Kouluvalmennuskurssi, 4. tunti: vinous ja suoristus

Toisen kurssipäivän teoriatunnilla käsiteltiin hevosen vinoutta ja suoristamista, jotka olivat luontevasti teemana myös iltapäivänä ratsastustunnilla. Jäin teorian pohjalta hieman hämmentyneeksi sen suhteen, onko Vake vino oikealle vaiko vasemmalle. Perinteisesti olen ajatellut vasemman puolen olevan sillä heikompi ja helpommin taipuva puoli, kun taas oikea on vaikuttanut olevan jäykkä ja vahva puoli, mutta itse asiassa tilanne taitaakin olla juuri päinvastainen.

Seikkoja, jotka puoltavat Vaken vinoutta oikealle (eli heikompaa oikeaa takajalkaa):

• Oikeassa laukassa vasen lapa ja koko poni karkaavat ulos, kuten on kahden ensimmäisen kurssipäivän aikanakin selvästi nähty.
• Kaula taipuu ns. liikaa oikealle, kun taas etujalat kulkevat oikeassa kierroksessa ulkona ympyrän uralta.
• Vasemmassa laukassa Vake hieman "makaa" sisälavan päällä.
• Esteillä Vake oikoo kaarteita vahvasti sisälapa edellä nimenomaan vasemmalle (ja karkaa radan portille aina vasemman lavan kautta!)
• Harja on suurimmaksi osaksi taipunut kaulan oikealle puolelle.

Toisaalta on myös seikkoja, jotka puoltavat Vaken olevan vino vasemmalle:

• Vasen laukka on Vakella rytmittömämpää.
• Maastossa Vake suosii selvästi vasenta laukkaa.
• Useimmilla muilla ratsastajilla Vake karkaa nimenomaan vasemmassa laukassa ulos ympyrältä, ja aikaisemmin tilanne oli tämä myös minun kanssani.
• Vake vaihtaa erityisen mielellään oikeasta laukasta vasempaan, eli ei halua pitää vasenta takasta vastalaukan tukijalkana.
• Minusta on aina tuntunut, että Vake on helpompi ratsastaa ulko-ohjan tuntumalle vasemmassa kierroksessa, ja vasen sisäohja jää helposti jopa tyhjäksi.

Epäilen myös, että oman lantioni vinous saattaa sotkea tilannetta. Toisaalta Vake ei ole läheskään niin vino ja jäykkä kuin moni muu hevonen, vaan suhteellisen hyvin ratsastettavissa molempiin suuntiin. Artsi totesi Vaken olevan ennemmin oikealle vino, joten sen mukaisesti lähdettiin toteuttamaan suoristamista. Vake oli kuulemma myös tunnin hevosista kaikkein symmetrisin ja vähiten vino.

Työskentelimme suuren osan tunnista ympyrällä suuntaa vaihdellen, ja vinoutta luonnollisestikin korjattiin eri suuntiin eri tavalla. Vasemmassa kierroksessa ohje Vaken ratsastamiseen oli vanha tuttu mutterikuvio, eli ympyrän ratsastaminen monikulmiona vuoroin suoristaen ja vuoroin kääntäen. Painoa haluttiin pois sisäetujalan päältä, eli vasen ohja pyysi ponia "ylös" sekä suuntautui hieman säkää kohti. Kun Vake ryhdistäytyi ja keveni vasemmalta, vasen ohja myötäsi ja vasemmalla kädellä myös vähän taputettiin. Ponia kehuessa minun piti kuitenkin varoa, etten itse romahtanut sisään ja eteenpäin. Laukassa istuttiin taas kohti ulkotakajalkaa. Vasen laukka tuntui mielestäni välillä sylttäävän, mutta laukka ei kuulemma näyttänyt ollenkaan huonolta vaan Vake työskenteli asiallisesti.

Oikean kierroksen ympyröillä tavoitteena oli etuosan tuominen vasemmalta oikealle eli ulkoa takaosan eteen. Ensin piti kuitenkin saada lisää aktiivisuutta laiskaan sisätakajalkaan, jotta sisäohjaan tuli tuntuma ja sillä pystyi etuosaa kääntämään. Sisätakajalan aktivoinnilla Vake tuli myös pyöreämmäksi, kun sisäohja ei jäänyt tyhjäksi. Kehuminen tapahtui nyt ulkokädellä. Laukassa tehtävä oli kaikkein haastavin, sillä laukassa Vake pyrki kaikkein voimakkaimmin heittämään ulkolavan ulos raiteilta. Ohjeena oli käyttää laukassa vasta-asetusta, mutta samalla täytyi myös saada tuntuma sisäohjalle, eli taas aktivoitiin sisätakajalkaa. Kaiken kaikkiaan oikean kierroksen ratsastaminen oli mielestäni selvästi hankalampaa kuin vasemman kierroksen ratsastaminen.

Lopuksi vaihdoimme ympyrätyöskentelyn pituushalkaisijoihin, joita ratsastettiin ensin pelkästään ravissa ja sitten pysähdyksen kera. Tässä pohjustettiin jo huomista kouluradan ratsastusta, joten harjoittelimme täsmällistä suoralle linjalle ohjaamista. Vake oli ollut jo alkutunnista vähän hyytyneempi kuin aamulla, ja nyt lopussa se alkoi tosissaan menettää energiaansa. Ravin aktiivisuus ei tahtonut pysyä yllä, ja poni kävi vähän raskaaksi ohjalle. Pituushalkaisijoillakin avainsana oli aktiivisuus, jota tarvittiin lisää, mikäli Vake alkoi vaivihkaa mutkitella. Pysähdyksissä Vake nousi ylös kuolaimelta, eli tässäkään se ei ollut oikein aktiivinen ja "läsnä".

Vinouteen ja suoristamiseen liittyen jäi monta uutta asiaa mietittäväksi, ja sain hyviä ohjeita suoristamisen toteuttamiseen. Ainakin kuvittelen hahmottaneeni nyt entistä selkeämmin, mitä suoristamisessa halutaan kussakin kierroksessa tapahtuvan. Vaken liikkumisesta ei jäänyt tällä kertaa niin hienoa fiilistä kuin päivän ensimmäisellä tunnilla, mutta onhan se toki ihan ymmärrettävää, että tässä vaiheessa kurssia voi paras vireys Vakelta jo hieman hiipua ja askel alkaa painaa.

Videoklipistä kiitos Hannalle!