Kurveja ja koukkauksia

Maanantain tunnin kohdalla luki "puomitunti" ja ratsukseni tuli Aasia. Päivän tehtävät rakentuivat pituushalkaisijalle rakennetun kolmen pikkuesteen jumppasarjan ympärille. Puomit jäivät maksimissaan noin 40 sentin korkeudelle, mutta esteissä oli kuitenkin tolpat, mistä oli varmasti apua tiukimmissa kääntämistehtävissä.

Aluksi ylitimme maassa olevat puomit ravissa, minkä jälkeen ne nostettiin kannattimilleen ja jumppalinja ylitettiin muutamia kertoja laukassa. Kuhunkin sarjaväliin tuli yksi laukka-askel, ja vielä sarjan jälkeen seurasi kolmen askeleen päässä maapuomi samalla suoralla linjalla. Maapuomin jälkeen tehtävänä oli jarruttaa ja pysäyttää hevonen suoraan kohti lyhyen sivun keskikohtaa. Ensimmäinen kierros meni Aasialta esteitä ihmetellessä, mutta niiden tultua tutuksi laukattiin linjan yli reippaasti ja epäröimättä. Ongelmaksi koitui oikeastaan liiankin innokas meno, eli pysäyttäminen sarjan jälkeen ei onnistunut aivan virtaviivaisesti. Sain kyllä Aasian pysähdykseen turpa seinää vasten, mutta jarrutus tapahtui kovasti kiemurtaen. Osa ongelmaa tuntui olevan se, että sarjalla Aasia sai laukata varsin reippaasti eteen venyäkseen väleihin halutuilla askelmäärillä. Tästä sujuvasta laukasta se ei tietenkään aivan äkkiä tullut kiinni.

Seuraavaksi jatkoimme eksoottisemmilla lähestymisillä, eli hyppäsimme nyt lävistäjillä vinottain sarjan ensimmäisen esteen sekä toisesta suunnasta keskimmäisen esteen. Aasia ei vinolähestymisistä hämääntynyt, vaan laukkasi puomien yli edelleen hyvällä imulla. Oikeasta vasempaan jopa laukanvaihto onnistui näppärästi. Seuraava tehtävävariaatio oli jo haastavampi, sillä nyt hypättiin ensimmäinen este vinottain laukkaa vaihtamatta, käännettiin sen jälkeen voltti seinälle ja tästä heti vinottain keskimmäiselle esteelle, jolla vaihtui laukka. Tämän jälkeen seurasi samanlainen voltti seinälle toiseen suuntaan ja lähestyminen vinottain viimeiselle esteelle. Ohjeena oli tietenkin pitää poni tarpeeksi rauhallisessa tempossa, sillä kaahaten eivät näin tiukat käännökset onnistuisi. Selvisimme kuitenkin tehtävästä paremmin kuin osasin odottaakaan. Aasia kääntyi ihan näppärästi ja pysyi reiteillä, laukassa säilyi energia ja laukka myös pysyi yllä tiukoista kurveista huolimatta. Ensimmäisen voltin lopulla käytiin hetkellisesti ravissa kun ei tasapaino riittänyt, mutta muuten mentiin oikein sujuvasti ja näppärästi ja aina tuli myötälaukkakin joka puomilta.

Käännöstehtäviä tuli vielä lisää, sillä seuraavaksi kurvasimme pitkältä sivulta U-käännöksen toisen ja kolmannen esteen väliin ja hyppäsimme edessä olevan kahden esteen sarjan. Haasteena oli siis saada energia säilymään kaarroksessa sekä hevonen nopeasti suoraksi, jotta yhden askeleen sarjaväli onnistuisi sujuvasti näin tiukasta lähestymisestä. Aasia hanskasi myös tämän tehtävän näppärästi, sillä ajatus eteenpäin säilyi hyvin koko ajan ja kaarteesta puomeille suoristaessa poni lähti pohkeesta napakasti eteen. Kohtalaisen suoraksikin onnistuin sen saamaan.

Tunnin päätteeksi saimme tiukimpien käännöstehtävien jälkeen mennä vielä vähän helpomman pätkän. Nyt pitkältä sivulta käännettiin voltti sarjan keskimmäisen esteen yli, sitten laukattiin päädyn kautta koko sarjan yli suoraan suuntaa vaihtaen, käännettiin toiselta pitkältä sivulta taas voltti keskimmäisen esteen yli, ja lopuksi vielä laukkailtiin molemmista suunnista vinolähestymiset keskimmäisen esteen yli. Tämäkin sujui ihan asiallisesti, tosin pidemmillä laukkaosuuksilla Aasia pääsi venähtämään jo turhankin pitkäksi, ja tipahdettiin jossain kurvissa raville. Muuten poni kyllä meni tasaisesti kuin juna eteenpäin.

Olipa oikein hauska tunti, ja tällaisia tiukkaakin tiukempia käännöksiä on turvallista treenailla kavalettikorkuisilla esteillä. Aasia yllätti oikein positiivisesti, kun se oli käännöksissä niin näppärä ja koko ajan tilanteen tasalla. Siitä on kyllä paljon apua, että ponilla on riittävästi omaa energiaa, joka ei tiukoissakaan kurveissa hyydy.

Tuttuakin tutumpaa

Maanantain tunnille minulla oli vapaus valita ratsu kolmesta kivasta vaihtoehdosta. Vaikean valinnan tulos oli lopulta Vake. Tunnilla mentiin puomeja, ja ajattelin, että samalla tämä toimisi jonkinsorttisena sileän treeninä Vaken kanssa. Kouluratsastushommat kun ovat jääneet Vaken osalta viime viikkoina hieman paitsioon, mikä ei ole hyvä juttu, sillä se alkaa ennen pitkää näkyä hyppäämisessäkin. Tunnin alussa Vake oli kovasti kiusaantunut ilmeisesti ötököistä, ja puri kuolainta sekä nakkeli niskojaan. Helpotukseksi sille haettiin tallista turpaverkko sierainten päälle, ja verkon kanssa kuolaimen pureminen loppui kokonaan ja pään heiluttelukin rauhoittui lähes täysin.

Ratsastimme aluksi tavanomaista suoraa puomilinjaa 17 metrin etäisyydellä, ensin ravissa ja sitten laukassa. Laukassa oli tarkoitus tulla hieman askelta lyhentäen, mikä Vakelle tarkoitti kuutta askelta. Sopiva laukka löytyikin lähes automaattisesti, joten tämä oli helppo nakki. Tätä samaa tehtävää on höylätty Vaken kanssa niin monet kerrat. Keskityinkin oikeastaan enemmän ratsastamiseen puomitehtävän ulkopuolella, ja koetin taivutella sekä ratsastaa Vakea pyöreäksi. Näin alkutunnista oli vielä vähän nihkeää tämän suhteen, ja Vake tuntui hieman makaavan ohjalla sekä etuosan päällä.

Seuraavassa tehtävässä oli jo hieman enemmän haastetta, sillä nyt ratsastimme suurella ympyrällä kolmen puomin sarjan yli. Ravissa sain patisetella liikettä eteenpäin ja askelta venymään, sillä aluksi Vake tapasi ottaa ainakin toiseen puomiväliin töksähtävän lisäaskeleen. Pohjetta, pohjetta lisää, ja ravi alkoi sitten parantuakin niin että puomit ylittyivät sujuvasti ja joustavalla askeleella. Samalla alkoi myös etuosa tuntua pikkuhiljaa kevyemmältä ja liikumiseen tulla pyöreyttä. Ratsastimme ympyräpuomeja myös laukassa. Laukka pyöri nyt hyvin, ja Vake venyi puomien yli oikein asiallisesti. Ei tietoakaan kömpelöydestä tai puomeilla jarruttelusta, vaan laukka ponnisti hyvin puomilta toiselle. Perinteisesti ongelmalliseksi kokemani tehtävä sujui nyt siis oikein hienosti.

Harjoittelimme vielä muutamat laukanvaihdot lävistäjäkavaleteilla. Näissä ei tietenkään ollut meille mitään vaikeaa, vaan Vake vaihteli laukat ihan ilmaiseksi eikä minun tarvinnut tehdä yhtään mitään. Niinpä ope sovelsi meille sitten hieman vaikeamman tehtävän, eli saimme hypellä kahdeksikolla noin 60-senttistä pystyestettä, joka oli sijoitettu lävistäjälle. Oikeasta laukasta esteelle pääsi väljällä tiellä, mutta hypystä piti kääntyä melko tiukasti vasemmalle, ja vasemmassa laukassa lähestymiskaarre aidalta oli melko pieni. Tässä sainkin sitten johtaa ja kääntää enemmän, enkä vain matkustella kyydissä. Vake kyllä vaihteli laukat tälläkin tehtävällä, kunhan aina hypyssä varmistin sille uuden suunnan.

Lopuksi työskentelimme vielä hetken ravissa taivutellen hevosia kolmikaarisella kiemurauralla. Vake oli nyt tunnin lopussa mukavan notkea ja pehmeä, ja sanoisin jopa, että ryhdikäskin. Muoto oli mukavan pyöreä, ja Vake tuntui myös kantavan etuosaansa aika hyvin. Pohkeella pääsi siis ratsastamaan askelta pidemmäksi ja selkää ylöspäin, sen sijaan että liike olisi vyörynyt pohkeesta vain etuosan päälle ja tyssännyt saman tien siihen. Ei hullumpaa! Tunnilla ei tullut varsinaisesti mitään uutta, mutta olihan se mukavaa mennä Vakella ja todeta, että sen kanssa homma toimii ihan kohtalaisesti. Kyllä Vaken kanssa tuntuu aina siltä kuin oman hevosen selkään nousisi, ja sillä ratsastaminen on niin tuttua ja kotoisaa (myös niiden ongelmakohtien osalta). Minulla ei koskaan ole ollut omaa hevosta, joten tällaiselle tuttuusasteelle en ole koskaan aikaisemmin minkään hevosen kanssa päässyt.

Minä ohjaan, poni tekee loput

Tällä viikolla Vake sai pitää huilivuoron tiistain estetreeneistä, ja sen sijaan menin Pian valmennukseen Tuutilla. Olimme Annen kanssa ryhmässä kahdestaan. Maneesissa odotti aikamoinen viidakko puomeja, ja tunnilla keskityttiinkin edelleen tekniikkatreeniin kavaleteilla ja matalilla esteillä. Tämän tyyppistä harjoittelua onkin varmaan luvassa suurin osa talvikaudesta.

Verryttelyjen jälkeen aloitimme hankalan näköisellä ravipuomitehtävällä. Puomeja oli pitkä sarja, joka kiemursi loivan S:n muotoisen tien. Väleihin ei tullut yhtään askeleita, vaan joka askeleella ylittyi puomi ja samalla piti kääntää ja taivuttaa. Ensimmäisellä kierroksella en ollut tarpeeksi skarppina kääntämässä vaan Tuutti lipsahti kaarteesta ulos viimeisten puomien ohi, mutta sitten pääsimme molemmat jyvälle tehtävästä ja puomien ylitys alkoi sujua helposti. Tuutti tuntui hoksaavan idean oikein hyvin, ja kiemursi puomisarjaa mukaillen notkeat ja sujuvat kaarteet tahdikkaassa ravissa. Tämän harjoituksen osalta olimme tänään mallioppilaita.

Menimme ensin yksittäin myös muita päivän tehtäviä. Ensin loikimme lävistäjällä olevaa kolmen kavaletin jumppasarjaa. Innarivälit näyttivät minusta jotenkin pitkiltä, mutta Tuutti mennä hujahti sarjan yli ennen kuin ehdin huomatakaan. Vaken kanssa on tällaisilla sarjoilla tottunut puskemaan ja varmistelemaan joka välissä eteen, mutta Tuutti loikki kavaletit huomattavasti kevyemmin ja ketterämmin. Samoin kävi myös seuraavaksi hypättävällä pitkän sivun suuntaisella jumppasarjalla, jolla oli kolme pientä pystyä ja jokaisessa välissä yksi laukka-askel puomin yli. Toin Tuutin sarjalle vähän liikaakin ajaen, sillä odotin välien olevan pitkiä ja vaativan oikein sujuvan sisääntulon. Tuutti selvitti tietysti tämänkin jumppasarjan ketterästi, mutta väleissä olisin saanut vähän rauhoitellakin laukkaa. Eteenratsastusta ei tarvinnut nyt näin liioitella, vaan riitti että toin ponin estelinjalle riittävän sujuvassa perustempossa.

Neljäs osatehtävä tänään oli suora linja, jolla oli maapuomilta kolme laukkaa okserille ja okserin jälkeen taas kolme laukka toiselle maapuomille. En tiedä näiden välien metrimäärää, mutta Tuutille ensimmäinen väli oli pitkä ja siinä piti ratsastaa eteen jotta askel venyi riittävästi. Jäljempi väli puolestaan tuppasi jäämään hieman ahtaaksi, kun ensin oli tultu eteen sujuen ja otettu okserille isompi hyppy. Saimme tikattua kolme askelta tähänkin, mutta poni olisi pitänyt saada silti nopeammin kiinni esteen jälkeen. Tässä näkyi taas se, että jäin hypyn jälkeen liian pitkäksi aikaa irti satulasta. Esteen jälkeen piti siis keskittyä oikaisemaan ylävartalo pystyyn ja siten hieman jarruttaa laukkaa ennen maapuomia. Tähän jäi vielä parannettavaa, varsinkin siltä osin että olisin saanut takamuksen tiiviimmin penkkiin. Linjalle sisään tullessa piti sen sijaan olla tarkkana, että Tuutti ei kovin pahasti puskenut ja oikaissut kaarteesta sisään. Kun tultiin sujuvaa, reipasta ratalaukkaa niin Tuutti alkoi tempon kasvaessa vähän kanttailla päätyjä. Tämä tietysti hankaloitti ensimmäiselle maapuomille tuloa ja askeleen sovittamista. Kerran linjalla kävikin niin, että puomille jouduttiin jarruttamaan hieman ja sen jälkeen väli jäi kolmella laukalla auttamatta liian pitkäksi. Tuutti kuitenkin vastasi eteenratsastukseeni tosi hyvin, ja se venytti okserille jättiloikan tosi kaukaa. Vaikutti siltä, ettei tällainen loikka ollut rohkealle ja ketterälle ponille temppu eikä mikään.

Lopuksi yhdistimme kaikki tehtävät ja menimme ne yhteen putkeen ratana. Tuuttia sai lähinnä pidätellä, ja etenimme ohjeiden mukaisessa reippaassa tempossa. Myös radalla selviydyimme kaikesta varsin näppärästi, enimmäkseen tietysti Tuutin ansiosta. Sillä tuntui todellakin olevan nämä harjoitukset hyvin hanskassa, joten minä lähinnä vain ohjasin tehtävältä toiselle ponin hoitaessa loput. Luulen, että nämä tekniikkaharjoitukset eivät sinällään olleet erityisen helppoja, mutta Tuutin kanssa ne sujuivat silti aivan leikiten. Varsinaista hyvän mielen hyppäämistä siis. Oppii tällä ponilla ainakin sen, miten vaivattomalta ratsastuksen kuuluisi aina tuntua.

Helppoa säätelyä mutta vaikeuksia puomisarjalla

Tiistain ohjelmassa oli puomi- ja kavalettitunti Vakella. Pääsimme tänään tunnille jo vähän aikaisemmin eli valoisaan aikaan, ja mukana oli kolme ratsukkoa. Sain yllättyä heti alkutunnista, kun Vake olikin poikkeuksellisen reippaalla tuulella. Aloitin alkukäyntien jälkeen melkein heti laukassa, jossa Vake liikkui mukavasti omalla moottorilla eteen ilman puskemista. Harvoin se on ensi metreiltä alkaen näin hyvin etenevä. Myös ravissa oli hyvä oma energia, ja sen myötä myös pyöreys löytyi nopeasti. Olipas mukava aloitus tunnille!

Ensimmäisessä puomitehtävässä oli heti meille haastetta. Laukassa ylitettiin vuoroin yksittäinen puomi pienellä ympyrällä ja vuoroin viiden puomin sarja isolla ympyrällä. Puomien välit eivät olleet edes pitkät vaan 2,5 metrin luokkaa keskeltä ratsastettuna, mutta silti puomisarja ympyrällä on aina jonkinmoinen kompastuskivi. Vakella ei tahdo ajatus säilyä eteen puomisarjan loppuun asti, vaan se aina hyytyy matkan varrelle. Tähän olin osannut varautua, mutta en saanut hyytymistä silti estettyä. Vake laukkasi muuten ihan hyvin eteen, ja sisään puomeille tultiin aivan sopivassa laukassa, mutta tempo ja eteenpäinpyrkimys hiipuivat kolmannen puomin jälkeen. Ope käski topakoitua ja käyttää ulkokädessä olevaa raippaa siinä vaiheessa kun Vake alkoi suunnitella jarruttelua sarjan puolessa välissä. Raipalla huomauttamista Vake sitten protestoi pukittamalla, mikä tietenkin sotki rytmin puomisarjan lopussa. Oikeassa kierroksessa lopulta päästiin koko sarjan läpi laukassa ja suunnilleen korrektisti, vaikka lopussa menikin kurottelemiseksi. Vasemmassa kierroksessa tämä ei onnistunut, vaan askeleet sekosivat aina pukitteluun siinä vaiheessa kun käskin Vakea terästäytymään toiseksi viimeisellä puomilla. Luulenpa että menin myös liikaa etunojaan viimeistään siinä vaiheessa kun Vake alkoi vetää nenää alas, ja tämä etuosalle heittäytyminen tietenkin vain vaikeutti puomeista selviämistä.

Päivän toinen tehtävä olikin paljon helpompi. Menimme kavaleteilla ja miniesteillä kahta 20 metrin suoraa linjaa, ja tehtävänantona oli ratsastaa joka toinen linja suuremmalla ja joka toinen linja pienemmällä askelmäärällä. Vakella nämä askelmäärät olivat 7 ja 6. Kuuteen laukkaan päästiin helposti sellaisella sopivan sujuvalla peruslaukalla, ja seitsemään piti lyhentää jonkin verran. Vakella oli edelleen ihan mukava energia eikä sitä tarvinnut puskea, mutta lyhyeen laukkaan olisin kaivannut vähän lisää terävyyttä sekä ylipäänsä laukan paremmin takaosan päälle. Nyt Vake tuntui lyhentäessä hieman raskaalta edestä. Oikeiden askelmäärien löytäminen oli joka tapauksessa helppoa kuin mikä kun ei tämän suurempia askelpituuden eroja tarvinnut saada aikaan. Luulen, että jos olisi oikein lähtenyt yrittämään olisi väli voinut mennä viidelläkin laukalla suhteellisen helposti.

Lopuksi yhdistimme tehtävät ja menimme puomi- ja kavalettiradan. Rata alkoi ravivoltilla puomin yli, ja sitten jatkettiin ympyrällä oleville laukkapuomeille vasemmassa laukassa. Tämän jälkeen suunnattiin 20 metrin linjoille, joista ensimmäinen mentiin lyhyemmässä ja toinen pidemmässä laukassa. Sitten vaihdettiin suunta lävistäjäristikolla ja mentiin samat linjat uudestaan kahdella eri askelmäärällä. Lopuksi vaihdettiin vielä suunta lävistäjäristikon kautta ja päätettiin rata laukkapuomeihin ympyrällä. Rata sujui meiltä pitkälti samalla lailla kuin tehtävät yksittäinkin. Ympyräpuomeilla tuli lopussa askelten sekoamista, mutta jatkoimme eteenpäin suorille linjoille. Laukan säätely lyhyemmästä pidempään ja takaisin onnistui edelleen leikiten. Suunnanvaihdot laukanvaihtoineen menivät nekin rutiinilla. Lopuksi ylitettävillä ympyräpuomeilla mentiin edelleen viimeiset puomit etujalkojen välissä ja ponin nenä lähellä maata, mutta annettiin asian olla tältä erää.

Ympyrätehtävältä jäi vielä asioita hampaankoloon, mutta eiköhän vastaava harjoitus tule eteen ennen pitkää uudestaan. Olisi ilmeisesti pitänyt topakoitua vielä lisää, sekä myös nojailla sitkeästi taakse siinäkin vaiheessa kun Vake alkoi puomien välissä pomppia. Mikään ei kyllä ole niin vaikeaa kuin maapuomit, ainakin jos niitä on monta sarjassa! Laukan säätelytehtävä olikin sitten ihan helppoa kauraa meille, joten kiva että kuitenkin toisessa harjoituksessa pääsimme loistamaan. Vakella oli kyllä aika kiva energia tänään, vaikka pitkän puomisarjan yli se ei ihan kantanutkaan. Muuten oli kyllä mukavaa etenemistä laukassa. Sopii toivoa, että tällainen energian taso säilyisi.

Höpöksi menneet puomiharjoitukset

Menin tämän viikon toisen tunnin Vakella jo keskiviikkona, ja tämä oli puomitunti. Eilisellä tunnilla työskentely sujui puomeja myöten niin ihanan sujuvasti ja helposti, että lähdin puomitreeneihin intoa puhkuen. Vakessa ei kuitenkaan nyt ollut eilisenkaltaista ryhtiä ja omaa eteenpäinpyrkimystä, minkä huomasin jo raviverryttelyn aikana. Poni oli myös hieman säpsähteleväisellä tuulella.

Päivän positiivinen pilkahdus oli verryttelylaukka, jossa pienen nihkeilyn jälkeen askel lähti rullaamaan oikein mukavasti ja Vake venyttämään pyöreällä kaulalla. Salaisuus siihen, miten tämä moodi laukassa saavutetaan tuntuisi piilevän ensinnäkin istunnassa, eli kaikki liikkeen edelle meneminen ja etunoja pitää saada pois. Sen lisäksi tarvitaan sisäohjan myötäystä, eikä pieni vasta-asetuskaan ole pahitteeksi. Myös ohjien antaminen hieman pidemmäksi kuitenkin tuntuman säilyttäen tuntuisi houkuttelevan Vaken venyttämään kaulaa pyöreäksi. Kovin kootussa muodossa se tuskin laukassa pystyisikään kulkemaan, joten jos pyöreys tulee edes eteen-alas-ajatuksella niin hyvä niin.

Laukkaverryttelyyn ne ilonaiheet sitten pitkälti jäivätkin. Aloimme mennä puomeja kolmikaarisella kiemuralla siten, että keskikaaren molemmin puolin oli suoralla pätkällä puomisarjat. Ensin kolmikaarista ratsastettiin ravissa, mikä ei toki tuottanut suurempia vaikeuksia. Vake tosin olisi saanut olla terävämpi ja ryhdikkäämpi, mutta se oli kuulemma esimerkillisen suora puomien ylityksessä.

Seuraavaksi tulimme tehtävää laukassa, ja nyt alkoivat todelliset vaikeudet. Laukassa puomeilta käännettiin vuoroin takaisin samaan suuntaan, eli tehtiin ikään kuin neliö päätyyn, tai jatkettiin laukkaa vaihtaen kiemurauraa eteenpäin. Tässä tuli monta hankaluutta. Melko lyhyt lähestyminen kaarteesta puomilinjalle johti siihen, että laukassa ei ollut riittävää sujuvuutta, ja en myöskään saanut ponia kunnolla suoraksi puomeille vaan se oli aina nojailemassa suuntaan tai toiseen. Askeleen sovittamisessa ensimmäiselle puomille oli myös vaikeuksia, mitä pahensi kaarteesta sisäpohjetta vastaan puskeminen. Vaikka puomivälit olivat lyhyehköt tuli sinne hyytymisiä, ja Vake myös kiemurteli kovasti yrittäen ennakoida kääntymistä milloin mihinkin suuntaan. Kaiken lisäksi sorruin vanhaan virheeseen ja aloin heittäytyä eteen ja irti satulasta silloin kun askel osui puomeille huonosti tai poni tuntui hyytyvän. Hyytyen, kiemurrellen ja könöttäen ei vaihdotkaan tietysti onnistuneet. Soppa vaan sakeni kun Vake vielä lisäksi alkoi pöljäillä, ja varsinkin kentän ulkopäädystä otti pientä lisävirtaa joka johti pukitteluun puomeille kaartaessa. Laukanvaihtoyrityksiäkin säestivät välillä pienet pukit, enkä ollut yhtään iloinen pukittelusta puomisarjan väleissä. Pukittelu ja pöhköily johti myös siihen, että olin liian varovainen käyttämään raippaa, ja jäin vain sitkeästi puskemaan sekä annoin laukan hyytyä tai pudota pois puomien ylityksessä. Turha varmaan todeta, että homma meni aivan höpöksi.

Sain napakoiduttua ja tsempattua sen verran, että onnistuin ratsastamaan puomilinjat pikkuhiljaa vähän asiallisemmin etenkin silloin kun ei vaihtoa tarvinnut tehdä. En muista onnistuiko vaihto kertaakaan puomien päällä, vaan se tuli yleensä kaarteessa puomien jälkeen. Helpoksi ei meno käynyt missään vaiheessa, vaikka välillä puomien yli näennäisen onnistuneesti mentiinkin. Ei oikein löytynyt sujuvaa, tasaista rytmiä ja sopivasti säädeltävää laukkaa, eikä Vake ollut kunnolla apujen välissä vaan puski kaarteissa ja tuntui miettivän omia metkuja koko ajan. Tällaisessa tilanteessa en saanut ratsastettua tarpeeksi rennosti, vaan tarrasin liikaa ohjiin ja tuuppasin istunnalla kovin epätoivoisesti. Laukan tuuppaus istunnalla ei takuulla ainakaan parantanut Vaken yhteistyöhalukkuutta.

Seuraava tehtävä oli onneksi vähän enemmän mukavuusalueella. Menimme tuttuakin tutumpaa kahden kavaletin suoraa linjaa, etäisyys noin 17,5 metriä ja Vaken kanssa tehtävänä oli ratsastaa ensin kuudella ja sitten viidellä laukalla. Vakella oli nyt pientä "pöllövirtaa" eikä sitä suoralla tarvinnut tuupata eteen. Energiaa oli lyhennettäväksi melko hyvin, ja molemmat askelmäärät onnistuivat aika asiallisesti. Tässäkin tosin näkyi vinous ja puskeminen, sillä etenkin oikeassa laukassa Vake ajautui linjalla kohti kavaletin vasenta laitaa.

Lopuksi menimme kavaleteilla vielä kääntämis- ja laukanvaihtotehtävää. Uralta ratsastettiin täyskaartoja ja vastakaartoja kavalettien yli, ja kavaletilla piti siis saada mielellään laukka vaihtumaan. Tässäkin esiintyi liirausta ja puskemista, ja täyskaarroissa vaihdot taisivat tulla yleensä vasta kavaletin jälkeisissä askeleissa uraa kohti ratsastaessa. Vastakaarrosta oikealle aitaa kohti Vake kääntyi aika mukavasti, kunhan vaan muistin istua pystyssä enkä alkanut tiukassa kurvissa kenottaa irti satulasta. Vastakaarto vasemmalle sisälsi kavaletin ylityksen kohti "jännittävää" ulkopäätyä, ja tästä Vake halusi kurvata vähän liiankin tiukasti. Tulipahan ainakin pennin päällä kääntymisiä, mutta ne olivat enemmän Vaken kuin minun idea. Vaikeutena oli päästä kavaletin ylityksessä kääntämään sen verran vasemmalle että Vake olisi vaihtanut laukan, mutta samalla kuitenkin pitää ajatus siinä määrin eteenpäin ettei Vake olisi aivan niiltä jalansijoilta puskenut u-käännökseen.

Jos oli eilen pehmeää, positiivisen energistä ja sujuvaa niin tänään oli sitten kaikkea muuta. Vake oli ehkä vähän hankalalla tuulella, mutta senkin olisi varmasti pystynyt järkevällä ratsastuksella suuntaamaan hyväksi työskentelyenergiaksi. Vaan eipä se minulta onnistunut, ja sen sijaan vain pahensin tilannetta alkamalla sählätä, hosua ja heilua. Tällaisilla ratsastuskerroilla pitäisi osata itse pysyä niin rentona ja rauhallisena mutta kuitenkin hyvin napakkana, sillä jos ponin asenne on valmiiksi huono niin ei se siitä ainakaan parane huonolla, epämääräisellä ja jännittyneellä ratsastuksella. Ensi kerralla sitten paremmin, tai niin ainakin sopii toivoa. 

Estekoulua syysillassa

Seitsemältä alkavalla tiistain tunnilla hämärä vaihtui ennen pitkää pimeäksi, ja tämä oli tälle syksylle ensimmäinen "pimeän tunti" ulkokentällä. Vake ei tietysti ollut suuremmin moksiskaan, mutta kuski oli ehkä hieman unessa. Aloitimme tunnin pohkeenväistöjen, volttien ja siirtymisten parissa, ja jatkoimme lopputunnista kavalettiharjoituksilla.

Verryttelimme hetken itsenäisesti ravissa ja laukassa. Tässä vaiheessa en vielä saanut Vakea kunnolla hereille, mutta pieni laukkailu taisi kuitenkin avata paikkoja sopivasti. Aloitimme sitten varsinaiset tehtävät raviväistöillä uralta sisään ja takaisin. Samalla tehtiin voltteja sekä toiselle pitkälle sivulle siirtymiset käyntiin, myöhemmin vielä askeleen lyhennystä ja pidennystä ravin sisällä. Väistöt sujuivat tänään aika mukavasti ja rennosti yhteisymmärryksessä. Volteilla sorruin ison osan ajasta vanhaan tuttuun sisäohjassa roikkumiseen, ja vasta kun aloin oikeasti ajatella mikä mättää muistin huomioida ulkoavut paremmin. Etenkin vasemmassa kierroksessa oli tosi tärkeää että korjasin ulkokylkeni volteilla jämäkämmäksi ja samalla sain kunnon tuntuman ulko-ohjalle. Näillä korjauksilla Vake tuli heti paremmin apujen väliin sekä taipui rehellisemmin.

Käyntiinsiirtymisissä en saanut pyöreyttä säilymään vaan Vake tuli käyntiin liian töksähtäen. Siirtymiset ravin sisällä toimivat pienen alkukankeuden jälkeen paremmin, ja Vaken muotokin parani selvästi kun ratsastin ravia ensin vähän kootummaksi ja sitten aavistuksen eteen. Tällaisia ravin lyhentämisiä ja pidentämisiä kannattaisi varmaan harrastaa enemmänkin ja myös silloin kun ne eivät ole varsinaisena tehtävänä, sillä niillä on yleensä ollut hyvä vaikutus Vaken liikkumiseen ja muotoon.

Loppuaika mentiin tosiaan kavalettitehtäviä, ja aiheena oli edelleen askelpituuden säätely. Ensin ratsastimme suoraa kahden pikkuristikon linjaa, jonka metrimäärä jäi minulle hämärän peittoon. Muut hevoset menivät tätä kuudella ja seitsemällä laukalla, ja Vaken kanssa mentiin seitsemällä ja kahdeksalla jotta tuli sopivasti lyhennettävääkin. Aluksi otin laukkaa vähän liikaakin kiinni, mutta pienellä hienosäädöllä saatiin täsmällisesti kahdeksan askelta ja sen jälkeen helposti seitsemän kun annoin laukan sujua paremmin. Linjaa tultiin molemmista suunnista, ja tehtävä onnistui erityisen hyvin laitumen päädystä porttipäätyä kohti eli vetosuuntaan. Vakella oli tänä iltana pientä painetta laitumen päädystä poispäin, ja tämä toi laukkaan mainiota lisäenergiaa ja eteenpäinpyrkimystä jota oli kiva säädellä estelinjalla.

Illan toisessa kavalettitehtävässä ylitettiin ensin maapuomi ja käännettiin sen ympäri voltti, jatkettiin tästä maapuomin ja pikkupystyn suora linja lävistäjällä kolmella laukalla, sekä seuraavassa päädyssä tehtiin vielä voltti jolla oli yksittäinen kavaletti. Ensimmäinen voltti maapuomin ympäri tapahtui vasemmassa laukassa, ja tässä käänsin turhan voimakkaasti kaulaa mutkalle Vaken yrittäessä liirata hieman ulos voltilta. Kolmen laukan väli puomilta pystylle oli aika pitkä, joten se meni ensin lisäaskeleen kanssa ja toisella kierroksella melko vaivalloisesti kolmella venyttäen. Tähän olisi tarvittu enemmän laukkaa, mutta voltilta en saanut tuotua Vakea tehtävään tarpeeksi eteen sujuen. Yksittäinen kavaletti voltilla ylittyi helposti ja ohjaus toimi tässä hyvin. Olisin tähän tehtävään toivonut Vakelle parempaa ryhtiä ja vähän lyhyempää muotoa. Energia ei kuitenkaan ollut enää yhtä hyvä kuin laukansäätelytehtävässä, ja sitä myötä poni painui pitkäksi ja matalaksi.

Tässä tunnissa oli hyvät hetkensä, jolloin Vake tuntui sopivasti energiseltä ja ryhdikkäältä. Laukansäätelylinjalla oli kyllä oikein mainio meininki, kun Vake sai aavistuksen lisävirtaa pimeästä päädystä. Vastapainoksi kuitenkin oli aivan liikaa köröttelyä pitkänä puikulana. Ehkä ratsastin vähän puolihuolimattomasti enkä tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen että olisin saanut Vaken liikkumaan etenkin laukassa koko ajan terävänä ja ryhdikkäänä. Paremmin ja tarkemminkin voisin ratsastaa. Pimeä ilta ei tarkoita sitä että olisi syytä heittäytyä puoliteholle ja humputella vähän sinne päin.

Rytmi löytyy ja katoaa

Tiistain tunti Vakella alkoi sileän treenillä ja jatkui kavalettiharjoituksilla. Aloitin tunnin jälleen ilman jalustimia keventäen, mutta tätä ei tarvittu kuin vajaa pari kierrosta ennen kuin lonkat tuntuivat siinä määrin venyneiltä että otin jo jalustimet jalkaan.

Kertasimme viime viikolta tuttua tehtävää, jossa mentiin ravissa ja laukassa portaittain väistöä pitkän sivun alusta kentän keskelle. Väistö oli oikeassa kierroksessa jälleen nihkeämpi, ja korjauksena oli poikituksen lisääminen kevyellä raipan avustuksella sekä oikean ohjan pidätteillä. Itse väistöissä Vake jäi vielä hieman jännittyneeksi niskasta, mutta väistöjen alkaessa luonnistua pyöristyi se kuitenkin aina väistön jälkeen. Oikeassa laukassa väistöt onnistuivat vähemmällä lapa edellä puskemisella ja yleisesti ottaen paremmin kuin ravissa. Kun vaihdoimme vasempaan kierrokseen Vaken ravi muuttui hyvin pehmeän oloiseksi, mikä lienee merkki paremmasta selän työskentelystä. Tahti oli ravissa aika mukava, ja ope kehui menoa letkeäksi. Raviväistö lähti tähän suuntaan näppärästi sivulle, mutta ope kehotti käyttämään väistöapuja vielä pienemmin ja kevyemmin jotteivat tahti ja sujuvuus pääsisi yhtään kärsimään väistön aikana. Kun keskityin paremmin tahdin ja eteenpäinpyrkimyksen säilyttämiseen tuli väistöistä oikein asiallisia. Vasempaan laukkaa olisi kaivattu lisää pontevuutta, mutta pienestä lötköydestä huolimatta Vake kuitenkin haki pyöreälle kaulalle sekä taipui, kääntyi ja väisti hyvin molempia pohkeita kuunnellen.

Lopputunniksi siirryttiin kavalettien pariin. Ensin ratsastimme muutaman kierroksen kahdeksikkoa, jonka suunnanvaihdoskohdassa ylitettiin kavaletti. Vake oli edelleen tahmea laukassa, joten aluksi kavaletin ylitys oli vähän mönkimistä. Nyt kun kouluratsastustehtävistä siirryttiin enemmän esteratsastuksen maailmaan alkoi Vake myös laukassa liirailla ja puskea lapa edellä ja vähän poikittaa takaosaa. On se kumma, että ”koulua” voidaan mennä nätisti laukassa taipuen ja pohkeiden välissä, mutta heti kun tulee kavaletti eteen alkaa liirailu. Parasta sujuvuutta ei laukkaan tällä tehtävällä löytynyt, mutta pienellä herättelyllä meno kuitenkin parani ja laukanvaihdot onnistuivat.

Seuraava tehtävämme oli kavalettiympyrä. Ympyrällä oli tasaisin välimatkoin neljä puomia joko maassa tai kavalettina, ja ympyrällä oli tarkoitus laukata näiden yli ottaen jokaiselle neljännekselle sama määrä askelia. Tasaisen rytmin säilyttäminen olisi ollut kaiken a ja o. En kuitenkaan missään vaiheessa saanut täysin kiinni oikeasta askelpituudesta ja samanaikaisesti sopivasta tievalinnasta niin että ympyräneljännekset olisivat alkaneet soljua automaattisesti aina samassa rytmissä. Neljään askeleeseen ei Vakea saanut oikein helposti venymään, vaan viisi laukkaa oli väleihin parempi. Tämä olisi kuitenkin vaatinut hieman laukan lyhentämistä mutta samalla energian säilyttämistä. Tärkeää oli myös saada jokainen neljännes ratsastettua aivan samanlaisella tiellä. Jos yritin tietä oikaisemalla tai suurentamalla alkaa kikkailla askeleen sopivuutta oli seurauksena helposti täydellinen sekaannus. Jos yksi neljännes oikaistiin niin seuraavassa neljänneksessä valuttiinkin liian ulos ja tehtiin kulmikas käännös, minkä jälkeen seuraava väli meni taas sisälle painaen ja niin edespäin. Kun keskityin tien vakiona pitämiseen onnistuimme kyllä molempiin suuntiin menemään joitakin kierroksia asiallisesti melko tasaisella rytmillä ja aina viidellä laukalla, mutta ennen pitkää rytmi helposti katosi. Vakella ei ollut tarpeeksi eteenpäinpyrkimystä niin että homma ei olisi aina jossain kohtaa mennyt liikaa tuuppaamiseksi, ja myös sopiva laukan lyhentäminen olisi vaatinut parempaa energiaa.

Ympyrätehtävä jätti vähän mietittävää, ja ehkä tämä on niitä tehtäviä jotka onnistuvat paremmin uudella yrityksellä sitten kun asiaa on saanut hetken rauhassa sulatella. Jotenkin kyllä pitäisi saada Vake myös puomi- ja kavalettitehtävillä taipumaan ja kulkemaan suorassa samalla lailla kuin se parhaimmillaan onnistuu sileällä laukassa työskennellessä. Kaikenlainen liirailu ja puskeminen vaikeuttaa hommaa kovasti, eikä Vakelta pikkukavaleteille löydy hevillä sellaista energiaakaan kuin kunnon esteille. Vaikeita asioita pitää harjoitella, joten kavalettitehtävien ujuttaminen mukaan ”koulutunneille” ei ole ollenkaan huono juttu.

Laukka kasaan kavalettitunnilla

Keskiviikon tunnilla oli ohjelmassa kavaletteja, ja ratsuni oli tällä kertaa Jukka. Tehtävämme olivat tänään varsin helppoja, mutta Jukka toi tuntiin kuitenkin haastetta. Aikaisemmat kokemukseni tästä ponista puomi- ja kavalettitunneilla eivät ole olleet erityisen onnistuneita.

Aloitimme ratsastaen kahden puomin yli pääty-ympyrällä, sekä pitkällä sivulla jumppasarjaa toisesta päästä nostetuilla puomeilla. Menimme tehtävää ensin ravissa ja sitten pari kertaa laukassa. Koetin herätellä Jukkaa ravissa liikkeelle, mutta välttää liikaa puskemista. Onnistuin tässä vaihtelevasti. Jumppasarjalinjalle Jukan ravi lähti sujumaan reippaammin, ja puomeilla se jo vähän nostelikin jalkojaan. Pyöreyttä en raviin saanut, mutta kun verryttelimme uraa pitkin laukassa alkoi löytyä parempi tuntuma ja Jukka jo vähän myötäsi niskasta.

Laukka tosiaan lähti toimimaan yllättävänkin hyvin, joten kun seuraavaksi suuntasimme laukassa puomeille olivat tehtävät ihan ratsastettavissa. Ympyrällä oleville puomeille sain Jukan tuotua melko asiallisesti, pientä viilausta vaan tiehen jotta puomeille kaartaessa ei oikaistu milliäkään. Jumppasarjapuomeille lähestyessä oli vaikeuksia saada askel osumaan hyvään ponnistuspaikkaan, sillä laukasta puuttui vielä vähän terävyyttä. Ope vinkkasi että Jukalla kannattaa pitää tuntuma aivan loppuun asti eikä höllätä ohjaa puomin edessä, sillä tuntuman katoaminen saa sen yleensä vain putoamaan raville. Hyvä neuvo, jota noudatin koko lopputunnin.

Hyppäsimme loput ajasta 17 metrin suoraa linjaa kahdella pikkuristikolla. Aluksi mukana oli myös ristikko pääty-ympyrällä. Sain ponnistuspaikat osumaan ristikoille pääsääntöisesti hyvin, mutta aluksi ope toppuutteli minua hätistelemästä Jukkaa liikaa eteen ja liian pitkään laukkaan. Tavoitteena oli terävyys, ei pitkä askel. 17 metrin linjalle haluttiin viisi laukkaa, ja Jukan askelpituudella tämä onnistui varsin helposti kun en lähtenyt yhtään ratsastamaan eteen vaan pidin laukkaa kasassa. Erittäin positiivista, että ei ilmennyt mitään ongelmia laukan ylläpitämisen kanssa vaikka otin vähän kiinni ja lyhensin. Jukan laukan kasaaminen teräväksi ja lyhyeksi on aiemmin ollut minulle kovin vaikeaa, mutta nyt löytyi tehtävään sopiva lyhyehkö mutta kohtuullisesti pyörivä laukka. Säilytin tuntuman koko ajan enkä antanut Jukan valua edestä kovin pitkäksi, ja ratsastin ennen estelinjalle kääntymistä pohkeella lisää aktiivisuutta. Tämä oli tehtävään toimiva resepti. Viimeisellä hyppykierroksella Jukasta löytyi yhtäkkiä vähän omaakin energiaa niin että se lähti säpäkämmin liikkeelle, eikä minun tarvinnut enää pyytää laukkaan ollenkaan lisää terävyyttä. Tämä oli hauskaa, ja hetken jo haaveilin siitä että esteet olisivat nousseet miniristikoista hieman ylöspäin.

Tehtävät olivat tänään tosi helppoja, mutta tarjosivat silti pienen onnistumisen kokemuksen. Jukan kanssa homma toimi nyt kohtuullisen mukavasti, mikä on saavutus verrattuna taannoisiin räpellyksiin vastaavilla tehtävillä. Kun joku aikaisemmin hankalalta tuntunut hevonen onkin ihan ratsastettavissa niin voi hieman onnitella itseään mahdollisesta edistymisestä ratsastajana. Vaikka Jukka tunnetusti osaa olla vähän venkula niin tämän kerran perusteella sillä voisi olla jopa hauska hypätä jotain sopivan pientä.  

Hauskaa menoa kavaleteilla

Keskiviikon tunnilla oli luvassa puomeja ja kavaletteja. Sain vähän hihitellä open jakamalle ratsulle, sillä sain pikkuvuonohevosen Taran. Olen ratsastanut Taralla kahdesti aikaisemmin, ja sen kanssa on minulla ollut suuria vaikeuksia saada laukka nousemaan. Niinpä olin vähän epäileväinen sen suhteen miten kavalettiharjoitukset tulisivat sujumaan jos en saisi ponia edes laukkaamaan.

Menimme puomeja ensin ravissa loivan kiemurauran kaltaisella reitillä. Tara oli ravissa aika huoleton menijä, sillä se puksutti reippaasti eteenpäin ja ylitti puomit sujuvasti ja jarruttelematta. Ei se mitenkään kovin kummoisesti asettunut ja taipunut, mutta en ottanut tästä isompaa stressiä. Ope oli etukäteen luvannut neuvoa miten Taran saa laukkaamaan, ja kun tuli laukkatehtävien vuoro sain ohjeeksi ottaa ponin ensin reippaaseen raviin ja nostaa laukan lyhyellä sivulla ääniapuja käyttäen. Hihkaisin siis pohkeiden tueksi aina reippaan "hop, laukka" -käskyn, ja tällä konstilla Tara nostikin laukan ilman ongelmia. Vähän ajaen ne nostot menivät, mutta pääasia että sain tällä kertaa Taran laukkaan ilman taistelua.

Hyppelimme ensin kahden kavaletin suoraa linjaa, jolle tuli 5-6 laukka-askelta. Tara eteni niin reippaasti että vetosuuntaan väli meni viidellä askeleella leikiten. Toiseen suuntaan sen sijaan piti viiteen laukkaan ratsastaa enemmän eteen. Enimmäkseen ponnistuspaikat pikkukavaleteille löytyivät näppärästi, ja Tarahan olikin oikein hauska ratsu tällaisiin tehtäviin. Ohjeena oli pyytää Taraa hyppäämään ennemmin vähän kauempaa kuin ottaa turhia pikkuaskeleita, ja aloin jossain vaiheessa heittäytyä hyppyihin vähän turhan reilusti. Kavaleteilla oli korkeutta ehkä 20-30 cm, joten ei nyt pienenkään ponin kanssa olisi tarvinnut lähteä liioittelemaan puomin ylitykseen mukautumista.

Suoran linjan perään yhdistettiin vielä laukanvaihtotehtävä, jossa mentiin loivalla kiemurauralla kaksi kavalettia. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, ja liekö ollut vahinko mutta ensimmäisellä kierroksella Tara teki hienot vaihdot kiemuran molemmilla kavaleteilla. Tämä onnistui, koska molemmat hypyt lähtivät vähän kaukaa niin että Tara loikkasi isommat hypyt kavalettien yli. Myöhemmin en enää saanut vaihtoja onnistumaan kumpaankaan suuntaan, vaan aloin ehkä liikaakin usuttaa Taraa kavaletteja kohti isoa hyppyä toivoen ja askeleen osumisessa sopivaan paikkaan tuli pientä sähläystä. Huomasin Taralla olevan välillä pieniä ohimenoaikeita, mutta sain ne kuitenkin torpattua aika helposti. Tarahan on sellainen ponivintiö joka juoksee esteiden ohi jos mahdollisuus siihen tulee, joten ohjaamisessa sai olla vähän tarkempana. Aivan viimeisellä hyppykierroksella herpaannuin keskittymään vain laukanvaihdon valmisteluun niin että Tara pääsikin livahtamaan ohi kiemuran ensimmäisestä kavaletista. Yksi pieni lipsahdus pääsi siis tapahtumaan aivan loppumetreillä. Tarkemmalla ohjauksella kahden pohkeen välissä Tara meni jälleen mutkittelematta loppujen kavalettien yli.

Kavalettien hyppely reippaalla Taralla oli hupia, ja olin ihan positiivisesti yllättynyt. Laukanvaihdot eivät nyt oikein onnistuneet ja lopputuntia kohti aloin liian innokkaasti heittäytyä mukaan pikkuhyppyihin, mutta hauskaa oli kuitenkin. Hienointa oli se että sain laukat nyt nousemaan yhtään tuskailematta, joten aikaisempiin Tara-kertoihin nähden tämä oli huima parannus. Tara ei ilmeisesti oikein aina ymmärrä epämääräisiä pohjeapuja, mutta selkeästä äänikäskystä se kyllä kiltisti nostaa laukan kunhan kuski ei liikaa häiritse. Kun laukkaan päästään niin Taran pehmeä ja reipas meno laittaa pakostikin hymyilyttämään.

Ensimmäiset hypyt ulkona

Hevostelupääsiäinen jatkui vielä maanantaina, sillä vaihdoin tiistain tunnin tällä kertaa maanantaille kuullessani että tänään luvassa olisi puomeja ja kavaletteja. Niinpä päädyin Vaken satulaan peräti neljäntenä päivänä peräkkäin. Kentän kunto oli jo aivan erinomainen, joten kyllä sinne kelpasi mennä kevään ensimmäiselle ulkoestetunnille. Vake ehti köpsytellä alle kevyen alkeistunnin, ja kun pääsin sen kyytiin aloitimme saman tien reippaalla ravi- ja laukkaverryttelyllä. Laukassa ratsastimme suunnanvaihtoja lävistäjillä, ja Vake vaihteli laukat varsin sujuvasti kunhan vain huolehdin että liikuttiin jarruttelematta eteen koko lävistäjän ajan. Kerran jopa pyysin vaihtoa epähuomiossa sisäpohkeella, mutta Vake teki pokkana hyvän vaihdon siitä huolimatta.

Tunnin kouluratsastusosuus sisälsi harjoitusravissa kouluradan kuvioita eli voltteja, loivaa kiemurauraa ja askeleen pidennystä pitkällä sivulla. Vake tuntui jäävän vielä aika lailla sinne alkeistuntimoodiin, eli puksutteli edestä matalana ja vähän ohjalla roikkuen. Yritin saada sitä pikkuhiljaa ryhdistäytymään ja kevenemään mutta suhteellisen vaatimattomin tuloksin. Jotain väistöä tai kokoavaa liikettä olisi varmaan tarvittu avuksi. Sen sijaan keskityin taivuttelemaan kaarevilla urilla ja säilyttämään ravin tarpeeksi reippaana. Volteilla ope kehotti ratsastamaan ulkopohkeella napakasti eteen jottei liike päässyt vaivihkaa hiipumaan voltin aikana.

Seuraavaksi päästiinkin kavalettihommien pariin. Menimme tuttua tehtävää, jossa yksittäistä kavalettia ylitettiin laukassa ensin isolla ympyrällä ja sitten pienemmällä voltilla. Vake lähti sujumaan melko tarmokkaasti eteen, ja kavaletti ylittyi ihan letkeässä laukassa. Askel sopi ja kääntäminen toimi, taipua toki olisi voinut vielä paremmin. Myös pienempi ympyrä kavaletin ylityksineen onnistui vaivattomasti.

Jatkoimme pikkuhypyillä ratsastaen nyt kavaletin ja kolmen ristikon eli nejän hypyn "radan". Tässä oli tarkoitus löytää vain sujuva rytmikäs laukka hyvässä ratatempossa. Vake jatkoi edelleen ihan hyvällä energialla, tosin kaarteissa sain hieman hoputella laukkaa säilymään. Voi myös olla että ulkokentällä minulle iskee helpommin vauhtisokeus ja alan ratsastaa eteen silloinkin kun laukkaa on jo ihan tarpeeksi. Joka tapauksessa pikkuristikot ylittyivät helpolla rutiinilla ja Vake vaihteli lävistäjäesteillä laukat ilmaiseksi. Samat esteet hypeltiin vielä toiseen kertaan, nyt pystyiksi nostettuna. Viimeinen este oli päälle 70-senttinen eli jo hypättävän kokoinen. Jatkoimme samaa hyvää menoa, ja nyt muistin myös kiinnittää kaarteisiin ja teihin parempaa huomiota niin etten antanut Vaken liikaa oikoa saati lähtenyt itse ratsastamaan tarpeettomia oikoreittejä. Sujuvaa ja kivaa menoa.

Kyllä olikin kiva päästä hyppelemään talven jälkeen taas ulkona! Tilavalla ulkokentällä touhussa on vaan eri fiilis kuin ahtaassa maneesissa. Tästä tunnista jäi ennen kaikkea hirmuisen kiva mieli, joten on mukava jatkaa tästä treenejä kohti kevään ulkokisoja. Kentällä laukkaan löytyi mielestäni varsin hyvä rytmi melkeinpä itsestään: mentiin sujuvasti mutta kiirehtimättä eteen, ja tällä laukalla lähestymiset onnistuivat luontevasti. Sama tunne pitää vaan saada säilytettyä sitten siinäkin vaiheessa kun edessä on kokonainen rata hieman korkeampia esteitä.

Tarkkuustehtäviä ja askeleen venytystä

Lauantain hevostelut alkoivat aamupäivän maneesitunnilla Vaken kanssa. Tänään vuorossa oli puomi- ja kavalettitehtäviä. Vake oli eilen ollut hierottavana, mikä näkyi mielestäni ainakin siinä ettei satula valunut oikealle kyljelle niin kuin yleensä vaan pysyi paremmin suorassa.

Päivän ensimmäinen tehtävä raviverryttelyn jälkeen oli puomien muodostama, koko maneesin levyinen neliö. Anne piirsi tehtävästä oheisen havainnekuvan. Ratsastettavaa tietä rajasivat siis maapuomit, joiden välistä piti ratsastaa joko ennen tai jälkeen neliön kulman. Ensin menimme tehtävää molempiin suuntiin harjoitusravissa. Kulmat oli tarkoitus ratsastaa hieman takaosakäännöstä ajatellen, joten yritin kääntää etuosaa hieman johtaen. Vake kääntyi kulmiin ja puomikujaan ongelmitta, mutta ravi jäi aikamoiseksi mummoiluksi. Eipä tässä tehtävässä tosin ollut tarkoituskaan kiirehtiä, mutta keskittyessäni kääntämään pikkutarkasti puomien väliin unohtui eteenratsastus aivan täysin.

Seuraavaksi verryttelimme hieman laukassa uralla ja saimme tehdä parit suunnanvaihdot lävistäjäkavalettien yli. Sitten palasimme ratsastamaan samaa neliökuviota laukassa, ja kääntämistä helpotettiin hieman leventämällä puomikujia aavistuksen verran. Laukassakin Vake kääntyi kulmissa ihan näppärästi, tosin oikeaan kierrokseen se pyrki hieman oikaisemaan lapa edellä kun taas vasemmassa kierroksessa meinasi tulla pientä ulosliirausta. Kääntämistä helpotti se että Vake laukkasi pienesti ja hitaasti, ja taisi siinä olla itsellänikin vähän käsijarru päällä tiukkiin käännöksiin valmistautuessa. Tehtävän pääpointti eli kääntäminen siis onnistui, mutta muuten jäi liikkumiseen paljon parantamisen varaa.

Neliötehtävän jälkeen saimme ylittää ravipuomeja, jotka oli asetettu pitkien sivujen suuntaisesti suorille linjoille kaksi puomisarjaa kummallekin sivulle. Ravasimme useampia kierroksia tätä suorakulmiota, ja Vaken raviin löytyi mielestäni puomeilla oikein kiva tahti ja sujuvuus. Puomit ylittyivät kolistelematta ja tahdikkaasti askeltaen, eikä tuntunut siltä että ravia olisi joutunut mitenkään puskemaan eteen. Muistin myös katsoa suoraan eteenpäin sen sijaan että olisin tuijotellut alas puomeihin. Visioin jo että itsenäisille ratsastuskerroillekin pitää ottaa puomisarjoja kun ne kerran saavat Vake ravaamaan näin hyvällä askeleella.

Samaa puomitehtävää mentiin vielä molempiin suuntiin laukassa. Nyt siis kummallakin suorakaiteen pitkällä sivulla oli kaksi puomi-kavaletti-puomi-sarjaa, joilla kavalettien etäisyys oli 17 metriä. Aluksi ratsastin sen kummemmin askelia laskematta, jolloin luonteva määrä kavalettien väliin oli kuusi askelta (eli ensimmäinen askel maapuomin yli, sitten neljä askelta ja kuudes askel taas puomin yli). Aina ei askel ihan sopinut, varsinkaan jos jäin liikaa ajamaan puomia kohti. Laukassa ei ollut sellaista haitarimaisuutta ja säädeltävyyttä mitä ope peräänkuulutti, joten meno oli vähän sellaista tuurilla seilaamista mitä tuli askeleen osumiseen puomille oikein. Kun vaihdoimme suunnan ja pidimme pienen tauon analysoin asiaa mielessäni, ja vasemmassa laukassa lähdin ratsastamaan puomeja enemmän ajatuksen kanssa. Toisin sanoen maltoin myös odottaa enkä vai tuupata eteen. Nyt pääsimmekin puomisarjojen yli pääsääntöisesti aika hyvässä rytmissä ja asiallisiin paikkoihin. Vakella oli taipumusta liirata puomien oikeaan reunaan, ja kun rytmi oli löytynyt niin aloin kiinnittää huomiota myös tähän. Muutoin asiallista, mutta tehtävänanto olisi ollut välien ratsastaminen viidellä laukalla. Tällä meidän laukalla tuli askeleita aina kuusi, eli laukka oli tehtävään liian pientä.

Saimme mennä molempiin suuntiin vielä uusintakierrokset hakien nyt tosissaan pidempää askelta. Usvatin Vakea eteenpäin reippaampaan laukkaan, ja kyllä se ihan heräsikin liikkumaan. Nyt vaan se rytmin ja tasapainon tunne katosi taas, ja meno oli tosiaan vain eteen posottamista. Menon reipastuessa Vake alkoi myös oikoa päädyissä sekä ylittää puomit vinossa niin että laukka vaihtui helposti vääräksi. Pääsimme linjat viidellä askeleella kun oikein usutin eteen, mutta helppoa se ei silti ollut vaan yleensä jälkimmäiselle puomisarjalle Vake joutui venyttämään aika kaukaa ja usein kompuroitiin nenä maassa nipin napin puomien yli yltäen. Hyvää oli siis se että poni heräsi liikkumaan eteen, mutta huonoa se että hallinta ja suoruus katosi ja meno oli tasapainotonta usvatusta. Siitä huolimatta askel ei tahtonut riittää, eli on se kyllä aika surkeaa miten ei Vakella laukka vaan veny niin että se helposti pääsisi 17 metrin puomilinjan viidellä laukalla.

Puomitehtävistä tuntuu useimmiten jäävän sellainen olo että voi jee kun en osaa ratsastaa, ja niinhän siinä vähän kävi tälläkin kertaa. Laukan säätely eteen ja taakse (varsinkaan eteen) ei totta vie kuulu minun ja Vaken vahvuuksiin, ja kerta toisensa jälkeen törmään siihen etten vaan saa ponista riittävän isoa askelta ulos. Perusratsastustahan nämä tällaiset harjoitukset testaavat ja haastavat, joten niitä pitää vaan tahkota vaikka olisikin vaikeaa. Jos ei puomeilla saa hyvässä rytmissä säädeltyä laukkaa niin eihän se sitten luultavasti onnistu esteilläkään.

Ratti hukassa mutta silti kivaa

Repe viime kesänä ottamassani kuvassa.

Lauantaista tuli tuplaratsastuspäivä, sillä tavanomaisen viikonloppumaaston lisäksi innostuin mukaan myös aamupäivän kavaletti-/estetunnille Tallinmäellä. Vaken kanssa tänään oli maaston ja vasta huomenna hyppyjen vuoro, joten tälle tunnille luvassa oli jokin yllätyshevonen. Sehän olikin sitten Repe, eli pääsin kokeilemaan 7-vuotiaaksi kääntyvää eestiläisruunaa. Ainakin koon (ja rodun!) puolesta ratsu oli siis juuri sopiva. Ratsastimme tunnin maneesissa, jonne käppäilimme räntäsateessa kilometrin matkan. Autoja meni ohitse suorastaan harvinaisen paljon, mutta Repe suhtautui niihin onneksi rauhallisesti.

Maneesilla Repe oli ensin vähän jännittynyt ja tuijotteli päätyjä jonkin verran, mikä ilmeisesti on sille ihan tyypillistä. Ohjattavuuden totesin heti aluksi aika puutteelliseksi, eli päädyissä puskettiin kylkimyyryä kaula mutkalla. Ympyröille kääntäessä sai olla todella tarkkana että ulkopohje oli napakasti mukana, sillä muutoin Repe vain puski lapa edellä eteenpäin eikä alkuunkaan haluttuun suuntaan. Tämä poni siis todellakin vaati ratsastajalta tarkkaa ja tomeraa ratsastusta eikä huolimatonta humputtelua. Menimme ensin hieman maapuomeja ratsastaen kahden puomin linjalla siirtymisiä ravin ja käynnin välillä sekä lopulta laukannostoja. Hankalinta oli laukannosto käynnistä puomien välissä, sillä en aina saanut Repeä ajoissa laukkaan ennen kuin puomi jo tuli vastaan. Pääsääntöisesti poni kuitenkin kuunteli niin pidätettä kuin pohjettakin siinä määrin että saimme asianmukaiset siirtymiset tehtyä.

Seuraavana vuorossa oli noin 20 metrin suora linja kavaletilta pienelle ristikolle. Repe yritti jumittaa liikkeellelähdöissä, mutta kun sen sai kentän keskeltä liikkeelle ja laukkamaan (tämä vaati välillä tarmokasta raipankäyttöä) rullasi laukka reippaasti eteenpäin. Tykkäsin Repen laukasta kovastikin, sillä siinä oli pyörivyyttä ja askeleessa pituutta ja letkeyttä. Tällaisella laukalla on esteille helppo lähestyä. Ponnistuspaikat löytyivätkin Repen kanssa helposti, ja pikkuiset esteet ylittyivät oikein sujuvasti. Suoralla linjalla Repe ensin vähän jarrutti ja jäi pohkeen taakse niin että askel pääsi lyhenemään jälkimmäistä estettä kohti, mutta kun muistin vähän kannustaa sitä etenemään säilyi laukan energia paremmin koko linjan ajan ja turha viimeinen askel jäi pois. Hypättiin yksittäin vielä pientä jumppatehtävää lävistäjällä, eli innarina maapuomi-pikkupysty-kavaletti-sarjaa. Sain Repen käännettyä estelinjalle ongelmitta, mutta maapuomille ei askelta saatu aivan osumaan. Repe ottikin jonkin raviaskeleen puomin ylityksessä, mutta pystyn ja kavaletin se selvitti oikein näppärästi.

Lopuksi saimme hypätä pienen radan kahteen kertaan. Repe piti saada ensin käynnistettyä riitävän reippaaseen laukkaan, mutta tämän jälkeen se eteni mukavasti ja pienet esteet ja kavaletit ylittyivät sujuvasti. Kaarteet päädyissä tosin olivat aivan järkyttävää kylkimyyryä ulos asettuen, mutta sain kuin sainkin Repen ohjattua estelinjoille ja sitten kun este oli suoraan nenän edessä olikin meno helppoa ja mukavaa. Repe tuntui toimivan vähän samalla idealla kuin Vake: tuntumaa mahdollismman kevyeksi ja ohjalla tilaa sekä laukkaa tarpeeksi alle niin hyvin menee. Muistinkin aika hyvin rentouttaa käsiä ja antaa Repelle ohjaa niin että se sai laukata ja edetä kunnolla. Toisella ratakierroksella tolpalliset esteet nousivat jonnekin 70 sentin tuntumaan, ja nämäkin Repe ylitti oikein hienosti. Varsinkin viimeisellä lävistäjäsarjalla kavaletilta pystylle (5a-5b) oli todella sujuva ja tasapainoinen fiilis, ja Repe vaihtoi hypyssä hienosti laukankin. Ope oli esityksiimme oikein tyytyväinen, ja olinpa oikeastaan itsekin vaikka päätyjen ratsastus olikin kaukana kauniista. Täytyy muistaa Repen koulutustaso, ja siihen nähden tämä oli varsin asiallista menoa. 

Repestä jäi positiivinen vaikutelma ohjausvaikeuksista huolimatta, ja mikä ettei voisin hypätä sillä joskus toistekin. Periaatteessa Repe oli aika samantyyppinen ratsastaa kuin Vake ja Elmo, joten siinä mielessä se tuntui "omalta". Repen jälkeen tosin Vake tuntuu varmasti mukavan helpolta ja toimivalta, sillä tällainen raaempi ratsu vaatii tietenkin kuskilta huomattavasti enemmän kuin kokenut konkari jonka kanssa perusasiat kuten kääntyminen onnistuvat aivan itsestään. Ihan terveellistä testata välillä oman perusratsastuksen toimivuutta Repen kaltaisella ponilla joka ei ole mikään automaatti vaan rokottaa kaikista apujenkäytön porsaanrei'istä.

Laukan säätövaraa etsimässä

Keskiviikon tunnilla oli yllätyksekseni esteitä. Koska olin varautunut koulutuntiin ei turvaliivi sattunut mukaan, mutta sepä ei lopulta haitannut sillä tänään ei menty ristikoita isompaa. Ratsu oli estehommiin juuri se oikea eli Elmo.

Elmo oli tänään yllättävänkin reippaalla päällä ja liikkui ravissa alusta alkaen mukavalla energialla. Painoa olisi kuitenkin pitänyt saada vielä reilusti pois etuosalta jotta poni olisi myös alkanut liikkua pyöreämpänä. Laukkaverryttely hoidettiin ensimmäisen puomitehtävän yhteydessä. Tämä käsitti 17 metrin suoran linjan pikkukavaletilta toiselle, ja tavoitteena oli saada väliin ensin viisi ja myöhemmin kuusi laukkaa. Aloituskierros oli oikea, ja Elmo lähti laukkaamaan hyvin eteen mutta kovin pitkänä. Heti ensimmäisen puomin jälkeen laukka kuitenkin putosi yllättäen pois. Näitä ravilleputoamisia tuli puomilinjalla vielä monta kertaa lisää, ja pääsimme koko linjan läpi laukassa vain jos posotimme menemään pitkänä eteenpäin. Tämä oli sitä sujuvaa viiden askeleen laukkaa, mutta jos yritin yhtään lyhentää laukkaa kuuteen askeleeseen pudotti Elmo raville saman tien. Myös kulmissa poni oli herkästi putoamassa raville, ja kun patistelin sitä raipalla pysymään laukassa tuli vastaukseksi napautukseen vähän pukkiakin. Ope ohjeisti tekemään pidätteet ja lyhentämään laukkaa istunnan avulla eikä niinkään ohjalla, mutta loppujen lopuksi ei oikeassa laukassa onnistuttu menemään puomiväliä kuudella askeleella. Ope tuumasi Elmon olevan kovin herkkä sille jos ratsastajan paino keikahtaa vähänkään oikealle, eli ehkä oikean kierroksen ongelmissa oli pohjimmiltaan kyse tästä.

Vasemmassa laukassa Elmo pysyi paremmin, ja saimme mentyä saman 17 metrin linjan sekä viidellä että lopulta kuudellakin laukalla. Kuusi laukkaa onnistui heti kun maltoin istua satulassa loppuun asti enkä lähtenyt ollenkaan heittäytymään ponin edelle siinä vaiheessa kun viimeinen askel alkoi näyttää ahtaalta. Tähän suuntaan vaan laukka pääsi helposti vaihtumaan vääräksi mikäli Elmo loikkasi kavaletin yli kovin kaukaa.

Jatkoimme laukan säätelyn parissa myös lopputunnin. Hyppäsimme vielä kolmen ristikon linjaa, jolla välit olivat 17 metriä (viisi laukkaa) ja 14 metriä (neljä laukkaa). Vitsi oli siinä että viiden laukan väli oli hieman ahtaampi kuin neljän, eli ensimmäiseen väliin piti ottaa kiinni ja jälkimmäiseen väliin taas piti laukan hieman venyä eteen. Kierros oli nyt oikea, mutta Elmo ei enää pudotellut raville vaan laukassa oli koko ajan mukava imu eteen ja poni oli nyt mielestäni lyhyemmän ja ryhdikkäämmänkin oloinen. Viiden askeleen väliin olisi laukkaa voinut lyhentää vielä hiukan lisää, mutta noin muutoin suoritimme tehtävän oikein mallikkaasti. Neljän laukan väli oli helppo ratsastaa kun sai antaa Elmon sujua eteen. Haastavammaksi homma  muuttui kun vaihdettiin suuntaa, sillä linja alkoi nyt neljän askeleen välillä jonka jälkeen laukkaa piti saada lyhennettyä. Saimme kyllä toivotut askelmäärät joka kerta lukuunottamatta yhtä 5+5 askeleen kierrosta, mutta viimeiselle esteelle mentiin ahtaasti pohjaan ja lisäksi kiemurtelulla tilaa hakien, eli laukkaa piti saada vielä paremmin kiinni ja lyhenemään. Yritettiin tätä aika monen toiston verran, mutta vasta aivan viimeisellä kierroksella laukka oli sellaista että viideskin askel mahtui mukaan luontevan oloisesti.

Laukkaa ei siis Elmon kanssa päässyt varsinaisesti hienosäätämään, mutta täytyy olla tyytyväinen siihen että nihkeän alun jälkeen jonkinlainen lyhentäminenkin onnistui ja vaihteita löytyi lopulta enemmänkin kuin yksi. Elmo meni esteille kivan reippaasti, joten varsinaista laiskuutta ei tänään ponissa ollut vaan sillä oli aivan oikea tekemisen meininki. Vaikka tällä kertaa alku olikin vähän kankea ja hankala niin käynnistyttyään meno oli varsin mainiota, joten tunnin jälkeen olin jälleen vannoutunut Elmo-fani. On se vaan niin kiva!

Vaikeita kavaletteja

Sunnuntaiaamun tunnilla oli tällä kertaa kavaletteja. Maneesille lähdin nyt luottavaisin mielin kun Vake oli eilen mennyt siellä niin rennosti. Menomatkalla Vakella olikin korvat siinä tutussa asennossa joka kertoo sen olevan rennolla ja laiskalla tuulella. Maneesiin päästyämme jostain kuitenkin iski poniin pieni jännitys, ja ensimmäiset kierrokset mentiin aika varautuneen oloisesti. Ehkäpä ulkona puhaltava kova tuuli ja sen aikaansaamat äänet maneesin rakenteissa saivat Vaken epäilevälle mielelle.

Aloitimme verryttelyn ravissa ja sen myötä loppui ylimääräisten äänien kuuntelu ja säpsyminen. Meno oli sitä samaa kuin eilen eli turhan lötköä ja pohkeen takana. Vieläkin arkailin raipan käytön suhteen ja jäin puskemaan pohkeilla tehottomasti. Aktiivisuuden puuttuessa ei sitten pyöreyttäkään liikkumisessa ollut. Jatkoimme viime viikon suoruusteemalla ja ratsastimme pitkän sivun suuntaisella linjalla vasta- ja myötäasetuksia. Asetuksetkaan eivät oikein ajaneet asiaansa tällaisessa mummoravissa. Menimme vielä viime viikolta tuttua tehtävää jossa väistettiin ravissa pitkän sivun alussa muutama askel pois uralta ja nostettiin suoristuksen jälkeen laukka uran sisäpuolella. Tämä onnistui jokseenkin samalla lailla kuin viimeksi, eli vasemmassa kierroksessa nousi pari kertaa väärä laukka kun en malttanut suoristaa kunnolla ja takaosa jäi vähän vasemmalle. Oikeaan kierrokseen poni oli väistön jälkeen suorempi ja myötälaukka nousi varmemmin ja napakammin. Laukkaakin sai patistella eteenpäin, mutta Vake eteni kuitenkin selvästi reippaammin kuin eilen. Kulmissa ja päädyissä vaan mentiin kovasti lapaliirtoa sisään puskien, eli taipumisen kanssa oli suuria ongelmia.

Laukassa mentiin seuraavaksi kahden maapuomin suoraa linjaa noin 20 metrin välillä. 7 askelta oli tähän väliin aika luonteva määrä. Sitten laukkaa piti saada venymään kuuteen askeleeseen ja tämä osoittautui kovin vaikeaksi. En uskaltanut käyttää raippaa kunnolla ja niinpä en saanut Vakesta riittävää laukkaa ulos. Asiaa ei yhtään auttanut lapaliirto päädyissä, mikä jarrutti menoa entisestään. Oikeassa laukassa pääsimme linjan kertaalleen kuudella askeleella suhteellisen asiallisesti, mutta vasemmassa laukassa kuusi askelta onnistui vain siten että Vake roikaisi toiselle puomille hurjan kaukaa ja hyvä ettei mennyt nenälleen. Kertoo paljon siitä kuinka Vake ei todellakaan reagoi pohkeeseen niin kuin pitäisi, ja kuski ei uskalla sitä ihan tosissaan herättää.

Jatkoimme seuraavaksi haastavan kavalettitehtävän pariin. Kavaletit olivat pituushalkaisijalla linjassa, ja ne ylitettiin kukin vinottain ja kuvan mukaiset silmukat ratsastaen. Oli muuten aika hankala tehtävä pienessä maneesissa jossa seinä tuli käännöksessä vastaan ja jarruttamaan aivan liian nopeasti. Alkuun homma menikin aivan plörinäksi, sillä ratsastin käännökset liian pieninä ja liikaa ohjalla kääntäen eikä katsekaan oikein ollut menossa ajoissa haluttuun suuntaan. Vaken laukka hyytyi tiukoissa käännöksissä aivan totaalisesti, ja kavalettien yli möngittiin ravista tai melkein paikoiltaan. Toistojen myötä sain petrattua niin että ensin sain käännöksen tien puolesta järkevämmäksi ja katseen paremmin menosuuntaan. Sitten muistin open ohjeistamana myös keventää tuntumaa entisestään ja vähentää sisäohjan käyttöä kaarteissa. Aloin myös istua satulassa jämäkämmin käännösten läpi. Esitimme vielä pari rämpimiskierrosta, mutta lopulta viimeinen kierros tehtävällä onnistui edes vähän siedettävämmin niin että laukka säilyi ja käännökset olivat luontevampia ja sujuvampia.

Lopuksi ratsastimme kolmen kavaletin sarjaa pituushalkaisijan suuntaisena jumppasarjana yhden askeleen väleillä. Itse kavalettien ylityksessä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta tehtävän haasteeksi osoittautui jatkaa hyppyjen jälkeen suoraa linjaa päätyyn asti. Tämä alkoi onnistua vasta siinä vaiheessa kun olin tosissani menossa suoraan ja katse oli tiukasti eteenpäin. Jos katselin hypyissä alaspäin ja lopetin ratsastamisen viimeisen kavaletin kohdalla niin ettei sen jälkeen ollut enää selkeää, suunniteltua menosuuntaa lähti Vake tietenkin oikaisemaan. Saman ilmiön olen saanut huomata aikaisemminkin, mutta silti se katseen merkitys tuppaa aina vaan unohtumaan.

Tämä oli taas niitä kertoja kun en osannut oikein muuta kuin tumpeloida. En saa Vakea liikkeelle enkä taipumaan ja kavalettitehtäväkin oli sellaista onnetonta sähläystä ja mönkimistä että voi kauhistus. Pitäisi olla tämän ns. perusratsastuksen ehkä hieman paremmalla tasolla jos aikoo ihan hypätäkin. Ensimmäinen askel lähteä korjaamaan tilannetta voisi olla pieni asennemuutos, eli se että laitan oikeasti ponin liikkumaan ja reagoimaan pohkeeseen. Muutoin on turhan haaveillakaan että Vake alkaisi kulkea oikein päin tai että löytyisi sellainen laukka jolla voi järkevästi suunnata esteille.

Sujuvasti super-Elmolla

Keskiviikon tunnilla oli pitkästä aikaa esteiden vuoro, ja ratsu oli oikein mieluinen eli Elmo. Edellisen kerran Elmolla hypätessä tunti sujui mukavasti, ja oli myös kiinnostavaa päästä kokeilemaan Elmon uuden satulan toimivuutta esteilläkin. Viime viikollahan Elmon laukka tuntui uuden satulan ansiosta pyörivän paljon paremmin, joten oletin että satulanvaihdoksella voisi olla hyppäämisenkin kannalta positiivisia vaikutuksia.

Raviverryttely hoidettiin melko nopeasti ja sen jälkeen aloitimme kavalettien parissa ympyrällä. Tehtävänantona oli yksinkertaisesti ravata ensimmäisen pikkukavaletin yli pääty-ympyrän avoimella puoliskolla, nostaa laukka ja jatkaa kulman kohdalla olevan kavaletin yli laukassa. Toisena variaationa oli molempien kavalettien ylitys laukassa. Elmo liikkui ihan kohtuullisen hyvin eteen, ja nosti laukat ongelmitta. Kavaleteille löytyi sopivat ponnistuspaikat, mutta jälleen harrastin aluksi liiallista "hyppyyn" heittäytymistä eli heitin puomilla itseni liikkeen edelle. Kavaletithan olivat siis ehkä 15 cm korkeita, joten aika lailla satulassa siellä olisi voinut istua. Elmo laukkasi mukavan vaivattoman ja sujuvan oloisesti, ja laukka tuntui sellaiselta millä kelpaa esteillekin lähteä.

Päivän toinen tehtävä oli kahden pystyn suora linja 11 metrin eli kolmen askeleen välillä. Ensin tulimme tätä vasemmassa laukassa ristikoilla. Elmolla oli esteitä kohti hyvä eteenpäinpyrkimys, ja väli oli kolmella askeleella oikein sopiva. Vain sillä kierroksella kun ensimmäiselle esteelle tuli pieni hyppy jouduin ratsastamaan välissä eteen, mutta tähänkin Elmo vastasi terävästi ja selvitti välin helposti kolmella laukalla. Tämä oli helppoa ja mukavaa!

Vaihdoimme vielä suuntaa ja tulimme samaa linjaa oikeassa laukassa. Esteet nousivat pieniksi pystyiksi, ja kun nyt hypättiin vieläpä vetosuuntaan alkoi väli käydä jo ahtaaksi. Elmolla oli oikein hyvä imu laukassa, ja ohjeeksi tuli että välissä pitäisi ottaa puolipidäte ja laukkaa hieman kiinni jottei jälkimmäiselle esteelle ajauduttaisi liian pohjaan. Lisäksi piti malttaa istua ja pitää ohjat kädessä eikä lähteä yhtään ennakoimaan hyppyä jotta Elmon pysyi lyhyenä loppuun asti. Sain mielestäni ihan hyvin istuttua ja odotettua ylävartalolla, mutta en ollut ensimmäisen esteen jälkeen tarpeeksi nopea ottamaan kiinni ja niinpä menimme aina enemmän tai vähemmän pohjaan jälkimmäisellä esteellä. Tähän vaikutti myös se millainen ensimmäisestä hypystä tuli, eli jos lähdettiin kauempaa ja vauhdikkaammin niin en tosiaan ehtinyt tehdä mitään vaan ahdasta tuli. Joka tapauksessa Elmo teki koko ajan oikein hyvää työtä. Viimeiset kierrokset hypättiin noin 70 cm korkeudella, ja meno oli oikein sujuvaa ja sanoisin jopa helppoa. Ponnistuspaikka ensimmäiseen hyppyyn oli helppo katsoa nyt kun Elmolla oli riittävä energia estettä kohti. Enpä muista onko se ollut koskaan ennen näin hyvä hypätä!

Tunnista jäi tosi hyvä mieli kun Elmo oli näin kiva, ja jäi myös nälkä päästä hyppäämään sillä enemmän. Luonnollisestikin toivoin Elmoa myös ensi viikon estetunnille. Uusi satula ja sen myötä huomattavasti parantunut laukka todellakin tekevät hyppäämisestä aivan eri sujuvaa, ja tällaisella Elmolla hyppääminen on ihanaa! Muistinpa taas miksi tästä ponista niin kovasti tykkään.

Höseltävä kuski kavaleteilla ja jumppasarjalla

Viime viikolla estetreeni Vaken kanssa jäi väliin koulukisojen osuttua samalle aamulle, ja niinpä tuli siis kaksi viikkoa totaalista hyppytaukoa. Tänä sunnuntaina ollaan kuitenkin menossa Äimärautiolle seuraestekisoihin, joten onneksi sentään tänään päästiin ottamaan maneesilla muutamat hypyt. Kisojen takia pidettiin hyppyjen määrä pienenä, eli mentiin ensin sileän harjoituksia sekä kavaletteja ja lopuksi muutama kerta jumppasarjaa. Harmillisesti se kahdenkin viikon hyppäämättömyys näkyy ja tuntuu omassa ratsastuksessa siten että paras tuntuma hommaan katoaa. Ylipäänsä en ole päässyt viimeisten parin viikon aikana Vaken satulaan läheskään riittävän usein, joten nyt piti vähän hakea taas tuntumaa poniinkin. Vake on selvästi ollut rauhoittumaan päin ja ope kertoikin että se ei ole tunneilla säikkyillyt tai tehnyt mitään muutakaan normaalista poikkeavaa. Tänään jo sitten melkein tulikin ikävä niitä energisempiä päiviä sillä poni oli niin tahmea ja hidas, mutta toki on ehdottoman hyvä että Vake on jälleen löytänyt lunkin ja hötkyilemättömän elämänasenteensa. Maneesissa meno sujui siis aika lailla rennoissa merkeissä heti alusta alkaen.

Verryttelimme aluksi ravissa tarkistaen suoruutta pituushalkaisijalla sekä taivutellen volteilla. Vake oli tosiaan tänään kovin hitaalla päällä, ja arvaahan sen että homma meni omalta osaltani hyödyttömäksi pohkeella puskemiseksi. Vake olisi pitänyt herätellä liikkeelle ja reagoimaan pohkeeseen raipan avustuksella, mutta olin raipan kanssa liian varovainen. Etenkin kulmissa ja volteilla ravi pääsi hyytymään pahasti. Kun energia puuttui liikkeestä kokonaan niin ei tietysti löytynyt minkäänlaista pyöreyttäkään, vaan Vake puksutteli eteenpäin säästövaihteella taattuun alkeistuntityyliin kuskin puskiessa ja sählätessä minkä ehti. Luultavasti kova huhkimiseni sai Vaken vaan hidastumaan entisestään, eli lähestymistapani tilanteeseen oli täysin väärä. Laukassa oli aluksi parempi energia, mutta sitten sekin hyytyi ja oikein tunsin kuinka takajalat laahasivat ponnettomasti.

Suoruutta tarkistettiin vielä tehtävällä jossa ratsastettiin pitkän sivun alussa pohkeenväistöä pari metriä uralta sisälle, suoristettiin ja nostettiin laukka jatkaen suoraa linjaa uran sisäpuolella. Ensimmäisellä yrityksellä nousi väärä laukka kun en tehnyt riittävää suoristusta väistön päätteeksi vaan hätäilin noston kanssa, mutta tämän jälkeen sain myötälaukan nousemaan ja jatkumaan ongelmitta haluttua linjaa pitkin. Suurin vaikeus olikin ehkä nostojen hitaudessa. Loppua kohti nostot alkoivat uitenkin tapahtua napakammin ja laukka ylipäänsä sujua paremmin eteen.

Seuraavaksi oli vuorossa hieman kavalettiharjoituksia, jotka hienosti paljastivat sen miten paras ote hyppäämiseen häviää hyvin äkkiä jo parin viikon tauollakin. Ensin ylitimme ympyrällä kahta kavalettia, joiden etäisyys ympyrän kaarella oli kaksi laukka-askelta. Vake ylitti kavaletit ihan näppärästi vaikka laukkaa sai kyllä hoputella sujumaan terävämmin. Itse sen sijaan esitin täysin ylimitoitettuja mukautumisia, eli ylävartalo meni kavaletilla aivan liikaa eteen niin kuin kyseessä olisi ollut isompikin este. Ehkä tämä meni osaksi pienen alkujännityksen piikkiin, sillä toistojen myötä kavaletit alkoivat ylittyä mielestäni luontevammin mukautuen. Jatkoimme vielä kavaleteilla ja tulimme nyt pari kierrosta kuvan S-kiemuraa. Liikkeelle lähtiessä jouduin patistelemaan Vakea riittävään laukkaan, mutta tehtävälle päästessämme se alkoi edetä sujuvammin ja kaikki pikkuhypyt ja laukanvaihdot onnistuivat ihan mukavasti.

Lopuksi saimme vielä hypätä jumppasarjan muutamaan kertaan. Sarjaan kuului ristikko, pysty ja okseri yhden laukan väleillä ja ristikon edessä oli apuna ponnistuspuomi. Välit olivat lyhyet eli päälle viittä metriä, mikä meille passasi juuri hyvin. Aloitimme pienemmillä esteillä ja lopuksi pystyn ja okserin korkeudet olivat meille noin 75 cm. Vake oli edelleen kovin tahmea liikkumaan, ja kaarteessa ennen estelinjaa yritin turhaan puskea sitä eteenpäin. Estelinjalle päästyään Vake kuitenkin heräsi eloon ja laukkasi sarjalle sisään oikein hyvällä imulla. Parempihan se olisi saada kaarteisiinkin kunnon laukka ja säilyttää sama rytmi, mutta hyvä että poni herää edes estettä kohti mennessä. Sarjalla ope kehotti myötäämään kädellä vielä reilummin, ja ohjeisti että Vaken kanssa saa jumppasarjalla mennä mielellään vaikka ihan roikkuvalla ohjalla. Näin tein ja Vake sai kunnolla tilaa hyppyihinsä, tosin samalla se kyllä painui kaulastaan kovin pitkäksi ja matalaksi sekä sarjan väleissä että sen jälkeen. Esteet ylittyivät joka tapauksessa oikein sujuvasti hyvillä hypyillä.

Aikaa oli vielä tehdä kunnollinen loppuverkka ravissa. Ratsastimme kahdeksikkona lävistäjiä ja pääty-ympyröitä. Vake jatkoi säästömoodissa pohkeen takana liikkumista, mutta aivan lopuksi koettiin pieni onnistumisen pilkahdus kun sain asetuksen oikealle vihdoin läpi ja Vake alkoi liikkua hieman pyöreämmin. Jos olisin tästä saanut ratsastettua liikettä aktiivisemmaksi eteen niin homma olisi varmaan alkanut ihan toimia. Joka tapauksessa huomasin loppuverryttelyssä kykeneväni ratsastamaan paljon rennommin ja järkevämmin kuin koko tunnilla tähän asti, ja sen myötä myös Vake rentoutui selvästi ja hakeutui kohti sitä hieman pyöreämpää liikkumista.

Tunnista jäi sellainen vaikutelma että en löytänyt läheskään sitä rentoutta, rutiinia ja rytmiä kuin hyppäämisessä kuuluisi olla, vaan sähelsin koko ajan aivan liikaa ja jopa jähmetyin jännittämään sen sijaan että olisin pystynyt ratsastamaan rennon luontevasti. Tällaisella ratsastuksella saan kyllä äkkiä myös Vaken jännittymään, vaikka se muuten nyt näin rauhallinen onkin. Ei voi muuta sanoa kuin että onneksi huomisissa kisoissa mennään vain pienet luokat, sillä tällaisella menolla ei kyllä kasikymppiin ole asiaa.

Perustyötä kavaleteilla ja sileällä

Torstain tunnilla oli esteitä, mutta olimme open kanssa etukäteen sopineet että tänään jätetään Vaken kanssa hyppäämiset väliin kun viikonloppuna tulee hyppyjä peräti kaksien kisojen verran ja viime sunnuntainakin hypeltiin. Niinpä osallistuimme alkutunnin puomi- ja kavalettitehtäviin, ja tunnin loppuosan vietimme pikkukentällä perusratsastuksen parissa samalla kun muut hyppäsivät.

Ympyrän kaarelle laitettiin hieman maasta irti olevat kavalettipuomit, ja puomisarjaa ylitettiin ensin ravissa. Vake oli tänään huomattavasti reippaampi kuin sunnuntaina, ja puomeilla se nosteli jalkojaan ravissa ihan mukavasti. Sitten puomeja tultiin ympyrällä laukassa innariväleillä vasemmasta kierroksesta aloittaen. Ensin en ollut tarpeeksi huolellinen puomisarjalla kääntämisessä vaan linja ajautui sarjan aikana ulkoreunaa kohti, mutta kun sain linjan ja kääntämisen haltuun niin puomit menivät ihan näppärästi. Oikeassa laukassa en sitten meinannutkaan saada askelta sopimaan puomeille millään vaan kerta toisensa jälkeen meni kompuroinniksi. En tiedä jäikö eiliseltä Lore-vaihde päälle kun kuvittelin Vaken pystyvän venyttämään puomeille kauempaa kuin mistä se suostui lähtemään. Ope vinkkasi kääntämään ympyrän pienempänä niin että puomisarjalle tultiin sisään kaarevammalla reitillä. Tämäpä sitten yllättäen auttoikin askeleen sovittamisessa.

Saatiin vielä vähän "kuivaharjoitella" kisoja varten hyppäämällä neljän esteen uusinnanomainen pätkä kavaleteilla ja ristikoilla joille tuli jokaiselle laukanvaihto. Ensimmäisellä kierroksella en ollut ihan kartalla eikä ponikaan tarpeeksi terävänä, joten tiukassa kaarteessa ensimmäiselle esteelle laukka putosi pois ja muutenkin oli vähän sellaista mönkimistä. Mentiin samaa tehtävää vielä toinen kierros, ja nyt olimme Vaken kanssa molemmat skarpimpana. Ekalle esteelle käänsin katseen paremmin edeltä ja otin ulkopohkeen paremmin mukaan käännökseen. Laukat vaihtuivat näppärästi, ja laukassa säilyi koko ajan sellainen terävyys ja energia että isommatkin esteet olisivat varmasti ylittyneet hyvin.

Lopputunti mentiin sitten omia kuvioita pikkukentällä. Otin ensin käynnissä muutamat väistöt ponin kuulolle saamiseksi, ja sen jälkeen ravattiin ympyräkahdeksikkoja. Vake lähti aika helposti pyöristymään, ja varsinkin oikeassa kierroksessa meno oli ajoittain varsin mukavan oloista kunhan sain ravia vähän aktivoitumaan eteen. Ravi kyllä jäi edelleen kovin maahansidotun oloiseksi vaikka poni pyöreänä liikkuikin, eli jalat pitäisi saada nousemaan vähän tarmokkaammin vaikkei tämä mikään liitokavioeläin olekaan. Oikealle mennessä poni tuntui melko lailla suoralta, ja sen myötä myös edestä kevyeltä. Hetken työskentelyn jälkeen Vake alkoi jopa vähän pärskiä rentoutumisen merkkinä. Vasemmalle sain tehdä enemmän töitä suoristamisen suhteen. Yritin väistättää ympyröillä takaosaa loivasti ulos ja tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Hetkellisesti ehkä sainkin tilanteen paremmaksi niin että ulko-ohjaan alkoi löytyä parempi tuntuma ja oikea lapa tulla hallintaan. Välillä kyllä piti käydä oikeassa kierroksessa "palauttamassa" säädöt jos vasemmalle meni liian vaikeaksi. Huomasin myös että Vaken kanssa olisi hyvistä hetkistä kannattanut ottaa tiheämmin taukoja, sillä vaikutti että se kyllästyi aika nopeasti ja hetken hienosti mentyään lösähti taas säästelymoodiin sen sijaan että olisi pidempään viitsinyt kantaa itseään kunnolla.

Tämä oli ihan sopiva treenituokio ennen kisaviikonloppua, sillä sain hakea tuntumaa poniin vaikkei hyppäämään päästykään. Ainakin meno oli reippaampaa kuin viime sunnuntaina, mikä oli mukava huomata. Ei se Vake ole tainnut vielä ihan kokonaan vaipua talvihorrokseen.

Estetunniksi kääntynyt koulutunti

Torstain Tallinmäen tunnilla suunnitelmana oli koulutreenit viimeistelynä lauantain kisoja varten. Tuntilaisten toiveesta/kinuamisesta johtuen noin puolet tunnista vietettiin kuitenkin pienten esteharjoitusten parissa. Minulle ja Vakelle käy tietysti kaikki, joten tämähän oli ihan hauska ja hyödyllinen tunti jolla ehdittiin tehdä monenlaista.

Tunnin alkupuoli mentiin siis sileän harjoituksia. Verryteltiin ravissa ja reippaassa laukassa, ja sen jälkeen jatkettiin kulmien ja väistöjen parissa. Tavoitteena oli saada Vakekin käyttämään takaosaansa ja liikkumaan pyöreänä oikeinpäin, sillä valitettava tosiasiahan on että tällä hetkellä poni tekee enimmäkseen aloittelevien ratsastajien tunteja ja on saanut tottua liikkumaan laiskana pötkylänä säästöliekillä. Osaamista ja kykyä kantaa itsensä Vakelta kyllä löytyy eli siitä ei homma jää kiinni. Ope selitti kaiken lähtevän siitä että saadaan takaosa työskentelemään paremmin, ja sitä kautta sitten tuntuma ja pyöreyskin löytyy. Takaosan herättelemiseksi otettiin avuksi pohkeenväistöt. Kuviona oli "neliökahdeksikko", jolla ratsastettiin tarkat kulmat huolellisesti taivuttaen ja kääntäen, ja välittömästi jokaisen kulman jälkeen väistettiin pari-kolme askelta uran sisäpuolelle. Ope lupasi että tämän harjoituksen kautta alkaa hevonen varmasti ottaa ulkotakajalkaa paremmin alle ja pyöristyä, ja niinhän siinä toden totta kävikin. Ensin tehtävää mentiin käynnissä, ja kun vaan olin herätellyt Vaken reagoimaan väistättävään pohkeeseen nopeasti ja askeltamaan väistössä terävästi niin poni alkoi pian ryhdistäytyä etuosastaan ja pyöristyä. Väistöaskelten jälkeen pääsin näin ollen suoristamaan ja ratsastamaan käyntiä eteen pyöreänä liikkuvalla ponilla, ja jos ponin hereilläolo alkoi herpaantua niin seuraava kulma ja väistö palauttivat sen taas kuulolle. Aivan älyttömän hyvä tehtävä, jota varmasti tulen käyttämään myös itsenäisesti ratsastaessa!

Samaa kahdeksikkokuviota kulmineen ja väistöineen mentiin vielä harjoitusravissa. Ravissa en valitettavasti saanut tehtävän hyötyjä irti, sillä oman apujenkäytön nopeus ei oikein tahtonut riittää kulmien tullessa vastaan niin nopeassa tahdissa. En saanut Vakea lähtemään väistöihin tarpeeksi nopeasti ja terävästi, jolloin koko idea vähän kärsi. Homma meni omalta osaltani epämääräiseksi sähläämiseksi ja tuuppaamiseksi, joten meno oli varmasti Vaken näkökulmasta kovin sekavaa ja ravin energiakin hyytyi sitten ihan kokonaan. Ehkä helpotettu versio jossa väistö tulee esimerkiksi joka toisen kulman jälkeen voisi sopia meille paremmin niin etten menisi näin solmuun apujeni kanssa.

Tunnin loppupuolisko vietettiinkin sitten esteratsastuksen parissa. Menimme tekniikkatehtäviä kavaleteilla ja maksimissaan noin 50-60 cm esteillä, eli korkeudet pysyivät tänään hyvin maltillisina eikä turvaliiviä tullut sen vuoksi edes ikävä. Ensin laukattiin ympyröillä yksittäisten kavalettien yli, ja Vake tuntui selvästi heräävän liikkumaan omalla energialla päästessään ylittämään puomeja.

Seuraavassa tehtävässä ylitettiin ympyrällä kaksi ristikkoa noin viiden laukan välillä, eli harjoiteltiin kääntämistä edelliseltä tekniikkatunnilta tutulla kuviolla. Ympyrän jälkeen jatkettiin vielä kahden esteen lävistäjälle, eli nyt piti linjan ensimmäisellä esteellä selkeästi tiedottaa matkan jatkuvan suoraan eteenpäin eikä enää ympyrälle. Oikeassa laukassa ympyrän kaarella kääntäminen onnistui ihan hyvin, tosin roikuin ehkä turhan paljon sisäohjassa sen sijaan että olisin kääntänyt tarpeeksi ulkopohkeella. Vasemmassa laukassa ympyrän kaarella pysymisessä oli ensin hieman hankaluuksia, sillä Vake puski ensimmäiselle esteelle lähestyessä kovasti sisäänpäin ja näin en saanut lähestymislinaa suunnattua sopivaksi ajatellen välitöntä esteeltä kaartamista. Lisäksi otettiin reipas pitkä hyppy kaukaa, ja näin ajauduttiin kaarelta aivan liian ulos. Aivan nipin napin sain vielä käännettyä ympyrän toiselle esteelle mielenkiintoisella tiellä. Sakkokierroksella sain lähestymisen ensimmäiselle esteelle järkevämmäksi, jolloin ehdittiin kaartaa hallitummin seuraavalle esteelle.

Lopuksi hypättiin tekniikkarata, johon kuuluivat kuvan mukaisesti oikeassa laukassa kavaletti pienellä ympyrällä, kahden esteen kaareva linja isolla ympyrällä kuten äsken (nyt mukaan tuli okseri ympyrän toiseksi esteeksi), kahden esteen linja lävistäjällä, ja sitten nämä samat kuviot vielä vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä ympyrällä pystyltä okserille tuli taas vähän kiire kääntää, sillä keskityin liikaa miettimään ponnistuspaikkaa pystylle sen sijaan että olisin koko ajan suunnitellut kääntämistä. Pääsimme vielä viime tipassa okserille, mutta saimme ottaa tämän ympyrän uusintana. Loput tehtävästä meni ihan kohtalaisen mallikkaasti, ja fiilistelin sitä miten hyvä rytmi laukkaan löytyi tehtävän aikana. Kun esteet olivat näin pieniä en sortunut tarpeettomaan tuuppaamiseen ja varmisteluun, vaan annoin laukan edetä tasaisessa rytmissä. Pientä kiirettä tuli kääntymiseen molemmilla kahden esteen ympyröillä, ja kavaletille nro 6 kääntäessä Vake luuli hetken aikaa meidän suuntaavan esteelle nro 7. Vielä siis tarvittaisiin selkeämpää suunnan tiedotusta ja ennen kaikkea tulevan reitin suunnittelua ajoissa omalta osaltani. Nyt tuppaa käymään niin että aloitan kääntymisen valmistelun vasta esteeltä alas tultuamme, ja silloin on jo liian myöhäistä sillä hevonen ehtii sillä aikaa jo edetä pari laukka-askelta väärään suuntaan. Pitäisi siis itse olla kääntymässä jo hypyn aikana ja katseen olla käännettynä aikaisemmin oikeaan suuntaan. Näin sitä sitten kisoissakin vältyttäisiin arvokkaiden sekuntien tuhlaamiselta.

Tekniikkaharjoitusten haasteet

Torstain Tallinmäen tunnilla oli tänään "estekoulua" ja tekniikkatehtäviä, eli säästeltiin hevosia viimeaikojen runsaan hyppäämisen jälkeen ja hiottiin aina niin vaikeita mutta tarpeellisia perusasioita.

Aloitettiin ravissa verrytellen ja ratsastettiin pitkillä sivuilla lyhyitä väistöpätkiä uralta sisään ja suoristuksen jälkeen takaisin. Vake väisti itse asiassa yllättävänkin hyvin ja näppärästi, eli ei tarvittu kuin vähän merkkiä pohkeella niin poni väisti kuuliaisesti ja mielestäni aika symmetrisesti molempiin suuntiin. Keventäen ja harjoitusravissa istuen oli aivan yhtä helppoa väistää. Hyvistä väistöistä huolimatta ei oikein löytynyt hyvää tuntumaa eikä pyöreyttä, vaan Vake jäi liikkumaan säästeliäässä perusmoodissaan selkää kunnolla käyttämättä. Väistöt ajoivat asiansa sen puoleen että Vake alkoi kuunnella paremmin kumpaakin pohjetta ja liikkua suorempana, eli pahin "nojaaminen" oikeaan pohkeeseen helpotti.

Verryteltiin vielä hieman laukassa, ja aloitettiin sitten ne kamalan vaikeat tekniikkatehtävät. Ensimmäisenä luulot otettiin pois hyppäämällä pääty-ympyrällä kahta pientä ristikkoa. Ristikoiden väli oli 4-5 laukka-askelta, ja kääntäminen näiden välillä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi. Joko poni ajautui ensimmäisessä hypyssä aivan liikaa ulos niin että piti kääntää todella hätäisesti ja sisäohjassa roikkuen, tai sitten kaaduttiin kaarre sisälapa edellä rungosta taipumatta. Olihan siinä vähän sähläystä ja ylitettiin ristikot välillä aika mielenkiintoisilla tyyleillä, mutta saatiin kuitenkin molempiin suuntiin edes joku onnistuneempi toisto joissa kaarre sujui tasapainoisemmin.

Seuraava tehtävä sisälsi kavaletin ylityksen pituushalkaisijalla, ohjaamisen oikealle/vasemmalle kaarevasti ristikolle (sen sijaan että hevonen olisi jatkanut suoraan pituushalkaisijalla olevalle esteelle), laukanvaihdon ja tästä kaarteen takaisin pituushalkaisijalle ylittäen suorassa linjassa pienen esteen ja kavaletin. Pituushalkaisijan lopuksi tehtiin vielä kontrolliharjoituksena pysähdys. Aloitimme tehtävän aivan hurjasti kiemurrellen niin että pituushalkaisijalla etenimme puolelta toiselle huojuen, ja ylitimme esteet aika reilusti oikeaan reunaan valuen. Pysähdys oli toki Vaken kanssa helppo nakki. Seuraavilla kierroksilla petrasimme niin että menosuunta oli selkeämmin tiedossa, ja ponnistuspaikat pikkuesteille alkoivat löytyä paremmin kohdilleen. Vieläkin tosin käänsin pituushalkaisijalta ristikolle turhan aikaisin, ja ristikon jälkeen taas valuttiin kaarteessa liian nopeasti sisään sen sijaan että olisi hyödynnetty kaikki mahdollinen tila. Kaarteissa olisi pitänyt saada poni taipumaan paremmin, sillä nyt mentiin aina vähän lapa edellä tunkien mikä söi kaarteiden tasapainoa ja sujuvuutta.

Seuraava versio tehtävästä alkoi pituushalkaisijalla kavaletin ja pienen pystyn suoralla linjalla, ja jatkui päädyssä ympyrällä ylittäen kaksi ristikkoa kuten päivän ensimmäisessä tehtävässä. Tästä jatkettiin vielä uudestaan ympyrän ensimmäiselle ristikolle, jolta tulikin nyt laukanvaihto ja kääntäminen pituushalkaisijalle ja kavaletille. Vake sujui pituushalkaisijalla oikein mukavasti eteen ja hyppäsi innokkaasti pienet esteet, mutta kaarteissa vähän hyydyttiin ja ohjaaminen ympyrällä oli edelleen hieman hakusessa. Selvitimme ristikot ympyrällä ihan kunnialla, mutta sellainen helppouden ja hallinnan tunne kääntämisestä jäi puuttumaan. Laukanvaihto ristikolta pituushalkaisijalle kääntäen ei onnistunut kumpaankaan suuntaan itse hypyssä, eli en tiedottanut ja johtanut riittävän selkeästi ja riittävän aikaisin. Toki laukka sitten vaihtui kaarteessa itsekseen.

Pakko oli taas tunnustaa se tosiasia että perusratsastuksessa on puutteita jotka tällaiset tekniikkatehtävät armotta paljastavat. Miten voikin näin "helpot" tehtävät näin pienillä esteillä ollakin näin vaikeita! Kääntämisessä, suoruudessa ja kaarteisiin taipumisessa on kyllä paljon parannettavaa. Vaikka tällaiset tekniikkaharjoitteet kavalettitasolla tuntuvatkin ehkä tylsiltä ja vaikeilta niin niitä olisi ehdottomasti tehtävä paljon lisää. Jotta varsinainen hyppääminen olisi mielekästä niin perustan on oltava kunnossa.

Kulmia, kavaletteja ja hyppyjä

Torstaina vuorossa oli tavalliseen tapaan viikkotunti Vaken kanssa. Koko päivän kestänyt sade väistyi onneksemme juuri sopivasti ennen tuntimme alkua, mutta kenttä oli sen verran märkä ettei täysipainoisesta estetunnista voinut haaveillakaan. Totesin että hyväähän se tekee mennä välillä kunnolla kouluakin, vaikka lauantain kisoja ajatellen olisi nyt ollut kiva saada vielä estetreeni alle. Loppujen lopuksi päästiinkin myös vähän hyppäämään, eli tunti sisälsi mukavan monipuolisesti perusratsastusta sileällä, kavaletteja ja ihan oikeita hyppyjäkin (sekä lopuksi vielä maastokävelyn).

Alkutunnin teemamme oli kulmien ratsastus, eli nyt oli tarkoitus tehdä tarkat terävät kulmat kunnolla taivuttaen huolimattoman oikaisun sijaan. Lisäksi molemmilta pitkiltä sivuilta pyöräytettiin keskiympyrä. Kulmien ratsastaminen osoittautui juuri niin vaikeaksi kuin se oikeasti on. Ravissa sain kyllä Vaken vietyä syvälle kulmiin ja estettyä oikomiset, mutta kauniin asetuksen ja taivutuksen kanssa oli niin ja näin. Ylipäänsä Vake ei liikkunut oikein rennosti vaan selkä alhaalla. Keskiympyrällä ehdin paremmin työstää asetusta ja taivutusta, mutta jälleen kompastuskivenä oli myötäyksen ajoitus. Läheskään aina en älynnyt hellittää sisäohjasta asiaankuuluvalla hetkellä, ja toisaalta taas monesti tuli varmaan turhiakin myötäyksiä.

Tehtävää jatkettiin oikeassa laukassa, ja Vakea piti aluksi kovasti herätellä. Laukassa ei ollut lähellekään tarpeeksi imua ja energiaa, ja kun sain pohkeella ja raipalla hoputeltua muutaman askeleen reippaammin eteen hyytyi meno pian uudestaan. Kädetkin olisi pitänyt saada rennommiksi jotten olisi siltä osin liikettä jarruttanut. Kulmia laukatessa Vake puski sisäänpäin niin ettei saatu kovin teräviä kulmia eikä ainakaan kunnolla taipuen. Vasemmassa laukassa Vake kuitenkin lähti liikkumaan ihan itsestään reippaammin, joten kunnon laukka löytyi viimein suunnan vaihduttua. Epäilen että sisälavalle puskeminen oikeassa laukassa oli yksi syy huonoon eteenpäin sujumiseen.

Kulmat olivat osaltaan tarkkailussa myös seuraavassa kavalettitehtävässämme. Pituushalkaisijalla ylitettiin suorassa linjassa kaksi kavalettia kääntäen päädyssä vuoroin kumpaankin suuntaan, ja kulmiin ratsastettiin voltit sekä ennen että jälkeen pituushalkaisijan. Ensin tultiin ravissa ilman jalustimia ja sitten laukassa jalustimien kanssa. Ravivolteilla Vake alkoi liikkua rennommin kun open ohjeistamana päästin ohjaa hieman pidemmäksi ja siten ponia pidempään ja matalampaan muotoon. Samalla piti ravia muistaa ratsastaa eteenpäin. Laukkavolteilla liike meinasi helposti hyytyä, ja syynä tähän oli se että roikuin sisäohjassa sen sijaan että olisin antanut sisäpuolelta tilaa ja kääntänyt napakasti ulkopohkeella. Laukassa piti myös saada pituushalkaisijalla laukanvaihto joko kavaletin päällä tai viimeistään päädyssä uuteen suuntaan kääntäessä. Vasemmasta oikeaan Vake ehti aina vaihtaa itsekseen kavaletilla, mutta oikeasta vasempaan vaihto jäi erikseen tehtäväksi. Aloin taas sählätä vaihdossa ihan liikaa, ja heiluntaani kyllästyneenä Vake vaihtoi lopulta ravin kautta.

Lopuksi päästiin tosiaan vielä hyppäämään ihan oikeita esteitä. Tultiin kahteen kertaan simppeli kolmen yksittäisesteen pätkä pitkillä teillä. Esteet olivat meille lauantain kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä, ja yksi okserikin oli mukana. Ensimmäisellä hyppykierroksellamme jäi laukan sujuvuuteen vielä vähän toivomisen varaa. Ensimmäisille kahdelle esteelle hyppy lähti kaukaa, mutta tällä kertaa osasin nämä ennakoida ja pääsin mukaan. Toiselle hyppykierrokselle Vake heräsi ja laukkasi paremmin eteen, ja nyt päästiin mukavasti hyviin ponnistuspaikkoihin. Tämä kierros tuntui oikein hyvältä, joten vaikka alkutunnin tehtävät sujuivat miten kuten niin lopuksi jäi hyvä mieli hypyistä. Näiden pohjalta on hyvä lähteä kisoihin.