Tunari ja tahmatassu

Puomi- ja kavalettitunnille sain pitkästä aikaa Jukan. Hikeä (ja kyyneleitä?) oli siis tiedossa, sillä Jukka tahtoo olla aika lailla eteenpäin työnnettävä. Maneesin katolta suojakelin vuoksi tippuvien lumien suhinassa Jukan kaltainen rauhallisuus tosin tuntui mukavan turvalliselta ratsulta.

Alkuverryttelyssä yritin löytää Jukasta kunnollista etenemisvaihdetta mutta turhaan. Poni kyllä reagoi eteen, mutta vauhtia ei riittänyt kuin muutaman askeleen ajan ennen kuin meno hyytyi taas. Potkukelkka-periaatteella siis mentiin eli tönäisystä eteen mutta kohta on pakko taas tönäistä uudestaan. Ehkä olisin saanut heti alusta lähtien ratsastaa vielä tomerammalla otteella jotta Jukalle olisi käynyt saman tien selväksi että täällä muuten tehdään töitä. Nyt Jukan jumivaihteelle jääminen kostautui puomitehtävien pariin siirryttäessä.

Ensimmäinen puomitehtävä oli kahden puomin suora linja 24 metrin eli 7-8 askeleen välillä, ensin vasemmasta ja sitten oikeasta laukasta. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä Jukka tiputti raville kummankin puomin edessä. Askel puomeille ei ollut osumassa ihan kohdilleen, ja lähdin ehkä turhan paljon tuuppaamaan istunnalla eteen enkä älynnyt pitää pohkeitakaan tarpeeksi jämerästi mukana. Tästä viisastuneena onnistuin toisella kierroksella säilyttämään laukan kunhan otin vaarin open neuvosta istua pystyssä jopa hieman liikkeen takana ja pitää ylävartalon hiljaa. Lisäksi vielä niitä pohkeita ja vielä kerran pohkeita.

Seuraava tehtävä oli kahden puomin sarja lävistäjällä, tavoitteena jälkimmäisellä puomilla laukanvaihto oikeasta vasempaan. Lävistäjältä jatkettiin vielä viiden puomin innarisarjalle pitkän sivun suuntaisesti. Jukka lähti ihan energisesti liikkeelle, mutta puomien lähestyessä lähdin pohkeella varmistelemaan jolloin Jukka alkoikin jo ennen ensimmäistä puomia ihmetellä että laukanvaihtoakos se nyt pyytää (Jukka kun on se tallin näppärin lennosta vaihtaja), mikä johti vauhdin hidastumiseen ja näin taas ravattiin molempien puomien yli. Ei muuta kuin uudella tsempillä eteen kohti jumppasarjaa, mutta lähestymisessä kävi taas sama juttu eli viime hetken nohitus pohkeella ja raipalla sai Jukan vain hidastamaan. Asiaa ei auttanut myöskään se että en saanut istuntaa pidettyä tarpeeksi hiljaa vaan lähdin kohti ensimmäistä puomia usuttamaan ylävartalolla "hyppyä" ennakoiden. Ravattiin sitten tämäkin puomisarja, ja tässä vaiheessa teki jo mieli vajota maan alle tai vähintäänkin vaihtaa alkeisryhmään harjoittelemaan kuinka saadaan poni pysymään laukassa.

Sama tehtävä tultiin vielä uudestaan pari kertaa, mutta mukaan lisättiin nyt aloitus jo harjoitellulla suoralla linjalla (kuvassa 1-4). Viiden puomin sarjassa toinen ja neljäs nousivat pikkukavaleteiksi. Nyt sain Jukan ylittämään puomit enimmäkseen laukassa, vaikka usein täpärällä olikin niin että viimeiset askeleet ennen puomia tahtoivat mennä epätoivoisen nelitahtisiksi juuri ja juuri laukassa pysyen. Innarisarjalle tultiin aina sisään yhdellä raviaskeleella, mutta tästä napakasti pohkeella ja äänellä kannustaminen auttoi laukassa koko sarjan yli. Lävistäjällä ei laukanvaihto puomeilla onnistunut kaiken huomion mennessä laukan säilyttämiseen. Toki Jukka sitten vaihtoi sutjakkaasti lennosta. Kovasti yritin muistaa istua satulassa ja liikkeen takana ylimääräisiä heilumatta, mutta harmillisen usein istunta tahtoi puomin lähestyessä alkaa tuupata ponia eteen ja ennakoida. Ongelmana oli edelleen se että Jukka helposti tulkitsi pohjeavut ja raipan epämääräisiksi laukanvaihtoavuiksi ja alkoi hidastella vaihtoa valmistellen. Lähestymisistä tuli helposti myös vinoja Jukan tunkiessä oikea lapa edellä sivulle, mutta avuksi tähän ope vinkkasi naputtamaan kevyesti raipalla oikealle lavalle. Tästä kikasta olikin hyötyä, sillä kun Jukka ei päässyt karkaamaan oikean lavan kautta säilyi laukkakin lähestymisissä vaivattomammin. Sama rata tultiin vielä päinvastaisessa järjestyksessä (4-1), ja keskittymiseni oli jo siinä määrin herpaantunut että läskiksi meni taas ja ylitettiin melkein kaikki puomit ravaillen. Toisella yrittämällä tsemppasin sen verran että jotenkuten laukaten selvittiin koko rata läpi.

Tunnin jälkeistä olotilaa voi kuvailla lähinnä turhautuneeksi. On se nyt kumma kun en esteponi Jukkaa saa ylittämään puomeja laukassa, vaikka siihen pystyy jokainen jatkotuntilainenkin. Ihan sama ongelma on vaivannut puomi- ja kavalettiharjoituksissa viime aikoina joka kerta, kun ratsuiksi on sattunut Jussin, Mortin ja Jukan kaltaisia tapauksia jotka jarruttavat mieluiten raville heti jos ei askel tahdo täsmätä puomille tai ennenkaikkea jos ratsastaja tuuppii ja heiluu istunnalla sekä lähtee ennakoimaan ponnistusta. Ärsyttävän tiukassa vaan istuu tämä tapa alkaa heilua kuin heinämies siinä vaiheessa kun hevosesta puhti hiipuu tai ponnistuspaikka on jäämässä kauas. En sitten tiedä onko puutteita myös asenteessa niin etten vaan saa tahmailijoita vakuutettua siitä että nyt mennään eikä meinata.