torstai 28. helmikuuta 2013

Pikkuhyppyjä hieman hutiloiden

Helmikuun ratsastuskerrat jäivät harmittavan vähäisiksi kun flunssan takia peruuntui pari tuntia ja muilta kiireiltä ei ole lisätunneille ehtinyt (voin kertoa että väitöskirjan teko "silleen kevyesti oman työn ohessa" on oikeasti maailman huonoin idea). Syntymäpäivän kunniaksi päätin kuitenkin hemmotella itseäni ylimääräisellä estetunnilla, ja mikäs sen mukavampaa kuin että sain jälleen ratsukseni Eetun.

Alkuverryttelyksi ravailtiin ympyrän uralla kahden yksittäisen maapuomin yli. Eetu oli Eetuksi suhteellisen rennon oloinen. Myös laukassa verryteltiin kaarevilla teillä puomin ja pienen kavaletin parissa niin että ensin ylitettiin puomi lyhyellä sivulla uran sisäpuolella, tästä käännettiin pieni ympyrä puomin ympäri uralle palaten ja jatkettiin uraa pitkin pitkän sivun alkuun mistä käännettiin puoliympyrän kaari kentän keskellä olevan kavaletin yli. Tehtävä sujui ihan näppärästi, mitä nyt pariin kertaan viimeinen askel ennen puomia jäi hieman lyhyeksi ja kavaletilla ope varoitteli lähtemästä ylävartalolla liikaa mukaan "hyppyyn". Edettiin kuitenkin ihan hyvässä ja tasaisessa rytmissä ja kääntäminen ulkopohkeella tuntui toimivan hyvin.

Seuraava tehtävä oli oikeassa laukassa suora linja johon kuului viiden askeleen väli maapuomilta ristikkoesteelle. Tästä jatkettiin vielä puoliympyrällä kavaletille (kuvassa puomi, ristikko ja kavaletti numerot 3-5). Ekalla kierroksella tultiin puomille miniaskeleella, ja kun en välissä lähtenyt ratsastamaan eteen tämän jarruttelun jälkeen jäi etäisyys ristikolle hieman pitkäksi ja ponnistus lähti melko kaukaa. Pitkässä hypyssä Eetu onnistui tietysti taas vaihtamaan laukan vasemmaksi. Toisella kierroksella puomille tuli ponnistuspaikan sihtailua vieläkin enemmän, mutta nyt tiesin ratsastaa eteen niin että viisi askelta riittivät hyvään ponnistuspaikkaan. Hypyssä yritin pitää vasenta pohjetta takana ja näin estää Eetua heittämästä takaosaansa vinoon, mutta laukka vaihtui edelleen vasemmaksi. Kumma miten pari viikkoa sitten ei pikkuristikoilla ollut ongelmia oikean laukan säilyttämisessä, mutta nyt oli taas näin hankalaa vaikka kyseessä oli ihan yhtä pieni ristikko. Ope neuvoi suoristamaan koko linjalle paremmin, sillä osa ongelmaa oli se että puomille ei tultu ihan suorassa.

Seuraavana vuorossa oli laukanvaihtotehtävä, eli pieni ristikko-okseri lävistäjällä. Vaihto tapahtui vasemmasta oikeaan eli meille ainakin riitti haastetta. Kuvio alkoi jälleen ympyräkavaletilla, jonka jälkeen jatkettiin lävistäjälle (kuvassa 1 ja 2). Nyt alettiin tulla kavaletillekin ihan juureen pikkuaskeleella, ja heittäydyin itse turhan paljon ylävartalolla mukaan niin kuin kyseessä olisi isokin este. Uralla pyysin laukkaan vähän lisää kierroksia jotta hyppy okserille olisi sujuvampi. Lähestyminen ei ollut aivan esimerkillinen, sillä pientä kiemurtelua esiintyi ja loppujen lopuksi ajauduttiin kuitenkin melko lähelle, mutta pienehkö hyppy takasi sen että pääsin kääntämään hyvin oikealle ja Eetukin oli juonessa mukana niin että laukka vaihtui kuin vaihtuikin vasemmasta oikeaksi. Käännöksestä esteen jälkeen oikealle tuli tosin turhankin tiukka.

Viimeisenä tultiin vielä "rata" (kuvassa 1-4) joka alkoi ympyräkavaletilla vasemmasta laukasta, jatkui ristikko-okserilla laukkaa vaihtaen ja päättyi puomin ja nyt ristikosta pystyksi nousseen esteen suoraan linjaan. Loppuun sai vielä tarvittaessa ottaa ympyräkavaletin oikeasta laukasta. Tätä tultiin kaksi kierrosta, joista jälkimmäisellä nelospysty nousi tunnin maksimikorkeuteen eli 65 cm:iin. Aloituskavaletille tultiin molemmilla kerroilla harmittavasti juureen. Okserille lähestyminen onnistui ekalla kierroksella ihan nappiin, ja hyppy oli sujuva mutta laukka jäi vaihtumatta. Suoralla linjalla räpiköitiin puomilla niin että Eetu vaihtoi ristilaukkaan, ja näin ollen väli kohellettiin epämääräisesti mutta pystyn ollessa matala päästiin yli ihan kunnialla. Alas tultiin taas vasemmassa laukassa. Tämän sähläilyn jälkeen ratsastin loppuun vielä ympyräkavaletin, jolla sentään pysyttiin oikeassa laukassa. Toisella kierroksella ristikko-okseri sujui edelleen näppärästi. Ponnistuspaikka näytti jäävän kauas, ja ratkaisin tämän ihan oikein ratsastamalla hieman eteen niin ettei Eetun tarvinnut ottaa miniaskelta esteen juureen. Laukka vaan jäi pitkähkössä hypyssä taas vaihtumatta. Puomin ja pystyn linjalla tultiin edelleen puomille askelta liikaa sovitellen, ja sain taas pyytää hieman eteen jotta päästiin viidellä askeleella pystylle. Parempi suoritus kuitenkin kuin ekalla kierroksella, vaikka laukka vaihtui hypyssä edelleen vääräksi,

Pieniin estekorkeuksiin ja tehtävien näennäiseen helppouteen suhteutettuna ei tunti sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Laukka vaihtuu silloin kun ei pitäisi mutta ei vaihdu silloin kun pitäisi. Maapuomeille ja kavaleteille sihtailtiin askelta turhan tarkkaan ja Eetu otti mieluusti miniaskeleen sen sijaan että olisi venyttänyt puomin yli vähänkään kauempaa. Melkein tuntuisi siltä että paremmin meillä Eetun kanssa sujuu kun esteissä on vähän enemmän korkeutta. Ehkä siinä käy niin että puomeilla ja kavaleteilla ei oma keskittyminen ole yhtä hyvää kuin hieman korkeammilla esteillä, ja tämä sitten aiheuttaa kaikenlaista haparointia.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Tunari ja tahmatassu

Puomi- ja kavalettitunnille sain pitkästä aikaa Jukan. Hikeä (ja kyyneleitä?) oli siis tiedossa, sillä Jukka tahtoo olla aika lailla eteenpäin työnnettävä. Maneesin katolta suojakelin vuoksi tippuvien lumien suhinassa Jukan kaltainen rauhallisuus tosin tuntui mukavan turvalliselta ratsulta.

Alkuverryttelyssä yritin löytää Jukasta kunnollista etenemisvaihdetta mutta turhaan. Poni kyllä reagoi eteen, mutta vauhtia ei riittänyt kuin muutaman askeleen ajan ennen kuin meno hyytyi taas. Potkukelkka-periaatteella siis mentiin eli tönäisystä eteen mutta kohta on pakko taas tönäistä uudestaan. Ehkä olisin saanut heti alusta lähtien ratsastaa vielä tomerammalla otteella jotta Jukalle olisi käynyt saman tien selväksi että täällä muuten tehdään töitä. Nyt Jukan jumivaihteelle jääminen kostautui puomitehtävien pariin siirryttäessä.

Ensimmäinen puomitehtävä oli kahden puomin suora linja 24 metrin eli 7-8 askeleen välillä, ensin vasemmasta ja sitten oikeasta laukasta. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä Jukka tiputti raville kummankin puomin edessä. Askel puomeille ei ollut osumassa ihan kohdilleen, ja lähdin ehkä turhan paljon tuuppaamaan istunnalla eteen enkä älynnyt pitää pohkeitakaan tarpeeksi jämerästi mukana. Tästä viisastuneena onnistuin toisella kierroksella säilyttämään laukan kunhan otin vaarin open neuvosta istua pystyssä jopa hieman liikkeen takana ja pitää ylävartalon hiljaa. Lisäksi vielä niitä pohkeita ja vielä kerran pohkeita.

Seuraava tehtävä oli kahden puomin sarja lävistäjällä, tavoitteena jälkimmäisellä puomilla laukanvaihto oikeasta vasempaan. Lävistäjältä jatkettiin vielä viiden puomin innarisarjalle pitkän sivun suuntaisesti. Jukka lähti ihan energisesti liikkeelle, mutta puomien lähestyessä lähdin pohkeella varmistelemaan jolloin Jukka alkoikin jo ennen ensimmäistä puomia ihmetellä että laukanvaihtoakos se nyt pyytää (Jukka kun on se tallin näppärin lennosta vaihtaja), mikä johti vauhdin hidastumiseen ja näin taas ravattiin molempien puomien yli. Ei muuta kuin uudella tsempillä eteen kohti jumppasarjaa, mutta lähestymisessä kävi taas sama juttu eli viime hetken nohitus pohkeella ja raipalla sai Jukan vain hidastamaan. Asiaa ei auttanut myöskään se että en saanut istuntaa pidettyä tarpeeksi hiljaa vaan lähdin kohti ensimmäistä puomia usuttamaan ylävartalolla "hyppyä" ennakoiden. Ravattiin sitten tämäkin puomisarja, ja tässä vaiheessa teki jo mieli vajota maan alle tai vähintäänkin vaihtaa alkeisryhmään harjoittelemaan kuinka saadaan poni pysymään laukassa.

Sama tehtävä tultiin vielä uudestaan pari kertaa, mutta mukaan lisättiin nyt aloitus jo harjoitellulla suoralla linjalla (kuvassa 1-4). Viiden puomin sarjassa toinen ja neljäs nousivat pikkukavaleteiksi. Nyt sain Jukan ylittämään puomit enimmäkseen laukassa, vaikka usein täpärällä olikin niin että viimeiset askeleet ennen puomia tahtoivat mennä epätoivoisen nelitahtisiksi juuri ja juuri laukassa pysyen. Innarisarjalle tultiin aina sisään yhdellä raviaskeleella, mutta tästä napakasti pohkeella ja äänellä kannustaminen auttoi laukassa koko sarjan yli. Lävistäjällä ei laukanvaihto puomeilla onnistunut kaiken huomion mennessä laukan säilyttämiseen. Toki Jukka sitten vaihtoi sutjakkaasti lennosta. Kovasti yritin muistaa istua satulassa ja liikkeen takana ylimääräisiä heilumatta, mutta harmillisen usein istunta tahtoi puomin lähestyessä alkaa tuupata ponia eteen ja ennakoida. Ongelmana oli edelleen se että Jukka helposti tulkitsi pohjeavut ja raipan epämääräisiksi laukanvaihtoavuiksi ja alkoi hidastella vaihtoa valmistellen. Lähestymisistä tuli helposti myös vinoja Jukan tunkiessä oikea lapa edellä sivulle, mutta avuksi tähän ope vinkkasi naputtamaan kevyesti raipalla oikealle lavalle. Tästä kikasta olikin hyötyä, sillä kun Jukka ei päässyt karkaamaan oikean lavan kautta säilyi laukkakin lähestymisissä vaivattomammin. Sama rata tultiin vielä päinvastaisessa järjestyksessä (4-1), ja keskittymiseni oli jo siinä määrin herpaantunut että läskiksi meni taas ja ylitettiin melkein kaikki puomit ravaillen. Toisella yrittämällä tsemppasin sen verran että jotenkuten laukaten selvittiin koko rata läpi.

Tunnin jälkeistä olotilaa voi kuvailla lähinnä turhautuneeksi. On se nyt kumma kun en esteponi Jukkaa saa ylittämään puomeja laukassa, vaikka siihen pystyy jokainen jatkotuntilainenkin. Ihan sama ongelma on vaivannut puomi- ja kavalettiharjoituksissa viime aikoina joka kerta, kun ratsuiksi on sattunut Jussin, Mortin ja Jukan kaltaisia tapauksia jotka jarruttavat mieluiten raville heti jos ei askel tahdo täsmätä puomille tai ennenkaikkea jos ratsastaja tuuppii ja heiluu istunnalla sekä lähtee ennakoimaan ponnistusta. Ärsyttävän tiukassa vaan istuu tämä tapa alkaa heilua kuin heinämies siinä vaiheessa kun hevosesta puhti hiipuu tai ponnistuspaikka on jäämässä kauas. En sitten tiedä onko puutteita myös asenteessa niin etten vaan saa tahmailijoita vakuutettua siitä että nyt mennään eikä meinata.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Oikean laukan ongelma

Arvelin (ja toivoin) saavani estetunnille Eetun ja niinhän siinä kävikin. Tunnilla oli mukavasti vain viisi ratsukkoa.

Alkuverryttelyksi ravailtiin pituushalkaisijalla puomisarjan yli, tavoitteena hevosen pitäminen mahdollisimman suorana koko puomilinjan. Huomasin kyllä kuinka puomien päällä Eetu pyrki tunkemaan oikeaa kylkeä ulos sekä takaosaa vasemmalle, joten molempien pohkeiden kanssa sai olla hereillä. Kohta puomisarjan jälkeen lisättiin laukannosto ja ylitettiin yksittäinen puomi vuorotellen oikeassa ja vasemmassa laukassa. Tässä tehtävässä Eetu tahtoi mennä jännittyneeksi ja kiireiseksi niin että ravipuomeilla vauhti kiihtyi ja laukannostoon tuli kierros kierrokselta lisää ennakointia. Heti ravipuomien jälkeen saikin ottaa kunnon pidätteen ennen nostoa, mutta laukkapuomille päästiin enimmäkseen sopivaan ponnistuspaikkaan. Kertaalleen ponkaistiin oikeassa laukassa vähän kauempaa, jolloin lipsahdettiin ristilaukkaan.

Ensimmäiset hypyt otettiin maapuomin ja ristikon suoralla linjalla jossa väli puomilta esteelle oli 17 metriä eli noin viisi askelta. Ekalla kierroksella tultiin vähän turhan pientä laukkaa, jolloin väliin mahtui peräti kuusi askelta. Ope kehotti tulemaan viidellä jotta hyppy olisi sujuvampi. Seuraavalla yrityksellä ratsastin sitten vähän lisää kierroksia laukkaan jolloin ristikolle päästiin juuri passelisti viidellä askeleella. Ekan kierroksen pikkuhypyssä oikea laukka säilyi, mutta nyt hypyn ollessa isompi Eetu vaihtoi heti vasempaan laukkaan. Niin nätisti kuin viime viikon kavalettitunnilla sainkin Eetun pidettyä oikeassa laukassa ei sama onnistunut enää tällä kertaa. Tultiin sama linja vielä kahdesti ristikon noustua 60-70 cm pystyksi, ja lähestyminen sekä hyppy olivat edelleen sujuvia mutta Eetu jatkoi takaosan heittämistä hypyssä vasemmalle ja vasempaan laukkaan vaihtamista.

Seuraavaksi tultiin vasemmassa laukassa yhden askeleen sarjaa, jossa kahden pystyn välissä oli maapuomi auttamassa askeleen venyttämistä jälkimmäiselle osalle. Ensimmäisellä kierroksella sisäänhyppy ajautui juureen, jolloin Eetu joutui välissä venyttämään enemmän ja itse lähdin liioitellusti tuuppaamaan ylävartaloa jälkimmäiseen hyppyyn. Seuraava kierros olikin sitten nappisuoritus laukan sujuessa sopivasti eteen ja ponnistuspaikan osuessa kohdilleen. Tultiin sama sarja vielä kahteen kertaan niin että jälkimmäisenä osana oli okseri, ja molemmat suoritukset olivat oikein onnistuneita ponnistuspaikkojen sopiessa ja hyppyjen ollessa sujuvia. Ope varoitti kiertämästä vartaloa hypyssä vasemmalle, ja videolta tarkasteltuna tämä vartalonkiertämistaipumus näkyykin oikein selvästi samoin kuin Eetun tapa heittää hypyssä takaosansa vasemmalle. Ollaan me kyllä aikamoinen pari näine kierouksinemme.

Lopuksi hypättiin sama sarja vielä toiseen suuntaan eli okeri-puomi-pysty, ja jatkettiin tästä jo tutuksi tulleelle puomin ja pystyn viiden askeleen linjalle. Ekalla kierroksella sarja oli noin 65 cm korkeudessa, ja suoritus oli oikein sujuva lukuunottamatta laukan itsepintaista vaihtumista oikeasta vasempaan sekä sarjalla että vielä pystyllä. Viimeiselle kierrokselle sarjaa korotettiin 75 cm:iin, ja vaikka sisäänhyppy okserille tuli ehkä aavistuksen turhan lähelle ylittyi sarja tälläkin korkeudella oikein nätisti mutta vasempaan laukkaan vaihtaen. Maapuomille ei askel sattunut kunnolla kohdilleen, mikä söi laukkaa pois siinä määrin että tultiin pystylle kuudella askeleella pohjaan ja vinoon. Saatiin sakkokierros linjalle, ja nyt ponkaistiin puomi vähän kauempaa laukka vaihtaen mutta pystylle päästiin viidellä askeleella ja hyvällä hypyllä yli.

Suurimmaksi ongelmaksi tänään koitui siis tutusti oikea laukka, jonka Eetu vaihtoi säännönmukaisesti pois. Nähtävästi ongelma korostuu esteiden noustessa niin että kavaleteilla oikean laukan säilyttäminen vielä onnistuu mutta hypyn kasvaessa Eetu ehtii hypyssä paremmin vaihtaa kinttunsa uuteen järjestykseen. Hypyissä ja lähestymisissä pitäisi päästä ratsastamaan reilusti vasemmalla pohkeella jottei takaosa vipsahtaisi vasemmalle, mutta heti kun mennään kavalettikorkeuksista ylöspäin tulee mukaan liian monta muuta huolehdittavaa asiaa. Vääriä laukkoja lukuunottamatta hyppääminen sujui tänään kuitenkin oikein kivasti. Eetu kuunteli sopivassa määrin sekä ohjaa että pohjetta niin että esteille oli helppo tulla. Laukkakin tuntui toimivalta ja pehmeästi rullaavalta eikä nelitahtiselta. Positiivista oli myös se että Eetulle ei tuottanut mitään ongelmia venyä ponilaukassaan yhden askeleen sarjalle joka oli periaatteessa myös hevoslaukkaan sopiva. Maapuomi välissä oli tässä tietysti avuksi. Aikomukseni hypätä Eetulla 70 cm luokka kevään kisoissa saikin mukavasti vahvistusta, sillä tämänkertaisen perusteella ei tuon korkeuden pitäisi olla mikään ongelma sen enempää kuin todennäköisesti radalla vastaan tulevan yhden askeleen sarjankaan.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Neliöitä ja ympyröitä

Koulutunnilla ratsuna oli tällä kertaa Rappen.

Jatkettiin edelleen istuntateemalla kiinnittäen erityistä huomiota lonkankoukistajien rentouteen sekä korrektiin pohkeidenkäyttöön. Lisäksi mukaan otettiin jo vähän enemmän "temppuja" eli etuosan siirtoa takaosakäännöksenomaisesti. Tämä aloitettiin ratsastamalla päätyihin neliökuviota jossa neliön kulmat osuivat lyhyen sivun keskelle, kummallekin pitkälle sivulle sekä keskihalkaisijalle. Näissä kulmakohdissa oli tarkoitus kääntää hevosen etuosaa uuteen menosuuntaan takaosan ympäri. Tämä olisikin varmasti ollut erinomainen harjoitus Rappenin suoristamiseksi molempien pohkeiden väliin jos vaan kuskilla olisi riittänyt rahkeet ottaa tehtävästä kaikki hyöty irti. Kun ei riittänyt niin kiemurreltiin sitten menemään aika monella mutkalla ja oikealle lavalle kaatuen. Rappen kyllä parhaansa mukaan kuunteli ohjeita ja malttoi käännöksissä olla ryysimättä ulos tehtävästä, joten etuosa siirtyi ihan nätisti mutta yleensä takaosa kiepsahti saman tien karkuun ulospäin. Oikeaan kierrokseen oli myös vaikeuksia saada käännökseen asetus sisälle Rappenin pyrkiessä kulkemaan banaanina vasemmalle ja oikean lavan puskiessa karkuun. Käännökset paranivat hieman kun rauhoitin ja kevensin ratsastustani niin että hoidin käännökseen etupäässä istunnalla ja hienovaraisella ohjalla johtamisella.

Ravityöskentely oli sujuvampaa kuin käynnissä pakertaminen, ja Rappen alkoi laskea nenää alas sekä tulla pehmeämmin tuntumalle. Kunhan vaan tarpeeksi tarmokkaasti ratsastin pohkeesta eteen ettei ravi jäänyt ihan hiippailuksi niin ympyröillä nähtiin jopa hetkellistä pyöristymistä. Edelleen ongelmana oli vinous ja oikean lavan sisäänpuskeminen. Asettaminen oli aluksi vähän hajamielistä ottamista ja päästämistä, ja ope muistutteli pitämään ohjasta riittävän pitkään ja myötäämään vasta sillä hetkellä kun hevonenkin myötää. Vasemmassa kierroksessa asetus sisään oli helppoa, mutta ulkopuolelle olisi tarvittu vielä parempaa tukea pitämään oikea lapa aisoissa. Nyt ajauduttiin helposti tilanteeseen jossa ratsukon molemmat osapuolet olivat kyljestä linkussa vasemmalle oikean puolen pullistuessa pitkäksi ulos. Yritin keskittyä pitämään edes itseni suorassa sekä ajoittain asettamaan ulospäin, ja kunhan vaan suoruuden puolesta tuli jotain tolkkua niin pieniä pätkiä meno oli jo paremman tuntuista. Välillä mentiin ainakin vähäsen pyöreänä ja välillä taas paketin hajotessa kadotettiin sekin vähä.

Laukkaa työstettiin pääty-ympyrän ja alkutunnin "päätyneliön" välillä vuorotellen. Tehtävänä oli ratsastaa ympyrällä askelta pidemmäksi eteen ja neliöllä taas koota laukkaa. Nämä hifistelyt jätin kuitenkin suosiolla vähemmälle ja pyrin lähinnä vain saamaan Rappenin laukan kolmitahtisen pyöriväksi ja tasapainoiseksi. Aloituskierros oli vasen, ja tähän kierrokseen Rappen laukkasikin suorastaan yllättävän hyvin. Meno oli suhteellisen hallittua ja tasapainoista, ja Rappen hakeutui mukavan pyöreäksi tuntumalle kunhan pidin ulko-ohjan kädessä enkä antanut kaulan ylitaipua vasemmalle. Ympyrä- ja neliöuran välille en saanut kovin kummoista eroa Rappenin tunkiessa tähänkin suuntaan sisäpohjetta vastaan niin että taipuminen jäi puutteelliseksi. Laukassa oli kuitenkin pääasiassa ihan hyvä fiilis kun Rappen hakeutui liikkumaan enemmän oikein päin ja itse yritin rentoutua istumaan hevosta häiritsemättä.

Oikea laukka olikin sitten ihan toista maata: nelitahtista, kiireistä, lapa edellä puskemista pitkänä ja kuolaimen yllä. Laukattiin ympyrällä oikealle melko pitkä tovi, mutta eipä se siitä juuri paremmaksi muuttunut. Jotain olisi pitänyt omassa tekemisessä saada muutettua sen sijaan että jatkoin samaa toimimattomaksi havaittua sisäohjassa roikkumista ja sisäpohkeella kaivamista. Kokeilin vähän rauhoittaa lantion liikkumista laukan mukana ja pitää keskikroppaa napakampana, mutta tässä sai olla varovainen jottei Rappen tiputtanut raville.

Loppuverryttelyssä tavoitteena oli ratsastaa hevoset kunnolla eteen ja alas. Ympyröillä sain asetuksesta Rappenin välillä myötäämään ja venyttämään kaulaa pyöreänä eteen-alas, mutta koska edelleen suoruudessa ja pohkeiden läpimenossa oli puutteita ei muoto säilynyt tasaisena.

Suuret onnistumisen ja oivalluksen hetket jäivät tänään puuttumaan, mutta hyvää oli kuitenkin toimiva vasen laukka. Ope tuumasi että oli mukava nähdä Rappenin tarjoavan laukassa oikeita asioita ja yrittävän parhaansa mukaan. Muissa askellajeissa (ja laukassa oikealle) ei sitten oikein tullut valmista, mutta on meillä joskus huonomminkin Rappenin kanssa mennyt. Kaikki olisi niin paljon helpompaa jos hevonen ei olisi vino ja toispuoleinen ja jos kuski ei olisi ihan samalla tavalla vino ja toispuoleinen.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Suorempi poni, parempi mieli

Ilokseni sain kavalettitunnille Eetun. Kuullessani päivän treeniaiheena olevan laukanvaihdot ja suoristaminen en tosin ollut erityisen toiveikas tehtävien onnistumisen suhteen.

Kevyessä ravissa verrytellessä ope neuvoi hakemaan Eetulle eteen-alas muotoa jotta saataisiin poni venyttämään selkäänsä. Oikeaan kierrokseen mentiin enimmäkseen vasta-asettaen ja vasemmalle myötä- ja vasta-asetusta vuorotellen. Pikkuhiljaa Eetu alkoi hieman venyttää tuntumalle vasemman ohjan perässä. Näissä hetkissä olisin saanut ratsastaa enemmän pohkeesta kohti tuntumaa. Myötäyksen ajoituksissa ja oikean ohjan tuntumalla säilyttämisessä oli toivomisen varaa, mutta olin kuitenkin ihan tyytyväinen että sain Eetun edes hiukan rentoutumaan ja suoristumaan vasemmasta lavastaan.

Ensimmäinen kavalettitehtävä oli yksittäinen ristikko oikeassa laukassa pitkähköllä lähestymisellä. Arvelin oikean laukan säilyttämisen tuottavan vaikeuksia, sillä edellisillä hyppykerroillamme muutama viikko sitten Eetulla oli hyvin voimakas preferenssi vasempaan laukkaan niin että oikea laukka vaihtui hypyssä vähintään ristilaukaksi joka ikinen kerta. Valmistauduin käyttämään lähestymisessä ja hypyssä vasenta pohjetta ponin suorana pitämiseksi. Sain kuitenkin yllättyä iloisesti kun Eetu jatkoi ristikon jälkeen oikeassa laukassa, ja tämä toistui kaikilla kolmella hyppykierroksella. Lähestymiset sujuivat melko rennosti ja ristikon korkeuden ollessa ehkä 30 cm saattoi rauhassa keskittyä tasaisen rytmin säilyttämiseen ja ponin suoristamiseen.

Seuraava tehtävä oli kahden kavaletin linja 3-4 askeleen välillä vasemmassa laukassa. Ekalla kierroksella väli kävi neljällä hieman ahtaaksi niin että viimeinen askel jäi pieneksi, mutta jatkossa osasin jarrutella välissä kevyesti niin että neljä askelta oli rauhallisessa laukassa varsin sopiva. Eetu kuunteli hyvin sekä pidätteitä että pohkeita, joten tehtävä sujui hyvässä yhteisymmärryksessä. Istuntaan korjauksena ope kehotti jäntevöittämään hypyssä vatsalihaksia ja näin välttämään selän notkoutumista hyppyyn mukautuessa.

Seuraavana vuorossa oli neljän kavaletin tehtävä, joka sisälsi aiemmin yksittäisenä ratsastetut ristikon oikeassa laukassa ja 3-4 askeleen linjan, sekä lisäksi lävistäjäristikon jolla vaihdettiin laukka oikeasta vasempaan (kuvassa sinisellä kavaletit 1-4). Aloitus ristikolle oli hyvä ja oikea laukka säilyi edelleen. Lävistäjällä kuvittelin Eetun vaihtavan automaattisesti vasempaan laukkaan, mutta yllättäen näin ei käynytkään. Olin aika hämmästynyt, mutta siitäs sain kun aloin olettaa liikaa ja luotin Eetun valitsevan lempilaukkansa sen sijaan että olisin vaivautunut hypyssä vasenta laukkaa millään lailla varmistamaan. Ravin kautta laukan vaihdettuamme kahden kavaletin linja sujui oikein nätisti. Tultiin vielä toinen kierros, jolla edelleenkään ei laukka vaihtunut lävistäjäristikolla vaikka nyt olinkin jo paremmin hereillä. Ope varoitti kiertämästä vartaloa hypyssä vasemmalle niin voimakkaasti että paino itse asiassa putoaakin oikealle lonkalle.

Viimeisenä tehtävänä tultiin vielä ristikon ja kavaletin kahdeksikkoa (kuvassa punaisella) vaihtaen laukkaa ristikolla oikeasta vasempaan ja kavaletilla vasemmasta oikeaan, molemmat kahteen kertaan. Nyt onnistuin tuomaan Eetun ristikolle varsin suorana, ja ajatus hypyssä oli vasemmalle niin että Eetu vaihtoi laukan hienosti. Kavaletille en oikein edes uskaltanut toivoa vaihtoa takaisin oikeaan, mutta taas lähestyminen ja pieni johtaminen onnistuivat siinä määrin nappiin että oikea laukkahan sieltä napsahti. Luultavasti apua oli siitä että ratsastin kavaletille hieman vasenta reunaa kohti niin että pääsin hypyssä kääntämään vasemmalla pohkeella ja oikealla ohjalla. Toinen kerta ristikolle onnistui yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, mutta viimeisessä hypyssä kavaletille ponnistuspaikka ei ollut aivan paras mahdollinen ja alas tultiin ristilaukassa. Kokonaisuudessaan kuitenkin tehtävään saattoi olla oikein tyytyväinen kun neljästä vaihdosta kolme onnistui täysin puhtaasti. Onnistunut vasemmasta oikeaan vaihto onkin Eetun kanssa harvinaista herkkua.

Tunti tarjosi siis tänään useita ilonaiheita, päällimmäisenä se kuinka Eetu säilytti hypyissä oikean laukan aivan ongelmitta. Oikeastaan myös epäonnistumiset ekoissa vaihdoissa lävistäjällä olivat sinänsä positiivisia että ne kertoivat Eetun toispuoleisuuden vähentyneen kolmen viikon takaisesta. Kun jopa vaihto vasemmasta laukasta oikeaan onnistui niin on pakko vähän ihmetellä mitä Eetu on syönyt tai pikemminkin kuka sitä on jumpannut. Ehkä apua oli siitäkin että näin pikkuruisilla esteillä pystyin itse kunnolla keskittymään ponin suoristamiseen.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kehonhallinnan etsintä jatkuu

Keskiviikon tunti oli hyvin pitkälti toistoa sunnuntailta, sillä jatkettiin samoja istuntajuttuja ja hevonenkin oli sama eli Lenni.

Edelliskerran tapaan aloitettiin käynnissä ilman jalustimia pyrkien reiden takaosan lihasten käyttöön lonkankoukistajien pysyessä rentona. Ihan samat hankaluudet oli tänäänkin lonkkien riittävässä avaamisessa ja lonkankoukistajien rentouttamisessa. Vaikka viimeksi jo kuvittelin löytäneeni tunnin lopuksi tuntumaa oikeisiin lihaksiin ei alkutunnista vaan yksinkertaisesti ollut tarpeeksi notkeutta ja liikkuvuutta. Toki siellä hahmotuspuolellakin taisi olla ongelmaa.

Ravissa mentiin aluksi ilman jalustimia vasemmassa kierroksessa vuorotellen kevennystä ja harjoitusravia. Lenni liikkui reippaasti mutta herkästi apuja kuunnellen, ja tänään harjoitusravissa istuminen tuntui helpommalta joten pienen hetken kevennettyäni jäin istumaan satulaan. Lenni tosiaan kuunteli aivan pienimpiäkin apuja, ja sain olla tarkkana apujen kevyenä pitämisessä jotta hyvä fiilis säilyi eikä hevonen jännittynyt. Ympyröillä koettiin ihan mukavia hetkiä Lennin hakeutuessa pyäreäksi tuntumalle, ja tällöin oli istunnankin kanssa helpompaa kun hevonen liikkui enemmän oikein päin. Ravissa kuski alkoi lämmetä sen verran että lonkkia sai paremmin auki, ja touhussa oli jo vähän enemmän "takareisillä ratsastamisen" ideaa. Etenkin ympyröillä sain aktiivisesti estää vartalon sisään kiertymistä ja huolehtia ulkokyljen napakkana säilyttämisestä, ja tässä onnistuessani palkintona oli suorempana liikkuva hevonen. Ope kehotti vielä tuomaan ylävartaloa aavistuksen pystympään ja joustamaan liikkeeseen paremmin lantiosta jotta ylävartalo pysyisi hiljaa.

Suunta vaihdettiin käynnin kautta oikealle ja ravattiin nyt jalustimet jalassa keventäen. Lonkkien osalta löytyi jo parempi tuntuma hevosen ympärillä istumisesta, mutta jalustimien kanssa harhauduin koko ajan keventämään etukumaraan. En saanut etukumaraa korjattua kuin hetkellisesti, vaikka ope yrittikin neuvoa keventämään ylävartalon lantion päällä säilyttäen ja vatsaa eteen ja ylös ajatellen. Aiempi mukavan harmoninen meno Lennin kanssa katosi myös johonkin, ja Lenni ravasi jännittyneen oloisena ja alta pois kiirehtien. Näin jouduin myös keskittymään hevoseen enemmän mikä söi huomiota pois istunnasta.

Laukkatyöskentely hoidettiin pääty-ympyröillä tauottaen välillä käyntiin ympyrän sisäpuolelle. En tiedä onko vika laukannostoavuissani vai missä, mutta heti kun yritin lähteä nostamaan laukkaa käynnistä sai Lenni sunnuntain tapaan jumituskohtauksen eikä olisi liikkunut kuin sivulle tai taakse hermostuneesti kuolainta pureskellen. Välillä päästiin käynnissä eteen kunhan pyysin kevyesti ja pakottamatta, mutta heti kun palasin laukannostoyrityksen pariin tuli taas stoppi. Kun lopulta laukka nousi käynnistä tapahtui se ihan kevyillä avuilla ja helposti, joten en aivan ymmärrä mistä tässä stoppailussa on kyse ja mikä olisi ollut oikea lähestymistapa asiaan. Kovin voimakkaasti en tohtinut Lenniä lähteä komentamaan, sillä se tuntui ahdistuvan vain sitä enemmän mitä voimakkaampaa pohjetta käytin, eikä raipastakaan ollut mitään apua. Lopulta tosiaan Lenni nosti laukan niin kuin ei mitään ongelmaa olisi ollutkaan. Kierros oli vasen, ja tähän suuntaan Lenniä sai jopa hoputella laukkaamaan reippaammin eteen. Ratsastus pohkeesta kohti tuntumaa sekä vakaa ulko-ohjan tuki yhdessä kääntävän ulkopohkeen kanssa saivat Lennin hetkittäin pyöristymään nätisti, joten laukkaan löytyi oikein mukavan oloisia askeleita joista pääsin Lenniä kehumaan.

Oikeaan kierrokseen nostin laukan ensin vähän turhan napakoilla avuilla niin että Lenni lähti eteen aika lennokkaasti, ja hetken aikaa meni laukan rauhoittamiseen. Hevosen ollessa pinkeän oloinen jännittyi sitten istuntakin. Kun käytiin välillä käynnissä huokaisemassa ei Lenni enää olisikaan nostanut laukkaa, vaan taas jumitettiin ja peruutettiin. Tähän säätämiseen kului jokunen minuutti ennen kuin päästiin raviin ja siitä laukkaan. Kyllä taas otettiin luulot pois ratsastajalta kun niinkin yksinkertainen asia kuin eteenpäin ravaaminen ei tahtonut onnistua. Kun lopulta sain Lennin neuvoteltua laukkaan oli meno melko jännittyneen oloista, ja tähän kierrokseen Lenniä sai pikemminkin pidätellä ja rauhoitella kuin pyytää eteen. Kunnollista rentoutta ja pyöreyttä ei tahtonut enää löytyä, ja hevosen huomio keskittyi apujen sijaan turhan paljon ulkoisiin tekijöihin kuten maneesin oveen. Hieman yllättäen vartaloon tuli liikaa sisäkiertoa vaikka kierros olikin oikea. Mahdollisesti tämä johtui yrityksistäni avata oikeaa lonkkaa ja hakea oikean jalan paikkaa taaemmas kuten ope kehotti. Vasen käsi kuulemma liikkui liikaa laukan mukana, joten ei ihme ettei ulko-ohjaan tahtonut löytyä kunnollista tuntumaa.

Loppuraveissa kevensin taas toivottomassa etukumarassa ja edelleen sisälle oikealle kiertyen. Lenni oli alkuun jännittynyt ja kiireinen, mutta alkoi ympyröillä rentoutua ja kuunnella sekä venyttää kaulaa hieman eteen-alas. Saatiin loppuun ihan mukavia pätkiä Lennin pyöristyessä ja rentoutuessa, tosin asetus oikealle ei tainnut vieläkään tulla ihan rehellisesti niskasta. Hevonen tuntui hyvältä mutta oma istunta aika kaamealta. Lonkat oli kyllä nyt alkutuntia paremmin auki, mutta ylävartalon asentoa en sitten saanutkaan keventäessä luontevasti kohdilleen. Vakiovirhettäni toistaen lähdin siis seuraamaan hevosta eteen ja alas ylävartalolla sen sijaan että olisin vain antanut tilaa kädellä myödäten. Voin kuvitella että jos Lenni olisi tehnyt äkkistopin olisin sukeltanut saman tien kaulan oikealta puolelta nenä edellä maahan.

Istunnan suhteen ei kai auta muu kuin treenata ja treenata lisää. Lonkankoukistajien venyttelyssä olisi urakkaa myös. Lenniin kyllä tykästyin tällä kertaa vielä enemmän, vaikka laukannostoissa stoppailut olivatkin hyvin kiusallisia. Ehkä tässä hevosessa on oudolla tavalla mukavaa juuri sen herkkyys ja haastavuus, joiden ansiosta saa aina välittömästi palautetta sekä omista virheistä että omista onnistumisista. Lennin satulassa pääsee myös opettelemaan kevyillä avuilla ratsastusta, sillä sen kanssa homma lähtee nopeasti menemään päin prinkkalaa siinä vaiheessa kun apujenkäyttöä erehtyy tarpeettomasti voimistamaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Istuntatunti uudella tuttavuudella

Harmillinen flunssa piti poissa ratsailta reilun viikon verran, mutta tänään pääsin onneksi taas omalle tunnilleni. Päivän ratsu Lenni oli melkoinen yllätys, sillä vaikka Lenni on kuulunut kalustoon pian vuoden verran ei sitä minulle ole vielä aiemmin laitettu. Olen ymmärtänyt että herkkä Lenni vaatii ratsastajan kädeltä erityistä pehmeyttä ja vakautta, ja näin ollen on aika ilmiselvää että minä en ole sille erityisen sopiva ratsastaja. Odotukset yhteistyömme suhteen olivat siis aika matalat, vaikka ihan mielenkiinnolla lähdinkin Lenniä kokeilemaan. Satulointi onnistui täysin ongelmitta, joten nähtävästi Lenni on päässyt yli satulatraumoistaan. Suitsien kanssa oli puolestaan pieniä hankaluuksia, sillä Lenni ei suostunut ottamaan kuolaimia suuhunsa kuin vasta leipäpalan kanssa houkuttelemalla.

Tällä kertaa vuorossa oli aina tarpeellinen istuntatunti. Erityistarkkailussa tänään oli jalkojen asento ja pohkeen käyttö, vaikka kuten ope huomautti ei istunta tokikaan ole irrallisia palasia vaan kaikki osaset vaikuttavat toisiinsa. Oikeaoppisessa istunnassa etureisien ja lonkankoukistajien tulisi pysyä rentoina samalla kun reiden takaosan lihakset ovat aktiivisesti käytössä oikean asennon säilyttämiseksi. Takareiden lihaksia lähdettiin etsimään käynnissä ilman jalustimia. Teoriassa asia kuulosti helpolta ja ymmärrettävältä, mutta käytännön toteutus osoittautui vaikeaksi. Takareisien aktivoiminen ei tahtonut onnistua ilman että tämä johti myös etureisien, lonkankoukistajien ja pakaroiden jännittymiseen. En vaan onnistunut erottelemaan eri lihasryhmiä toisistaan, ja toisaalta jo ihan yleinen lihasten jäykkyys tuntui ottavan vastaan niin etten saanut riittävästi lonkkia auki ja takareisiä kiinni hevoseen. Lonkkien avaamisessa toki esiintyy jumia aina ja lonkankoukistajat on minulla jonkinlaisessa kestokrampissa, mutta tänään tilanne oli ehkä vielä tavallistakin pahempi yli viikon täydellisen urheilutauon ja paikallaanistumisen jälkeen. Lonkkien avaaminen ja takareiden lihasten käyttö johti itse asiassa kipuihin alaselässä vasemmalla puolella, eli ihan kaikki ei tuolla lantio-alaselkäakselilla ole kunnossa. Se nyt ei tietysti ole mikään uutinen. Jumia esiintyi paitsi omissa lihaksissa myös hevosessa, joka oli käynnissä kuin täi tervassa eikä välittänyt reagoida pohkeeseen lainkaan. Unohduinkin sitten puskemaan pohkeilla mikä johti helposti ei-toivottuun lonkankoukistajien jännittämiseen ja jalan nousemiseen ylös.

Myös ravissa mentiin aluksi ilman jalustimia. Lenni oli pohkeelle hidas myös raviin siirtymisessä, mutta kun raviin oli päästy liikkui se oikein reippaasti ihan itsekseen. Tehtävänä oli keventää ilman jalustimia, mikä sujuikin yllättävän hyvin. Tarkoitus olisi ollut päästä työntämään kevennys takareisistä sen sijaan että vetää itsensä ylös satulasta etureisillä ja näin jännittyy puristamaan polvella ja reidellä. Fyysinen rajoittuneisuuteni ei tietysti askellajimuutoksen myötä kadonnut niin että tämä olisi täysin onnistunut, mutta ilman jalustinten tukea keventäessä sain ehkä jo hieman paremmin takareisien lihaksia käyttöön. Lennikin vaikutti ravissa tyytyväisemmältä, ja ympyröillä se jopa hetkittäin rentoutui ja pyöristyi. Olin yllättynyt siitä ettei Lenni ollutkaan niin superherkkä kädelle vaan sieti tuntumaa ihan normaalin hevosen tapaan. Toki pyrin pitämään käden kevyenä ja tasaisena niin hyvin kuin pystyin. Vinoutta ja kiemurtelua Lennin menossa kyllä esiintyi, mutta tähän en ehtinyt kunnolla puuttua istunta-asioiden viedessä lähes kaiken huomion.

Kierros vaihdettiin vasemmaksi, ja otettiin jalustimet jalkaan. Käynnissä Lenni jumitti ja hidasteli jälleen, mutta topakka ratsastus pohkeesta kohti tuntumaa auttoi ainakin jonkin verran kiemurteluun sekä parhaassa tapauksessa johti hevosen pyöristymiseen. Jatkoin edelleen taistelua takareiden lihasten saamiseksi töihin ilman lonkankoukistajien aktivoitumista. Vasempaan kierrokseen lisäongelmana oli tavanomainen vartalon kiertyminen sisäänpäin, ja ties kuinka monennen kerran sai ope muistutella oikean kyljen napakkana pitämisestä. Oikeaa lonkkaa olisi pitänyt saada paremmin auki ja oikeaa jalkaa taaemmas. Kovasti yritin mutta taas tuli kropan jumit vastaan. Sain kuitenkin hetkellisesti oikaistua vartaloa suorempaan käyttäen apukeinona katseen kääntämistä ulospäin. Lennikin tuntui suoristuvan kunhan sain oman oikean kylkeni kuriin, ja ope sen niin hyvin sanoikin että kannattaa kokeilla korjata omasta kropasta se virhe jonka havaitsee hevosen liikkumisessa. Lenni siis oli puskenut kaula vasemmalle mutkalla oikeaa kylkeä ulos ympyrältä, mutta tämä korjaantui kun lakkasin puskemasta omaa oikeaa kylkeäni ulos ympyrältä.

Laukassa työskenneltiin pari ratsukkoa kerrallaan pääty-ympyrällä muiden ratsastaessa omatoimisesti käynnissä ja ravissa toisessa päädyssä. Omaa laukkavuoroa odotellessa meillä oli Lennin kanssa "pieniä" kommunikaatiokatkoksia niin etten ollut saada hevosta edes käynnistä raviin, kun taas ravissa Lenni tahtoi juosta jännittyneenä alta pois. Kokeilin sekä harjoitus- että kevyttä ravia, mutta kummassakaan ei tahtonut löytyä samanlaisia hyviä hetkiä joita aiemmin tunnilla oli ravissa koettu. Hevosen liikkuessa jännittyneenä ja väärinpäin oli istuntapalikoita hankala löytää paikoilleen ja ennen kaikkea saada oma kroppa rennoksi. Muutamaan otteeseen Lenni protestoi kieltäytymällä liikkumasta lainkaan eteen. Jumituttiin siis paikoilleen (muiden tientukkeeksi) hevosen suostuessa ainoastaan poikittamaan tai peruuttamaan. Näistä päästiin aina lopulta takaisin liikkeelle, mutta aika avuton olo oli hevosen päättäessä heittäytyä täysin yhteistyöhaluttomaksi. Ilmeisesti tällainen käytös ei kuitenkaan ole Lennille aivan ennenkuulumatonta. Kyseessä on kai jonkinlainen protestointi ratsastajan epätäydellistä istuntaa ja apujenkäyttöä kohtaan.

Laukassa meno oli jotenkin mutkattomampaa kuin ravissa, ja Lenni alkoi jopa rentoutua. Laukka oli vähän turhan kiireistä, ja ope kehottikin pyrkimään rauhallisiin pitkiin askeleisiin. Vasemmassa kierroksessa ohjeena oli pitää hevosen kaula suorassa ja pyrkiä kääntämään lähes kokonaan ulkoavuilla sisäkäden johtaessa tarvittaessa kevyesti etuosaa. Yritin siinä ehtiä suoristaa omaakin kroppaani joka oli taas linkkuuntunut vasemmalle. Ope kehotti myös rauhoittamaan ylävartalon liikettä sekä jäntevöittämään vatsalihaksia. Kai siinä ehdin ainakin jotain korjata oikeaan suuntaan, sillä lopulta palaset loksahtivat paikoilleen siinä määrin että Lenni suoristui ulkoapuja kuunnellen ja pyöristyi hienosti tuntumalle samalla kun kuskikin tuntui saavan jäseniään hieman parempaan järjestykseen. Opeltakin tuli kehuja hienoista laukka-askelista. Loppuverryttelyssä lähdin vielä hakemaan ravissa samanlaista hyvää menoa. Hieman oli epätasaista, mutta ympyröillä Lenni rentoutui ja pyöristyi sekä vastasi kivasti sekä kääntävään ulkopohkeeseen että taivuttavaan sisäpohkeeseen. Tässä vaiheessa tuntia oli kuskikin jo lämmennyt niin että lonkkien avaaminen onnistui edes hiukan paremmin, ja loppukäynnin aikana onnistuin vihdoin löytämään tuntumaa niihin paljonpuhuttuihin reiden takaosan lihaksiin.

Tulipahan taas ainakin konkreettinen muistutus siitä kuinka vaikeasta lajista tässä on kysymys. Hyvän istunnan saavuttaminen vaatii ymmärrystä ja hahmotusta juuri oikeiden lihasten aktiivisesta käytöstä ja samalla toisten lihasten rentona mutta jäntevänä säilyttämisestä, ja lisäksi pitäisi olla fyysiset edellytykset toteuttaa nämä asiat ilman kropan jäykkyyksiä ja vinouksia. Siinä sivussa pitäisi pystyä kommunikoimaan niinkin haasteellisen hevosen kuin Lennin kanssa. Tunnin keskivaiheilla esiintyneistä protestoinneista huolimatta yhteistyö Lennin kanssa sujui kuitenkin odotettua paremmin, joten loppujen lopuksi tunnista jäi ihan hyvä ja toiveikas mieli. Onnistumisen hetket kestivät ehkä vain muutamia askeleita kerrallaan, mutta olivat tämän hevosen kanssa sitäkin palkitsevampia.