torstai 28. heinäkuuta 2016

Kouluvalmennuskurssi, 5. tunti: koulurata osissa

Viimeisen kurssipäivän aamuna keskityimme harjoittelemaan iltapäivällä ratsastettavan kurssikisaradan tehtäviä. Kurssikisoissa ratsastettava rata oli niin minulla ja Vakella kuin suurimmalla osalla muistakin ratsukoista FEI:n Lasten esiohjelma B, eli pitkällä radalla ratsastettava helppo B -tason ohjelma, joka sisältää myös vastalaukat. Siinäpä pientä haastetta Vaken kanssa mentäväksi, mutta mikäpä sen parempi tilanne harjoitella vähän haastavampaa ohjelmaa kuin kurssin päätteeksi ratsastettava rataharjoitus.

Alkuverryttelyssä Vake tuli ravissa mukavasti pyöreäksi, mutta liikkuminen tuntui aikaisempia päiviä tahmeammalta. Ohjeena oli, että Vaken ollessa pyöreä sitä ei tule painostaa pohkeella tai raipalla, mutta nenän noustessa ylös voi ja pitää alkaa vaatia parempaa aktiivisuutta. Laukkaverryttely mentiin jälleen ympyröillä. Oikeassa laukassa tarvittiin kunnon tuntuma ulko-ohjaan, ennen kuin Vake alkoi pyöristyä. Vasemmassa laukassa palaset loksahtivat hyvin kohdilleen, ja Vake laukkasi hyvällä tuntumalla pyöreänä. Samalla löysin mukavan jäntevän istunnan, joka oli liikkeen mukana ja ratsasti laukkaan rytmiä, mutta ei tuupannut tai häirinnyt. Tältä sen kuuluu tuntua!

Ratakuvioiden harjoittelu aloitettiin ohjelman S-kiemuroista, eli pitkältä sivulta ja pituushalkaisijalta käännettävistä puolivolteista. Artsi painotti erityisesti tarkan tien ratsastusta ja huolellista kolmen askeleen suoristusta pituushalkaisijalle, sillä nämä ovat niitä ohjelman tehtäviä, joissa voi tarkkuudella voittaa paljon ja huolimattomuudella vastaavasti menettää pisteitä. Ensimmäisten yritysten jälkeen palautteena oli, että keskilinjalle pitää malttaa suoristaa kokonaan ennen kuin alkaa kääntää asetusta uuteen suuntaan. Oman katseen piti myös mennä edeltä ja varmistaa täsmällinen osuminen pituushalkaisijalle, eli sattuman varaan ei kuvion onnistumista saanut jättää. Sain parin harjoituskierroksen jälkeen tiet hyvin kuntoon, ja Vake taipui ja suoristui kiitettävästi. Ravin olisi kuitenkin pitänyt olla energisempää, eli moottori ei toiminut aivan kunnolla.

Ehdimme harjoitella pari kertaa myös askeleenpidennyslävistäjää ravissa. Ohjeena oli panostaa Vaken kanssa selkeisiin siirtymisiin, sillä itse pidennys sillä jää väkisinkin hyvin vaatimattomaksi. Varovaisuutta tarvittiin, sillä jos alassiirtymissä otin vähänkään liikaa ohjasta, oli Vake jo töksähtämässä käyntiin asti. Heti ravin lyhentämisen ja jarruttamisen jälkeen piti myös olla ratsastamassa uudestaan eteen, sillä heti seuraavan kirjaimen kohdalla oli vuorossa laukannosto, johon piti saada tarpeeksi energiaa alle.

Laukkakuviot olivat odotetusti murheenkryyni. Vakella ei tahtonut tänään energia riittää, ja ensimmäinen yritelmämme laukkaympyrän ja täyskaarron sekä vastalaukan pätkästä oli varsin surkea esitys aina lötköstä nostosta alkaen. Laukka ei pyörinyt ollenkaan, joten vastalaukkakaarteen lähestyessä Vake vain tipahti raville. Sisuunnuin ja ratsastin hetken aikaa uraa pitkin kunnolla liikkeelle herätellen. Vake esittikin nyt varsin mukavaa oikeaa laukkaa, ja seuraava kierros varsinaisella tehtävällä sujui jo paljon energisemmässä laukassa. Laukkaympyrä ja sillä suoritettava ohjien myötäys onnistuivat asiallisesti, mutta vastalaukkaan tullessa Vake nakkasi nyt äkäisen vaihdon. Kolmas kerta toden sanoi, eli seuraavalla yrityksellä sain viimein vastalaukan onnistumaan, mutta ei se mitään nättiä ja sujuvaa ollut, vaan kauheaa tuuppausta. Heti perään jatkettava vasen laukka askeleen pidennyksineen meni sekin istunnalla heiluen ja eteen puskien. Ilmeisesti minulle iski epätoivo runnoa laukkakuviot läpi vaikka väkisin, joten pokka ei pitänyt ja taannuin vanhaan tuttuun istunnalla tuuppimiseen. Noottia tuli ja aiheesta.

Kun olimme selvittäneet vasemman vastalaukan, joka odotetusti oli helpompi, jatkoimme vielä ohjelman käyntiosuudelle. Laukan jälkeen Vake tuli käyntiin nenä ylhäällä, mutta uraa pitkin ratsastaessa oli aikaa pyytää se takaisin pyöreälle niskalle ja peräänantoon oikealla ohjalla. Kun pyöreys oli hoidettu uralla kuntoon, pystyi lävistäjällä esittämään rentoa keskikäyntiä pyöreästi kaulaa venyttäen. Tämä onnistui yllättävän hyvin, eli kun olin saanut ponin kuolaimelle, lähti käynti työntämään eteenpäin ihan mukavasti. Askel takaa ei toki venynyt kuin etujalan merkkiin tai hieman sen yli, mutta tämä oli riittävää ja Vakeksi varsin kelvollista keskikäyntiä.

Sainpa taas huomata, että kouluradan ratsastaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Vaikka kuinka hevonen kulkisi muuten hyvin, niin kyllä homma helposti leviää käsiin siinä vaiheessa, kun pitäisi ratsastaa ohjelman mukaisesti tehtävä toisensa perään ja vieläpä tarkasti ja täsmällisesti. Siksipä tätä onkin tärkeää harjoitella. Iltapäivän rataharjoitusta varten tuli hyviä tärppejä, ja ainakin tiedän nyt, miten laukkatehtävillä EI tule ratsastaa. Oikean vastalaukan suhteen ei jäänyt mitenkään luottavainen ja varma olo, mutta jos yksi tehtävä menee rikki, niin sitten menee. Tarkkuudella ja huolellisuudella voi ohjelmasta kuitenkin pelastaa monta korvaavaa lisäpistettä, joten siihen on panostettava etenkin vahvimman osuutemme eli raviohjelman aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti