Mukavaa vastalaukkaa

Keskiviikon tunnilla sain mennä toistamiseen Jussilla. Jussi olikin mukava hevonen tämän tunnin tehtäviin, sillä tänään mentiin vastalaukkaa. Aiheeseen liittyen ohjelmassa oli myös vasta-asetuksia ja vastasulkutaivutuksia.

Aloitimme käynnissä ratsastaen ympyröillä vasta- ja myötäasetusta vaihdellen. Pian vasta-asetuksiin lisättiin myös takaosan väistätys ulos ympyrältä siten että liike muuttui vastataivutukseksi. Koin vastataivutuksissa samoja ongelmia kuin viimeksi avotaivutuksissa, eli Jussi pyrki vastustamaan pidätettä aika voimakkaastikin ja jyräämällä välttelemään tehtävää. Täytyy myöntää että en siinä tilanteessa päätynyt kovin rakentaviin ratkaisuihin, vaan ryhdyin hevosen kanssa vetokilpailuun. Ohjassa roikkuen sain väännettyä vastataivutusta muistuttavaa sivuttaisliikettä, mutta ei tässä kyllä etuosan kevenemisestä voitu puhua. Vasemmassa kierroksessa liike oli hankalampi, sillä tässä päädyin myös vääntämään kroppaani vinoon niin että paino putosi vasemmalle puolelle. Oikeassa kierroksessa vastataivutus onnistui hieman paremmin ja keskellä hevosta istuen. Tähän suuntaan oli kuitenkin tärkeää korjata oikeaa lapaa paremmin mukaan liikkeeseen niin ettei vasemmalle taivuttaessa ulkolapa pullahtanut pois kontrollista. Korjaus tapahtui tietenkin oikealla ohjalla ja pohkeella.

Huokaisin helpotuksesta kun hankalasta käyntityöstä siirryttiin kevyeeseen raviin. Myös ravissa ratsastettiin ympyröillä asetuksia vuoroin sisään ja ulos. Ope ohjeisti hakemaan tuntumaan ja etuosaan nyt keveyttä ja ryhtiä, ja myötäämään ohjasta oikein reilusti aina kun Jussi vähänkään keveni ohjan päässä ja kohotti niskaa ylemmäs. Tässä oli ideana estää ohjalla roikkuminen ylipyöreänä sekä palkita Jussi selkeästi aina kun etupainoisuus väheni. Tämä toimikin aika mukavasti. Tarkkailin niskaa ja pyrin kohottamaan sitä ylös jos Jussi alkoi painua liian syvään muotoon, ja palkitsin niskan kohottamisesta ja etuosan kevenemisestä kulloisenkin asettavan ohjan myötäyksellä ihan löysäksi asti. Samalla ratsastin pohkeella ravia aktiiviseksi ylös ja eteen. Jussi hoksasi jutun juonen hyvin pian, ja ohjalla makailu väheni huomattavasti. Ravi tuntui oikein mukavan ryhdikkäältä ja energiseltä ja tuntuma sopivassa määrin kevyeltä muttei tyhjältä. Jussin kanssa pitäisi aina muistaa ettei pidä tyytyä näennäisen pyöreään mutta raskaaseen ja etupainoiseen liikkumiseen, vaan pyrkiä pois molemminpuolisesta ohjalla roikkumisesta. Jos ratsastaja muistaa välillä myödätä ja keventää kättä alkaa ehkä ohjan toisessakin päässä tapahtua kevenemistä.

Laukkasimme ensin hieman myötälaukkaa oikeassa kierroksessa. Laukassa pyrin toteuttamaan samoja myötäämisiä kuin ravissa. Etuosa tuli hieman raskaamman oloiseksi kuin ravissa, mutta raami säilyi mukavan ryhdikkäänä ja laukassa oli hyvä energia. Sitten jatkoimmekin vastalaukkaharjoitusten parissa. Vastalaukkaa mentiin uraa pitkin muutama kierros kerrallaan, ja lyhyet sivut ratsastettiin hieman kaarevasti kentän poikki. Jussi nosti vastalaukat ongelmitta, ja pysyi myös kaarevilla urilla ihan hyvässä tasapainossa. Oikeassa laukassa ope toivoi vielä lisää pyöreyttä niskaan sekä laukkaa lyhyemmäksi ja kootummaksi. Nyt Jussi nimittäin pääsi harppomaan vastalaukkakaaret turhan pitkällä askeleella. Ohjeena oli myös antaa hieman enemmän tilaa oikeasta ohjasta niin etten jäänyt liian vahvasti asettamaan ulos ja näin estämään oikean etujalan liikettä. Vastalaukassa en tosiaan saanut painoa ihan niin hyvin takaosalle ja laukkaa ”pakettiin” kuin myötälaukassa, mutta Jussin hyvän tasapainon ansiosta ei vastalaukka tuottanut kuitenkaan ongelmia.

Vasemman laukan sain vastalaukkana työstettyä oikeaa paremmaksi niin että Jussi hieman lyhensi askelta ja jäi kaarteissa paremmin odottamaan, ja puolipidätteillä myös muoto parani. Istunta oli tärkeässä roolissa puolipidätteiden ratsastamisessa. Mukavaa mennä vastalaukkaa näin että homma tuntuu hyvinkin vaivattomalta, ja kummasti myös istunnan saa vastalaukkakaarteissa paremmin tasapainoon ja kallistelematta keskelle hevosta kun hevonen on tasapainossa. Lopuksi ope kehotti vielä asettamaan vastalaukassa kaarteen suuntaisesti, eli menimme oikealle kaartaen vasemmassa laukassa ja oikealle asettaen. Aika vinhaa, että näinkin pystyi tekemään ja Jussi suoritti myös tämän tehtävän hienosti! Vasen kylki on Jussilla lyhyempi, joten tässä tehtävässä se sai jo ihan laittaa itseään likoon ja venyttää jäykempää puoltaan. Tämän haastavamman työskentelyn jälkeen haettiinkin sitten loppuraveissa oikein rentoa eteen-alas-muotoa pidemmällä ohjalla.

Vastasulkutaivutusten ongelma jäi tällä tunnilla ratkaisematta, mutta olin toki tyytyväinen siihen tuntuman keveyteen ja etuosan ryhtiin mitä muutoin sain alkutunnista Jussiin ratsastettua. Samanlainen keveys pitäisi saada jotenkin siirrettyä myös niihin haastavampiin liikkeisiin kuten taivutusväistöihin. Vastalaukkaharjoituksista jäi kivat fiilikset, sillä siitä on jo jonkin aikaa kun olen päässyt vastalaukkoja menemään niin että hommassa on ollut jokin tolkku. Onhan se niin paljon hevosesta kiinni miten helppo vastalaukkaa on ratsastaa, mutta haastavampien tapausten välissä on kivaa ja varmasti hyödyllistäkin päästä kokeilemaan Jussin kaltaisella hevosella millaista vastalaukka on silloin kun siinä on palikat kohdillaan ja tehtävä onnistuu suhteellisen vaivattomasti. Tällöin pääsee myös harjoittelemaan enemmän hienosäätöä muun muassa muodon, kokoamisen ja tahdin kanssa.

Myötäistä ja vastaista asetusta ja taivutusta

Mahduin tälläkin viikolla mukaan torstain pienryhmätunnille, ja sain näin kisojen alla mennä jälleen Jussilla. Etukäteen lupasin itselleni että tänään en muuten lähde Jussin kanssa minkäänlaiseen vetokilpaan, enkä yksinkertaisesti suostu ratsastamaan vahvalla kädellä vaan pidän tuntuman kevyenä vaikka mikä olisi. Kuinka ollakaan tunnin aiheena olikin juuri sopivasti asetus ja tuntuma.

Aloitimme käynnissä ja sen jälkeen ravissa vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksen välillä niin suoralla uralla kuin ympyröilläkin. Asetukseen odotettiin ensin myötäys yhdelle puolelle, minkä jälkeen vaihdettiin asetuksen puolta ja jälleen pyydettiin hevonen myötäämään. Sain tehtyä asetukset mielestäni aika hyvin, ja Jussin kanssa ne olivat toimiva tapa löytää myös käynnissä pyöreyttä ja keveyttä. Kun hevonen vastasi asetuksiin melko helposti myödäten niin oli helppoa pitää tuntuma ja asetukset pehmeinä. Käynnissä Jussi myötäsi ehkä vähän ylipyöreäksi ja liian matalaan muotoon, mutta ravissa löytyi todella kiva muoto tasaisella kevyellä tuntumalla. Ope vinkkasi vielä että siinä vaiheessa kun hevonen toimii ja vastaa asetuksiin näin hyvin niin siltä voi alkaa pyytää sitten vähän enemmänkin, eli muotoa korkeammaksi ja etuosaa ylös ja ravia isommaksi samalla kun jatkaa rauhallista työskentelyä asetusten kanssa.

Seuraavaksi jäimme ympyrälle, missä jumpattiin ensin käynnissä vasta- ja sulkutaivutuksia. Tehtävänantona oli ratsastaa ensin pätkissä vastataivutusta ympyrällä, eli asetus ulos ja takaosan väistätys ulos ympyrältä samalla kun etuosa ja otsa seuraavat ympyrän uraa. Näin saatiin hevosen sisäkylkeä venymään hevosen taipuessa ympyrään nähden päinvastaiseen suuntaan. Varsinkin vasempaan kierrokseen vastataivutus oli älyttömän hyvä liike Jussin suoristamiseen ja notkistamiseen. Hyvin kuuliaisesti se tehtävän suoritti, ja liikkeen myötä raami parani huomattavasti. Enemmänkin tosin olisi etuosa voinut vielä keventyä ja kohota ylöspäin. Tärkein muistettava juttu vastataivutuksessa oli pitää oma rintakehä ja katse ympyrän kaaren suuntaan, jolloin menosuunta pysyi selkeänä ja istunta keskellä hevosta.

Vastataivutuksen jälkeen vaihdettiin sulkutaivutukseen, eli hevonen taipui nyt menosuuntaan ja takaosa tuli ympyrän kaaren sisäpuolelle. Sulkutaivutuksessa piti varoa ratsastamasta poikitusta liian jyrkästi, sillä Jussi tällaista helposti tarjosi, ja vasemmassa kierroksessa ulkoavuilla piti tuoda oikea lapa riittävästi mukaan liikkeeseen. Sulkutaivutus toimi sekin erinomaisena suoruutta parantavana liikkeenä, ja hetkittäin sain Jussin nousemaan mielestäni jo vähän korkeampaankin muotoon.

Ympyrällä myös laukattiin molempiin suuntiin sen jälkeen kun kyseiseen suuntaan oli ensin notkisteltu vasta- ja sulkutaivutusten parissa. Taivutusväistöt olivat varmasti tehneet tehtävänsä, sillä laukassakin Jussi toimi oikein kivasti ja tuntumakin säilyi kohtalaisen kevyenä. Verrattuna viikko sitten laukassa käymäämme kovaan veto- ja ohjassaroikkumiskisaan meininki oli nyt täysin toinen, eli tänään onnistui jopa laukassa pehmeän tuntuman säilyttäminen!

Tästä kerrasta jäi kyllä hyvä mieli etenkin siksi että kerrankin onnistuin ratsastamaan Jussin näin kevyellä kädellä. En tiedä johtuiko tämä siitä että olin vain päättänyt ratsastavani tänään kevyellä kädellä, vai siitä että Jussi tuli asetusten sekä taivutusväistöjen kautta niin hyväksi ettei vetokilpailuun vaan yksinkertaisesti ajauduttu missään vaiheessa. Ainakin myötä- ja vasta-asetus sekä taivutusväistöt ympyrällä olivat todella hyödyllisiä tehtäviä, jotka todellakin toimivat suoruutta ja muotoa parantavina työkaluina sen sijaan että olisivat olleet vain tehtävän itsensä vuoksi tehtäviä "temppuja".

Takaisin lähtöruudussa?

Paluu niin sanotusti arkeen kurssiviikon jälkeen sujui mukavissa merkeissä sillä sain keskiviikon koulutunnille Rappenin. Aiheena tänään oli hevosen suoristaminen vasta-asetuksella sekä avo- ja vastataivutuksia hyödyntäen. Kuvioon kuului toisella pitkällä sivulla käynnissä etuosan siirto uran sisäpuolelle ja hevosen kulkiessa kolmea uraa asetuksen vaihtelu avo- ja vastataivutuksen välillä. Päädyissä työstettiin ympyröillä vasta-asetuksia eri askellajeissa.

Rappe vaikutti heti alkuun varsin vastaanottavaiselta ja työhaluiselta. Heti ohjat kerättyäni se lähti hakeutumaan pyöreäksi ja vastasi pieniin pohjeapuihin. Vasta-asetuksessa tein alkuun sitä virhettä että lähdin kääntämään hevosen päätä liian reilusti sivulle jolloin tietysti koko asetuksen idea vähän kärsi ja Rappe kaatui kaula mutkalla sisälavalle. Kun hoksasin pyytää hienovaraisempaa asetusta ja pitää myös sisäohjan kädessä toimi homma paljon paremmin. Seuraava ongelma olikin sitten myötäyksen muistaminen, sekä myötäyksen mitoitus niin etten olisi heittänyt ohjaa ihan löysäksi. Kyllä Rappe olisi varmasti jäänyt mielellään tasaisen pyöreäksi tuntumalle jos olisin sille tasaista tuntumaa tarjonnut sen sijaan että ohja oli milloin levoton, milloin tyhjä.

Ympyrä oikealle, vasta-asetus vasemmalle.

Avotaivutus aloitettiin oikeassa kierroksessa. Aluksi meillä oli molemmilla vaikeuksia hahmottaa missä takajalkojen kuuluisi kulkea ja miten etujalkojen sijoittua suhteessa niihin. Pikkuhiljaa homma alkoi selkityä ja päästiin paremmin kolmelle uralle sen sijaan että esitimme avotaivutuksena pelkän kaulan kääntämisen mutkalle rungon jatkaessa suoraan. Oikeaan kierrokseen ope muistutteli kääntämään omaa rintakehää enemmän oikealle näyttämään suuntaa Rapen etuosalle. Ohjeena oli myös kääntää ensin kaikessa rauhassa etuosa sisään ja vasta sitten alkaa miettiä asetuksia. Vasemmassa kierroksessa saimme vastataivutukseen ihan hyviäkin hetkiä ja Rappe jopa pyöristyi liikkeen aikana, mutta asetuksen vaihto vasemmalle avotaivutukseen johti siihen että takaosa lähti heilahtamaan milloin liikaa sisälle ja milloin liikaa ulos. Avotaivutus ei kuulemma ole Rapelle mikään helppo liike tehdä oikein, joten se kaipaisi hyvää ohjausta ratsastajalta. Tätä en sille suinkaan kaikkina hetkinä onnistunut tarjoamaan, ja sen seurauksena luikerreltiin ja poikitettiin vähän miten sattuu. Silloin kun onnistuin saamaan ajatukseni järjestykseen ja kaiken lisäksi tämän järjestyksen Rapellekin tiedottamaan onnistuttiin tekemään hieman parempia avotaivutusaskelia. Selvästi kuitenkin vastataivutus oli enemmän meidän mukavuusaluetta.

Epämääräisesti asetuksissa säätävän käden lisäksi jäi kovasti harmittamaan se kuinka istuntapalikat tuntuivat palanneen viime viikon jälkeen takaisin lähtöruutuun. Kuvittelin että sekä Mintin ohjauksessa että sen jälkeen koulukurssilla tapahtui pientä edistystä istunnan suhteen, mutta ne opit tuntuivat tänään unohtuneen ihan täysin. Olisi voinut istunta-asioillekin uhrata hieman huomiota sen sijaan että keskityin kieli keskellä suuta asettelemaan hevosen jalkoja ja päätä oikeisiin suuntiin. Yhdeksän ratsukon tunnilla ei voi odottaa sitäkään että ope ehtisi joka hetki muistuttaa vatsalihasten käytöstä, lapatuesta, lonkkien avaamisesta ja lantiolla liikeeseen myötäämisestä yläselän pysyessä hiljaa. Kyllä näistä edes jonkun voisi pitää ihan omatoimisestikin mielessä. Lantion kääntäminen vartalon alle vaikuttaisi olevan asia jonka olen aika hyvin sisäistänyt sillä selkä tuppaa menemään turhankin pyöreäksi sen sijaan että yrittäisin jäkittää tikkusuorassa (eli selkä notkolla). Nyt voisi sitten siirtyä seuraavan palasen kimppuun ja työstää sitä vaikkapa seuraavan vuoden ajan...

Tämä on varmaan se mitä isot pojat kutsuu virkkuukoukkumuodoksi. Kuvan pointti on kuitenkin se että näköjään osasin edes sekunnin murto-osan pitää istunnan paketissa, jee! Mitä nyt pää meinaa tipahtaa.

Ravissa Rappe tuntui liikkuvan vähän himmaillen, joten ei ihme jos muoto oli epätasainen ja meno vähän sinne sun tänne kiemurtelevaa. Ympyröillä palikat loksahtivat hetkittäin hyvin kohdilleen, mutta valitettavasti hyviä hetkiä katkoivat milloin myötäyksen unohtaminen ja milloin tuntuman kadottaminen. Yksi ikuisuuspulma muuten on se että en osaa hyvin asettaa raippakädellä. Siksi tykkään pitää raipan ulkokädessä ja siksi vasta-asetuksessa käsi on jotenkin kamalan tönkön oloinen. Ratkaisu on tietenkin raipan vaihtaminen sisäkäteen, mutta sitten taas myötäasetuksesta katoaa pehmeys. Rapen kanssa olisin voinut vaikka heittää raipan poiskin, mutta lyhytaikainen ilo sekin kun pitäisi muillakin hevosilla mennä ja pitää se raippa kädessä.

Laukka oli melkeinpä helpompaa ratsastaa kuin ravi, vaikkei se mikään Rapen vahvuus luonnollisestikaan ole. Nelitahtista oli meno mutta kiireisyys puuttui tänään mikä oli ehdottoman hyvä juttu. Rapella oli hyvä yritys päällä ja se keskittyi ihan tosissaan tekemään hommia sekä kantamaankin itseään sen sijaan että olisi vain lähtenyt sutimaan etupainoisena nokalleen. Silloin kun onnistuin sovittamaan ulko- ja sisäohjan käytön myötä- ja vasta-asetuksissa yhteen sekä pitämään tässä palapelissä vielä pohkeetkin jotenkin fiksusti mukana pyöristyi Rappe laukassa aika mukavalle kaulalle. Sen verran tasapainotonta oli meno että jos lähdin huolimattomasti korjaamaan esimerkiksi omaa kroppaa pystympään tai omaa ulkolapaa taaksepäin tipahti Rappe helposti raville. Laukassakin unohduin vasta-asetuksessa liikaa roikkumaan asettavaan ohjaan ja kääntämään hevosen kaulaa mutkalle. Ope kehotti tekemään asetukset paljon pienemmin, pitämään hevosen kahden ohjan välissä ja ennen kaikkea myötäämään ja rentouttamaan ulkokättä. Näillä ohjeilla mentiin vasemmassa laukassa oikein näppäriä pätkiä. Oikeassa kierroksessa oli jotenkin hankalampaa, ja itse asiassa Rappe oli liiraamassa ympyröiltä ulkolapa edellä pois. Korjaukset kohdistettiinkin ulkolapaan ja etuosan kääntämiseen paremmin ympyrän kaarelle. Näin löytyi oikeassakin laukassa lopulta hetki jolloin Rappe hieman suoristui ja liikkui paremmassa tasapainossa tuntumalla sekä pääsin itse myötäämään avut.

Laukassa Rapella oli kova yritys tehdä parhaansa. Note to self: älä istu kasassa ja nosta jalkoja ylös, näytät tyhmältä.

Loppuun pyöreä hetki ravissa. Ratsastaja ainakin pyöristää selkää.

Vähän harmistunut olo jäi sillä Rappe vaikutti tänään oikein hyvältä ja taisinpa silti aika lailla onnistua sössimään homman. Onneksi oli parempiakin pätkiä kunhan vaan pidin järjen matkassa ja muistin sopivasti ohjasta myödätäkin. Oikea istunta varmasti myös auttaisi asiaa, mutta eivätpä ne istunnan korjaukset näemmä itsestään tule. Rapen kanssa jää yleensä sellainen olo että menisi sillä mielellään pian uudestaankin, ja näin kävi tälläkin kertaa. Tuntui kuin moni asia olisi ollut siinä ja hilkulla onnistua kunhan vaan olisin malttanut ratsastaa keskittyneemmin ja huolellisemmin.

Selät notkolla ja rentoudesta ei tietoakaan

Oman tallin hevosten palattua kesälomalta oli vuorossa ensimmäinen talviaikataulun mukainen vakiotunti. Ohjelmassa oli koulutreeniä ja ratsuna Eetu. Eetu on tallin hevosista ykkössuosikkini esteillä, mutta kouluratsuna Eetu on aika haastava. Tekee kyllä kaiken mitä pyydetään mutta todella hankala saada kulkemaan rentona ja pyöreänä. Kuskin tulisi olla täysin rento ja ohjastuntuman pehmeä ja kevyt mutta tasainen jotta Eetun saisi kulkemaan jotenkin muuten kuin selkä armottomassa notkossa yläkautta silmiin katsoen.

Tunnin tehtävänä olivat avo- ja vastataivutukset. Toinen pitkä sivu mentiin alkuun kokonaan avoa, ensin käynnissä ja sitten muutama kerta ravissa. Myöhemmin lisättiin mukaan asetuksen vaihto liikkeen aikana menosuuntaan eli  avotaivutuksen vaihtaminen vastataivutukseksi. Vastataivutustehtävää tultiin vain käynnissä joten tunti sisälsi aika paljon käyntityöskentelyä. Toiselle pitkälle sivulle ratsastettiin aina iso voltti / pieni keskiympyrä ravissa tai laukassa vuorotellen myötä- ja vasta-asetusta.

Avotaivutukset aloitettiin vasemmasta kierroksesta ja en ensin meinannut saada Eetun etuosaa lainkaan siirrettyä uran sisäpuolelle. Olin vähän hukassa että millä avuilla tämä olisi pitänyt toteuttaa kun ohjalla johtaminen tai ulkopohkeella punkeminen ei tuntunut toimivan. "Apua tää ei mee" -syndrooma iski päälle ja koko istunta jännittyi avotaivutuksessa, mistä luonnollisesti seurauksena oli poninkin jännittyminen. Eetu ei jännittyessään varsinaisesti juokse pois alta mutta muuttuu ihan sahapukiksi. Yritä siinä sitten jotain avoa vääntää. Ope neuvoikin että älä ajattele että pakko onnistua vaan rentoudu ja lähde vain ihan rauhassa tunnustelemaan apujenkäyttöä ja ponin reaktioita. Apuliikkeenä ope kehotti tekemään voltteja ja väistättämään takaosaa ulos jotta saataisiin vasenta kylkeä pehmenemään.

Avotaivutusyritelmä. Ei ihme jos ei poni hoksaa että keula pitäisi siirtää vasemmalle kun  kuskin paino roikkuu näin lahjakkaasti oikealla

Väistätys voltilla.

Kun suunta vaihtui oikealle keulan siirto uran sisälle onnistuikin paljon helpommin. Mitä luultavimmin omilla vinouksillani on asian kanssa paljonkin tekemistä, varsinkin kun Eetulla kuulemma vasemman pitäisi olla se helpompi suunta. Kun vaihdettiin takaisin vasempaan kierrokseen alkoi etuosan siirto toimia jo paremmin, ehkäpä poni (tai kuski) alkoi hitusen notkistua ja älytä homman ideaa. Jännittyneenä mentiin edelleen niin satulan alla kuin päälläkin. Ravissa tehtävä ei ainakaan helpottunut ja Eetu oli avossa turhan kiireinen. Vaikka suoralla uralla saatoinkin saada itseäni hieman rennommaksi oli avotaivutus väkinäistä vääntämistä jossa ei rentoudella ollut sijaa. Erityisesti avoa ratsastaessa selkäni painui hurjaan notkoon (seurauksena sitten ponikin vetää selkänsä entistä pahemmin notkolle), mutta kuten kuvat todistavat esiintyi notkoselkäisyyttä kyllä muutoinkin. Ryhtini oli periaatteessa parempi kuin tavallisesti, eli en niinkään kenottanut etukumarassa ja hartiat lysyssä, mutta sen sijaan asennosta tuli sitten erittäin notkoselkäinen. Ohjastuntumaan en saanut ollekaan pehmeää ja joustavaa fiilistä. Voisi kai sanoa että oikein mikään ei toiminut paitsi että poni liikkui eteenpäin ilman punkemista.

Selkä notkolla. Molemmilla.

Vastataivutuksiin siirryttäessä jatkuivat samat ongelmat saavuttamattoman rentouden kanssa. Periaatteessa kyllä etu- ja takaosan sai eri urille ihan näppärästi ja asetuksenkin toivottuun suuntaan, mutta enpä usko että koko tunnin aikana mentiin ihan korrektisti kolmea uraa saati että liikkeellä olisi ollut toivotunlainen kokoava ja suoristava vaikutus. Takaosa poikitti välillä liiankin kanssa joten liike oli ehkä pikemminkin epämääräistä pohkeenväistöä. Poni jäkitti pää taivaissa mutta eipä tällaisella ratsastuksella voi muuta odottaakaan.  

Mukamas vastataivutus vasemmalle. Näyttää kyllä pohkeenväistöltä. Täti kuitenkin istuu suorassa.

Laukkaa mentiin lähinnä vaihtelevan kokoisella ympyrällä. Tarkoitus olisi ollut tehdä laukassakin vasta-asetuksia mutta eipä ne myötäasetuksetkaan onnistuneet kovin hyvin. Laukka oli lyhyttä ja nelitahtista, ja yritin parantaa liikettä rullaavammaksi ratsastamalla eteen mutta tämä johti vain liian kiireiseen menoon edelleen nelitahtisena. Open ohjeistus oli ajatella ratsastavansa ponin etu- ja takaosaa lähemmäksi toisiaan; odotuttaa etuosaa ja tuoda pohkeella takaosa mukaan. Kovin hyvin en tätä ajatusta onnistunut toteuttamaan. Ihan tunnin lopussa Eetu alkoi laukassa hieman rentoutua. Kun sain vielä itseäni suoristettua open ohjeesta oikeaa lonkkaa paremmin avaamalla saatiin laukkaan pari ihan pientä hetkeä jolloin Eetu myötäsi niskasta aavistuksen verran ja hakeutui oikeammansuuntaiseen muotoon eteen ja alas. Laukka vaan ei edelleenkään pyörinyt oikein kunnolla.

Laukka oli nelitahtista, mutta meno oli rennompaa kuin ravissa.

Loppuraveissa Eetu kulki vähän rennompana kun annoin sille pidempää ohjaa. Sekin varmaan auttoi että matkustaa humputtelin vaan kyydissä sen sijaan että olisin enää erityisemmin yrittänyt saada ponista mitään irti. Pari kertaa ympyrällä Eetu venytti kaulaa hieman eteen ja alas.

Eteen-alas. Yksi niistä tunnin muutamasta sekunnista kun poni rentoutui ja pyöristyi edes vähäsen.

Olipahan kokonaisuudessaan aika masentava tunti. Istunnan ja apujenkäytön jännittyminen ovat toki ongelmani lähes hevosella kuin hevosella, mutta Eetun kanssa tämän huomaa aivan korostuneen selvästi. Tiedän että Eetu ei ole helpoimmasta päästä kouluratsuja mutta silti tämä sujui nyt ihan kohtuuttoman huonosti. Kertaalleen olen päässyt Eetulla koulutunnilla ratsastamaan ihan toimivan kymmenminuuttisen jolloin liikuttiin rentona ja pyöreänä, ja tämä tapahtui viime joulun aikoihin ilman satulaa -tunnilla. Ehkäpä satulatta ratsastaessa energia meni niin suurelta osin kyydissä pysymiseen että ei ollut suuremmin aikaa jännittyä tai yliratsastaa ponia. Eetusta ei voi olla tykkäämättä kun se on kuitenkin tottelevainen poni joka koko ajan kuuntelee ratsastajaa ja pyrkii parhaansa mukaan tekemään mitä pyydetään. Rennoksi sitä vaan ei pysty käskemään vaan se on tila joka pitää ansaita rennolla ja pehmeällä ratsastuksella. Toisaalta jotain pitäisi pystyä ponilta vaatimaankin koska pelkkä rennosti ja pehmeästi matkustelu ei ole oikotie onneen sekään.

Humputi humputi

Pääsinpä jatkamaan koulutreenejä Rappenin kanssa. Tunti pidettiin ulkokentällä, missä tällä kertaa saatiin olla melko rauhassa hyttysiltä. Pitkän maneesikauden jälkeen vaan meinaa olo käydä orvoksi ilman seiniä ympärillä, ja niinpä ulkokentällä vaikuttaisi naksahtavan päälle joku humputteluvaihde jolloin kaikki maneesissa talven aikana omaksutut opit katoavat taivaan tuuliin. Tällainen yleisfiilis tunnista jäi, vaikka hyviäkin pätkiä oli mukana.

Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkillä sivuilla vastataivutusta (eli "avotaivutusta ulospäin") uraa pitkin, ja päädyissä verryteltiin ympyröillä kevyessä ravissa. Vastataivutuksissa Rappen tahtoi mennä kaula turhankin mutkalla johtavan lavan karatessa kuskin hallinnasta. Ympyröillä ravatessa Rappen hieman pyöristyi ja rentoutui. Neuvona minulle oli kiinnittää huomiota asetuksesta myötäämisen ajoitukseen; ei pidä myödätä ennen aikojaan, vaan pitää uskaltaa pitää ohjasta kunnes asetus on mennyt rehellisesti läpi. Sitten kun hevonen tulee hyvälle tuntumalle ja pyöreälle kaulalle niin omaa ratsastusta tulee rauhoittaa ja antaa vaan hevosen liikkua rauhassa tasaisella tuntumalla tekemättä mitään ylimääräistä. Ympyrällä yritettiin myös saada istuntaani suoristettua, vasempaan kierrokseen kun olin tuttuun tapaan koko ajan valahtamassa sisäkaarteen puolelle. Pitäisi ajatella kevennystä hevosen oikeaa korvaa kohti sekä vasen kylki pitkäksi kun taas oikeaa puolta vähän lyhyemmäksi. Kyllähän sitä ajoittain onnistui itseään lantiosta suoristamaan, mutta se taas sitten veikin kaiken keskittymisen ja hevoseen vaikuttaminen jäi sikseen. Ja taas pyytäessä hevoselta jotain kiertyi vartalo tietenkin takaisin vinoon.

Vastataivutustehtävää jatkettiin vielä harjoitusravissa, jolloin pääty-ympyrät ratsastettiin laukassa. Vastataivutuksissa oli edelleen ongelmia karkaavien lapojen kanssa. Pitkä sivu tahtoi loppua aina kesken ennen kuin ehdin saada vastataivutuksen riittävästi kontrolliin pidätteillä. Loppua kohti hieman parani, ja vasemmassa kierroksessa sain ratsastettua pari ihan hyvääkin vastataivutusta. Laukkaamiset saivat Rappenin vähän kiireiseksi ja hätäiseksi, ja minulla oli etenkin ravissa räsynukkeolo kun ei saanut istuttua jäntevästi ja istunnalla tahtia kontrolloiden vaan humputtelin vaan mukana miten sattuu. Opettajalta tulikin kehotusta keskivartalon jäntevöittämiseen, samoin kuin lonkkien avaamiseen ja lantion asennon korjaamiseen "napaa selkärankaa kohti" eli pois notkoselkäisyydestä. Laukassa varsinkin olisi sitä jämäkkää istuntaa kaivattu, Rappen oli taas turhan nelitahtinen ja kiireinen ja juuri laukasta raville siirryttyä oli meno aina hetken tasapainotonta kaahotusta. Vasen laukka tuntui kolmitahtisemmalta ja paremmin kannetulta kuin oikea, ja vasemmassa laukassa ympyrällä Rappen hakeutui pyöreälle kaulalle kunhan vaan rentoutin omaa kättäni kuitenkin jonkinlaisen tuntuman säilyttäen.

Loppuravien aikana Rappen liikkui enimmäkseen mukavan pyöreällä kaulalla ja rentona, tosin etenkin takaosaa sai välillä aktivoida liikkumaan pontevammin. Ohjastuntuma olisi saanut olla omalta osaltani tasaisempi. Oma "räsynukkemaisuus" jäi tunnilta harmittamaan, tässä kun kuitenkin viime aikoina ehti istunta ja keskivartalon käyttö parantua ja nyt tuntuu kuin olisi taas vähän taantunut tässä suhteessa. Luulenpa että Rappenkin kulkisi paremmin istuntapalikoiden ollessa kohdallaan (tästä sain hieman välähdyksiä niinä hetkinä kun onnistuin opettajan ohjeiden mukaan korjaamaan istuntaani ja Rappen vastasi tähän pyöristymällä ja rentoutumalla). Rappen tuntuisi toimivan oikein kivasti kunhan vain pitää tasaisen ja rennon ohjastuntuman jota kohti ratsastaa pohkeella, sekä lisäksi pääsee aktiivisesti vaikuttamaan istunnalla. Tämä kokonaisuus ei vaan ole ihan niin helppo toteuttaa kuin aluksi voisi luulla. Turhauttavaa kun periaatteessa tietäisi mitä tehdä mutta ei onnistu sitä toteuttamaan. Onneksi Rappen oli tälläkin kertaa tosi mukava ratsastaa, niin oli kuitenkin kiva tunti vaikka oma osaamattomuus alkoikin häiritä.

Tunnin jälkeen keskustelin vielä hieman opettajan kanssa vinoudestani. Sain vinkiksi kokeilla kiropraktikolla käyntiä, sillä kuten opettaja huomautti ei kaikkea voi korjata hevosen selästä käsin. Täytyy pistää harkintaan.