Sähellystä mukavuusalueen ulkopuolella

Pääsinkin vielä kisojen alle hyppäämään kun myös keskiviikkoillan omalla tunnilla oli esteitä. En kuitenkaan mennyt kisaratsullani Eetulla vaan Rappenilla. Ehdin jo ennen tuntia olla huolissani että hevosjaossa ei toiveeni Eetusta ollut toteutunut vaan kisaratsukseni olisi laitettu Rappen, mutta ope vahvisti että Eetulla saan kisoissa hypätä. Tälle kerralle ope oli fiksusti laittanut minulle hevosen jolla hypätessä en ole ihan mukavuusalueellani, ja pohdinkin jo ennen tuntia että kun nyt saan shokkihoitoa hyppäämällä kisakorkeutta Rappenilla niin sunnuntaina ei Eetun selässä ole huolen häivää. Rappen on kyllä ihan rehti hyppääjä, mutta hankaluuksia sen kanssa tuottaa laukan laadun (tai ylipäänsä laukan) säilyttäminen sen alkaessa hätäillä ja kiirehtiä. Vauhtiakin Rappenilta löytyy esteillä sen verran että tätä tätiä melkein hirvittää, kerran aiemmin olen Rappenilla pikkuesteitä hypännyt ja silloin hevonen vei ja minä vikisin.

Rappen jatkoi suoraan edeltävältä estetunnilta jolla se näytti menevän 50 cm esteitä oikein nätisti. Mentiin alkuun lyhyet ravi- ja laukkaverryttelyt. Ravailut meni humputteluksi ajatusten ollessa jo esteissä, mutta laukassa Rappen toimi etenkin vasempaan kierrokseen tosi kivasti. Tehtävänanto oli laukkailla kevyessä istunnassa, ja sielläpä vaan seisoskelin jalustimilla kun hevonen laukkasi mukavan pyöreänä ja hyvää pyörivää kolmitahtista laukkaa.

Verryttelyhyppyinä mentiin ensin pientä puomia/ristikkoa ja pystyä (n. 50 cm). Ihan ensimmäisellä kierroksella Rappen tiputti raville ennen puomia ja kuulemma tämä johtui siitä että käteni lukittui liikaa lähestymisessä. Seuraavalla kierroksella ristikolla rentoutin tietoisesti kättä ja mentiin sujuvasti yli laukassa. Tultiin vielä kolmas kierros pystyesteenä ja nyt sukelsin lahjakkaasti Rappenin ottaessa miniaskeleen ihan esteen juureen. Siinä kun olisi kieltänyt niin olisipa käynyt hassusti. Osasin kyllä sitten myöhemmin tunnin aikana odottaa ylävartalon kanssa kun olin tämän muistutuksen heti alkutunnista saanut. 

Hypättiin yksittäistehtävinä vielä kaareva linja sekä suora linja 50 cm esteillä, molemmat 6-7 askeleen väleillä. En ehtinyt askeleita laskea mutta kuudella taisi tulla molemmat. Koko ajan oli sellainen olo että ponnistuspaikan arviointi oli hirmu vaikeaa enkä yhtään päässyt hevosta oikeaan paikkaan ratsastamaan. Ei siis muuta kuin summassa kohti estettä luottaen siihen että jos ei askel sovi niin hevonen klaaraa tilanteen miten parhaimmaksi näkee. Monesti otettiinkin esteen alle joku epämääräinen raviaskel kun Rappen asetteli jalkansa sopivaan hyppypaikkaan, mutta yli mentiin kaikesta ja olin mielestäni ihan hyvin tilanteen tasalla ja hypyissä mukana lähdettiinpä hyppyyn sitten lähempää taikka kauempaa. Johtamisia en ehtinyt miettiä yhtään, kaarevan linjan jälkimmäisellä esteellä piti vaihtaa laukka mutta en muista vaihtuiko tässä kohtaa. Kaikenkaikkiaan tuntui koko ajan olevan kunnon sähellysmeininki päällä. 

Ratapiirros kopioitu Annelta.

Tultiin lopuksi lyhyt rata kahteen kertaan. Menin radan kisakorkeudessa eli 70 cm:ssä vaikka hetken harkitsinkin nynnyilyä ja matalamman radan hyppäämistä kun verkkahyppyjen jälkeen oli niin epävarma olo. Sitten tuumasin että ei muuta kuin reippasti nyt "iso" rata alle niin ei kisoissa pelota niin paljon. Kyllähän Rappen empimättä hyppäsi sen 70 cm radankin. Sähläysmeininki jatkui, joten en saanut kovin hyvää laukkaa pidettyä yllä vaan meno oli vähän epämääräistä kaahailua. Ponnistuspaikat oli taas mitä sattuu jolloin Rappen otti helposti raviaskeleen tai pari ennen hyppyä. Tosi hankala tehdä lähestymisiä kun hevonen niin helposti tiputtaa raville jos yhtään erehtyy liikaa ottamaan ohjasta. Kaikesta kuitenkin könyttiin yli kiitos Rappenin kiltteyden. Kolmoseste hypättiin raviaskeleella pohjasta jolloin puomi kolahti alas, ja jouduttiin ennen vitos-kutoslinjaa tekemään ympyrä että ope ehti nostaa esteen. Laukat luullakseni vaihtui oikein sekä kakkosella että nelosella, mutta tämä lienee lähinnä hevosen ansiota. Vauhtia ei tuntunut olevan liikaa mutta radan jälkeen oli hankaluuksia pysäyttää hevonen.

Toinen kierros samalla radalla (video) sujui jo vähemmän hermostuneissa merkeissä, sillä 70 cm:n selvittäminen kertaalleen läpi toi luottoa ainakin hevoseen jos ei itseeni. Taas mentiin osa esteistä ravilähestymisellä, eli olin uskoakseni liikaa ohjassa kiinni pohkeiden unohtuessa. Ope myös kommentoi että Rappen alkoi olla jo vähän väsynyt jolloin se ei enää jaksanut tsempata kunnon laukassa. Kakkoseste ylittyi hyvällä isolla hypyllä laukan vaihtuessa oikein, mutta kaareva linja rämmittiin ravilähestymisillä. Suoralle linjalle sisään tuli hyvä hyppy mutta en älynnyt ottaa laukkaa tarpeeksi kiinni joten väli kävi ahtaaksi ja viimeisestä hypystä tuli ihmeellinen räpellys jossa tulin vähän nyppäisseeksi hevosta suusta refleksieni ollessa liian hitaat. Voi surku. Saatiin tulla vielä tämä viimeinen linja uudestaan, ja hetken aikaa hain sopivaa laukkaa ympyrällä. Uusintayritys linjalle olikin sitten ehkä tunnin sujuvin suoritus, molemmat hypyt tultiin ihan rehellisesti laukassa sopivista paikoista ja kun otin vähäsen kiinni ensimmäisen esteen jälkeen oli väli juuri sopiva kuudella askeleella. Päästiinpä ainakin lopettamaan ihan onnistuneeseen suoritukseen.

En voi olla kovin tyytyväinen ratsastukseeni tänään, sillä hermoilin ja sähläsin liikaa. Tämä sitten tarttui ehkä hevoseenkin ja sai sen kiirehtimään. Lisäksi käteni ei ollut tarpeeksi rentona enkä saanut tuotua Rappenia oikeisiin hyppypaikkoihin, mistä seurauksena raviaskeleet esteen alla. Onneksi Rappen on niin ihanan rehti ja reilu että menee tämän kokoisista esteistä yli kaikesta huolimatta. Kommentoin opelle että itselläni oli koko ajan tosi epävarma olo, mutta kuulemma tämä ei näkynyt ulospäin vaan pystyin ratsastamaan ja tekemään ratkaisuja enkä vain matkustanut kauhusta jäykkänä mukana. Joka tapauksessa tunti myös varmasti palveli tarkoitustaan shokkihoitona kisoja ajatellen, sillä tämän jälkeen Eetun kanssa kaikki tuntuu varmaan oikein helpolta ja huolettomalta. Kuten sanottua kannattaa uskaltaa välillä mukavuusalueen ulkopuolelle. Plussaa oli myös se että 70 cm ei tuntunut kummoiseltakaan korkeudelta, joten kaipa olen sitten ihan oikeaan luokkaan menossa.