Selät notkolla ja rentoudesta ei tietoakaan

Oman tallin hevosten palattua kesälomalta oli vuorossa ensimmäinen talviaikataulun mukainen vakiotunti. Ohjelmassa oli koulutreeniä ja ratsuna Eetu. Eetu on tallin hevosista ykkössuosikkini esteillä, mutta kouluratsuna Eetu on aika haastava. Tekee kyllä kaiken mitä pyydetään mutta todella hankala saada kulkemaan rentona ja pyöreänä. Kuskin tulisi olla täysin rento ja ohjastuntuman pehmeä ja kevyt mutta tasainen jotta Eetun saisi kulkemaan jotenkin muuten kuin selkä armottomassa notkossa yläkautta silmiin katsoen.

Tunnin tehtävänä olivat avo- ja vastataivutukset. Toinen pitkä sivu mentiin alkuun kokonaan avoa, ensin käynnissä ja sitten muutama kerta ravissa. Myöhemmin lisättiin mukaan asetuksen vaihto liikkeen aikana menosuuntaan eli  avotaivutuksen vaihtaminen vastataivutukseksi. Vastataivutustehtävää tultiin vain käynnissä joten tunti sisälsi aika paljon käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin aina iso voltti / pieni keskiympyrä ravissa tai laukassa vuorotellen myötä- ja vasta-asetusta.

Avotaivutukset aloitettiin vasemmasta kierroksesta ja en ensin meinannut saada Eetun etuosaa lainkaan siirrettyä uran sisäpuolelle. Olin vähän hukassa että millä avuilla tämä olisi pitänyt toteuttaa kun ohjalla johtaminen tai ulkopohkeella punkeminen ei tuntunut toimivan. "Apua tää ei mee" -syndrooma iski päälle ja koko istunta jännittyi avotaivutuksessa, mistä luonnollisesti seurauksena oli poninkin jännittyminen. Eetu ei jännittyessään varsinaisesti juokse pois alta mutta muuttuu ihan sahapukiksi. Yritä siinä sitten jotain avoa vääntää. Ope neuvoikin että älä ajattele että pakko onnistua vaan rentoudu ja lähde vain ihan rauhassa tunnustelemaan apujenkäyttöä ja ponin reaktioita. Apuliikkeenä ope kehotti tekemään voltteja ja väistättämään takaosaa ulos jotta saataisiin vasenta kylkeä pehmenemään.

Avotaivutusyritelmä. Ei ihme jos ei poni hoksaa että keula pitäisi siirtää vasemmalle kun  kuskin paino roikkuu näin lahjakkaasti oikealla

Väistätys voltilla.

Kun suunta vaihtui oikealle keulan siirto uran sisälle onnistuikin paljon helpommin. Mitä luultavimmin omilla vinouksillani on asian kanssa paljonkin tekemistä, varsinkin kun Eetulla kuulemma vasemman pitäisi olla se helpompi suunta. Kun vaihdettiin takaisin vasempaan kierrokseen alkoi etuosan siirto toimia jo paremmin, ehkäpä poni (tai kuski) alkoi hitusen notkistua ja älytä homman ideaa. Jännittyneenä mentiin edelleen niin satulan alla kuin päälläkin. Ravissa tehtävä ei ainakaan helpottunut ja Eetu oli avossa turhan kiireinen. Vaikka suoralla uralla saatoinkin saada itseäni hieman rennommaksi oli avotaivutus väkinäistä vääntämistä jossa ei rentoudella ollut sijaa. Erityisesti avoa ratsastaessa selkäni painui hurjaan notkoon (seurauksena sitten ponikin vetää selkänsä entistä pahemmin notkolle), mutta kuten kuvat todistavat esiintyi notkoselkäisyyttä kyllä muutoinkin. Ryhtini oli periaatteessa parempi kuin tavallisesti, eli en niinkään kenottanut etukumarassa ja hartiat lysyssä, mutta sen sijaan asennosta tuli sitten erittäin notkoselkäinen. Ohjastuntumaan en saanut ollekaan pehmeää ja joustavaa fiilistä. Voisi kai sanoa että oikein mikään ei toiminut paitsi että poni liikkui eteenpäin ilman punkemista.

Selkä notkolla. Molemmilla.

Vastataivutuksiin siirryttäessä jatkuivat samat ongelmat saavuttamattoman rentouden kanssa. Periaatteessa kyllä etu- ja takaosan sai eri urille ihan näppärästi ja asetuksenkin toivottuun suuntaan, mutta enpä usko että koko tunnin aikana mentiin ihan korrektisti kolmea uraa saati että liikkeellä olisi ollut toivotunlainen kokoava ja suoristava vaikutus. Takaosa poikitti välillä liiankin kanssa joten liike oli ehkä pikemminkin epämääräistä pohkeenväistöä. Poni jäkitti pää taivaissa mutta eipä tällaisella ratsastuksella voi muuta odottaakaan.  

Mukamas vastataivutus vasemmalle. Näyttää kyllä pohkeenväistöltä. Täti kuitenkin istuu suorassa.

Laukkaa mentiin lähinnä vaihtelevan kokoisella ympyrällä. Tarkoitus olisi ollut tehdä laukassakin vasta-asetuksia mutta eipä ne myötäasetuksetkaan onnistuneet kovin hyvin. Laukka oli lyhyttä ja nelitahtista, ja yritin parantaa liikettä rullaavammaksi ratsastamalla eteen mutta tämä johti vain liian kiireiseen menoon edelleen nelitahtisena. Open ohjeistus oli ajatella ratsastavansa ponin etu- ja takaosaa lähemmäksi toisiaan; odotuttaa etuosaa ja tuoda pohkeella takaosa mukaan. Kovin hyvin en tätä ajatusta onnistunut toteuttamaan. Ihan tunnin lopussa Eetu alkoi laukassa hieman rentoutua. Kun sain vielä itseäni suoristettua open ohjeesta oikeaa lonkkaa paremmin avaamalla saatiin laukkaan pari ihan pientä hetkeä jolloin Eetu myötäsi niskasta aavistuksen verran ja hakeutui oikeammansuuntaiseen muotoon eteen ja alas. Laukka vaan ei edelleenkään pyörinyt oikein kunnolla.

Laukka oli nelitahtista, mutta meno oli rennompaa kuin ravissa.

Loppuraveissa Eetu kulki vähän rennompana kun annoin sille pidempää ohjaa. Sekin varmaan auttoi että matkustaa humputtelin vaan kyydissä sen sijaan että olisin enää erityisemmin yrittänyt saada ponista mitään irti. Pari kertaa ympyrällä Eetu venytti kaulaa hieman eteen ja alas.

Eteen-alas. Yksi niistä tunnin muutamasta sekunnista kun poni rentoutui ja pyöristyi edes vähäsen.

Olipahan kokonaisuudessaan aika masentava tunti. Istunnan ja apujenkäytön jännittyminen ovat toki ongelmani lähes hevosella kuin hevosella, mutta Eetun kanssa tämän huomaa aivan korostuneen selvästi. Tiedän että Eetu ei ole helpoimmasta päästä kouluratsuja mutta silti tämä sujui nyt ihan kohtuuttoman huonosti. Kertaalleen olen päässyt Eetulla koulutunnilla ratsastamaan ihan toimivan kymmenminuuttisen jolloin liikuttiin rentona ja pyöreänä, ja tämä tapahtui viime joulun aikoihin ilman satulaa -tunnilla. Ehkäpä satulatta ratsastaessa energia meni niin suurelta osin kyydissä pysymiseen että ei ollut suuremmin aikaa jännittyä tai yliratsastaa ponia. Eetusta ei voi olla tykkäämättä kun se on kuitenkin tottelevainen poni joka koko ajan kuuntelee ratsastajaa ja pyrkii parhaansa mukaan tekemään mitä pyydetään. Rennoksi sitä vaan ei pysty käskemään vaan se on tila joka pitää ansaita rennolla ja pehmeällä ratsastuksella. Toisaalta jotain pitäisi pystyä ponilta vaatimaankin koska pelkkä rennosti ja pehmeästi matkustelu ei ole oikotie onneen sekään.