Odotusten mukaiset kouluradat

Leirin jälkeen ei kauan ehtinyt kotona huokaista, sillä heti lauantaina oli ohjelmassa koulukisat Tallinmäellä. Ratsastin sekä Aasialla että Vakella C-merkin kouluohjelman. Vakella osallistumisen mielekkyys kyllä hieman mietitytti, kun en kisanalusviikolla päässyt ponilla itse ratsastamaan. Paljon en Vakelta odottanut, vaan uumoilin sen olevan kammottavan laiska ja etupainoinen. Aasian rata oli se kiinnostavampi osuus, sillä treenit ovat sen kanssa sujuneet ihan mukavastikin, vaikka toki laukassa on vielä paljon haasteita. Lähtöjärjestyksen osalta minulla oli vähän huono tuuri, sillä menin Aasian kahdesta ratsastajasta ensimmäisenä ja Vaken kolmesta ratsastajasta viimeisenä, eli juuri vähemmän optimaalisella paikalla molemmilla poneilla. Tiedä sitten, oliko tällä loppupeleissä mitään suurempaa merkitystä.

Ensin tosiaan vuorossa oli Aasia. Kisat ratsastettiin maneesissa, mutta verryttely oli ulkona. Aasia vaikutti varsin mukavalta ratsastaa heti alusta lähtien, ja se olikin ollut viime päivinä osaavissa käsissä. Ravissa mentiin ihan pyöreänä, mutta rentoutta ja pidätteeseen vastaamista olisi vielä voinut hioa. Aioin juuri alkaa laukata, kun meidät pyydettiinkin jo maneesiin, sillä edeltä oli jäänyt pois ratsukko, joka olisi startannut meidän edellämme sekä perusmerkissä että C-merkissä. Niinpä meidän piti mennä perusmerkin ainoan ratsukon seuraksi odottamaan maneesin päätyyn. Laukkasin hätäisesti yhden pääty-ympyrän, ja harmitti vähän, kun verryttelyajasta hävisi yhtäkkiä tärkeitä minuutteja ja kunnolla laukkaaminen jäi tekemättä.

Aasia oli radalla ensin hiukan jännittynyt, mutta kävimme tutkimassa tuomaripäädyn, ja kaikki oli sen jälkeen hyvin. Ravailin hetken hakien poniin vielä rentoutta, ja aloittaessani ohjelman Aasia liikkui melko pyöreänä. Koko aikaa en saanut tuntumaa säilymään, ja toiveissa olisi ollut vielä paremmin pohkeen ja ohjan välissä olevan ratsu. Alkutervehdyksessä oli pientä kiemurtelua. Teimme mielestäni ihan asiallisen askeleen pidennyksen, mutta tässä kuulemma tahti kiihtyi liikaa. Siirtymiset ravin ja käynnin välillä sen sijaan onnistuivat pehmeästi. Sitten olikin jo laukannoston vuoro, ja pelkäsin ohjelman leviävän hyvän alun jälkeen tähän. Aasia nosti laukan topakasti, ja laukkaympyröillä se tuntui vähän kiikuttavan. Onneksi laukka pysyi yllä, mutta meno oli vähän liian kiireistä. Laukasta raviin siirtyminen tuli oikeaan pisteeseen, mutta sen jälkeen Aasia juoksi jonkun matkaa kiireisenä. Täyskaartoon sain jo ravin rauhoitettua, ja sitten esitimme ihan kauniin pätkän ravissa sekä käynnissä. Toinen laukannosto ja laukkaympyrät olivat jo rennompia. Tuudittauduin siihen, että laukka pysyisi nyt itsestään yllä, enkä ollut tarkkana, kun tulimme laukassa kulmaan ja siitä pitkälle sivulle. Varoittamatta Aasia sitten pudottikin laukan pois niin kuin se vasemmassa laukassa usein tekee, joten siirtyminen raviin ja sen jälkeinen raviosuus menivät tietysti höpöksi. Täyskaarron aikanakin olivat pasmat vielä vähän sekaisin. Sitten oli onneksi aikaa rauhoittaa tilanne uraa pitkin ravaten. Pysähdykseen kentän keskelle tultiin vastustaen, mutta lopputervehdyslinjasta sain tsempattua hyvin suoran, ja tässä myös pysähdys onnistui paremmin.

Radassa oli monia hyviä kohtia, mutta ne kiirehtimisen sotkemat kohdat vähän harmittivat. Ei tämä huono ollut, mutta jäi kuitenkin vähän alisuorittamisen maku. Etenkin laukasta raviin putoaminen oli harmillinen, koska en vaan ollut tässä kohdassa tarpeeksi valppaana. Sekin otti päähän, etten muistanut keskittyä nojaamaan taakse. Radalla vaan tapahtui niin paljon, etten muistanut ajatella istuntaa. Hetkittäin varsinkin ravissa Aasia rentoutui ja tasoittui tosi kivasti, joten kyllä tämä tuntui erittäin kehityskelpoiselta menolta. Ihan parasta osaamistamme ei mielestäni radalla näytetty, mutta ainahan valmennuksissa menee paremmin kuin kisoissa. Paremmin meni nyt kuin viime kerralla ensimmäisissä yhteisissä koulukisoissamme. Tuntuma pysyi tällä kertaa tasaisempana, vaikka toki siinä olisi vielä parannettavaa. Istunnalla olisi päästävä paremmin tasapainottamaan etenkin laukkaa sekä tekemään pidätteitä. Tulos oli ihan asiallinen 63,333%, ja jäimme lopulta sijoituksesta hyvin niukasti. Ilman sitä rikkoa laukasta raville olisi tainnut ruusuke tulla. Ensi kerralla tsemppaan sitten vielä lisää.

Aasian radan jälkeen päätin, että Vaken kanssa en sitten alisuorita vaan teen ihan kaikkeni ratsastaakseni hyvän radan. Vake oli ollut edeltävillä ratsastajilla aika laiska, niin kuin se koulukisoissa aina on. Lähdin yrittämään mahdottomalta tuntuvaa tehtävää, eli Vaken herättelyä liikkeelle ja reagoimaan pohkeeseen. Leiriltä oli tarttunut ratsastukseen kenties uudenlaista napakkuutta, ja aluksi tämä tuntuikin tehoavan. Aloitin verryttelyn herkistäen Vakea pohkeelle, eli en välittänyt muusta kuin siitä, että poni reagoi kunnolla eteen. Jos ei lähtenyt pohkeesta niin heti tuli muistutus raipalla. Sain Vaken säikäytettyä liikkeelle jo parilla oikea-aikaisella raipan napautuksella, eikä todellakaan mennyt kauan kun se alkoi lähteä pohkeesta eteen. Siinäpä oli vaan se kääntöpuoli, että Vake kävi suorastaan hätäiseksi eikä rentoutunut. Pohkeesta se lähti eteen, mutta kipittäen ja poissa tuntumalta. Paneuduin seuraavaksi ratsastamaan poniin notkeutta ja rentoutta, ja oli meillä verryttelyssä hetkellinen huippukohta, jolloin Vake sekä taipui ja tuli pyöreäksi että liikkui aktiivisesti. Pari minuuttia oli mukava ryhti, mutta sitten taas lösähdettiin. Vake oli joko rennompi, mutta samalla hidas, tai pohkeeseen reagoiva, mutta jähmeästi kipittävä. Voi olla, että yritykseni herätellä Vake napakasti liikkeelle olivat jopa vähän liikaa ponille, ja rentous pääsi siksi katoamaan. Kun ei ollut pyöreyttä, niin pidemmän päälle myös liike kuoli vyöryessään etuosan päälle. Ehkä verryttely vaan oli liian lyhyt aika ratkaista koko ongelmavyyhteä, sillä Vake oli lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin pehmeä, motivoitunut ja vastaanottavainen.

Kun en ollut saanut Vakea ratsastettua kunnolla pyöreäksi ja samalla pohkeen eteen, niin kyllähän se sinne radalle hyytyi. Kävi juuri niin kuin olin odottanut, eli poni oli kauhean tahmea ja hidas. Vaikka verryttelyssä olin saanut Vake jopa kiireiseksi ja hätäiseksi, käpertyi se radalla normaaliin suojakuoreensa eli hidasteluun. Sepä oli sitten siinä. Ratsastin ohjelman tyynesti läpi, vaikka koko ajan sai puskea eteen ja laukassa jo vähän pamautinkin pohkeella kun ei mitään reaktiota kuulunut. Ei rikkoja, mutta olipa kovin tahmeaa mönkimistä. Ohjelman lopulla ravatessa Vake tuntui jo vähän kevyemmältä edestä ja alkoi hieman pyöristyäkin, mutta kunnolla tuntumalle tuleminen olisi vaatinut paljon enemmän liikettä takaa. Sain tehtyä tehtävät melko täsmällisesti, mikä oli ehkä ratamme ainoa ansio.

Olin harmissani, mutta en varsinaisesti pettynyt. Tällaista olin Vakelta odottanut, kun emme olleet edes treenanneet yhdessä koulua yli kahteen viikkoon ja olihan tämä tosiaan Vakelle jo päivän kolmas koulurata putkeen. Näistä lähtökohdista ei voi ehkä vaatia, että Vake olisi yhtäkkiä hirmuisen notkea, lennokas, innokas ja hyvin avuilla liikkuva kouluratsu. En tiedä, olisiko joku toinen lähestymistapa verryttelyssä ollut toimivampi, esimerkiksi ensin pyöreyden ja rentouden hakeminen ja sitten kunnolla liikkeelle herättely. Vaan eipä lyhyessä kisaverryttelyssä ihmeisiin pysty, eli kyllä onnistunut koulurata jopa helppo C -tasolla vaatii taustalleen pitkäjänteisemmän hevosen valmistelun, etenkin ottaen huomioon Vaken kouluratsuominaisuudet tai pikemminkin niiden puutteen. Silti jäi tästäkin radasta vähän alisuorittamisen fiilis, koska onhan me hyvänen aika paljon paremminkin Vaken kanssa menty. Tulos oli 60,833%, jota ei varsinaisesti tarvitse hävetä, mutta eipä tämä mikään mielekäs kisasuoritus ollut kenenkään kannalta. Ensi kerralla toivottavasti paremmin molempien ponien kanssa.

Videoista kiitokset Eevalle ja Annelle!