lauantai 2. heinäkuuta 2016

Superkiva estetunti

Menin lauantaina ylimääräiselle estetunnille toivoen ratsuksi Kingiä, jonka myös sain. Keliolosuhteiden vuoksi hyppäsimme tällä kertaa maneesissa.

Sileän verryttelyssä sain täsmäohjeita Kingin ratsastamiseen opettajaltamme, joka on itsekin Kingin selässä pari kertaa käynyt. Tärkein neuvo koski pohkeita: pohkeet koko ajan napakasti ponin ympärillä, niin se loksahtaa melkeinpä heti pyöreäksi niskastaan. Ja tämähän toimi! Pohkeet ympäri -ajatuksella ratsastaen Kingiin alkoi saada aivan erilaista otetta. Olen kyllä tiennyt Kingin vaativan paljon pohjetta, mutta nyt vasta hoksasin, että pohkeella pitää todellakin näin paljon "tukea" ponia. Ei siis ihme, ettei Kingi ole minulla kulkenut, sillä tavallisesti humputtelen jalat aivan irti kyljistä. Tuntuma sen sijaan saisi olla Kingin kanssa tasainen ja vakaa, eli kaikki ylimääräinen värkkäys on vain häiriöksi. Koin oivalluksen hetkiä pohkeella ratsastamisen ja oikeanlaisen tuntuman suhteen, mutta en tietenkään onnistunut saman tien korjaamaan kaikkia pahoja tapojani, vaan välillä pohkeet pääsivät herpaantumaan irti kyljistä ja kädet vemputtamaan ylimääräisiä ohjasotteita. Kingi ei vaan sellaisilla vippaskonsteilla laita kaulaa kaarelle, joten sen kanssa on pakko opetella napakka pohkeen käyttö ja rauhallinen käsi. Nyt kun oikeat avaimet Kingin ratsastukseen alkoivat hahmottua, niin kiinnostaisi mennä sillä kyllä kouluakin taas pitkästä aikaa.

Laukkaverryttelyssä etsimme Kingin laukkaan ensin lisää pyörivyyttä ja energiaa. Aika helpolla Kingin saikin innostettua laukkaamaan omalla moottorilla, mutta toki se saisi liikkua vielä lyhyempänä ja paremmin takaosansa päällä hyppäämistä ajatellen. Verryttelyesteenä hyppäsimme ympyrällä pientä ristikkoa/pystyä. Oikeassa laukassa ponnistuspaikka pikkuesteelle löytyi ihan sujuvasti, mutta vasemmassa laukassa sisäkyljelle kaatuminen hankaloitti lähestymistä. Laukan sujuvuudesta piti myös edelleen hieman muistutella.

Seuraavana tehtävänämme oli suora linja, jolla oli noin 9,5 metrin väleillä minikavaletti, okseri ja minikavaletti. Välit olivat virallisesti kahdelle laukalle tarkoitettuja, mutta maneesiolosuhteissa ja maahan kaivetuilla esteillä nämä olivat tietenkin ponille aika pitkät. Linjalle sai siis tulla eteen posottaen, jotta selvisimme molemmat välit kahdella laukalla. Kingi toki pystyi venymään, mutta ei se aivan automaattisesti onnistunut. Kokeilimme välit myös kolmella askeleella, mikä sekin onnistui kyllä, mutta kaksi laukkaa oli kuitenkin okserin noustessa ohjeellinen askelmäärä. Kingi onneksi venytti hyppyyn okserille mukavasti, vaikka vähän kauas jäikin.

Seuraavaksi vuorossa olikin rata, jonka hyppäsimme ensin noin 70 sentin korkeudella. Rata sisälsi äskeisen 2+2 laukan linjan lisäksi 21,5 metrin suoran linjan sekä kaksi 17,5 metrin kaarevaa linjaa. Usvatin Kingin taas kunnolla ratatempoon, ja kahden askeleen välit menivät sujuvasti sekä okseri ylittyi suurella hypyllä. 21,5 metrin linja meni suunnitelmien mukaisesti kuudella laukalla, mutta ehkä kuitenkin hieman ahtaasti. Ensimmäinen kaareva linja onnistui mukavasti, mutta toiselle kaarevalle linjalle laskeuduimme väärässä laukassa, minkä seurauksena jäin himmailemaan ja sulloimme mukaan ylimääräisen pikkuaskeleen. Ope kehotti myös ratsastamaan kaikki esteiden väliset kaarteet tilavammin ja oikomatta, jotta laukan sujuvuus säilyisi paremmin.

Toisen ratakierroksen menimme 80 sentin korkeudella. Ensimmäisellä kavaletilla tuli töpeksintää, ja luulin jo, ettemme selviäisi asiallisesti okserille. Kingi kuitenkin leiskautti okserin yli ongelmitta, ja matka jatkui. Loppurata menikin älyttömän sujuvasti. Esteiden noustua ratsastin vielä napakammin energian säilymisestä huolehtien, ja otin kaarteissa huolellisemmin tilaa. Muistin jopa laskea askeleet suhteutettuja linjoja ratsastaessani, mikä auttoi myös. Ponnistuspaikat löytyivät luontevasti, laukassa oli hyvä energia ja esteet ylittyivät kepoisasti. Jes, miten mainiota menoa!

Olipas kiva päästä viimein hyppäämään Kingillä hieman isompaa, ja mielessäni alkoivat jo välkkyä kisasuunnitelmatkin. Kingillä on kyllä hyvin helppo hypätä, sillä se on kokenut, ketterä ja tasainen. Aika pitkälti sitä ratsastetaan samoin kuin Vakea, eli täytyy vain herätellä poni laukkaamaan tarpeeksi ja loput sujuu sitten melkein itsestään. Kingille etäisyydet kuitenkin jäävät helpommin ahtaiksi, joten sen kanssa ei aivan hullun kiilto silmissä tarvitse eikä kannata painaltaa. Onhan sillä Vakeen verrattuna myös vähän enemmän hyppykapasiteettia sekä kevyempi ja helpompi hyppytyyli. Ehkä tätä minun ja Kingin juttua voisi lämmitellä enemmänkin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti