Eetu + estetunti = full of win

Estekisoihin valmistautuminen jatkui tällä kertaa ihan kunnon rataharjoituksilla, ja sain jälleen mennä kisoihin toivomallani Eetulla. Eetulla on aina niin hurjan kiva hypätä, eikä tämäkään tunti ollut tässä suhteessa poikkeus (ks. päivän otsikko). 

Tunti aloitettiin ravi- ja laukkaverryttelyiden jälkeen kahdella verryttelyhypyllä ensin ravista ristikolle (kuvassa 6b, 6a:n kohdalla verryttelyssä oli maapuomit) jolta laskeutuminen vasempaan laukkaan. Eetu ravasi esteelle vähän kiireisen oloisena ja yritti pyrkiä laukkaan, mutta molemmilla kierroksilla tultiin alas vasemmassa laukassa vaikka ensimmäisellä kerralla johtaminen kuskilta unohtuikin. Verryttelyä jatkettiin hyppäämällä laukasta porttiestettä (numero 1)  sekä viiden askeleen suoraa linjaa (4 ja 5). Ratsastuksessani oli havaittavissa tälläkin kertaa tyyppiongelmani eli ponin tuuppaaminen eteen vielä juuri ennen estettä jolloin viimeinen askel meinasi käydä ahtaaksi ja hyppy tulla turhan läheltä estettä. Okseri-pysty linjalla tämä johti siihen että hyppy okserille jäi lyhyenpuoleiseksi ja välissä joutui ratsastamaan voimakkaasti eteen, mistä seurauksena oli pitkä ja laaka hyppy pystylle ja laukan vaihtuminen vääräksi. Toisella kierroksella sain sitten okserille isomman ja sujuvamman hypyn, hallitumman laukan esteiden välillä ja selkeämmän johtamisen pystyltä oikealle jolloin oikea laukka säilyi alastulossa.

Varsinaista rataa hypättiin kahteen kertaan, ensin lyhyempänä versiona päättyen yhden askeleen sarjaan (numero 6), ja lopuksi vielä kokopitkänä numeroon 9 asti. Radalla esteiden korkeudet taisivat olla pääsääntöisesti 60-65 cm, ja holvikaariportilla varustettu pysty numero 3/9 peräti 70 cm. Niin tyhmää kuin se onkin niin holvikaariportin hyppääminen vähän jännitti etukäteen sillä en sitä ollut ainakaan muistaakseni aiemmin hypännyt (ja se näytti niin isolta!), mutta Eetulle portti oli luonnollisestikin vanha tuttu eikä sen hyppääminen eronnut tavallisesta puomiesteestä millään tapaa. Ensimmäisellä ratakierroksella kakkos- ja kolmosesteen väli vipellettiin ristilaukassa, mutta siitä huolimatta hyppy kolmoselle oli oikein sujuva ja taidettiinpa jopa laskeutua oikeaan laukkaankin. Suoralla linjalla 4-5 taisi olla hieman samaa ongelmaa kuin verryttelykierroksella ja laukka vaihtui vitosella vasemmaksi. Kaarre vitosen jälkeen tuli siis hieman tasapainottomasti väärässä laukassa ja ravin kautta oikeaan laukkaan korjaten. Sarjalle lähetyessä tiessä oli vähän mutkittelua mutta sarja ylittyi ihan nätisti. Toisella ratakierroksella laukka oli oikein kakkoselta kolmoselle, mutta kolmoselta tultiin alas väärään laukkaan kun taas vitosella laukka säilyi nyt oikeana. Sarjan jälkeen en ollut ihan ajoissa hereillä kääntämässä seiskalle, ja alkuun Eetu ajautui linjalta ulos oikealle, mutta pitkän lähestymisen aikana oli vielä hyvin aikaa zuumailla keskelle estettä. Ysin jälkeen taidettiin mennä ristilaukkaa jonka Eetu korjasi itse kaarteessa oikeaksi.

Muutamat väärät laukat jäivät hieman harmittamaan, mutta niitä lukuunottamatta meno oli helponoloista ja ihan sujuvaa. Opettajan palaute oli että hypyt olivat sujuvimpia silloin kun päästiin lähestymään esteelle pitkää ja rentoa laukkaa. Eetu tahtoo helposti tulla esteelle lyhyttä ja kiireistä laukkaa, ja itselläni on oikeastaan ihan samanlainen taipumus hätiköidä ja kiirehtiä ennen estettä. Positiivista kuitenkin oli että vaikka välillä Eetu lähti kaukaa pidempään hyppyyn ja välillä taas otti ennen hyppyä vielä viimeisen pikkuaskeleen, olin koko ajan hyvin mukana juonessa joten ennakointia/sukeltamista tai hypyistä jälkeenjäämistä ei tullut harrastettua. Lisäksi vaikuttaisi siltä että olen ainakin tilapäisesti päässyt eroon todella ärsyttävästä ja haitallisesta tavastani muistella mieleeni juuri estettä lähestyessä kaikki kauhuskenaariot siitä mitä voi pahimmassa tapauksessa käydä jos lennänkin kyydistä estettä päin tai esteen sekaan. Sanomattakin lienee selvää että nämä kutsumattomat mielikuvat ovat erittäin häiritseviä ja omiaan lamaannuttamaan ratsastajan esteelle tullessa ihan täysin. Vaikka en kauhukuvia nyt mielessäni pyöritellytkään niin lähestymisiin kaivattaisiin vielä lisää rauhallisuutta ja rentoutta niin että se viimetipan hätiköinti ja eteen tuuppaaminen jäisi pois.

Joka tapauksessa vaikuttaisi siltä että 50-60 cm radan selvittäminen kisoissa ei pitäisi olla temppu eikä mikään. Täytyy vaan toivoa että saan sitten kisoihinkin Eetun siitäkin huolimatta että sille olisi taas halukkaita kisakuskeja minun lisäkseni ainakin 2753 viisi. Nämä tulevat kisat taitavat vieläpä jäädä osaltani viimeisiksi tämän vuoden puolella, sillä näyttäisi siltä että syksyn "kisakauden" aikaan en sijaitse Oulussa vaan Berliinissä (mistä en monestakaan syystä ole mitenkään riemuissani mutta katsotaan kuinka käy), ja siksikin olisi kiva päästä tällä kertaa Eetulla starttaamaan.