Tiistai-illan ohjelmassa oli kolmas perättäinen tunti Tallinmäellä, joten pääsin kuin pääsinkin ratsaille vuosipäivän kunniaksi - päivälleen vuosi sitten nimittäin kipusin takaisin hevosen selkään yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Nopeastipa se aika menee. Merkkipäivän sää ei tosin ollut maneesittomalla tallilla ratsastamiseen kaikkein otollisin, sillä vettä satoi vaihtelevalla voimakkuudella mutta tauotta. Ratsuni Ässä odotteli tallissa sen näköisenä että ei olisi yhtään huvittanut lähteä ulos sateeseen. Tänään pistettiin suuhun oliivikolmipalat eli ne kuolaimet joilla Ässä tuntuisi toimivan paremmin. Kentällä oli luonnollisestikin kuralätäköitä mutta ihan kelvollisessa kunnossa pohja vielä oli koko päivän sateen jäljiltä ja kolmelle ratsukolle löytyi sopivasti tilaa ratsastella niissä kuivemmissa plänteissä.
Jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle (minä ja Ässä saatiin ihan oma ympyrä) joilla työskenneltiin käytännössä koko tunti. Tehtävänä oli aktivoida sisätakajalkaa ja saada paino takaosalle sekä sitä kautta hevonen pyöristymään väistättämällä takaosaa aina muutama askel kerrallaan ulos ympyrältä ja samalla hieman pienemmälle ympyrälle ohjaten. Ope muistutti taas pitämään Ässän kanssa käden ihan hiljaa. Alkuun Ässä meinasi vain vetää kaulaa mutkalle sisäänpäin väistämättä rehellisesti, mutta kun vähän napakammin väistöä pyysin niin alkoihan niitä ristiaskelia löytyä. Ulkolapa tahtoi olla karkuun lähdössä mutta kun sain vielä tämän kontrolloitua ulko-ohjalla ja etenkin ulkopohkeella niin tuntuipa ihan toimivalta väistöltä ja poni pyöristyi nätisti. Parhaiten homma ehkä toimikin juuri käynnissä missä minun oli helpointa pitää omat vinoudet kurissa sekä ohjalla tasainen tuntuma. Jossain välissä tuli opelta kehotus antaa ponin liikkua pidemmässä muodossa, oli kuulemma vähän turhan paketissa kuten Ässällä on taipumusta. Myötäyksetkin olisivat saaneet olla anteliaampia. Välillä kuitenkin tuli myös kehuja hyvästä pyöreästä muodosta. En huomannut väistöissä isompia puolieroja, molempiin suuntiin Ässä väisti näppärästi.
Jatkettiin seuraavaksi ravissa samaa tehtävää. Alkuun kevensin hetken mutta istuin sitten alas kun huomasin että näin sain touhuun jotenkin paremman otteen. Väistätykset sujuivat samaan malliin kuin käynnissä, mutta ravissa tuntui taas hankalalta säilyttää se paljon puhuttu tasainen tuntuma ilman vetoa. Kädet myös painuivat helposti liian alas. Muoto oli aika levoton, välillä nousi nenä ylös mutta sitten taas pyöristyttiin väistätyksen seurauksena, ja Ässä harrasti aika paljon nopeaa pään nyökkimistä kohti ryntäitä. Ohja löi usein löysää ponin vetäessä kaulaa turhan linkkuun. Mukaan mahtui joitain hyviä pätkiä jolloin liikuttiin mukavan rennon oloisena ja tasaisemmassa muodossa. Silloin kun poni jännittyi otin väliin ihan muutaman askeleen keventäen ja tämä tuntui heti rentouttavan Ässän menoa.
Asiat hankaloituivat kun kuvioihin otettiin laukka mukaan. Ympyrällä tehtiin laukannosto, muutamia askelia laukkaa ja sitten siirtyminen takaisin raviin josta välittömästi käätyminen pienemmälle voltille takaosaa ulos väistättäen. Voltin jälkeen taas sopivasta hetkestä laukannosto ja sama uudestaan. Laukkatehtävän myötä Ässä alkoi muuttua kiireisemmäksi, ja jostain syystä tässä vaiheessa myös sen huomio kääntyi liiaksi pois meneillään olevista tehtävistä. Ponin korvat sojottivat ison osan aikaa pystyssä ja eteenpäin sen sijaan että ne olisivat suuntautuneet kuuntelemaan ratsastajaa, ja jokin siellä kentän ulkopuolella oli vaan niin kovin kiinnostavaa. Rentous myös katosi tässä vaiheessa. Laukat nousivat ilman suurempia ongelmia, tosin välillä hieman huonolla valmistelulla ja pikkaisen ajamalla. Poni kyllä laukkasi reippaasti ja pyöristyikin taas laukassa hyvin, mutta jos nukahdin hetkeksikään tipahdettiin helposti kiitoraville. Silloinkin kun siirtyminen raviin tapahtui toivomallani hetkellä oli meno vähän holtitonta kipitystä muutaman ensimmäisen askeleen ajan. Voltilla sain toki ravia rauhoitettua nopeasti ja takaosan hyvin väistämään, mutta turhan paljon tuntui nyt olevan ohjasta vetämistä mukana. Varmaankin poni olisi ollut rennompi jos olisin saanut pidettyä kädet pehmeämpinä ja tehtyä pidätteet paremmin istunnasta. Ope kehotti lyhentämään laukkaa jotta siirtymiset sujuisivat tasapainoisemmin ja rauhallisemmin, mutta kun vaan ehdin ajatellakaan lyhentämistä ja aavistuksen tiivistää istuntaa oltiinkin taas tipahdettu kiitoraviin. Muutama vähän tasapainoisempi ja kontrolloidumpi siirtyminen saatiin lopulta tehtyä mutta paremminkin olisi voinut tämä tehtävä sujua. Häiritsemään jäi erityisesti rentouden puute niin ponissa kuin kuskissakin ja liiallinen ohjalla ratsastaminen.
Loppuun hölköteltiin vielä pieni hetki kevyttä ravia koko uralla tavoitteena eteen-alas venyttäminen. Ässä ei toiminut enää yhtä hyvin kuin alkutunnista, vaan edelleen oli pientä jännittyneisyyttä ilmassa ja ponin keskittyminen vähän niin ja näin kun kentän ulkopuolella oli jotain tosi kiinnostavaa. Ope neuvoi tekemään edelleen pieniä takaosan väistätyksiä aivan hetkellisesti ikään kuin puolipidätteenä. Näiden kautta Ässä tulikin taas paremmin avuille ja pyöristyikin hetkellisesti, mutta ihan kunnolliseen eteen-alas muotoon en sitä näistä hetkistä saanut venymään.
Yhteenvetona siis plussaa tänään olivat toimivat väistöt joiden kautta ponia tuntui saavan kivasti pohkeen ja ohjan väliin. Miinusta liian rauhaton ja kova käsi sekä se että meno huononi loppua kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti