Kyllä kannatti taas polkea Virpiniemeen asti ratsastamaan sillä sain mennä tälläkin kertaa Sulolla. Mentiin taas maneesissa ja ryhmässä oli neljä ratsastajaa. Olin vihdoin saanut noin vuoden jahkailun jälkeen hankittua sykemittariini uuden vyön rikkoontuneen tilalle, joten tämä oli ensimmäinen kerta ikinä kun pääsin tekemään tutkimusta sykelukemistani ratsailla.
Alkuun mentiin omaan tahtiin verryttelyä kaikissa askellajeissa hevosia taivutellen. Yritin jo pitkin ohjin kävellessä etsiä lantiota paikoilleen ja tuntumaa istuinluihin kuten viime kerralla oli puhetta. Pääsin taas toteamaan että ei ne lonkat vaan aukea tarpeeksi. Kevyessä ravissa istunta levisi taas aika perustellisesti; kuten jo viimeksi olin havaitsevinani Sulolla ratsastaessani kaikkein pahimmat istuntaongelmat ilmenevät nimenomaan keventäessä. Johtuu ehkä osaltaan siitä syväistuimisesta koulusatulasta jossa en jotenkin vaan osaa keventää luontevasti, vaikka tokihan samoja ongelmia esiintyy satulasta riippumatta. Ylävartalo oli etukumarassa, selkä notkolla ja hartiat lysyssä. Näistä kun rupesi yhtä korjaamaan niin muut vaan korostuivat lisää. Aika samat sävelet siis kuin viime kerralla.
Ympyröillä ravatessa Sulo pyöristyi kivasti aina välillä, mutta en onnistunut säilyttämään riittävän tasaista ohjastuntumaa. Vaikka kuinka olin pitävinäni kädet hiljaa niin jotain ne oli kuitenkin säätämässä. Ohja löi välillä löysää, joten tuntuma ei todellakaan ollut sellainen kuminauhamaisen joustava kuin pitäisi. Tuntuma parani kun otin ohjia vähän lyhyemmäksi, mutta sitten taas homma tuntui ajoittain menevän vetämiseksi eli edelleen se joustavuus puuttui.
Ehdittiin verryttelynä myös laukata ihan kunnon pätkät, ja itse asiassa laukassa kaikki tuntui tänään toimivan paremmin kuin ravissa. Istunta tuntui laukassa luontevammalta ja ope totesikin että istun laukassa paljon paremmin kuin ravissa. Vielä vaan lisää olisi pitänyt saada lonkkia auki. Laukassa Sulo alkoi myös pikkuhiljaa pyöristyä ja laukkaverkan loppupuolelle tuli joitain mukavan oloisia pätkiä. Kun Sulo näinkin kivasti kulkee vaikka ratsastaja istuu huonosti niin miten hyvin se toimisikaan jos istunta olisi kunnossa...
Sekä ravissa että laukassa huomasin Sulon tunkevan ympyröillä oikessa kierroksessa sisäänpäin niin että ympyröistä tahtoi tulla litteitä soikioita, kun taas vasempaan kierrokseen heppa olisi liirannut lapa edellä ja kaula mutkalla ulospäin. Tulkitsin tämän merkkinä siitä kuinka vinossa taas istuin: vasen kylki on kasassa jolloin paino valahtaa oikealle ja sinne sitten Sulokin on tietysti menossa.
Tunnin varsinaisena tehtävänä oli haastava kiemuraurakuvio. Käytössä oli puolikas maneesia jossa ratsastettiin loivat kiemuraurat sekä pitkille että lyhyille sivuille. Koko ajan siis sai olla taivuttamassa ja kääntämässä hevosta eri suuntiin ja kulmat oli pakko ratsastaa huolella. Tultiin kuviota ensin hetki käynnissä ja sitten tahkottiin harjoitusravissa. Käynnissä homma vielä toimi ja Sulo kulki aika mukavasti pyöreänäkin. Ravissa olikin sitten hankaluuksia varsinkin lyhyillä sivuilla ehtiä kiemuralta ajoissa takaisin uralle ja saada hevonen taivutettua kulmiin. Tässä kohtaa istunta oli taas mitä oli mutta eipä siihen näin kimurantissa tehtävässä yksinkertaisesti ehtinyt keskittyä. Ongelmia kaarteissa ja suoristuksissa tuotti se etten saanut tuntumaa sopivasti molemmille ohjille ja "hevosta kahden ohjan väliin", vaan tuntumassa esiityi aivan liikaa epätasaisuutta. Näistä lähtökohdista en mitenkään meinannut ehtiä kääntämään Suloa ajoissa, ja varsinkin lyhyen sivun jälkeinen kulma tahtoi aina käydä ahtaaksi. Taivuttamiset oli kanssa vähän niin ja näin kun en vaan ollut tarpeeksi nopea hevosta suoristamaan ja taas taivuttamaan uuteen suuntaan.
Keskeisimpiä ongelmia oli painon heilahtaminen puolelta toiselle kaarteen suunnan muuttuessa ja liika kallistuminen kaarteen puolelle, ja tämän seurauksena hevonenkin oli etenkin kulmissa "kaatumassa" sisäpuolelle. En tätä itse hoksannut ennen kuin ope asiasta huomatti, mutta sitten aloin kiinnittää asiaan tosissani huomiota. Jos keskittyminen herpaantui vähänkään niin vartalo heilahti taas automaattisesti sisäkaarteen puolelle, mutta kun keskityin nimenomaan tämän välttämiseen niin alkoikin sujua jo paremmin. Selvästikin kulmista tuli heti parempia kunhan vain onnistuin välttämään holtitonta kallistelua ja pitämään painon mahdollisimman keskellä hevosta. Tämän kun hoksasin niin tehtävän lopuksi oli jo hetken sellainen olo että hevonen oli nätisti kahden ohjan ja kahden pohkeen välissä ja kiemurat ja kulmat pystyi tekemään vähän tasapainoisemmin ja hallitummin. Hyvä siis että tehtävän suoritus parani loppua kohti vaikka paljon petrattavaa siihen vielä jäikin. Tässä tehtävässä Suloa sai olla hieman punkemassa pohkeella eteen mutta luonnollisestikin tiukat kaarteet ja milloin mihinkin suuntaan kallisteleva ratsastaja söivät liikettä pois.
Ennen loppuravia sai ottaa halutessaan vielä vähän laukkaa, ja tietysti halusin kun Sulo oli alkutunnista ollut laukassa niin kiva. Kun päästiin kiemuratehtävän jälkeen ratsastamaan suoraa uraa ja loivia ympyröitä niin Sulo tuntui menevän aika mukavasti, ehkä tarkkuutta vaativa kiemurakurvailu tosiaan oli auttanut saamaan hevosen paremmin avuille. Tähän laukkaosuuteen saatiin tunnin parhaat pätkät, Sulo tuntui nyt liikuvan pohkeen edessä sekä asettuvan ja taipuvan hyvin, ja pyöristyihän se hienosti. Harmi vaan että olin taas liian innokkaasti heittämässä ohjaa pois. Oli siis vähän sellaista että palaset loksahti hetkeksi kohdilleen ja tuntui tosi hyvältä, mutta sitten taas kohta sähelsin jotain. Loppuravit mentiin rentona ja ainakin semipyöreänä, vaikka kädet elivät taas ihan liikaa.
Sulon kanssa oli taas tosi mukava työskennellä, on se vaan ihana hevonen. Päälimmäiseksi jäi ihan positiivinen fiilis kun onnistuin kiemuratehtävässä vartalon kallistelun korjaamaan. Tällainen tehtävä oli kyllä erinomaisen opettavainen vinolle ja kaarteissa kallistelevalle ratsastajalle, ja ratsastajan painopisteen muutoksiin hyvin herkästi reagoiva Sulo sopi tähän harjoitukseen minulle kuin nakutettu.
Onneksi myös ensi viikolle oli tällä tunnilla tilaa, joten viikon päästä pääsen toivottavasti vielä jatkamaan Sulon kanssa.
--
Sykemittarin kertomaa:
Menomatka pyörällä:
53 min
Keskisyke 167
Maksimisyke 181
(Virpiniementiellä oli tälläkin kertaa "mukava" vastatuuli joten tulipa sitä polkiessa sellainen kymmenminuuttinen jonka aikana ei syke käynyt kertaakaan alle 175:n)
Energiankulutus 477 kcal
Ratsastus (ilman alku- ja loppukäyntejä):
47 min
Keskisyke 127
Maksimisyke 164
Energiankulutus 241 kcal
Paluumatka pyörällä:
52 min
Keskisyke 160
Maksimisyke 176
Energiankulutus 433 kcal
Tulipahan taas urheiltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti