keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Humputi humputi

Pääsinpä jatkamaan koulutreenejä Rappenin kanssa. Tunti pidettiin ulkokentällä, missä tällä kertaa saatiin olla melko rauhassa hyttysiltä. Pitkän maneesikauden jälkeen vaan meinaa olo käydä orvoksi ilman seiniä ympärillä, ja niinpä ulkokentällä vaikuttaisi naksahtavan päälle joku humputteluvaihde jolloin kaikki maneesissa talven aikana omaksutut opit katoavat taivaan tuuliin. Tällainen yleisfiilis tunnista jäi, vaikka hyviäkin pätkiä oli mukana.

Tunti aloitettiin ratsastamalla pitkillä sivuilla vastataivutusta (eli "avotaivutusta ulospäin") uraa pitkin, ja päädyissä verryteltiin ympyröillä kevyessä ravissa. Vastataivutuksissa Rappen tahtoi mennä kaula turhankin mutkalla johtavan lavan karatessa kuskin hallinnasta. Ympyröillä ravatessa Rappen hieman pyöristyi ja rentoutui. Neuvona minulle oli kiinnittää huomiota asetuksesta myötäämisen ajoitukseen; ei pidä myödätä ennen aikojaan, vaan pitää uskaltaa pitää ohjasta kunnes asetus on mennyt rehellisesti läpi. Sitten kun hevonen tulee hyvälle tuntumalle ja pyöreälle kaulalle niin omaa ratsastusta tulee rauhoittaa ja antaa vaan hevosen liikkua rauhassa tasaisella tuntumalla tekemättä mitään ylimääräistä. Ympyrällä yritettiin myös saada istuntaani suoristettua, vasempaan kierrokseen kun olin tuttuun tapaan koko ajan valahtamassa sisäkaarteen puolelle. Pitäisi ajatella kevennystä hevosen oikeaa korvaa kohti sekä vasen kylki pitkäksi kun taas oikeaa puolta vähän lyhyemmäksi. Kyllähän sitä ajoittain onnistui itseään lantiosta suoristamaan, mutta se taas sitten veikin kaiken keskittymisen ja hevoseen vaikuttaminen jäi sikseen. Ja taas pyytäessä hevoselta jotain kiertyi vartalo tietenkin takaisin vinoon.

Vastataivutustehtävää jatkettiin vielä harjoitusravissa, jolloin pääty-ympyrät ratsastettiin laukassa. Vastataivutuksissa oli edelleen ongelmia karkaavien lapojen kanssa. Pitkä sivu tahtoi loppua aina kesken ennen kuin ehdin saada vastataivutuksen riittävästi kontrolliin pidätteillä. Loppua kohti hieman parani, ja vasemmassa kierroksessa sain ratsastettua pari ihan hyvääkin vastataivutusta. Laukkaamiset saivat Rappenin vähän kiireiseksi ja hätäiseksi, ja minulla oli etenkin ravissa räsynukkeolo kun ei saanut istuttua jäntevästi ja istunnalla tahtia kontrolloiden vaan humputtelin vaan mukana miten sattuu. Opettajalta tulikin kehotusta keskivartalon jäntevöittämiseen, samoin kuin lonkkien avaamiseen ja lantion asennon korjaamiseen "napaa selkärankaa kohti" eli pois notkoselkäisyydestä. Laukassa varsinkin olisi sitä jämäkkää istuntaa kaivattu, Rappen oli taas turhan nelitahtinen ja kiireinen ja juuri laukasta raville siirryttyä oli meno aina hetken tasapainotonta kaahotusta. Vasen laukka tuntui kolmitahtisemmalta ja paremmin kannetulta kuin oikea, ja vasemmassa laukassa ympyrällä Rappen hakeutui pyöreälle kaulalle kunhan vaan rentoutin omaa kättäni kuitenkin jonkinlaisen tuntuman säilyttäen.

Loppuravien aikana Rappen liikkui enimmäkseen mukavan pyöreällä kaulalla ja rentona, tosin etenkin takaosaa sai välillä aktivoida liikkumaan pontevammin. Ohjastuntuma olisi saanut olla omalta osaltani tasaisempi. Oma "räsynukkemaisuus" jäi tunnilta harmittamaan, tässä kun kuitenkin viime aikoina ehti istunta ja keskivartalon käyttö parantua ja nyt tuntuu kuin olisi taas vähän taantunut tässä suhteessa. Luulenpa että Rappenkin kulkisi paremmin istuntapalikoiden ollessa kohdallaan (tästä sain hieman välähdyksiä niinä hetkinä kun onnistuin opettajan ohjeiden mukaan korjaamaan istuntaani ja Rappen vastasi tähän pyöristymällä ja rentoutumalla). Rappen tuntuisi toimivan oikein kivasti kunhan vain pitää tasaisen ja rennon ohjastuntuman jota kohti ratsastaa pohkeella, sekä lisäksi pääsee aktiivisesti vaikuttamaan istunnalla. Tämä kokonaisuus ei vaan ole ihan niin helppo toteuttaa kuin aluksi voisi luulla. Turhauttavaa kun periaatteessa tietäisi mitä tehdä mutta ei onnistu sitä toteuttamaan. Onneksi Rappen oli tälläkin kertaa tosi mukava ratsastaa, niin oli kuitenkin kiva tunti vaikka oma osaamattomuus alkoikin häiritä.

Tunnin jälkeen keskustelin vielä hieman opettajan kanssa vinoudestani. Sain vinkiksi kokeilla kiropraktikolla käyntiä, sillä kuten opettaja huomautti ei kaikkea voi korjata hevosen selästä käsin. Täytyy pistää harkintaan.

3 kommenttia:

  1. Hei! Suosittelisin käyntiä kalevalaisella jäsenkorjaajalla! Tämä hoitomuoto puuttuu juuri tällaisiin vinouksiin, ja pyrkii löytämään ongelmien syytä. Varmaan löytyy ihan googlettamalla paikalliset hoitajat. Terv. nimim. on se helppo laukata kun toinen puoli kroppaa ei oo jumissa.:D

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä! Olenkin aikoinaan käynyt jos jonkinlaisten nikamanniksauttajien vastaanotolla, ainakin kiropraktikolla, naprapaatilla ja jäsenkorjaajalla (en tiedä oliko nimenomaan kalevalainen). Jäsenkorjaajat ei taida ihan samalla tavalla ruksautella selkää ja niskaa kuin kiropraktikot? Se nikamien ruksauttelu on minusta aina jotenkin pelottavaa vaikka ei satukaan, ja en tiedä saisinko edes periaatteessa sellaisessa käydä kun mulla on lannerangassa osteoporoosi.

    VastaaPoista
  3. Joo kalevalaiset jäsenkorjaajat ei ruksauttele tai tee muutakaan vahinkoa. Ite oon myös saanu hyviä vinkkejä sieltä. Mulla on hyviä kokemuksia (Oulun alueelta) ainakin: Erkoma, Ojala P., Ruusu.
    Mää oon kerran käyny aikonaan OMT -fysioterapeutilla, ja en osannu odottaa mitään rusauttelua. Sitten kun tähtien näkeminen loppui ja sain vedettyä ilmaa keuhkoihin, nousin äkkiä pöydältä pois ja huikkasin vaan ovelta että joo kiitos en tuu enää toista kertaa.:D Ei se ainakaan itelle soveltunu yhtään.

    VastaaPoista