tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tukkoinen takaosa

Tiistaina kävin ratsastamassa Vakella itsenäisesti. Koska viime viikolla olimme menneet kaksi hyvää koulutreeniä, odotin Vaken olevan tänään kohtuullisen notkea ja hyvä ratsastaa. Vaan vielä mitä, ponihan oli pikemminkin todella jähmeä. Ravi tuntui alussa kovalta ja jopa tahdittomalta, ja ennen kaikkea se ei edennyt minnekään. Mietin jo vähän, oliko liike puhdastakaan, mutta onneksi ope kävi kentän laidalla ja totesi, ettei Vake kuitenkaan epäpuhdas ollut. Takaosa vaan tuntui aivan kuolleelta, ja askel oli lyhyttä.

Toivoin laukkaverryttelyn auttavan liikkeen irrottamisessa. Vasen laukka pyöri selvästi oikeaa huonommin, mikä oli yhtenevää sen kanssa, että vasen takajalka tuntui ravissakin olevan huonoiten toimiva osa. Varsinkin jos yritin lyhentää ja kasata laukkaa meni se nelitahtiseksi mökellykseksi. Paras ideani oli kevyessä istunnassa laukkailu, ja tällöin vasen laukka lähtikin rullaamaan huomattavasti paremmin ja rennommin. Oikeassa laukassa koetin ratsastaa ympyrällä hieman samaa lyhennys- ja pidennystehtävää kuin Artsin tunnilla, mutta tätä häiritsi Vaken pyrkimys liirata lapa edellä ulos ympyrältä.

Ehdin ratsastuksen aikana kokeilla useita tuttuja tehtäviä, eli pelkkään tasaiseen ympyröiden pyörittelyyn en onneksi jumittunut. Huono takaosan toiminta häiritsi kovasti, ja yritin parhaani mukaan jumpata ja työstää Vakea paremmaksi. Tänään ei kyllä mitään tullut ilmaiseksi, vaan poni oli todella tukkoisan ja nahkean oloinen. Yksi onnistuneemmista kokeiluistani oli ympyrätyöskentely ravissa vaihdellen myötä- ja vasta-asetuksen välillä. Asetukset saivat Vaken mukavasti notkistumaan ja pyöreälle niskalle. Aivan kunnolliselle, kevyelle tuntumalle tuleminen olisi kuitenkin vaatinut enemmän aktiivisuutta takaosasta. Ravi oli edelleen hidasta ja lyhyttä, joten pyöreydestä ja näennäisestä notkeudesta huolimatta oli edelleen melko työlästä. Ratsastin asetusten lomassa myös jonkin verran temponvaihteluita ravissa, eli lyhensin ja kokosin ja ratsastin tästä taas ravia eteen. Lyhentäminen kyllä onnistui, mutta eteen Vake lähti nihkeästi eikä askel kovinkaan paljon venynyt.

Lopulta keksin herätellä vasenta takasta töihin ratsastamalla pohkeenväistöjä. Työskentelin hetken aikaa kuviolla, jossa käänsin lyhyeltä sivulta pituushalkaisijalle, väistätin kohti uraa ja tein väistön jälkeen voltin ennen seuraavaa päätyä, josta tehtävä alkoi alusta. Tässä vaiheessa Vake oli vertynyt sen verran, että lähti ravissa väistämään vasenta pohjetta yllättävänkin kuuliaisesti. Väistöhän sitten teki kuin tekikin tehtävänsä, ja vasen takanen alkoi toimia paremmin. Ravi parani väistöjen parissa työskennellessä todella paljon ja oli lopulta jo paljon letkeämmän ja pehmeämmän oloista, "normaalilta" ravilta tuntuvaa. Symmetrian vuoksi tein toki parit väistöt myös oikealla pohkeella, mutta pääpaino oli vasemmalla pohkeella väistättämisellä. Työskentely päättyi kevyessä ravissa loppuverryttelyyn, ja jos ei tänään voinut olla muuhun tyytyväinen, niin sentään edes ravissa tapahtuneeseen muutokseen. Ei Vake tietysti vieläkään kauhonut menemään kovin lennokkaasti ja irtonaisesti, mutta takaosa oli jo mukana liikkeessä ja askelta pystyi jo venyttämään hieman minitöpötystä pidemmäksi. Liikkumisessa oli nyt paremmin letkeyttä, joustoa ja rentoutta, vaikka kovin ryhdikäs ja kevyt ei Vake ollut edelleenkään.

Jäi kyllä mietityttämään, miten Vaken liikkuminen oli nyt näin kehnoa. Jotenkin jumissa se kyllä on. Onneksi sentään löytyi oikea työkalu ongelmaan eli pohkeenväistöt. Aivan turhaan yritin ensin muita taikatemppuja, sillä kyllä väistöt olivat tässä tilanteessa paras mahdollinen tehtävä. Oma ratsastuskin tuntui tänään huonolta, mutta en sentään antanut täysin periksi vaan hain ratkaisuja liikkumisen parantamiseen. Vaken nihkeillessä en vaan osaa istua napakasti, ja ratsastan ehdottomasti liikaa kädellä yrittäessäni "notkistella" jähmeästi liikkuvaa ponia. Toisaalta pohkeella ei missään nimessä pidä ajaa Vakea liian kiireiseksi ja pois tahdista, sen olen sentään jo oppinut. Kun takaosa ei toimi ja paino makaa etuosalla, saa liika eteen painostaminen askeleen vain jännittyneeksi ja entistä lyhyemmäksi. Tilanne on aivan toinen niillä tahmatassuilla, joilla liikekapasiteettia riittää ja joiden kaikki ongelmat ratkeavat napakalla moottorin käynnistelyllä eli raivoisalla liikkeelle patistelulla. Vakelta sen sijaan pidempää ja isompaa ravia voi pyytää vasta sitten, kun ponia on saanut hieman pois etuosansa päältä ja lavoistaan ja takaosastaan irtonaisemmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti