Sisäohja pois ja pohkeet tilalle

Keskiviikon tunti oli ensimmäinen koulutunti uuden open ohjauksessa. Ratsunani oli pitkästä aikaa Pera. Tunnin aiheena oli kulmien ratsastus, ja keskityimme erityisesti sisäohjasta hellittämiseen sekä ulkoapujen läpi ratsastamiseen. Kulmia ratsastettiin ensin pysähdyksen kanssa, ja kun hevonen saatiin pysähdyksestä kääntymään kulma ulkoavuilla mentiin kulmia käynnissä, ravissa ja laukassa. Lisäksi tehtiin ympyröitä, joilla myös piti muistaa luopua sisäohjassa roikkumisesta.

Alkutunnista käynnissä ja ravissa Pera ei todellakaan vielä ollut kunnolla sisä- ja ulkoapujen välissä. Niinpä olisi kovasti tehnyt mieli käyttää sisäohjaa, mutta tällaiseen vippaskonstiin turvautuminen ei nyt käynyt päinsä vaan sen sijaan piti ratsastaa ulko- ja sisäpohkeella. Varsinkin oikeassa kierroksessa tämä tuntui hankalalta Peran kääntäessä nenää ulos ja kaulaa mutkalle. Vasemmassa kierroksessa sain Peran paremmin kääntymään ulkopohkeella sisäpohkeen ympäri. Vasemmalle sisäohjasta luopuminen olikin helpompaa, sillä Pera aika lailla itsestään asettui vasemmalle ja tehtäväkseni jäi lähinnä estää etuosan pullahtaminen ympyrältä tai kulmasta ulos. Ope myös patisteli ratsastamaan liikettä paremmin hereille, eli Peraa ei saanut jättää hiippailemaan mummoiluvaihteelle vaan moottori piti saada kunnolla käyntiin. Kun sain liikkeeseen riittävää aktiivisuutta alkoi Pera vähän paremmin pyöristyäkin.

Koska sisäohjaan ei saanut tarrautua aloin kompensoida tätä tavallista tomerammalla ulko- ja sisäpohkeen käytöllä. Periaatteessa ihan hyvä, mutta käytännössä jännitin tässä tilanteessa jalkojani ihan liikaa niin että reidet nousivat ylös eivätkä lonkat olleet tarpeeksi auki. Ope käskikin jo tunnin alkupuolella nostaa jalustimet ylös jotta saisin jalat venymään pidemmiksi hevosen ympärille. Tästä olikin selvästi apua, eli sain ilman jalustimia lonkat hieman venymään ja pääsin istumaan paremmin hevosen ympäri. Lopputunnin menin kokonaan ilman jalustimia.

Laukassa palaset loksahtelivat aika mukavasti kohdilleen. Kunhan vaan laukassa oli riittävä energia hakeutui Pera kauniisti pyöreäksi. Myös sisä- ja ulkopohkeen väliin ratsastus onnistui parhaiten laukassa, ja hahmotin nyt oikeat hetket jolloin myödätä sisäohjalla. Ope kehotti myös nostamaan käsiä hieman ylöspäin ja pyytämään Peraa kantamaan itsensä sen sijaan että kannattelin sitä ohjalla. Säilytin siis tuntuman, mutta hain enemmän ajatusta ylöspäin ja lakkasin "pitämästä hevosen päätä alhaalla". Kun rohkaistuin antamaan kädellä tilaa etuosan nousta ryhdistyi Pera parempaan muotoon ja kevyemmäksi etuosastaan. Nämä pätkät laukassa olivat oikein mainioita.

Ope antoi lopuksi ihan positiivista palautetta, ja olin itsekin tyytyväinen menoomme laukassa. Ravissakin aloin loppua kohti saada paremmin hommaa haltuun, mutta Pera olisi kuitenkin saanut olla vielä paremmin suorassa ja pohkeiden välissä vaikka ihan pyöreänä lopulta ravissa liikkuikin. Pera olikin oikein mainio hevonen tunnin aihetta ajatellen, sillä se tahtoo olla aikamoinen mato kiemurtelemaan monelle mutkalle mutta kulkee heti paljon paremmin kunhan sen saa vähän suoristumaan ja ulkoavuille. Ainakin sain huomata kuinka patologisen riippuvainen sitä yleensä onkaan sisäohjasta. Kun ei sisäohjaan saanut turvautua piti ihan tosissaan miettiä miten voisi ratsastaa pohkeiden avulla ne tilanteet jotka yleensä koettaa ratkaista virheellisesti sisäohjalla.

Lisää kulmia ja suoristamista

Keskiviikon koulutunnille sain hieman yllättäen Loren. Mielelläni toki Lorella menin välillä kouluakin. Karsinakäyttäytymisen puolesta Lore ei kyllä tänäänkään ollut mikään kullannuppu, joten päätin viedä sen pihalle harjattavaksi. Ulkona Lore olikin sitten ihan nätisti.

Edelliskertojen tapaan teemana oli kulmien ratsastus, tällä kertaa siten että uralla kulmiin tullessa oli tarkoitus hieman hidastaa ja koota liikettä. Kulmien lisäksi käynnissä ja ravissa ratsastettiin keskiympyröitä. Käynti- ja ravityöskentelyn osalta tänään ehti siis keskittyä hyvin ihan vaan rentouden ja suoruuden etsimiseen. Lore oli alusta alkaen todella vino, ja tämä oli päällimmäisin asia mitä läpi tunnin yritin korjata. Käynnissä homma lähti liikkeelle ihan rennoissa ja hyvissä merkeissä. En ehkä kummoista "kokoamista" päässyt kulmissa esittämään, mutta kulmissa asettaen ja taivuttaen Lore lähti pyöristymään mukavasti. Kun tähän rentoon mielentilaan oli päästy käynnissä niin oli helppo jatkaa ravissa. Vasempaan kierrokseen tosin vinous korostui ja Lore oli ylipäänsä jäykempi ja hankalampi tähän suuntaan. Vasemmalle mennessä kävi myös niin että sisäkäsi oli turhan levoton kun taas ulko-ohjan tuntuma ei ollut riittävä. Oikealle ravatessa Lore tuli paremmin kahdelle ohjalle niin että pääsin eroon ylimääräisestä sisäohjan räpeltämisestä, ja nyt mentiin rennossa pyöreässä muodossa. Ope kommentoi hevosen käyttävän vatsalihaksiaankin hyvin, mutta kyseli meinasiko se vetää ohjan päässä alaspäin. Totesin että mitään varsinaista vetoa en kyllä huomannut, mutta ehkä tuntuma ja etuosa olisivat kuitenkin saaneet olla aavistuksen kevyemmät.

Laukassa työskenneltiin ensin oikeassa kierroksessa uralla ja ympyröillä. Vasemmassa kierroksessa puolestaan mentiin myötälaukkaa pääty-ympyröillä sekä nostettiin pitkillä sivuilla käynnistä vastalaukka jota ratsastettiin uralla parin kirjainvälin verran. Loren oikea laukka oli tuttuun tapaan kovin keinuttavaa, ja ope totesi että hevonen pääsee vähän vetämään minua eteenpäin. Yritin toki kovasti pitää vatsalihaksilla vastaan ja näin vähentää ylävartalon keinumista eteenpäin, mutta joka tapauksessa istunnan pitämättömyys taisi olla laukassa pääsyy siihen ettei Lore liikkunut yhtä rentona ja pyöreänä kuin ravissa. Keskivartalo-ongelmat tietysti heijastuivat myös käsiin niin etten saanut tuntumaa pidettyä yhtä pehmeänä ja tasaisena kuin ravissa.

Vasen laukka oli helpompaa istua, mutta tähän suuntaan Loren vinous tuli korostuneemmin esille. Etuosa oli todella reilusti ulkona ympyrältä takaosan liiratessa sisäänpäin. Vastalaukat nousivat kyllä ihan hyvin, mutta laukannostojen myötä Lore pääsi hieman jännittymään, mikä näkyi entistä pahempana poikittamisena. Lopuksi ehdin saada opelta vähän ohjeita suoristamiseen, eli laukkaympyrällä mentiin vasta-asetuksessa samalla sisäkädellä tilaa antaen ja ulkoavuilla koetin tuoda etuosaa oikealta vasemmalle. Tämän tunnin puitteissa en ehtinyt Lorea aivan kunnolla suoraksi saada, mutta vasemmassa laukassa oli edes pientä parannusta havaittavissa joten suunta oli oikea. Olisin tietysti voinut hoksata tehdä yhtä määrätietoista suoristamistyötä omatoimisestikin enkä vasta siinä vaiheessa kun opelta tuli ohjeet. Kuten ope totesi, Lore antoi nyt kuitenkin ratsastaa aika paljon, eli se ei jännittynyt tai alkanut narskutella hampaitaan vaikka suoristamistyötä tehtiin ihan tosissaan.

Laukkahommat olivat mitä olivat, mutta käynnissä ja ravissa Lore meni tänään sen verran mukavasti että olin ihan tyytyväinen. Lore on kyllä ollut jo hyvän aikaa nousemassa yhdeksi tämän tallin suosikkiratsuistani, eikä syyttä. Suoristaminen tuntuu Lorenkin kanssa olevan se avainjuttu, eli täysin sama tilanne kuin viime aikoina melkeinpä minkä tahansa muun hevosen kanssa. Milloinkahan tulee vihdoin vastaan se hevosyksilö joka ei olisi tällä samalla tavalla vino vaan jolla etuosaa pitäisikin suoristaa päinvastoin vasemmalta oikealle?

Estetunniksi kääntynyt koulutunti

Torstain Tallinmäen tunnilla suunnitelmana oli koulutreenit viimeistelynä lauantain kisoja varten. Tuntilaisten toiveesta/kinuamisesta johtuen noin puolet tunnista vietettiin kuitenkin pienten esteharjoitusten parissa. Minulle ja Vakelle käy tietysti kaikki, joten tämähän oli ihan hauska ja hyödyllinen tunti jolla ehdittiin tehdä monenlaista.

Tunnin alkupuoli mentiin siis sileän harjoituksia. Verryteltiin ravissa ja reippaassa laukassa, ja sen jälkeen jatkettiin kulmien ja väistöjen parissa. Tavoitteena oli saada Vakekin käyttämään takaosaansa ja liikkumaan pyöreänä oikeinpäin, sillä valitettava tosiasiahan on että tällä hetkellä poni tekee enimmäkseen aloittelevien ratsastajien tunteja ja on saanut tottua liikkumaan laiskana pötkylänä säästöliekillä. Osaamista ja kykyä kantaa itsensä Vakelta kyllä löytyy eli siitä ei homma jää kiinni. Ope selitti kaiken lähtevän siitä että saadaan takaosa työskentelemään paremmin, ja sitä kautta sitten tuntuma ja pyöreyskin löytyy. Takaosan herättelemiseksi otettiin avuksi pohkeenväistöt. Kuviona oli "neliökahdeksikko", jolla ratsastettiin tarkat kulmat huolellisesti taivuttaen ja kääntäen, ja välittömästi jokaisen kulman jälkeen väistettiin pari-kolme askelta uran sisäpuolelle. Ope lupasi että tämän harjoituksen kautta alkaa hevonen varmasti ottaa ulkotakajalkaa paremmin alle ja pyöristyä, ja niinhän siinä toden totta kävikin. Ensin tehtävää mentiin käynnissä, ja kun vaan olin herätellyt Vaken reagoimaan väistättävään pohkeeseen nopeasti ja askeltamaan väistössä terävästi niin poni alkoi pian ryhdistäytyä etuosastaan ja pyöristyä. Väistöaskelten jälkeen pääsin näin ollen suoristamaan ja ratsastamaan käyntiä eteen pyöreänä liikkuvalla ponilla, ja jos ponin hereilläolo alkoi herpaantua niin seuraava kulma ja väistö palauttivat sen taas kuulolle. Aivan älyttömän hyvä tehtävä, jota varmasti tulen käyttämään myös itsenäisesti ratsastaessa!

Samaa kahdeksikkokuviota kulmineen ja väistöineen mentiin vielä harjoitusravissa. Ravissa en valitettavasti saanut tehtävän hyötyjä irti, sillä oman apujenkäytön nopeus ei oikein tahtonut riittää kulmien tullessa vastaan niin nopeassa tahdissa. En saanut Vakea lähtemään väistöihin tarpeeksi nopeasti ja terävästi, jolloin koko idea vähän kärsi. Homma meni omalta osaltani epämääräiseksi sähläämiseksi ja tuuppaamiseksi, joten meno oli varmasti Vaken näkökulmasta kovin sekavaa ja ravin energiakin hyytyi sitten ihan kokonaan. Ehkä helpotettu versio jossa väistö tulee esimerkiksi joka toisen kulman jälkeen voisi sopia meille paremmin niin etten menisi näin solmuun apujeni kanssa.

Tunnin loppupuolisko vietettiinkin sitten esteratsastuksen parissa. Menimme tekniikkatehtäviä kavaleteilla ja maksimissaan noin 50-60 cm esteillä, eli korkeudet pysyivät tänään hyvin maltillisina eikä turvaliiviä tullut sen vuoksi edes ikävä. Ensin laukattiin ympyröillä yksittäisten kavalettien yli, ja Vake tuntui selvästi heräävän liikkumaan omalla energialla päästessään ylittämään puomeja.

Seuraavassa tehtävässä ylitettiin ympyrällä kaksi ristikkoa noin viiden laukan välillä, eli harjoiteltiin kääntämistä edelliseltä tekniikkatunnilta tutulla kuviolla. Ympyrän jälkeen jatkettiin vielä kahden esteen lävistäjälle, eli nyt piti linjan ensimmäisellä esteellä selkeästi tiedottaa matkan jatkuvan suoraan eteenpäin eikä enää ympyrälle. Oikeassa laukassa ympyrän kaarella kääntäminen onnistui ihan hyvin, tosin roikuin ehkä turhan paljon sisäohjassa sen sijaan että olisin kääntänyt tarpeeksi ulkopohkeella. Vasemmassa laukassa ympyrän kaarella pysymisessä oli ensin hieman hankaluuksia, sillä Vake puski ensimmäiselle esteelle lähestyessä kovasti sisäänpäin ja näin en saanut lähestymislinaa suunnattua sopivaksi ajatellen välitöntä esteeltä kaartamista. Lisäksi otettiin reipas pitkä hyppy kaukaa, ja näin ajauduttiin kaarelta aivan liian ulos. Aivan nipin napin sain vielä käännettyä ympyrän toiselle esteelle mielenkiintoisella tiellä. Sakkokierroksella sain lähestymisen ensimmäiselle esteelle järkevämmäksi, jolloin ehdittiin kaartaa hallitummin seuraavalle esteelle.

Lopuksi hypättiin tekniikkarata, johon kuuluivat kuvan mukaisesti oikeassa laukassa kavaletti pienellä ympyrällä, kahden esteen kaareva linja isolla ympyrällä kuten äsken (nyt mukaan tuli okseri ympyrän toiseksi esteeksi), kahden esteen linja lävistäjällä, ja sitten nämä samat kuviot vielä vasemmassa laukassa. Ensimmäisellä ympyrällä pystyltä okserille tuli taas vähän kiire kääntää, sillä keskityin liikaa miettimään ponnistuspaikkaa pystylle sen sijaan että olisin koko ajan suunnitellut kääntämistä. Pääsimme vielä viime tipassa okserille, mutta saimme ottaa tämän ympyrän uusintana. Loput tehtävästä meni ihan kohtalaisen mallikkaasti, ja fiilistelin sitä miten hyvä rytmi laukkaan löytyi tehtävän aikana. Kun esteet olivat näin pieniä en sortunut tarpeettomaan tuuppaamiseen ja varmisteluun, vaan annoin laukan edetä tasaisessa rytmissä. Pientä kiirettä tuli kääntymiseen molemmilla kahden esteen ympyröillä, ja kavaletille nro 6 kääntäessä Vake luuli hetken aikaa meidän suuntaavan esteelle nro 7. Vielä siis tarvittaisiin selkeämpää suunnan tiedotusta ja ennen kaikkea tulevan reitin suunnittelua ajoissa omalta osaltani. Nyt tuppaa käymään niin että aloitan kääntymisen valmistelun vasta esteeltä alas tultuamme, ja silloin on jo liian myöhäistä sillä hevonen ehtii sillä aikaa jo edetä pari laukka-askelta väärään suuntaan. Pitäisi siis itse olla kääntymässä jo hypyn aikana ja katseen olla käännettynä aikaisemmin oikeaan suuntaan. Näin sitä sitten kisoissakin vältyttäisiin arvokkaiden sekuntien tuhlaamiselta.

Kulmia, kavaletteja ja hyppyjä

Torstaina vuorossa oli tavalliseen tapaan viikkotunti Vaken kanssa. Koko päivän kestänyt sade väistyi onneksemme juuri sopivasti ennen tuntimme alkua, mutta kenttä oli sen verran märkä ettei täysipainoisesta estetunnista voinut haaveillakaan. Totesin että hyväähän se tekee mennä välillä kunnolla kouluakin, vaikka lauantain kisoja ajatellen olisi nyt ollut kiva saada vielä estetreeni alle. Loppujen lopuksi päästiinkin myös vähän hyppäämään, eli tunti sisälsi mukavan monipuolisesti perusratsastusta sileällä, kavaletteja ja ihan oikeita hyppyjäkin (sekä lopuksi vielä maastokävelyn).

Alkutunnin teemamme oli kulmien ratsastus, eli nyt oli tarkoitus tehdä tarkat terävät kulmat kunnolla taivuttaen huolimattoman oikaisun sijaan. Lisäksi molemmilta pitkiltä sivuilta pyöräytettiin keskiympyrä. Kulmien ratsastaminen osoittautui juuri niin vaikeaksi kuin se oikeasti on. Ravissa sain kyllä Vaken vietyä syvälle kulmiin ja estettyä oikomiset, mutta kauniin asetuksen ja taivutuksen kanssa oli niin ja näin. Ylipäänsä Vake ei liikkunut oikein rennosti vaan selkä alhaalla. Keskiympyrällä ehdin paremmin työstää asetusta ja taivutusta, mutta jälleen kompastuskivenä oli myötäyksen ajoitus. Läheskään aina en älynnyt hellittää sisäohjasta asiaankuuluvalla hetkellä, ja toisaalta taas monesti tuli varmaan turhiakin myötäyksiä.

Tehtävää jatkettiin oikeassa laukassa, ja Vakea piti aluksi kovasti herätellä. Laukassa ei ollut lähellekään tarpeeksi imua ja energiaa, ja kun sain pohkeella ja raipalla hoputeltua muutaman askeleen reippaammin eteen hyytyi meno pian uudestaan. Kädetkin olisi pitänyt saada rennommiksi jotten olisi siltä osin liikettä jarruttanut. Kulmia laukatessa Vake puski sisäänpäin niin ettei saatu kovin teräviä kulmia eikä ainakaan kunnolla taipuen. Vasemmassa laukassa Vake kuitenkin lähti liikkumaan ihan itsestään reippaammin, joten kunnon laukka löytyi viimein suunnan vaihduttua. Epäilen että sisälavalle puskeminen oikeassa laukassa oli yksi syy huonoon eteenpäin sujumiseen.

Kulmat olivat osaltaan tarkkailussa myös seuraavassa kavalettitehtävässämme. Pituushalkaisijalla ylitettiin suorassa linjassa kaksi kavalettia kääntäen päädyssä vuoroin kumpaankin suuntaan, ja kulmiin ratsastettiin voltit sekä ennen että jälkeen pituushalkaisijan. Ensin tultiin ravissa ilman jalustimia ja sitten laukassa jalustimien kanssa. Ravivolteilla Vake alkoi liikkua rennommin kun open ohjeistamana päästin ohjaa hieman pidemmäksi ja siten ponia pidempään ja matalampaan muotoon. Samalla piti ravia muistaa ratsastaa eteenpäin. Laukkavolteilla liike meinasi helposti hyytyä, ja syynä tähän oli se että roikuin sisäohjassa sen sijaan että olisin antanut sisäpuolelta tilaa ja kääntänyt napakasti ulkopohkeella. Laukassa piti myös saada pituushalkaisijalla laukanvaihto joko kavaletin päällä tai viimeistään päädyssä uuteen suuntaan kääntäessä. Vasemmasta oikeaan Vake ehti aina vaihtaa itsekseen kavaletilla, mutta oikeasta vasempaan vaihto jäi erikseen tehtäväksi. Aloin taas sählätä vaihdossa ihan liikaa, ja heiluntaani kyllästyneenä Vake vaihtoi lopulta ravin kautta.

Lopuksi päästiin tosiaan vielä hyppäämään ihan oikeita esteitä. Tultiin kahteen kertaan simppeli kolmen yksittäisesteen pätkä pitkillä teillä. Esteet olivat meille lauantain kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä, ja yksi okserikin oli mukana. Ensimmäisellä hyppykierroksellamme jäi laukan sujuvuuteen vielä vähän toivomisen varaa. Ensimmäisille kahdelle esteelle hyppy lähti kaukaa, mutta tällä kertaa osasin nämä ennakoida ja pääsin mukaan. Toiselle hyppykierrokselle Vake heräsi ja laukkasi paremmin eteen, ja nyt päästiin mukavasti hyviin ponnistuspaikkoihin. Tämä kierros tuntui oikein hyvältä, joten vaikka alkutunnin tehtävät sujuivat miten kuten niin lopuksi jäi hyvä mieli hypyistä. Näiden pohjalta on hyvä lähteä kisoihin.

3. leiritunti: tarkkailussa kulmat

Torstaiaamuna jatkettiin kouluratsastuksen perusasioiden parissa. Ponitäti sai jälleen ponin, arviolta noin 145 cm korkean ruunan nimeltä Elf eli Elmo.

Tällä kertaa aiheena oli kulmien ratsastus. Ope piti alkuun hyvän johdannon, josta keskeisimpänä mieleeni jäi että kulma on kouluratsastuksessa helppo A -tasolla suoritettavista tehtävistä se missä hevonen joutuu taipumaan kaikista voimakkaimmin, ja hyvän kulman esittäminen vaatii jo varsin korkeaa kokoamisastetta. Ideaalitilanteessa kulman ratsastus kestää noin kuusi käynti- tai raviaskelta.

Teoriaintron jälkeen aloitettiin verryttely käynnissä ja ravissa ratsastaen kulmat tarkoituksella hieman loivemmiksi ja pyöreämmiksi uran sisäpuolelta oikaisten. Lisäksi taivuteltiin hevosia pääty-ympyröillä. Elmo oli hieman epätasainen edestä (epäilemättä oma käsi oli rauhaton), ja oli hankaluuksia pitää tasainen tuntuma kahdella ohjalla. Välillä poni pyöristyi, mutta pitkäksi aikaa en saanut Elmoa tähän jäämään. Ihmekö tuo kun etenkin sisäohja löi usein tyhjää. Perusongelmana oli riittämätön aktiivisuus takaa eteen, ja opelta tulikin jatkuvasti kehotusta ratsastaa ravia reippaammaksi. Etenkin Elmon pyöristyessä olisi pitänyt päästä paremmin ratsastamaan pohkeesta eteen, ja aktiivisuuden puute olikin varmasti yksi syy tuntuman ja muodon epävakauteen. Open hyvä neuvo oli käyttää pohjeapuja vain sillä voimakkuudella kuin istunta kestää ilman jännittymistä ja jalan nousemista ylös, ja tämän rajan tullessa vastaan käyttää raippaa sen sijaan että jää punkemaan pohkeella hiki otsalla ja istunta leviten.

Mukava palasten paikalleen loksahdus tapahtui raviverryttelyssä kun ope kehotti ympyrällä taputtamaan Elmoa sisäkädellä samalla ulko-ohjan tuntuman säilyttäen ja myötäyksestä pohkeella eteen ratsastaen. Näin toimiessani sain Elmon jäämään tasaisen pyöreäksi ulko-ohjalle ja suunnilleen yhden ympyräkierroksen ajan meno tuntui oikein hyvältä. Sitten hyvä tatsi taas katosi, ja olisin varmaan tarvinnut useamman toiston open tehotarkkailussa saman "nyt toimii" -tunteen löytämiseksi ravissa. Ratsastuksen rentous ja pehmeys tuntuivat olevan avaintekijöitä ulkoapujen ja aktiivisuuden lisäksi, sillä liika pusertaminen sai Elmon heti jännittymään ja vetämään selän alas.

Tunnin loppupuoli ratsastettiin päätyneliöllä, jolla tehtiin nyt syvät ja terävät kulmat pyrkien hyvään ulko- ja sisäpuolen apujen yhteensovittamiseen sopivan kääntämisen ja taivutuksen aikaansaamiseksi. Tehtävä alkoi käynnissä oikeaan kierrokseen, ja Elmo alkoi nyt toimia varsin mukavasti liikkuen tasaisen pyöreänä koko käyntityöskentelyn ajan. Näin sain kädenkin rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi. Jonkin verran muoto tosin vaihteli niin että välillä Elmo taisi sukeltaa kuolaimen alle. Neliön kulmissa käytin alkuun liian vähän sisäohjaa, jolloin poni asettuikin ulospäin ja kaatui sisälavalle. Toisessakin ääripäässä käytiin eli kaula meni liian mutkalle sisäänpäin. Kulman ratsastusta ehti kuitenkin onneksi hioa useiden toistojen ajan, jolloin sopiva ulko- ja sisäapujen käyttö alkoi pikkuhiljaa löytyä. Lopulta onnistuimme käynnissä esittämään etenkin oikealle pari varsin onnistunutta kulmaa joissa oli sopiva asetus, hyvä tuki ulko-ohjalla sekä sopiva kääntäminen ja taivutus ulkopohkeesta. Tällaisesta kulmasta tuli opeltakin jo kehuja. Ravissa meno ei ollut yhtä auvoisaa, vaan tuntuman levottomuus palasi jolloin välillä mentiin pyöreänä ja välillä ei, enkä kulmissa ehtinyt yhtä hyvin ajoittaa apujenkäyttöäni. 

Käynnissä ja ravissa kulmia hioessa hurahti koko tunti, joten laukassa ei tällä kertaa työskennelty. Open loppupalaute oli lähinnä että poni olisi pitänyt saada liikkumaan vielä paremmin eteen. Nopea käskytys pohkeella niin että ohjan myödätessä asetukseen pääsee venyttämään askelta eteen. Elmon totesin oikein mukavaksi ja toimivaksi poniksi ratsastaa, taitaapa olla toistaiseksi suosikkini tämän tallin hevosista vaikka kovasti pidin myös Lassista ja Almasta. Hieman ehkä jäi harmittamaan etten lopulta saanut Elmoa tämän paremmin menemään vaikka homma tuntui koko ajan olevan vähän siinä hilkulla alkaa toimia kunnolla.

Jotain hyvää, liikaa huonoa

Näillä näkymin viimeisellä kisoja edeltävällä tunnilla pääsin jatkamaan toimivamman yhteistyön etsintää kisaratsuni Jussin kanssa. Harjoituksen vuoksi laitoin taas kannukset jalkaan.

 

Tuntiin aloitettiin täsmälleen samoilla tehtävillä kuin supersunnuntaina jolloin meillä vielä Jussin kanssa synkkasi yhteen. Keskityttiin siis kulmien ratsastamiseen kääntämällä lyhyet sivut kentän poikki reilusti kaviouran sisäpuolelta, ja pyöräytettiin lyhyille sivuille voltit. Pitkillä sivuilla pidennettiin askelta kohti keskikäyntiä ja –ravia. Mentiin hetki käynnissä ja sitten ravissa. Alku oli jokseenkin sama kuin parilla edelliskerralla, eli Jussi ei liikkunut mitenkään automaattisesti pyöreänä. En kuitenkaan (vielä) panikoitunut kun olin osannut tätä odottaa. Kevensin ravissa ja yritin saada asetukset läpi. Jussi oli edelleen hieman epätyypillisen levoton edestä, eli välillä nyökkäsi kaulaa pyöreäksi alas ja kohta taas nykäisi ylös. Luultavasti tämä oli vastetta ratsastajan levottomaan käteen. Oppiipahan kuski olemaan kun hevonen ei ”palkitse” rumasta ohjankäytöstä rullaamalla kaulaa kaarelle. Etenkin vasemmassa kierroksessa esiintyi pään ylös kiskaisuja jos unohduin liiaksi roikkumaan sisäohjaan. Ope kehotti taas huolehtimaan että hevonen ei pääse pitkäksi ja etupainoiseksi vaan nousee rintakehästä ja kaulasta kunnolla ylös. Ohjaa siis lyhyemmäksi ja asetetaan näin hevosen muodolle rajat pitämällä tuntuma ilman vetoa. Vedoksihan se kuitenkin tahtoi helposti lipsahtaa.

Ravityöskentelyn loppua kohti alkoi tekemiseen jo löytyä parempaa virettä. Resepti oli sama kuin supersunnuntaina eli hevosen suoristus ja oikean lavan haltuunotto. Tämä onnistui vasemmassa kierroksessa hyvin volteilla kun asetin kevyesti ulospäin ja samalla käänsin ulkopohkeella. Tästä seurauksena oli välittömästi hevosen löytyminen molempien pohkeiden väliin ja pyöristyminen. Samalla kun aktivoin lisää liikettä takaosasta ja rentoutin oman käden tuntuman säilyttäen niin se oli siinä. Saatiin oikein kivoja ravipätkiä pyöreällä ja joustavasti liikkuvalla hevosella jota oli helppo taivutella ja kääntää volteissa ja kulmissa. Kokeilin pitkillä sivuilla keskiravipätkiä sekä keventäen että satulassa istuen, ja esitimme ihan kelvollista joskin vielä vaatimatonta keskiravia. Keskiravissa tosin Jussi nousi usein niskasta ylös, ja tästä syytän oman istuntani jännittymistä (polven puristuminen satulaan) sekä tuntuman tasaisuuden häviämistä kun pohkeella eteenratsastuksen vastapainona alan vahingossa värkätä kädellä. Joka tapauksessa alkoi pikkuhiljaa olla sellainen olo että tästä taitaa tänään tullakin jotain.

Lopputunnin tehtävät olivatkin sitten laukkaa ja käyntiä, joissa sama hyvä tatsi ei säilynyt. Mentiin kuviota jossa laukka nostettiin käynnistä lyhyen sivun keskeltä, tehtiin voltti pitkän sivun ensimmäisessä kirjaimessa, uralla pitkä sivu keskilaukkaa josta siirtyminen harjoituslaukkaan ennen viimeistä kirjainta, ja loppuun vielä toinen laukkavoltti. Tunnilla oli sen verran paljon ratsukoita että omaa vuoroa tehtävän suorittamiseen sai odotella aika lailla, ja nämä välit käytin käyntityöskentelyyn sen mitä siellä kentän toisella puoliskolla muiden odottelijoiden seassa mahtui. Käyntihommat oli muutoin tavanomaisen jähmeitä, mutta kun älysin tehdä takaosakäännöksiä (kuten ope oli aikaisemmin vinkannut kisaverryttelyyn takaosan alle ratsastamiseksi) niin sain Jussin aika kivasti kokoamaan ja pyöristymään. Olin suorastaan hämmästynyt kuinka näppärästi takaosakäännökset sujuivat molempiin suuntiin, hevonen ei jyrännyt alta pois vaan oli helposti pyöriteltävissä takaosan ympäri molempiin suuntiin rennolla pohkeella ja istunnalla tuntuman säilyessä kevyenä.

Laukassa oli tuttuun tapaan vaikeuksia saada käsi rennoksi, ja nyt huomasin itsekin kuinka voimakkaasti kädet myötäsivät laukan mukana vuorotellen niin että hevosen pää heilui puolelta toiselle. Volteilla meno oli jotenkin jäykkää ja väkinäistä, ulkopohje ei onnistunut kääntämään yhtä hyvin kuin ravissa ja töksöteltiin menemään pää ylhäällä milloin mikäkin lapa karkuteillä. Ei taidettu saada yhtään laukkavolttia johon olisin ollut varsinaisesti tyytyväinen. Istunta tuntui leviävän täysin, keskivartalo ei vaan toiminut oikein. Keskilaukassa puolestaan saatiin ihan mukavia ja rentoja pätkiä, Jussi lähti kivasti eteen isompaan laukkaan ja liike tuli ainakin jossain määrin läpi selän niin että meno oli pyöreähköä. Ope muistutteli säilyttämään hevosen kaulasta riittävän lyhyenä. Keskilaukasta harjoituslaukkaan siirtyminen oli kinkkisempi juttu, sillä Jussi tipahti helposti raville. Ope neuvoi välttämään oman selän jännittämistä notkolle, sillä tämä johti vääjäämättä raville putoamiseen. Taisinpa myös unohtaa pohkeet ja keskittyä liikaa pelkkään jarrutteluun. Laukka säilyi varmimmin jos en erityisemmin lähtenyt pidättämään vaan ikään kuin vain lopetin ratsastamasta keskilaukkaa eteen. Viimeinen laukkapätkämme taisi olla tunnin onnistunein, harjoituslaukkakin tuntui jo vähän joustavammalta ja lennokkaammaalta ja ope totesi että keski- ja harjoituslaukan välillä näkyi selvä ero. Tällaista laukkaa kuulemma kelpaisi jo kisaradallakin esittää.

Loppuraveissa hevosen muoto oli taas epävakaa samoin kuin omat käteni jotka yrittivät sitä houkutella pyöristymään. Ravi ei kyllä tuntunut nyt pomputtavalta vaikkei täysin oikeinpäin ehkä liikuttukaan. Tultiin parit keskiravit lävistäjillä keventäen, mutta näissä ei askel ihan toivotusti venynyt vaan ennemmikin hevonen jännittyi ylös ja kiihdytti tahtia.  Aivan loppuun hain ympyrällä parempaa fiilistä ja tasaisempaa pyöreyttä ennen kuin siirsin hevosen käyntiin, joten päästiin lopettamaan hieman parempaan hetkeen jossa Jussi ravasi pyöreänä suunnilleen molempien pohkeiden välissä ja kevyellä tuntumalla.

Tunnin jälkeen oli taas vähän huonot fiilikset vaikka jälkeenpäin ajateltuna oli paljon hyviäkin pätkiä. Jäi sellainen olo että tein aivan liikaa (käsi värkkää, vetää, tekee jotain koko ajan ja pohje jumputtaa) ja ajattelin liian vähän. Hevonen varmaan säilyisi tasaisemmassa muodossa kun keskittyisin pitämään kädet hiljaa ja ratsastamaan takaa aktiivisempaan liikkeeseen. Tuntuu myös siltä kuin istunnan kanssa olisin viime aikoina ottanut monta pykälää takapakkia eli reisi puristaa koko ajan satulaan ja vartalo kenottaa etukumarassa. Kiva mennä tällaista esittelemään koulutuomarille. Luulisin myös että tänäänkin takaraivossa kutitteli pieni kisapaniikki joka johtaa rentouden puuttumiseen ja väkinäiseen vääntämiseen. Mitenkähän sitä saisi naksautettua itsensä sellaiseen oikein rentoon ja iloiseen mielentilaan kisapäiväksi? Kisasuorituksen onnistuminen kun on uskoakseni hyvin pitkälti kiinni siitä kuinka rento, tyyni ja keskittynyt onnistun olemaan sen sijaan että ajaudun kireään ”nyt tämän on PAKKO mennä hyvin” mielentilaan ja väkisin yrittämiseen.

Ulkoavuilla onneen

Aamun kisojen jälkeen ehdin huokaista hetken ennen kuin lähdin takaisin tallille vakiotunnilleni. Kannatti jaksaa lähteä, sillä sain mennä Jussilla. Syksyn ekat koulukisathan on jo kahden viikon päästä, eikä varmaan ollut open vaikea arvata että Jussilla olen niihin aikeissa osallistua. Kilpailukutsun ollessa vielä julkistamatta ei luokasta ole tällä erää tietoa, mutta eiköhän se ole joku B-ohjelma mitä mennään. K.N.Specialia toivoisin.

Tunnin teemana oli hevosten suoristaminen ja kulmien ratsastus. Tätä työstettiin katkaisemmalla kenttä päädyistä niin että lyhyitä sivuja ei puksuteltu valmiiksi kulutettua uraa pitkin vaan käännettiin radan poikki jo aikaisemmin. Kulmissa oli tarkoitus kääntää hevosia takaosakäännöstä ajatellen ulkoavuilla ja johtavalla ohjalla. Idea oli siis päästä rehellisesti kääntämään hevosta ulkoa sisäänpäin sen sijaan että yritetään tuuppia sitä kulmaan sisältä ulospäin. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin noin 15 metrin voltit, ja pitkillä sivuilla haettiin vähän askeleenpidennystä keskiaskellajien suuntaan.

Oma olotilani oli jokseenkin unelias kisahulabaloon ja lyhyiden yöunien ansiosta. Ehkäpä tästä oli hyötyä sen suhteen että en sortunut niinkään yliratsastamiseen ja liikaan säätämiseen kuin mitä Jussin kanssa yleensä helposti käy. Jussikin oli alkuun nukuksissa, ja käynnissä meno oli aika jähmeän oloista. Jussi kyllä reagoi eteen pohkeesta, mutta käynti tuntui menevän vain lyhyeksi ja kiireiseksi pitkän ja tarmokkaan sijaan. Pohkeella eteen ratsastaessa Jussi veti ajoittain kaulaa kaarelle, mutta tunsin kyllä itsekin ettei liikuttu mitenkään läpi selän oikein päin. Ravissa meno oli kuten tavallista huomattavasti sujuvampaa. Ohje oli että oman harkinnan mukaan voi mennä joko kevyessä tai harjoitusravissa. Jussi kyllä liikkui kaulasta pyöreänä, mutta selvästikin aivan selkä alhaalla joten kevensin vielä tässä vaiheessa. Mentiin ensin vasemmassa kierroksessa, joten Jussi kyllä taipui ja asettui volteilla liiankin kanssa mutta ulkolapa tahtoi olla pullahtamassa karkuun. Ope neuvoi asettamaan ensin aavistuksen ulospäin eli oikealle, sekä ottamaan ulkopohkeella oikean lavan kontrolliin. Olinpa taas lahjakkaasti unohtanut ulkoavut ja keskittynyt vain taivuttamaan sisäohjalla ja -pohkeella, mutta kun sain sitten näillä vinkeillä hevosen kunnolla ulko-ohjalle sekä ulkolavan kuriin niin jopas Jussi suoristui ja muoto ja liikkuminen paranivat heti.

Oikeaan kierrokseen vaihdettaessa Jussi oli jo siinä määrin suora että sitä pääsin tähänkin suuntaan ihan kääntämään ulkoavuilla ilman että kaaduttiin oikea lapa edellä sisään. Ope vinkkasi myös että jos hevonen meinaa tunkea sisäpohjetta vastaan voltilla niin voi siirtää aavistuksen verran molempia nyrkkejä vasemmalle (oikeaa kättä hieman sään yli). Tämä tuntuikin olevan varsin toimiva kikka suoruuden hakemisessa. Tässä vaiheessa Jussi liikkui jo todella kivan oloisesti, selkäkin oli nyt pyöreämpänä niin että harjoitusravissa oli hyvä istua. Pitkillä sivuilla ratsastin hieman askelta pidemmäksi, ja tällöin kevensin ihan suosiolla. Ihan mukavasti Jussi tuntuikin pidentävän, meno ei ollut kipi-kipi-kiirehtimistä vaan ravi tuntui varsin letkeältä ja elastiselta pidennyksissä ja liike tuli uskoakseni hyvin läpi selän. Pidennyksestä oli myöskin helppo lyhentää ja koota istumalla alas ja pidättämällä kevyesti ohjalla. Ohjastuntuma oli kaikin puolin aika mukavan oloinen, ei vetoa kummankaan taholta. Käteni olivat ehkä vielä ajoittain liikaa liikkeessä turhaan varmistelemassa hevosen muotoa, mutta ei niin pahasti kuin monesti muulloin ja aika tasaisella tuntumalla edettiin. Kädet sain myös pidettyä hyvin kannettuna hevosen liikkuessa vakaassa pyöreässä muodossa. Pohkeen käytöstä ope muistutteli läpi tunnin, eli ei kantapään nostamista ylös hevosen kylkeen vaan jalka pitkänä ja rentona ja puristus hevosen kylkeen pohkeen sisäsyrjällä. Muita istuntakorjauksia tänään olivat ryhdin parantaminen tuomalla lapaluita enemmän yhteen, sekä harjoitusravissa vartalon jousto enemmän ylhäätä alas "putoillen" kuin edestä taakse liikkuen. Oikeaa kylkeä sai taas itsekin jäntevöittää samalla kun pyrki kontrolloimaan hevosen oikeaa kylkeä.

Laukassa työskenneltiin ensin vasempaan kierrokseen. Tähän suuntaan ei päästy ihan samanlaiseen rentoon ja tasaiseen ohjastuntumaan ja vaivattomaan menoon kuin ravissa, vaan laukka oli hieman lyhyttä ja töksähtelevää. Pitkillä sivuilla askelta pidentäessä saatiin paremman oloisia pätkiä jolloin laukka tuntui elastisemmalta. Tuntui että näissä onnistuin jotenkin käyttämään istuntaa oikein liikkeen aktivoimiseen ja kulmassa taas kokoamiseen, ja näin esitimme oikein hyviäkin laukka-askeleita. Voltilla meno oli jännityneempää, mutta kokonaisuudessaan parani loppua kohti. Oikeassa kierroksessa laukkatyöskentely oli varsin toimivaa, ja opelta tulikin kehuja hyvästä muodosta. Istunta, pohje ja ohja tuntuivat pelaavan hyvin yhteen. Laukka oli aika mukavasti säädeltävissä niin pidempään askeleeseen kuin kootummaksikin. Tuntumakin säilyi varsin kevyenä, mikä ei laukassa yleensä Jussin kanssa oikein toteudu. Loppua kohti Jussi teki muutaman kerran oman tulkintansa pidättävistä avuista ja pudotti raville jos en ollut samalla riittävän hereillä pohkeen kanssa.

Lopuksi vielä kevennettiin hetki ravissa, ja meno oli edelleen varsin vaivattoman oloista. Kunhan vaan itse vähän ryhdistin istuntaa ja aktivoin ravia pohkeella tuntui meno todella hyvältä. Ihan kamalasti en kuitenkaan enää viitsinyt Jussia prässätä vaan annoin sen ravata hieman eteen-alas venyttäen.

Opelta tuli loppuun kehuja että meno näytti oikein mukavalta. Mukavalta se tuntuikin, alkukankeuksien jälkeen kun palaset loksahtivat paikoilleen niin meno oli jo tunnin alkupuoliskolla yhtä hyvää kuin mitä tavallisesti pääsen Jussin kanssa kokemaan loppuraveissa koko tunnin työstämisen jälkeen. Käyntityöskentelyssä oli edelleen ongelmia, mutta laukassa sujui varsinkin oikeaan kierrokseen jopa yhtä hyvin kuin ravissa. Onnistumisen avaimia oli uskoakseni ulkoapujen hoksaaminen alkutunnista ja sitä kautta hevosen suoristuminen ja kummankin ohjan ja pohkeen väliin löytyminen. Ehkä tosiaan myös oma raukea olo karsi yliyrittämisen ja yliratsastamisen sekä auttoi rentouden löytämisessä. Ope kommentoikin että kädet olivat tänään paljon paremmin hiljaa, ja avut olivat enimmäkseen tarkoituksenmukaisia eli olin saanut selvästi vähennettyä ylimääräistä pohkeella kaivamista ja ohjasta nypläämistä. Minun kannattaisi siis ilmeisesti nousta hevosen selkään aina tällaisessa "väsynyt mutta onnellinen" -olotilassa sen tavanomaisen "väsynyt ja ylikierroksille stressaantunut" -olotilan sijaan.

Eipä siis ollut ollenkaan hassumpi ratsastuspäivä kun ensin sai hypätä kisoissa hienolla Peralla ja sitten vielä kokea koulutunnilla onnistumisen elämyksiä hienon Jussin kanssa.

Kimurantit kiemurakuviot Sulon kanssa

Kyllä kannatti taas polkea Virpiniemeen asti ratsastamaan sillä sain mennä tälläkin kertaa Sulolla. Mentiin taas maneesissa ja ryhmässä oli neljä ratsastajaa. Olin vihdoin saanut noin vuoden jahkailun jälkeen hankittua sykemittariini uuden vyön rikkoontuneen tilalle, joten tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun pääsin tekemään tutkimusta sykelukemistani ratsailla.

Alkuun mentiin omaan tahtiin verryttelyä kaikissa askellajeissa hevosia taivutellen. Yritin jo pitkin ohjin kävellessä etsiä lantiota paikoilleen ja tuntumaa istuinluihin kuten viime kerralla oli puhetta. Pääsin taas toteamaan että ei ne lonkat vaan aukea tarpeeksi. Kevyessä ravissa istunta levisi taas aika perustellisesti; kuten jo viimeksi olin havaitsevinani Sulolla ratsastaessani kaikkein pahimmat istuntaongelmat ilmenevät nimenomaan keventäessä. Johtuu ehkä osaltaan siitä syväistuimisesta koulusatulasta jossa en jotenkin vaan osaa keventää luontevasti, vaikka tokihan samoja ongelmia esiintyy satulasta riippumatta. Ylävartalo oli etukumarassa, selkä notkolla ja hartiat lysyssä. Näistä kun rupesi yhtä korjaamaan niin muut vaan korostuivat lisää. Aika samat sävelet siis kuin viime kerralla.

Ympyröillä ravatessa Sulo pyöristyi kivasti aina välillä, mutta en onnistunut säilyttämään riittävän tasaista ohjastuntumaa. Vaikka kuinka olin pitävinäni kädet hiljaa niin jotain ne oli kuitenkin säätämässä. Ohja löi välillä löysää, joten tuntuma ei todellakaan ollut sellainen kuminauhamaisen joustava kuin pitäisi. Tuntuma parani kun otin ohjia vähän lyhyemmäksi, mutta sitten taas homma tuntui ajoittain menevän vetämiseksi eli edelleen se joustavuus puuttui.

Ehdittiin verryttelynä myös laukata ihan kunnon pätkät, ja itse asiassa laukassa kaikki tuntui tänään toimivan paremmin kuin ravissa. Istunta tuntui laukassa luontevammalta ja ope totesikin että istun laukassa paljon paremmin kuin ravissa. Vielä vaan lisää olisi pitänyt saada lonkkia auki. Laukassa Sulo alkoi myös pikkuhiljaa pyöristyä ja laukkaverkan loppupuolelle tuli joitain mukavan oloisia pätkiä. Kun Sulo näinkin kivasti kulkee vaikka ratsastaja istuu huonosti niin miten hyvin se toimisikaan jos istunta olisi kunnossa...

Sekä ravissa että laukassa huomasin Sulon tunkevan ympyröillä oikessa kierroksessa sisäänpäin niin että ympyröistä tahtoi tulla litteitä soikioita, kun taas vasempaan kierrokseen heppa olisi liirannut lapa edellä ja kaula mutkalla ulospäin. Tulkitsin tämän merkkinä siitä kuinka vinossa taas istuin: vasen kylki on kasassa jolloin paino valahtaa oikealle ja sinne sitten Sulokin on tietysti menossa.

Tunnin varsinaisena tehtävänä oli haastava kiemuraurakuvio. Käytössä oli puolikas maneesia jossa ratsastettiin loivat kiemuraurat sekä pitkille että lyhyille sivuille. Koko ajan siis sai olla taivuttamassa ja kääntämässä hevosta eri suuntiin ja kulmat oli pakko ratsastaa huolella. Tultiin kuviota ensin hetki käynnissä ja sitten tahkottiin harjoitusravissa. Käynnissä homma vielä toimi ja Sulo kulki aika mukavasti pyöreänäkin. Ravissa olikin sitten hankaluuksia varsinkin lyhyillä sivuilla ehtiä kiemuralta ajoissa takaisin uralle ja saada hevonen taivutettua kulmiin. Tässä kohtaa istunta oli taas mitä oli mutta eipä siihen näin kimurantissa tehtävässä yksinkertaisesti ehtinyt keskittyä. Ongelmia kaarteissa ja suoristuksissa tuotti se etten saanut tuntumaa sopivasti molemmille ohjille ja "hevosta kahden ohjan väliin", vaan tuntumassa esiityi aivan liikaa epätasaisuutta. Näistä lähtökohdista en mitenkään meinannut ehtiä kääntämään Suloa ajoissa, ja varsinkin lyhyen sivun jälkeinen kulma tahtoi aina käydä ahtaaksi. Taivuttamiset oli kanssa vähän niin ja näin kun en vaan ollut tarpeeksi nopea hevosta suoristamaan ja taas taivuttamaan uuteen suuntaan.

Keskeisimpiä ongelmia oli painon heilahtaminen puolelta toiselle kaarteen suunnan muuttuessa ja liika kallistuminen kaarteen puolelle, ja tämän seurauksena hevonenkin oli etenkin kulmissa "kaatumassa" sisäpuolelle. En tätä itse hoksannut ennen kuin ope asiasta huomatti, mutta sitten aloin kiinnittää asiaan tosissani huomiota. Jos keskittyminen herpaantui vähänkään niin vartalo heilahti taas automaattisesti sisäkaarteen puolelle, mutta kun keskityin nimenomaan tämän välttämiseen niin alkoikin sujua jo paremmin. Selvästikin kulmista tuli heti parempia kunhan vain onnistuin välttämään holtitonta kallistelua ja pitämään painon mahdollisimman keskellä hevosta. Tämän kun hoksasin niin tehtävän lopuksi oli jo hetken sellainen olo että hevonen oli nätisti kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä ja kiemurat ja kulmat pystyi tekemään vähän tasapainoisemmin ja hallitummin. Hyvä siis että tehtävän suoritus parani loppua kohti vaikka paljon petrattavaa siihen vielä jäikin. Tässä tehtävässä Suloa sai olla hieman punkemassa pohkeella eteen mutta luonnollisestikin tiukat kaarteet ja milloin mihinkin suuntaan kallisteleva ratsastaja söivät liikettä pois.

Ennen loppuravia sai ottaa halutessaan vielä vähän laukkaa, ja tietysti halusin kun Sulo oli alkutunnista ollut laukassa niin kiva. Kun päästiin kiemuratehtävän jälkeen ratsastamaan suoraa uraa ja loivia ympyröitä niin Sulo tuntui menevän aika mukavasti, ehkä tarkkuutta vaativa kiemurakurvailu tosiaan oli auttanut saamaan hevosen paremmin avuille. Tähän laukkaosuuteen saatiin tunnin parhaat pätkät, Sulo tuntui nyt liikuvan pohkeen edessä sekä asettuvan ja taipuvan hyvin, ja pyöristyihän se hienosti. Harmi vaan että olin taas liian innokkaasti heittämässä ohjaa pois. Oli siis vähän sellaista että palaset loksahti hetkeksi kohdilleen ja tuntui tosi hyvältä, mutta sitten taas kohta sähelsin jotain. Loppuravit mentiin rentona ja ainakin semipyöreänä, vaikka kädet elivät taas ihan liikaa.

Sulon kanssa oli taas tosi mukava työskennellä, on se vaan ihana hevonen. Päälimmäiseksi jäi ihan positiivinen fiilis kun onnistuin kiemuratehtävässä vartalon kallistelun korjaamaan. Tällainen tehtävä oli kyllä erinomaisen opettavainen vinolle ja kaarteissa kallistelevalle ratsastajalle, ja ratsastajan painopisteen muutoksiin hyvin herkästi reagoiva Sulo sopi tähän harjoitukseen minulle kuin nakutettu.

Onneksi myös ensi viikolle oli tällä tunnilla tilaa, joten viikon päästä pääsen toivottavasti vielä jatkamaan Sulon kanssa. 

--

Sykemittarin kertomaa:

Menomatka pyörällä:
53 min
Keskisyke 167
Maksimisyke 181
(Virpiniementiellä oli tälläkin kertaa "mukava" vastatuuli joten tulipa sitä polkiessa sellainen kymmenminuuttinen jonka aikana ei syke käynyt kertaakaan alle 175:n)
Energiankulutus 477 kcal

Ratsastus (ilman alku- ja loppukäyntejä):
47 min
Keskisyke 127
Maksimisyke 164
Energiankulutus 241 kcal

Paluumatka pyörällä:
52 min
Keskisyke 160
Maksimisyke 176
Energiankulutus 433 kcal

Tulipahan taas urheiltua.

Parannusta laukkaan mutta muuten päin honkia

Sunnuntain tunti oli tehtävien osalta pitkälti toistoa edellispäivältä (kulmat&lävistäjät) ja ratsukin oli sama eli Rappen. Aurinkoinen keli oli otollinen valokuvaukselle ja niinpä raahasin aviomiehen kentän laidalle ja tyrkkäsin kameran käteen.

Alkutunnin käyntityöskentelyä.

Siinä missä eilen Rappen oli alkutunnista kivasti avuilla ja pyöreänä aivan itsestään ei asian laita tänään ollut näin. Taisin siinä sitten "panikoitua" kun hevonen ei ollutkaan heti automaattisesti nenä alhaalla, ja aloin sählätä ja yliratsastaa oikein urakalla. Tilannetta ei helpottanut lainkaan se että tunti alkoi aina niin hankalalla käyntityöskentelyllä ratsastaen kulmiin käyntivoltit. Vain pitkät sivut ravattiin ja kun ulkokentällä mentiin niin ne jäivät aika lyhkäisiksi. Ratsastukseni oli epätoivoista nyppimistä ja pohkeella kaivamista istunnan levitessä. Suoraan sanottuna ei ollut mitään otetta touhuun. Ohja valui liian pitkäksi, käsi ei pysynyt hiljaa ja hevonen liikkui alitempoisesti ja oikeaa pohjetta vastaan tunkien. Kuski oli vinossa ja heppa oli vinossa mutta kumpaakaan en osannut korjata.

Kulmavoltteja jatkettiin vielä ravissa molempiin suuntiin ensin keventäen ja sitten harjoitusravissa. Eilisen alkutunnilla koetut hyvät ravihetket eivät toistuneet, vaan meno jatkui aika samana kuin käynnissä. Eiliseltä tutut istunnan kieroudet olivat taas mukana ja ehkä vieläkin pahempana sortuessani epätoivoiseen yliratsastamiseen. Kevennyskin oli taas aivan liioitellun tarmokasta, ja kun open huomautuksesta älysin hieman omaa liikettäni rauhoittaa liikkui hevonenkin ehkä aavistuksen paremmin.

Ratsastaja pyöristää selkää mutta ratsu ei. En vaan osaa.

Lisää epätoivoista nysväystä.

Kun suunta vaihtui vasemmaksi ja istuin alas harjoitusraviin parani meno jonkin verran. Ehkä tämä johtui siitä että kevennyksessä tapahtuva holtiton vartalon kierto jäi pois häiritsemästä. Volteilla Rappen pyöristyi ajoittain kunhan vaan muistin riittävän vahvan ulkopohkeen kontrolloimaan ulos pullahtavaa oikeaa kylkeä ja tarjosin ulko-ohjalla riittävän tasaisen ja pehmeän tuntuman. Ei kuitenkaan tuntunut yhtä hyvältä kuin eilen.

Hieman parempi hetki voltilla. Kuvastakin kyllä näkee kuinka Rappenin takapää on vinossa vasemmalla.

Lepokäynnin jälkeen tultiin eilisen tapaan lävistäjiä aloittaen toinen lävistäjä keskikäynnissä ja toinen ravi-käynti-ravi-siirtymisellä. Tässä vaiheessa huideltiin taas menemään pää ylhäällä ja selkä alhaalla, ja keskikäyntiin taktiikkani tuntui jälleen olevan "heitetään ohjat pois ja toivotaan että valmiiksi kilometrin mittainen hevonen venyy kahden kilometrin mittaiseksi". Käyntiinsiirtymiset ravista sujuivat ihan näpsäkästi ja ope kehui että onnistuin nyt pitämään alaselän pois notkosta paremmin kuin eilen. Kulmat olisi pitänyt ratsastaa extrahuolellisesti mutta meillä kyllä mentiin kylkimyyryä aika puutteellisella taipumisella.

Käyntiin siirtyminen kentän keskellä, pidäte liikettä vastaan istuen.

Velttoa etenemistä käyntilävistäjällä.

Myöskin eilisen tapaan tultiin laukannostoja käynnistä lävistäjällä, mistä jatkettiin päätyyn voltti/ympyrä ja laukkalävistäjä siirtyen raviin ennen uralle tuloa. Aloitettiin jälleen oikeasta kierroksesta. Laukannostot onnistuivat ihan mukavasti, joskin usein nostoon ja sen valmisteluun ei voinut ihan täysillä keskittyä kun joutui tarkkailemaan risteävän lävistäjän laukkaliikennettä. Jostain syystä Rappenin oikea laukka toimi tänään paljon paremmin kuin eilen. Ympyrällä saatiin ihan mukaviakin hetkiä vaikka tähän kierrokseen Rappen olikin tunkemassa voimakkaasti kylki edellä sisään. Joka tapauksessa laukka oli nyt paljon rullaavampaa ja kolmitahtista. Lävistäjälläkään ei hevonen levinnyt käsistä vaan laukkasi ihan hallitun oloisesti, ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa ikinä sain Rappenin ratsastettua laukassa uralle asti sen tiputtamatta ennen aikojaan raville. Ehkäpä tätä auttoi se että mentiin ulkokentällä missä kaviouran ja aidan väliin jää varsin paljon tilaa kun taas maneesissa uran vieressä on heti seinä joka jarruttaa Rappenilta laukan pois. Vaikka pääsinkin itse siirtämään hevosen raviin oli lävistäjän jälkeinen kulma hieman tasapainotonta kaahausta. Opettaja kehotti pitämään ylävartalon rauhallisempana laukassa, myötäys liikkeeseen lantiosta ja ylävartalo paikoillaan rauhoittamassa laukan rytmiä. Siitymisissä olisi pitänyt saada pidettyä keskivartalo jämäkämpänä ja istua hevonen rauhallisempaan raviin. Nyt Rappen sai vähän kiskaistua kuskin irti satulasta raviin siirtyessään. Joka tapauksessa lävistäjät ja siirtymiset onnistuivat paljon paremmin kuin eilen.

Hetki laukannoston jälkeen. Istunta on kerrankin ihan asiallinen.

Laukkalävistäjä.

Vasenta laukkaa nostaessa oli ongelmana hevosen pullahtaminen oikealle, mutta muuten nostot olivat edelleen ihan ok. Vasempaan laukkaan ympyröillä sattuivat tunnin parhaat hetket. En tiedä miksi mutta jostain syystä Rappen vaan toimi tänään laukassa paremmin kuin ehkä koskaan aiemmin kun olen sillä mennyt. Laukka tuntui hallitulta ja hyvin pyörivältä, ja kun tähän suuntaan hevonen oli helppo asettaa ja taivuttaa niin myötäsi se myös niskasta hyvin ja pyöristyi. Pehmeän ja tasaisen ohjastuntuman säilyttäminenkin tuntui tänään helpoimmalta laukassa, pikkaisen sai jo sitä samaa fiilistä kuin eilen ravissa. Ulkopohkeella voltille kääntäminen ja laukan aktivointi vaan sai polven ja kantapään taas nousemaan ylös kuten kuvat armotta paljastavat.

Vielä kun nostaisi nuo kädet ylös niin istunta olisi ihan siedettävä.

Tunnin parhaita pätkiä vasemmassa laukassa. Polvi ja kantapää vaan nousee kuskilla ikävästi ja vartalo on liian etukumarassa.

Rappe ja Atte (sekä kuskit) synkronoivat kallistuskulmansa. Aten edesottamuksista lisää Annen blogissa.

Ope huomauttikin että ympyrällä laukka näytti hyvältä, mutta sama laukka pitäisi saada säilytettyä lävistäjälle. Tämä onnistui hieman vaihtelevasti mutta laukkalävistäjät sujuivat joka tapauksessa ihan mukavasti tähänkin kierrokseen, ja sain siirtää itse raviin hieman ennen uraa ilman että hevonen ennakoi. Kulmaan olisi vaan pitänyt taas saada ravi rauhoitettua ja tasapainotettua. Toiseksi viimeinen lävistäjämme oli tunnin paras, sain jämäkästi istuttua hevosen raviin ja kulmakin sujui ihan hallitusti. Loppuverkaksi mentiin nopeasti pari kierrosta kevyttä ravia mutta siinä meno muistutti taas alkutuntia vaikka olinkin toivonut että hyvien laukkapätkien aikana jokin olisi loksahtanut siinä määrin paikoilleen että ravikin jo toimisi paremmin.

Tänään siis onnistumiset ja epäonnistumiset menivät ristiin eilisen kanssa. Alkutunnin ravityöskentely oli tällä kertaa ala-arvoisen huonoa, ja siitä ei voi hevosta syyttää vaan kyllä se olin minä joka tänään sortui yliratsastamiseen eikä onnistunut pitämään tasaista pehmeää tuntumaa saati istuntapalikoita kohdillaan. Laukka sitten toimikin paljon eilistä paremmin, ehkäpä olin tässä vaiheessa jo lyönyt hanskat tiskiin ja lopettanut yliratsastamisen. Valopilkkuja olivat myös eilistä paremmat ravi-käyntissiirtymiset sekä erityisesti hallitun laukan säilyttäminen lävistäjien loppuun asti. Päivän laukkalävistäjistä vaan on pakko olla iloinen vaikka tunti yleisesti ottaen penkin alle menikin, sillä niin monta kertaa aiemmin olen laukkalävistäjien parissa Rappenin kanssa hakannut päätäni seinään.

Tallin hevosilla alkaa nyt hyvin ansaittu kolmen viikon kesäloma. Aiemmin suunnittelin pitäväni sillä aikaa pienen breikin ratsastuksesta ja uhraavani kerrankin vähän enemmän aikaa ja ajatusta väitöskirjalleni, mutta vielä mitä, eihän sitä kolmea viikkoa malta pysyä pois satulasta. Nyt on hyvä tilaisuus käydä tutustumassa muihin talleihin, joten heti huomenna onkin luvassa vauhtia ja jännitystä sillä Anne sai houkuteltua minut mukaan Äimärautiolle 60-70 cm estetunnille. Torstaina puolestaan on vuorossa koulutunti ABC-tallilla Heli Pensonin opetuksessa.

Kierossa kuin korkkiruuvi

Koulutunnille osuikin tänään oikein kiva ratsu eli Rappen. Tunnin teemana olivat kulmien ratsastaminen sekä lävistäjät - myös laukkalävistäjät joita olen Rappenin kanssa tahkonnut useasti ennenkin erinomaisen huonoin tuloksin.

Työskentely aloitettiin oikeassa kierroksessa ratsastamalla kulmat ja lyhyet sivut käynnissä ja pitkät sivut sekä keskiympyrä kevyessä ravissa. Rappen tahtoi olla tunkemassa aika voimakkaasti oikea kylki edellä sisäänpäin niin ympyrällä kuin kulmissakin, ja minä yritin tunkea pohkeella vastaan. Takaosa puolestaan liirasi ulos vasemmalle. Ravissa mentiin jotensakin pyöreällä kaulalla jolloin asettaminen oli suhteellisen helppoa, mutta kulmiin käynnissä ei samaa fiilistä löytynyt vaan asetuksesta ja taipumisesta oli pientä kinaa eikä ravin rentous ja pyöreys (=kaula kivasti kaarella, selästä ja takaosasta ei puhuta mitään) säilynyt. Ilmeisesti minulla oli käynnissä jälleen liikaa aikaa säätää kaikenlaista sen sijaan että olisi vain antanut hevosen liikkua rauhassa ja rennosti.

Kevyttä ravia keskiympyrällä. Kantapää nousee "kivasti" ylös kun yritän punkea sisäkyljelle kaatuvaa ratsua  ruotuun. Ryhtikin voisi olla parempi mutta ainakaan ei ole selkä notkolla.

Vakio-openi ollessa kesälomalla oli tunninpidossa tänään tallin kahdesta opesta se jonka silmien alla tulee ratsastettua satunnaisemmin. Luonnollisestikin open huomio kiinnittyi ensimmäisenä vinouteeni ja hän siinä tuumailikin että jotenkin hassusti minulla vartalo kiertyy keventäessä mutta mistä ihmeestä se kiertyminen oikein on lähtöisin. Outo kiertyminen kevennyksessä tallentui tänään videollekin mutta se pätkä on jo sen verran surkuhupaisaa katsottavaa että en yksinkertaisesti kehtaa laittaa julkisesti näkyville. Tämä ehkä kertoo jotain tilanteen vakavuudesta sillä yleensähän kynnykseni julkaista huonoa ratsastustaitoani todentavaa materiaalia on varsin matala (todisteena vapaa pääsy tämän blogin kuviin ja videoihin). Eikun laitanpas sittenkin videon näkyviin Annen yllyttämänä, jos vaikka tänne eksyisi joku kehoasiantuntija joka osaisi kertoa missä on vika kun kevennys näyttää tältä:

Keskityttiinkin siinä hetki taas näihin kiertymisiin ja vinouksiin, ja kehotuksena oli olla kiertämättä vartaloa ravin mukana puolelta toiselle, sekä lukita (ratsastajan) vasen lapa paremmin paikoilleen niin ettei vasen olkapää liiku eteen-taakse ja kierry oikeaa taaemmas. Muita korjauksia olivat kevennyksen rauhoittaminen - satulasta tulisi pompahtaa ylös vain sen verran kuin Rappenin tasainen ravi heittää eikä ylikeventää - sekä käsien pitäminen hiljaa paikallaan ja yleinen ratsastuksen rauhoittaminen ("tee siellä selässä niin vähän kuin mahdollista").

Käyntityöskentelyssä oli toivomisen varaa. Käsien asennosta päätellen kuvittelen ajavani mopoa. FYI Rappenilla ei ole herasilmää, sillä on vaan mulkosilmät.

Vaihdettiin vielä suunta vasemmalle ja jatkettiin ravipätkät harjoitusravissa. Vasemmalle Rappen oli helppo taivuttaa, pikemminkin mentiin usein ylitaipuneena ja kaula liian mutkalla. Ehkä parhaat hetket tulivat silloin kun pääsin kääntämään ympyrälle kunnolla ulkopohkeella ja samalla hyvän tuen ulko-ohjalla säilyttäen. Ope toivoi vähän reippaampaa liikkumista ja kun ratsastin Rappenille lisää tarmoa raviin niin tuli kommenttia että nythän se alkaa käyttää vähän selkäänsäkin. 

Käveltiin hetki ja alettiin sitten puurtaa lävistäjien parissa. Edelleen oli ideana kiinnittää huomiota huolelliseen kulmien ratsastukseen jotta lävistäjälle päästäisiin mahdollisimman onnistuneesti. Peilipäädystä katsomopäätyyn tultiin lävistäjä harjoitusravissa ja keskellä 4 askeleen käyntiinsiirtyminen, ohjeistuksena tarkkailla hevosen suoruutta siirtymisessä. Katsomolta takaisin peilille tultiin lävistäjä ensin käynnissä keskikäyntiä ajatellen, ja hetken päästä ravissa askelta pidentäen. Lisäksi lyhyille sivuille ratsastettiin tilanteen mukaan voltteja. Käyntiinsiirtymisen sain tehtyä aika vähäisiin ohjasapuihin turvautuen ja istunta-apuja painottaen, mutta ope kehotti hakemaan vielä lisää keskivartalon jäntevyyttä siirtymiseen ja pyöristämään alaselkää pois notkosta. Hevonen olisi myös saanut olla lävistäjillä suorempi, sillä nyt se tahtoi kulkea jatkuvasti vasemmalle asettuneena. Askeleenpidennykseen sekä ravissa että käynnissä tahtoi ohja valua liian pitkäksi ja tuntuma kadota, ja vaikka kuinka yritin keskiraviin lähtiessä muistutella itseäni tuntuman säilyttämisestä niin ohjaa vaan tuli heitettyä liiaksi pois. Ope myös neuvoi olemaan kiirehtimättä ja hätiköimättä keskiraviin lähtiessä ja ratsastamaan kulmasta lävistäjälle kaikessa rauhassa sekä pikkuhiljaa lisää eteenpäin pyytäen. Viimeinen keskiravimme oli onnistunein, päästiin lähtemään siihen suht hyvän kulman jälkeen enkä lähtenyt liian äkkinäisesti tuuppaamaan hevosta eteen. Lävistäjän alkuun saatiin näin ihan hyviä rentoja askeleita eikä hevosen nenäkään noussut ylös ennen kuin lävistäjän puolivälin paikkeilla missä taas sorruin itse hieman kiirehtimään ja saaden näin hevosenkin jälleen kiirehtimään ja jännittymään.

Voltti harjoitusravissa oikealle. Asetus näyttäisi ihan hyvältä mutta taas on kamala punkeminen menossa oikealla pohkeella.

Lopuksi mentiin vielä niitä ihania laukkalävistäjiä. Kuvio oli sellainen että tultiin vasemmasta kierroksesta lävistäjälle käynnissä, nostettiin kentän puolivälin tienoilla oikea laukka ja jatkettiin laukassa suurehko voltti lyhyelle sivulle. Lyhyen sivun jälkeen tultiin vielä toinen lävistäjä ja raviinsiirtymisen sai tehdä vapaavalintaisessa kohtaa uralle tullessa tai aikaisemmin. Siirtymisen jälkeen oli tavoite päästä ratsastamaan seuraava kulma ravissa tasapainoisesti ja hallitusti. Laukka on Rappenin heikoin askellaji ja oikea laukka sen heikompi laukka, joten tähän kierrokseen oltiin hiukka ongelmissa. Laukka kyllä nousi hyvin, mutta ei tuntunut rullaavan yhtään kolmetahtisesti vaan meno oli kiireistä ja nelitahtisen oloista. Ope huutelikin että yritä saada kunkin laukka-askeleen kesto mahdollisimman pitkäksi, mutta helpommin sanottu kuin tehty joten tikitikitiki vaan. Onnistuneimmat laukkahetket saatiin voltille, kaarevalla uralla laukkaan sai ajoittain lisää pyörivyyttä etenemisen muuttumatta kaahaukseksi. Lävistäjälle homma sitten levisi käsistä, Rappen lähti kaahottamaan eteen ja tipautti raville jossain mielivaltaisessa kohdassa. Pyrinkin tekemään raviinsiirtymisen jo hyvissä ajoin ennen uralle tuloa jotta ehtisin ennen Rappenin omavaltaista kiitoraviin tipahtamista, sillä tiesin jo aiempien kokemusten perusteella että Rappenin kanssa laukkalävistäjän ratsastaminen uralle asti on jokseenkin mahdoton tehtävä. Tästäkin huolimatta hevonen ehti usein ensin ja sitten mentiin vähän kaahotusravia. Silloinkin kun pääsin itse siirtämään raviin oli laukanjälkeinen meno aika holtitonta (mitä muuta voi odottaa holtittoman ja kiireisen laukan jälkeen). 

Oikeassa laukassa sitä toivomisen varaa vasta olikin. Heppa kaatuu lahjakkaasti sisäänpäin ja kuski yrittää epätoivoisesti taivuttaa ohjalla johtaen. Ei näin.

Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui paremmin. Laukan laatu oli vasemmalle paljon parempi, meno tuntui ihan hallitulta ja voltille saatiin melko kivojakin hetkiä. Nostot tulivat edelleen mukavan terävästi. Lävistäjälläkin laukka oli paremmin kontrollissa ja siirtymät hitusen parempia, tosin Rappen yritti lävistäjän loppua kohti karata oikea lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla sivulle. Ei mitään loistavan hyviä lävistäjiä, siirtymisiä ja niitä seuraavia kulmia, mutta ainakin päästiin lopettamaan tunti suoritukseen joka oli huomattavasti parempi kuin ensimmäiset yritelmät. Viimeinen laukkapätkä näkyy videolla, tämä oli se mihin oli tänään tyytyminen. Ei kuitenkaan ihan pöljää ottaen huomioon kuinka hankalia laukkatehtävät Rappenin kanssa tahtoo usein olla.

Tunti oli kiva kuten Rappenin kanssa aina. Oma vinous ja kierous turhautti suuresti jälleen kerran. Olisi ehkä korkea aika hakeutua sinne jäsenkorjaajalle tai muun nikamanniksauttajan pakeille. Ehkäpä saan tämän nyt vihdoin toteutettua kun on sattuu olemaan akuuttivaivana vasen jalka niin ****n kipeä että hyvä kun kävellä kärsii (ratsastaessa ei onneksi haittaa mutta muuten kyllä ja pahasti), voisi toivottavasti korjauttaa kerralla useamman ongelmakohdan.


 Kuvista ja videoista suuret kiitokset Iinalle!