Kolmannen leiripäivän aamutunnilla mentiin esteitä. Sade sen kuin jatkui, joten jälleen jouduimme ratsastamaan maneesissa. Tällä kertaa sain esteille Artun, joka olikin jo tuttu kaveri koulutunnilta. Arttu on tosiaan vasta 6-vuotias, mutta kuulemma oikein mukavasti hyppäävä. Minua hieman mietitytti sen tasapainottomuus ja laukan voimattomuus, sillä koulutunnilla laukkaaminen oli tosiaan ollut hieman epämääräistä. Oli kuitenkin mielenkiintoista kokeilla Arttua esteilläkin, sillä kiva ja lupaava ponihan se on. Arttu olikin hyppäämässä myös edellisen ryhmän tunnilla, joten ainakin tehtävät olivat sille tuttuja.
Verryttelyssä merkillepantavaa oli Artun vinous ja oikealle taipumisen mahdottomuus. Ei se muistaakseni maanantaina ihan tältä tuntunut. Ravissa toki mentiin pehmeämmin, mutta oikeassa laukassa Arttu viipotti lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla. Ope kannusti taivuttamaan sitkeästi oikealle ja antamaan ulko-ohjalla kunnolla tilaa samalla, kun sisäpohkeen tuli olla nopea ja napakka. Eipä siitä taipumisesta valmista tullut, mutta ainakin laukka pysyi tänään paremmin yllä kuin viimeksi. Kevyessä istunnassa laukkaaminen tuntui olevan Artun mieleen.
Tunnin aiheena olivat pituusesteet eli okseri, viuhkaeste ja trippeli. Ensin hyppäsimme pientä okseria lävistäjällä. Kuten olin aavistellut, Artun kanssa ongelmallista oli lähestymiskaarteen sekä esteen jälkeisen linjan ratsastus. Itse esteelle Arttu kyllä imi hyvin ja hyppäsi näppärästi. Estelinjalla se ei vaan pysynyt suorassa pohkeiden välissä, ja hypyn jälkeen tuli aika voimakasta puskemista vasemmalle. Laukkakaan ei lävistäjäesteellä vaihtunut, joten poistumiskaarre oli vähän epämääräistä mökellystä. Lähestyminen oli helpompi ratsastaa seuraavaksi hypättävälle viuhkaesteelle, joka hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla. Tässäkään ei Arttu pysynyt aina ihan suorassa, mutta hypyistä tuli enimmäkseen sujuvia. Korkeimmillaan viuhkaeste oli arviolta noin 80-85 senttiä. Ope kehotti pitämään käsiä leveällä lähestymisessä vinouksien estämiseksi, ja itse hypyssä käsivarsia olisi voinut ojentaa vielä enemmän eteen.
Vaihdoimme suuntaa hyppäämällä lävistäjällä sujuvasti noin 70 sentin tasaokserin, ja viimeisenä tehtävänä otimme vielä muutaman hypyn trippelille. Arttu alkoi tässä vaiheessa tuntua jo väsyneeltä, mutta se laukkasi esteelle hyvällä imulla. Ponnistuspaikat menivät turhankin lähelle, mutta parempi niin kuin hyppy trippelille kovin kaukaa. Hypyistä olisi vaan pitänyt saada vielä terävämpiä ja pontevampia. Ope ohjeistikin käyttämään napakammin pohjetta esteen edessä, jotta Arttu olisi saanut hyppyyn lisäpotkua. Ylävartalon kanssa piti myös malttaa odottaa enemmän, eli hyppyyn ei saanut syöksyä liian innokkaasti. Aivan superhypyt jäivät trippelillä puuttumaan, mutta Arttu meni väsähtämisestä huolimatta kiltisti ja varmasti yli kaikesta. Korkeutta oli trippelillä enimmillään noin 80-85 senttiä.
Arttu oli oikein kiltti ja kiva, mutta olihan se kaarteiden ratsastus kaikkea muuta kuin hallittua ja kaunista. Kunhan vaan estelinjalle päästiin, niin sitten oli kyllä helppoa ja näppärää menoa. Artussa on ehdottomasti esteponiainesta ja sillä on hyvä imu esteelle. Harmi vain, että poni alkoi hieman väsähtää päivän toisella estetunnillaan, eikä lopussa enää kyennyt antamaan aivan parastaan. Minä puolestani saisin edelleen muistaa käyttää pohjetta esteen edessä, jotta hevonen hyppäisi terävästi ja koko kroppaansa käyttäen.
Verryttelyssä merkillepantavaa oli Artun vinous ja oikealle taipumisen mahdottomuus. Ei se muistaakseni maanantaina ihan tältä tuntunut. Ravissa toki mentiin pehmeämmin, mutta oikeassa laukassa Arttu viipotti lapa edellä ja kaula vasemmalle mutkalla. Ope kannusti taivuttamaan sitkeästi oikealle ja antamaan ulko-ohjalla kunnolla tilaa samalla, kun sisäpohkeen tuli olla nopea ja napakka. Eipä siitä taipumisesta valmista tullut, mutta ainakin laukka pysyi tänään paremmin yllä kuin viimeksi. Kevyessä istunnassa laukkaaminen tuntui olevan Artun mieleen.
Tunnin aiheena olivat pituusesteet eli okseri, viuhkaeste ja trippeli. Ensin hyppäsimme pientä okseria lävistäjällä. Kuten olin aavistellut, Artun kanssa ongelmallista oli lähestymiskaarteen sekä esteen jälkeisen linjan ratsastus. Itse esteelle Arttu kyllä imi hyvin ja hyppäsi näppärästi. Estelinjalla se ei vaan pysynyt suorassa pohkeiden välissä, ja hypyn jälkeen tuli aika voimakasta puskemista vasemmalle. Laukkakaan ei lävistäjäesteellä vaihtunut, joten poistumiskaarre oli vähän epämääräistä mökellystä. Lähestyminen oli helpompi ratsastaa seuraavaksi hypättävälle viuhkaesteelle, joka hypättiin pitkän sivun suuntaisella linjalla. Tässäkään ei Arttu pysynyt aina ihan suorassa, mutta hypyistä tuli enimmäkseen sujuvia. Korkeimmillaan viuhkaeste oli arviolta noin 80-85 senttiä. Ope kehotti pitämään käsiä leveällä lähestymisessä vinouksien estämiseksi, ja itse hypyssä käsivarsia olisi voinut ojentaa vielä enemmän eteen.
Vaihdoimme suuntaa hyppäämällä lävistäjällä sujuvasti noin 70 sentin tasaokserin, ja viimeisenä tehtävänä otimme vielä muutaman hypyn trippelille. Arttu alkoi tässä vaiheessa tuntua jo väsyneeltä, mutta se laukkasi esteelle hyvällä imulla. Ponnistuspaikat menivät turhankin lähelle, mutta parempi niin kuin hyppy trippelille kovin kaukaa. Hypyistä olisi vaan pitänyt saada vielä terävämpiä ja pontevampia. Ope ohjeistikin käyttämään napakammin pohjetta esteen edessä, jotta Arttu olisi saanut hyppyyn lisäpotkua. Ylävartalon kanssa piti myös malttaa odottaa enemmän, eli hyppyyn ei saanut syöksyä liian innokkaasti. Aivan superhypyt jäivät trippelillä puuttumaan, mutta Arttu meni väsähtämisestä huolimatta kiltisti ja varmasti yli kaikesta. Korkeutta oli trippelillä enimmillään noin 80-85 senttiä.
Arttu oli oikein kiltti ja kiva, mutta olihan se kaarteiden ratsastus kaikkea muuta kuin hallittua ja kaunista. Kunhan vaan estelinjalle päästiin, niin sitten oli kyllä helppoa ja näppärää menoa. Artussa on ehdottomasti esteponiainesta ja sillä on hyvä imu esteelle. Harmi vain, että poni alkoi hieman väsähtää päivän toisella estetunnillaan, eikä lopussa enää kyennyt antamaan aivan parastaan. Minä puolestani saisin edelleen muistaa käyttää pohjetta esteen edessä, jotta hevonen hyppäisi terävästi ja koko kroppaansa käyttäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti