70 cm kisarata puhtaasti läpi

Syyskauden ensimmäiset seurakisat käytiin vielä mukavan kesäisessä säässä. Eetu verrytteli hyppäämällä kaksi 50 cm rataa ja minä puolestani liputtamalla kyseisen luokan. Sitten esteet nousi 70 cm:iin ja parin esteen alle kannettiin silmäniloksi portit. Verryttely tapahtui ryhmissä kentällä, ja kun Eetulla tosiaan oli jo kaksi rataa alla niin mentiin ihan minimiverryttely eli yksi hyppy pystylle ja kaksi ristikko-okserille. Eetu oli oma itsensä eli hyppäsi erittäin luotettavan oloisesti vaikka ensimmäisessä verryttelyhypyssä jäinkin hieman jälkeen hypyn lähtiessä kaukaa. Kisatunnelma tuntui saavan poniin pientä lisäenergiaa mikä ei ollut lainkaan huono juttu.

Ensimmäinen verkkahyppy oli vähän hassu.

Omaa vuoroa odotellessa jännitti, mutta ei pelottanut sillä esteet eivät vaikuttaneet lainkaan liian isoilta ja luotin vakaasti ratsuuni. Jännitys ei siis ollut juurikaan hyppyjännitystä vaan samanlaista suoritusjännitystä kuin saatan tuntea kouluradalle lähtiessäni. 

Ratapiirros. 1. vaihe 1-7, 2. vaihe 8-11.

Rata alkoi lävistäjäesteellä jolla olisi pitänyt saada laukka vaihtumaan vasemmasta oikeaksi. No eipä vaihtunut (yllätys yllätys), ja Eetulla oli sen verran meno päällä ettei se halunnut vaihtaa ravin kautta. Ei ollut aikaa jäädä säätämään kun piti ehtiä seuraavalle esteellekin, joten melko jyrkkä kaarre kakkosesteelle mentiin iloisesti ja tietoisesti väärässä laukassa. Kakkoseste olikin heti "pelottava" dominopalamuuri, ja Eetu katseli sitä puoli sekuntia vähän ihmeissään, mutta yli mentiin ongelmitta.

Radan ensimmäinen este.

Kakkoseste oli dominopalamuuri.

Dominopalan jälkeen saatiinkin sitten jatkaa pidemmän aikaa vasemmassa laukassa joten ei tarvinnut myötälaukoista stressata. Kolmosesteelle tuli iso hyppy, joten 20 m linja neloselle jäi kuudella askeleella ahtaaksi kun en älynnyt ruveta ottamaan ponia kiinni (tai eteen viiteen askeleeseen), ja askeleiden laskeminenkin siinä hötäkässä unohtui täysin... Summassa vaan neloselle ja miniaskel esteen juureen.

Viidentenä esteenä oli okseri valkoisella portilla varustettuna, ja lisähaastetta toi suoraan esteen takaa kirkkaasti paistava aamuaurinko. Tätäkin estettä Eetu hieman tuijotteli ja ehkä vähän kiemurteli lähestymisessä, mutta rohkaisu pohkeella ja maiskutuksella riitti kannustamaan sen esteen yli.

Sarjalla rämmittiinkin sitten aika lahjakkaasti, sillä tultiin sisään pienellä hypyllä a-osan juuresta ja 6.5 m väli jäi auttamatta pitkäksi yhdellä askeleella. Eetu ei halunnut hypätä jättiloikkaa b-osalle joten se otti vielä nopeasti miniaskeleen esteen eteen. Tässä vaiheessa alkoi suorituksen taso jo nolottaa.

Viitosesteessä haasteena oli valkoinen portti sekä vasta-aurinko, mutta ilman suurempaa epäröintiä ylittyi tämäkin.

Hyppy sisään sarjalle. Jotenkin onnistuttiin kömpimään yhden askeleen väli yhdellä ja puolella.

Sarjan jälkeen jatkettiin vasemmassa eli väärässä laukassa, mutta nyt Eetu suostui vaihtamaan ravin kautta. Ensimmäisen vaiheen viimeinen este oli okseri joka hypättiin jälleen melko juuresta. Tässä kohtaa tuntui kuin ponin vauhti olisi alkanut hyytyä, joten toiseen vaiheeseen kurvattiin kantapäillä kaivaen ja ankarasti maiskuttaen. 20 m väli kasilta ysille oli nyt juuri sopiva kun sisään tultiin pienellä hypyllä. Kaarteet seiskalta kasille ja ysiltä kympille olisivat varmasti voineet olla pienempiäkin, vaikka itsestäni tuntuikin että en kovin laajoja kurveja tehnyt. Video paljastaa kuitenkin muuta. Hyppyyn kympille olin oikein tyytyväinen, tultiin sopivasti vähän vinottain niin että jo hypyssä oltiin kääntymässä oikealle ja hyppypaikkakin osui nappiin. Tässä oli jo sellaista fiilistä kuin esteratsastuksessa kuuluu ollakin. Taas vaan kaarre kympin jälkeen oli pikkaisen turhan laaja, tosin siellä korjailtiin ristilaukkaakin pois (sain sentään Eetun vaihtamaan hypyssä etupään oikeaan laukkaan, edistystä!) mikä myös vei hieman ylimääräistä aikaa. Viimeisenä esteenä vuorossa olevalle dominopalalle saatiin sujuva ja hyvä hyppy. Taisi tosiaan käydä niin että loppua kohti jännitys haihtui jolloin sähellys jäi pois, ja näin radan kolme viimeistä hyppyä olivat myös parhaimmat.

Ensimmäisen vaiheen viimeinen este.

Kasille tultiin juureen.

Kympille hyppy osui nappiin, ja jo esteen päällä oltiin kääntymässä oikealle.

Radan jälkeen oli vähän sellainen fiilis että hienoa kun päästiin puhtaasti läpi mutta kyllä se oli poni jota onnistumisesta voi kiittää kun taas ratsastaja sähläsi minkä ehti. Harmittamaan jäivät useampi esteen juureen ajautunut ponnistuspaikka, ja sarjaeste oli tietysti pohjanoteeraus. Olin kuitenkin koko radan ajan hyvin mukana juonessa niin että en sukeltanut vaikka tultiinkin vielä puolikkaalla askeleella lähelle, enkä jäänyt jälkeen silloin kun hypättiin kauempaa. Eetu on kyllä niin mahtava kaveri kun se tuo ratsastajansa kiltisti maaliin asti kaikista tumpeloinneista huolimattakin.

Toisen vaiheen ajan puolesta ei ylletty sijoituksille asti, vaan oltiin neljänsiä yhdeksän ratsukon luokassa jossa nähtiin kuusi nollarataa (Anne ja Potter muuten voittivat luokan). Jotta olisi voinut palkinnoista haaveilla olisi toisessa vaiheessa pitänyt kääntää tiukemmin niin kasille, kympille kuin yhdelletoistakin, ja laukka olisi varmaan saanut myös sujua hitusen paremmin eteen. Sillä ei kuitenkaan ole niin väliä ettei sijoitusta tullut, ja ei tällaisella ratsastuksella ruusuketta oikein ansaitsisikaan. Olen tyytyväinen siihen että 70 cm luokassa uskalsin startata ja selvisin vieläpä puhtaasti läpi. Seuraavalla kerralla voi sitten yrittää ratsastaa nätimmän radan ja nopeampaa aikaa, vaikka aikaisemmin lupailinkin jo että kun kertaalleen olen tämän 70 cm kisoissa hypännyt niin voin eläköityä estekisailuista lopullisesti... Kivaa oli myös huomata että 70 cm ei enää tuntunut yhtään liian isolta vaan pikemminkin oli mukavaa kun esteet ei olleet ihan maahankaivettuja.

Loppuun vielä video radasta. Ei näytä läheskään yhtä pahalta kuin tuntui. Mutta huomatkaapa kuinka alkaa kädet huitoa kuin kapellimestarilla silloin kun iskee paniikki liian kauas jäävästä ponnistuspaikasta (esteet 3 ja 5 ainakin). Tätä samaa tein jo yli kymmenen vuotta sitten ja silloiselta opelta tuli asiasta kovasti noottia. Jännä että tällä vuosikymmenellä ei asiasta ole vielä huomautettu vaikka itse sen kyllä videoilta usein bongaan. Kyllähän tuollaisen täytyy hevosta jonkin verran häiritä.

Videosta kiitokset Noralle!