Tänään olikin vuorossa astetta jännittävämpi tunti, sillä pääsin kokeilemaan vasta keskiviikkona tallille saapunutta Dille-ponia. Entuudestaan tiesin Dillestä lähinnä vain että kyseessä on 6-vuotias welsh C -tamma, joka on koulutuksen puolesta vielä vähän keskeneräinen mutta tehnyt ilmeisesti tuntitöitä aiemminkin. Tallin sivuilla ei esittelyä ponista vielä ole, mutta Sukupostista Dille löytyy (tosin taitaa olla kuvassa selvästi pulskemmassa kunnossa kuin tällä hetkellä). Karsinassa Dille oli ihan kiltti mutta aika levoton, tahtoi pyöriä koko ajan ympäriinsä ja kovasti olisi ollut karkaamassa pienestäkin ovenraosta. Totesin Dillen olevan varsin ihanteellisen kokoinen, päälle 140-senttinen iso poni ja nätti kuin mikä. Melko ruipelossa kunnossa kuitenkin, kylkiluut eivät sentään paistaneet mutta kovin lihaksettomalta tapaukselta Dille näytti. Tukkaa sillä olisi ollut vaikka muille jakaa, harja oli niin mahdottoman pitkä ja paksu että oli hieman ongelmia saada suitset aseteltua päähän.
Opettajakin näki Dillen nyt vasta ensimmäistä kertaa tunnilla, joten lähdettiin ilman sen kummempia ennakko-odotuksia testaamaan miten tämä poni nyt itse asiassa toimii ja mitä se mahdollisesti osaa. Jotain oli ilmeisesti sanottu siitä että Dille hermostuu jos sen pitkä otsatukka heiluu valtoimenaan silmillä, joten ennen satulaan kiipeämistä laitoin otsaharjan nopeasti letille jonka työnsin otsapannan alle. Jonkin verran kyllä jännitti kun ei yhtään tiennyt millainen tapaus satulan alla on, ja pelkäsin jännityksen tarttuvan poniinkin. Dille vaikutti herkältä ja reippaalta ratsastaa, ja ajoittain se vähän säpsähti tuulessa lepattavaa pressumaneesia mutta ei lainkaan niin paljon kuin etukäteen pelkäsin. Sanoisin että järkevän oloinen poni, ja pari pientä säikähdystä olivat täysin ymmärrettäviä ponin ollessa vielä aivan uudessa ja oudossa ympäristössä sekä hieman jännittyneen kuskin alla.
Tunti aloitettiin ratsastamalla käynnissä pohkeenväistöä uralta keskilinjalle, suoristus ja voltti keskihalkaisijan ja pitkän sivun väliin, sekä väistö takaisin uralle. Dillellä tuntui olevan jonkinlainen haju pohkeenväistöstä, mutta mitään kovin suurta poikitusta siltä ei lähdetty vaatimaan. Oikean pohkeen väistätys sujuikin jotenkuten, mutta vasemmalle pohkeelle ei niinkään mikä tietysti voi johtua ihan omasta vinoudestani ja siitä että vasemman pohkeen väistätys tuppaa olemaan minulle usein hankalaa osaavampienkin hevosten kanssa. Luultavasti Dillelle ei väistöissä ollut aina edes oikein kunnolla selvää mitä siltä epämääräisillä väistöavuillani pyysin, mutta kärsivällisesti se yritti ymmärtää, mitä nyt hieman kiirehti alta pois. Olin itse liikkeellä vähän sellaisella "apua tämä menee rikki" -asenteella, ja olin sitten mielummin tekemättä mitään kuin otin riskiä siitä että käyttäisin samanaikaisesti ristiriitaisia apuja tai jäisin vetämään liikaa ohjasta. Joka tapauksessa Dille oli ainakin pohkeelle varsin herkän oloinen, ja taisi olla vähän niin että jos vahingossa vein pohjetta liian taakse poni hieman hypähti eteenpäin. Maiskutukseen se reagoi myös varsin herkästi.
Väistötehtävää jatkettiin harjoitusravissa, ja muutoin uralla ja volteilla keventäen. Dillen ravi tuntui ensialkuun tosi pompottavalta. Väistöistä ei kovin kummoisia ravissa tullut ja otinkin väistöjen ajaksi käyntiin aina jos vain oli tilaa. Opettaja kehotti muutamaan kertaan ratsastamaan ravia paremmin eteen, Dille kuulemma jäi usein vähän leijailemaan paikoilleen. Selkään en tätä oikein edes huomannut kun ponilla oli ilmeisestikin varsin laajat liikkeet. Kevyessä ravissa Dille alkoi rentoutua ja aloin ehkä itsekin todeta että eipä tässä mitään hätää.
Pienen hengähdystauon jälkeen jatkettiin väistötehtävää lisäten laukannosto väistöjen jälkeen lyhyeltä sivulta ja laukkavoltit pitkälle sivulle, aloittaen oikeasta laukasta. Dille ei ensin ymmärtänyt laukannostoapujani vaan lähti vain kiihdyttelemään ravissa, mutta vähitellen sille valkeni että nyt pyydetään laukkaa ja sitten alkoi nostot ihan sujuakin, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Joitakin ihan mukavia nostoja saatiin sekä ravista että käynnistä, mutta välillä taas apuni olivat liian epämääräiset ja sorruin laukkaan ajamiseen ylävartaloa heijaten jolloin laukka ei sitten välttämättä noussutkaan tai nousi vääränä. Kun laukkaan vihdoin oli päästy laukkasi Dille mukavan pontevasti ja kolmitahtisesti, mutta tiputti helposti raville. Laukka alkoi pysyä yllä sitä paremmin mitä pidempään laukkatehtäviä ratsastettiin, mutta hereillä siellä sai olla koko ajan ja aina kun raville tipahdettiin niin kesti aikansa päästä takaisin laukkaan.
Lopuksi ratsastettiin laukassa vielä molempiin suuntiin loivaa kiemurauraa eli hieman vastalaukkaa. Dillen kanssa en tullut tätä tehtävää kuin pariin kertaan, enimmäkseen laukkailimme vain ympyröillä. Ongelmana oli että kiemuralle lähdettiin aina ovipäädystä missä repeytynyt tuulessa lepattava maneesin seinäpressu tahtoi häiritä Dilleä niin ettei laukka säilynyt lyhyellä sivulla, ja näin ollen ei kulman jälkeen oltu laukassa kiemuraa aloittamassa. Oikeaan kierrokseen saatiin yksi melkein onnistunut kiemura jossa kuitenkin herpaannuin sen verran että Dille pääsi juuri ennen uralle pääsyä tiputtamaan raville, mutta vasemmassa laukassa sain ratsastettua pienen loivan kiemuran kertaalleen ihan nappiin laukan säilyessä hyvin. Ympyrällä saatiin myös loppua kohti ihan näppäriä laukkapätkiä.
Loppuverryttelynä kevennettiin vielä hetki ravissa, ja tässä vaiheessa Dille tuntui mukavan rennolta sekä liikkui ainakin omasta mielestäni varsin mukavassa tempossa reippaasti mutta kontrollissa. Ehkä se käytti selkäänsäkin paremmin kun ei ravi tuntunut niin hankalalta kuin alkutunnista.
Yleisesti ottaen Dillestä jäi todella mukava vaikutelma. En tiedä olisiko siitä löytynyt osaamista enemmänkin mm. niihin väistöihin ja laukannostoihin jos vain olisin uskaltanut (ja osannut) pyytää, nyt olin varsinkin alkuun niin tosi varovaisella asenteella liikkeellä. Joka tapauksessa Dille vaikuttaisi kiltiltä ja perusjärkevältä ponilta jolla on oikein hienot liikkeet, joten kunhan se saa vielä vähän lisää kokemusta niin uskoisin siitä tulevan mitä mainioin tuntiponi. Tekee varmasti myös minulle hyvää mennä välillä niiden konkarituntsarien sijaan tällaisella ratsulla joka ei ihan mistä tahansa epämääräisestä heilumisesta osaa arvata mitä ratsastaja haluaa vaan vaatii selvät ja korrektit avut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti