Vuosikymmenen ensimmäiset estekisat

Radan jälkeen voi jo melkein hymyillä.

Helatorstain ohjelmassa oli 50-60 cm seurakilpailuluokka arvostelulla 367.1, ratsuna Eetu ja minulle nämä olivat tosiaan ensimmäiset estekisat sitten vuoden 2002. Sään suhteen oli tuuria sillä aamun kaatosade väistyi juuri sopivasti kun lähdin pyöräilemään tallille ja alkoi taas pian kisojen loputtua.

Verryttely ratsastettiin maneesissa verryttelyryhmissä sillä ulkokenttä oli yön aikana muuttunut turhan vetiseksi ja liukkaaksi. Eetulla oli 50-60 cm luokassa lisäkseni toinenkin ratsastaja, ja jouduimme verryttelyssä vuorottelemaan koska luokassa oli ainoastaan yksi verryttelyryhmä. Ehdin ottaa kaksi verryttelyhyppyä porttipystylle oikeassa laukassa ennen kuin vaihdettiin radalle ensimmäisenä lähtevä kuski kyytiin jatkamaan verryttelyä ennen omaa starttiaan. Eetun ensimmäisen startin jälkeen ehdimme odotella muutaman ratsukon ajan omaa vuoroamme joka koitti luokassa kuudentena eli toiseksi viimeisenä. Omaa vuoroa odotellessa ehti pulssi nousta ja kädet hiota mukavasti (suomeksi sanottuna jännitti ihan kamalasti), mutta Eetu vaikutti melkein turhankin rauhalliselta.

Ratapiirros. 1. vaihe esteet 1-7, 2. vaihe esteet 8-12.

Radalle päästyäni hyppäsin ensimmäisenä vielä sallitun verryttelyesteen (okseri numero 7 ratapiirroksessa). Sitten vaan tervehdys tuomarille ja lähtömerkistä oikeassa laukassa kohti ensimmäistä estettä. Itse radasta ei kaikki yksityiskohdat jääneet mieleen, ratsastin joko niin keskittyneenä tai niin jännittyneenä että muistikuvat jäivät jokseenkin hatariksi. Rata oli tarkoitus kuvata videolle mutta kuvaus meni valitettavasti mönkään joten suoritus ei tallentunut jälkikäteen analysoitavaksi. Kokonaisuudessaan rata oli kuitenkin käsittääkseni ihan siisti ja sujuva, Eetu liikkui innokkaasti sopivassa tempossa ja hyppäsi 110% varmasti. Kakkosesteen jälkeen oltiin väärässä laukassa mutta muutoin taisi laukatkin osua kohdilleen eikä tarvinnut rikkoa rytmiä laukkaa korjaillessa. Hypyt taisi olla ihan hyviä lukuunottamatta yhtä "hups-ollaanpas-ihan-juuressa-huh-poni-pelasti" -insidenttiä joka muistaakseni tuli esteelle numero 6. Ensimmäinen vaihe oli virheetön joten jatkoimme saman tien kakkosvaiheeseen aikaa vastaan. Muistin kääntää seiskaesteeltä aikailematta vasemmalle niin ettei kaarteesta kasille tullut tarpeettoman pitkää. Kasilta tuli onneksi oikea laukka, ja ysille pääsin suunitelman mukaisesti ratsastamaan esteen vasempaan reunaan josta saatoin kääntää ykkösen ja kasin välistä pienimmän mahdollisen tien kympille jonne saatiin vielä sujuva hyppykin. Viimeiset kaksi estettä menivät omalla painollaan, ja pääsimme maaliin virhepisteittä sekä kympille käännetyn tiukan tien ansiosta luokan nopeimmalla ajalla. Suorituksella irtosi siis luokkavoitto kiitos HIENON Eetun, joka muuten oli luokassa myös kakkossijalla toisen kuskinsa kanssa.

© Krista Lavikainen

© Krista Lavikainen

© Krista Lavikainen

Kisat eivät siis olisi voineet juuri paremmin onnistua (no jos ei olisi tullut sitä yhtä huonoa hyppyä radalla). Vaikka estekorkeus oli luokkaa "maahankaivettu" ja ratsuna ihana automaattiponi, on pakko olla ihan vähän tyytyväinen itseensäkin kun uskalsi estekisoihin vielä osallistua. Vielä vuosi sitten olin vakuuttunut että en hyppää enää koskaan enkä mitään, mutta nyt sitä on selvitty rata kunnialla läpi ihan oikeissa estekisoissa.

Kaksoisvoittaja Eetu ratsastajineen,

Palkintojenjako

Eetu on paras.