Keskiviikkoiltanakin ryhmämme meni lisätunnin, tällä kertaa esteitä. Toivoin Myrää, ja toive meni läpi. Aikaisemmin en ollut Myrällä hypännyt, mutta koulutunnilta jäi ihan positiivinen vaikutelma hevosesta, ja sitä oli kiva päästä kokeilemaan myös esteille.
Sileän verryttelyssä Myrä ei nyt oikein vakuuttanut, sillä se tuntui aika etupainoiselta ja raskaalta. En onnistunut sitä kevyeksi ratsastamaan, ja laukkakaan ei lähtenyt kunnolla pyörimään. Laukkapuomien ylitys isommalla ja pienemmällä ympyrällä onnistui kuitenkin ihan näppärästi, eli kyllä Myrä kääntyi yllättävänkin ketterästi.
Verryttelytehtävänä ylitimme ensin pientä pystyä, jolle lähestyttiin askeleen päässä olevan maapuomin kautta. Seuraavaksi maapuomi siirrettiin pois, ja ennen estettä käännettiin pieni laukkavoltti. Nämä tehtävät sujuivat mukavasti. Voltilla piti vähän nohittaa laukkaa, mutta Myrä puksutti tasaisen varmasti. Maapuomin siirryttyä esteen alle Myrä oli ”yllättynyt” ja loikkasi hassun isomman hypyn, mutta tässäkään ei ollut vaikea olla mukana. Havaitsin kuitenkin kiertyväni hypyissä aika paljon vasemmalle, eli jostain syystä Myrä sai tämän ilmiön voimakkaammin esille kuin esimerkiksi Harri tai Arttu.
Seuraavaksi menimme kahden esteen tehtävän pitkän sivun lopussa olevalta pystyltä päädyn kautta lävistäjäpystylle. Maneesissa tämä tarkoitti melko pientä ja tiukkaa kaarretta, joten kääntämisen kanssa sai olla tarkkana. Ensimmäisellä kierroksella Myrä pääsi yllättämään kääntymällä liiankin innokkaasti, joten molemmille esteille tultiin oikaisten. Kun tämä taipumus oli tiedossa, osasin säätää ratsastustani sen mukaisesti, ja toisella kierroksella keskityin ratsastamaan laajemmat kaarteet. Esteelle kääntymisen Myrä kyllä hoiti aivan itsekin, ja minun tehtäväkseni jäi toppuutella ennenaikaista kääntymistä. Lävistäjäesteellä Myrä teki näppärästi laukanvaihdotkin, joten sillä oli kyllä homma hanskassa.
Hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä vielä suoraa linjaa pystyltä okserille. Etäisyys oli muistaakseni 14 metriä, mikä oli Myrälle varsin sopiva neljällä laukalla. Maneesissa kun oltiin, niin sain jopa ratsastaa välissä vähän eteen, ettei mukaan tikattu viidettä askelta. Linjalle kääntymisessä sai taaskin olla tarkkana, sillä Myrä pyrki oikaisemaan. Tässä suhteessa se muistutti kovasti Vakea, joka aivan samalla tavalla kanttailee kaarteita innostuessaan.
Lopuksi hyppäsimme viiden esteen mittaisen radan, johon kuuluivat jo harjoitellut tehtävät eli tiukahko kaarre pystyltä päädyn kautta lävistäjäesteelle, yksittäinen pysty pidemmällä lähestymisellä sekä suora linja. Tähän asti estekorkeus oli ollut noin 70-80 senttiä, ja radalle vielä nostettiin muutamaa estettä niin että korkeus oli pääsääntöisesti 80-85 senttiä sekä linjan päättävä okseri luultavasti noin 90 sentissä. Kahdella ensimmäisellä esteellä laukka ei sujunut tarpeeksi eteen, ja mentiin hieman pohjaan. Myrä nousi kuitenkin hyppyihin helposti myös läheltä. Kolmosesteelle tuli sujuva lähestyminen ja hyppy, ja suoralle linjalle tultiin sopivaa laukkaa joskin turhan paljon sisälle kaatuen. Hieman korkeampikin okseri ylittyi kevyesti, joten kokonaisuudessaan rata meni varsin sujuvasti.
Olipa kiva tunti ja kiva hevonen! En ehkä päässyt kovin paljon Myrään vaikuttamaan vaan se mennä puksutti ihan omilla säädöillään, mutta sillä oli kuitenkin helppoa ja hauskaa hypätä. Oikein näppärä pieni suokki, joka kääntyy ja loikkaa hieman raskaasta olemuksestaan huolimatta ketterästi. Jossain määrin Myrä oli jopa vähän vakemainen, joten ei ihme, että tykkäsin. Myränkin kanssa olisin voinut pitää pohkeet vielä paremmin kiinni, jotta hypyt olisivat olleet mahdollisimman teräviä sekä pohkeet pysyneet paikoillaan kyljissä. Tähän voisin kiinnittää huomiota myös kotona Vakella hypätessä.
Sileän verryttelyssä Myrä ei nyt oikein vakuuttanut, sillä se tuntui aika etupainoiselta ja raskaalta. En onnistunut sitä kevyeksi ratsastamaan, ja laukkakaan ei lähtenyt kunnolla pyörimään. Laukkapuomien ylitys isommalla ja pienemmällä ympyrällä onnistui kuitenkin ihan näppärästi, eli kyllä Myrä kääntyi yllättävänkin ketterästi.
Verryttelytehtävänä ylitimme ensin pientä pystyä, jolle lähestyttiin askeleen päässä olevan maapuomin kautta. Seuraavaksi maapuomi siirrettiin pois, ja ennen estettä käännettiin pieni laukkavoltti. Nämä tehtävät sujuivat mukavasti. Voltilla piti vähän nohittaa laukkaa, mutta Myrä puksutti tasaisen varmasti. Maapuomin siirryttyä esteen alle Myrä oli ”yllättynyt” ja loikkasi hassun isomman hypyn, mutta tässäkään ei ollut vaikea olla mukana. Havaitsin kuitenkin kiertyväni hypyissä aika paljon vasemmalle, eli jostain syystä Myrä sai tämän ilmiön voimakkaammin esille kuin esimerkiksi Harri tai Arttu.
Seuraavaksi menimme kahden esteen tehtävän pitkän sivun lopussa olevalta pystyltä päädyn kautta lävistäjäpystylle. Maneesissa tämä tarkoitti melko pientä ja tiukkaa kaarretta, joten kääntämisen kanssa sai olla tarkkana. Ensimmäisellä kierroksella Myrä pääsi yllättämään kääntymällä liiankin innokkaasti, joten molemmille esteille tultiin oikaisten. Kun tämä taipumus oli tiedossa, osasin säätää ratsastustani sen mukaisesti, ja toisella kierroksella keskityin ratsastamaan laajemmat kaarteet. Esteelle kääntymisen Myrä kyllä hoiti aivan itsekin, ja minun tehtäväkseni jäi toppuutella ennenaikaista kääntymistä. Lävistäjäesteellä Myrä teki näppärästi laukanvaihdotkin, joten sillä oli kyllä homma hanskassa.
Hyppäsimme yksittäisenä tehtävänä vielä suoraa linjaa pystyltä okserille. Etäisyys oli muistaakseni 14 metriä, mikä oli Myrälle varsin sopiva neljällä laukalla. Maneesissa kun oltiin, niin sain jopa ratsastaa välissä vähän eteen, ettei mukaan tikattu viidettä askelta. Linjalle kääntymisessä sai taaskin olla tarkkana, sillä Myrä pyrki oikaisemaan. Tässä suhteessa se muistutti kovasti Vakea, joka aivan samalla tavalla kanttailee kaarteita innostuessaan.
Lopuksi hyppäsimme viiden esteen mittaisen radan, johon kuuluivat jo harjoitellut tehtävät eli tiukahko kaarre pystyltä päädyn kautta lävistäjäesteelle, yksittäinen pysty pidemmällä lähestymisellä sekä suora linja. Tähän asti estekorkeus oli ollut noin 70-80 senttiä, ja radalle vielä nostettiin muutamaa estettä niin että korkeus oli pääsääntöisesti 80-85 senttiä sekä linjan päättävä okseri luultavasti noin 90 sentissä. Kahdella ensimmäisellä esteellä laukka ei sujunut tarpeeksi eteen, ja mentiin hieman pohjaan. Myrä nousi kuitenkin hyppyihin helposti myös läheltä. Kolmosesteelle tuli sujuva lähestyminen ja hyppy, ja suoralle linjalle tultiin sopivaa laukkaa joskin turhan paljon sisälle kaatuen. Hieman korkeampikin okseri ylittyi kevyesti, joten kokonaisuudessaan rata meni varsin sujuvasti.
Olipa kiva tunti ja kiva hevonen! En ehkä päässyt kovin paljon Myrään vaikuttamaan vaan se mennä puksutti ihan omilla säädöillään, mutta sillä oli kuitenkin helppoa ja hauskaa hypätä. Oikein näppärä pieni suokki, joka kääntyy ja loikkaa hieman raskaasta olemuksestaan huolimatta ketterästi. Jossain määrin Myrä oli jopa vähän vakemainen, joten ei ihme, että tykkäsin. Myränkin kanssa olisin voinut pitää pohkeet vielä paremmin kiinni, jotta hypyt olisivat olleet mahdollisimman teräviä sekä pohkeet pysyneet paikoillaan kyljissä. Tähän voisin kiinnittää huomiota myös kotona Vakella hypätessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti