaiheessa Vake sentään alkoi myödätä niskasta kunnolla, kun oikein hiillostin sitä kävelemään eteenpäin. Pyöreänä liikkuen sai sitten siirtyä raviin, josta palattiin käyntiin siinä vaiheessa kun tuntui että poni oli menettämässä tarkkaavaisuutensa. Näin saatiin loppuun kunnolla pyöreää työskentelyä sekä käynnissä että ravissa, mutta ei se helpolla tullut.

Olipa työlästä! Kuten sanottua, nyt ei olla Vaken kanssa parhaimmillamme. Oli tämä valmennus kuitenkin pieni ensimmäinen askel aallonpohjasta eteenpäin. Ennenkin on Vaken kanssa koettu huonompia kausia, joiden jälkeen taas jossain vaiheessa meno sujuvoituu. Selvää on, että kun ratsastaa alkeistunteja puksuttavalla tuntihevosella niin ei voi odottaa sen pysyvän koko ajan erityisen kuuliaisena, irtonaisena ja notkeana, vaan nämä ovat työn takana ja välillä tulee takapakkia. Kyllä tämä taas tästä, toivottavasti.

torstai 11. helmikuuta 2016

Aika tukkoisaa

Kun estetunnilla kävi ilmi, kuinka riittämätöntä on sileän treeni viime aikoina ollut, sain kimmokkeen mennä Vakella koulutunnille heti seuraavana päivänä. Osasin olla odottamatta ihmeitä tapahtuvaksi, mutta toimipahan tämä tunti joka tapauksessa pienenä esilämmittelynä seuraavan päivän kouluvalmennukselle.

Tunti alkoi samoissa merkeissä kuin eilen, eli Vake oli pitkä pötkylä ja roikkui ohjilla aika raskaasti. Tästä yritin sitten lähteä ratsastamaan sitä jollain tavoin kevyemmäksi ja ryhdikkäämmäksi. Täytyy myöntää, että taisin sortua liiaksi yrityksiin nostaa pää ja kaula suoraan ohjilla ryhdikkäämmäksi, mikä ei tietenkään ole se oikea tapa asiaan puuttua. Samalla toki koetin taivutella ja notkistella ponia, mutta suoraksi ja symmetriseksi en sitä tämän tunnin puitteissa saanut. Oikea puoli ei tullut koko aikana kunnolla läpi, ja vasemmalle puolestaan liikuttiin hieman ylitaipuen. Pieni laukkaverryttely olisi voinut aukaista joitakin solmuja, mutta nyt verryttelimme vain kevyessä ravissa.

Raviverryttelyn jälkeen aloimme tehdä toisella pitkällä sivulla loivaa sulkutaivutusta, joka vaihtui sivun puolessa välissä avoksi. Ensin menimme taivutuksia käynnissä ja sitten ravissa, aloittaen oikeasta kierroksesta. Käynnissä sain kiinnittää huomion tuttuun asiaan, eli varoa ettei Vake alkanut sulkutaivutuksessa poikittaa liikaa. Liikettä loiventamalla löytyi sopiva poikitus aika pian, sillä tätä on viime aikoina harjoiteltu. Itse asiassa Vake meni käyntisulkua nyt aika hyvin otsa edellä, ja tämän liikkeen aikana se jopa pyöristyi ja keveni jonkin verran. Avoon siirtyessä puolestaan en löytänyt yhtä hyvin tunnetta siitä, milloin poikitus ja taivutus olivat oikeanlaiset ja mentiin sopivasti kolmella uralla. Vasemmassa kierroksessa avojen ja sulkujen ratsastus onnistui paremmin myös ravissa. Vake olisi saanut niiden aikana edetä sujuvammin eteen sen sijaan että liike jumittui paikoilleen, mutta ainakin se taipui tälle puolelle ilman suurempia ongelmia. Avotaivutuksessa korjattiin kuskin katseen suuntaa, eli se tuli suunnata pitkää sivua pitkin suoraan eteenpäin eikä etuosan mukana uralta poispäin.

Lopuksi otettiin vielä pieniä pätkiä laukkaa. Ratsastimme uralla nostoja ja siirtymisiä takaisin raviin. Tässä vaiheessa Vake virkistyi liikkumaan reippaammin eteenpäinkin, mutta mistään pyöreydestä ei laukassa ollut kyllä tietoakaan. Varsinkin oikea laukka oli mukavan pontevaa, ja istunta asettui aika mukavasti pystyyn kun ei ponia tarvinnut puskea.

Tunnin mittaan Vaken ohjilla roikkuminen sentään väheni jonkin verran, mutta mitään kovin ihmeellistä parannusta ei toki tänään ponin liikkumisessa tapahtunut. Sulkutaivutusten aikaansaamat pienet ryhdistäytymiset olivat aika hetkelliseksi jääneitä valopilkkuja. Vake tuntuu nyt liikkuvan jotenkin selkä alhaalla ja etuosallaan, eikä läheskään niin hyvin kuin mihin on parhaimmillaan päästy. Niskasta myötääminenkin meinaa olla työn ja tuskan takana jopa ravissa, eli kyllä homma on nyt jotenkin tukossa syystä tai toisesta. Tässäpä on taas työmaata.

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Pötkylöintiä esteillä

En päässyt tällä kertaa estetunnille tiistaina, mutta vahinko otettiin takaisin heti keskiviikkona kun menin Vakella oman open pitämällä estetunnilla. Viime viikolla tulikin mentyä Vakella vain estevalmennus ja maasto, ja niinpä edellisestä yhteisestä koulutreenistä oli jo lähes kaksi viikkoa. Valitettavasti tämä pieni tauko sileän treenissä kyllä näkyi ja tuntui. Vake liikkui kohtuullisen hyvin eteen, mutta oli etupainoinen pitkä pötkylä. Ohjautuvuuskin oli harvinaisen huonoa, mikä tuli esiin heti alkutunnin puomitehtävillä.

Puomeilla tosiaan aloitettiin. Käytössä oli aivan upouudet maa"puomit", jotka eivät suinkaan olleet tavallisia puupuomeja vaan jotain muovipäällysteisiä pehmeitä pötköjä. Vakea ei toki erinäköiset ja eri materiaalista valmistetut puomit hätkäyttäneet. Päinvastoin, hyvin pian se oppi että näihin puomeihin ei kavio kolahda eikä niitä tarvitse varoa senkään vertaa kuin yleensä. Ravissa se vielä asteli puomien yli kohtuullisen asiallisesti, vaikka kyllähän sitä sai hoputtaa ja kannustaa jotta askel venyi millinkään verran. Laukassa olikin sitten aivan toivotonta. Ylitimme puomisarjaa radan poikki kääntyen, ja neljän puomin sarja näin tiukalla kaarteella on meille aina muutenkin tosi haastava juttu. Vake luovuttaa niin helposti eikä edes yritä venyttää puomien yli, ja kun puomit olivat nyt näin harmittoman pehmeitä niin ponilta katosi aivan kaikki venymismotivaatio. Eipä omakaan ratkaisuni järin onnistunut ollut, sillä tuuppasin holtittomasti eteenpäin enkä tällä tavoin saanut askelta osumaan oikein ensimmäisellekään puomille. Kaarros pitkältä sivulta puomeille oli hankala ratsastaa, sillä liian jyrkkänä se söi laukkaa, kun taas yhtään oikaistessa Vake oikaisi omia aikojaan vielä lisää ja puski sisään niin ettei todellakaan päästy suoralle linjalle. Ei siinä ollut minkäänlaisia lähtökohtia onnistumiseen, ja Vake rymisteli puomisarjan läpi tyytyväisesti ravilla. Ei tämä uudelleen ja uudelleen yrittämällä parantunut, sillä ongelmat olivat niin perustavanlaatuisia. Vähän kyllä nauratti koko idea laittaa Vaken eteen pehmeitä maapuomeja.

Hyppelimme sitten verryttelytehtävinä suoraa linjaa ja sarjaa. Suora linja oli 17,5 metriä pystyltä okserille, ja ohjeena oli viisi laukkaa. Yllättäen tämä oli Vakelle turhan ahdas. Poni liikkui aika hyvällä imulla eteen, mutta samalla se oli pitkä ja matala ja niinpä minun oli hankala ehtiä lyhentää laukkaa linjalla. Ponin painuessa ensimmäisessä hypyssä pitkäksi veti se samalla minut mukaansa, enkä ollut hypyn jälkeen läheskään tarpeaksi nopeasti kroppa pystyssä ja ratsastamassa ponia ylös ja lyhyeksi. Niinpä okserilla oltiin aina enemmän tai vähemmän pohjassa. Sarja puolestaan oli lyhyt 6,40 metriä, mutta pienillä esteillä tässä sai silti venyä. Vaken venyminen tarkoitti sitten kirjaimellisesti aivan matalana viivana esteiden yli sujahtamista, ja sarjan jälkeen kynnettiin todella etupainoisena pötkylänä eteenpäin.

Annelle kiitos piirroksesta.
Hyppäsimme päivän radan saman tien 80 sentin korkeudessa. Vake liikkui kivan reippaasti eteenpäin, mutta eihän se ollut kyllä pätkän vertaa takajalkojen päällä vaan vyöryi pötkönä eteen ja tuntui venyvän joka hypyssä entistäkin pidemmäksi. Ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy, mutta laukka vaihtui vääräksi, ja kun sen korjaamisesta keskusteltiin aina seuraavaan päätyyn asti niin lähestymisessä suoralle linjalle tuli kiire. Linjalla Vake pääsikin taas venähtämään ekassa hypyssä aivan liikaa, ja niin oltiin okserilla pohjassa. Lähestyminen seuraavaksi tulevalle lävistäjäokserille onnistui kuitenkin kivasti, mutta hypyn jälkeen puksutettiin niin matalana että hädin tuskin onnistuin ohjaamaan kaarevan linjan seuraavalle esteelle ja tässä tuli hurjaa kiemurtelua. Sarja meni muuten hyvin, mutta kyllähän se matalana kyntäminen häiritsi. Saimmekin mennä koko radan vielä uudestaan, kun ei ensimmäinen kierros mikään loistosuoritus ollut. Toinen rata onnistui sentään vähän paremmin. Ekalla esteellä tuli taas ärsyttävästi väärä laukka, mutta sain sen nopeammin korjattua ja ehdin suoralla linjalla ainakin yrittää lyhentämistä. Kaarevalla linjalla sain kiemurtelut pois ja selkeämmin ohjattua pystylle. Parempi kierros, mutta ei suinkaan meidän parasta osaamista eikä millään muotoa ryhdikästä menoa.

Täytyy myöntää, että pieni katko sileän treenissä oli jättänyt jälkensä. Poni röhnötti niin pahoin etuosansa päällä, että olihan vaan kaikki kömpelöä. Vake osaa liikkua ja hypätä ryhdikkäämminkin, mutta hyvin äkkiä se lösähtää toivottomaksi pötkyläksi ilman säännöllistä kunnon koulutreeniä. Näköjään ohjautuvuudessa ja yleisessä kuuliaisuudessa tulee myös helposti taantumaa. Ehdottoman positiivista oli se, että Vake kuitenkin liikkui hyvällä energialla eteen ja ponnistuspaikkojen löytäminen oli kaikesta huolimatta melko sujuvaa. Kasikympin rata me nähtävästi selvitetään silloinkin kun on perusratsatus on ihan hunningolla, joten kaiken järjen mukaan paremmassa terässä ollessa pitäisi onnistua ysikymppi. Nyt vaan tarvitaan kunnon kurinpalautus sileällä harjoittelun merkeissä.

maanantai 8. helmikuuta 2016

Uskalla istua

Maanantain tunnilla jatkoin hommia Pallen kanssa. Pallella tuntui olevan nyt aivan päinvastainen päivä kuin viimeksi, eli se oli selvästi reippaampi ja eteenpäinpyrkivämpi. Harmi kyllä samalla se oli myös tuijottelevaisempi ja säpsyvämpi, joten ihan rennoissa merkeissä ei tunti alkanut.

Ensimmäinen tehtävämme oli ravipuomilinja, jossa oli kolmen puomin sarja ja yksittäinen puomi 17 metrin etäisyydellä. Palle liikkui nyt kohtuullisesti eteen, mutta sain kiinnittää puomeilla kovasti huomiota suoruuteen ja estää etenkin oikealle kampeamista. Sitten aloimme ratsastaa puomilinjalle siirtymisen ravista käyntiin ja laukannoston ennen viimeistä puomia. Tämä oli Pallen kanssa aluksi tosi hankalaa, sillä laukkaan pääseminen oli tavanomaisen nihkeää. Noston kanssa tuli aivan liian kiire, ja yritin kaikenlaisilla paniikkiratkaisuilla tuloksetta saada laukan nousemaan. Tilanteen pelasti se, että Palle oli tänään sopivasti "lentoon lähdössä". Niinpä se alkoi pikkuhiljaa itsekin ennakoida laukkaa ravipuomien jälkeen, ja suostui ymmärtämään oudommatkin laukka-avut.

Vaihdoimme suunnan oikealle, ja tulimme linjaa toisin päin eli ensin laukkapuomin yli ja sitten jälkimmäiset puomit ravissa. Tähän suuntaan sain laukan nousemaan uralla paljon nätimmin, ja Palle laukkasi linjalle ihan mukavalla imulla. Nyt se jopa vähän innostuikin, ja jouduin tekemään raviin siirtymisen liikaa kädellä. Tämän seurauksena oli jännittyminen raviin tullessa, vaikka laukassa mentiin kauniin pyöreänä.

Katsomopäädyssä riitti edelleen tuijotettavaa, ja kerran Palle ottikin sieltä kipinää pieneen singahdukseen. Sain sen pysäytettyä vetämällä ulko-ohjalla kaulan mutkalle, mutta jännitys jäi kyllä tästä itselleni päälle. Niinpä aloin seuraavaksi istua satulassa puristaen ja jännittäen, mikä sai Pallen liikkeen jumiutumaan paikoilleen. Nyt aloimme tulla puomilinjaa kokonaan laukassa, mutta enhän minä saanut Pallea laukkaamaan edes suoraan eteenpäin. Saimme ensin harjoitella yksittäistä puomia kaarevasti lähestyen, mutta edes tästä en meinannut selvitä kunnialla kun Palle laukkasi puomia kohti jarruttaen ja kaarteesta sisälle oikaisten. Vihdoin ja viimein sain otettua itseäni niskasta kiinni sen verran, että aloin nojata taakse ja lopetin pahimman puristuksen antaen hevoselle tilaa laukata. Kun lopetin tahattoman liikkeen jarruttamisen niin päästiin laukassa jo eteenpäinkin, ja selvitimme 17 metrin linjan viidellä askeleella ainakin tyydyttävästi. Vaihdoimme vielä suunnan oikealle ja tulimme linjan kerran myös toisin päin. Oikealle laukka rullasi heti paljon paremmin eteen, ja annoin Pallen mennä ilman henkistä käsijarrua. Olipahan aikamoinen henkinen lukko kuskilla hetken aikaa, mutta onneksi se siitä vähän aukesi!

Lopuksi menimme ravissa lävistäjiä. Ohjeena oli ratsastaa kulmissa ja pitkien sivujen alussa avotaivutusta, ja lävistäjien loput pohkeenväistöä. Palle lähti taas jännittyneen ja lentäväisen oloisena liikkeelle. Saman tien jännityin itse turva-asentoon, eli voimakkaaseen etunojaan ja kädet painuivat alas käsivarret suorina. Ilmeisesti kuvittelin tällä asennolla houkuttelevani Pallea venyttämään kaulaa rennommaksi eteen, mutta lopputulos oli tietysti vähemmän toimiva. Ope käski istua reilusti pystympään ja kunnolla satulaan, sekä nostaa käsiä oikein liioitellun ylös. Niinpä aloin keskittyä hevosen asennon korjaamisen sijaan oman asentoni korjaamiseen, mikä olikin paljon hedelmällisempää. Kun uskaltauduin istumaan tiiviisti satulaan ja liikkeen taakse sekä pitämään kyynärpäät napakasti kylkien vieressä muuttuikin olo napakammaksi ja varmemmaksi. Pallekin tuntui ajattelevan, että ai tässä oltiinkin ihan oikeasti töissä, kun kuski otti jämäkän kouluratsastusistunnan. Tuijottelut unohtuivat, tosin hevosen selkä tuntui vielä jäävän alas ja jännittyneeksi. Kovin kummoisia väistöjä ja avoja en siinä ehtinyt ratsastaa, kun keskityin pitämään oman paketin kasassa niin henkisesti kuin fyysisesti. Lopuksi ratsastimme lävistäjille vielä keskiravia. Tämä oli Pallen kanssa hauskaa, vaikka kovin kummoisiin venytyksiin ei tällä kertaa päästy. Tulipahan kuitenkin ratsastatettua liikettä vähän enemmän auki ja askeleeseen lennokkuutta.

Olipa jännittävä tunti. Miinusta siitä, miten lukkoon menin kun hevonen kävi liian reaktiiviseksi ja lentäväksi. Voi kun näissä tilanteissa osaisi pysyä rentona ja jämäkkänä, sen sijaan että jännittyy ja kadottaa ratsastustaidon rippeetkin. Hyvä juttu oli kuitenkin se, että edes lopuksi pääsin jossain määrin tilanteen herraksi ja aloin taas ratsastaa varmemmalla otteella. Oli sillä selvästi vaikutusta hevoseenkin, kun ratsastaja kirjaimellisesti ryhdistäytyi satulassa. Jos ylimääräistä energiaa on, niin se täytyy kanavoida työskentelyyn, eikä tämä onnistu säikähtäneenä kasana kyyhöttämällä.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pitkän kaavan talvimaasto


Sunnuntaina lähdimme maastoon kolmestaan: minä Vakella, Anne Pavella ja Nora Hempalla. Kelin suhteen kävi hyvä tuuri, sillä ehdimme käydä maastossa ennen kuin myöhemmin iltapäivällä alkoi sataa vettä. Niinpä meillä oli poutasää sekä hyvät lumipohjat edellisyön lumisateiden jäljiltä. Vake oli nyt kokonaan ilman kenkiä, joten tieroista ei tällä kertaa ollut huolta. Niistä olikin jo saatu tarpeeksi! Stressasin etukäteen vähän sitä, olisiko kavioiden pito riittävä, mutta tämä oli turha huoli sillä lumella pito oli hyvä eikä lenkin aikana tullut missään askellajissa pienintäkään lipsumista.

Ensin kävimme ratsastamassa kaikessa rauhassa Kotakankaan lenkin. Tiellä ravasimme ja otimme muutaman sadan metrin laukkapätkänkin. Sitten kävelimme metsä- ja peltolenkin, ja täällä olikin poikkeuksellisen kaunista kun puissakin oli lunta. Tietä pitkin ravailimme taas takaisin tallille. Lenkki meni leppoisasti, vaikka kohtasimme harvinaisen monenlaista vastaantulijaa: pienen traktorin, ison traktorin ja ravihevosen. Hevosemme osasivat suhtautua näihin varsin asiallisesti. Anne ja Pave jäivät Kotakankaan kierroksen jälkeen tallille, mutta Vaken ja Hempan kanssa jatkoimme vielä tutkailemaan Hangaksentien laukkamahdollisuuksia.

Hangaksella oli onneksi hyvät lumipolanteet tien reunoilla, joten päästiin hyvin laukkaamaan. Otimme kilometrin suoralla ensin rauhallisemman laukkapätkän kotoa poispäin. Tien alkaessa nousta ylämäkeen siirryimme käyntiin ja kävelimme jonkin matkaa eteenpäin antaen hevosten tasata hengitystä. Sitten käännyimme takaisinpäin, ja hevosten askel lähti saman tien vetämään reippaammin. Käyntitauon jälkeen laukkasimme vielä saman suoran takaisin. Kotia kohti hevoset laukkasivat innokkaammin, ja Vake meni Hempan perässä hyvällä imulla vaikka välimatka hieman venähtikin. Suoran keskellä jarruttelimme ja päästimme takaa tulevan auton ohi, ja sitten jatkettiin vielä laukkaa niin että yhteensä tuli noin kilometri laukattua tähänkin suuntaan. Hempan huippunopeus oli ollut 30,1 km/h ja meillä oletettavasti vähän vähemmän, joten älyttömän lujaa ei tätäkään pätkää menty vaan sellaista talvikeliin sopivaa reipasta vauhtia.

Laukkasuoran jälkeen oli vielä pari kilometriä takaisin tallille, joten siinä tuli sopivat loppuravit ja –käynnit. Yhteensä tämä meidän kaksiosainen retkemme teki 13 kilometriä, joten tuli tehtyä pitkästä aikaa vähän pidempi lenkki. Oli mukava päästä myös pitkästä aikaa laukkaamaan reilummin ja pidemmin, joten onneksi ehdittiin tämä reissu tehdä ennen kelien huononemista.

Kiitos Noralle kypäräkameran lainasta!

lauantai 6. helmikuuta 2016

Estetunti Kingillä

Olin jo pari viikkoa hinkunut kokeilemaan Kingiä estetunnilla, ja nyt se toteutui kun menin mukaan lauantain esteryhmään. Tunnin piti tuttu sijaisope.

Menimme tänään erityisesti 17 metrin suoraa linjaa. Tuttuakin tutumpi tehtävä, mutta uuden ratsun kanssa piti tietenkin ensin tunnustella sopivaa askelpituutta. Linjaa ratsastettiin ensin maapuomeilla sekä sitten jälkimmäinen osa pieneksi pystyksi nostettuna. Viisi laukkaa olisi vaatinut Kingillä eteenratsastusta ja kuusi puolestaan pientä lyhentämistä, joten sain ohjeeksi tulla kuudella laukalla niin kauan kun linjan ensimmäinen puomi oli vielä maassa. Kingillä ei ollut mikään kiire, vaan ennemminkin minulla oli vaikeuksia saada se käynnistymään kunnolla ja laukka pyörimään. Koska väli oli kuudella laukalla ahdas, sorruin ensin ratsastamaan liian vahvalla kädellä. Sainkin ohjeeksi pitää käden rennompana ja antaa laukan siten sujua paremmin. Kingi ei tosiaan paljon kättä tarvinnut lyhentämiseen, vaan se totteli hyvin myös istuntaa, ja mahduimme väliin kuudella laukalla aivan yhtä hyvin vaikka annoinkin ohjalla lisää vapautta.

Kun linjan molemmat osat nousivat pieniksi esteiksi sain alkaa ratsastaa ponia eteen viiteen laukkaan. Kingi ei edelleenkään lähtenyt eteen erityisen hyvin, ja viidellä laukalla etäisyys oli hieman pitkä. Poni kuitenkin venytti hyppyyn oikein helposti myös vähän kauempaa, joten viisi laukkaakin kyllä onnistui muitta mutkitta. Parannettavaa olisi ollut sisääntulokaarteessa, josta Kingi tyypillisesti puski sisään niin etten saanut sitä oikein suoristettua linjalle vaan esteelle tultiin oikaisten. Ope myös muistutteli pitämään pohkeen hiljaa paikoillaan, sillä huomaamattani unohduin kaivamaan ponin kylkiä ratsastaessani sitä eteen. Seuraavaksi linjan perään lisättiin kaarre päädyn kautta lävistäjälle ja sillä hypättävälle hainhammasportille. Kingi meni edelleen mukavan tasaisesti, ja erikoiseste ei sitä hämännyt ollenkaan. Laukankin se vaihtoi lävistäjäesteellä aika nohevasti, joskaan ei ihan 100 prosentin varmuudella.

Seuraavaksi otimme pari yksittäistä hyppyä ”ristiesteelle”. Este siis koostui kahdesta pienestä pystystä, jotka oli asetettu limittäin plus-merkkiä muistuttavaksi muodostelmaksi. Kingille oli edelleen ihan sama minkä näköisiä esteitä hypätään, ainakin kun ne olivat näin kääpiökokoisia. Ensimmäisellä yrityksellä tosin en saanut aivan suoraa linjaa esteen keskelle, ja kun en ollut ponnistuspaikasta täysin varma niin yritin epähuomiossa hypätä ennen Kingiä joka ottikin vielä miniaskeleen. Toisella hyppykierroksella korjasin linjan sekä maltoin odottaa, ja niin saatiin nappisuoritus.

Lopuksi hyppäsimme pienen radanpätkän aloittaen 17 metrin linjasta, jonka jälkeen matka jatkui lävistäjäesteelle ja äskeiselle ristiesteelle. Ristin jälkeen sain vielä ohjeen jatkaa uudestaan lävistäjäpystylle, jota ope hilasi vähän ylöspäin noin 80 senttiin. Muuten esteet olivat korkeudeltaan vähän 70 sentin molemmin puolin ja risti tietysti matalampi. Kingi oli tunnin loppua kohti herännyt liikkumaan paremmin, ja rataa hypätessä laukka pyöri jo mukavan napakasti. Kun laukka oli käynnistynyt niin hypytkin menivät tosi sujuvasti, paikat löytyivät näppärästi ja laukat vaihtuivat. Viimeiselle lävistäjäpystylle tullessa Kingi pääsi taas puskemaan kaarteesta sisään, ja sen seurauksena ajauduttiin vähän lähelle. Hyvin poni kuitenkin nousi esteen yli tästäkin paikasta.

Kingi oli oikein kiva ja helppo hypätä, tykkäsin kyllä paljon. Ainoat huolenaiheet tuntuivat olevan riittävän reippaan etenemisen varmistaminen sekä oikomisen estäminen kaarteissa, joten voisi sanoa, että Kingi oli juuri sen tyyppinen poni kuin millaisella olen tottunut hyppäämään. Yhteinen rytmi oli helppo löytää, ja Kingi oli oikein tasaisen ja luotettavan oloinen. Sujuvuus parani loppua kohti koko ajan, ja lopuksi hypätty rata oli oikein mainiota menoa. Seuraavalla kerralla vaan kannattaa herätellä poni kunnolla liikkeelle heti alusta alkaen.

Videolla hyppelyt rataa lukuunottamatta. Kiitos Lauralle ja Päiville kuvaamisesta!

tiistai 2. helmikuuta 2016

Lähes liekeissä

Tiistaina olimme Vaken kanssa tavalliseen tapaan Pian estevalmennuksessa. Vake olikin tänään aivan mainion reippaalla tuulella, mitä varmaan edesauttoivat kolme edeltävää kevyttä päivää. Ei Vake vielä alkuverryttelyssä ollut erityisen napakka, mutta heti kun päästiin hyppyhommiin oli poni mukavasti hereillä.

Aloitimme kolmen kavaletin/pienen esteen linjalla (kuvassa 3-5) jota mentiin molempiin suuntiin useita kierroksia. Välien metrimääristä en ole varma, mutta ne olivat luultavasti noin 14 ja 17 metriä, sillä isot hevoset menivät näitä kolmella ja neljällä sujuvalla askeleella. Vaken kanssa aloitimme sen sijaan neljästä ja viidestä askeleesta, mikä tarkoitti sujuvaa laukkaa ilman hullua eteenratsastusta. Vakella oli alusta alkaen hyvä imu laukassa, joten tehtävä meni näillä askelmäärillä tosi näppärästi. Sitten kokeiltiin kasvattaa laukkaa ja tulla samoilla askelmäärillä kuin isot hevoset. Vake lähti suoralla uralla tosi hyvin eteen, ja jos linjalle olisi ollut pitkä suora lähestyminen isolla kentällä olisi 3+4 laukkaa luultavasti onnistunut. Nyt sisääntulokaarre söi laukkaa aavistuksen verran, eikä poni ihan venynyt väleihin vaikka hilkulla se oli. Siinä taisi oma uskokin loppua kesken, ja niin otettiin aina lyhyt lisäaskel esteiden eteen. Kun tulimme linjaa vasemmassa laukassa ja viimeinen pysty nousi hieman korkeammaksi, onnistuimme kertaalleen menemään jälkimmäisen eli lyhyemmän välin kolmella laukalla.

Seuraavaksi menimme lävistäjällä kolmen laukan linjaa kavaletilta trippelille, ja tämän jälkeen matka jatkui vielä äskeiselle kolmen hypyn linjalle. Lävistäjälinjalle saimme hieman lyhennetyn välin, joka oli noin 13 metriä. Tässäkin sai kyllä kolmeen askeleeseen sujua eteen, kun pikkukavaletille ei kummoista hyppyä tullut. Ensimmäisellä yritysellä ei laukka ollutkaan aivan riittävää, ja jäimme trippelistä kauas. Odotin miniaskelta, mutta Vake selvitti trippelin hurjan pitkällä ponkaisulla. Onneksi korkeutta oli tällä erää vain noin 60 cm. Vaikka jäin Vaken loikasta hieman jälkeen, niin se lähti onneksi seuraavillakin kierroksilla hyppyyn aivan yhtä rohkeasti ja empimättä. Jatkossa ratsastin trippelille vielä huolellisemmin eteen, ja kun olin itsekin menossa päättäväisesti kolmella laukalla niin ei ponnistuspaikasta jäänyt epäselvyyksiä.

Pidensimme rataa edelleen niin, että kolmen hypyn linjalta kaarrettiin lävistäjällä olevalle sarjalle, ja myöhemmin neljäntenä tehtävänä tuli mukaan vielä toisen pitkän sivun suuntainen kaareva linja kuudella laukalla ja heti perään kahdella laukalla kaarre maapuomeille. Esteet nousivat vähitellen, ja kun menimme lopulta kokopitkää rataa olivat korkeimmat esteet noin 80-senttisiä. Trippeli oli 85 sentissä, ja korkeuden vuoksi saimme kavaletti-trippelilinjalle nyt pientä helpotusta eli väli lyheni noin 12 metriin. Ratamme alkoikin tällä linjalla erinomaisen sujuvasti. Seuraavalle kolmen hypyn linjalle tultiin vähän pienesti sisään, mutta Vake venyi kuin venyikin ensimmäisen välin neljällä laukalla. Toiseen väliin se ei kuitenkaan kyennyt enää venyttämään tarpeeksi vaan neljällä mentiin tämä lyhyempikin väli. Kahden askeleen okseri-pysty-sarja (9,5 m) sen sijaan onnistui kerrassaan hienosti. Matka jatkui sujuvasti vielä viimeiselle linjalle, ja kuuden laukan väli meni hyvin. Viimeisen pystyn jälkeen ei vaan askel aivan yltänyt maapuomeille, vaikka niin hyvin Vake etenikin.

Otimme viimeiselle linjalle heti perään sakkokierroksen. Ohjeena oli tulla linjan aloittavalle matalalle vinopystylle kaikessa rauhassa vähän lyhyemmässä laukassa, ja jatkaa kuuden laukan välissä ensimmäiset kolme askelta samaa lyhyempää laukkaa. Tämän jälkeen pääsin sitten pyytämään eteen seuraavaa estettä kohti, niin että viimeiset kolme askelta mentiin eteen venyttäen ja tämä sama impulssi vei meidät sujuvasti puomeille asti. Kerrankin sain ottaa Vaken laukkaa oikein kiinni, ettei tultu linjalle sisään liian "lujaa"! Tällä idealla ratsastaen tosiaan yllettiin onnistuneesti puomeille asti, harmillisesti vaan pysty putosi siinä matkan varrella. Lähdimme vielä yrittämään ihan nappisuoritusta, mutta nyt jäi taas venyminen pienestä kiinni. Saimme pitää vähän miettimistaukoa, ja lopuksi kokeilimme vielä uudestaan niin että etäisyyttä pystyltä puomeille oli lyhennetty joitakin kymmeniä senttejä. Edelleen mentiin kuuden laukan välissä ensin lyhentäen ja sitten eteen lähettäen, ja nyt Vake suorituikin tehtävästä hienosti.



Vaikka Vake ei kaikkiin "isojen hevosten väleihin" aivan venynytkään, niin olin tosi tyytyväinen tämän päivän menoon. Vakella oli hyvä energia laukassa, joten kyllä oli mukavaa hypellä. Tänään ei tarvinnut puskea, ja myös hypyt tuntuivat itselleni helpoilta kun ponilla oli eteenpäinpyrkimystä sekä ehkä jonkinlaista ryhtiäkin liikkumisessa. Tämä on sitä parasta Vakea! Laukan venyttäminen tiettyihin etäisyyksiin on Vakelle kaikkein vaikein juttu, mutta tosi urheasti se yritti. Sarjahan jopa meni tänään oikein hyvin. Kisaradoilla ei näin teknisiä tehtäviä edes tule vastaan, mutta kuten valmentajamme totesi, on nopeaa eteen venymistä hyvä harjoitella koska sille tulee tiukoissa paikoissa välillä tarvetta.

Videosta kiitos Riikalle!

maanantai 1. helmikuuta 2016

Hermot menee

Maanantain tunnille sain ratsukseni jälleen Pallen. Palle oli saanut viikonlopun aikana uuden omistajan, mutta se jää asumaan Tallinmäelle ja tekee edelleen vähäsen tuntitöitäkin. Niinpä Pallea lienee minulle luvassa jatkossakin, ja kiva niin.

Eilisen istuntatunnin jälkeen puhkuin intoa ja ajattelin hyödyntää samoja oivalluksia myös Pallen selässä. Sainpa hyvin pian huomata, että koulusatula teki elämästä taas paljon vaikeampaa, ja ei siinä paljon ulkolonkkaa availtu kun lonkat olivat jo muutenkin aivan ääriasennossa eivätkä auenneet milliäkään lisää. Lonkkiin tökkäsi myös liikkeen myötääminen, joten tuloksena oli sitä tuttua hytkymistä. Mitään toiminnallisia linjauksia ja muita hienouksia ei voinut kuvitellakaan tekevänsä, vaan lantion asento oli tasan sellainen mihin satula ja lonkkakulman aukeamattomuus sen rajoittivat. Niinpä istuminen ja keventäminen oli taas kammottavan tönkköä, vaikka tällä kertaa olin jopa venytellytkin ja yrittänyt irrotella paikkoja. Pallekaan ei sitten tietysti lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla etenemään vaan jäi ravaamaan hieman paikoillaan. Pohkeilla sain ravia kuitenkin hieman etenevämmiksi, ja Palle tuntui tänään sentään suhteellisen rennolta.

Tunnin ainoat laukat otimme verryttelynomaisesti molempiin suuntiin uraa pitkin. Laukassa jatkui istuntatuskailu ja sen seurauksena pienet etenemisvaikeudet. Sain pidettyä laukassa istuntaa paketissa jonkin aikaa, mutta kun keskivartalo alkoi pettää niin Pallen liikkuminenkin meni taas huonommaksi. Oikeassa laukassa Palle loksahti liikkumaan luontevammin, ja tässä se alkoi ensimmäistä kertaa kulkea oikeasti pyöreämpänä ja takaosalla polkien. Pitkähköt verryttelylaukat kuitenkin uuvuttivat Pallea, joka oli tänään muutenkin vähän nuutuneen ja väsyneen oloinen. Niinpä otimme kunnon lepotauon hengityksen tasaamiseksi, ennen kuin jatkettiin työskentelyä.

Lopputunnin menimme avotaivutuksia uraa pitkin käynnissä ja ravissa. Avotaivutusten luulisi olevan Pallen kanssa maailman helpoin juttu, mutta oikeaan kierrokseen en nähtävästi osannut antaa ollenkaan selkeitä apuja. Käynnissä sain hevosen jotensakin kolmelle uralle, mutta ravissa eivät etujalat tulleet tarpeeksi pois uralta. Kaula vaan taipui mutta runko ei. Tässä oli selkeä kommunikaatiohäiriö, ja ope kyselikin että enhän vaan varmasti tee oikealla pohkeella yhtään mitään ja siten estä etuosan tuloa oikealle. Koetin sitten ratsastaa avotaivutuksen pitäen oikean pohkeen täysin irti kyljestä. Muuten hyvä, mutta oikean pohkeen nostaminen irti kyljestä muutti painon jakautumista jollakin mielenkiintoisella tavalla, ja Palle alkoikin tarjota sulkutaivustusta etuosa tiukasti uralla. Ei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Hyvää oli kuitenkin se, että tässä vaiheessa tuntia Palle alkoi ihan huomaamatta ravata omalla moottorilla ja rennossa pyöreässä muodossa kaulaa venyttäen. Vasempaan kierrokseen sitten saimme onnistuneita avotaivutuksiakin, ja tämä alkoi olla sitä "maailman helpointa". Tähän suuntaan siis osasin koordinoida avut oikein ja Pallelle ei jäänyt epäselvyyksiä siitä mikä liike oli kyseessä.

Taas kävi Pallea vähän sääliksi, kun se joutui sietämään niin paljon epämääräisyyttä ja huonoa istuntaa. Hermothan tässä menee, kun en vaan osaa tämän kauniimmin Pallea ratsastaa vaan olen kuin mikäkin perunasäkki. Istunta rajoittaa nyt niin paljon, että apuja ei voi käyttää lainkaan täsmällisesti. Vanha tuttu koulusatulaongelma, vai pitäisikö ennemmin sanoa lonkkaongelma.