Torstai alkoi "leirin kohokohdalla" eli isojen esteiden tunnilla, jonka pystyimme onneksi hyppäämään ulkona sateen tauottua ja kentän kuivuttua paikoin jo ihan hyväksi. Isoille esteille halusin Harrin tai Myrän, ja päädyin lopulta Myrän satulaan. Viime vuonna isot esteet tuli hypättyä Harrilla, joten olipahan ainakin eri hevonen tällä kertaa. Myrän kanssa eiliset hyppelyt sujuivat mukavasti, joten sen kanssa oli hyvä jatkaa.
Verryttelyssä Myrä oli kovin hidas pohkeelle. Raipalla sain patisteltua sitä jonkin verran eteen, mutta laukan kokoamisesta ja lyhentämisestä ei paljon voinut haaveilla. Sinänsä laukka kyllä eteni, mutta hevonen ei ollut nopea pohkeelle. Laukassa saimme tehdä muutamat vaihdot lävistäjillä, ja näissä Myrä oli aivan haka. Vaihdot onnistuivat askeleessa ja täsmällisesti pyynnöstä. Vaihtojen yleisohjeena oli väistättää vanhan laukan ulkopohkeella hieman sivuun ennen vaihtoavun antamista.
Ratsastimme ensin kavalettipuomin yli muutaman kerran, ja sitten hyppäsimme pystyä, jonka molemmin puolin oli apupuomit. Tähän haluttiin mahdollisimman pyöreitä hyppyjä ja koko kroppa käyttöön hevoselta. Myrä tuli ihan reippaasti esteelle, mutta ajautui vasenta reunaa kohti. Edelleen pohje olisi saanut olla ponnistuksessa napakammin mukana, jotta hypyistä olisi tullut vielä pyöreämpiä. Seuraavaksi mukaan lisättiin hyppy lainelankkuesteelle, jolta tuli kuuden laukan kaareva linja samalle apupuomipystylle. Myrä tuli linjalle ihan reippaasti, mutta ainakin kertaalleen otimme kuuden laukan kaarelle seitsemännenkin askeleen kun ratsastin tien liian laajana. Myös laukan vaihtuminen lainelankulla vääräksi jarrutti kaarteen sujuvuutta. Pystylle tuli kuitenkin ihan sujuvia hyppyjä myös esteen noustua korkeammaksi. Loppukorkeus oli arviolta metrin paikkeilla, ja Myrä meni kevyesti yli.
Seuraava kahden esteen pätkä sisälsi lainelankun toisesta suunnasta sekä pitkän lähestymisen muuripystylle. Myrää piti edelleenkin aika lailla herätellä liikkeelle. Laukka periaatteessa eteni ihan hyvin, mutta esteelle ei ollut tarpeeksi imua. Muuripystylle ei askel tahtonut sopia, vaan mentiin aina vähän lähelle. Kun estettä nostettiin noin ysikymppiin eikä askel edelleenkään osunut nappiin, rupesi Myrä kiemurtamaan ja puski kertaalleen esteen ohi vasemmalta. Tämän jälkeen ratsastin esteelle valppaammin, ja varmistelin pohkeella ja raipalla jos Myrä alkoi hidastella. Pientä yliratsastamistakin taisi kiellon jälkeen olla, mutta siitä ei tullut sanomista.
Sitten siirryimme hyppäämään lävistäjällä olevaa okseria. Tämä oli The Este, jota nostettiin joka kierroksella. Alle hypättiin aina lainelankkueste rytmin löytämiseksi. Aloituskorkeus okserilla oli 80 senttiä, seuraavalla kierroksella 95 senttiä ja kolmannella 105 senttiä. Varmistelin edelleen aika paljon, sillä Myrältä puuttui kunnon imu esteelle. Otinkin lopulta kannukset jalkaan, ja niiden kanssa Myrä reagoi pohkeeseen paljon paremmin. Enää ei ollut onneksi kieltoaikeita, ja Myrä hyppäsi okserin joka kerta mukavan ketterästi. Ponnistuspaikka oli mielestäni aina aavistuksen lähellä estettä, mutta nousuokserilla tämä oli tietysti ihan korrektia. Myrän hyppyihin oli helppo mennä mukaan, ja hypyt olivat mukavan ilmavan oloisia. Ylitimme 105 senttiä korkean okserin, ja tämän jälkeen ei enää Myrälle korotettu vaan viimeisillä kierroksilla hyppäsimme omalla vuorollamme vain lainelankkuesteen sekä muuripystyn. Muuripysty olikin jäänyt vähän hampaankoloon, joten oli hyvä, että saimme hypätä sen vielä pari kertaa. Kannukset tosiaan sujuvoittivat laukkaa hyvin, ja viimeisellä kierroksella lähestymiset molemmille esteille olivat mielestäni varsin mukavia. Viimeisen hypyn muurille maltoin myös ratsastaa vähemmän hosuen ja käskien.
Tunnin suurin saavutus oli 105-senttisen yksittäisen okserin hyppääminen. Viime vuoden leirillä hyppäsin saman korkuisen esteen, mutta jumppasarjan päätteeksi. Yksittäisesteelle piti osata ratsastaa lähestyminen ihan eri malliin. Edistystä varmaan sekin, että tällä kertaa isojen esteiden tunti ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Myrä oli edelleen kiva ja näppärä hyppyponi, tosin olisin kyllä voinut laittaa ne kannukset jo paljon aikaisemmassa vaiheessa ettei olisi tarvinnut niin paljon käskeä ja puskea. Myrän hypyt olivat mukavan kevyitä ja ketteriä, ja olin mielestäni hyvin mukana joka hypyssä. Yleisenä palautteena kaikille ope totesi, että kun on jo taitoa ratsastaa sileällä hevosta oikein päin niin esteilläkin voi alkaa hakea enemmän laatua tekemiseen, eikä vain tyytyä esteiden ylittämiseen. Ratsastetaan siis ajatuksen kanssa ja laadukkaita hyppyjä joka ikiselle esteelle, olivat ne sitten pieniä tai isoja.
Videota tulossa myöhemmin! Kuvista kiitos Hannalle.
Verryttelyssä Myrä oli kovin hidas pohkeelle. Raipalla sain patisteltua sitä jonkin verran eteen, mutta laukan kokoamisesta ja lyhentämisestä ei paljon voinut haaveilla. Sinänsä laukka kyllä eteni, mutta hevonen ei ollut nopea pohkeelle. Laukassa saimme tehdä muutamat vaihdot lävistäjillä, ja näissä Myrä oli aivan haka. Vaihdot onnistuivat askeleessa ja täsmällisesti pyynnöstä. Vaihtojen yleisohjeena oli väistättää vanhan laukan ulkopohkeella hieman sivuun ennen vaihtoavun antamista.
Ratsastimme ensin kavalettipuomin yli muutaman kerran, ja sitten hyppäsimme pystyä, jonka molemmin puolin oli apupuomit. Tähän haluttiin mahdollisimman pyöreitä hyppyjä ja koko kroppa käyttöön hevoselta. Myrä tuli ihan reippaasti esteelle, mutta ajautui vasenta reunaa kohti. Edelleen pohje olisi saanut olla ponnistuksessa napakammin mukana, jotta hypyistä olisi tullut vielä pyöreämpiä. Seuraavaksi mukaan lisättiin hyppy lainelankkuesteelle, jolta tuli kuuden laukan kaareva linja samalle apupuomipystylle. Myrä tuli linjalle ihan reippaasti, mutta ainakin kertaalleen otimme kuuden laukan kaarelle seitsemännenkin askeleen kun ratsastin tien liian laajana. Myös laukan vaihtuminen lainelankulla vääräksi jarrutti kaarteen sujuvuutta. Pystylle tuli kuitenkin ihan sujuvia hyppyjä myös esteen noustua korkeammaksi. Loppukorkeus oli arviolta metrin paikkeilla, ja Myrä meni kevyesti yli.
 |
| Verryttelyeste apupuomien kanssa. |
Sitten siirryimme hyppäämään lävistäjällä olevaa okseria. Tämä oli The Este, jota nostettiin joka kierroksella. Alle hypättiin aina lainelankkueste rytmin löytämiseksi. Aloituskorkeus okserilla oli 80 senttiä, seuraavalla kierroksella 95 senttiä ja kolmannella 105 senttiä. Varmistelin edelleen aika paljon, sillä Myrältä puuttui kunnon imu esteelle. Otinkin lopulta kannukset jalkaan, ja niiden kanssa Myrä reagoi pohkeeseen paljon paremmin. Enää ei ollut onneksi kieltoaikeita, ja Myrä hyppäsi okserin joka kerta mukavan ketterästi. Ponnistuspaikka oli mielestäni aina aavistuksen lähellä estettä, mutta nousuokserilla tämä oli tietysti ihan korrektia. Myrän hyppyihin oli helppo mennä mukaan, ja hypyt olivat mukavan ilmavan oloisia. Ylitimme 105 senttiä korkean okserin, ja tämän jälkeen ei enää Myrälle korotettu vaan viimeisillä kierroksilla hyppäsimme omalla vuorollamme vain lainelankkuesteen sekä muuripystyn. Muuripysty olikin jäänyt vähän hampaankoloon, joten oli hyvä, että saimme hypätä sen vielä pari kertaa. Kannukset tosiaan sujuvoittivat laukkaa hyvin, ja viimeisellä kierroksella lähestymiset molemmille esteille olivat mielestäni varsin mukavia. Viimeisen hypyn muurille maltoin myös ratsastaa vähemmän hosuen ja käskien.
 |
| 95 cm |
 |
| 105 cm |
Tunnin suurin saavutus oli 105-senttisen yksittäisen okserin hyppääminen. Viime vuoden leirillä hyppäsin saman korkuisen esteen, mutta jumppasarjan päätteeksi. Yksittäisesteelle piti osata ratsastaa lähestyminen ihan eri malliin. Edistystä varmaan sekin, että tällä kertaa isojen esteiden tunti ei jännittänyt oikeastaan ollenkaan. Myrä oli edelleen kiva ja näppärä hyppyponi, tosin olisin kyllä voinut laittaa ne kannukset jo paljon aikaisemmassa vaiheessa ettei olisi tarvinnut niin paljon käskeä ja puskea. Myrän hypyt olivat mukavan kevyitä ja ketteriä, ja olin mielestäni hyvin mukana joka hypyssä. Yleisenä palautteena kaikille ope totesi, että kun on jo taitoa ratsastaa sileällä hevosta oikein päin niin esteilläkin voi alkaa hakea enemmän laatua tekemiseen, eikä vain tyytyä esteiden ylittämiseen. Ratsastetaan siis ajatuksen kanssa ja laadukkaita hyppyjä joka ikiselle esteelle, olivat ne sitten pieniä tai isoja.
Videota tulossa myöhemmin! Kuvista kiitos Hannalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti