Tiistain iltapäivätunnilla mentiin koulua maneesissa. Tällä kertaa ratsunani oli Einolan oma poika Ein Valtter eli Valtsu, jota en myöskään ehtinyt vielä viime kesänä kokeilla. Valtsu on 11-vuotias arabi-suomenhevosristeytys ja kooltaan iso poni.
Aloitimme tunnin käyntityöskentelyllä ratsastaen pituushalkaisijoita suoruuden tarkistamiseksi. Kun suora linja oli löytynyt, aloimme ratsastaa pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Valtsu ei ihan automaattisesti kulkenut pyöreänä, vaan se oli vähän jännittynyt ja muoto pystypäinen. Koetin ratkaista tilannetta ratsastamalla käyntiä pohkeesta eteen. Valtsu pyöristyi aina hetkellisesti, mutta silloinkin se oikeastaan hävisi tuntumalta ja painui kuolaimen alle. Tuntuman löytäminen olikin Valtsun kanssa aivan keskeinen haaste, sillä vaihtoehtoina tuntui olevan joko hirvimoodi tai kaula kaarella tyhjällä ohjalla. Käyntiväistöt onnistuivat kuitenkin ihan asiallisesti, ja ne auttoivat löytämään pyöreämpää muotoa sekä tuntumaa. Ohjeena oli viedä hevonen väistöön ensisijaisesti painoa ulkoistuinluulle siirtämällä, ja pohje oli ikään kuin tukemassa tätä. Valtsu reagoikin painon siirtoon melko hyvin, joten kovin voimakasta pohjetta ei tarvinnut käyttää. Käynti vaan tahtoi sammua väistön aikana, ja ope muistutteli ratsastamaan liikettä ulkopohkeella eteen samalla, kun sisäpohje pyysi väistöä.
Jatkoimme työskentelyä harjoitusravissa ratsastaen ensin samoja pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Ravissa Valtsu eteni aktiivisemmin kuin käynnissä ja muoto oli hetkittäin hyvä, mutta tasaisuus ja vakaa tuntuma puuttuivat edelleen. Vatsalihaksenikin joutuivat jo hieman hommiin. Istunnalla olisikin pitänyt saada paremmin koko paketti kasaan, eli epäilen löperöä keskivartaloani syyksi siihen, ettei Valtsu ihan kunnolla alkanut työskennellä ohjan ja pohkeen välissä. Väistöissä Valtsu ei ensin poikittanut kunnolla, ja ope ohjeisti käyttämään napakammin ulkopohjetta väistön vastaanottamiseen. Ulkopohkeen mukaan ottaminen paransi väistöä, ja viimeiset pari väistöä ravissa irtosivat jo oikein kuuliaisesti ja helposti.
Otimme seuraavaksi hieman verryttelylaukkaa. Laukassa Valtsu kyllä eteni, mutta takajalat eivät tuntuneet oikein aktiivisilta vaan laukka oli sellaista humputtelua pää ylhäällä. Jostain syystä minulle iski laukassa myös paha etunojakohtaus, joten eihän siitä sitten mitään tullut. Kovin olimme etupainoisia molemmat. Sisäohjan keventäminen tuntui Valtsunkin kanssa olevan ihan hyvä idea, jota en tosin aivan heti hoksannut.
Lopputunnin ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla, ensin ravissa ja sitten laukassa. Avoissa otin käyttöön eilen saamani vinkin johtavasta ulko-ohjasta, ja tämän konstin avulla sainkin aikaan päivän parhaat avotaivutuspätkät. Valtsu kyllä meni avoa nätisti, kunhan vaan sain itseni ja apuni järjestykseen. Helposti jännittyvä se oli edelleen, joten rennompien ja pyöreämpien hetkien jälkeen tuli aina hirvihetkiä. Myös ravissa olisin saanut istua paremmin takajalkojen päällä, etenkin avotaivutuksia ahertaessa. Laukassa avoista ei tullut kovin kummoisia tai ainakaan kovin rentoja, sillä edelleenkään en saanut Valtsua laukassa edes pyöreäksi. Aivan lopuksi laukkasimme vielä uralla rennommin ja kevyemmässä istunnassa antaen hevosten venyttää askelta ja kaulaa. Nyt Valtsu rentoutui ja pyöristyi viimein laukassakin, kun annoin sille enemmän ohjaa eteen-alas-ajatuksella.
Valtsu oli oikein mukava ja osaava ratsu, mutta en ainakaan näin ensimmäisellä kerralla löytänyt oikeita nappuloita sen ratsastamiseen. Jotenkin olisi täytynyt saada poni ratsastettua tuntumalle, ja otteen niin istuntaan kuin apujenkäyttöönkin olisi pitänyt olla napakampi. Ravissa tuli muutamia mukavia pätkiä, mutta heti kun herpaannuin niin Valtsu jännittyi taas niskastaan ylös. Etukenokin vaivasi ensimmäistä kertaa tällä leirillä, eli tietynlainen napakkuus ja jämäkkyys puuttuivat nyt ratsastuksesta. Näiden pystypäisten, helposti jännittyvien valtsujenkin kanssa pitäisi vaan osata olla määrätietoinen ja topakka, eikä sortua liikaan varovaisuuteen.
Aloitimme tunnin käyntityöskentelyllä ratsastaen pituushalkaisijoita suoruuden tarkistamiseksi. Kun suora linja oli löytynyt, aloimme ratsastaa pituushalkaisijalta pohkeenväistöä uralle. Valtsu ei ihan automaattisesti kulkenut pyöreänä, vaan se oli vähän jännittynyt ja muoto pystypäinen. Koetin ratkaista tilannetta ratsastamalla käyntiä pohkeesta eteen. Valtsu pyöristyi aina hetkellisesti, mutta silloinkin se oikeastaan hävisi tuntumalta ja painui kuolaimen alle. Tuntuman löytäminen olikin Valtsun kanssa aivan keskeinen haaste, sillä vaihtoehtoina tuntui olevan joko hirvimoodi tai kaula kaarella tyhjällä ohjalla. Käyntiväistöt onnistuivat kuitenkin ihan asiallisesti, ja ne auttoivat löytämään pyöreämpää muotoa sekä tuntumaa. Ohjeena oli viedä hevonen väistöön ensisijaisesti painoa ulkoistuinluulle siirtämällä, ja pohje oli ikään kuin tukemassa tätä. Valtsu reagoikin painon siirtoon melko hyvin, joten kovin voimakasta pohjetta ei tarvinnut käyttää. Käynti vaan tahtoi sammua väistön aikana, ja ope muistutteli ratsastamaan liikettä ulkopohkeella eteen samalla, kun sisäpohje pyysi väistöä.
Jatkoimme työskentelyä harjoitusravissa ratsastaen ensin samoja pohkeenväistöjä pituushalkaisijalta uralle. Ravissa Valtsu eteni aktiivisemmin kuin käynnissä ja muoto oli hetkittäin hyvä, mutta tasaisuus ja vakaa tuntuma puuttuivat edelleen. Vatsalihaksenikin joutuivat jo hieman hommiin. Istunnalla olisikin pitänyt saada paremmin koko paketti kasaan, eli epäilen löperöä keskivartaloani syyksi siihen, ettei Valtsu ihan kunnolla alkanut työskennellä ohjan ja pohkeen välissä. Väistöissä Valtsu ei ensin poikittanut kunnolla, ja ope ohjeisti käyttämään napakammin ulkopohjetta väistön vastaanottamiseen. Ulkopohkeen mukaan ottaminen paransi väistöä, ja viimeiset pari väistöä ravissa irtosivat jo oikein kuuliaisesti ja helposti.
Otimme seuraavaksi hieman verryttelylaukkaa. Laukassa Valtsu kyllä eteni, mutta takajalat eivät tuntuneet oikein aktiivisilta vaan laukka oli sellaista humputtelua pää ylhäällä. Jostain syystä minulle iski laukassa myös paha etunojakohtaus, joten eihän siitä sitten mitään tullut. Kovin olimme etupainoisia molemmat. Sisäohjan keventäminen tuntui Valtsunkin kanssa olevan ihan hyvä idea, jota en tosin aivan heti hoksannut.
Lopputunnin ratsastimme avotaivutuksia pitkillä sivuilla, ensin ravissa ja sitten laukassa. Avoissa otin käyttöön eilen saamani vinkin johtavasta ulko-ohjasta, ja tämän konstin avulla sainkin aikaan päivän parhaat avotaivutuspätkät. Valtsu kyllä meni avoa nätisti, kunhan vaan sain itseni ja apuni järjestykseen. Helposti jännittyvä se oli edelleen, joten rennompien ja pyöreämpien hetkien jälkeen tuli aina hirvihetkiä. Myös ravissa olisin saanut istua paremmin takajalkojen päällä, etenkin avotaivutuksia ahertaessa. Laukassa avoista ei tullut kovin kummoisia tai ainakaan kovin rentoja, sillä edelleenkään en saanut Valtsua laukassa edes pyöreäksi. Aivan lopuksi laukkasimme vielä uralla rennommin ja kevyemmässä istunnassa antaen hevosten venyttää askelta ja kaulaa. Nyt Valtsu rentoutui ja pyöristyi viimein laukassakin, kun annoin sille enemmän ohjaa eteen-alas-ajatuksella.
Valtsu oli oikein mukava ja osaava ratsu, mutta en ainakaan näin ensimmäisellä kerralla löytänyt oikeita nappuloita sen ratsastamiseen. Jotenkin olisi täytynyt saada poni ratsastettua tuntumalle, ja otteen niin istuntaan kuin apujenkäyttöönkin olisi pitänyt olla napakampi. Ravissa tuli muutamia mukavia pätkiä, mutta heti kun herpaannuin niin Valtsu jännittyi taas niskastaan ylös. Etukenokin vaivasi ensimmäistä kertaa tällä leirillä, eli tietynlainen napakkuus ja jämäkkyys puuttuivat nyt ratsastuksesta. Näiden pystypäisten, helposti jännittyvien valtsujenkin kanssa pitäisi vaan osata olla määrätietoinen ja topakka, eikä sortua liikaan varovaisuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti