Odotusten mukaiset kouluradat

Leirin jälkeen ei kauan ehtinyt kotona huokaista, sillä heti lauantaina oli ohjelmassa koulukisat Tallinmäellä. Ratsastin sekä Aasialla että Vakella C-merkin kouluohjelman. Vakella osallistumisen mielekkyys kyllä hieman mietitytti, kun en kisanalusviikolla päässyt ponilla itse ratsastamaan. Paljon en Vakelta odottanut, vaan uumoilin sen olevan kammottavan laiska ja etupainoinen. Aasian rata oli se kiinnostavampi osuus, sillä treenit ovat sen kanssa sujuneet ihan mukavastikin, vaikka toki laukassa on vielä paljon haasteita. Lähtöjärjestyksen osalta minulla oli vähän huono tuuri, sillä menin Aasian kahdesta ratsastajasta ensimmäisenä ja Vaken kolmesta ratsastajasta viimeisenä, eli juuri vähemmän optimaalisella paikalla molemmilla poneilla. Tiedä sitten, oliko tällä loppupeleissä mitään suurempaa merkitystä.

Ensin tosiaan vuorossa oli Aasia. Kisat ratsastettiin maneesissa, mutta verryttely oli ulkona. Aasia vaikutti varsin mukavalta ratsastaa heti alusta lähtien, ja se olikin ollut viime päivinä osaavissa käsissä. Ravissa mentiin ihan pyöreänä, mutta rentoutta ja pidätteeseen vastaamista olisi vielä voinut hioa. Aioin juuri alkaa laukata, kun meidät pyydettiinkin jo maneesiin, sillä edeltä oli jäänyt pois ratsukko, joka olisi startannut meidän edellämme sekä perusmerkissä että C-merkissä. Niinpä meidän piti mennä perusmerkin ainoan ratsukon seuraksi odottamaan maneesin päätyyn. Laukkasin hätäisesti yhden pääty-ympyrän, ja harmitti vähän, kun verryttelyajasta hävisi yhtäkkiä tärkeitä minuutteja ja kunnolla laukkaaminen jäi tekemättä.

Aasia oli radalla ensin hiukan jännittynyt, mutta kävimme tutkimassa tuomaripäädyn, ja kaikki oli sen jälkeen hyvin. Ravailin hetken hakien poniin vielä rentoutta, ja aloittaessani ohjelman Aasia liikkui melko pyöreänä. Koko aikaa en saanut tuntumaa säilymään, ja toiveissa olisi ollut vielä paremmin pohkeen ja ohjan välissä olevan ratsu. Alkutervehdyksessä oli pientä kiemurtelua. Teimme mielestäni ihan asiallisen askeleen pidennyksen, mutta tässä kuulemma tahti kiihtyi liikaa. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä sen sijaan onnistuivat pehmeästi. Sitten olikin jo laukannoston vuoro, ja pelkäsin ohjelman leviävän hyvän alun jälkeen tähän. Aasia nosti laukan topakasti, ja laukkaympyröillä se tuntui vähän kiikuttavan. Onneksi laukka pysyi yllä, mutta meno oli vähän liian kiireistä. Laukasta raviin siirtyminen tuli oikeaan pisteeseen, mutta sen jälkeen Aasia juoksi jonkun matkaa kiireisenä. Täyskaartoon sain jo ravin rauhoitettua, ja sitten esitimme ihan kauniin pätkän ravissa sekä käynnissä. Toinen laukannosto ja laukkaympyrät olivat jo rennompia. Tuudittauduin siihen, että laukka pysyisi nyt itsestään yllä, enkä ollut tarkkana, kun tulimme laukassa kulmaan ja siitä pitkälle sivulle. Varoittamatta Aasia sitten pudottikin laukan pois niin kuin se vasemmassa laukassa usein tekee, joten siirtyminen raviin ja sen jälkeinen raviosuus menivät tietysti höpöksi. Täyskaarron aikanakin olivat pasmat vielä vähän sekaisin. Sitten oli onneksi aikaa rauhoittaa tilanne uraa pitkin ravaten. Pysähdykseen kentän keskelle tultiin vastustaen, mutta lopputervehdyslinjasta sain tsempattua hyvin suoran, ja tässä myös pysähdys onnistui paremmin.

Radassa oli monia hyviä kohtia, mutta ne kiirehtimisen sotkemat kohdat vähän harmittivat. Ei tämä huono ollut, mutta jäi kuitenkin vähän alisuorittamisen maku. Etenkin laukasta raviin putoaminen oli harmillinen, koska en vaan ollut tässä kohdassa tarpeeksi valppaana. Sekin otti päähän, etten muistanut keskittyä nojaamaan taakse. Radalla vaan tapahtui niin paljon, etten muistanut ajatella istuntaa. Hetkittäin varsinkin ravissa Aasia rentoutui ja tasoittui tosi kivasti, joten kyllä tämä tuntui erittäin kehityskelpoiselta menolta. Ihan parasta osaamistamme ei mielestäni radalla näytetty, mutta ainahan valmennuksissa menee paremmin kuin kisoissa. Paremmin meni nyt kuin viime kerralla ensimmäisissä yhteisissä koulukisoissamme. Tuntuma pysyi tällä kertaa tasaisempana, vaikka toki siinä olisi vielä parannettavaa. Istunnalla olisi päästävä paremmin tasapainottamaan etenkin laukkaa sekä tekemään pidätteitä. Tulos oli ihan asiallinen 63,333%, ja jäimme lopulta sijoituksesta hyvin niukasti. Ilman sitä rikkoa laukasta raville olisi tainnut ruusuke tulla. Ensi kerralla tsemppaan sitten vielä lisää.

Aasian radan jälkeen päätin, että Vaken kanssa en sitten alisuorita vaan teen ihan kaikkeni ratsastaakseni hyvän radan. Vake oli ollut edeltävillä ratsastajilla aika laiska, niin kuin se koulukisoissa aina on. Lähdin yrittämään mahdottomalta tuntuvaa tehtävää, eli Vaken herättelyä liikkeelle ja reagoimaan pohkeeseen. Leiriltä oli tarttunut ratsastukseen kenties uudenlaista napakkuutta, ja aluksi tämä tuntuikin tehoavan. Aloitin verryttelyn herkistäen Vakea pohkeelle, eli en välittänyt muusta kuin siitä, että poni reagoi kunnolla eteen. Jos ei lähtenyt pohkeesta niin heti tuli muistutus raipalla. Sain Vaken säikäytettyä liikkeelle jo parilla oikea-aikaisella raipan napautuksella, eikä todellakaan mennyt kauan kun se alkoi lähteä pohkeesta eteen. Siinäpä oli vaan se kääntöpuoli, että Vake kävi suorastaan hätäiseksi eikä rentoutunut. Pohkeesta se lähti eteen, mutta kipittäen ja poissa tuntumalta. Paneuduin seuraavaksi ratsastamaan poniin notkeutta ja rentoutta, ja oli meillä verryttelyssä hetkellinen huippukohta, jolloin Vake sekä taipui ja tuli pyöreäksi että liikkui aktiivisesti. Pari minuuttia oli mukava ryhti, mutta sitten taas lösähdettiin. Vake oli joko rennompi, mutta samalla hidas, tai pohkeeseen reagoiva, mutta jähmeästi kipittävä. Voi olla, että yritykseni herätellä Vake napakasti liikkeelle olivat jopa vähän liikaa ponille, ja rentous pääsi siksi katoamaan. Kun ei ollut pyöreyttä, niin pidemmän päälle myös liike kuoli vyöryessään etuosan päälle. Ehkä verryttely vaan oli liian lyhyt aika ratkaista koko ongelmavyyhteä, sillä Vake oli lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin pehmeä, motivoitunut ja vastaanottavainen.

Kun en ollut saanut Vakea ratsastettua kunnolla pyöreäksi ja samalla pohkeen eteen, niin kyllähän se sinne radalle hyytyi. Kävi juuri niin kuin olin odottanut, eli poni oli kauhean tahmea ja hidas. Vaikka verryttelyssä olin saanut Vake jopa kiireiseksi ja hätäiseksi, käpertyi se radalla normaaliin suojakuoreensa eli hidasteluun. Sepä oli sitten siinä. Ratsastin ohjelman tyynesti läpi, vaikka koko ajan sai puskea eteen ja laukassa jo vähän pamautinkin pohkeella kun ei mitään reaktiota kuulunut. Ei rikkoja, mutta olipa kovin tahmeaa mönkimistä. Ohjelman lopulla ravatessa Vake tuntui jo vähän kevyemmältä edestä ja alkoi hieman pyöristyäkin, mutta kunnolla tuntumalle tuleminen olisi vaatinut paljon enemmän liikettä takaa. Sain tehtyä tehtävät melko täsmällisesti, mikä oli ehkä ratamme ainoa ansio.

Olin harmissani, mutta en varsinaisesti pettynyt. Tällaista olin Vakelta odottanut, kun emme olleet edes treenanneet yhdessä koulua yli kahteen viikkoon ja olihan tämä tosiaan Vakelle jo päivän kolmas koulurata putkeen. Näistä lähtökohdista ei voi ehkä vaatia, että Vake olisi yhtäkkiä hirmuisen notkea, lennokas, innokas ja hyvin avuilla liikkuva kouluratsu. En tiedä, olisiko joku toinen lähestymistapa verryttelyssä ollut toimivampi, esimerkiksi ensin pyöreyden ja rentouden hakeminen ja sitten kunnolla liikkeelle herättely. Vaan eipä lyhyessä kisaverryttelyssä ihmeisiin pysty, eli kyllä onnistunut koulurata jopa helppo C -tasolla vaatii taustalleen pitkäjänteisemmän hevosen valmistelun, etenkin ottaen huomioon Vaken kouluratsuominaisuudet tai pikemminkin niiden puutteen. Silti jäi tästäkin radasta vähän alisuorittamisen fiilis, koska onhan me hyvänen aika paljon paremminkin Vaken kanssa menty. Tulos oli 60,833%, jota ei varsinaisesti tarvitse hävetä, mutta eipä tämä mikään mielekäs kisasuoritus ollut kenenkään kannalta. Ensi kerralla toivottavasti paremmin molempien ponien kanssa.

Videoista kiitokset Eevalle ja Annelle!

Suomenputte ja eestinputte koulukisoissa

Tallinmäellä pidettiin kilpailuharjoitukset kouluratsastuksen merkeissä, ja tällä kertaa olin mukana peräti kahdella ratsulla eli Vakella ja Ellulla. Luokkana oli molempien ratsujen kanssa C-merkin kouluohjelma. Ellun kohdalla huolena oli ennakkoon ettei se pysähdy ja Vaken kanssa puolestaan totaalihyytyminen radalle, eli oli ainakin vähän erityyppiset tapaukset ratsastettavana.

Ensin oli Ellun vuoro ja starttasimmekin heti luokan ensimmäisenä ratsukkona. Verryttelyaika jäi hiukan lyhyeksi, mutta eiköhän siinä ehtinyt olennaiset tehdä. Ratsastin askellajit läpi, mutta laukkaa otin melko lyhyet pätkät sillä Ellulla ei laukka yleensä kierrosten myötä ainakaan parane. Ravissa Ellu meni ihan hyvin ja tahdikkaasti pyöreänä. Yritin välttää vetokisaan ajautumista, mutta pari pysähdystä ja siirtymistä meni aika pitkäksi Ellun kiskoessa pidätettä vastaan.

Radalla ehdin vielä ennen lähtömerkkiä ratsastella ympäriinsä, ja yllätyksekseni Ellu meinasi jopa vähän hyytyä aitojen sisälle päästyään. Ehkä pieni hyytyminen oli vain hyvästä, sillä nyt pysähdykset oli helpompi ratsastaa. Sain alkutervehdyksen asiallisesti pisteeseen ja Ellu malttoi seistä paikoillaan. Lupaava alku! Ravissa Ellu tosiaan oli vähän pohkeen takana mutta eteni kuitenkin aika asiallisessa perustempossa. Lävistäjällä esitetyssä 4 askeleen käyntiinsiirtymisessä hätäilin itse liikaa niin että ajoin Ellun takaisin raviin liian kiireisesti. Hyvin Ellu kuitenkin teki ravista käyntiin siirtymiset eikä liikaa kiskonut vastaan. Ensimmäinen laukka nousi vähän ravin kautta, ja laukka oli kovin kiireistä ja nelitahtista. Sain juuri ja juuri laukan pidettyä yllä haluttuun pisteeseen, mutta sitten Ellu tipahti kiireiseen raviin. Sain sen tästä melko nopeasti kiinni, ja ravi jatkui rauhallisempana. Toisen laukan nostoa en ilmeisesti valmistellut tarpeeksi hyvin ja lähdin kaiken lisäksi heilumaan nostossa ylävartalolla, jolloin Ellu vain ryntäsi raville. Laukkaan päästiin vasta pahasti myöhässä, ja laukka oli edelleen aikamoista räpellystä. Loppuohjelman ravikuviot Ellu kulki ihan nätisti, ja oli hämmästyttävästi vähän eteen puskettava. Olin ohjelmaan raviosuuksiin melko tyytyväinen, sillä Ellu liikkui ihan mukavassa tahdissa ja pyöreänä. Kiireinen ja nelitahtinen laukka oli ehdottomasti tämän radan heikko kohta, varsinkin kun menin itse mokaamaan toisen noston ihan täysin. Minimitreenillähän tähän suoritukseen lähdettiin ja vastoin odotuksia Ellu jopa pysähtyi, joten ei huonosti.

Ehdin radan jälkeen lukea paperista tuomarin kommentit ennen kuin oli aika hypätä Vaken satulaan. Tuomari huomautti etunojassa istumisesta, eli vaikka olin mielestäni yrittänyt istua pystyssä radan aikana niin en ollut siinä onnistunut. Niinpä päätin että toisella radalla keskittyisin vielä tiukemmin istunnan ryhdikkäänä pitämiseen sekä siihen etten Vaken hidastuessa alkaisi kallistua eteenpäin ja puristaa reisillä. Ellun kanssa muuten tuli pistesaldoksi 67,78%, sillä tuomarilla oli käytössä hieman tavallista kiltimpi skaala.



Sitten olikin Vaken vuoro. Vaken kanssa ehdin verkkailla aika sopivan ajan, ensin pikkukentällä ja sitten kisakentän verkkapäädyssä. Vaken mielestä koulukisat oli tyhmin juttu ikinä. Kun menimme kisaradan verkkapäätyyn yritti poni aluksi oikein päättäväisesti karkailla kohti poistumispäätyä, ja kun en antanut sen livistää alkoi se tänttäröidä ja pukitella. Parin kierroksen ajan kinattiin aina samassa kohdassa, mutta sitten Vake luovutti. Tämänkin jälkeen oli kyllä takapää kevyenä, eli laukassa ei paljon raipalla passannut kutitella tai tuli pientä pukkia. Pukkiponi kuitenkin tasoittui ja alkoi liikkua ihan pyöreänäkin kun ratsastin askellajit läpi ja taivuttelin molempiin suuntiin. Toki olisin saanut ratsastaa sen vielä terävämmäksi ja paremmin hereille, pukitteli tai ei.

Aitojen sisälle siirryttyämme Vake hyytyi heti. Vannon että en ehtinyt edes alkaa sitä tuupata. Hoin itselleni "nojaa taakse, rentouta reidet" ja yritin olla pahentamatta ponin jumitusta istunnallani. Siitä sitten lähdettiin tahkoamaan ohjelmaa läpi. Alussa Vake liikkui vielä vähän eteenkin, joten kun askeleenpidennys oli heti ohjelman alussa onnistui se kohtuullisesti. 4 askeleen käyntiinsiirtyminen lävistäjällä onnistui puolestaan oikein hyvin ja täsmällisesti. Sitten oli jo laukan vuoro, ja yritin turhaan kerätä Vakeen energiaa. Laukka nousi laiskasti eikä pyörinyt kunnolla eteen, mutta sain kuin sainkin puskettua niin että laukka pysyi yllä vaaditut kuviot eikä pudonnut pois kesken kaiken. Aikamoista pohkeenkäyttöä tässä tarvittiin ja jalkani pääsivät sen seurauksena nousemaan laukassa aika rumasti. Toiseen suuntaan ei laukka ollut sen reippaampaa, ja Vake yritti myös lähteä liirailemaan ympyrältä ulos. Kunnon pamautus ulkopohkeella piti sen kuitenkin ympyrällä sekä laukassa. Ravi oli ohjelman loppua kohti kovin maahansidottua ja sain puskea eteen ihan tosissani, mutta urheasti taapersimme radan täsmällisesti loppuun asti.

Puskemiseksihan se meni taas, ja harmittelin sitä etten taaskaan ratsastanut Vakea verryttelyssä oikein kunnolla hereille. Selvää parannusta edelliskertaan eli ABC:n kisoihin verrattuna oli se että poni nosti laukat ja pysyi laukassa pudottelematta (jee!), sekä se että istuin paremmin pystyssä kun muistin nyt sen suhteen oikein tsempata. Pystyssä istumisen lisäksi olisi ehkä pitäyt välillä muistaa rentouttaa jalkoja enemmän ja lakata puskemasta pohkeella aivan koko ajan. Jatkuva pohkeella vaikuttaminen kun taitaa olla se mikä vain entisestäään hidastaa Vakea ohjelman edetessä. Hyvää radassa oli täsmällisyys ja se että raviosuudet Vake liikkui suunnilleen pyöreänä. Tuomarin kommenteissa toivottiin tietenkin lisää aktiivisuutta, ja vieläkin huomautettiin pienestä etunojasta. Lisäksi oma paino pääsi valumaan vasemmalle, minkä huomasin videolta selvästi itsekin.



Hieman yllättäen Vake nappasi hidastelustaan huolimatta vähän Ellua paremmat pisteet eli 69,17%. Suurempi yllätys oli se että minut kutsuttiin palkintojenjakoon, sillä Vaken tulos ylsi 13 lähdön luokassa neljännelle sijalle. Ajatella, että Vake sijoittui koulukisoissa, olkoonkin että kyseessä oli vain kilpailuharjoitus! Jäi näihin ratoihin tietysti paljon parannettavaa ja korjattavaa molempien hevosten kanssa eikä näihin suorituksiin voi supertyytyväinen olla, mutta on kuitenkin sellainen olo etteivät nämä radat täysin penkin alle menneet. Varsinkin Vaken kanssa minulla oli nyt mielestäni ihan kunnon yritystä, sillä koko radan läpi mietin istuntaa enkä päästänyt itseäni niin pahaan etunojaan. Oli varmasti hyödyllistä että sain mennä kaksi rataa, sillä pääsin toisella radalla paikkailemaan ensimmäiseltä radalta harmittamaan jääneitä asioita siltä osin kuin ne eivät olleet hevoskohtaisista tekijöistä riippuvia. Se antaa pienen onnistumisen tunteen kun pystyy aikaisempaan verrattuna korjaamaan edes jotain.

Videoista kiitos Annelle!

Kisakauden avaus

Kilpailuviikonloppu alkoi lauantaina Sulon kanssa ABC-Ratsastajien seurakoulukisoissa. Luokkana oli tällä kertaa C-merkin kouluohjelma. Olimme lähtövuorossa luokan viimeisenä, ja ehdimme verrytellä maneesin verryttelyalueella aika sopivasti. Ope käski jättää ravihölköttelyt välistä ja aloittaa suoraan laukassa, sillä laukka on varmin tapa saada niin itseni kuin Sulokin rentoutumaan ja toimimaan. Sulo ei kisatilannetta erityisemmin jännittänyt vaan oli aika lailla oma itsensä. Mottoni tälle päivälle oli "muista ulko-ohja", ja kun ulko-ohja pysyi tuntumalla niin Sulo lähtikin laukassa pyöristymään ihan mukavasti. Laukan jälkeen myös ravissa koettiin muutamia hyviä hetkiä jolloin Sulo liikkui pyöreämpänä, vaikka enimmäkseen ravi toki menikin tutussa hirvimoodissa. Verryttelyn perusteella meno vaikutti siis ihan lupaavalta kun Sulo oli näinkin rento. Oman kroppani kanssa tuskailin tavanomaisia ongelmia, eli kykenemättömyyttä löytää luonteva ja hyvä asento jossa olisin pystynyt istumaan hölskymättä ja heilumatta.

En ehtinyt oikein missään vaiheessa jännittää, mutta pieni jännitys olisi kuitenkin saattanut tehdä terää sillä nyt en saanut suoritukseen riittävää latausta ja keskittymistä. Ohjelman aloitus ei mennyt ihan putkeen, sillä huomasin pituushalkaisijamme olevan hieman sivussa linjalta ja Sulo vieläpä liiraili takaosaa vasemmalle. Yleensä suorat ja tarkat pituushalkaisijat ovat olleet koulukisoissa bravuurini, mutta nyt tuli sitten tämäkin sössittyä. Ravissa Sulo liikkui pää ylhäällä ja selkä alhaalla eli vähän jännittyneenä, mutta samalla kuitenkin turhan veltosti. Liikkumiseen olisi siis kaivattu sekä lisää rentoutta että lisää energisyyttä. Väärinpäin kulkevaa hevosta oli tietenkin hankala taivuttaa korrektisti, joten puutteellisista taivutuksista tuli noottia. Laukkaympyröillä Sulo lähti pyöristymään, mutta koska keskityin niin kovasti ulko-ohjaan jäivät asetus ja taivutus myös laukassa riittämättömiksi ja epätasaisiksi. Suunnitelmanani oli tietenkin ollut esitellä parasta osaamistamme laukassa ja ottaa laukkaympyröistä hyvät pisteet, mutta ratsastin teiden puolesta huolimattomasti niin että kävimme ympyröillä liian syvällä kulmissa. Näin ollen ei laukkaympyröistäkään tullut kuin 5,5 ja 6. Ylipäänsä en keskittynyt ratsastamaan tarpeeksi huolellisia teitä, mikä rokotti pisteitä. C-tason ohjelmassa kun ne täsmälliset tiet ja siirtymiset ovat keskeisimpiä arvosteltavia asioita niin olisihan niihin pitänyt panostaa enemmän. Teiden tarkkuus oli suorituksessamme se puute johon olisin realistisesti pystynyt tänään vaikuttamaan olemalla vähän skarpimpi, joten tämä jäi tietenkin harmittamaan. Muut asiat kuten istunta ja hevosen muoto ovatkin sitten perustavammanlaatuisia juttuja joiden korjaaminen ei niin helpolla onnistu.

Pisteitä tuli 58,61 %:n edestä, ja sijoitus tuloslistalla oli yhdentoista ratsukon luokassa puoleenväliin eli kuudenneksi. Näihin prosentteihin ei tietenkään voi C-ohjelmassa olla kovin tyytyväinen, ja edelleen täytyy todeta että paremmilla teillä olisi varmaankin siihen 60 %:iin päästy. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen että Sulo liikkui radalla ihan rennolla mielellä, ja että laukassa mentiin jopa vähän pyöreämpänäkin eikä niin jännittyneenä hirveillen kuin viime kisoissa. Tosiasia kuitenkin on että minulla on vielä paljon treenattavaa monilla osa-alueilla ennen kuin voin odottaa meneväni Sulolla kovin hienoja kouluratoja, ja kun tämä oli jo valmiiksi hyvin tiedossa niin ei tämä kisasuoritus tuottanut mitään valtavaa pettymystä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on hyvä käydä helpoissa luokissa harjoittelemassa koulukisatilannetta vaikkei kovin hyviin suorituksiin vielä pystykään. Sitten kun joskus tulevaisuudessa toivottavasti oppii ratsastamaan niin kisaaminen on jo valmiiksi tuttua ja luontevaa puuhaa.

Annelle kiitos videoinnista!

Kouluratatreeni Sulolla

Torstai-illalle tarjoutui mahdollisuus mennä ylimääräiselle tunnille harjoittelemaan Sulon kanssa tulevien kisojen koulurataa. Minähän sitten menin, vaikka tämä tarkoittikin että jouduin jättämään pilatestunnin tältä viikolta väliin. Ope ehdotti että laittaisin nyt kannukset jalkaan kun Sulo oli viimeksi niin hidas siirtymisissä, joten kokeeksi otin kannukset tällä kertaa mukaan.

Verryttely aloitettiin poikkeuksellisesti suoraan laukassa. Ajattelin tämän sopivan minulle ja Sulolle, sillä laukkahan on askellajeista ehdoton bravuurimme. Sulo kuitenkin oli kannuksille vähän turhan herkkä. Tehdessäni ensimmäistä laukannostoa en edes huomannut että kannus olisi koskenut kylkiin, mutta taisi se kuitenkin hipaista sillä Sulo lähti aika sähäkästi liikkeelle ja pinkoi laukassa vähän liian vauhdikkaasti ja jännittyneenä. Keskityin pitämään pohkeet hiljaa ja irti kyljistä jotten vain vahingossakaan hipoisi kannuksilla, mutta Sulo ei oikein rauhoittunut ja rentoutunut. Lisäksi kaiken huomion keskittäminen kannusten varomiseen johti siihen että ratsastelin etukumarassa ja täysin ilman pohjetta. Totesin että ei tästä hommasta näin tule mitään, ja päädyin pian ottamaan kannukset pois. Sulo jäi vielä jännittyneeksi, mutta nyt pystyin käyttämään pohjetta rennosti ja keskittymään istunnassa tärkeimpään eli ylävartalon ja lantion asentoon. Verryttely vasemmassa laukassa meni meiltä kannussäädön takia melko lailla ohi, ja hankalammassa oikeassa laukassa en saanut Suloa ratsastettua rennoksi ja pyöreäksi. Sulo vaikutti kovin pinkeältä, enkä ole varma johtuiko tämä vain kannusten aiheuttamasta jännittymisestä vai oliko Sulolla nyt muutenkin tällainen päivä. Pidätteitä pääsi kyllä tekemään, mutta niiden seurauksena oli yleensä lähinnä jännittymistä. Laukan jälkeen ravattiin hetki keventäen, ja tässä vaiheessa Sulo alkoi onneksi vaikuttaa hieman rentoutuneemmalta ja laskea päätä alemmas.

Kukin sai vuorollaan ratsastaa oman kouluratansa samalla kun muut työskentelivät itsenäisesti maneesin toisessa päässä. Onneksi olimme Sulon kanssa suoritusvuorossa vasta toiseksi viimeisenä ratsukkona, joten vielä jäi aikaa kasata ajatuksia ja etsiä yhteistyötä ja rentoutta paremmalle tolalle kuin mihin alkuverryttelyssä jäätiin. Aluksi meno jatkui jännittyneessä hirvimoodissa, ja kun ei vasemmassa laukassakaan löytynyt yhtään parempaa fiilistä niin luovuin jo toivosta että tänään koettaisiin yhtään kunnolla pyöreää ja rentoa hetkeä. Ehkä olikin hyvä että lakkasin yliyrittämästä ja sen sijaan mentiin jonkin aikaa vähän humputellen. Aloin keskittyä istuntaan paremmin, ja yritin löytää vatsalihaksiani ja jämäkkää keskivartaloa sekä venyttää jalkoja hevosen ympärille. Vasemmassa laukassa ympyrällä työskennellessä päästiin pikkuhiljaa oikealle vaihteelle, eli pyöreään ja letkeään liikkumiseen. Häiritsevä tekijä oli oma eteenpäin kallisteluni hevosen pyöristyessä. Sulo alkoi olla jo paljon rennomman oloinen eikä ravissakaan hirveillyt ihan niin pahasti. Säpäkkyyttä oli silti vielä yllättävänkin paljon jäljellä, sillä kun testasin keskiravia uraa pitkin keventäen niin hevonenhan lähti alta melkein lentoon (harmi vaan että selkä alhaalla).

Kouluratamme eli C-merkin ohjelma sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti. Ravissa ei tietenkään menty pyöreänä, mutta ei myöskään kohtuuttoman jännittyneenä ja pystyin tässä vaiheessa tuntia istumaan harjoitusravissa jo vähän paremmin. Alku- ja lopputervehdysten pituushalkaisijoista tuli kehuja sillä ne olivat suorat. Askeleen pidennyksessä Sulo lähti taas lentoon, mutta liike oli vähän liian kiireistä ja jännittynyttä. Ensimmäinen laukannosto oli vielä vähän epämääräisen veltto, sillä kippasin taas omaa kroppaa tyhmästi eteenpäin hidastaen näin Sulon liikettä. Toinen nostomme olikin sitten paremmin valmisteltu ja oikein napakka. Laukkaympyröillä oli hyvin aikaa työstää liikettä, ja kunhan vaan älysin pitää ulko-ohjan tasaisella tuntumalla ja istua kallistelematta niin Sulohan pyöristyi kauniisti. Kyllä tällaista laukkaa vaan kelpaisi esitellä kisaradallakin, joten siellä on syytä muistaa autuaaksitekevä ulko-ohjan tuki. Laukasta raville tultiin aina jännittyen niin ettei pyöreä muoto säilynyt. Kaikkiin siirtymisiin olisi yleisesti ottaen kaivattu vielä pientä lisäterävyyttä, mutta olivat nämä parempia kuin tiistaina. Ratsastin kuitenkin mielestäni melko täsmälliset tiet ja siirtymiset pisteisiin, ja kokonaisuutena rata ei lähtökohdat huomioon ottaen ollut ollenkaan hassumpi. Olen kyllä oikein tyytyväinen jos onnistumme kisoissa esittämään tällaisen radan melko tasaisella ja täsmällisellä raviohjelmalla sekä hienolla laukalla.

Loppuraveja keventäessä sain Sulon vielä vähän venyttämään pyöreälle kaulalle. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen että hankalan alun jälkeen onnistuin tunnin mittaan ratsastamaan Sulon pyöreämmäksi ja rennommaksi. Kisoissakin käy aivan varmasti niin että aluksi meno on hyvin jännittynyttä, mutta jos pystyn ratsastamaan samoin kuin tunnilla niin tilanteen pitäisi olla korjattavissa. Kannuksia ei näköjään kannata jalkaan laittaa, sillä rentous menee kyllä tärkeysjärjestyksessä terävien ja sähäköiden siirtymisten edelle. Tässä vaiheessa minun olisi myös tärkeää voida keskittyä lantion ja ylävartalon asentoon sen sijaan että panikoin pohkeen levottomuutta. Ei vaan pysty kaikkea korjaamaan kerralla.