Positiivinen yllättäjä Poku

Hieman yllättäen sain tunnille Pokun. Muistaakseni olen mennyt Pokulla vain kahdesti aikaisemmin ja nekin kerrat esteitä tai kavaletteja. Näiden aiempien kertojen perusteella en ollut saanut minun ja Pokun yhteistyöstä kovin hyvää vaikutelmaa, vaan muistikuvissani oli lähinnä hitaasti pohkeen takana ravia hissutteleva Poku ja pitkää nelitahtista, vailla säätelymahdollisuuksia olevaa laukkaa rymistelevä Poku. En siis lähtenyt tunnille kovin suurin odotuksin, mutta kuitenkin uteliaana kun edellisestä kerrasta Pokulla oli jo useita kuukausia aikaa ja onhan Poku kuitenkin oikein sympaattinen suokki.

Tunnin alussa tavoitteena oli saada hevoset kulkemaan käynnissä ja ravissa rentona ja pyöreänä pitkähkössä muodossa eikä lähteä liikaa niitä edestä paketoimaan. Pitkälle sivulle open eteen tehtiin aina voltti, ja muutenkin sai volteilla ja ympyröillä hevosia omaan tahtiin taivutella. Alku ei ollut Pokun kanssa kovin lupaava, sillä en saanut sitä volteilla asettumaan ja taipumaan vaan hevonen vain tunki sisäkylki edellä menemään. Pohkeeseenkaan ei Poku tuntunut kunnolla reagoivan vaan laahustettiin veltosti eteenpäin. Tällaisessa tilanteessa sitten ratsastukseni tahtoi mennä jatkuvaksi pohkeella kaivamiseksi ja ohjasta nyppimiseksi. 

Hevonen oli alkuun hieman nukuksissa ja kuskia meinasi jo huolestuttaa.

Kun siirryttiin ravamaan alkoi homma pelittää paremmin. Asetukset ja taivutukset alkoivat mennä paremmin läpi ja rupesin saamaan touhuun vähän enemmän otetta. Poku pyöristyikin jonkin verran asetusten myötä, ja kuljettiinpa ainakin tehtävänannon mukaisessa pitkässä ja matalassa muodossa. Ope kommentoikin jossain välissä että ihan hyvässä raamissa menee. Hevonen oli kyllä edelleen aika pahasti pohkeen takana eikä meno ollut kovin lennokasta. Vieläkin jäin liikaa hiertämään pohkeilla. Raipalla naputtelemalla raviin sai ainakin hetkellisesti parempaa aktiivisuutta. Vasemmassa kierroksessa niin kuski kuin hevonenkin tahtoivat roikkua aika voimakkaasti sisäohjassa. Ope kehottikin ottamaan unohtamani ulko-ohjan paremmalle tuntumalle jotta sisäohjalla asetuksesta myödätessä hevosella olisi jotain minkä varaan jäädä. Ope myös toivoi apujenkäyttööni lisää johdonmukaisuutta ja loogisuutta ja niin varmaan toivoi Pokukin.

Ravissa alkoi meno olla jo sujuvampaa.

Hapsuviritys turvan päällä antaa Pokulle rauhan ötököiltä.

Alun pitkästä ja matalasta muodosta siirryttiin sitten kokoamaan ja lyhentämään hevosia laukkavoltilla. Ensimmäisenä vuorossa oli oikea kierros. Laukka nostettiin aina käynnistä lyhyeltä sivulta ja haettiin laukka hyvin pyöriväksi pääty-ympyrällä. Tästä jatkettiin pitkälle sivulle mihin tehtiin jo tutuksi käynyt voltti. Voltilla tarkoitus oli koota hevosta ja ratsastaa mahdollisimman lyhyttä mutta aktiivista laukkaa. Poku nosti laukan kuuliaisesti mutta veltosti ja heti noston jälkeen laukka tahtoi olla nelitahtista ja vetelää. Pohkeella punkeminen ei tuonut toivottua tulosta, mutta raipalla naputtelu sai Pokun laukkaamaan aktiivisemmin. Ope muistutti pitämään ylävartalon hiljaa vaikka kuinka tekisi mieli tuuppia hevosta eteen laukan hyytyessä. Kun takaosaa saatiin paremmin liikkeelle pyöristyi Poku laukkaympyröillä oikein kivasti.

Suoralla uralla laukka meinasi vähän levitä mutta voltilla laukka oli taas parempaa. Alkuun ratsastin liian pitkällä ohjalla, ja ope kehottikin lyhentämään ohjat ja siten nostamaan vähän hevostakin ylöspäin sekä odotuttamaan etuosaa paremmin. Toisaalta kädet olivat jälleen liian levottomat ja tuntumassa oli tarpeetonta nykimistä. Kovin hyviä lyhennyksiä tai kokoamisia ei tässä kierroksessa nähty, mutta muutoin kyllä ihan mukavia pyöreitä laukkapätkiä jolloin liikkeen nelitahtisuus tuntui helpottuvan. Olin jo tässä vaiheessa aika yllättynyt siitä kuinka hyvin Poku toimi laukassa, sillä olin etukäteen ajatellut nimenomaan laukan olevan se katastrofiaskellaji tämän ratsun kanssa. Jostain syystä tällä hetkellä näyttäisi siltä että lähes hevosella kuin hevosella palaset loksahtelevat ratsastuksessani parhaiten paikoilleen juuri laukassa, kun taas ravityöskentely tuottaa enemmän ongelmia. Laukassa löydän ainakin lantion paremmin kohdilleen ja istuminen tuntuu luontevammalta, kun taas varsinkin kevyessä ravissa on keskivartalon käyttö ihan hukassa.

Poku menee piaffea! No ei sentään, mutta kuski istuu nätisti (!!) eikä hevonenkaan näytä hassummalta kunhan vaan keksisin mikä askellaji tässä on kyseessä. Kenties laukasta raviin siirtyminen.

Laukannosto ja perinteinen etukenoon heilahdus. Laukka nousi parhaiten pienillä ja rauhallisilla avuilla.

Käyntityötä laukkapätkien välissä.

Vasen laukka on Pokulla ilmeisestikin oikeaa parempi, ja kierroksen vaihtuessa vasempaan tuntui laukan laatu ja säädeltävyys parantuvan. Ympyrällä ja voltilla esitimme oikein nättejä pätkiä, eikä tarvinnut oikeastaan muuta tehdä kuin aktivoida takaosaa pohkeella ja raipalla niin Poku keveni edestä hakeutuen pyöreälle kaulalle ja laukka muuttui pyörivämmäksi. Videolta katsottuna kyllä meno näyttää edelleen vähän nelitahtiselta mutta selkään en tätä tuntenut.

Laukkavoltilla saatiin hyviä pätkiä etenkin vasemmassa kierroksessa.

Voltilla sain laukkaa myös toivotusti lyhennettyä ja koottua, ja tunnin hienoimmat hetket osuivatkin tähän kohtaan. Viimeinen laukkavolttimme tallentui videollekin (alla). Laukka näyttää vielä hiukan nelitahtiselta, eli ei nyt ihan gp-tason suoritus mutta huomioiden sen millainen Pokun laukka yleisesti ottaen on tämä oli nappisuoritus. Hevonen otti selvästi takaosaa alle, laukka lyheni ja hevonen keveni edestä. Hieno Poku! Tähän oli hyvä lopettaa laukkatyöskentely ja Poku sai kiitokseksi kävellä pitkin ohjin muiden ratsukoiden vielä viimeistellessä tehtävää.

Loppuun verryteltiin vielä hetki kevyessä ravissa. Poku oli saanut jonkun virtapiikin laukkatehtävästä, sillä kun keräsin ohjat käteen lähtikin se jo ryntäämään raviin. Tai ehkä Poku ajatteli että hoidetaan nyt nämä loppuhölkät äkkiä alta pois ja mennään jo talliin. Kun Poku oli näin aktiivisena liikkeellä niin saatiin heti loppuverkan alkuun oikein kivan oloinen pätkä jossa hevonen liikkui tarmokkaasti ja eteen-alas venyttäen. Tästä pikkuhiljaa meno hieman hyytyi, mutta kuitenkin Poku liikkui nyt paremmin pohkeen edessä eikä laahustanut yhtä pahasti kuin tunnin alussa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin saanut loppuravissa keskittyä vielä aktivoimaan lisää liikettä takaosaan sen sijaan että huomio oli ohjissa ja hevosen kaulan asennossa.

Loppuravia.

Työskentely Pokun kanssa sujui tänään siis yllättävän hyvin, ja tämä mainio kaveri kyllä moninkertaisti pisteensä minun silmissäni. Kiva hevonen, kiva tunti.