En päässyt tällä kertaa estetunnille tiistaina, mutta vahinko otettiin takaisin heti keskiviikkona kun menin Vakella oman open pitämällä estetunnilla. Viime viikolla tulikin mentyä Vakella vain estevalmennus ja maasto, ja niinpä edellisestä yhteisestä koulutreenistä oli jo lähes kaksi viikkoa. Valitettavasti tämä pieni tauko sileän treenissä kyllä näkyi ja tuntui. Vake liikkui kohtuullisen hyvin eteen, mutta oli etupainoinen pitkä pötkylä. Ohjautuvuuskin oli harvinaisen huonoa, mikä tuli esiin heti alkutunnin puomitehtävillä.
Puomeilla tosiaan aloitettiin. Käytössä oli aivan upouudet maa"puomit", jotka eivät suinkaan olleet tavallisia puupuomeja vaan jotain muovipäällysteisiä pehmeitä pötköjä. Vakea ei toki erinäköiset ja eri materiaalista valmistetut puomit hätkäyttäneet. Päinvastoin, hyvin pian se oppi että näihin puomeihin ei kavio kolahda eikä niitä tarvitse varoa senkään vertaa kuin yleensä. Ravissa se vielä asteli puomien yli kohtuullisen asiallisesti, vaikka kyllähän sitä sai hoputtaa ja kannustaa jotta askel venyi millinkään verran. Laukassa olikin sitten aivan toivotonta. Ylitimme puomisarjaa radan poikki kääntyen, ja neljän puomin sarja näin tiukalla kaarteella on meille aina muutenkin tosi haastava juttu. Vake luovuttaa niin helposti eikä edes yritä venyttää puomien yli, ja kun puomit olivat nyt näin harmittoman pehmeitä niin ponilta katosi aivan kaikki venymismotivaatio. Eipä omakaan ratkaisuni järin onnistunut ollut, sillä tuuppasin holtittomasti eteenpäin enkä tällä tavoin saanut askelta osumaan oikein ensimmäisellekään puomille. Kaarros pitkältä sivulta puomeille oli hankala ratsastaa, sillä liian jyrkkänä se söi laukkaa, kun taas yhtään oikaistessa Vake oikaisi omia aikojaan vielä lisää ja puski sisään niin ettei todellakaan päästy suoralle linjalle. Ei siinä ollut minkäänlaisia lähtökohtia onnistumiseen, ja Vake rymisteli puomisarjan läpi tyytyväisesti ravilla. Ei tämä uudelleen ja uudelleen yrittämällä parantunut, sillä ongelmat olivat niin perustavanlaatuisia. Vähän kyllä nauratti koko idea laittaa Vaken eteen pehmeitä maapuomeja.
Hyppelimme sitten verryttelytehtävinä suoraa linjaa ja sarjaa. Suora linja oli 17,5 metriä pystyltä okserille, ja ohjeena oli viisi laukkaa. Yllättäen tämä oli Vakelle turhan ahdas. Poni liikkui aika hyvällä imulla eteen, mutta samalla se oli pitkä ja matala ja niinpä minun oli hankala ehtiä lyhentää laukkaa linjalla. Ponin painuessa ensimmäisessä hypyssä pitkäksi veti se samalla minut mukaansa, enkä ollut hypyn jälkeen läheskään tarpeaksi nopeasti kroppa pystyssä ja ratsastamassa ponia ylös ja lyhyeksi. Niinpä okserilla oltiin aina enemmän tai vähemmän pohjassa. Sarja puolestaan oli lyhyt 6,40 metriä, mutta pienillä esteillä tässä sai silti venyä. Vaken venyminen tarkoitti sitten kirjaimellisesti aivan matalana viivana esteiden yli sujahtamista, ja sarjan jälkeen kynnettiin todella etupainoisena pötkylänä eteenpäin.
Hyppäsimme päivän radan saman tien 80 sentin korkeudessa. Vake liikkui kivan reippaasti eteenpäin, mutta eihän se ollut kyllä pätkän vertaa takajalkojen päällä vaan vyöryi pötkönä eteen ja tuntui venyvän joka hypyssä entistäkin pidemmäksi. Ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy, mutta laukka vaihtui vääräksi, ja kun sen korjaamisesta keskusteltiin aina seuraavaan päätyyn asti niin lähestymisessä suoralle linjalle tuli kiire. Linjalla Vake pääsikin taas venähtämään ekassa hypyssä aivan liikaa, ja niin oltiin okserilla pohjassa. Lähestyminen seuraavaksi tulevalle lävistäjäokserille onnistui kuitenkin kivasti, mutta hypyn jälkeen puksutettiin niin matalana että hädin tuskin onnistuin ohjaamaan kaarevan linjan seuraavalle esteelle ja tässä tuli hurjaa kiemurtelua. Sarja meni muuten hyvin, mutta kyllähän se matalana kyntäminen häiritsi. Saimmekin mennä koko radan vielä uudestaan, kun ei ensimmäinen kierros mikään loistosuoritus ollut. Toinen rata onnistui sentään vähän paremmin. Ekalla esteellä tuli taas ärsyttävästi väärä laukka, mutta sain sen nopeammin korjattua ja ehdin suoralla linjalla ainakin yrittää lyhentämistä. Kaarevalla linjalla sain kiemurtelut pois ja selkeämmin ohjattua pystylle. Parempi kierros, mutta ei suinkaan meidän parasta osaamista eikä millään muotoa ryhdikästä menoa.
Täytyy myöntää, että pieni katko sileän treenissä oli jättänyt jälkensä. Poni röhnötti niin pahoin etuosansa päällä, että olihan vaan kaikki kömpelöä. Vake osaa liikkua ja hypätä ryhdikkäämminkin, mutta hyvin äkkiä se lösähtää toivottomaksi pötkyläksi ilman säännöllistä kunnon koulutreeniä. Näköjään ohjautuvuudessa ja yleisessä kuuliaisuudessa tulee myös helposti taantumaa. Ehdottoman positiivista oli se, että Vake kuitenkin liikkui hyvällä energialla eteen ja ponnistuspaikkojen löytäminen oli kaikesta huolimatta melko sujuvaa. Kasikympin rata me nähtävästi selvitetään silloinkin kun on perusratsatus on ihan hunningolla, joten kaiken järjen mukaan paremmassa terässä ollessa pitäisi onnistua ysikymppi. Nyt vaan tarvitaan kunnon kurinpalautus sileällä harjoittelun merkeissä.
Puomeilla tosiaan aloitettiin. Käytössä oli aivan upouudet maa"puomit", jotka eivät suinkaan olleet tavallisia puupuomeja vaan jotain muovipäällysteisiä pehmeitä pötköjä. Vakea ei toki erinäköiset ja eri materiaalista valmistetut puomit hätkäyttäneet. Päinvastoin, hyvin pian se oppi että näihin puomeihin ei kavio kolahda eikä niitä tarvitse varoa senkään vertaa kuin yleensä. Ravissa se vielä asteli puomien yli kohtuullisen asiallisesti, vaikka kyllähän sitä sai hoputtaa ja kannustaa jotta askel venyi millinkään verran. Laukassa olikin sitten aivan toivotonta. Ylitimme puomisarjaa radan poikki kääntyen, ja neljän puomin sarja näin tiukalla kaarteella on meille aina muutenkin tosi haastava juttu. Vake luovuttaa niin helposti eikä edes yritä venyttää puomien yli, ja kun puomit olivat nyt näin harmittoman pehmeitä niin ponilta katosi aivan kaikki venymismotivaatio. Eipä omakaan ratkaisuni järin onnistunut ollut, sillä tuuppasin holtittomasti eteenpäin enkä tällä tavoin saanut askelta osumaan oikein ensimmäisellekään puomille. Kaarros pitkältä sivulta puomeille oli hankala ratsastaa, sillä liian jyrkkänä se söi laukkaa, kun taas yhtään oikaistessa Vake oikaisi omia aikojaan vielä lisää ja puski sisään niin ettei todellakaan päästy suoralle linjalle. Ei siinä ollut minkäänlaisia lähtökohtia onnistumiseen, ja Vake rymisteli puomisarjan läpi tyytyväisesti ravilla. Ei tämä uudelleen ja uudelleen yrittämällä parantunut, sillä ongelmat olivat niin perustavanlaatuisia. Vähän kyllä nauratti koko idea laittaa Vaken eteen pehmeitä maapuomeja.
Hyppelimme sitten verryttelytehtävinä suoraa linjaa ja sarjaa. Suora linja oli 17,5 metriä pystyltä okserille, ja ohjeena oli viisi laukkaa. Yllättäen tämä oli Vakelle turhan ahdas. Poni liikkui aika hyvällä imulla eteen, mutta samalla se oli pitkä ja matala ja niinpä minun oli hankala ehtiä lyhentää laukkaa linjalla. Ponin painuessa ensimmäisessä hypyssä pitkäksi veti se samalla minut mukaansa, enkä ollut hypyn jälkeen läheskään tarpeaksi nopeasti kroppa pystyssä ja ratsastamassa ponia ylös ja lyhyeksi. Niinpä okserilla oltiin aina enemmän tai vähemmän pohjassa. Sarja puolestaan oli lyhyt 6,40 metriä, mutta pienillä esteillä tässä sai silti venyä. Vaken venyminen tarkoitti sitten kirjaimellisesti aivan matalana viivana esteiden yli sujahtamista, ja sarjan jälkeen kynnettiin todella etupainoisena pötkylänä eteenpäin.
 |
| Annelle kiitos piirroksesta. |
Täytyy myöntää, että pieni katko sileän treenissä oli jättänyt jälkensä. Poni röhnötti niin pahoin etuosansa päällä, että olihan vaan kaikki kömpelöä. Vake osaa liikkua ja hypätä ryhdikkäämminkin, mutta hyvin äkkiä se lösähtää toivottomaksi pötkyläksi ilman säännöllistä kunnon koulutreeniä. Näköjään ohjautuvuudessa ja yleisessä kuuliaisuudessa tulee myös helposti taantumaa. Ehdottoman positiivista oli se, että Vake kuitenkin liikkui hyvällä energialla eteen ja ponnistuspaikkojen löytäminen oli kaikesta huolimatta melko sujuvaa. Kasikympin rata me nähtävästi selvitetään silloinkin kun on perusratsatus on ihan hunningolla, joten kaiken järjen mukaan paremmassa terässä ollessa pitäisi onnistua ysikymppi. Nyt vaan tarvitaan kunnon kurinpalautus sileällä harjoittelun merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti