torstai 27. helmikuuta 2014

Kouluratatreeni Sulolla

Torstai-illalle tarjoutui mahdollisuus mennä ylimääräiselle tunnille harjoittelemaan Sulon kanssa tulevien kisojen koulurataa. Minähän sitten menin, vaikka tämä tarkoittikin että jouduin jättämään pilatestunnin tältä viikolta väliin. Ope ehdotti että laittaisin nyt kannukset jalkaan kun Sulo oli viimeksi niin hidas siirtymisissä, joten kokeeksi otin kannukset tällä kertaa mukaan.

Verryttely aloitettiin poikkeuksellisesti suoraan laukassa. Ajattelin tämän sopivan minulle ja Sulolle, sillä laukkahan on askellajeista ehdoton bravuurimme. Sulo kuitenkin oli kannuksille vähän turhan herkkä. Tehdessäni ensimmäistä laukannostoa en edes huomannut että kannus olisi koskenut kylkiin, mutta taisi se kuitenkin hipaista sillä Sulo lähti aika sähäkästi liikkeelle ja pinkoi laukassa vähän liian vauhdikkaasti ja jännittyneenä. Keskityin pitämään pohkeet hiljaa ja irti kyljistä jotten vain vahingossakaan hipoisi kannuksilla, mutta Sulo ei oikein rauhoittunut ja rentoutunut. Lisäksi kaiken huomion keskittäminen kannusten varomiseen johti siihen että ratsastelin etukumarassa ja täysin ilman pohjetta. Totesin että ei tästä hommasta näin tule mitään, ja päädyin pian ottamaan kannukset pois. Sulo jäi vielä jännittyneeksi, mutta nyt pystyin käyttämään pohjetta rennosti ja keskittymään istunnassa tärkeimpään eli ylävartalon ja lantion asentoon. Verryttely vasemmassa laukassa meni meiltä kannussäädön takia melko lailla ohi, ja hankalammassa oikeassa laukassa en saanut Suloa ratsastettua rennoksi ja pyöreäksi. Sulo vaikutti kovin pinkeältä, enkä ole varma johtuiko tämä vain kannusten aiheuttamasta jännittymisestä vai oliko Sulolla nyt muutenkin tällainen päivä. Pidätteitä pääsi kyllä tekemään, mutta niiden seurauksena oli yleensä lähinnä jännittymistä. Laukan jälkeen ravattiin hetki keventäen, ja tässä vaiheessa Sulo alkoi onneksi vaikuttaa hieman rentoutuneemmalta ja laskea päätä alemmas.

Kukin sai vuorollaan ratsastaa oman kouluratansa samalla kun muut työskentelivät itsenäisesti maneesin toisessa päässä. Onneksi olimme Sulon kanssa suoritusvuorossa vasta toiseksi viimeisenä ratsukkona, joten vielä jäi aikaa kasata ajatuksia ja etsiä yhteistyötä ja rentoutta paremmalle tolalle kuin mihin alkuverryttelyssä jäätiin. Aluksi meno jatkui jännittyneessä hirvimoodissa, ja kun ei vasemmassa laukassakaan löytynyt yhtään parempaa fiilistä niin luovuin jo toivosta että tänään koettaisiin yhtään kunnolla pyöreää ja rentoa hetkeä. Ehkä olikin hyvä että lakkasin yliyrittämästä ja sen sijaan mentiin jonkin aikaa vähän humputellen. Aloin keskittyä istuntaan paremmin, ja yritin löytää vatsalihaksiani ja jämäkkää keskivartaloa sekä venyttää jalkoja hevosen ympärille. Vasemmassa laukassa ympyrällä työskennellessä päästiin pikkuhiljaa oikealle vaihteelle, eli pyöreään ja letkeään liikkumiseen. Häiritsevä tekijä oli oma eteenpäin kallisteluni hevosen pyöristyessä. Sulo alkoi olla jo paljon rennomman oloinen eikä ravissakaan hirveillyt ihan niin pahasti. Säpäkkyyttä oli silti vielä yllättävänkin paljon jäljellä, sillä kun testasin keskiravia uraa pitkin keventäen niin hevonenhan lähti alta melkein lentoon (harmi vaan että selkä alhaalla).

Kouluratamme eli C-merkin ohjelma sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti. Ravissa ei tietenkään menty pyöreänä, mutta ei myöskään kohtuuttoman jännittyneenä ja pystyin tässä vaiheessa tuntia istumaan harjoitusravissa jo vähän paremmin. Alku- ja lopputervehdysten pituushalkaisijoista tuli kehuja sillä ne olivat suorat. Askeleen pidennyksessä Sulo lähti taas lentoon, mutta liike oli vähän liian kiireistä ja jännittynyttä. Ensimmäinen laukannosto oli vielä vähän epämääräisen veltto, sillä kippasin taas omaa kroppaa tyhmästi eteenpäin hidastaen näin Sulon liikettä. Toinen nostomme olikin sitten paremmin valmisteltu ja oikein napakka. Laukkaympyröillä oli hyvin aikaa työstää liikettä, ja kunhan vaan älysin pitää ulko-ohjan tasaisella tuntumalla ja istua kallistelematta niin Sulohan pyöristyi kauniisti. Kyllä tällaista laukkaa vaan kelpaisi esitellä kisaradallakin, joten siellä on syytä muistaa autuaaksitekevä ulko-ohjan tuki. Laukasta raville tultiin aina jännittyen niin ettei pyöreä muoto säilynyt. Kaikkiin siirtymisiin olisi yleisesti ottaen kaivattu vielä pientä lisäterävyyttä, mutta olivat nämä parempia kuin tiistaina. Ratsastin kuitenkin mielestäni melko täsmälliset tiet ja siirtymiset pisteisiin, ja kokonaisuutena rata ei lähtökohdat huomioon ottaen ollut ollenkaan hassumpi. Olen kyllä oikein tyytyväinen jos onnistumme kisoissa esittämään tällaisen radan melko tasaisella ja täsmällisellä raviohjelmalla sekä hienolla laukalla.

Loppuraveja keventäessä sain Sulon vielä vähän venyttämään pyöreälle kaulalle. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen että hankalan alun jälkeen onnistuin tunnin mittaan ratsastamaan Sulon pyöreämmäksi ja rennommaksi. Kisoissakin käy aivan varmasti niin että aluksi meno on hyvin jännittynyttä, mutta jos pystyn ratsastamaan samoin kuin tunnilla niin tilanteen pitäisi olla korjattavissa. Kannuksia ei näköjään kannata jalkaan laittaa, sillä rentous menee kyllä tärkeysjärjestyksessä terävien ja sähäköiden siirtymisten edelle. Tässä vaiheessa minun olisi myös tärkeää voida keskittyä lantion ja ylävartalon asentoon sen sijaan että panikoin pohkeen levottomuutta. Ei vaan pysty kaikkea korjaamaan kerralla.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Hiljaa istumisen käsittämätön vaikeus

Keskiviikkona oli estetunnin vuoro ja Elmo tuli ratsuksi. Tunnin aihe eli istunta ja lähestymiset kuulosti oikein hyvältä, sillä näissä ovat Elmon(kin) kanssa keskeisimmät ongelmani. Alkuverryttelyssä Elmo ei vaikuttanut kovin lupaavalta vaan oli melko tahmea ja tunki hurjasti oikealle vetäen päätä vinoon vasemmalle. Ope muistutteli kääntämään takareisiä kiinni hevoseen, mutta lyhyillä estejalustimilla tämä oli vieläkin hankalampaa kuin koulutunnilla.

Laukkaverryttely tehtiin oikeaan kierrokseen hypäten samalla pientä ristikkoa muutaman kerran. Elmo vaikutti liikkuvan laukassa kohtalaisen hyvin, ja ristikolle päästiin ihan sujuvasti sekä helposti oikeaan ponnistuspaikkaan. Ope muistutteli istumaan laukassa hiljaa ja ratsastamaan eteen pelkällä pohkeella, sillä ikuisuusongelmani eli Elmon laukassa edestakaisin soutaminen ja tuuppaaminen tuli jälleen vääjäämättä esille. Onnistuin hieman rauhoittamaan ylävartaloa silloin kun Elmo sujui laukassa eteen, mutta heti kun jouduin käyttämään pohjetta yhtään napakammin pääsi istunta leviämään.

Seuraavaksi hypättiin kolmen esteen tehtävää aloittaen ristikolla (1) ja jatkaen lävistäjäesteille laukanvaihtoineen (2 ja 5). Elmo lähti ihan kivasti liikkeelle ja onnistuin istumaankin siinä määrin asiallisesti että ristikko ylittyi näppärästi ja hidastelematta. Kaarteessa aloin taas soutaa enemmän, ja lävistäjäesteille oli ponnistuspaikat jotenkin hankalampi hahmottaa. Otettiin molemmille lävistäjäesteille pienet hypyt läheltä, ja näin laiskoissa ylityksissä ei laukan vaihtumisesta ollut oikein toivoakaan.

Seuraava hypättävä kuvio alkoi pystyillä 1 ja 2, joiden jälkeen tultiin kolmen esteen jumppasarja oikeassa laukassa (3). Jumppasarjan välit olivat lyhyehköt yhden askeleen välit. Ensimmäisellä pystyllä ponnistuspaikka jäi epäselväksi, ja Elmo loikkasi kaukaa päästen hieman yllättämään kuskin. Onneksi näin pienellä esteellä ei ollut mitään kyydissäpysymisvaikeuksia. Tässähän se ongelma on että kun en Elmon laukkaa oikein kykene säätelemään niin ponnistuspaikat vedetään arvalla. Lävistäjäpystyllä ponnistuspaikka sitten sattui (ehkä tuurilla) ihan nappiin, ja näin onnistuneesta hypystä Elmo vaihtoi laukankin ihan oma-aloitteisesti. Hyvä Elmo! Myös sarjalle päästiin tarpeeksi reippaasti, ja kun välit olivat tällä kertaa juuri sopivat Elmolle niin sarjalla oli helppo olla mukana hypyissä. Laukka vaan vaihtui vääräksi Elmon kaatuessa sisäänpäin oikea lapa edellä.

Tunnin osatehtävät yhdistettiin vielä radaksi, jonka tehtäviin siis kuuluivat yksinkertaiset lähestymiset suoralla ja lävistäjillä sekä jumppasarja. Esteitä nostettiin hieman, mutta alle 70 sentin jäätiin ja hyvä niin. Esitimme nimittäin jo näilläkin korkeuksilla aikamoista rämpimistä. Perusongelma löytyi tietenkin taas istunnasta, eli kun en saanut kroppaani rauhoitettua vaan heijasin laukan mukana edestä taakse tuli Elmon liikkeeseen heti lisää jarrua. Ope yritti kovasti tsempata vakauttamaan istunnan vatsalihasten avulla ja välttämään taaksepäin nykäisevää yläkropan liikettä. Hetkellisesti onnistuin istuntaa rauhoittamaan, ja huomasin eron kyllä selvästi. Sitten kun ei voima ja/tai keskittyminen riittänyt hiljaa istumiseen niin soutaminen ja heiluminen alkoi taas ja söi Elmolta viimeisenkin eteenpäinpyrkimyksen. Radan ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät vähän laiskasti ja läheltä, mutta tässä vaiheessa istunta oli vielä suunnilleen hallinnassa. Jumppasarjan a-osalle Elmo hyppäsi vähän kaukaa, mutta näin matalalla sarjalla ei tästä tullut vaikeuksia. Sitten Elmo tuumasikin että eiköhän tämä tehtävä lopu tähän ja alkoi jarrutella. Samalla aloin taas tuupata ja heilua satulassa, joten tuli pieni ravishow väliin kun yritin saada ponin takaisin laukkaan. Lopulta päästiin tuupaten kohti nelosestettä, ja taas mentiin pohjaan ja laiskasti yli. Viitosesteelle tullessa Elmo tunki kovasti lapa edellä oikealle, ja taisinpa jäädä liikaa oikeaan ohjaan kiinni esteelle kurvatessa. Joka tapauksessa tultiin esteelle niin vinossa ettei Elmo halunnut lähteä tästä hyppäämään vaan väisti oikealle esteen sivuun. Hieman yllättävä kielto, mutta luulen että vinous ja tasapainottomuus yhdistettynä holtittomasti heiluvaan ratsastajaan olivat Elmolle liikaa. Uudella lähestymisellä Elmo yritti samaa liirausta, mutta nyt olin hereillä ja ohjasin sen esteen yli. Sitten laukattiin vielä heiluen ja soutaen radan päättävälle jumppasarjalle, joka loppujen lopuksi ylittyi ihan sujuvasti.

Tunnin päätteeksi saatiin ottaa vielä vapaavalintainen uusintaeste. Valintani oli lävistäjäpysty vasemmasta oikeaan laukkaan (2), ja tavoitteena oli sujuva, reipas hyppy sekä laukanvaihto. Valitettavasti tavoite ei täyttynyt, vaan heiluin ja tuuppasin edelleen liikaa ja pohjaan ajauduttiin taas. Veltosti Elmo hilasi itsensä esteen yli pudottaen alastulossa raville. Ei mikään mieltäylentävä lopetus, mutta tiivisti aika hyvin tunnin ongelmakohdat.



Olin aika synkkänä tunnin päättyessä kun meno oli tänään näin kehnoa, ja kun en onnistunut ratsastustani korjaamaan virheiden tiedostamisesta huolimatta. Todella surkea esitys omalta osaltani, ja loppukäyntien ajan mietin vain mihin maneesin nurkkaan kaivaisin itselleni kolon johon voisin piiloutua häpeämään. Kuten ope niin moneen otteeseen selitti, laukkaisi Elmo paljon paremmin jos lakkaisin häiritsemästä sitä istunnalla heiluen. Hiljaa istuminen ei vaan tästä tiedosta huolimatta onnistunut, vaan alitajuisesti aloin tuupata ja soutaa heti Elmon hidastaessa. Tuntuu kuin en osaisi käyttää pohjetta ilman että istunta levähtää samalla tuuppaamisen puolelle. Elmon laukka on toki sellainen että heiluttaa helposti edes ja taakse, mutta tämähän on pelkkä tekosyy kun vatsalihasten pito ja lantion jousto olisi saatava sille mallille että hiljaa istuminen onnistuu. Hetkittäin sain kyllä rauhallisen ja jämäkän istunnan tunteesta kiinni, mutta heti kun aloin säätää muuta eli keskittyä ponnistuspaikkaan palattiin heilumiseen. Osa ongelmaa on ehkä se, että Elmon kanssa hieman jännitän ponnistuspaikkojen suhteen, ja tällöin ei maltti riitä hiljaa istumiseen kun este lähestyy. Luulenpa että voisi olla hyödyllistä treenata Elmon kanssa laukkaamista koulu- ja etenkin puomitunneilla jolloin ei ponnistuspaikasta tarvitse panikoida.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Liian lötköt siirtymiset

Koulutunti Sulolla eli oikein kunnon lonkkienvenytysilta, pitkästä aikaa! Myös Sulon kanssa olisi tarkoitus osallistua maaliskuussa koulukisoihin, ja tähän koitokseen valmistautuminen aloitettiin siirtymisten harjoittelulla.

Tavalliseen tapaan mentiin ensin huolelliset alkuverryttelyt omaan tahtiin kaikissa askellajeissa. Lähdin kokeilemaan Sulonkin kanssa etuosan ryhdistämistä ja painon takaosalle siirtoa pienillä ulko-ohjan pidätteillä. Sulohan ei sinänsä liiku koskaan matalana ja edestä raskaana vaan pikemminkin pää taivaissa, mutta aivan kuten Lenninkin tapauksessa tämä taivaiden tuijottelu ei tarkoita sitä etteikö meno olisi kuitenkin etupainoista lavoilla röhnötystä. Hankaluus vaan tuli siitä että Sulo tuppasi lähinnä jännittymään pidätteiden vaikutuksesta. Jotain itua tässä lähestymistavassa kuitenkin oli, sillä heti aluksi käynnissä sain kuin sainkin Sulon myötäämään niskasta edes hetkeksi kunhan pidäte oli tarpeeksi pehmeä. Tästä olisi ollut hyvät eväät jatkaa ravityöskentelyyn samassa moodissa, jos vaan ei istunta olisi jälleen kerran laittanut niin pahasti vastaan. Ravissa keventäessä lonkat nykivät istuntaa väkisinkin liian etunojaan, jolloin ei oma painopiste mitenkään edesauttanut hevosen oikeaa liikkkumista. Ravissa siis mentiin suurimmaksi osaksi hirvimoodissa. Jatkoin kuitenkin "pidätteellä paino takaosalle" -idealla, ja niinpä vaan ravissakin Sulo pyöristyi muutamia kertoja silloin kun onnistuin pitämään istuntapaletin edes vähän paremmin kasassa ja tuntuman tasaisena ilman vetoa. Sulon pyöristyessä oli istunnan suhteenkin periaatteessa helpompaa, mutta silti sorruin usein kumartumaan eteenpäin sen sijaan että vain käsi olisi kevyesti seurannut ohjan mukana Sulon venyttäessä eteen ja alas.

Laukassa homma toimi tänään tosi kivasti. Ope sai laukassakin koko ajan käskyttää nojaamaan taakse, mutta erona raviin oli että laukan mukana lonkat eivät nykineet niin pahasti ettenkö olisi lantiota ja yläkroppaa pystynyt oikeaan asentoon korjaamaan. Jalat kyllä sitten nousivat ja pohkeet lepattivat, mutta ope totesi että jaloista ei tarvitse nyt välittää vaan saan mennä "polvet suussa" kunhan vaan lantio ja yläkroppa pysyy oikein. Kun sain omaa painopistettä taaemmas oli Sulokin heti paljon tyytyväisempi, ja lähti ympyröillä asettaessa pyöristymään nätisti. Tärkeää oli tällöin muistaa pitää ulko-ohja kunnolla kädessä ja välttää sisäkädellä ylimyötäämistä eli ohjan heittämistä pois. Kun vaihdettiin suuntaa ja laukattiin vasemmalle niin meno vain parani. Vasempaan kierrokseen istunta oli luontevampi kun jäykempi oikea lonkka jäi ulkopuolelle. Kun istunta ja tuntuma olivat nyt paremmalla tolalla niin Sulo liikkui laukassa oikein hienosti. Muoto oli tasaisen pyöreä ja mukavan kevyt muttei tyhjä. Ohjalla vaikuttamisen saattoi asettamista lukuunottamatta rauhoittaa kokonaan, ja ylipäänsä ei tarvinnut enää oikein muuta tehdä kuin istua mukana ja nauttia menosta. Laukka muuttui ihanan pehmeäksi Sulon kääntyessä liikkumaan selästä oikein päin, enkä kyllä muista että Sulon kanssa olisi koskaan menty näin kivasti. Ylipäänsä on pitkä aika siitä kun on minkään hevosen selässä ollut näin hieno fiilis. En ole varma minkä ansiosta homma nyt sujui, mutta haluaisin tietysti ajatella että viime aikoina tapahtuneet oivallukset liikkeen kokoamisesta ja etenkin istunnasta ovat jollain lailla osallisia.

Päätin verryttelyn jälkeen että vaikka lopputunti menisi kuinka pieleen olen ensisijaisesti vain onnellinen siitä miten hyvin laukka tänään toimi. Positiivisuutta vähän koeteltiinkin tunnin siirtymistehtävissä. Ratsastamaamme kuvioon kuului harjoitusravista neljän askeleen käyntiinsiirtyminen pitkän sivun keskellä, minkä jälkeen tuli taas uusi käyntiinsiirtyminen heti seuraavassa kirjaimessa ennen kulmaa. Lyhyelle sivulle tuli laukannosto käynnistä, ja laukassa pyöräytettiin pääty-ympyrä ennen siirtymistä raviin lyhyelle sivulle palatessa. Kierroksen päätti keskiravi keventäen seuraavalla pitkällä sivulla. Laukassa löytynyt rentous ja pyöreys ei valitettavasti siirtynyt harjoitusravityöskentelyymme, ja syytä tähän ei liene vaikea arvata eli istuntahan se laittoi kapuloita rattaisiin niin että heppa juoksi hirvimoodissa. Hyviä siirtymisiäkin oli näin ollen tietysti hankalampi tehdä, ja ongelmana olivat etenkin siirtymiset ylöspäin. Näissä Sulo oli vähän liian hidas reagoimaan, ja lähti raville sekä laukalle aika veltosti. Keskiravissakaan ei ollut ihan tarpeeksi sähäkkyyttä ja askeleen pidennystä vaan ratsastelin turhan varovaisesti. Ope huomautti että yksi selkeä syy siirtymisten hitauteen oli etupainoinen istuntani joka jarrutti ja hidasti liikettä. Pohjeapuja napakoittamalla sain siirtymisiä hiukan terävöitettyä, mutta silti ne jäivät vielä vähän liian lötköiksi. Etenkin laukannostossa oli tärkeää tarkkailla etten keikauttanut vartaloa eteen noston hetkellä. Uskoisin siirtymisten hitauteen vaikuttavan myös sen että Sulo tosiaan liikkui selkä alhaalla ja paino edessä lavoilla. Hankalampihan se on hevosen tästä asennosta tehdä napakoita ja nopeita siirtymisiä kuin painon ollessa kunnolla takaosalla.

Tunti päättyi juuri kun harjoitusravissa alkoi löytyä hieman tatsia eli Sulo alkoi mennä pyöreämpään ja rennompaan suuntaan. Loppuverryttelyssä sain sen venyttämään kaulaa rennosti eteen ja alas. Kaikesta ravityöskentelyn ja siirtymisten kammottavuudesta huolimatta tämä taisi kuitenkin olla yksi parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, sillä niin hyvin löytyi nappulat laukassa kohdilleen. Tämä tietysti motivoi tekemään lisää töitä etenkin istunnan suhteen, sillä olen hyvin varma että meno voisi olla ravissa aivan yhtä kivaa ja helppoa jos istuntani olisi kunnossa.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Peruspuksutus Jussilla

Sunnuntain tunnilla oli jo katseet kohti 16.3. koulukisoja, joten mentiin hieman B-merkin kouluohjelman tehtäviä. Sain ratsukseni Jussin, vaikka ihan varmaa päätöstä kisahevosesta en ollut vielä ehtinytkään tehdä. Todennäköisintä se taitaa kuitenkin olla että Jussi loppujen lopuksi tulee kisaratsuni olemaan, ellen nyt äkkiä keksi jotain jokerihevosta vaihtoehdoksi.

Tänään siis siirryttiin istuntateemasta enemmän hevoseen vaikuttamiseen, vaikka istunta toki edelleen kulkikin tärkeänä osana mukana koko ajan. Edellisiltä tunneilta tuttuun tapaan aloitettiin käyntiä kokoamalla ja hakemalla pidätteen kautta etuosaa keveämmäksi. Pitkillä sivuilla tapahtuvan käynnin kokoamisen lisäksi ravattiin pääty-ympyröillä. Käynnissä sain nyt mielestäni istuttua hyvin satulassa ilman että Jussi sai kiskottua etunojaan ja irti penkistä. Eipä se niin älyttömän raskas tänään edestä ollutkaan, vaikka toki tavanomaisen etupainoinen. Kai sitä voi pitää jonkinlaisena edistyksenä että nykyään sentään hyvin tunnistan milloin Jussi vyöryy liian etupainoisena sen sijaan että hämääntyisin kuvittelemaan asioiden olevan hyvin kun hevonen liikkuu kaula kaarella. Ope ohjeistikin pitämään Jussin alusta asti ryhdikkäänä niin käynnissä kuin ravissakin, ja välttämään pitkässä ja matalassa muodossa liikkumista missään vaiheessa. Kovasti Jussi yritti taas vältellä pidätettä sukeltamalla kuolaimen alle ja näin ollen näennäisesti kevenemällä kädelle, mutta samalla ei sitten paino siirtynyt yhtään takaosalle. Vasempaan kierrokseen en liikkeen kokoamisessa onnistunut oikein missään vaiheessa, mutta oikealle oli vähän helpompaa ja sain ajoittain hieman tunnetta etuosan ryhdistymisestä. Korrekti raami löytyi hetkittäin, mutta ennen pitkää Jussi sukelsi tästä taas liian syvään ja matalaan muotoon.

Ravissa Jussi vaikutti aluksi tosi jäykältä ja selättömältä. Yritin keventäessä ensin hieman ratsastaa askelta pidemmäksi ja sitä kautta selkää ylös, mutta tätäpä oli hankala toteuttaa antamatta muodon mennä liian pitkäksi ja matalaksi. Vinous oli varmasti yksi osatekijä Jussin jäykässä liikkumisessa, ja olisin kyllä saanut läpi tunnin puuttua tähän enemmän. Etenkin harjoitusravissa haasteena oli jälleen kerran istunta, jota en tänään saanut mielestäni niin hyvin hallintaan kuin parilla edellisellä istuntatunnilla. Ope joutui varoittelemaan alaselän pyöristymisestä, ja yrityksistä huolimatta ei vaan lonkat antaneet sen vertaa periksi että olisin saanut polvia ja etureisiä irti satulasta ja sen sijaan takareisiä kiinni hevoseen. Näin ollen en päässyt "istumaan hevosen ympäri" vaan jäin "pomppimaan hevosen päälle". Pahasti en tietenkään pomppinut, mutta sen sijaan liike kanavoitui tuttuun tapaan jalkojen heilunnaksi. Yritin pitää oman painoni riittävän takana ja näin houkutella myös Jussin ottamaan painoa edestä taakse, mutta valitettavan etupainoisena Jussi kulki edelleen. Pyöreänä toki, mutta ei ihan tarpeeksi ryhdikkäänä ja kevyenä, ja ajoittain pääsi sukeltamaan kuolaimen alle.

Ennen laukkoja otettiin kuhunkin suuntaan hieman pohkeenväistöä uraa pitkin. Hyvin Jussi poikitti, mutta myös väistöissä ongelmana oli liian matala ja syvä muoto, etuosan raskaus ja pidätteen puutteellinen läpimeno. Vasemmalle väistäessä oli tärkeää pitää vasen pohje napakasti mukana jottei liike päässyt vaivihkaa kaatumaan vasemmalle lavalle. Laukan osalta harjoituksena oli nosto ravista lyhyen sivun keskellä, sekä pari kierrosta pääty-ympyrällä ennen raviin siirtymistä. Nostoissa ei mitään isoa ongelmaa ollut, mutta kuten aina Jussi reagoi nostoapuun viiveellä eli ravasi askeleen tai kaksi laukkapohkeiden jälkeen ennen kuin teki sinänsä ihan siistin noston. Olisin kyllä voinut varmasti valmistella nostot vielä paremmin. Vasen laukka oli aika jäykän oloista, vaikkakin tänään ihan puhtaan kolmitahtista, ja muoto jäi aika pitkäksi. Ope muistutteli taas jäntevöittämään vatsalihakset niin ettei koko kroppa pääsisi soutamaan laukan mukana eteen ja taakse. Sain tsempattua istuntaa ainakin hetkellisesti jämäkämmäksi, ja samalla painettua jalkoja pidemmiksi alas kääntäen takareisiä kohti hevosta. Laukassa itse asiassa pääsinkin istumaan hevosen ympäri paljon paremmin kuin ravissa. Oikea laukka oli vasenta toimivampaa, sain siinä etuosaa hieman parempaan ryhtiin minkä myötä istuminen "takaosan päällä" ja tiiviisti satulassa helpottui. Laukkojen välissä ravatessa alkoi Jussin meno tuntua paremmalta, eli askel alkoi joustaa ja ainakin oman tulkintani mukaan pyöreys tulla läpi selän.

Vielä loppuraveja keventäessäkin kireät lonkat nykäisivät jokaisella askeleella niin että kantapäät nousivat kevennyksen mukana ylös. Ope meinasi että olin oivaltanut takareisien aktivointia, ja ehkä näin onkin (eli istunta on ollut aiemmin vielä huonommalla tolalla), mutta kyllä lonkat vaan pitäisi saada paljon, paljon joustavammiksi ja irtonaisemmiksi jotta hevosen ympärillä istuminen ja oikea liikkeeseen mukautuminen olisi mahdollista. Tänään taas tuntui istunta haraavan kovasti vastaan, ja tuntui että olisin voinut ratsastaa paljon paremminkin jos vaan olisin osannut istua. Jussi on kyllä monesti mennyt paremminkin, vaikkei tämä nyt niitä huonoimpiakaan kertoja ollut vaan kuuluu sarjaan "tasapaksu peruspuksutus Jussilla".  Ratsukon perusongelmien (istunta, etupainoisuus) suhteen ei tänään otettu varsinaisia edistysaskelia, ja jäi sellainen olo että enemmän olisi pitänyt saada irti niin itsestäni kuin hevosestakin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Edelleen liikaa hätäilyä


Tänäkin lauantaiaamuna olimme Sulon kanssa virkeinä(?) estetunnilla heti kahdeksalta. Nora meni samalla tunnilla koulua Aapolla, ja kun olin ainoa hyppääjä laadittiin päivän esteharjoitukset toiveideni pohjalta. Niinpä jatkettiin siitä mihin tiistaina jäätiin, eli tavoitteena oli saada rentoutta ja varmuutta lähestymisiin tavanomaisissa ratatehtävissä.

Sulo oli näin aamuvarhaisella ehkä hieman nukuksissa, sillä se vaikutti aluksi vähän hitaalta avuille. Laukka jäi ikään kuin jumimaan paikalleen. Verryttelyn loppua kohti kuvittelin laukan moottorin jo käynnistyneen riittävästi, mutta tämä osoittautui virhearvioksi. Ensimmäisenä estetehtävänä olivat kahdeksikkokuviona hypättävät pienet pysty ja okseri lävistäjillä. Sulo jäi taas vähän jarruttelemaan laukassa eikä oikein vastannut pohkeeseen. Sorruin aivan liialliseen tuuppamiseen, jolloin Sulo vain jarrutteli entisestään, ja ensimmäiselle esteelle tullessa meno hyytyi täysin niin että esteen edessä oltiinkin jo pysähdyksissä. Pitikin ottaa tällainen täysin turhanpäiväinen kielto tällekin päivälle. Uuteen yritykseen sain Sulon jo paremmin hereille ja hoksaamaan että tänään on ihan oikeasti tarkoitus hypätä, ja niin kielto jäi onneksi päivän ainoaksi. Lävistäjäpystyn ja -okserin kahdeksikkoa hypättiin rytmin löytämiseksi saman tien kolme kertaa putkeen. Edelleen Sulo jarrutteli liikaa niin että tultiin okserille pari kertaa aika pohjaan. Laukanvaihtojen onnistumiset olivat 1/3 oikeasta vasempaan ja 2/3 vasemmasta oikeaan. Parannettavaa siis jäi etenkin vasemmalle johtamiseen ja yleiseen suoruuteen, ja en voi sanoa että vielä tämän tehtävän aikana olisi rento tekemisen meininki ja hyppyrytmi löytynyt.
 
Seuraavaksi tultiin jo ratatehtävää. Tähän sisältyi yhden askeleen sarja, okseri, lävistäjäokseri ja lävistäjäpysty siten, että näiden neljän esteen kuviota hypättiin kaksi kierrosta putkeen kahdeksan esteen ratana. Ensimmäisellä radalla esteet pysyivät vielä ihan matalina, ja kun sarjaväli oli selvästi yli 6 metriä niin näytti se näillä esteillä aika pitkältä. Ennen radan aloittamista työstettiin ensin laukka kuntoon. Ope muistutteli että tarmokas, iso laukka on aivan eri asia kuin kiireinen säntäily. Tarkoituksena oli siis löytää riittävän etenevä laukka ja pitkä askel mutta ilman Sulon hoputtelua kiireiseksi ja jännittyneeksi jolloin askel alkaa vain tikittää lyhyenä. Ensin haettiin laukkaan vähän rentoutta, ja sen jälkeen pohkeesta aktiivisuutta ja pituutta askeleeseen. Tässä laukassa sitten sopi lähteäkin sarjalle, joka ylittyi oikein sujuvasti ja helposti. Myös radan lopuille esteille päästiin mukavasti ja sujuvasti, sillä nyt ei menty enää jarrut päällä vaan laukka rullasi hyvin eteen ja Sulo vastasi pohkeeseen nopeasti. Näin päästiin helposti sopiviin ponnistuspaikkoihin. Ongelmaksi kuitenkin koituivat väärät laukat, sillä hyppäsin tapani mukaan niin vinossa kropastani että paino putosi oikealle ja tällöin oli vaikeuksia saada alastuloon vasen laukka. Laukkojen korjailu söi suorituksen muuten hyvää sujuvuutta.

Sama rata tultiin vielä hieman korotetuilla eli noin 70 cm tuntumassa olevilla esteillä. Tämä korkeus vaikutti olevan vielä ihan mukavuusalueella, mikä tietenkin on hyvä tulevia kisoja ja mahdollista 70 cm luokkaa ajatellen. Nyt oli sarjalla pientä ongelmaa, sillä tultiin molemmilla kerroilla pohjaan a-osalle, ja välissä piti sitten pikkuhypyn jälkeen venyttää reilummin eteen. Sulo hoiti homman näppärästi, mutta itse saisin tällaisissa tilanteissa olla luontevammin mukana hypyissä. Ensimmäiselle okserille (2 ja 6) tultiin molemmilla kerroilla oikein sujuvaa laukkaa ja hyvään ponnistuspaikkaan, mutta hyppäsin tällä esteellä itse vähän liian innokkaasti eli hevosen edellä. Ei 70 cm okserilla tarvita ihan näin isoa mukautumista. Lävistäjäokserille tuntui luontevimmalta lähestyä hieman vinottain, ja vaikka tälle esteelle tultiinkin melko rauhassa ja maltilla niin molemmat hypyt menivät vähän turhan pohjaan. Hypyt olivat ihan hyviä tästäkin paikasta, mutta ope käski ottaa radan päätteeksi lävistäjäokserille vielä sakkokierroksen. Siitä tulikin nappisuoritus, sillä päästiin okserille nyt sopivasti eteen sujuen ja oikea paikka löytyi helposti. Vääriä laukkoja ei tällä radalla otettu kuin yksi, joten suoritus oli periaatteessa ihan ok. Kuitenkin jäi sellainen olo että paremminkin olisin voinut ratsastaa, eli ennen kaikkea fiksata ponnistuspaikat paremmiksi ettei olisi tullut niin montaa hyppyä pohjasta. Selvästikin radan alussa oli itselläni vielä liikaa jännitystä ja kiirettä, mutta tehtävän edetessä alkoi hyppäämisen rytmi ja varmuus löytyä paremmin. Radan loppua kohti meno oli luontevampaa ja muistin jo vähän hengittääkin esteiden välillä. 



Ihan sellaista rentoutta ja helppoutta ei lähestymisiin vielä löytynyt kuin olin toivonut, joten olin jossain määrin tyytymätön omaan suoriutumiseeni tänään. Vielä oli liikaa kohellusta ja kiirettä matkassa. Huomasin kyllä selvän eron Sulossa verryttelytehtävän ja ratatehtävän välillä, ja on tosiaan äärimmäisen tärkeää että ratsastaa laukan ensin kuntoon eikä lähde kiireisellä ja töpöaskeleisella laukalla hyppäämään. Hätiköidysti säntäillen ei homma vaan toimi. Sitten kun Sulon laukkaan saa sen oikean vaihteen eli hyvän sujuvuuden ja imun yhdistettynä rennon letkeään askeleeseen niin säädeltävyys on ihan eri luokkaa ja esteille on sata kertaa helpompi tulla. Tässä moodissa askel todella lähtee tarvittaessa pitenemään pohkeella pyytäessä eikä käy niin että tahti vain kiihtyy. Kun tämän lisäksi muistaisin vielä itse hengittää jokaiselle esteelle tullessa niin asiat olisivat jo aika hyvin.

Sulo antoi pusun tunnin jälkeen.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Istuntapainotteinen puomitunti

Pitkästä, pitkästä aikaa sain tunnille Lennin. Olen aikaisemmin mennyt Lennillä koulua kolme kertaa ja nyt vuorossa oli puomitunti, joskin aika koulupainotteinen sellainen. Päähuomio oli edelleen istunnassa, eli jatkettiin niin perusistunnan kuin kevyenkin istunnan hiontaa.

Käynnissä ja ravissa jatkettiin aivan samoilla ohjeistuksilla kuin viime tunnilla, eli haeskeltiin tuntumaa vatsalihasten ja takareisien oikeaan käyttöön sekä tavoiteltiin ulko-ohjan pidätteillä etuosan keveyttä. Käynnissä Lenni mateli, mutta siitä huolimatta sain sen pariin kertaan pyöristymään kevyen pidätteen ja sitä seuraavan eteenratsastuksen avulla. Kevyessä ravissa ylitettiin kolmen puomin suoraa linjaa, ja nyt Lennillä oli puolestaan vähän kiire eli ravissa pidätteet tulivat tarpeeseen. Tuntuma olisi pitänyt saada vielä vakaammaksi ja pehmeämmäksi jotta Lenni olisi kunnolla rentoutunut ja myödännyt niskasta. Sen sijaan mentiin aika lailla pystypäin ja selkä notkolla. Lennin satulassa on varsin syvä ja kuppimainen istuin, ja tuntui että tässä satulassa kevensin väkisinkin aika etukumarassa. Sunnuntain istuntatunnilla oli kuitenkin ilmeisesti tapahtunut jokin alitajuinen valaistuminen, sillä pienestä etukumarasta huolimatta keskikroppa pysyi aika hyvin paketissa ja ope kehui selän asentoa. Nyt ei ollut notkoa eikä liikaa pyöreyttä, vaan alaselkä pysyi suorana ja keskivartalo kohtuullisen jäntevänä. Lonkkia olisi kuitenkin voinut avata vielä enemmän.

Laukassa mentiin ensin hetki uralla kevyessä istunnassa. Aluksi pohkeet tahtoivat mennä vähän liian taakse, mutta kun sain ne kohdilleen löytyi kevyessä istunnassa mukava tasapaino. Meno tuntui helpolta ja samassa asennossa olisi voinut laukata vaikka kuinka pitkään, eli palikat olivat kevyessä istunnassa kohdillaan. Asiaa toki auttoi Lennin miellyttävän pehmeä laukka vaikka edelleen pää pystyssä mentiinkin.

Seuraavaksi mukaan tuli tunnin puomiosuus, eli jatkettiin kevyessä istunnassa laukaten ja tultiin kolmen puomin linjaa jossa puomivälit olivat 15 metriä. Tavoitteena oli ensin viisi askelta molempiin väleihin. Aluksi oli pientä sähläystä askeleen sopimisen kanssa niin että välit jäivät ahtaiksi ja laukka putosi pois, mutta kun sain oman etäisyyssilmän sovitettua Lennin laukkaan niin saatiin pari ihan onnistunuttakin kierrosta rauhallisella ja tasaisella viidellä askeleella. Luulin jo päässeeni kärryille Lennin laukan säätelystä, mutta kun kierros vaihtui vasemmaksi tuli puomeilla taas enemmän ongelmia. Tähän suuntaan niin hevosen kuin ratsastajankin vinoudet korostuivat, ja pidätteen ja pohkeen yhteensovittaminen ei toiminut ihan kunnolla. Viidellä askeleella välit olivat vähän ahtaat, ja laukkaa kiinni ottaessa rytmi helposti kärsi niin että käytiin puolittain ravilla. Laukan rytmin hajotessa ei istuntakaan ihan pitänyt kutiaan vaan kantapäät pääsivät nousemaan ylös ja paino keikahtamaan liikaa eteenpäin. Kun tehtävänanto vaihtui neljään askeleeseen jäivät välit puolestaan liian pitkiksi, ja otettiin joko viides miniaskel puomin eteen tai harpattiin vähän kömpelösti kaukaa. En ihan tarpeeksi uskaltanut ratsastaa eteen, sillä vaikutti siltä että Lenni olisi levinnyt liikaa lapasesta jos olisi lähdetty kovin tykittämään. Viimeisellä kierroksella saatiin vihdoin molemmat välit onnistumaan neljällä askeleella ilman kompurointeja, vaikka eka väli vähän pitkäksi jäikin.

Lopuksi ehdittiin vielä työskennellä ravissa sekä perusistunnassa että keventäen. Lennillä oli aluksi vauhtivaihde päällä, ja se juoksi jännittyneenä alta pois. Kun aloin saada pidätteitä läpi ja menoa rauhoitettua niin löytyi hetkittäin pyöreyttäkin. Silloin kun Lenni malttoi ravata kaikessa rauhassa ja tuntumalle venyttäen tuntui meno ihan mukavalta, vaikka Lenni toki tapansa mukaan kovasti pureskeli kuolainta. Keventäessä istunta meni edelleen turhan etukenoiseksi, mutta harjoitusravissa onnistuin istumaan pystymmässä ja keskivartalo melko jäntevänä. Opelta tuli kannustusta että istuin tänään hyvin. En oikein tiedä mitä sunnuntaina tapahtui, mutta jokin vatsalihasten käytössä on tosiaan tainnut loksahtaa kohdalleen.

Laukansäätelyvaikeudet puomeilla olivat pieni miinus, mutta onnistumiset istunta-asioissa jättivät mukavan mielen. Toivottavasti pystyn säilyttämään tämän saman tuntuman vatsalihaksiini tulevillakin tunneilla ja kehittämään juttua tästä eteenpäin. Lennillä oli oikein kiva mennä pitkän tauon jälkeen, ja tällaiselle puomikoulutunnille se oli aivan mainio ratsu.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Muista hengittää

Tiistain treffit Sulon kanssa sisälsivät tällä kertaa esterataharjoittelua. Kuukauden kuluttua olisi luvassa vuoden ensimmäiset estekisat, ja kuuleman mukaan luokkavalikoimaan lienee tulossa meille sopiva(?) 70 cm.

Verryttelyssä Sulo vaikutti tänään aika mukavalta, energiseltä mutta suhteellisen rennolta. Ravissa Sulo lähti jopa hieman venyttämään kaulaa eteen ja alaspäin eli ei kulkenut aivan hirvimoodissa. Laukassa meno oli ehkä hieman jännittyneempää, mutta sekä pohje että pidäte toimivat hyvin. Verryttelyhyppynä tultiin pientä ristikkoa/pystyestettä ensin muutamia kertoja vasemmasta laukasta ja sitten oikeasta. Toin Sulon esteelle ehkä hieman turhankin varovaisesti niin että tyypillisesti mentiin aika pohjaan, mutta ainakin ratsastin maltilla ja sähläämättä niin että ponnistuspaikkaepäselvyyksiä ei päässyt syntymään. Vasempaan kierrokseen hypättiin jotenkin mutkalla, mutta oikealle meno oli suoremman ja luontevamman oloista. Oikeassa laukassa Sulo alkoi jo hieman innostuakin ja imeä esteelle, ja hypyt saatiin nyt lähtemään kauempaa. Verryttelyhyppyjen perusteella jäi ihan hyvä fiilis lähteä ratatehtävän pariin.

Kuuden esteen mittaista rataa ehdittiin hypätä kaksi kierrosta. Ensimmäisellä kierroksella estekorkeus oli noin 50-60 cm. Aloitimme radan ongelmitta, tosin Sulo hiukan jarrutti etenkin okseria kohti niin että ensimmäiset hypyt tulivat melko pohjasta. Kolmosesteellä laukka jäi puutteellisen ohjaamisen vuoksi vaihtumatta, ja väärässä laukassa kaarevasta linjasta nelosesteelle tuli aika epämääräinen. 17 metrin väliin otimme peräti kuusi askelta, ja nelosesteen jälkeen oltiin edelleen väärässä laukassa. Seuraavalla okserilla oli taas liikaa tunkua vasemmalle niin että laukka pääsi jälleen vaihtumaan vääräksi, mutta viimeisellä lävistäjäokserilla hyppy ja vaihto onnistuivat ihan mukavasti. Radan ongelmana oli siis pieni kiemurtelu ja liirailu minkä seurauksena tuli paljon vääriä laukkoja.

Toinen ratakierros hypättiin noin 65-70 cm korkuisilla esteillä. Viitosokseri oli hieman isompi eli arvioni mukaan lähempänä 80 senttiä. Sulo oli nyt paremmin hereillä ja imi hyvin esteille. Kaksi ensimmäistä estettä hyppäsimme oikein sujuvasti, tosin ykköselle kyllä hieman tuuppasin kun paikka oli jäämässä kauas. Kolmoselle tultiin pohjaan ja minihyppy, laukka kuitenkin vaihtui. Pienen hypyn jälkeen sai nelosta kohti ratsastaa eteen jotta päästiin väli viidellä askeleella, ja eteenratsastuksen sekä neloselle otetun pidemmän hypyn jälkeen jäi vauhti vähän liikaa päälle. Kaarre "isolle" okserille tultiin liian kovaa ja hätäillen, ja oma keskittyminen herpaantui lähestymisessä kun jäin kaivelemaan varpaalle liukunutta vasenta jalustinta paikoilleen. Askel sopi okserille huonosti, ja näin vauhdikkaasta lähestymisestä olin itse hyppäämässä kaukaa. Sulo ei fiksuna hevosena kuitenkaan hypännyt okserille näin hurjan kaukaa, vaan veti ihan pohjaan ja käytännössä pysähtyi esteen eteen. Viime tipassa Sulo päätti pompata rohkeasti esteen yli vaikka ratsastaja jo käytännössä makasikin kaulalla. Jotenkin kummallisesti onnistuin olemaan tippumatta vaikka pitelin suunnilleen korvista kiinni. Kehut Sulolle esteen ylityksestä ja uusi lähestyminen samalle okserille. Taas tultiin liian kovaa ja "paniikissa", enkä tällöin saanut paikkaa katsottua sopivaksi. Pohjaan mentiin, ja nyt Sulo sitten stoppasi edellisen hypyn toheloinneista hermostuneena. Ope komensi hetkeksi laukkaamaan ympyrälle jotta saatiin hieman rauhoituttua sekä haettua laukkaan rentoutta ja kontrollia ennen uutta yritystä. Sulo oli ottanut sen verran paineita että yritti kiihdytellä estettä kohti vievällä ympyrän sivulla. Kun homma oli paremmin lapasessa lähdettiin taas kohti okseria, tällä kertaa kaahaamatta ja kiirehtimättä mutta silti napakassa laukassa. Kun ratsastin nyt maltillisemmin ja rennommin sekä muistin hengittääkin niin pääsin tuomaan Sulon helposti hyvään paikkaan, ja pienellä pohkeilla kannustuksella okseri ylittyi sujuvasti. Heti perään otettiin vielä toinen rento ja onnistunut hyppy tälle samalle esteelle ennen kuin jatkettiin radan viimeiselle okserille. Kun vaan ratsastukseen löytyi rentous ja rauhallisuus niin okserit kyllä ylittyivät sujuvasti ja varman oloisesti.

Sainpahan taas oikein kunnon demonstraation siitä miten hevonen tuodaan esteelle ja miten ei. Huono hyppy okserille ja sen jälkeinen kielto olivat taas selvää seurausta lähestymisen virheistä, mutta onneksi pystyin selvästi tiedostamaan nämä tekemäni virheet ja niiden korjaukset. Ihan jo se hengittämisen muistaminenkin auttaa todella paljon, ja hosumallahan ei koskaan tule hyvä! Vaikka harmittaakin että piti taas se kielto ottaa, niin lohduttelen itseäni sillä että näistä sitä parhaiten oppii. Sulolla ei ihan rohkeus riitä paikkaamaan kaikkia ratsastajan virheitä, joten näitä tilanteita tulee. Ei ollut välttämättä huono asia sekään että sain huomata pysyväni kyydissä niinkin hankalassa hypyssä kuin mikä okserille tuli, sillä kai jännityksen pitäisi siitä vähentyä kun huomaa selviävänsä myös yllättävistä tilanteista. Niin hassua kuin se onkin niin pystyin huonon hypyn sekä kiellon jälkeen tulemaan oksereille jopa luottavaisemmin mielin kun olin saanut huomata että täällä sitä vaan mukana roikutaan. Panikoinnin ja hätäilyn väistyessä pystyin virheeni korjaamaan, ja kun vaan toin Sulon esteelle järkevämmin ei hypyissä ollut mitään ongelmia. Jostain syystä se panikointi- ja kaahausvaihtoehtokin pitää näköjään aina vaan kokeilla. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Pienet tärkeät istuntapalikat

Tämän viikon ensimmäiselle ratsastustunnilleni ehdin vasta sunnuntaina, sillä perjantaina oli *köh köh* tohtorinväitökseni jonka valmistelujen alta joutuivat harrastukset tältä viikolta väistymään. Tänään sitten nousin hevosen selkään viikon täydellisen liikuntatauon jälkeen, ja sanomattakin lienee selvää ettei kaiken hässäkän keskellä ollut irronnut aikaa myöskään venyttelylle. Olin siis jumissa, pahassa jumissa. Tältä kantilta päivän ratsu ei ollut ihanteellisin, sillä pääsin venyttelemään lonkkia Jussi-muhkun koulupenkkiin. Tunnin teemana olikin istunta, joten sen puoleen Jussi leveine runkoineen oli toisaalta ihan hyvä haaste. Myös Jussin taipumus vetää minua eteenpäin irti satulasta on tekijä johon istuntaan keskittyvällä tunnilla oli hyvä pureutua.

Istunnan hienosäätöä mietittiin ensin huolellisesti käynnissä ilman jalustimia. Samalla tehtiin pysähdyksiä hengitykseen keskittyen eli ajoittaen pysähdys uloshengityksen hetkelle. Huomasin jännittäväni liikaa pakaroita samalla kun yritin hakea lantiota vartalon alle ja takareisiä kiinni hevoseen, ja ope muistutteli pitämään ylävartalon hiljaa ilman mitään ylimääräistä liikettä. Pysähdykset onnistuivat vähän vaihtelevalla menestyksellä. Yleensä jouduin käyttämään turhan paljon ohjaa eli täysin istunnalla ei Jussi pysähtynyt.

Istuntaa fiksailtiin open avustuksella vielä ihan paikallaan ollessa. Testinä ope kiskoi Jussin pääpuolessa ohjista eteenpäin, ja helpostihan sieltä satulasta irtosin mukaan ilman mitään mahdollisuuksia pitää vastaan. Tämän jälkeen ope korjaili asentoani aloittaen alaselästä ja lantiosta. Ensin sain luvan kanssa kipata selän notkoon, ja tästä lähtöasennosta tuli kääntää lantio vartalon alle alavatsalihaksilla. Pointtina oli tehdä tämä nimenomaan vatsalihaksilla jännittämättä selkää tai pakaroita. Kevyt lantion kääntö oikeaan asentoon aiheutti välittömästi kiristystä lonkankoukistajissa, mutta ainakin paikallaan ollessa pystyin tässä asennossa olemaan. Seuraavaksi linjattiin yläkroppa lantion päälle, ja ylävatsalihaksista tuli rutistaa tuki niin että ylävartalo pysyi tässä asennossa jäntevänä mutta ilman yliojennusta ja niskan saattoi venyttää pitkäksi. Tuntui kuin olisin ollut hieman etunojassa, mutta open ottama kuva paljasti että istuin ihan viivasuorassa. Sitten säädettiin vielä jalat kohdilleen, eli ohjeena oli päästää lonkankoukistajat ja etureidet ihan rennoiksi ja sen sijaan aktivoida takareisiä kiinni hevoseen, edelleen kuitenkin pakaroiden jännitystä välttäen. Ope kiskoi taas testinä ohjista eteenpäin, ja kas kummaa kun en enää lähtenytkään ohjan mukana vaan korjatussa asennossa pysyin satulassa jo paljon jämäkämmin.

Mentiin vielä kevyttä ravia sekä harjoitusravia ja muutamia käyntiinsiirtymisiä istuntaan keskittyen. Ope muistutteli pitämään vatsalihakset koko ajan töissä, eli kääntämään joka askeleella lantiota hieman eteen ja ylöspäin mutta ilman selän pyöristymistä. Selän pyöristäminen on tosiaan se virhe johon olen usein sortunut silloin kun olen pyrkinyt kääntämään lantiota kunnolla vartalon alle. Harjoitusravissa pohkeet tietenkin heiluivat, mutta ohje oli että anna heilua sillä niin kauan kun lonkissa on kireyksiä on pohkeita mahdotonta vakauttaa paikoilleen ja kannattaa keskittyä sen sijaan vartalon asentoon. Omasta mielestäni sain istunnan toimimaan keskivartalosta paremmin kuin yleensä, eli luulisin hieman sisäistäneeni vatsalihasten käyttöä ja lantion asentoa alkutunnin korjailujen pohjalta. Lonkat vaan kinnasivat niin kamalasti vastaan että kyllä kaduin väliin jääneitä venyttelyjä.

Jussinkin liikkumista ehdittiin hieman säätää kohti parempaa ryhtiä ja vähäisempää etupainoisuutta. Oikeasta keskivartalon käytöstä oli tässä asiassa suuri apu, sillä pääsin tällöin tekemään pidätteitä paremmin istunnalla eikä Jussi yksinkertaisesti päässyt kiskomaan koko ratsukkoa niin kovin etupainoiseksi. Ohjeena oli ensin lyhentää ja koota ravia pyytäen pidäte kunnolla läpi ja etuosaa kevenemään, ja tämän jälkeen antaa askeleen hieman venyä eteen päästämättä kuitenkaan etuosaa romahtamaan pitkäksi ja matalaksi. Jussi oli tänäänkin kovin etupainoinen vaikkei roikkunutkaan ohjalla niin pahasti kuin viimeksi, ja sain olla tarkkana että pidäte todella meni läpi sen sijaan että Jussi vain rullasi niskasta kuolaimen alle jatkaen samaa ravia eteen kaatuen. Silloin kun sain Jussin vastaamaan rehellisesti pidätteeseen ja hieman ryhdistämään etuosaa muuttui liike selvästi paremman oloiseksi koko rungosta. Usein oli kuitenkin taipumusta mennä kuolaimen alla liian syvässä muodossa, ja ope kommentoi että tämä on välivaihe ja Jussin muoto ja liikkuminen kyllä paranevat sitten kun istunnan saa ravissa paremmin liikettä mukailevaksi.

Tunnin lopuksi istunta vaikutti jo huomattavasti paremmalta alkuun verrattuna. Lonkankoukistajat olivat pikkuhiljaa pehmenneet siinä määrin että sain jalkoja venytettyä paremmin hevosen ympäri, ja pohkeiden heilunta väheni jonkin verran. Harjoitusravissa istuminen tuntui varsin luontevalta ja Jussin ravikin jo mukavan elastiselta. Ei jäänyt sellainen olo että istunnan haasteet olisivat täysin ylitsepääsemättömiä, mikä on tietysti hyvä juttu. Open kanssa tuumailtiin lopuksi että lonkkia olisi saatava edestä rentoutettua ihan jokapäiväisessä elämässä ja alkaa sen sijaan aktivoida enemmän takareisiä. Nyt kun tilanne on se että "elän lonkankoukistajien varassa" eli suoritan virheellisesti lonkankoukistajien voimalla suuren osan kaikesta liikkumisestani aina kävelystä alkaen. Kun sama on jatkunut mahdollisesti lähemmäs 30 vuotta niin ei ihme jos ei hevosen selässäkään pysty yhtäkkiä rentouttamaan lonkkia ja aktivoimaan muita lihaksia käyttöön.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Vasen-oikea-vasen

Estetunnille sain toiveeni mukaisesti Peran. Pera oli lämmitellyt puomitehtävien parissa edellisellä tunnilla, joten se vaikutti olevan aika hyvin hereillä jo valmiiksi. Jonkin verran sain alkuverryttelyssä pyytää lisää aktiivisuutta raviin, mutta Pera kyllä vastasi pohkeiseen hyvin kunhan vaan muistin niitä käyttää. Ope jossain vaiheessa huomauttikin että Peran "huojunta" ravissa on merkki siitä että terävyyttä pitää saada vähän lisää jotta liike suuntautuu kunnolla eteenpäin. Puutteellisesta terävyydestä kertoi epäilemättä myös muodon epätasaisuus.

Verryteltyämme ensin ravipuomisarjoilla jatkettiin puomitehtävällä laukassa. Tähän kuului ympyrällä kaksi puomikasaa (kuvassa lävistäjäesteiden paikoilla) joiden väli oli 11 metriä. Aloitettiin vasemmasta kierroksesta, ja kun Pera vaikutti laukkaavan aika napakasti ja kasassa niin suunnittelin ratsastavani välin lyhyellä neljällä askeleella. Suunnitelma vaan karitui heti ensimmäisellä puomikasalla, jolla Pera yllätti ponkaisemalla hieman kauempaa, ja samalla ajauduttiin täysin ulos ympyrän kaarelta. Seuraavilla kerroilla olin paremmin hereillä ja ohjaamassa Peraa selkeämmin toiselle puomikasalle, ja suoritimme tehtävän ihan asiallisesti kolmella askeleella. Samaa ympyrää tultiin vielä muutama kerta oikeassa laukassa, joka olikin luontevampi suunta. Pieni eteenratsastus ensimmäisen puomin jälkeen ja ohjalla johtaminen ohjasi Peran nätisti puomilta toiselle. Aloin myös pikkuhiljaa saada rytmistä paremmin kiinni niin että näin ponnistuspaikan paremmin ja istuin luontevammin mukana ilman liiallista eteenheittäytymistä puomia kohti.

Seuraava tehtävämme alkoi ravilähestymisellä keskihalkaisijalla olevalle ponnistuspuomille ja ristikolle, ja riippuen siitä kummassa laukassa ristikolta tultiin alas jatkettiin kaareva tie pystyesteelle joko oikealle tai vasemmalle. Pystyllä tuli sitten laukanvaihto uuden suunnan mukaiseksi. Ravilähestyminen ei Peran kanssa tuottanut ongelmia, sillä se pikemminkin hieman kiihdytti kuin jarrutti ristikkoa kohti ja ottipa jonkun kerran jo laukka-askeleenkin esteen eteen. Alastulomme jakautuivat aika tasapuolisesti vasemman ja oikean laukan välillä, ja kaareva tie pystylle mentiin suunnasta riippumatta ihan sujuvasti ja sopivaan ponnistuspaikkaan. Oikeasta vasempaan laukkaan vaihto onnistui luontevasti, vaikkakin olin havaitsevinani että tähän suuntaan hypätessä olimme hypyssä sekä minä että Pera kovasti linkussa vasemmasta kyljestä. Vasemmasta oikeaan laukkaan vaihto ei sen sijaan onnistunut, sillä Pera tunki jo lähestymisessä kovasti oikelle lavalle ja oikeassa laukassa alastulo oli suorastaan mahdotonta hevosen kaatuessa oikealle kyljelle näin voimakkaasti. Oikea kantapääkin lähti tämän suunnan hypyissä herkästi nousemaan, kun taas pysty oikeasta laukasta vasempaan vaihtaen oli helpompi myös pohkeiden ja kantapäiden asennon kannalta.

Lopuksi tultiin vielä kuvan osoittamaa silmukkakuviota joka sekä alkoi että päättyi oikealla laukalla. Sain ensimmäiselle ristikolle sekä molemmille pystyille ihan hyvät lähestymiset, ja Pera vaihtoi laukat molemmilla pystyillä kuten pitikin. Viimeisessä kaarevassa välissä pystyltä ristikolle homma pääsi vähän karkaamaan lapasesta, sillä Pera otti pystylle hieman isomman hypyn ja lähti sen jälkeen liikaakin eteen. En hoksannut ottaa ajoissa kiinni, ja ponnistuspaikka ristikolle jäi epämääräiseksi. Ratkaisu jäi Peralle, joka päätti hypätä kauempaa. Kurvista oikealle esteen jälkeen tuli vähän hassu hevosen ollessa huonosti hanskassa ja kääntyessä turhankin tiukasti heti esteen jälkeen.

Sama tehtävä tultiin vielä käänteiseen suuntaan eli aloittaen ja päättäen vasemmassa laukassa. Päästiin taas ihan hyvin sisään ristikolle, mutta käänsin vasemmalle kohti pystyä ehkä hieman liian aikaisin niin etten päässyt hypyssä kunnolla johtamaan. Kun Pera jälleen tunki hypyssä oikealle lavalle jäi laukka tähän suuntaan edelleen vaihtumatta. Seuraavalle pystylle saimme onnistuneen hypyn ja vaihdon takaisin vasempaan laukkaan. Viimeinen kaareva väli ristikolle mentiin taas liiankin hyvin eteen, ja koska olin näemmä nukuksissa en ottanut Peraa ajoissa kiinni vaan puksutimme huonoon ponnistuspaikkaan ja ristikon yli viime hetken miniaskeleella.

Totesimme open kanssa tunnin päätteeksi yksissä tuumin että Pera liikkui tänään ihan mukavan napakasti, ja tällaisesta laukasta oli helppo tulla esteille. Hieman sain välillä hoputella eteen kaarteissa sekä estettä kohti mikäli paikka jäi kauas, mutta toivoakseni en sortunut estettä kohti tuuppaamiseen missään vaiheessa. Välillä tuuppaamiset jää itseltä huomaamatta jos hevonen kuitenkin mukisematta hyppää. Laukanvaihtojen kanssa esiintyi sama ongelma kuin Peran kanssa aikaisemminkin eli vasemmasta oikeaan vaihto ei onnistu mikäli Pera pääsee esteelle tullessa liirailemaan oikea lapa edellä. Kivaa että kuitenkin helpompaan suuntaan vaihdot onnistuivat 100-prosenttisesti, ja että kokonaisuutena päivän tehtävät matalilla estekorkeuksilla sujuivat melko vaivattoman oloisesti.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Raskaasta vyörymisestä kohti ryhtiä ja keveyttä

Keskiviikon tunnilla mentiin tällä kertaa neljän ratsukon "tehoryhmässä" ja ratsunani oli Jussi. Jussille oli vaihdettu Aten koulusatula, joka näytti aika pelottavalta kuppi-istuimen ja reilujen polvitukien vuoksi. Satula taisi kuitenkin olla sen verran iso että pystyin istumaan siinä yllättäen ihan ongelmitta.

Jussi ei valitettavasti ollut tänään mitenkään parhaimmillaan. Sain sen suoraan edelliseltä tunnilta, ja enpä muista sen olleen koskaan näin hurjan raskas edestä. Jussi roikkui ohjalla niin että hyvä kun ei kädet irronneet, enkä mitenkään päässyt istumaan satulaan kunnolla istuinluiden päälle kun hevonen veti eteenpäin ja irti penkistä. Sanomattakin lienee selvää että muoto oli hyvin etupainoinen ja matala. Kommentoinkin opelle että ohjan päässä tuntui olevan ainakin 50 kg painoa. Siinäpä sitä oli työmaata josta lähteä hakemaan etuosaan ryhtiä ja keveyttä.

Aloitimme vasemmassa kierroksessa käyntiväistöillä uralta keskihalkaisijalle, ja hetken kuluttua väistöön lisättiin siirtyminen raviin. Jussi poikitti kyllä ihan hyvin, mutta jyräsi matalalla kaulalla pidätteitä vastaan. Raviinsiirtymisissä hevonen pääsi vähän häviämään alta niin että ristiastunta ei pysynyt yllä. Ravi oli aika jäykän oloista. Yritin hakea kevenemistä myötä- ja vasta-asetuksilla sekä lisäämällä ravin aktiivisuutta eteen. Yritin myös parhaani mukaan vältellä vetokilpailua ja päästä myötäämään mahdollisimman usein, mutta eipä siinä tilanteessa kovin pehmeään tuntumaan päästy. Ope kehotti ottamaan muutamia pysähdyksiä ja peruutuksia painon saamiseksi takaosalle. Näppärästihän Jussi peruutteli ja vieläpä aika kevyellä ohjalla ilman vetoa, mutta kun palattiin raviin niin etupainoinen vyöryminen jatkui.

Samoja väistöjä käynnissä sekä raviinsiirtymisen kanssa mentiin vielä oikeaan kierrokseen. Ope ohjeisti ratsastamaan aluksi ihan hidasta käyntiä, sillä Jussi meinasi kiirehtiä askeleitaan ja sitä myötä vyöryä etuosan päälle niin ettei liike päässyt tulemaan läpi selän. Reseptinä oli pidätteitä ulko-ohjalla sekä jämäkkä istuminen "takaosan päällä". Ohjeena oli odottaa että pidäte menee läpi ja etuosa kevenee, ja vasta tämän jälkeen ratsastaa eteen askelta pidentäen. Sain ideasta kiinni, ja pikkuhiljaa Jussillekin valkeni homman juoni. Pidätteet alkoivat mennä läpi ja sitä myötä tuntuma keventyä sekä etupainoisuus lievittyä. Väistöissäkin Jussi keveni mukavasti, joskin taisi painua usein liian syvään muotoon kuolaimen alle. Saatiin pari ihan onnistunutta raviinsiirtymistä väistön aikana, ja Jussi ei enää lähtenyt jyräilemään vaan malttoi jäädä väistämään myös ravissa. Ope muistutteli vielä varomaan väistättävän pohkeen liiallista taaksevientiä. Tällöin nimittäin takaosa lähti hieman edelle.

Väistötehtävän jälkeen jatkettiin hetki ravityötä uralla ja ympyröillä. Jussi oli aika vino (banaaniksi taipuneena vasemmalle), ja vieläkin oli jonkin verran ohjalla roikkumista ja etupainoisuutta. Tuntumalta oli kuitenkin lähtenyt 20 kg pois eli oikeaan suuntaan oltiin menossa. Vaikutti siltä että Jussi yritti vieläkin vältellä pidätettä painumalla vain niska linkussa syvempään muotoon sen sijaan että olisi vastannut hidastamalla ja ryhdistäytymällä. Ope käski hetkeksi ympyrälle, missä fiksailtiin istuntaa kevyessä ravissa samalla kun Jussia pyydettiin pidentämään askelta. Ohjeena oli ylävartalo pystyyn, oma paino hevosen takaosan päälle ja kevennys takareisistä. Käänsin lonkkia auki sen mitä pystyin niin että sain etureisiä pidemmäksi ja takareisiä hevoseen kiiini, ja näin löytyi tunnetta hevosen ympärillä istumisesta. Lonkat vaan huusi hoosiannaa kun joutuivat venymään ihan äärimmilleen. Jussi kulki vieläkin liian matalana ja pitkänä, mutta ravi alkoi tuntua jo hiukan notkeammalta ja letkeämmältä.

Laukkaa työstettiin ensin hetki uralla ja ympyröillä vasempaan kierrokseen. Vasen laukka oli aluksi ihan outoa, mukana oli jokin ylimääräinen nytkähdys joka askeleella niin että meno tuntui jotenkin kerivältä. Muoto oli pitkä ja matala, ja pieni vetokilpa oli taas aluillaan. Ope muistutteli istumaan laukassakin tiiviisti satulassa sen sijaan että annoin hevosen kiskoa itsenikin aivan etupainoiseksi. Laukan laatu paranikin hieman silloin kun sain keskikroppaa jämäköitettyä ja istahdettua tukevasti satulaan tavoitellen samaa ideaa pidätteestä ja painon siirrosta takaosalle kuin aiemmin käynnissä. Sitten vuorossa olikin suunnan vaihto lyhyellä lävistäjällä, ja muutama kierros vastalaukkaa uraa pitkin. Jussi piti vastalaukan hyvin ja tasapainoisesti, ja itse asiassa laukan laatu tuntui paranevan ja etuosa kevenevän nyt kun Jussi ei voinut enää liikkua vasemmalle ylitaipuneena. Laukka lyheni ja samalla pyörivyys parani (ylimääräinen kerimisliike jäi pois), eli oletettavasti paino toden totta tuli paremmin takaosalle.

Oikeassa laukassa mentiin samat kuviot eli ensin myötälaukkaa ja sitten vastalaukkaa muutama kierros uraa pitkin. Tuntuma olisi edelleen saanut olla rennompi ja pehmeämpi sekä muoto korkeampi. Ope neuvoi lyhentämään ja ryhdistämään Jussia aina muutaman askeleen ajaksi ja tämän jälkeen antamaan sille vapauden venyä takaisin hieman pidemmäksi sen sijaan että turhaan yritin juntata hevosen kerrasta pakettiin. Oikeakin vastalaukka sujui meiltä suhteellisen helposti, vaikkei ollutkaan aivan niin tasapainoisen ja luontevan oloista kuin vasen vastalaukka. Yksi raville tippuminen tuli kun lyhyen sivun aikana koko ratsukko pääsi liikaa mutkalle. Tärkeää pyöristetyillä lyhyillä sivuilla oli pitää laukka lyhyenä ja hallittuna eli estellä Jussia valumasta pitkäksi. Vastalaukkatehtävä taisikin saada Jussin sen verran paremmin kuulolle että lopuksi mentiin kohtuullisen hyvässä raamissa edestä ja laukan laatukin oli ihan kelvollinen.

Loppuraveissa saavutettiin tunnin tavoite, eli tuntuma oli vihdoin viimein sopivan kevyt ja pehmeä ja Jussi kuunteli pidätettä. Ravi alkoi myös olla elastisempaa ja istuttavampaa eli liike tuli paremmin läpi selän. Otettiin keventäen muutama keskiravilävistäjä, mutta en saanut raviin ihan riittävää vieteriä viritettyä ja askel olisi saanut pidentyä enemmänkin. Sitten haettiin vielä eteen-alas-venytystä, ja nyt Jussin pystyi jo päästämään pidempäänkin muotoon ilman että se alkoi vyöryä. Tuntuma pysyi tässäkin muodossa kevyenä ja pidätteet toimivat kevyillä avuilla.

Ei tosiaan mitään parasta Jussia, ja en tällä kertaa ota syytä täysin itselleni sillä niin poikkeuksellinen ohjalla roikkuminen ja etupainoinen vyöryminen oli Jussilla päällä aivan alusta alkaen. Sainpahan sitten harjoitella miten tällaista tilannetta lähdetään korjaamaan. Aluksi tosiaan ajattelin että aktiivisuuden lisäämisellä etuosa kevenee, mutta sainpa huomata ettei se ihan niin menekään vaan ensin on pidätteillä saatava painoa pois etuosan päältä jotta vyörymisen kierre katkeaa. Tätä kautta onnistuin pikkuhiljaa Jussin liikkumista korjaamaan niin että tunnin päättyessä meno oli jo sellaista kuin pitääkin (ei sillä etteikö taitavammalta ratsastajalta olisi sama korjaus onnistunut parissa minuutissakin). Vaikkei meno kokonaisuutena ollutkaan niin hienoa kuin Jussin kanssa parhaina päivinä, niin olin kuitenkin ihan tyytyväinen että osasin ratsastaa Jussin tämänkertaisesta lähtötilanteesta paremmaksi.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Uusi ratsu, vanhat ongelmat

Tänään pääsin kokeilemaan koulutunnilla Helin hevosista Hassea, joka siis oli minulle uusi tuttavuus. 165-senttinen Hasse oli omasta näkökulmastani "tosi iso", mikä lienee ymmärrettävää kun olen viime aikoina ratsastanut lähinnä Sulolla sekä poneilla. Open evästys oli että Hassella ei ole kovin pitkä pinna vaan se hermostuu ylimääräisistä ja epäselvistä avuista ja lakkaa silloin tekemästä mitään. Tavoitteena oli siis selkeät ja yksi kerrallaan tapahtuvat pyynnöt.

Hassen koulusatulassa oli varsin kuppimainen istuin, mikä aiheutti istuntani suhteen ihan samat ongelmat kuin Sulon satula. Kevennys ei onnistunut muutoin kuin aivan liian etukumarassa istuen, ja eteen nojaaminen sai Hassen hidastelemaan. Aloitimmekin raviverryttelyn aikamoista mummoravia hiipaillen. Pohjetta sai käyttää ahkerasti, mutta raipan kanssa olin varovainen sillä Hasse kuulemma saattaa raippaa hieman protestoida jos ei ymmärrä sen tarkoitusta. Hasse kuitenkin lähti helposti hakeutumaan tuntumalle pyöreäksi, ja niinpä ravissa työskennellessä alkoi muoto kääntyä pyöreämpään suuntaan kun vaan pidin tuntuman tasaisena molemmilla ohjilla. Ulko-ohjan tuntuma ei aina pysynyt riittävästi mukana, ja sen myötä ympyröillä esiintyi liirailua ulospäin etenkin oikeassa kierroksessa. Liirailu ja mutkittelu söi liikkeestä energiaa vielä lisää. Tilanne oli tosiaan siitä hassu että hevonen oli ihan kivassa muodossa kaulasta ja niskasta mutta ravi puolestaan kuin hidastetusta filmistä. Lisäjumittumista esiintyi silloin kun jäin liikaa pusertamaan ilman selkeää tarkoitusta, eli Hasse tosiaan löi hanskat tiskiin heti kun ratsastuksesta katosi selkeys.

Verryteltiin vielä laukat molempiin suuntiin. Hasse teki ihan napakat laukannostot, mutta laukassa kärsittiin edelleen energian puutteesta ja tuntui että hevosta sai koko ajan työntää eteenpäin. Ympyröillä ja kulmissa laukka putosi helposti pois mikäli Hasse pääsi liirailemaan vinoon. Myös istunnan korjailut johtivat usein raville tippumiseen. Vähitellen sain istuntaan kuitenkin luotevampaa otetta ja vartaloa parempaan ryhtiin, ja Hassekin alkoi vastata paremmin pohkeesta eteen. Esitimme pätkiä ihan sujuvaa, aktiivista laukkaa hyvässä pyöreässä muodossa. Muistin jopa antaa sisäkädellä Hasselle "tilaa", mikä tuntui olevan aivan oikea ratkaisu parantamaan laukan sujuvuutta ja pyöreyttä.Vaikutti siltä että yhteinen sävel Hassen kanssa alkoi kuin alkoikin löytyä.

Päivän treeniaihe olivat laukannostot, ja alkuverryttelyn perusteella en osannut ennakoida näihin isoja ongelmia sillä Hasse oli nostanut laukat ihan helposti ja nätisti useaan kertaan. Nostoja tehtiin nyt lyhyiden sivujen keskellä toisessa päädyssä ravista ja toisessa käynnistä. Valitettavasti en kuitenkaan pitänyt tarpeeksi malttia mukana, vaan aloin ottaa nostoista vähän liikaa stressiä ja sen myötä leipoa ja säätää. Laukannostot ovat viime aikoina olleet ongelma niin monen eri hevosen kanssa, että vaikuttaa kuin niiden suhteen olisi päässyt muodostumaan jonkinlainen henkinen blokki. Ei ole luottoa siihen että laukka nousee, ja tämä aiheuttaa apuihin ja istuntaan ylimääräistä puserrusta, jännitystä ja tuuppausta. Kun laukka ei sitten heti lähde nousemaan niin epätoivo ja lamaannus iskee välittömästi, ja silloin peli on jo menetetty. Näin kävi Hassenkin kanssa. Hasse ei oikein ensimmäisiä nostoapujani ymmärtänyt, ja sitten alkoi puserrus ja tuuppaus. Ravista sain laukan nostettua helpommin, sillä ravissa en samalla lailla pysty istunnalla tuuppaamaan ja soutamaan. Käyntiin sen sijaan jumituttiin välillä ihan täysin. Yleensä tässä vaiheessa kannatti vain nollata ja rauhoittaa tilanne ratsastamalla hetki kaikessa rauhassa käyntiä eteen, ja vasta hevosen ollessa hereillä pyytää nätisti uutta nostoa. Kyllä Hasse laukan aina lopulta nosti, usein esim. kulmassa tai pitkän sivun aikana kun noston paikan piti olla lyhyellä sivulla. Nopeaa nostoa heti ensimmäisestä merkistä ei käynnistä saatu onnistumaan, mutta ravista tehtiin joitain asiallisiakin nostoja. Vasemman laukan nostaminen käynnistä oli ehdottomasti vaikeinta, kun taas oikea nousi vähän helpommin. Jostain omista vinouksista tämä kai johtuu, sillä vasen laukka on yleensä kuulemma Hassella vahvempi. Nosto oli myös helpompi tehdä suljetussa päädyssä seinän vieressä kuin avoimessa päädyssä seinättömällä lyhyellä sivulla, sillä ilman seinän rajoitteita Hasse pääsi kiemurtelemaan ja liirailemaan ulospäin ja näin välttelemään nostoa.

Lyhyessä loppuverryttelyssä Hasse ravasi oikein kivasti, nyt oli energiaa ja "ilmaa" liikkeessä ja olinpa saanut omiakin lonkkia sen verran auki että pääsin istumaan hieman paremmin. Liirailuakin esiintyi jo vähemmän eli hevonen oli paremmin kahden ohjan ja pohkeen välissä. Jälleen kerran tunti siis loppui juuri siinä kohtaa kun homma alkoi vähän toimia. Ope kehui että väläyttelimme Hassen kanssa joitain oikein mukavia pätkiä, ja nämä hyvät hetket toki lämmittivät itseänikin. Toisaalta jäi kovasti harmittamaan laukannostojen hankaluus, etenkin kun tämä oli suoraa toistoa muiden ratsujen kanssa kohtaamistani ongelmista aina sitä myöten kuinka omat hermot alkavat vähän pettää ja ratsastus muuttuu järjettömäksi tuuppaamiseksi ja puskemiseksi. Tiedostan varsin hyvin mistä ongelmat Hassen kanssa johtuivat: istunnan etukenosta sekä epämääräisestä, hevosta häiritsevästä tuuppauksesta. Etukenon korjaamisessa vastassa on lonkkien fyysinen blokki, ja tuuppaamisessa vastaan haraa laukannostoblokki korvien välissä. Hasse oli kuitenkin kiva ratsu, ja sillä olisi mukava mennä joskus uudestaankin. Vaikutti tosiaan siltä että jos osaisi ratsastaa riittävän selkeillä ja loogisilla avuilla niin Hassen saisi kyllä toimimaan kuin ajatus.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Mahdottoman nihkeä kavalettitunti

Olin siinä luulossa että sunnuntain tunnilla olisi ollut esteitä, mutta sen sijaan vuorossa olikin kavalettitunti. Loppujen lopuksi oli oikein hyvä että ohjelmassa oli vain puomeja ja kavaletteja, sillä menin Elmolla joka oli tänään niin tahmea että hyppäämisestä tuskin olisi tullut mitään. Pari viikkoa sitten Elmo oli kavaleteilla ja esteillä jopa liiankin innokas, mutta nyt oli toinen ääni kellossa ja kaikki se into ja energia valitettavasti kadoksissa.

Aloitimme ylittäen puomeja käynnissä ja ravissa, ja tässä vaiheessa Elmo ei vaikuttanut vielä ollenkaan hassummalta. Eteen sai  kyllä pyytää, mutta poni vastasi apuihin melko hyvin ja esitti välillä aika mukavankin oloista ravia eteen sujuen ja hyvällä pyöreällä tuntumalla. Ravissa mentiin kuviota johon kuului pienet ravikavaletit pääty-ympyrän kolmella eri sivulla, sekä näiden jälkeen pitkän sivun suuntainen ravipuomisarja. Jostain syystä Elmon ravi aina hiipui ympyrän kavaleteille tullessa, ja pohkeella sai aika napakasti käskeä ettei meno muuttunut aivan löntystelyksi. Ravin sammuessa alkoi myös etuosan liirailu ja kaulan mutkittelu. Suoran puomilinjan Elmo ravasi aktiivisemmin, ja viimeisillä kierroksilla puomisarja ylittyi jo mukavan pyöreänä liikkuen.

Laukassa sitten alkoivat ongelmat. Ensimmäinen tehtävä oli verryttely oikeassa laukassa uraa pitkin ja yksittäisen pikkukavaletin ylitys pääty-ympyrällä. Hankaluus oli siinä ettei Elmo ensinnäkään tahtonut nostaa laukkaa, ja toisekseen laukka ei kovin pitkään pysynyt yllä. Esitin todella kammottavia nostoyrityksiä, ja lopulta epätoivoisena yritin ajaa ponia kiitoravin kautta laukalle. Parhaiten nosto kuitenkin onnistui yleensä käynnistä, ja vaati kaarevan uran eli pitkällä sivulla oli laukannostoa turha edes yrittää. Laukassa Elmo sujui kyllä eteen, mutta tipautti raville heti jos tuli pieninkään mahdollisuus eli aina silloin kun laukkaa yritti kontrolloida ja kasata pienellä puolipidätteellä. Sitten taas tuskailtiin uuden noston kanssa. Päästiin lopulta kavalettia ylittämään,  mutta ei puhettakaan että esimerkiksi ponnistuspaikkaa olisi ehtinyt katsomaan ja säätämään kaiken energian mennessä laukan säilyttämiseen. Open vinkki oli aktivoida liikettä raipan naputuksilla laukan rytmiä nopeammassa tahdissa.

Seuraavaksi tultiin kolmen puomin suoraa linjaa, jossa oli kaksi 15 metrin väliä. Näihin tavoitteena oli viisi laukka-askelta. Vasen laukka nousi onneksi helpommin, ja linjalle tultiin mielestäni ihan hyvällä energialla mutta silti Elmo pudotti kerta toisensa jälkeen raville heti ensimmäisen puomin ylitettyään. Lopulta päästiin koko linja laukassa kun tykitettiin reilusti eteen välittämättä mistään askelmääristä ja ainoana tavoitteena laukan säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä. Kun tämän jälkeen yritin lyhentää laukkaa viiteen askeleeseen ihan varovaisilla pienillä pidätteillä alkoi laukka taas pudota pois viimeistään toisen puomin jälkeen. Viimein sain tsempattua linjan kertaalleen läpi kokonaan laukassa ja viidellä askeleella molempiin väleihin, mutta helppoa se ei ollut.

Viimeisenä tehtävänä tultiin oikeassa laukassa pääty-ympyrällä kolmea kavalettia ja tämän perään samaa suoraa linjaa 15 metrin väleillä kahden viimeisen kavaletin ollessa nyt hiukan korkeampia. Jälleen oli suuria vaikeuksia saada Elmoa laukkaan, eli terveisiä vaan taas täältä alkeistunnilta. Jotenkin sain ajettua Elmon ympyräkavalettien yli laukan säilyttäen, vaikka ponnistuspaikkoja ei yhtään ehtinytkään miettiä. Suoralla linjalla ainoa mahdollinen vaihde oli taas pitkänä eteen, jolloin ensimmäinen väli oli hieman ahdas mutta päästiin laiskalla pikkuhypyllä kavaletin yli ja sen jälkeen oltiinkin taas jo ravissa. Aaargh! Toiselle ja viimeiselle kierrokselle laukannostoyritykseni olivat jälleen erittäin säälittäviä, ja olin jo niin tuskastunut tilanteeseen etten osannut enää antaa järkeviä apuja vaan yritin nyhjätä Elmoa laukkaan koko kropalla heiluen ja soutaen. Kun sitten laukkaan päästiin niin ylitimme ympyrällä kaksi kavalettia, ja näiden jälkeen karautin hurjasti eteen kannustaen suoralle linjalle. Nyt Elmo pysyi laukassa koko linjan ajan ja otti ne viisi askelta väleihin, mutta tiputti raville heti viimeiseltä kavaletilta alastullessa.

Enpä kyllä muista kavaletti- tai estetunnin olleen Elmon kanssa koskaan ihan näin nihkeä. Ihmetyttää miksi se oli tänään niin kovin haluton laukkaamaan. Useinhan Elmo on jopa hieman innostunut kavalettitehtävistä, mutta nyt se oli liikkeellä täysin evvk-mielialalla ja yritti lintsata niin paljon kuin pystyi. Kaiken huipuksi tällaisessa tilanteessa ei oma kantti kestä vaan ratsastukseni muuttuu rumaksi heilumiseksi ja hosumiseksi yrittäessäni jotenkin saada laukan nousemaan ja pysymään yllä. Näistä lähtökohdista on aika hankala tulla minkäänlaiselle esteelle kun ei laukassa ole mitään säädeltävyyttä ja lyhentämismahdollisuutta vaan sitä pystyy ratsastamaan ainoastaan eteenpäin. Tämän kavalettitunnin pohjalta ei tunnu kenenkään kannalta mielekkäältä lähteä hyppäämään Elmolla ensi viikolla, joten jätin hevostoiveeksi helpompia ratsuja eli Peraa ja Eetua. En tiedä onko Elmo kenties hypännyt viime aikoina liikaa ja siksi menettänyt kiinnostuksensa touhuun, mutta toivottavasti se löytää parin viikon takaisen energiatasonsa pian uudestaan.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Mukava tutustumistunti Rocking Horsessa

Lauantain hevostelut jatkuivat vielä iltapäivästä tutustumiskäynnillä Kempeleessä sijaitsevalle Rocking Horse -tallille, missä ratsastimme Noran kanssa kahden hengen koulutunnin. Tallin kolmesta opetushevosesta olimme jo nettisivujen perusteella bonganneet mieluisat ja ratsutoiveemme menivätkin läpi. Minun ratsuni oli näin ollen 15-vuotias kimo new forest -ruuna Misty Man. Misty Manin lempinimi vaikutti olevan lähinnä "Poni", ja koon puolesta tämä poni oli minulle juuri passeli eli noin 145-senttinen. Ope kertoi ennen tuntia että ponilla oli viime aikoina ollut vähän turhankin paljon virtaa, mutta mitään tällaista en oikeastaan havainnut vaan Misty oli juuri sopivassa määrin reipas. Ratsastimme ulkokentällä, joka oli pienehkö mutta kahdelle ratsukolle ihan sopiva ja pohjaltaan tällä kelillä oikein hyvässä talviratsastuskunnossa. Tällaiselle maneesiratsastajalle ulkona lumipohjalla ratsastaminen olikin piristävää vaihtelua, ja kun tuntimme aikana oli vielä valoisaakin ja pakkasta suhteellisen miellyttävät yhdeksän astetta niin ulkoilu oli oikein mukavaa.

Aivan aluksi Misty hieman tuijotteli kaukaisuuteen kentän ulkopuolelle, mutta kun huomion ohjasi takaisin ratsastajaan niin ulkomaailman ihmeet unohtuivat. Työskentelimme aluksi hyvän tovin käynnissä pääty-ympyrällä, missä haettiin rentoutta ja myötäystä niskasta myötä- ja vasta-asetuksilla. Mistyllä oli ensin taipumusta mennä kaula mutkalla, mutta kun hahmotin miten sain asettaessa pidettyä kaulan ulko-ohjalla suorana alkoi idea kahdella ohjalla liikkumisesta löytyä. Vasta-asetus auttoi suoristumista vielä lisää. Misty lähti pyöristymään helposti, mutta sillä oli tapana nyökkäillä nopeasti kuolaimen alle niin että aina hetkellisesti tuntuma katosi kokonaan. Asetuksiin lisättiin vielä loivaa takaosan väistätystä ympyrältä ulospäin. Aluksi pyysin väistöä turhankin jyrkästi, mutta ope ohjeisti ratsastamaan poikituksen loivempana sekä huolehtimaan väistön aikana paremmasta etenemisestä ulkopohkeen avulla sen sijaan että jäin huomaamatta jarruttamaan liikettä kädellä ja istunnalla.

Jatkettiin ympyrällä vielä ravissa, ensin keventäen ja asetuksia ratsastaen ja sitten harjoitusravissa jatkaen loivia väistätyksiä. Ravissa meno oli oikeastaan käyntiä helpompaa, sillä Misty pysyi tuntumalla paljon tasaisempana eikä juurikaan nyökkinyt edestä tyhjäksi. Ravi oli tasaista ja miellyttävää istua, ja meno vaikutti melko harmoniselta Mistyn liikkuessa matalahkossa muodossa pyöreänä samalla kun itse pääsin rentouttamaan apuja ja istumaan kaikessa rauhassa. Ope korjaili istunnasta tavanomaisia virheitäni eli pienestä etukumarasta parempaan ryhtiin istuinluiden päälle, sekä muistutteli pitämään kantapäät alhaalla (tai pikemminkin jalkapohjan suorana eli ei kantapäätä ylös) ja jalat pitkinä kylkiä vasten. Huomauttamista tuli myös käsien asennosta, sillä nyrkit lähtivät kääntymään ranteesta vähän sisäänpäin.

Ravissa mentiin seuraavaksi kuviota johon kuului voltti kulmaan ja tämän jälkeen kääntyminen pituushalkaisijalle josta muutamia metrejä pohkeenväistöä uraa kohti. Edelleen Misty liikkui ihan mukavasti kuulolla, mutta väistöissä en saanut sitä pysymään oikein rentona vaan pyöreys katosi. Ulkoapujen kanssa sai olla tarkkana, sillä volteilla oikealle tuli muuten liirailua ulospäin. Myös väistö vasemmalle tuli ensin lapa edellä ja takaosa jäljessä kunnes aloin kunnolla kontrolloida vasenta puolta ulko-ohjan pidätteillä sekä ulkopohkeella.

Laukkaa työstettiin ensin pääty-ympyrällä molempiin suuntiin. Misty teki oikein napakat nostot niin käynnistä kuin ravistakin, ja liikkui laukassa tasaisella tuntumalla pyöreänä. Laukassa istunta ei aivan pitänyt, ja ope kehotti istumaan satulassa tiivimmin sen sijaan että heilahtelin laukan mukana irti joka askeleella. Pohkeetkin heiluivat laukassa enemmän kuin ravissa ja kantapäitä oli vaikea pitää alhaalla. Laukkaa pääsi kuitenkin aika mukavasti ratsastamaan puolipidätteillä kasaten ja pohkeella aktivoiden, ja opelta tuli kehuja hyvin rullaavasta laukasta.

Tuntiaika oli jo mennyt hyvinkin umpeen, mutta jatkoimme vielä siirtymistehtävällä jossa ratsastimme lävistäjiä kahdeksikkona vaihtaen aina lävistäjän puolivälissä laukkaa käynnin kautta. Nostot Misty teki edelleen oikein näppärästi, mutta käyntiinsiirtymisissä oli enemmän hiottavaa. Välillä laukka tippui pois jo vähän ennenaikaisesti jolloin mukaan tuli paljon raviaskeleita, ja välillä taas Misty meinasi jopa pysähtyä siirtymisessä sen sijaan että olisi jatkanut eteen reippaassa käynnissä. Keskeinen ongelma oli oman keskivartalon puuttellinen pito, mistä johtuen en saanut useinkaan istuttua siirtymissä riittävän tiiviisti vaan keikahdin eteenpäin ja irti satulasta. Saatiin kuitenkin myös muutamia ihan nättejä siirtymisiä joissa onnistuin vähentämään eteenpäin keikahtamistani. Misty teki hommia varsin täsmällisesti ja kuuliaisesti, joten siirtymiset kyllä onnistuivat kun vain sain oman kroppani järjestykseen.

Loppuverryttelyksi ravattiin hetki eteen-alas venyttäen, ja tässä vaiheessa olimmekin olleet ratsailla jo lähes puolitoista tuntia. Saatiin siis ratsastaa enemmän kuin koko rahan edestä, mikä oli tietenkin pelkkää plussaa. Ope antoi positiivista loppupalautetta ja kehui ponin liikkuneen oikein nätisti. Itse puolestani kiittelin sitä kuinka kiva ratsu Misty oli. Yhteistyö oli tämän ponin kanssa varsin helppoa ja se teki kaiken mitä pyydettiin. Oikein mielelläni menisin Mistyllä toistekin, ja muutoinkin Rocking Horsen tunnilla kelpaisi kyllä käydä uudestaan. Puitteet olivat täällä kunnossa ja asiakaspalvelu hyvää. 

Virheistä oppii

Lauantaiaamuna olimme Annen ja Noran kanssa reippaasti ratsailla ABC:n maneesissa jo aamukahdeksalta. Kyllä estetunti Sulolla on aina aikaisen herätyksen arvoinen.

Ravissa ja laukassa verrytellessä Sulo vaikutti mukavan rennolta mutta ei silti nukahtaneelta vaan liikkui ihan pirteästi. Mörköjäkään ei tänään näkynyt missään. Hypyt aloitettiin lyhyen sivun suuntaisesti hypättävällä verryttelyesteellä (este numero 5) jota tultiin pari kertaa vasemmasta laukasta. Alku ei ollut kovin lupaava, sillä onnistuin tuomaan Sulon esteelle kaikin puolin luokattoman kehnosti. Ratsastelin kovin hätäillen ja huolimattomasti eteen tuupaten, ja kun paikka näkyi jäävän huonoksi en tehnyt mitään järkevää ratkaisua vaan heitin ohjan pois, kumarruin kaulalle ja jätin pohkeet irti. Siitä tuli tyylipuhdas tasajalkastoppi esteen eteen. Uudella lähestymisellä päästiin yli kun muistin pohkeella kertoa Sulolle että nyt hei tosiaan on tarkoitus hypätä. Seuraavalla kierroksella oli ratsastuksessani maltti jo paremmin mukana ja päästiin esteelle hallitummin ja järkevämmin.

Oikeassa laukassa verryttelyeste oli niin ikään lyhyen sivun suuntaisesti hypättävä pysty kentän keskellä (numero 4). Ekalla kierroksella keskityin ponnistuspaikkaan niin kovasti että suunnan näyttäminen unohtui, ja niinpä Sulo oli lähdössä esteen jälkeen vasemmalle ja vaihtoi laukan vääräksi. Toisella yrityksellä oli homma paremmin hanskassa niin ponnistuspaikan kuin yhteisen menosuunnankin suhteen. Seuraavana tehtävänä oli kääntää tältä samalta esteeltä vasemmalle laukkaa vaihtaen, ja kaartaa vasemmassa laukassa päädyssä olevalle pystylle (eli hypättiin esteet 4 ja 5 peräjälkeen). Taas epäonnistuin suunnan tiedottamisessa ensimmäisellä esteellä, joten laukka jäi vaihtumatta ja korjailtiin kaarteessa ravin kautta. Jälkimmäiselle esteelle saatiin sujuva ja rauhallinen hyppy, ja helpottuneena totesin että lahjakas sähläilyni verryttelytehtävien aikana ei tainnut onneksi pahemmin häiritä Sulon tyyntä mielialaa.

Verryttelyhyppyjen jälkeen päästiin päivän "temppuradan" pariin. Rata hypättiin läpi kolme kertaa. Aloituseste oli yksittäinen okseri pitkän sivun suuntaisesti, ja tämän jälkeen tuli kinkkinen kahden askeleen sarja (9 m) jossa koukkuna oli esteiden asettelu lävistäjälle hieman vinottain niin etteivät ne olleet aivan samassa linjassa. Tarkoitus oli ratsastaa viivasuora reitti niin että esteet ylittyivät hieman vinosta hypäten. Sarjan jälkeen oli vuorossa tarkkaa kääntämistä kolmen pystyesteen verran, ja viimeisenä hypättiin vielä sama vinottaissarja toiseen kertaan.

Kun lähdimme liikkeelle ensimmäiselle ratakierrokselle ei Sulo ollut täysin kuulolla vaan tuntui hieman jarruttelevan ja sivuliirailevan okserille lähestyessä. Napakalla pohkeella sain sen kuitenkin vietyä esteen yli. Okserin jälkeen tuntui edelleen siltä että Sulo vähän jarraili eikä vastannut pohkeeseen, mistä hermostuneena aloin aivan liikaa työntää ja tuupata istunnalla. Sarjalla sitten hölmöilin koko rahan edestä. A-osalla oli pientä ponnistuspaikkaepäselvyyttä, ja jäin hypyn jälkeen etukumaraan ja irti satulasta. Kun heittäydyin kaulalla makaavaksi matkustelijaksi ja heitin ohjankin kokonaan pois katsoi Sulo parhaaksi olla hyppäämättä ja tehdä viime tipan sliding stopin niin että keilattiin puomit esteestä alas. Oma moka mutta pysyinpä sentään kyydissä kun en onneksi lähtenyt sukeltamaan hyppyyn (vaikeahan sitä on sukeltaa kun kenottaa valmiiksi edessä). Ei muuta kuin reippaasti uuteen yritykseen. Nyt pidin ohjat kädessä, pohkeen kiinni ja vartalon pystyssä, ja näin sarja sitten ylittyi asiallisesti. Suunnitelma sarjan jälkeisestä tiestä ei vaan ollut ajoissa mielessä, joten ajauduttiin aivan liian laajaan kaarteeseen kolmosesteelle. Nipin napin sille kuitenkin ehdittiin. Nelosella jäi taas laukka vaihtumatta, mutta vitoselle sekä radan päättävälle sarjalle tultiin ihan hyvin. Aivan liikaa hätäilyä, kiirehtimistä ja panikointia oli tässä ensimmäisessä radassamme, ja se näkyi enemmän tai vähemmän jokaisella esteellä.

Sähläys- ja kämmäilykierros sai sen verran sisuuntumaan että toiselle radalle terästäydyin ja ratsastin fiksummin. Esteet olivat nyt vielä samassa korkeudessa eli noin 50-60 sentissä, ja kun pidin pään kylmänä ja ratsastin kaikessa rauhassa onnistuivat tehtävät jo huomattavasti paremmin. Ainoa isompi kauneusvirhe oli laukan vaihtuminen okserilla vääräksi. Muutoin tuli oikeat laukat esteiltä, tiukat kaarteet onnistuivat ja ponnistuspaikat löytyivät aika luontevasti. Sarjavälissä oli havaittavissa pientä kiihtymistä niin että laukkaa sai jopa ottaa hieman kiinni, mutta eipähän jäänyt väli ainakaan pitkäksi. Pisteet itselleni siitä että sain huonon alkutunnin jälkeen homman näinkin hyvin kasaan, ja pisteet Sulolle siitä että se ei mokailuistani ottanut hernettä nenään vaan hyppäsi edelleen nätisti.

Kolmas kierros hypättiin hieman korotetuilla esteillä, noin 70 cm korkeudessa. Esteiden noustessa ratsastukseeni tuli taas hieman hätäilyä, mutta sain kuitenkin tehtyä ihan järkeviä ratkaisuja ja suoritimme tämänkin radan suhteellisen ongelmitta. Okserilla laukka vaihtui edelleen vääräksi, ja viimeiselle sarjalle otettiin A-osan eteen miniaskel. Parille muullekin esteelle tultiin hieman lähelle, mutta kokonaisuudessaan rata oli varsin sujuva joskaan ei ihan niin luontevan ja rauhallisen oloinen kuin edellinen. Kantapääongelmia oli taas havaittavissa eli varsinkin esteeltä vasemmalle kaartaessa oikea kantapää lähti hypyissä nousemaan. Sulo meni edelleen hyvällä asenteella ja vaikutti olevan touhusta innoissaan.



Alkutunnin älyttömät sähläämiset jäivät harmittamaan, mutta onneksi kuitenkin pystyin ottamaan virheistäni opiksi ja tunnin aikana ratsastustani parantamaan. Aina on vaan näköjään pakko kokeilla olisiko hätäilystä ja kiirehtimisestä hyötyä, ja todeta kantapään kautta että maltti on sittenkin valttia. Harmillista että tuli taas pitkästä aikaa kieltoja, mutta ne olivat kyllä täysin omista virheistä johtuvia ja tapahtuivat tilanteissa joissa Sulo rokotti huonosta ratsastuksesta aivan aiheellisesti. Hyvä ettei Sulon rohkeus kuitenkaan vaikuttanut näistä tilanteista kärsivän, vaan paremmin ratsastettuna se hyppäsi edelleen luottavaisesti ja mielellään. Kahteen viimeiseen rataamme olen ihan tyytyväinen, ja jäi sellainen olo että tahtoisin hyppäämään taas mahdollisimman pian uudestaan.