Kurssin päätös rataharjoituksella

Kolmen päivän koulukurssimme päättyi rataharjoitukseen, jossa siis suoritimme FEI:n Lasten esiohjelma B:n. Tämä on ehdottomasti vaikein ohjelma, mitä olemme Vaken kanssa menneet, mutta oli meillä sentään taustalla kolme päivää onnistunutta treeniä. Radan sai myös ratsastaa raippa kädessä, mikä oli minulle suuri helpotus. Koska olimme ratsastaneet jo aamulla, oli verryttely rataa varten tarkoituksenmukaista ratsastaa mahdollisimman lyhyenä. Enintään 15 minuuttia oli ohjeellinen verkka-aika. Saimme kukin tarkat lähtöajat, joten verryttely oli ainakin helppo ajoittaa. Minun ja Vaken osalle lankesi kisojen viimeinen lähtövuoro.

Verryttelyssä ratsastin ensin maneesissa kevyttä ravia sekä hieman oikeaa laukkaa. Vinkkinä oli ollut säästellä hevosen parasta vireystilaa itse suoritukseen, eikä kaivaa kaikkein hienointa tekemistä esille vielä verryttelyssä. Siinäpä hienosäädettävää! Vake oli verryttelyssä vähän tahmean oloinen, ja yritin välttää pohkeella puskemista. Pyöreää ja melko rentoa menoa, mutta energiaa olisi ollut suotavaa olla enemmän. Ennen pitkää saimmekin siirtyä ulos ja kisaradalle, missä sain vielä halutessani valmistautua muutaman minuutin. Vasemman laukan verryttely jäi ulkona suoritettavaksi, ja koetin hakea laukkaan sekä pyöreyttä että energiaa. Onneksi oli se raippa, jolla saattoi hipsiä aktiivisuutta takajalkoihin. Laukkailun jälkeen olikin jo korkea aika aloittaa rata. Vake ei tuntunut niin hyvältä ja energiseltä kuin olisin toivonut, mutta näillä mentiin.

Yritin ratsastaa suoran ja tarkan alkutervehdyslinjan, mutta en tässä aivan onnistunut. En osunut aivan täsmälleen linjalle, ja varsinkin pysähdyksessä Vaken etuosa kenotti oikealla. Seuraavana vuorossa olevat S-kiemurat tsemppasin sitten tarkemmin, ja joko tuurilla tai taidolla onnistuin ratsastamaan näihin oikein täsmälliset tiet. Vake ravasi pyöreänä ja taipui melko notkeasti, mutta edelleen haikailin parempaa pyrkimystä eteenpäin. Onneksi ravi näytti loppujen lopuksi letkeämmältä kuin miltä se tuntui. Kiemuroiden jälkeisellä lyhyellä sivulla Vake ravasi melko ryhdikkäänä, ja sain sen valmisteltua askeleen pidennykseen asiallisesti. Keskityin siirtymisiin, ja ratsastin eteen maltillisesti tahdin ja tuntuman säilyttäen. Tämä osoittautuikin oikeaksi taktiikaksi, vaikkei pidennyksestä tietenkään tullut mitenkään lennokasta.

Valitettavasti raviohjelma päättyi siihen, ja vuorossa olivat kammoksumani laukkaosuudet. Vake nousikin laukassa pois kuolaimelta, eli en saanut laukkaa riittävän aktiiviseksi ja tuntumalle vaikka hipsuttelin raipalla lisää liikettä takaosaan. Laukkaympyrä onnistui reitin puolesta ihan hyvin, ja ohjia myödätessä Vake säilytti saman laukan. Sitten vuorossa olivat täyskaarto ja vastalaukka. Yritin saada laukkaan tarpeeksi energiaa alle, mutta hyydyimme jo siinä vaiheessa, kun Vake ei kääntynyt kunnolla vaan täyskaarto venähti liian laajaksi. Varsin pian Vake potkaisi puolikkaan vaihdon, mutta onni onnettomuudessa oli se, että rikko tapahtui näin aikaisessa vaiheessa. Ehdin korjata oikean laukan takaisin ennen uralle tuloa, ja sain sen nipin napin säilytettyäkin, joten ala-arvoinen numero tuli vain yhdestä arvostelukohdasta, kun uralla sekä siirtymisessä meillä oli se laukka kuin pitikin. Vastalaukka siis meni odotetusti rikki, mutta selvittiinpä siitä sentään minimaalisella vahingolla.

Vasemmassa laukassa saatoin hengittää vähän vapaammin, ja yritin istua pystyssä ja hiljaa. Vake oli edelleen hieman tahmea ja poissa kuolaimelta, mutta puksutimme kuviot läpi ilman rikkoja. Vastalaukan osalta tuli jopa kehuja hyvästä tahdista. Raviin siirtymisen jälkeen olin liian herpaantunut enkä saanut esitettyä niin kaunista ravipätkää kuin olisin halunnut. Käyntiosuudelle tullessa tapahtui sama kuin aamulla tunnilla, eli Vake nukahti ja nousi pois tuntumalta. Tiesin mitä tehdä, eli hain pyöreyden takaisin ulko-ohjan avulla, ja pääsin esittämään lävistäjällä pyöreää keskikäyntiä kohti tuntumaa. Idea oli aivan oikea, ja Vake askelsi yllättäen varsin hyvällä aktiivisuudella. Raviin tultiin taas mukavan pyöreänä, mutta lopputervehdyslinjalle en taaskaan osunut aivan nappiin, ja huomasin sen kyllä itsekin. Muistin sentään vähän hymyillä tuomarille.

Rata ei ollut mikään täyskatastrofi, enkä ollut pettynyt, mutta vaisultahan tämä tuntui siihen verrattuna, miten hyvin Vake oli aikaisempina kurssipäivinä liikkunut. En siis ollut erityisen tyytyväinenkään. Pidin kuitenkin mielessä sen, että kouluradalla pystyy harvemmin sitä kaikkein parastaan esittämään, ja Vake taisi myös olla jo hieman väsynyt tehokkaiden kolmen päivän jälkeen. Siihen nähden tämä oli ihan kelvollinen suoriutuminen. Pisteiksi odotin jotain 57-58% luokkaa. Pian kuitenkin sain arvostelupaperin käsiini, ja hämmästyin tuloksen ollessa huima 64,166%! Todellakin siis näytti paremmalta kuin tuntui, vaikka toki tässä käytettiin ystävällistä 1-tason arvosteluskaalaa. Sijoitukseni epävirallisessa kurssikisassa oli neljäs voittajan saadessa reilut 65%.

Pöytäkirja

Arvostelupöytäkirjan lisäksi saimme Artsilta vielä suullisen palautteen radasta. Sain kehuja erityisen hienoista S-kiemuroista, joilla tiet olivat osuneet ihan nappiin. Numeroiksi näistä tulikin 7 ensimmäisestä ja peräti 7,5 toisesta kiemurasta. Raviohjelma oli sangen kelpoa menoa, mutta laukassa tietenkin on vielä enemmän tehtävää, jotta se sujuisi yhtä lailla pyöreänä. Käynnin hoidimme tällä kertaa hienosti, ja keskikäyntilävistäjästä tuli seiska. Yliastunta ei ole kovin suurta, mutta riittävää, ja käynnissä oli sopivasti aktiivisuutta ja pyöreyttä. "Helppo" korjattava asia olisi pituushalkaisijalinjojen tarkkuus. Tällä kertaa molemmat keskilinjat menivät vähän mönkään, vaikka yritin muka tähdätä ne tarkasti suoraan. Tätä vaan pitää harjoitella vielä lisää, jottei asia ole tuurin varassa. Oikea vastalaukka on ja pysyy vaikeana, mutta tällä kertaa siitä selvittiin aika pienellä rikolla ja pisteiden menetyksellä eli yhdellä nelosella, kun sain oikean laukan nostettua saman tien takaisin. Loppujen lopuksi olinkin kai rataan ihan tyytyväinen, sillä olihan siinä paljonkin hyvää ravi- ja käyntiohjelmien osalta. Verrattuna aikaisempaan suoritustasoomme tämä ei ollut ollenkaan hullumpi suoritus, vaan jopa hyvä.

Kokonaisuudessaan kurssi onnistui suorastaan yli odotusten. Minut saatiin ratsastamaan paremmin, ja sain Vaken toimimaan paremmin kuin olisin osannut odottaakaan. Kurssin jälkipuoliskolla tapahtui pieni hyytyminen, vaikka tunnit olikin suunniteltu siten, että hevoset jaksaisivat kaksi treenikertaa päivässä. Parhaimmillaan Vake kuitenkin oli tämän viikon aikana todella hyvä. Käteen jäi myös monta hyvää työkalua ja periaatetta parantaa ponin liikkumista ja ratsastettavuutta, sekä parempaa ymmärrystä siitä, miten mikäkin asia vaikuttaa ja miksi mitäkin tehdään. Lopuksi ratsastetulla kouluradallakin melkeinpä ylitimme itsemme, sillä en olisi etukäteen uskonut meneväni Vakella FEI:n helppoa B:tä reilusti yli 60% tuloksella. Kyllä kolmen päivän aikana ehti hyvän valmentajan opissa tapahtua varsin mukavaa edistystä!