Kun kumpikaan ei osaa

Sainpa sitten mennä heti toistamiseen Dillellä. Samalla tämä oli kevätkauden ensimmäinen ratsastuskerta  jättimutanttihyttysten ruokana ulkokentällä. Opettaja hieman varoitti tunnin aluksi että Dille oli edellisenä päivänä meinannut lopputunnista hyytyä ihan täysin kun sen kunto loppui kesken, siitäkin huolimatta että se menee vain yhden tunnin päivässä. Huomasinkin heti alkukäynnin aikana että poni oli varsin erilainen kuin lauantaina, ei enää lainkaan herkkä pohkeelle ja melkein koko ajan sai olla käskemässä liikkumaan reippaammin. Tunti aloitettiin käynnissä väistättäen pääty-ympyröillä takaosaa vuoroin ulos ja vuoroin sisään. Dille väisti takaosaa vasemmalle oikein hienosti, mutta oikealle väistämisessä sillä tuntui olevan suorastaan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia hahmottaa miten sen pitäisi jalkansa asetella. Toki olin taas itsekin häsläämässä liikaa niin ettei poni ehtinyt apuja kunnolla ymmärtää ja niihin reagoida. Lopulta sitten väistätettiin vasemmalle opettajan avustaessa maasta käsin kevyesti raipalla, ja näin saatiin siiten muutamia ristiaskelia tähänkin suuntaan ja kehuja ponille.

Väistötehtävien jälkeen ravailtiin hetki keventäen, ja ravatessa Dille tuntui toimivan paremmin kuin käynnissä missä se lähinnä jumitti ja kiemurteli sekä tuntui olevan aika kiusaantunut ympärillä pörräävistä ötököistä. Edelleen sai pyytää liikkumaan reippaammin ja aika hidasta oli pohkeeseen reagointi. Dillen ravi on kyllä aika mielenkiintoinen, sillä aluksi tuntuu että se on tosi pompottava mutta sitten kun istutaan alas harjoitusraviin huomaakin että siellä on itse asiassa varsin helppo ja mukava istua.

Lyhyen lepokäynnin jälkeen jatkettiin pitkällä sivulla avotaivutusta harjoitusravissa, mistä kulmaan tullessa laukannosto ja ympyrä laukassa. Dillelle tehtävää helpotettiin niin että otettiin vain pelkkä myötäasetus avotaivutuksen sijaan, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi haastetta. Dille tahtoi koko tunnin olla enempi vähempi asettuneena ja kaula mutkalla vasemmalle, joten asetuksen kääntäminen oikealle oli yllättävänkin hankalaa. Kun yritin asettaa nenää oikealle lähtikin koko poni kääntymään oikealle pois uralta. Vasempaan kierrokseen myötäasetus toki oli helppo ratsastaa kun asetus vasemmalle oli jokseenkin ponin default-tila... Lisää hankaluuksia tuli sitten laukannostoissa jotka sujuivat aika lailla saman kaavan mukaan kuin viimeksi, paitsi että tällä kertaa Dille jätti pikemminkin kokonaan reagoimatta pohkeeseen kuin lähti kiitämään ravissa (toki niitä ajolähtöjäkin saatiin mahdutettua mukaan). Helposti aloin taas itse heilua ja heijata ylävartalolla jos ei laukka alkanut nousta, mikä ei tietysti auttanut tilannetta yhtään. Yritin tietoisesti rauhoittaa oman istuntani nostoissa, mutta vaihtelevalla menestyksellä. Välillä taas saatiin oikein hyviäkin nostoja aikaan, enkä oikein tiedä mikä niissä osui nappiin. Opettaja ohjeisti ratsastamaan ennen nostoyritystä ponin paremmin pohkeen eteen ja energisempään raviin niin että saa vähän painetta ohjalle, Dille kun tyypillisesti ravaa pitkällä asekeleella leijuen ja tästä ei laukka nouse yhtä luontevasti kuin vähän lyhyemmästä ja napakammasta ravista. Välillä oli hetkiä jolloin sen noston kanssa sai ähertää minuuttitolkulla ennen kuin laukkaan päästiin ja poni vaikutti olevan ihan ulalla siitä mitä siltä pyydetään, mutta sitten kun taas oli pari nostoa alla niin laukka nousikin melkein kuin vanhalla tekijällä vaikkei kuskin ohjeet niin selkeät välttämättä olleetkaan. Noston jälkeen vaan ei oikein kunnolla päässyt ponia kehumaan muutoin kuin äänellä, sillä jos rupesi taputtamaan kaulalle niin tipahdettiinkin yleensä samantien raville.

Kunhan laukan vain sai nostettua ja ylläpidettyä oli Dille nimenomaan laukassa kaikkein mukavin ratsastaa. Dille tuntuisi luonnostaan laukkaavan mukavan tasapainoisesti ja itseään kantaen. Laukassa ympyröillä tuli ne tämän tunnin pienet hetket kun tuntui että tämähän jopa toimii, etekin silloin kun muistin ottaa ulkoavut mukaan enkä vain jäänyt vetämään sisäohjasta kaulaa mutkalle.

Oli tosiaan aika yllättävää miten Dille oli nyt niin kovin erilainen pohkeeseen reagoinnin suhteen kuin lauantaina, mutta ehkä tosiaan on niin että väsy painaa ponia jonka kunto ei ole mikään paras mahdollinen ja hitaus pohkeelle johtuu yksinkertaisesti tästä. Opettaja totesikin että pitää varmaan antaa pientä lepoa Dillelle ja ehkä ruokintaakin pitäisi säätää jotta tulisi lisää lihaa luiden päälle. Tosi sympaattinen poni Dille oli toki tänäänkin, se vaikuttaisi oikein kärsivälliseltä tapaukselta joka ei hermostu ja turhaudu vaikka ei aina ymmärräkään mitä toistaitoinen kuski yrittää pyytää. Ei ole ehkä paras mahdollinen kombo kun poni ei osaa ja ratsastaja ei osaa, mutta siihen nähdenhän meillä Dillen kanssa yhteistyö pelittää ihan siedettävästi. Välillä kyllä tulee satulassa sellainen "anteeksi kun olen olemassa" -fiilis kun ei osaa ratsastaa niin kuin tällaista kokematonta ponia kuuluisi ratsastaa.

-------

Joka tapauksessa huomenna on sitten ne kauan odotetut estekisat, ja ai kamala kun voi jännittää yhden 50-60 cm kisaradan hyppääminen (toki jännitys tulee muista tekijöistä kuin siitä estekorkeudesta). Onneksi hevostoiveeni toteutui eli ratsuna on luottoponini Eetu. Toivottavasti aamupäivästä ei sada ihan kaatamalla vaikka vähän huonolta sen suhteen näyttääkin.