Maanantain tunnille sain ratsukseni jälleen Pallen. Palle oli saanut viikonlopun aikana uuden omistajan, mutta se jää asumaan Tallinmäelle ja tekee edelleen vähäsen tuntitöitäkin. Niinpä Pallea lienee minulle luvassa jatkossakin, ja kiva niin.
Eilisen istuntatunnin jälkeen puhkuin intoa ja ajattelin hyödyntää samoja oivalluksia myös Pallen selässä. Sainpa hyvin pian huomata, että koulusatula teki elämästä taas paljon vaikeampaa, ja ei siinä paljon ulkolonkkaa availtu kun lonkat olivat jo muutenkin aivan ääriasennossa eivätkä auenneet milliäkään lisää. Lonkkiin tökkäsi myös liikkeen myötääminen, joten tuloksena oli sitä tuttua hytkymistä. Mitään toiminnallisia linjauksia ja muita hienouksia ei voinut kuvitellakaan tekevänsä, vaan lantion asento oli tasan sellainen mihin satula ja lonkkakulman aukeamattomuus sen rajoittivat. Niinpä istuminen ja keventäminen oli taas kammottavan tönkköä, vaikka tällä kertaa olin jopa venytellytkin ja yrittänyt irrotella paikkoja. Pallekaan ei sitten tietysti lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla etenemään vaan jäi ravaamaan hieman paikoillaan. Pohkeilla sain ravia kuitenkin hieman etenevämmiksi, ja Palle tuntui tänään sentään suhteellisen rennolta.
Tunnin ainoat laukat otimme verryttelynomaisesti molempiin suuntiin uraa pitkin. Laukassa jatkui istuntatuskailu ja sen seurauksena pienet etenemisvaikeudet. Sain pidettyä laukassa istuntaa paketissa jonkin aikaa, mutta kun keskivartalo alkoi pettää niin Pallen liikkuminenkin meni taas huonommaksi. Oikeassa laukassa Palle loksahti liikkumaan luontevammin, ja tässä se alkoi ensimmäistä kertaa kulkea oikeasti pyöreämpänä ja takaosalla polkien. Pitkähköt verryttelylaukat kuitenkin uuvuttivat Pallea, joka oli tänään muutenkin vähän nuutuneen ja väsyneen oloinen. Niinpä otimme kunnon lepotauon hengityksen tasaamiseksi, ennen kuin jatkettiin työskentelyä.
Lopputunnin menimme avotaivutuksia uraa pitkin käynnissä ja ravissa. Avotaivutusten luulisi olevan Pallen kanssa maailman helpoin juttu, mutta oikeaan kierrokseen en nähtävästi osannut antaa ollenkaan selkeitä apuja. Käynnissä sain hevosen jotensakin kolmelle uralle, mutta ravissa eivät etujalat tulleet tarpeeksi pois uralta. Kaula vaan taipui mutta runko ei. Tässä oli selkeä kommunikaatiohäiriö, ja ope kyselikin että enhän vaan varmasti tee oikealla pohkeella yhtään mitään ja siten estä etuosan tuloa oikealle. Koetin sitten ratsastaa avotaivutuksen pitäen oikean pohkeen täysin irti kyljestä. Muuten hyvä, mutta oikean pohkeen nostaminen irti kyljestä muutti painon jakautumista jollakin mielenkiintoisella tavalla, ja Palle alkoikin tarjota sulkutaivustusta etuosa tiukasti uralla. Ei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Hyvää oli kuitenkin se, että tässä vaiheessa tuntia Palle alkoi ihan huomaamatta ravata omalla moottorilla ja rennossa pyöreässä muodossa kaulaa venyttäen. Vasempaan kierrokseen sitten saimme onnistuneita avotaivutuksiakin, ja tämä alkoi olla sitä "maailman helpointa". Tähän suuntaan siis osasin koordinoida avut oikein ja Pallelle ei jäänyt epäselvyyksiä siitä mikä liike oli kyseessä.
Taas kävi Pallea vähän sääliksi, kun se joutui sietämään niin paljon epämääräisyyttä ja huonoa istuntaa. Hermothan tässä menee, kun en vaan osaa tämän kauniimmin Pallea ratsastaa vaan olen kuin mikäkin perunasäkki. Istunta rajoittaa nyt niin paljon, että apuja ei voi käyttää lainkaan täsmällisesti. Vanha tuttu koulusatulaongelma, vai pitäisikö ennemmin sanoa lonkkaongelma.
Eilisen istuntatunnin jälkeen puhkuin intoa ja ajattelin hyödyntää samoja oivalluksia myös Pallen selässä. Sainpa hyvin pian huomata, että koulusatula teki elämästä taas paljon vaikeampaa, ja ei siinä paljon ulkolonkkaa availtu kun lonkat olivat jo muutenkin aivan ääriasennossa eivätkä auenneet milliäkään lisää. Lonkkiin tökkäsi myös liikkeen myötääminen, joten tuloksena oli sitä tuttua hytkymistä. Mitään toiminnallisia linjauksia ja muita hienouksia ei voinut kuvitellakaan tekevänsä, vaan lantion asento oli tasan sellainen mihin satula ja lonkkakulman aukeamattomuus sen rajoittivat. Niinpä istuminen ja keventäminen oli taas kammottavan tönkköä, vaikka tällä kertaa olin jopa venytellytkin ja yrittänyt irrotella paikkoja. Pallekaan ei sitten tietysti lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla etenemään vaan jäi ravaamaan hieman paikoillaan. Pohkeilla sain ravia kuitenkin hieman etenevämmiksi, ja Palle tuntui tänään sentään suhteellisen rennolta.
Tunnin ainoat laukat otimme verryttelynomaisesti molempiin suuntiin uraa pitkin. Laukassa jatkui istuntatuskailu ja sen seurauksena pienet etenemisvaikeudet. Sain pidettyä laukassa istuntaa paketissa jonkin aikaa, mutta kun keskivartalo alkoi pettää niin Pallen liikkuminenkin meni taas huonommaksi. Oikeassa laukassa Palle loksahti liikkumaan luontevammin, ja tässä se alkoi ensimmäistä kertaa kulkea oikeasti pyöreämpänä ja takaosalla polkien. Pitkähköt verryttelylaukat kuitenkin uuvuttivat Pallea, joka oli tänään muutenkin vähän nuutuneen ja väsyneen oloinen. Niinpä otimme kunnon lepotauon hengityksen tasaamiseksi, ennen kuin jatkettiin työskentelyä.
Lopputunnin menimme avotaivutuksia uraa pitkin käynnissä ja ravissa. Avotaivutusten luulisi olevan Pallen kanssa maailman helpoin juttu, mutta oikeaan kierrokseen en nähtävästi osannut antaa ollenkaan selkeitä apuja. Käynnissä sain hevosen jotensakin kolmelle uralle, mutta ravissa eivät etujalat tulleet tarpeeksi pois uralta. Kaula vaan taipui mutta runko ei. Tässä oli selkeä kommunikaatiohäiriö, ja ope kyselikin että enhän vaan varmasti tee oikealla pohkeella yhtään mitään ja siten estä etuosan tuloa oikealle. Koetin sitten ratsastaa avotaivutuksen pitäen oikean pohkeen täysin irti kyljestä. Muuten hyvä, mutta oikean pohkeen nostaminen irti kyljestä muutti painon jakautumista jollakin mielenkiintoisella tavalla, ja Palle alkoikin tarjota sulkutaivustusta etuosa tiukasti uralla. Ei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Hyvää oli kuitenkin se, että tässä vaiheessa tuntia Palle alkoi ihan huomaamatta ravata omalla moottorilla ja rennossa pyöreässä muodossa kaulaa venyttäen. Vasempaan kierrokseen sitten saimme onnistuneita avotaivutuksiakin, ja tämä alkoi olla sitä "maailman helpointa". Tähän suuntaan siis osasin koordinoida avut oikein ja Pallelle ei jäänyt epäselvyyksiä siitä mikä liike oli kyseessä.
Taas kävi Pallea vähän sääliksi, kun se joutui sietämään niin paljon epämääräisyyttä ja huonoa istuntaa. Hermothan tässä menee, kun en vaan osaa tämän kauniimmin Pallea ratsastaa vaan olen kuin mikäkin perunasäkki. Istunta rajoittaa nyt niin paljon, että apuja ei voi käyttää lainkaan täsmällisesti. Vanha tuttu koulusatulaongelma, vai pitäisikö ennemmin sanoa lonkkaongelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti