Kolmannen leiripäivän koulutunnille sain vanhan tutun Ein Lucindan eli Cindan. Oli kiva päästä Cindan kyytiin myös tällä leirillä, sillä viime vuonna tykkäsin siitä kovasti. Cinda oli edeltävän viikon ollut lomalla ja lihotuskuurilla, ja nyt poni otettiin kokeeksi taas tunnille mahdollisimman kevyelle ratsastajalle. Odotin siis Cindan olevan ainakin jossain määrin jäykkä.
Aluksi ravailimme muutaman kierroksen sen enempää hevoselta pyytämättä, ja sen jälkeen alkoi taivuttelu ja työstäminen. Cinda oli alussa kovin nihkeä liikkumaan eteenpäin, ja selvää oli, että tästä seikasta johtui myös pystypäisyys ja tuntuman epätasaisuus. Periaatteessa kyllä tiesin aiemmasta kokemuksesta, että Cinda alkaisi toimia siinä vaiheessa, kun sen saisi liikkumaan ihan oikeasti pohkeesta eteenpäin. Ideana niin yksinkertainen, mutta toteutus on tietysti vaikeampaa. Ainakaan en erehtynyt luulemaan, että ohjalla värkkäämällä olisi voinut saada ihmeitä aikaan. Nyt tarvittiin siis pohkeita, pohkeita, pohkeita. Valitettavasti en kyennyt pitämään jalkaa rentona ja pitkänä kylkeä vasten, vaan polvi ja kantapää pääsivät nousemaan pohjetta käyttäessä. Näin ei pohkeessa ollut ihan oikeanlaista tehoa. Kun olin aikani patistellut Cindaa eteenpäin alkoi se jo vähän nyökätä niskastaan, mutta epätasaista oli vielä meno eikä lähellekään tarpeeksi energistä.
Laukkaverryttelyssä sain ensin laukata reippaammin kevyessä istunnassa, jotta saatiin Cindan liikettä vähän auki. Vieläkin oli vähän tahkeaa, mutta laukkaamisen myötä poni alkoi selvästi vetreytyä. Kun pääsin istumaan takaisin perusistuntaan tuli laukasta jo vähän pyöreämpääkin, mutta takajalkojen aktiivisuus ei tuntunut aivan riittävältä ja tuntuma oli helposti tyhjä. Laukassa kippuroin ylävartalo lysyssä, vaikka tietenkin pystympi ja jämäkämpi asento olisi edesauttanut laukan pyörittämistä. Ope kehottikin ratsastamaan laukkaa tehokkaammin istunnalla eteen sekä avaamaan omaa rintakehää, ja kyllä istunnan ryhdistäminen teki laukkaamisesta jotenkin napakampaa. Cindan laukka oli oikein mukavaa, tasapainoista ja muovautuvaa, ja sain laukassa ratsastettua ponin tässä vaiheessa paremmin tuntumaa kohti kuin ravissa.
Jatkoimme hommia harjoitusravissa hetken aikaa ympyrällä, ja keskityimme kääntämään etuosaa ulkoavuilla. Vähän epätasaista oli edelleen. Ope kehotti pitämään ohjastuntuman tasaisena Cindan epätasaisuudesta huolimatta, ja vastaankin sai ohjasta pitää jos ei poni lähtenyt asettumaan ja myötäämään niskasta. Pohkeesta tuntumaa kohti -ajatuksella Cinda loksahteli niskasta pyöreäksi hetkittäin, joten pikkuhiljaa alkoi tulla jo ihan kivoja pätkiä, mutta jos ravi vähänkään sammui palasi Cinda hirvimoodiin. Ope muistutteli kantamaan kädet, ja sain ohjeeksi myös myödätä ravia kropallani enemmän ylös ja alas kuin eteen ja taakse.
Tunnin tehtäviin kuului myös radan poikki ratsastamista kahden puomin välistä sekä neliöllä ratsastusta katkaisten kenttää molemmista päädystä. Tavoitteena oli suoruus ja kuuliaisuus ulkopohkeelle sekä tarkka kulmien ratsastus. Sain Cindan kääntymään pitkältä sivulta kentän poikki ihan asiallisesti asettuen ja pyöreänä ravaten, mutta kulma uralle palatessa oli vaikeampi. Tässä tuppasi tulemaan jännittymistä ja sisälle kaatumista. Kaiken tämän ohella piti myös edelleen muistaa ratsastaa ravia eteen eikä unohtua hissuttelemaan riittämätöntä mummohölkkää.
Ratsastimme lopuksi vielä kuviota, jossa pitkältä sivulta nostettiin vasen laukka, tehtiin laukassa päätyyn iso voltti ja palattiin pitkälle sivulle tullessa raviin. Ravissa puolestaan tuli aloittaa välittömästi laukan jälkeen pohkeenväistö uraa pitkin. Cindan meno, tai ehkä pikemminkin kuskin meno, parani koko ajan. Poni liikkui jo melko tasaisesti pyöreänä, mutta tavoittelin vielä vähän parempaa tuntumaa. Ope vihjaisi, että pohjetta lisää niin vielä paranee. Voltilla tuli aika mukavan tuntuista laukkaa takajalkojen päällä, ja muoto säilyi tuntuman tyhjyydestä huolimatta pyöreänä. Pohkeella ratsastaen myös laukassa löytyi vähän enemmän painetta tuntumaan. Laukan pyöriessä paremmin onnistuin istumaan vähän pystymmässä enkä enää niin pahasti kippuroinut ylävartalo lysyssä kuin aiempien laukkojen aikana
Lopuksi ravasimme vielä hetken uraa pitkin rentoutuen, ja Cinda kulki nyt tosi mukavasti. Moottori oli käynnistynyt, ja sen myötä muoto ja tuntuma pysyivät tasaisina. Ihanan kevyttä ja pehmeää! Vähän samanlaisia fiiliksiä olen päässyt kokemaan Pallen selässä. Olin aivan oikeilla jäljillä siinä, että Cinda piti vain ratsastaa liikkumaan oikeasti eteen, ja sitähän se opekin tolkutti läpi tunnin. Toteutus vaan on vähän vaikeampaa, kun poni ei oikein reagoi ja on epätasainen kirahvi edestä. Minulle tekee kyllä erittäin hyvää mennä tämän tyyppisillä ratsuilla, joiden tasoittuminen vaatii paljon pohjetta ja eteenratsastusta myös istunnalla. Lantiota eteen, vatsalihakset käyttöön, tasainen tuntuma ja pohkeet ympäri, siinä on toimiva resepti monen hevosen ratsastamisen. Cindan kanssa palkintona vaan oli aivan erityisen mukavaa menoa. Kyllä tässä on Einolasta ehdoton suosikkini koulutunneille!
Aluksi ravailimme muutaman kierroksen sen enempää hevoselta pyytämättä, ja sen jälkeen alkoi taivuttelu ja työstäminen. Cinda oli alussa kovin nihkeä liikkumaan eteenpäin, ja selvää oli, että tästä seikasta johtui myös pystypäisyys ja tuntuman epätasaisuus. Periaatteessa kyllä tiesin aiemmasta kokemuksesta, että Cinda alkaisi toimia siinä vaiheessa, kun sen saisi liikkumaan ihan oikeasti pohkeesta eteenpäin. Ideana niin yksinkertainen, mutta toteutus on tietysti vaikeampaa. Ainakaan en erehtynyt luulemaan, että ohjalla värkkäämällä olisi voinut saada ihmeitä aikaan. Nyt tarvittiin siis pohkeita, pohkeita, pohkeita. Valitettavasti en kyennyt pitämään jalkaa rentona ja pitkänä kylkeä vasten, vaan polvi ja kantapää pääsivät nousemaan pohjetta käyttäessä. Näin ei pohkeessa ollut ihan oikeanlaista tehoa. Kun olin aikani patistellut Cindaa eteenpäin alkoi se jo vähän nyökätä niskastaan, mutta epätasaista oli vielä meno eikä lähellekään tarpeeksi energistä.
Laukkaverryttelyssä sain ensin laukata reippaammin kevyessä istunnassa, jotta saatiin Cindan liikettä vähän auki. Vieläkin oli vähän tahkeaa, mutta laukkaamisen myötä poni alkoi selvästi vetreytyä. Kun pääsin istumaan takaisin perusistuntaan tuli laukasta jo vähän pyöreämpääkin, mutta takajalkojen aktiivisuus ei tuntunut aivan riittävältä ja tuntuma oli helposti tyhjä. Laukassa kippuroin ylävartalo lysyssä, vaikka tietenkin pystympi ja jämäkämpi asento olisi edesauttanut laukan pyörittämistä. Ope kehottikin ratsastamaan laukkaa tehokkaammin istunnalla eteen sekä avaamaan omaa rintakehää, ja kyllä istunnan ryhdistäminen teki laukkaamisesta jotenkin napakampaa. Cindan laukka oli oikein mukavaa, tasapainoista ja muovautuvaa, ja sain laukassa ratsastettua ponin tässä vaiheessa paremmin tuntumaa kohti kuin ravissa.
Jatkoimme hommia harjoitusravissa hetken aikaa ympyrällä, ja keskityimme kääntämään etuosaa ulkoavuilla. Vähän epätasaista oli edelleen. Ope kehotti pitämään ohjastuntuman tasaisena Cindan epätasaisuudesta huolimatta, ja vastaankin sai ohjasta pitää jos ei poni lähtenyt asettumaan ja myötäämään niskasta. Pohkeesta tuntumaa kohti -ajatuksella Cinda loksahteli niskasta pyöreäksi hetkittäin, joten pikkuhiljaa alkoi tulla jo ihan kivoja pätkiä, mutta jos ravi vähänkään sammui palasi Cinda hirvimoodiin. Ope muistutteli kantamaan kädet, ja sain ohjeeksi myös myödätä ravia kropallani enemmän ylös ja alas kuin eteen ja taakse.
Tunnin tehtäviin kuului myös radan poikki ratsastamista kahden puomin välistä sekä neliöllä ratsastusta katkaisten kenttää molemmista päädystä. Tavoitteena oli suoruus ja kuuliaisuus ulkopohkeelle sekä tarkka kulmien ratsastus. Sain Cindan kääntymään pitkältä sivulta kentän poikki ihan asiallisesti asettuen ja pyöreänä ravaten, mutta kulma uralle palatessa oli vaikeampi. Tässä tuppasi tulemaan jännittymistä ja sisälle kaatumista. Kaiken tämän ohella piti myös edelleen muistaa ratsastaa ravia eteen eikä unohtua hissuttelemaan riittämätöntä mummohölkkää.
Ratsastimme lopuksi vielä kuviota, jossa pitkältä sivulta nostettiin vasen laukka, tehtiin laukassa päätyyn iso voltti ja palattiin pitkälle sivulle tullessa raviin. Ravissa puolestaan tuli aloittaa välittömästi laukan jälkeen pohkeenväistö uraa pitkin. Cindan meno, tai ehkä pikemminkin kuskin meno, parani koko ajan. Poni liikkui jo melko tasaisesti pyöreänä, mutta tavoittelin vielä vähän parempaa tuntumaa. Ope vihjaisi, että pohjetta lisää niin vielä paranee. Voltilla tuli aika mukavan tuntuista laukkaa takajalkojen päällä, ja muoto säilyi tuntuman tyhjyydestä huolimatta pyöreänä. Pohkeella ratsastaen myös laukassa löytyi vähän enemmän painetta tuntumaan. Laukan pyöriessä paremmin onnistuin istumaan vähän pystymmässä enkä enää niin pahasti kippuroinut ylävartalo lysyssä kuin aiempien laukkojen aikana
Lopuksi ravasimme vielä hetken uraa pitkin rentoutuen, ja Cinda kulki nyt tosi mukavasti. Moottori oli käynnistynyt, ja sen myötä muoto ja tuntuma pysyivät tasaisina. Ihanan kevyttä ja pehmeää! Vähän samanlaisia fiiliksiä olen päässyt kokemaan Pallen selässä. Olin aivan oikeilla jäljillä siinä, että Cinda piti vain ratsastaa liikkumaan oikeasti eteen, ja sitähän se opekin tolkutti läpi tunnin. Toteutus vaan on vähän vaikeampaa, kun poni ei oikein reagoi ja on epätasainen kirahvi edestä. Minulle tekee kyllä erittäin hyvää mennä tämän tyyppisillä ratsuilla, joiden tasoittuminen vaatii paljon pohjetta ja eteenratsastusta myös istunnalla. Lantiota eteen, vatsalihakset käyttöön, tasainen tuntuma ja pohkeet ympäri, siinä on toimiva resepti monen hevosen ratsastamisen. Cindan kanssa palkintona vaan oli aivan erityisen mukavaa menoa. Kyllä tässä on Einolasta ehdoton suosikkini koulutunneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti