torstai 25. helmikuuta 2016

Mielenvirkistystä vaihdoilla

Torstaina menin koulutunnille Vakella, koska tällä viikolla en ollut osallistumassa sillä Artsin valmennukseen. Yritän pitää kiinni aikakin yhdestä sileän treenistä Vakella per viikko, sillä eihän siitä mitään tule jos vain hypätään ja maastoillaan. Kannatti mennä tunnille, sillä tästä tulikin hyvän mielen kerta.

Aloitimme tekemällä hetken aikaa siirtymisiä ravin ja käynnin välillä. Vake ei heti liikkunut mitenkään pyöreänä, mutta ainakin ravi tuntui nyt kohtalaisen normaalilta eikä erityisen jähmeältä. Siirtymisten parissa verryteltyämme aloimme työskennellä nelikaarisella kiemurauralla keskittyen kunnon taivuttamiseen kaarilla sekä suoristuksiin niiden välillä. Ensin menimme kiemuroita käynnissä, ja nyt pääsin keskittymään Vaken jumppaamisen notkeammaksi ja pyöreämmäksi. Käynnissä Vake lähtikin myötäämään niskasta ja kevenemään edestä varsin helposti, ja pääsin hyvin ottamaan ulko-ohjan tuntuman sekä taivuttamaan molempiin suuntiin. Aluksi eteneminen meinasi hyytyä samalla kun poni keskittyi kantamaan etuosaa ryhdikkäämpänä ja taipumaan kunnolla, mutta pikkuhiljaa Vake jäi kuolaimelle rennosti ja alkoi samalla kävellä eteenpäin tuntumaa kohti. Näin pääsin keventämään myös pohkeiden käyttöä, ja meno vaikutti jo varsin pehmeältä. Ei Vake läheskään aina loksahda käynnissä työskentelemään näin hyvin!

Jatkoimme nelikaarisella kiemuralla harjoitusravissa. Nyt pyrin tietysti säilyttämään saman notkeuden ja pyöreyden kuin käynnissä. Aluksi Vake tuntui romahtavan ravissa etupainoisemmaksi, mutta taivuttelujen ja suoristamisten vuorottelulla alkoi raviinkin kohta löytyä kevyempi etuosa. Melko matalassa muodossa Vake tietenkin liikkui, mutta etuosa tuntui kohtalaisen kevyeltä ja poni oli nätisti kuolaimella pyöreällä niskalla. Ravi oli pientä ja lyhyttä mutta tahdikasta, ja selkä tuntui olevan mukana hommissa. Kun alkuviikosta Vaken ravi oli tuntunut niin kovin jähmeältä ja huonolta, niin nyt tietenkin myhäilin tyytyväisenä kun poni liikkuikin pyöreänä ja letkeästi. Kiemuralla työskentelyn jälkeen siirryimme vielä hetkeksi uralle, ja lähdimme keventäen kasvattamaan askelta pidemmäksi. Tässä kohtaa kaikki sitten valitettavasti lässähti. Kun pyysin Vakea vähänkään venyttämään raviaskeltaan se pudotti selän alas ja alkoi vain kiirehtiä tahtia. Ravi ei siis tällä hetkellä yksinkertaisesti veny.

Otimme seuraavaksi hieman verryttelylaukkaa, ja tämän jälkeen aloimme ratsastaa kolmikaarisia kiemuroita laukassa. Hihkuin riemusta, kun kävi ilmi, että pääsisimme tekemään laukanvaihtoja. Näitä ei olekaan harjoiteltu pitkiin aikoihin, ja Vaken kanssa vaihtoja on aina hauska tehdä. Tehtävänä oli ratsastaa päädyssä radan poikki ensin pari kertaa suunnan säilyttäen, ja sitten jatkaa kolmikaarista eteenpäin eli vaihtaa laukkaa oikeasta vasempaan kentän keskellä. Tästä taas jatkettiin keskiympyrällä vasenta laukkaa ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja laukkaa kiemuran viimeiselle kaarelle. Kun Vake hoksasi, että ollaan vaihtotehtävän äärellä, niin sen kanssa saikin olla tosi tarkka aina kentän keskeltä ratsastaessaan. Ohjauksen piti olla huolellista, jottei Vakelle vaan syntynyt väärinkäsityksiä siitä ollaanko menossa uuteen suuntaan vai ei. Vaihdot se teki luvan saadessaan näppärästi, toki hieman jarruttaen ja pompaten kuten sillä on tapana. Täsmällinen se kyllä oli, ja onnistuin mielestäni antamaan aika täsmällisen vaihtoavunkin ulkopohkeella. Vaihdon jälkeen vaan sai olla tarkkana, ettei Vake päässyt puskemaan ja kaatumaan uuteen suuntaan vaan sain sen laukkaamaan vielä suoraan eteenpäin ja sitten taipumaan kaarteeseen

Olipa kiva tunti! Tehtävät osuivat meille kuin nenä päähän, sillä kiemuraurilla pääsin notkistelemaan Vaken hyväksi niin käynnissä kuin ravissa, ja laukanvaihdot puolestaan olivat hyvän mielen tehtävä molemmille. En tiedä, onko laukanvaihtojen harjoittelu sileällä meille varsinaisesti hyödyllistä, mutta olihan meillä kyllä hauskaa kun päästiin tekemään Vaken hyvin osaamia temppuja. Se tietysti jäi harmittamaan, ettei Vaken ravia saanut taaskaan venymään millin vertaa. Nyt kuitenkin parin huonomman viikon jälkeen Vake liikkuu taas onneksi pyöreänä ja notkeana, kunhan en yritä tuupata sitä liikaa eteenpäin. Edistystä sekin, ja jospa poni taas tästä vetreytyy kun mennään enemmän oikein päin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti