Energiat kohdillaan Dillen kanssa

Tänään jatkettiin ratsastuksen salojen opettelua Dille-pikkuisen kanssa. Dille oli rokotettu tiistaina ja ollut sen jälkeen levossa, joten nyt ei väsymys painanut ponia samalla tavalla kuin viime kerralla. Selvästikin Dillen edelliskertainen reagoimattomuus pohkeeseen johtui siitä että se ei yksinkertaisesti jaksanut liikkua, mutta nyt poni oli ehtinyt useamman lepopäivän aikana ladata paristonsa ja huomasinkin heti alkukäyntien aikana että se oli jälleen yhtä herkkä pohkeelle kuin silloin kun ratsastin sillä ensimmäisen kerran.

Käynnissä meno näyttää ihan asialliselta. Kädet saisivat olla kannetummat ja kyynärkulma selvempi. (Kuvaaja Liina Paaso)

Vuorossa oli tällä kertaa aina tervetullut istuntatunti, ja päivän sana oli lantion asento. Jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle joilla istuntaa lähdettiin tunnustelemaan ensin oikeassa kierroksessa käynnissä sekä sen jälkeen kevyessä ravissa. Aina kun Dillen jätti autopilotille se tuntui liikkuvan vähän veltosti, mutta siitä huolimatta Epperin ja Jussin kanssa jaettu pääty-ympyrä tahtoi käydä jatkuvasti ahtaaksi joten ilmeisesti Dille ravasi kuitenkin ihan pitkällä askeleella. Omaan istuntaani korjauksena tuli lantion kääntäminen paremmin vartalon alle (selän notko pois), mistä opettaja sai tunnin aikana muistutella useaan kertaan. Sain myös kehotuksen keventää ravissa pienemmällä liikkeellä sekä kantaa kädet paremmin. Dille tuntui nyt jostain syystä vähän roikkuvan kädellä vetäen kaulaa pitkäksi eteen (case in point: kuva alla). Tämä oli toki omiaan tuhoamaan sen vähän kyynärkulman mitä minulla mahdollisesti oli. No, parempi kai näin päin kuin se että poni olisi juossut selkä täysin notkolla yläkautta silmiin katsoen. Aina parin askeleen ajan Dilleä sai ehkä hieman kevenemään ja kasaamaan itseään.

Ravia tukka sotkussa. Poni on kilometrin pituinen. Kuskin selkä on tässä vielä liikaa notkolla. (Kuvan otti Liina)

Pienen käyntitauon aikana vaihdettiin suunta vasempaan ja jatkettiin samoilla ympyröillä harjoitusravissa. Harjoitusravissa oli istunnan suhteen samat sävelet eli lantiota olisi pitänyt vielä enemmän kääntää eteenpäin, ja lonkkia sai myös avata vähän paremmin. Haastavaa olikin tehdä nämä yhtä aikaa, eli välttää selän notkoa samalla kun kääntää polvia ja sisäreisiä irti satulasta. Ainakin jossain kohtaa korjaukset kai ihan onnistuivat kun opettajalta tuli kehujakin. Nyt vasemmassa kierroksessa korostui myös vanha tuttu vinous. Yksi hyvä välähdys osui hetkeen jolloin opettaja ohjeisti korjaamaan oikeaa olkapäätä ja kyynärvartta taaksepäin, ja kun tämän tein niin istunta tuntui heti suoristuvan ja ryhdistyvän, ulko-ohjan tuki oikealta parani ja välittömästi Dillekin tuntui kulkevan paremmin ainakin muutaman askeleen ajan. Hyvä osoitus jälleen kerran siitä miten yksi pieni korjaus voi heti vaikuttaa koko ratsukkoon.

Ratsastimme ympyröillä myös hetken aikaa ravi-käyntisiirtymisiä edelleen istuntaan keskittyen. Kentän keskellä muovitötteröiden välissä tehtiin siirtyminen harjoitusravista käyntiin mahdollisimman pitkälti vain istunnalla pidättäen, ja muutaman askeleen päästä siirtyminen takaisin raviin. Ohjeena oli hengittää ulos samalla kun istuu hevosen ravista käyntiin. Meillä siirtymiset sujuivat hieman vaihtelevasti, saatiin joitain oikein mukavia pehmeitä siirtymisiä kun taas välillä käyntiin siirtyminen meni vähän pitkäksi ja joutui ottaamaan pientä pidätettä ohjallakin. Raviin päästiin yleensä kevyellä pohjeavulla. Omaa hengitystä en ehtinyt kovin paljon ajattelemaan.

Lopuksi otettiin vielä laukkaa uraa pitkin sekä tarvittaessa ympyröillä, aloittaen oikeasta kierroksesta. Yleinen ohjeistus oli kiinnittää huomiota painopisteen pysymiseen satulassa paikoillaan eikä antaa sen seilata ees ja taas laukan mukana. Dillen kanssa laukkasin enimmäkseen ympyröillä mutta ehdittiin mennä urallakin kenttää ympäri. Ilokseni laukannostot sujuivat tänään noin miljoona kertaa paremmin kuin edellisillä kerroilla Dillen kanssa, ponilla ei ollut nyt mitään ongelmia ymmärtää laukka-apuja (tai vastahakoisuutta nostaa laukkaa) ja niinpä laukat nousivat oikein napakasti sisäpohkeen painalluksesta. Usein Dille suorastaan hypähti laukkaan, hyvä ettei tullut melkein pientä pukkiakin mukaan. Laukassa riitti mukavasti energiaa, opettaja kommentoikin että hyvä kun ponissa on virtaa ja pakko oli olla samaa mieltä. Laukka myös pysyi nyt yllä paremmin, tosin muutamia raville tippumisia tuli taas jos annoin istunnan levitä tai nukahdin pohkeen kanssa, tai jos tultiin turhan tasapainottomasti kulmiin. Vasempaan kierrokseen siirryttäessä Dillellä alkoi jo kunto loppua, joten vasemmalle nostot tulivat hitaanpuoleisesti ja raville tippumisia tuli enemmän. Sanoisin silti että vasemmallekin laukkatyöskentely sujui nyt paremmin kuin aikaisemmin.

Laukkaa kaula pitkällä. Voi ei noita käsiä... (Kuvaajana Liina)

Tässä on kädet paremmin, mutta polvet puristuu kiinni satulaan ja ylävartalo tahtoo kallistua eteen. (Kuvaaja Noora-Maria Jaakkonen)

Lennokasta ravia, on taidettu juuri tipahtaa laukalta... (Kuvan otti Noora-Maria)

Laukkojen jälkeen kevennettin vielä hetki loppuverryttelyksi, ja tässä vaiheessa Dille oli jo aika uuvahtanut eikä enää jaksanut ravata kovin energisesti eikä olla pohkeelle kovin herkkä. Ihan hyvin se kuitenkin kulki hieman eteen-alas venyttäen mutta ei kuitenkaan roikkunut kädellä yhtä pahasti kuin alkutunnista. Kauan ei siinä sitten ravailtukaan vaan hyppäsin pois kyydistä ja talutin loppukäynnit maasta käsin.

Olin tuntiin kokonaisuudessaan varsin tyytyväinen. Dillen kanssa oli tänään tosi mukava työskennellä kun energiaa ja herkkyyttä löytyi sopivissa määrin, ja onnistuneet laukannostot olivat todella iloinen yllätys aiempien sählinkien jälkeen. Ilmeisesti onnistuin tekemään itsekin jotain oikein sillä opettajalta tuli tunnin jälkeen positiivista palautetta.

Loppuun vielä linkit Liinan kuvaamiin videoihin:
Kevyttä ravia
Laukkaa

Kuvista isot kiitokset Liinalle ja Noora-Marialle!
Viime viikon kisapostaukseen on muuten myös lisätty muutama hyppykuva.