keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kokoamisesta venytykseen ja takaisin

Olinpa sitten vappuaattonakin reippaasti tunnilla treenaamassa Jussin kanssa kisoihin. Tänään ei tunnilla ollut tungosta, eli päästiin ratsastamaan kolmen hengen ryhmässä. Harjoitukset olivat pitkälti samoja kuin sunnuntaina eli vasta- ja myötäasetuksia volteilla.

Ensin työskenneltiin volteilla käynnissä. Ope kehotti jälleen hakemaan Jussilta pientä niiausta takaosalle ja sitä kautta keveyttä ja irtonaisuutta etuosaan sekä pidempää käyntiaskelta. Niiausmielikuvan pohjalta puolipidätteitä tekemällä muoto sekä käynti tuntuivat hetkellisesti parantuvan, mutta yleisesti ottaen meno jäi tässä vaiheessa vielä aika etupainoiseksi ja käynti lyhyen tökkiväksi. Ravissa jatkettiin samalla idealla ensin keventäen. Ohjeena oli tehdä ravin sisällä jatkuvasti pieniä siirtymisiä kokoamisen ja pienen eteenpäin venymisen välillä. Taas jouduin jonkin verran varomaan kuolaimen alle painumista ja välillä kohottamaan Jussin niskaa ylemmäs. Etuosa vaikutti kuitenkin ihan ryhdikkäältä ja kevyeltä. Oikealle asettaminen oli jälleen vähän hankalaa, ja nimenomaan asetusta pyytäessä Jussi pyrki helposti nyökkäämään liian syvään muotoon ja näin välttelemään kunnollista asettumista.

Suunnanvaihdon yhteydessä työstettiin vielä pieni hetki käyntiä, ja nyt alkoi käyntiinkin löytyä ihan oikeanlainen meininki. Tein istunnalla ja ohjalla kohottavia pidätteitä, ja Jussin vastatessa näihin aktivoin käyntiä eteenpäin antamatta etuosan lösähtää lavoille. Hetken aikaa käynti toimi Jussiksi ihan poikkeuksellisen hyvin niin että niska pysyi korkeimpana kohtana ja muoto lyhyenä mutta ei liian syvänä, ja liike eteenpäin tuntui tulevan pehmeämmin läpi selän. Tämä on sinänsä merkittävää että käynti on Jussilla aina se kaikista hankalin askellaji jota en oikein koskaan ole saanut kunnolla toimimaan. 

Vasempaan kierrokseen jatkettiin voltteja ja asetuksia harjoitusravissa. Jussin ravi oli tällä kertaa taas aika pompottavaa, ja omat lonkkani olivat ehtineet palata enemmän normaalitilaansa niin etten päässyt istumaan hevosen ympäri yhtä hyvin kuin sunnuntaina. Pomppimiseksihan se sitten meni, mutta siitä huolimatta meno oli mielestäni parempaa kuin kevyessä ravissa ja Jussin niska pysyi paremmin ylhäällä. Opekin huomasi ravin pomputtavan kuskia pahemman kerran, ja ohjeisti verryttelemään Jussin liikettä ratsastamalla hetken aikaa pidemmässä muodossa keskiravia keventäen. Annoin siis Jussille ihan kunnolla ohjaa ja mentiin uraa pitkin nenä matalalla ja eteen ratsastaen. Silti oli tarkoitus välttää liiallista etupainoisuutta, minkä suhteen oli tärkeää istua itse pystyssä etunojaan kumartumatta. Ohjeena oli ratsastaa suurta ympyrää ja jatkaa keskiravissa vasta-asetuksia oikealle, mutta tämä osoittautui hyvin haastavaksi näin pitkällä ohjalla. Jussi tunki oikea lapa edellä ulospäin niin että ympyrälle kääntäminen onnistui vain hyvin napakkaa ulkopohjetta ja johtavaa sisäohjaa käyttämällä. Vasta-asettaessa heppa meinasi sitten liirata ympyrältä ihan omille teilleen, eli tässä paljastui armotta Jussin vinous. Pieni irrottelu isommassa ravissa ja pidemmässä muodossa kuitenkin selvästi auttoi vetreyttämään Jussin liikettä, ja kun kokosin ohjat lyhyemmäksi ja aloin ratsastaa hevosta takaisin lyhyeen ja koottuun muotoon tuntui ravi huomattavasti joustavammalta ja helpommin istuttavalta. Jussin saatua kroppansa "auki" ongelmaksi jäivätkin ihan vaan omat jumini jotka taas hankaloittivat istumista.

Laukassa mentiin isoilla volteilla melko pitkät pätkät kerrallaan haeskellen asetusta niin ulos kuin sisäänkin. Laukka sujui periaatteessa ihan hyvin, pyöreänä ja hyvässä tahdissa rullaten ja liike oli helppoa istua. Vinoutta oli vaan edelleen havaittavissa niin että yritykset asettaa oikeassa laukassa oikealle johtivat ei-toivottuun niskan linkkuun nyökkäämiseen. Vasemmalle Jussi taas halusi laukata ylitaipuneena, ja mukavuusalueemmehan olisi ollut jäädä laukkailemaan banaanina vasemmalle. Sen sijaan nyt tavoitteena olikin suoruuden parantaminen vasta-asetuksen kautta. Myös laukassa ope käski irrotella Jussia antaen ohjaa eteenpäin ja pyytäen ympyröillä askelta venymään kohti keskilaukkaa. Tähän piti vielä yhdistää vasta-asetus ulos oikealle, ja jopa olikin hankalaa! Oikea pohje ei ollut riittävästi läpi, ja niin Jussi yritti tunkea ympyröiltä ulospäin. Sitkeästi ope jaksoi vaatia laukkaa eteen ja asetusta ulos sekä ulkopohjetta läpi. En tiedä kuinka kauan ehdittiin ympyrällä laukata, mutta vihdoin Jussi antoi oikealta periksi myödäten vasta-asetukseen ja suoristaen samalla tuntuvasti etuosaa niin ettei oikea lapa enää ollutkaan pullahtaneena ulospäin. Ero oli huomattava kun ulospäin tunkeminen loppui.

Vielä loppuravien aikanakin vaihdeltiin muotoa lyhyemmästä ja kootummasta eteen ja alas venytykseen. Ympyrällä etsittiin keskiravia pitäen muoto nyt lyhyempänä ja korkeampana. Ihan helpolla ei Jussi meinannut askelta venyttää vaan lähti eteenratsastaessa helposti vain juoksemaan kovempaa vauhtia. Työjärjestys oli jälleen painon kokoaminen takaosalle ja tämän jälkeen askeleen pidennys eteen. Olisin varmaankin saanut olla vielä napakampi pohkeen ja raipan kanssa, mutta hetkittäin Jussi kuitenkin venytti ravia ihan nätisti. Toki tämän hevosen ravissa olisi vaihteita enemmänkin kuin mitä tällä tunnilla sain siitä esille.

Meno ei mielestäni ollut yhtä hyvää kuin sunnuntaina, sillä ensinnäkään en saanut istuntaa toimimaan yhtä hyvin ja toisekseen asetukset oikealle olivat nihkeämpiä ja oikea lapa huonommin hallittavissa. Kyllähän se jotain kertoo jos hevonen ei vasta-asetuksessa meinaa pysyä laukkaympyrällä. Tällainen jumppa teki kuitenkin varmasti Jussille hyvää kun muotoa vaihdeltiin pitkästä lyhyeen ja liikettä "avattiin" niin ravissa kuin laukassakin. Itsellenikin on oikein hyvää harjoitusta päästä tekemään tällaista erilaisissa muodoissa työskentelyä. Hevosen jumppaamisen ja notkeuttamisen rinnalla pitää vaan muistaa myös omasta kropasta huolehtiminen eli ottaa oikein kunnon venyttelyt lonkkiin ennen kisapäivää.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tärkeitä askeleita oikeaan suuntaan

Pääsin ilokseni jatkamaan tiistain tunnilla Sulon kanssa siitä mihin sunnuntain treenissä jäätiin. Sunnuntain vaikutukset olivat kropassa havaittavissa edelleen, eli lonkat eivät olleet niin pahasti jumissa ja huomasin koulusatulassa istumisen olevan alusta asti tavallista helpompaa. Normaalisti enemmän jumittava oikea lonkka tuntui olevan tänään todella hyvin "auki", kun taas vasemmalla tuntui enemmän kiristystä. Tästä johtunee se että tällä kertaa oikeaan kierrokseen kaikki toimi paremmin ja vasen oli hankalampi menosuunta.

Aloitettiin kevyessä ravissa hevosia taivutellen, ja huomasin asentoni olevan nyt myös keventäessä parempi. Yleensä kippaan Sulon satulassa kevennellessä tahattomasti eteenpäin niin että koko ratsukon painopiste menee aivan kummalliseksi, mutta nyt kykenin keventämään luontevammin ja pystymmässä kun ei kireät lonkat niin kovasti laittaneet vastaan. Välillä kyllä lähdin valumaan etukumaraan ja päästin leukaa tipahtamaan eteen, mutta open puuttuessa asiaan pystyin istuntaa korjaamaan. Nyt ei siis ollut kyse siitä että oikea asento olisi ollut fyysisesti mahdoton, vaan virheet olivat pinttyneitä huonoja tapoja joita pystyin asian huomatessani korjaamaan.

Parempi istunta näkyi myös Sulon liikkumisessa. Sulo oli rennon ja tyytyväisen oloinen, ja vaikkei varsinaisesti pyöreänä liikkunutkaan niin ei myöskään juossut hirvimoodissa selkää alas jännittäen vaan pää oli levollisesti alempana. Tällaisesta tilanteesta saattoi yrittää taivutellakin ilman että Sulo vain jännittyi ohjasotteista. Pientä myötäystäkin tuli niskasta, mutta en saanut tuntumaa pidettyä tarpeeksi vakaana ja takaosaa aktivoitua niin että Sulo olisi alkanut liikkua pyöreänä tuntumaa kohti. Ennen laukkaverryttelyä istuin vielä hetkeksi harjoitusraviin. Harjoitusravissakin kykenin olemaan nyt ihan mukavasti, toki jalat tuppasivat nousemaan mutta sain lantion asennon hyväksi ja pystyin istumaan vaivattomasti ravin mukana. Ehkä tässä vihdoin ja viimein alkaa pikkuhiljaa näkyä istunnan eteen tehty työ: vatsalihaksia on vahvistettu pilateksessa, ja nyt kun vielä lonkkia on venytetty niin vatsalihakset pystyy ottamaan oikealla tavalla käyttöön. Kun olo oli näinkin jämäkkä istunnan puolesta niin pystyin tarjoamaan Sulolle tasaisen ja rennon tuntuman, ja asetusten kautta sekä ravia aktivoimalla Sulo alkoi pyöristyä ja liikkua varsin mukavan oloisessa muodossa. Ope kommentoikin että Sulo kyllä alkaa toimia heti kun se tuntee olonsa mukavaksi ratsastajan alla. Tähän asti olen tahtomattani ollut Sulolle useimmiten aika epämukava kyytiläinen, ja se on sitten näkynyt jännittyneessä hirvimoodissa liikkumisena.

Oikeassa laukassa toimiva meno jatkui, tosin sain kyllä tehdä töitä ettei istunta kallistunut etupainoiseksi. Varsinkin Sulon pyöristyessä lähdin tavanomaiseen tapaan kumartumaan eteenpäin hevosen kaulan mukana. Laukka oli vähän ponnetonta, ja ope toivoikin lisää energiaa ja samanlaista sähinää kuin estetunneilla on parhaimmillaan ollut niin että takaosa alkaa kunnolla polkea. Liian rauhallinen meno näkyi tietenkin myös muodon ajoittaisena epätasaisuutena. Herättelin sitten Suloa napakammalla pohkeella, mutta liikkeeseen ei kyllä löytynyt lähellekään sellaista säpäkkyyttä kuin esteillä on nähty.

Vasemmassa laukassa olin taas vaikeuksissa oman suoruuteni kanssa. Ympyröillä kallistelin niin hurjasti sisäänpäin että Sulo laukkasi lapa edellä sisälle kaatuen. Tämä on kyllä mielenkiintoinen ilmiö, sillä tottahan tunnen tämän kallistuksen ja toispuoleisuuden oikein selvästi mutta en sitä kykene kunnolla korjaamaan. Aluksi Sulo jännittyikin hirvimoodiin kun istuntani oli näin pahasti retuperällä ja kädetkin jännittyivät, mutta heti kun pääsin edes hieman keskemmäs satulaan ja sain hartioita rennommaksi alkoi Sulo laukata jälleen rentona ja pyöreänä. Ihan rehellistä asetusta ei vasemmalle tullut vaan sisälapa tunki vieläkin vähän karkuun, ja otan tämän merkkinä siitä että edelleen painoni oli liikaa vasemmalla häiritsemässä hevosen tasapainoa. Ope kommentoi että tosi kaunis muoto mutta hevonen katselee ympyrältä pihalle eikä asetu pätkän vertaa.

"Alkuverryttelyt" eli askellajien läpikäynti ja taivuttelu veivät tänään ihan reilusti aikaa, mutta sepä ei haitannut vaan oli vain hyvä että pääsin rauhassa työstämään istuntaa ja hevoseen vaikuttamista ilman sen monimutkaisempia tehtäviä. Lopputunnista oli sitten vuorossa lisää taivuttelua, sillä mentiin harjoitusravissa kolmikaarista kiemurauraa ratsastaen voltit jokaisen kaaren pohjukkaan. En ihan löytänyt Suloon samaa hyvää otetta kuin alkutunnista, ja niinpä mennä lönköteltiin pää pitkällä ja hieman laiskasti. Edelleen Sulo oli rento ja pystyin istumaan ihan järkevästi, mutta nyt olisi kaivattu asetuksia kunnolla läpi, taipumista rungosta ja takajalkoja töihin. Näin löperöllä asettamisella ja ulko-ohjan tuntumalla sekä lötköllä liikkumisella oli turha kuvitella hevosen tulevan pyöreäksi. Osittain ehkä arkailin vaatia Sulolta enempää, sillä halusin säilyttää sen rentona ja välttää jännittymiset. Ensimmäinen tehtävä oli saada ravi etenemään aktiivisena, eli napakoittaa pohkeenkäyttöä. Kun eteenpäinpyrkimys parani tuli taivuttamisestakin helpompaa. Oikealle sain kaarilla ja volteilla ihan oikeaa ideaa asetuksesta ja ulko-ohjasta sekä näitä tukevista pohjeavuista, mutta vasemmalle esiintyi taas kallisteluongelmaa ja hankaluutta löytää hevonen kahden ohjan väliin. Myötäyksen ajoituksessa olisi myös ollut paljon toivomisen varaa niin että olisin kyennyt luomaan selkeän systeemin vastaanpitämisen ja palkitsemisen suhteen. Volteilla oikealle sain Sulon lopulta taipumaan ja pyöristymäänkin ihan nätisti, mutta aina seuraavalla kaarella vasemmalle hyvä tunne katosi ja Sulo jännittyi hieman vastustelemaan asetusta. Selkeästi kyse oli jälleen siitä etten vasemmalle mennessä hallinnut omaa suoruuttani ja sisä- ja ulkoapujen yhteensovittamista.

Lopuksi ravattiin vielä uralla ja isommilla ympyröillä keventäen, ja haeskeltiin venytystä eteen ja alas. Rentona liikkuva Sulo venyttelikin kaulaansa ihan hyvin, mutta itse tietenkin lähdin valumaan sen mukana eteenpäin. Vielä piti siis olla tarkkana että pysyin pystyssä enkä alkanut pyöristyä selästäni hevosen puolesta. Hymy oli kuitenkin herkässä kun tunti kokonaisuudessaan oli sujunut näin kivasti. Tämä oli ehdottomasti parhaita koulutunteja mitä olen Sulolla mennyt, ja istuntaan löytyi etenkin harjoitusravissa aivan erilainen helppous ja luontevuus kuin koskaan aiemmin. Kuten olen aina tiennyt, istunnan ongelmat ovat olleet pääasiallinen syypää siihen että Sulon kanssa on menty enimmäkseen hirvimoodissa. Kun pystyn istumaan asiallisemmin niin Sulo on heti rento ja vastaanottavainen. Toimivampi istunta ja hevosen rentous ovat tietenkin ensimmäiset askeleet oikeaan suuntaan ja edellytys mielekkäälle ratsastamiselle. Seuraava askel olisi yhdistää rentouteen riittävä liikkumisen aktiivisuus ja energia. Hienoa että ollaan ilmeisesti vihdoin pääsemässä tälle oikealle polulle kaiken sen epätoivoisen haahuilun jälkeen mitä Sulolla ratsastaminen on viime syksyn ja talven ajan tuntunut usein olevan.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mukavaa menoa vasta-asetusten kera

Kentän kuivuttua päästiin tänään ensimmäistä kertaa tänä keväänä ulos ratsastamaan. Sain mennä tälläkin kertaa Jussilla valmistautuen ensi viikon koulukisoihin. Jussi jatkoi suoraan edeltävältä tunnilta, joten se oli jo valmiiksi vetreä ja homma sujui alusta asti mukavasti. Itsekin olin aamun istuntatunnin jälkeen tavallista vetreämpi, eli lonkat vaikuttivat harvinaisen irtonaisilta. Pääsinkin istumaan Jussin "ympäri" paremmin kuin ehkä koskaan aikaisemmin.

Treeniaiheena tänään olivat vasta- ja myötäasetukset volteilla eri askellajeissa. Käynnissä Jussi liikkui aluksi vähän jähmeästi, mutta ei kuitenkaan ollut tänään erityisen raskas edestä eikä vetokilpailua päässyt syntymään. Oikeassa kierroksessa vasta-asetus johti aluksi siihen että sisälapa pääsi liikaa pullahtamaan voltin keskustaa kohti, mutta asetusta pienentämällä ja oikealla ohjalla kaulan suoruudesta huolehtimalla meno suoristui paremmin kahden ohjan väliin. Ope kehottikin tarjoamaan hevoselle kahden ohjan välissä "tunnelin" jota pitkin se kulkee nojailematta kummallekaan puolelle. Oikealle asettaessa haasteena oli tietenkin taas kaulan suoruus ja asettuminen kunnolla niskan kohdalta. Voi kuitenkin olla että asetus oikealle oli nimenomaan helpompi ratsastaa vasta-asetuksena voltilla, sillä tällöin Jussi ei niin voimakkaasti alkanut taittaa kaulaansa asetuksen suuntaan.

Ravissa Jussille löytyi hyvä muoto, joka oli edestä ryhdikäs ja kevyt ja askeleessa oli joustoa. Kun omat lonkat olivat vähän vähemmän jumissa kuin yleensä niin hyvin liikkuvan Jussin selässä oli lähestulkoon miellyttävää ja luontevaa istua harjoitusravissa. Ope muistutti säilyttämään Jussin niskan korkealla koko ajan ja estämään kuolaimen alle painumiset sekä etupainoiseksi lavoille lösähtämiset. Ohjeena oli tarvittaessa kohottaa niskaa ulkokädellä, ja etuosan ryhdistäytyessä pois lapojen päältä pyytää askelta pidentymään eteenpäin. Jonkin verran sain näitä kohotuksia tehdä, ja taisinpa vähän liikaakin tuijotella hevosen niskaa vahtiessani ettei muoto sukeltanut liian syväksi. Pääsääntöisesti Jussi kuitenkin pysyi korrektissa muodossa aika hyvin, ja mikä hienointa tuntuma ei ollut lainkaan raskas vaan sopivan kevyt ja pehmeä olematta silti millään lailla tyhjä. Kaikin puolin meno vaikutti ravissa oikein toimivalta ja hyvältä.

Tässä voisi hevosen niska olla vähän korkeammallakin. Mutta kuski istuu pystyssä!

Samoja voltteja vasta-asetuksilla tehtiin myös laukassa. Laukka nostettiin käynnistä uralla ennen volttia, ja voltin jälkeen palattiin ravin kautta käyntiin ennen nostoa seuraavalle voltille. Jussin oikea laukka oli jälleen vähän kankean oloista, mutta vasta-asetuksista oli tässäkin apua. Taidan usein jäädä oikeassa laukassa roikkumaan sisäohjaan aivan liikaa, mutta vasta-asetuksissa näin ei pääse käymään. Niin mukavaksi ei tuntuma tullut kuin ravissa, vaan jännitin kättä liikaa ja Jussi tietenkin "veti" takaisin. Kun sain kättä rentoutettua niin Jussikin tuntui paremmalta. Myötäasetuksiakin ehdittiin oikealle tehdä, ja niiden suhteen jäi vielä tunne että turpa ponnahtaa takaisin vasemmalle heti kun oikeasta ohjasta myötää. Ei ollut kuitenkaan nyt sellaista pään sivulta toiselle vispaamista kuin monesti aiemmin, ja laukka rullasi ihan hyvin ja mukavassa pyöreässä muodossa vaikkei kaikista vinouksista oltukaan päästy eroon.

Laukkavoltti vasta-asettaen.
Perinteinen kasaankäpertymisistunta...

Vasemmassa laukassa oli vasta-asetuksen kanssa luonnollisestikin enemmän tekemistä. Ulkopohje sai olla vahva jotta Jussi kääntyi voltille asetuksen ollessa ulos. Nyt taisi tulla myös vähän sitä pään vispausta puolelta toiselle kun asetus ei ihan rehellisesti pysynyt oikealla. Vielä olisi pitänyt saada myös painoa siirrettyä enemmän takaosalle, eli vähän pitkäksi ja etupainoiseksi meno tahtoi jäädä. Ope kehotti haeskelemaan puolipidätteillä "niiausta" takaosalle, ja etuosan kohotessa ja keventyessä ratsastamaan pohkeesta eteen liikettä isommaksi.

Vasen laukka.
Istunta pysyi paketissa kun istuin harjoitusravissa, mutta keventäessä pääsi leviämään.

Loppuraveissa päästettiin muotoa hieman pidemmäksi ja otettiin pari keskiravipätkää. Jussi pääsi nyt valahtamaan ehkä vähän liikaa "nenälleen" niin että pidätteitä ei ihan kuunneltu ja eteenratsastuksen jälkeen oli aina hieman hankala ottaa kiinni. Sinänsä ravi oli kyllä edelleen hyvän oloista, Jussi liikkui reippaasti ja elastisella askeleella selkäänsä käyttäen. Kokeiluni istua satulassa keskiravin aikana onnistui ihan hyvin, mikä kertoo siitä että ei ravi ihan kehnoa ollut. Itse asiassa keventäen keskiravi oli jopa hankalampi ratsastaa, sillä kevennyksen suhteen istunta oli vielä hukassa ja kenotin huonossa ryhdissä etukumarassa lonkat suljettuina.



Kokonaisuutena ei lainkaan hullumpaa menoa tänään! Tunnin alkupuolella ravissa Jussi oli suorastaan älyttömän hyvä, ja laukkatyöskentelykin oli mielestäni huomattavasti parempaa kuin parilla edellisellä kerralla. Jos tällaista menoa pystyttäisiin esittämään kisoissa niin kyllä kelpaisi. Fiilistelin myös sitä miten hyvin pystyin tänään harjoitusravissa istumaan. Kyllä vaan Jussillakin olisi selvästi paljon helpompi ratsastaa jos ei oma kroppa olisi aina niin jumissa. Tunnin jälkeen kyllä lonkat kertoivat että venymään oli tänään joutunut oikein urakalla, ja hyvä niin! Pitäisi varmaan päästä istumaan tunti tai pari koulusatulassa joka ikinen päivä niin ehkä alkaisi pahimmat jumit lonkista helpottaa.

Istuntaspesiaali

Helmikuussa sain Annelta ja Noralta oikein mieluisan väitöslahjan, nimittäin oman istuntatunnin Helin ohjauksessa. Nyt oli vihdoin sopiva ajankohta käydä lahja lunastamassa, ja niinpä sunnuntaiaamu alkoi treenituokiolla Sulon kanssa. Mentiin ensin kymmenisen minuuttia itsenäisesti verrytellen, ja sen jälkeen puoli tuntia open silmien alla enimmäkseen liinassa. Sulo oli tänään oikein mukavalla päällä, ja vaikutti ihan alusta alkaen kuuliaiselta ja hyvinkin rennolta.

Alkuhölkkäilyä.

Jalustimet nostettiin kaulalle koko treenin ajaksi, ja liinassa kävellessä sain ottaa aluksi vähän venytyksiä lonkkiin. Ohjeena oli avata jalat ulkokiertoon ja venyttää reidet irti satulasta, ja samalla viedä jalkoja ihan reilusti taakse. Eteenpäin sai nojailla, mutta siitä huolimatta en saanut jalkoja kovin taakse muuten kuin vetämällä selän hurjaan notkoon. Kun yritin pitää alaselän suorana niin jalat eivät juurikaan päässeet taaksepäin. Tällainen alkuvenyttely auttoi kuitenkin hieman aukaisemaan pahimpia jumeja, ja vastaavanlaista kannattaisi varmaan harrastaa muulloinkin tunneilla alku- ja välikäyntien aikana.

Jumilonkkien venytys.

Harjoitusravissa mentiin aluksi vähän pidemmällä ohjalla sekä hetken aikaa kokonaan ilman ohjia keskittyen hevoseen vaikuttamisen sijasta pelkkään istumiseen. Näin sainkin hartiat ja käsivarret aika mukavasti rentoutettua, ja koko ylävartalo tuntui tavallista rennommalta. Sitten vaan tarkkana ettei istunta ole etukumara tai ettei ylävartalo mene taaksepäin yliryhtiin vetäen alaselkää notkolle. Yllättäen sain kuin sainkin keskivartalon pidettyä aika hyvin kasassa niin että pysyin ihan napakkana pystyssä hetkellisiä herpaantumisia lukuunottamatta. Jalat toki olisivat saaneet venyä vielä pidemmiksi pitkin hevosen kylkiä sen sijaan että reidet pyrkivät koko ajan vähän nousemaan. Yksi sitkeistä virheistä tänään oli pään ja leuan kenotus eteenpäin, mikä tunnetusti on yksi tyyppivirheistäni. Kuten ope selitti, koko yläselkä vähän jännittyy jos leuan päästää putoamaan eteenpäin. Niskaa pystyyn ja leukaa taaksepäin korjaamalla tuntui koko istunta kohentuvan heti. Kun istuntaan löytyi näinkin luonteva tuntuma niin Sulokin liikkui oikein tyytyväisen oloisena ja venytteli kaulaa pitkälle eteen ja alaspäin. Tämä tietysti puolestaan auttoi kyydissä istumista kun hevonen ei kulkenut hirvimoodissa.

Ravihommia liinassa.
Kun otin ravissa ohjia paremmalle tuntumalle ja aloin enemmän vaikuttaa hevoseen niin ohjalla kuin pohkeellakin pääsi istuntaan tulemaan pieniä lisäjännitteitä, ja sen myötä tutut virheet koettivat puskea pintaan. Sitten piti vaan koettaa hakea samaa tunnetta kuin äsken pitkällä ohjalla ratsastaessa. Sain Sulon pidettyä edelleen ihan rennossa mielentilassa ja jännittymättä, mutta meno oli osittain jopa liiankin rauhallista sillä takajalat olisi pitänyt saada aktiivisemmin töihin paremman muodon löytämiseksi. Sulo tuntui olevan ihan siinä ja hilkulla että pyöristyy kunnolla ja rupeaa oikeasti toimimaan, mutta homma jäi vaiheeseen puutteellisen aktiivisuuden vuoksi. Tuntumakin olisi saanut olla vielä tasaisempi etenkin ulkoa, ja ope sai useaan otteeseen käskeä ottamaan lyhyemmät ohjat.

Laukassa istuminen oli yllättäen melkeinpä vaikeampaa kuin ravissa. Laukka tuntui kippaavaan joka askeleella eteenpäin, ja jännityin aluksi puristamaan reisillä ihan liikaa. Vähitellen sain laukassakin itseäni pystympään ja rennommin satulaan sekä tunnetta "takaosan päällä istumisesta". Sulo tarjoili pyöreää muotoa mutta olisi tarvinnut vielä tasaisempaa ja samalla rennompaa tuntumaa. Huomasin että hevosen hakeutuessa tuntumaa kohti vähänkään voimakkaammin alkoivat käsivarret, olkapäät ja koko yläkroppa hieman jännittyä ja istunta mennä kasaan, enkä saanut säilytettyä samanlaista rentoa ryhdikkyyttä kuin ilman tuntumaa mennessä. Siinä missä istunnan tuen tulisi lähteä vatsalihaksista minä siis jännitän virheellisesti yläkroppaani. Sulohan ei todellakaan edes vetänyt tai roikkunut ohjalla raskaana, vaan hakeutui nätisti tuntumalle niin kuin pitääkin.

Laukassa mentiin välillä pyöreänäkin. Tässä en nojaile eteen mutta taidan kiertää ylävartaloa liikaa vasemmalle.


Lopuksi mentiin vielä pieni tovi ravissa ilman liinaa ja haeskellen sekä istuntaa että hevosen muotoa kohdilleen. Sulo oli mukavan rento ja pyrki venyttämään eteen ja alaspäin. Asetuksilla ja pohkeesta tuntumaa kohti ratsastamalla löytyi jonkinlaista pyöreyttäkin, mutta vielä olisi kaivattu lisää energiaa takaosaan ja ulko-ohjalle parempaa tukea. Ihan mukava fiilis kuitenkin oli kun pystyin istumaan kohtuullisen asiallisesti ja hevonen oli rento ja tyytyväinen. Tässä olisi jo ihan hyvät lähtökohdat ratsastamiselle. Istuntapalikat löytyivät siis tänään ihan mukavalle mallille (ainakin jos verrataan siihen millaista meno yleensä on varsinkin tässä satulassa), mutta haasteena on säilyttää istunta ruodussa myös siinä vaiheessa kun alan vaikuttaa hevoseen pelkän mukana istumisen sijaan. Mukava kuitenkin huomata ettei se istuminen nyt täysin mahdotonta ole vaikka pinnistelyä ja keskittymistä vaatiikin. Hyvää palautetta tuli myös Sulolta, jonka olemus kertoi että oikein (tai siis vähän vähemmän väärin) istuva ratsastaja oli sille miellyttävämpi kantaa. Toivottavasti onnistun soveltamaan tämän mainion harjoitustuokion oppeja myös jatkossa!



Kiitokset Annelle kuvista ja videoista!

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hieman lötköä hyppelyä

Keskiviikon tunnilla oli vuorossa lisää esteharjoituksia, ja pääsin jatkamaan Peran kanssa kuten olin toivonutkin. Treeniaiheena tänään oli tekniikkatehtäviä matalilla esteillä, ja sehän sopi tälle arkajalalle paremmin kuin hyvin.

Tehtiin ihan perusteellinen raviverryttely ylittäen puomeja ympyrällä. Pera ei vaikuttanut tässä vaiheessa mitenkään erityisen laiskalta, vaikka enemmän sitä sai herätellä kuin jarrutella ja muodon epätasaisuus kertoi omaa kieltään takajalkojen toiminnasta. Vasempaan kierrokseen oli hankala löytää vakaata ulko-ohjan tukea, mutta oikealle meno oli luontevampaa. Verryteltiin vielä laukassa ylittäen pariin kertaan ympyrällä hieman maasta nostetut puomit. Kahden puomin väli ympyrän kaarella oli noin neljälle laukka-askeleelle mitoitettu, ja suoritimme Peran kanssa tehtävän varsin sujuvasti ja asiallisesti.

Hyppäämiset aloitettiin edelläkuvatun kaltaisella ympyrätehtävällä esteiden ollessa jossain 50 sentin tuntumassa. Oikeassa laukassa hypeltiin ympyrällä kolme kierrosta putkeen. En saanut Peran laukkaan nyt ihan riittävää energiaa, ja esteitä kohti tultiin vähän liikaa tuupaten. Kertaalleen suunnan tiedotus epäonnistui ja Pera vaihtoi laukan ensimmäisellä esteellä, mutta silloin kun menosuunta oli selvä pyrki Pera tunkemaan oikealle esteiden välillä. Näin ollen kaareva tie esteiden välissä lyheni ja kävi neljälle askeleelle hiukan ahtaaksi. Seuraavaksi vaihdettiin suuntaa ja hypättiin ympyrän esteet vasemmassa laukassa. Tähän suuntaan kaareva tie olikin helpompi ratsastaa kun Pera ei ollut kaatumassa sisäpohjetta vasten. Ympyrältä jatkettiin heti perään lävistäjälle, jolla hypättiin suora 17 metrin linja. Edelleen tuntui siltä että Peraa sai koko ajan tuupata estettä kohti jottei vauhti hyytynyt ja hyppy mennyt ihan juureen. Sen verran sain lävistäjällä kuitenkin Peraa etenemään että väli oli viidellä askeleella juuri sopiva.

Seuraavaksi hypättiin samanlainen ympyrä+lävistäjä -kuvio oikealle. Pera pääsi ympyrällä kaatumaan sisälle niin että päädyimme oikaisemaan kaarteen kolmella askeleella. Tälläkin askelmäärällä tie kuitenkin onnistui. Lävistäjällä tuli alkuun pieni mutka kun Pera kuvitteli matkan jatkuvan ensimmäiseltä esteeltä oikealle, mutta kun ohjasinkin sen suoraan eteenpäin erehtyi Pera tekemään ihan puhtaan laukanvaihdon lennosta. Pienestä mutkasta huolimatta suhteutettu väli meni viidellä askeleella ihan mukavasti. Edelleen vaan kaipailin Peran laukkaan lisää terävyyttä ja ennen kaikkea ryhtiä.

Seuraava harjoitus oli kahden lävistäjäesteen ylitys vinottain, eli tarkoitus oli ratsastaa pitkän sivun suuntaisesti ja hypätä viistosti vastaan tulevat esteet suoraa linjaa pitkin. Mentiin kerta molempiin suuntiin. En rohjennut tuoda Peraa esteille ihan riittävän viistolla tiellä, vaan helpotin tehtävää tekemällä esteiden väliin pientä kaarta eli mentiin ikään kuin loivaa kiemurauraa. Tällaisella tiellä Pera vaihtoi laukan ensimmäisellä esteellä, kun taas ihanne olisi ollut säilyttää sama laukka koko linjan ajan.

Lopuksi hypättiin kaikki päivän tehtävät kymmenen esteen ratana, johon kuuluivat ympyrä ja lävistäjä oikealle, viistohypyt vasemmassa laukassa ja vielä ympyrä ja lävistäjä vasemmalle. Vielä tässäkään vaiheessa en saanut Peraa kunnolla hereille, vaan edettiin vähän lötkösti ja tuupaten sekä esteiden väleissä etupainoiseksi valuen. Ensimmäinen ympyrä alkoi tuuppauksella ja laiskalla minihypyllä aivan esteen juuresta. Lävistäjä oikeasta vasempaan oli onneksi ihan asiallinen ja sujuva viiden askeleen suoritus, ja laukkakin vaihtui. Tämän jälkeen kaarteessa Pera lähti kyntämään etupainoisena, ja videollakin näkyy selvästi kuinka se sai minua kiskottua mukanaan. Yritin epätoivoisesti saada nenää ylös, mutta viistohypyille tultiin aika etupainoisena. Nyt keskityin tekemään suoremman tien esteiden yli, ja päästiinkin etenemään varsin suoraa linjaa viistosti hypäten ja laukkaa vaihtamatta. Kaarteessa Pera kiskoi jälleen edestä, ja viimeiselle ympyrälle tullessa vauhti pääsi hiipumaan. Hypyistä tuli pienet, ja kun ympyrän kaarikin valui vähän laajaksi niin otimme esteiden väliin peräti viisi laiskaa laukka-askelta. Viimeiselle lävistäjälle tultiin hyytyen sisään, mutta välissä pyysin Peraa napakasti eteen ja näin viimeiselle esteelle venyttiin sujuvasti viidellä askeleella. Kokonaisuutena päivän ratatehtävä tuntui vähän kehnolta suoritukselta minihyppyineen, etupainoisuuksineen ja hyytymisineen.



Vaikka periaatteessa ihan asiallisesti päivän tehtävät suoritimmekin niin en ollut erityisen tyytyväinen kun meno oli näin lötköä. Peralla ei ollut sellaista energiaa kuin edelliskerroilla, enkä saanut etuosaa ryhdistettyä yhtään. Tällaisessa moodissa esteille oli heti hankalampi tulla, ja tänään ei ehkä olisi kovin isoista esteistä yli päästy. Videolla meno sentään näyttää vähän paremmalta kuin miltä se tuntui. Onneksi Pera kuitenkin hyppäsi nämä pikkuesteet mukisematta vaikka välillä tuuppaamiseen sorruinkin.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ylikierroksilla

Tiistaina oli tällä kertaa estetunnin vuoro, ja etukäteen jännitti ihan käsittämättömän paljon. Kaksi ja puoli viikkoa ehti vierähtää edellisestä hyppykerrasta Sulon kanssa, ja silloin oli vauhtia ja jännitystä sen verran että nyt mietitytti mitä tällä kertaa mahtaisi olla luvassa. Sulo oli viettänyt oikein kunnon pääsiäisloman, eli ollut vapaalla peräti viisi edeltävää päivää. Yleensä Sulolla on kuulemma taipumusta olla vapaiden jälkeen vähän unelias ja laiska, ja nimenomaan uneliaalta meno vaikuttikin vielä alkuverryttelyjen ajan. Takajalat eivät olleet ihan kunnolla töissä ja reagointi oli hitaammanpuoleista. Laukkaverryttelyn aikana ylitettiin pari kertaa pikkuruinen pystyeste. Sulo laukkasi esteen yli vähän laiskan oloisesti mutta varsinaisesti jarruttelematta. Tässä vaiheessa epäilin mahtaisiko tänään tulla esteillä ongelmia puutteellisen energian vuoksi, mutta aika pian selvisi että ongelmat olivat pikemminkin päinvastaisia.

Tehtävä 1
Tänään ratsastettiin kääntämistehtäviä lähestyen esteille niin ympyröillä kuin volteillakin (yritin epätoivoisesti piirrellä jonkinlaiset havainnolliset esitykset kuvioista). Ehdittiin hypätä mukavasti monta kierrosta tehtävän kolmea eri variaatiota niin oikeasta kuin vasemmastakin laukasta. Aloitettiin aivan pienillä esteillä, ja parin ensimmäisen kierroksen jälkeen tehtävän aloittava ja päättävä este nousivat noin 60-senttisiksi. Pienemmällä voltilla hypättävät kaksi estettä pysyivät turvallisesti aivan minikorkeudella koko tunnin ajan. Ensimmäisen tehtävän pikkuesteillä suoritimme Sulon kanssa sujuvasti ja helposti. Silti itselläni oli pieni tutina ja paniikki päällä, ja huomasin että Sulolla alkoivat kierrokset nousta niin että energiaa oli laukassa melkein liikaakin. Kohta ope sai jo toppuutella kaahaamasta. Sulo hyppäsi pikkuesteet kuitenkin kuuliaisesti juuri siitä paikasta mihin sen toin, eli päätökseni mukaisesti joko kauempaa tai läheltä.

Tehtävä 2
Kakkosvariaatio tehtävästä oli viiden esteen pätkä, jossa mukaan tuli tiukempaa kääntämistä voltilla. Edelleen hosuin itse liikaa, ja esteiden jälkeen jäin keikkumaan etukenoon irti satulasta niin että kääntäminen voltilla vaikeutui. Ope huutelikin ryhtiä heti esteen jälkeen, ja myös katse olisi saanut kääntyä seuraavalle esteelle huomattavasti nopeammin. Ketterä Sulo toki kääntyi hyvin, mitä nyt välillä vähän sudittiin kurveissa, ja pienet esteet ylittyivät huonommistakin paikoista. Sulo tuntui kuumuvan kuumumistaan, ja eteenpäin ei ainakaan tarvinnut patistella vaan pikemminkin sai olla tarkkana että hevonen tuli esteen jälkeen kontrolliin.

Tehtävä 3
Kuviota vaikeutettiin vielä kolmannelle tasolle, eli voltin sijaan ratsastettiinkin volttikahdeksikko ja näin ollen mukaan tuli pari laukanvaihtoakin. Oltiin edelleen henkisesti ylikierroksilla niin minä kuin Sulokin, ja tämän seurauksena tehtävän aloittavalla 60 cm esteellä kävi pieni työtapaturma ponnistuspaikan jäädessä epäselväksi. Sulo hyppäsi kuin hyppäsikin tällaisesta tilanteesta, mutta itse olin menossa aivan eri tahdissa hevosen kanssa ja horjahdin kaulalle. Jatkettiin eteenpäin ja hypeltiin volttikahdeksikko vähän hermostuneesti läpi. Sulo vaihtoi kuitenkin laukat näppärästi. Viimeiselle esteelle laajemmalla kaarteella lähestyessä "nukahdin" ja päästin kontrollin herpaantumaan tuhoisin seurauksin. En pitänyt laukkaa tarpeeksi kasassa, vaan annoin Sulon lähteä vaivihkaa hieman kiihtymään, ja estelinjalle päästyämme Sulo sitten lähtikin nopeasti kiihdyttämään estettä kohti täysin pidätteistä välittämättä. Näin kyllä että sopivaan ponnistuspaikkaan päästäksemme on laukkaa otettava ihan kunnolla kiinni, mutta kun ei Sulo vastannut pidätteeseeni lainkaan niin lamaannuin pelkäksi matkustelijaksi. Kun ratkaisut jäivät näin ollen täysin Sulon harteille niin eihän se sitten uskaltanutkaan hypätä edes tätä 60 sentin pystyä. Kovasta vauhdista tuli nopea stoppi esteen eteen, ja onneksi en tällä kertaa ollut sukellellut hyppyyn ennen hevosta sillä olisinpa tehnyt varmaan aikamoisen kuperkeikan. Silti en tällaisessa äkkipysäyksessä onnistunut pysymään tasapainossa, vaan keikahdin satulasta. Sain tarrattua Sulon kaulasta kiinni niin että loppujen lopuksi laskeuduin suhteellisen hitaasti lapaa pitkin liukuen ja nätisti jaloilleni maahan. Harmitti että en kyydissä pysynyt, mutta onneksi tippuminen oli tällä kertaa näin hallittu eikä käynyt kuinkaan. Sulokin jäi kiltisti paikalle niin ettei mennyt montaa sekuntia kun ope olikin jo puntannut minut takaisin satulaan. Sitten vaan paremmalla kontrollilla uudestaan esteelle ja sen yli antamatta Sulolle mahdollisuutta rynnätä holtittomasti.

Tämän töpeksinnän jälkeen hypättiin samaa kuviota vielä joitakin kertoja molemmista suunnista. Emme Sulon kanssa juuri rauhoittuneet kumpikaan, mutta hevonen pysyi nyt kuitenkin hanskassa kun olin koko ajan skarppina. Oikeasta kierroksesta lähestyessä otettiin tehtävän ensimmäiselle esteelle yksi kielto, perinteinen "apua en näe paikkaa joten en tee ratkaisua vaan heitän ohjat pois ja kumarrun eteen" -tapaus. Vaikka este olisi kuinka pieni niin Sulo ei sitä yksinään hyppää vaan minun on ratkaisut tehtävä sen sijaan että jäädyn missään tilanteessa. Ope muistutteli koko ajan hengittämään ja olemaan satulassa ihan rauhassa, ja raippakin jätettiin pois kädestä kun se sivulle sojottaessaan saattoi lisätä Sulon hermostuneisuutta. Päivän toisen kiellon jälkeen en kuitenkaan tehnyt enää suuria mokia, vaan hypeltiin esteet ihan sujuvasti. Volteilla meno olisi ehkä saanut olla rauhallisempaa ja hallitumpaa, mutta ainakin Sulo oli tehtävän juonessa mukana ja kurvaili niin että hyvä kun ehdin mukaan. Kontrolloivia pidätteitä sai tehdä joka välissä, mutta homma pysyi lapasessa ja "isommillekin" esteille sain tuotua Sulon järkeviin paikkoihin. Viimeinen hyppykierros tälle päivälle oli mielestäni varsin asiallinen, ja volttikahdeksikkokin onnistui jo kohtuullisen tasapainoisesti ja hallitusti.

Vähän vähempikin höyry kyllä riittäisi näin pienille esteille, eli käytiin niin minä kuin Sulokin ihan ylikierroksilla tänään. Sulo on ollut viime aikoina ylipäänsä aika "kuuma", ja varmasti sen kierrokset nousevat entisestään sitä mukaa kun itse hermoilen ja panikoin selässä. Sulo jos kuka imee itseensä ratsastajan mielentilat ja käyttäytyy juuri niiden mukaisesti. Varmasti Sulo huomaa jännitykseni sillä sekunnilla kun kävelen sen karsinaan, ja silloin kun se esteillä tarvitsisi tukeani ja rohkaisuani ei se voi minuun tarpeeksi luottaa. Energiaa saa olla ja pitääkin olla, mutta niin hevoselle kuin ratsastajallekin pitäisi saada hyppäämiseen rentoutuneempi ja rauhallisempi mielentila ja "positiivinen energia" tällaisen hermostuneen energian sijaan. Jotenkin olisi nyt vaan kertakaikkiaan päästävä yli tästä Sulolla hyppäämiseen liittyvästä hurjasta jännittämisestä niin varmasti alkaisi Sulokin ottaa touhun lunkimmin.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hikoilua perusasioiden parissa

Jussi ja Jukka
Suunnitelmakseni 4.5. koulukisoihin on vakiintunut Helppo B:0 Jussilla. Tänään sitten treenailtiinkin Jussin kanssa perusasioiden parissa. Aurinkoisen iltapäivän lämpötila oli noin kahdeksan astetta, ja maneesissa oli vielä hurjan paljon lämpimämpää. Olisi varmaan hyvin tarjennut ratsastaa T-paidassa, ja kyllä oli hevonen hikinen tunnin jälkeen vaikkei tänään mitenkään erityisen rankasti mentykään.

Tänään keskityttiin asetuksiin, kokoamiseen ja askeleen pidentämiseen. Toiselle pitkälle sivulle tuli kymmenen metrin voltti, ja toisella sivulla oli tarkoitus ratsastaa askelta pidemmäksi keskittyen erityisesti siihen että ennen lisäystä hevonen oli koottuna ja takaosalla.  Heti alkuun nostettiin jalustimet kaulalle ja mentiin tehtävää käynnissä oikealle. Jussi käveli aluksi kovin pitkänä ja etupainoisena, vaikkei varsinaisesti ollut kovin raskas edestä. En vaan saanut sitä mitenkään lyhenemään ja siirtämään painoa taaksepäin, ja niinpä lompsittiin menemään kaula pitkällä ja selkä alhaalla. Lopulta etuosa alkoi hieman keventyä asetusten sekä puolipidätteiden ja pidätteiden kautta. Ope muistutteli käyttämään pidätteissä tehokkaasti vatsalihaksia. Asetuksissa ja voltille taipuessaan Jussi myötäsi kyllä niskasta pyöreäksi, mutta huomasin jo tässä vaiheessa tuntia että asetus oikealle ei tapahtunut kunnolla niskasta vaan pää kääntyi "asetukseen" pikemminkin kaulan puolen välin paikkeilta.

Jalustimet jätettiin edelleen kaulalle ja jatkettiin harjoitusravissa. Kuten arvata saattaa, Jussin ravi oli juuri niin pompottavaa kuin se aina tunnin alkupuolella on siinä vaiheessa kun selkä ja takaosa eivät ole kunnolla käytössä. Minähän sitten pompin, ja yritin välttää reisillä puristamista. Kädet sain mielestäni kuitenkin fiksattua aika hyvin paikoilleen, mitä auttoi Jussin tasainen muoto. Pystyin kyllä ratsastamaan, mutta vähän epäilin häiritsinkö istunnallani Jussin liikkumista ja selän käyttöä. Välillä kokeilin ottaa jalustimet jalkaan, mutta totesin että istuminen ei ollut oikeastaan yhtään helpompaa vaan pohkeet saattoivat jalustimien kanssa heilua jopa enemmän. Niinpä jatkoin ilman jalustimia. Tuli ainakin vatsalihaksille kunnon treeniä tänään ja ilman jalustimia en ehkä voinut kaikkia tavanomaisia istuntavirheitäni toteuttaakaan vaan jouduin mm. istumaan etukumaraan nojailematta.

Ope kehotti haeskelemaan Jussille ravissa korkeampaa ja ryhdikkäämpää raamia niska korkeimpana kohtana, ja rohkaisi ratsastamaan hetkellisesti pois pyöreästä muodosta eli niskasta ylös ja turpa luotiviivan yläpuolelle. Ohjeena oli pitää käsi kevyenä silloin kun Jussi lähti kohottamaan etuosaa ja niskaa, ja näin palkita sitä muodon korjaantuessa oikeaan suuntaan. Näillä ohjeilla ihan mukava raami alkoi löytyäkin. Niska pysyi korkealla eikä Jussi rullannut itseään liian linkkuun vaikka olikin niskasta ja kaulasta pyöreä, ja tuntuma pysyi sopivan kevyenä. Resepti oli yksinkertaisesti se että uskalsin ratsastaa hetkellisesti nenää ylös ja luopua siitä ajatuksesta että kaulan on joka hetki oltava mahdollisimman kaarella. Ravi pomputti kyllä vieläkin, mutta oli jo selvästi helpommin istuttavaa ja tunsin kyllä hevosen liikkuvan oikein päin. Ope kommentoi pomputtavuuden olevan merkki siitä että niin minulla kuin hevosellakin on lantiossa jäykkyyttä. Askeleen pidennykset jäivät aika maltillisiksi jotta pysyin satulassa edes jotenkuten.

Laukka olikin sitten taas oma lukunsa. Oikeassa laukassa meno oli aivan yhtä hankalaa kuin torstaina, eli hevonen oli vino ja laukka tökkivää. Yritin löytää samaa "loksahdusta" jonka kautta sain Jussin viimeksi suoristumaan, mutta turhaan. En vaan saanut asetusta oikealle toimimaan, ja vinolla hevosella laukan laatu oli sitten juuri tätä. Jalustimet olin laukkaa varten ottanut jalkaan, sillä tiesin laukassa olevan tarpeeksi tekemistä ilman että istunnan kanssa tarvitsisi miettiä mitään ekstraa. Ope ohjeisti jälleen pitämään pohkeet satulavyön kohdalla niin että kykenisin pitämään istunnalla vastaan Jussin yrittäessä kiskoa mukanaan etupainoiseksi. Kovasti ne jalat vaan pyrkivät nousemaan taaksepäin pitkin hevosen kylkiä. Pari kertaa sain Jussin myötämään niskasta ja lyhentämään kroppaansa kun ratsastin ympyröillä johtavalla ohjalla asettaen ja samalla ulko-ohjan kädessä pitäen. Ihan toimivaa reseptiä rehelliseen asetukseen ja hevosen suoristamiseen ei vaan löytynyt, ja asettumisen sijaan Jussi taivutti vain kaulaansa oikealle samalla turpa vaivihkaa vasemmalle kääntyneenä.

Vasemmassa laukassa oli vähän helpompaa. Tuntumalla oli kyllä liikaa vetoa ja jännitystä, mutta laukka rullasi hieman letkeämmän oloisena ja pyöreämpänä. Ryhtiä vaan olisi tarvittu lisää etupainoisen vyörymisen sijaan. Ope kannusti edelleen kohottamaan niskaa ylös ja rentouttamaan käden aivan kevyeksi silloin kun Jussi hoksasi etuosaa kohottaa. Pientä vasta-asetustakin tehtiin ulkolavan suoristamiseksi, mutta tässä sai olla varovainen ettei Jussi taas ylitaivuttanut kaulaansa oikealle ja näin ollen pullauttanut puolestaan vasenta lapaa karkuun. Tunnin lopuksi ope totesi menomme näyttäneen vasemmassa laukassa ihan hyvältä, mutta itsestäni se ei niin kovin hyvältä tuntunut kun tuntuma jäi liian jännittyneeksi ja laukasta puuttui sellainen sujuva letkeys mitä Jussin laukassa on parhaimmillaan ollut.

Vaikka ravissa mentiin tänään ihan kivasti ja ryhdikkäästi ohjalla roikkumatta niin laukkaongelmat jäivät taas kovasti kaivelemaan. Vielä viime viikolla laukka toimi niin paljon paremmin, ja nyt on taas menty monta askelta taaksepäin etenkin oikean laukan kanssa. En nyt ihan ole varma onko tämä Jussilla yleisempikin suuntaus vai olenko vain menettänyt tatsin siihen miten Jussia laukassa ratsastetaan. Ravissa ja pätkittäin jopa käynnissäkin saan painoa takaosalle ja etuosaa keveäksi ylös, mutta laukassa sama ei onnistu. Toki Jussin kanssa pitäisi ehkä ihan ensimmäisenä keskittyä ratsastamaan laukkaa isommaksi eteen niissä rajoissa kuin se onnistuu ilman lavoille kaatumista, ja ennen kaikkea suoristaa koko hevonen niin että laukka voi ylipäänsä toimia eivätkä etu- ja takaosa ole aivan eri linjassa. Vasen takajalka on Jussilla heikompi, ja sitä pitäisi oikeassa laukassa aktivoida paremmin kuten tänäänkin ope välillä muistutteli. Ensi kerralla taas sitten uusi yritys. 

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Tutustumistunti Oulunsalossa

Pääsiäisviikonlopulle piti tietenkin keksiä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ja niinpä vierailimme Noran kanssa Oulunsalon Ratsastuskoulun tunnilla. Oulunsalo oli minulle aivan uusi paikka, mutta tämänpäiväisen opettajan tunnilla olen ollut kerran aikaisemminkin. Tuntia varatessa en maininnut mitään toivomuksia ratsun suhteen, ja vähän pelkäsin saavani jonkun aivan väärän kokoisen jättiläismöhköhevosen. Hevosjako osui kuitenkin omalla kohdallani ihan nappiin, sillä sain pikkutamma Alastran. Nettisivujen mukaan 10-vuotiaan Alastran säkäkorkeus on noin 156 cm, mutta mielestäni hevonen oli jopa tätä pienempi. Varsinkin selästä käsin Alastra vaikutti suorastaan ponilta, ja myös ratsastettavuudeltaan se oli hauskan ponimainen hevonen.

Alkajaisiksi tutusteltiin Alastran kanssa hetken aikaa kevyessä ravissa ja laukassa. Ensin jäätiin jäkittämään miniravissa paikalleen, mutta kun hoksasin alkaa pyytää rohkeasti eteenpäin niin Alastra kyllä pidensi askelta ja vähän pyöreämpää muotoakin löytyi. Ope korjaili tietenkin tavallisia istuntavirheitäni eli lantiota pystyyn, jalkoja rennoiksi alas ja kyynärpäitä kylkien viereen. Laukassakin Alastra jäi ensin "pomppimaan" paikoilleen kun himmailin itse aivan liikaa enkä uskaltanut vaatia hevoselta kunnolla mitään. Eteenratsastus oli tietenkin jälleen ratkaisu tilanteeseen, ja laukassakin meno muuttui ihan mukavaksi kun ratsastin vähän topakammin.

Alkulämmittelyjen jälkeen jatkettiin päivän varsinaisten harjoitusten parissa. Päädyissä ratsastettiin voltit vasta-asetuksessa ja keskiympyrällä väistätettiin takaosaa ulos muutaman askeleen pätkissä. Tehtävää mentiin hetki käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Molemmissa askellajeissa väistön suhteen oli etenkin oikeassa kierroksessa hankaluuksia. Alastra alkoi väistössä usein viskellä päätään, ehkäpä prostestina epäselviin apuihin ja/tai jännittyvään käteen, ja hämmennyin tästä niin etten osannut kunnon väistöä enää vaatiakaan. Tuntuma ylipäänsä oli liian epävakaa, eli ohja lerppui välillä, mutta suurin haaste väistöissä oli jälleen kerran keskellä satulaa istuminen. Mielenkiintoisesti tosin tällä kertaa painoni tipahti väkisinkin vasemmalle. Väistö ympyrällä on kyllä tässä mielessä poikkeuksellisen pirullinen tehtävä, sillä se saa minut pakostakin kallistelemaan minne sattuu sen sijaan että pystyisin istumaan hallitusti keskellä satulaa. Vasemmassa kierroksessa väistöt onnistuivat hiukan helpommin, tosin loiviksi ne jäivät tähänkin suuntaan ja ihan kunnolla en saanut hevosta väistämään ulko-ohjan ja sisäpohkeen välissä. Uralla ja päätyvolteilla Alastra liikkui pääsääntöisesti ihan nätisti, joskin ajoittain esiintyi päänviskelyä. Epätasaisuus edestä oli selvä merkki puuttellisesta ravin energiasta, ja ope kehottikin ratsastamaan takaosaan kunnolla lisää liikettä. Suurimman osan tuntia taisin ratsastaa Alastraa aivan liian varovaisesti, enkä tohtinut vaatia siltä asioita tarpeeksi napakasti. Toisaalta pohkeella eteen ratsastaessa pusersin liian jännittyneellä jalalla, ja ohjeena olikin välttää hevosen "ahdistamista" reisillä puristaen ja käyttää sen sijaan vain rentoa pohjetta kylkiin.

Lopuksi työskenneltiin hyvä tovi laukassa molempiin suuntiin. Päätyvoltit mentiin myötäasetuksessa ja keskiympyrä vasta-asetuksessa. Taas meni hetki ennen kuin sain Alastran etenemään hieman isommalla askeleella paikallaan pomppimisen sijaan, mutta lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää ja muotokin mukavan pyöreä ainakin niskasta ja kaulasta. Läpi selän ei pyöreys tainnut kuitenkaan oikein tulla, vaan vähän notkoselkäiseksi liikkuminen jäi kaikissa askellajeissa. Takajalat olisi siis pitänyt saada laukassakin vielä paremmin töihin. Volteilla sain olla tarkkana että oikeasti pidin ulko-ohjalla kunnollisen tuen koko ajan. Jos ulkotuki ei ollut riittävä niin laukan tasapaino vähän kärsi ja muotokin levisi pään heittelyksi. Laukassa sain joka tapauksessa pidettyä tuntuman tasaisempana kuin ravissa, ja niinpä etuosan levottomuutta esiintyi vähemmän. Laukan jälkeen ehdittiin ravata keventäen jokunen minuutti, ja Alastra esitti tässä vaiheessa oikein mukavaa liikkumista. Laukkojen jälkeen ravi sujui energisemmin eteen kohti tuntumaa, ja Alastra venytti tuntumalla pidempään ja matalampaan muotoon.



Tunnin jälkeen tunsi kyllä hommia tehneensä, sillä lähes koko aika ravattiin ja laukattiin. Alastra ei tosin ollut läheskään yhtä hikinen kuin ratsastajansa. Yleisesti ottaen jäi ihan positiiviset fiilikset, vaikka vähän kesken homma Alastran kanssa jäikin. Loppua kohti parannettiin kun aloin hieman hoksata miten tällä hevosella ratsastetaan, mutta olisin saanut olla napakampi niin istunnan korjausten kuin hevoselle esitettyjen pyyntöjen suhteen. Nyt jäätiin vielä liikaa hiippailemaan ja himmailemaan. Alastra oli joka tapauksessa todella kiva ratsu, kuuliainen ja hyvällä tavalla säpäkkä. Päänviskelyyn ja moneen muuhunkin ongelmaan lääke olisi selkeästi ollut aktiivisempi liike eteenpäin sekä pehmeämpi ja tasaisempi tuntuma. Jäi kyllä sellainen kutina että tällä hevosella pitäisi päästä menemään toistekin.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Päämääränä ryhti ja keveys

Kiirastorstain iltana oli B-tunnilla sopivasti tilaa, ja niinpä otin ylimääräisen treenikerran pääsiäisloman alun kunniaksi. Ratsukseni sain seuraavia kisoja silmälläpitäen Jussin. Päästiinkin hieman kertailemaan viime viikolla harjoiteltuja asioita pysähdysten ja peruutusten parissa.

Pysähdyksiä ratsastettiin pitkillä sivuilla käynnistä ja päädyissä työskenneltiin ympyröillä ravissa ja myöhemmin laukassa. Pysähdyksestä mentiin askel tai pari peruutusta aina tarpeen mukaan, eli mikäli etuosa tuntui kaipaavan parempaa ryhtiä ja pidäte tehokkaampaa läpimenoa. Usein kehotuksena oli hakea pysähdyksessä vain kevyt niiaus takaosan päälle, ja ratsastaa tästä eteen ennen kuin hevonen lähti varsinaisesti peruuttamaan. Pysähdykset Jussin kanssa eivät olleet kovin kevyitä, vaan yleensä tultiin enemmän tai vähemmän kättä vasten eikä hevonen todellakaan pysähtynyt istunnalla. Pysähdyksessä olikin sitten tarpeen pyrkiä saamaan painoa pois etuosalta, ja ainakin joitain kertoja onnistuin "niiauttamaan" Jussia takaosalle. Välillä otin ihan peruutusaskeleitakin, mutta Jussi oli tänään huomattavasti viimeviikkoista nihkeämpi peruuttamaan. Ainakaan Jussi ei nyt ennakoinut pakitusta, mutta liikaa jouduin peruutuksiinkin ottamaan kädellä. Ratsastus tuntui näin ollen sisältävän epämiellyttävän paljon ohjasta kiskomista.

Vaikka pysähdyksissä pidätteen läpimeno olikin kehnoa, ei Jussi silti ravissa ollut tänään kovinkaan raskas kädelle. Suhteellisesta keveydestä huolimatta liikkuminen olisi kuitenkin saanut olla huomattavasti ryhdikkäämpää ja muoto lyhyempi ja korkeampi sen sijaan että hevonen röhnötti lavoillaan etupainoisena. Ope kehotti tekemään kohottavia pidätteitä painon siirtämiseksi takaosalle, ja ryhdistäytymisen tapahtuessa ratsastamaan ravia isommaksi eteen. Tarkkana sai olla myös ettei Jussi painunut liian syvään muotoon kuolaimen alle vaan säilytti niskan korkeimpana kohtana. Etenkin tunnin alussa kevennellessä tätä pilkkimistä tapahtui turhan paljon ja ravi oli todella selättömän oloista. Kun Jussi oli hieman lämmennyt ja notkistunut alkoi liike tuntua paremmalta, ja harjoitusravissa työskennellessä muotokin alkoi kohentua ryhdikkäämpään suuntaan. Lopulta raami oli ravissa mielestäni ihan ok, ja kun ope kyseli miltä nyt tuntuu vastasin että sopivan kevyeltä mutta vielä ravi pompottaa turhan paljon. Ravin pomputtavuutta pidin merkkinä siitä että liike olisi saanut tulla vielä paremmin läpi selän.

Laukan suhteen tänään oli huonompi päivä. Nostoja tehtiin viime viikon tapaan suoraan peruutuksesta, eikä niissä ollut ihmeempiä ongelmia, mutta oikea laukka oli aluksi kammottavan kankeaa. Hevosen pää vispasi puolelta toiselle niin kuin se oikeassa laukassa Jussilla tapaa usein tehdä, ja tuntumalta puuttui kaikki pehmeys ja keveys. Laukka-askelkin oli lyhyttä ja tökkivää. Ope auttoi hoksaamaan että Jussi tosiaan meni vähän pää vinossa niska oikealla ja nokka vasemmalla, ja tavoitteena oli saada Jussi asettumaan rehellisesti pää suorassa. Asettavan käden piti tietenkin olla vakaa eikä edestakaisin ottava ja myötäävä, ja kokeilinkin ratsastaa hieman johtavalla ohjalla säilyttäen samalla ulko-ohjan huolellisesti tuntumalla. Ope kehotti aktivoimaan samalla ulkotakajalkaa, ja istumaan oma painopiste hevosen takaosan päällä ja jalat pitkänä etureidet rentouttaen. Yritin myös saada kättä rentoutettua ja kevennettyä vaikka Jussi roikkuikin ohjalla. Tästä kovan yrityksen sekamelskasta oikeat nappulat lopulta löytyivätkin, vaikka en ole ihan varma mitkä ne olivat. Jussi suoristui ja lakkasi vispaamasta päätä sivusuunnassa, laukan laatu parani heti rullaavammaksi ja muoto tuli pyöreäksi ja tuntuma kevyemmäksi. En voinut olla huomaamatta tätä selkeää eroa Jussin liikkumisessa, ja ope kehui että nyt hevonen todella suoristui, mutta hieman hämärän peittoon jäi kuinka sen suoristamisen loppujen lopuksi onnistuin tekemään.

Vasemmassa laukassa Jussi oli jo hiukan pehmeämmän oloinen, mutta painoa olisi edelleen pitänyt saada paremmin takaosalle. Mentiin pyöreänä mutta liikaa lavoille kaatuen. Pysähdykset alkoivat kuitenkin näin tunnin lopuksi onnistua hiukan paremmin niin että Jussi oikeasti kuunteli pidätettä. Ope kehotti etsimään laukassakin tunnetta takaosan niiauksesta samaan tapaan kuin pysähdyksissä. Jälleen tarvittiin siis paljon kohottavia pidätteitä, ja taisi sieltä joku pieni niiaus jossain välissä tullakin. Pidemmäksi aikaa en kuitenkaan saanut Jussia jäämään takaosalle, vaan kohta valuttiin takaisin etupainoiseksi. Loppuraveissa jatkettiin vielä etupainoisuuden vähentämistä ja saman niiausidean haeskelua. Sain ajoittain tunteen painon siirtymisestä paremmin takaosalle, ja tästä hetkestä aktivoin liikettä isommaksi eteen. Aika loppui kuitenkin vähän kesken juuri kun tekemisessä alkoi olla ideaa.

En ollut menoomme tänään kovin tyytyväinen, sillä toivotunlaista ryhtiä ei ihan löytynyt vaan liikkuminen oli kautta linjan hiukan liian etupainoista. Esimerkiksi viime viikolla sain Jussin mielestäni parempaan raamiin. Pidätteiden läpimenossa oli ongelmia, ja laukka oli tänään aika huonoa. Ravissa toki esitimme ihan kelvollista liikkumista, mutta vielä ahkerammin saisin tehdä niitä kohottavia pidätteitä. Ehkä en vaan ollut tänään tarpeeksi skarppina ja napakkana. Oikeassa laukassa toki tapahtui merkittävä vinouden korjaus jonka vaikutukset olivat ainakin hetkellisesti tuntuvat. Ei ihan parasta Jussia tänään, mutta joskus sitä on vaan huonompia päiviä.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kertausharjoitukset lävistäjäesteillä

Keskiviikon tunnilla pääsin jatkamaan esteharjoituksia Peran kanssa. Tehtävät olivatkin hyvin pitkälti samoja kuin sunnuntaina, mutta kertaus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Tutuista ja helpoista tehtävistä huolimatta hyppääminen meinasi taas jännittää ihan liikaa. En käsitä mistä tämä nynnyilymieliala on tullut, mutta haluaisin siitä kyllä äkkiä eroon. Paras lääke lienee hypätä mahdollisimman paljon.

Verryteltiin ensin ravissa ylittäen puomisarjoja pitkän sivun suuntaisesti. Vasemmassa kierroksessa sai vähän tarkkailla ettei Pera valunut vaivihkaa puomien oikeaa reunaa kohti ja etten itse kiertänyt vartaloa vasemmalle. Lisää aktiivisuutta Peran liikkumiseen olisi varmasti taas tarvittu, sillä muoto tuppasi olemaan aika epätasainen. Laukattiin hetki oikeassa kierroksessa haeskellen jälleen tuntumaa kevyeeseen istuntaan. Samalla yritin ratsastaa Peraa ryhdikkäämmäksi edestä silläkin uhalla että pyöreys katosi. Sunnuntailta olin painanut mieleen ennen kaikkea sen että esteitä varten Pera on saatava vähemmän etupainoiseksi ja laukkaamaan paremmin takaosan päällä.

Tälläkin kertaa hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomille ja ristikolle. Pera imi estettä kohti niin hyvin että ravissa sai tehdä ihan kunnolla pidätteitä. Aluksi tuli pientä ennakointia niin että laukka nousi jo ennen ristikkoa, mutta itse hypyt sujuivat hyvin. Kierroksen ollessa vasen Pera vaan laskeutui yleensä väärässä laukassa, mikä kertoo varmaankin siitä että annoin vartaloni kiertyä hypyssä vasempaan pudottaen painon oikealle.

Lopputunti hypeltiinkin sunnuntailta tuttuja lävistäjäesteitä. Tällä kertaa mukana oli ponnistuspuomit lähestymisten avuksi. Ensin otettiin pari hyppyä ristikolle oikeasta vasempaan laukkaan. Yritin pitää Peraa lyhyenä ja kasassa, mutta pokka petti esteen edessä niin että viimeisillä askelilla päästin Peran valahtamaan pitkäksi. Tällaisesta hieman etupainoisesta hypystä ei laukka vaihtunut. Toisella hyppykierroksella koikkelehdittiin ristikon yli aivan epämääräisesti, sillä yritin yhtäkkiä tuupata Peraa lyhyestä laukasta pidempään ponnistuspuomia kohti vaikka oikeampi ratkaisu olisi ollut pitää vaan askel lyhyenä loppuun asti. Kun ristikko tämän jälkeen nousi pieneksi pystyksi alkoi hyppääminen jo sujua paremmin ja laukkakin vaihtui. Ope kuitenkin huomautti että hevonen pitäisi saada pidettyä edelleen lyhyempänä esteen edessä niin ettei ponnistuspuomin ja esteen väli jäisi näin ahtaaksi.

Seuraavaksi hypättiin kahden lävistäjäesteen kahdeksikkoa. Pera pääsi edelleen valumaan esteitä kohti liian pitkänä, minkä seurauksena ajoittain oli hankaluutta sovittaa askel ponnistuspuomille eivätkä vaihdot onnistuneet. Toisella hyppykierroksella aloin saada juonesta kiinni, ja oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle saatiin jo nappilähestyminen ja hyppy vaihtoineen kun maltoin pitää laukan kasassa loppuun asti enkä antanut periksi intuitiolle päästää hevonen venymään estettä kohti. Viimeiselle kierrokselle ponnistuspuomit otettiin pois ja esteet nostettiin 70 senttiin. Ponnistuspaikat olikin tänään helpompi hahmottaa ilman apupuomeja (eli olin koko alkutunnin tuijottanut ja kytännyt ponnistuspuomeja aivan liikaa). Vasemmasta laukasta oikeaan en vieläkään saanut Peraa vaihtamaan, sillä oikea lapa pääsi vähän pullahtamaan hypyssä karkuun. Muutoin lähestyminen ja hyppy olivat kuitenkin ihan hyvät. Oikeasta laukasta vasempaan hypättävälle esteelle sain Peran tuotua lyhyenä ja hätäilemättä, joten päätimme illan hyppelyt varsin mallikkaaseen suoritukseen laukanvaihdon kera. Alkoihan tämä hyppääminen sentään loppua kohden jo sujuakin alun kangertelujen jälkeen. 

Positiivista on että Pera oli tänään vähemmän etupainoinen kuin sunnuntaina, eikä esteiden välilläkään pahemmin kiskonut kuskia etukenoon ja irti satulasta. Ope myös totesi että Pera ei tänään hypännyt kaula rullalla ja niska linkussa, ja näinhän asia olikin vaikken ollut siihen kiinnittänyt huomiota. Toki ponnistuspuomit auttoivat tässä, sillä Pera ei ajautunut esteille niin juureen. Päivän opetus oli että lähestymisissä pitää vaan säilyttää maltti eikä antaa laukan valahtaa viimeisillä askelilla etupainoiseksi ja pitkäksi. Ryhdikäs Pera tekee paljon parempia hyppyjä, vaikka tokihan tällaisista pikkuesteistä yli päästäänkin lähes millaisesta laukasta hyvänsä. Pienistä esteistä puheen ollen, lopuksi hypätyt 70-senttiset todellakin näyttivät ja tuntuivat pikkuisilta, mikä on oikein hyvä juttu. Joskus tämänkin kokoiset esteet ovat näyttäneet valtavilta. Ehkä mukavuualueeni estekorkeuksien suhteen on siis pikkuhiljaa hilautumassa ylöspäin siitäkin huolimatta että nynnyilykausi on pahimmoilleen päällä.

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Huonoja ja hienoja hetkiä

Tällä kertaa sain Sulon koulutunnille. Luvassa oli perusratsastusta ja ympyrätyöskentelyä, mikä kuulosti oikein sopivalta teemalta meille.

Aloitimme Sulon kanssa ihan normimeiningillä eli ravissa hirvimoodissa. Meno tuntui jokseenkin kamalalta kun istuin aivan järkyttävässä etukenossa, mutta kroppa pisti vastaan niin etten suoristautumaankaan päässyt. Yritin asettaa ja taivutella Suloa ympyröillä, mutta hevosen liikkuessa hirvenä ja istunnalla vaikuttamisen ollessa pois pelistä ei tämä ollut kovin tuloksekasta. Turhauttavaa kun selkeästi tietää missä vika on muttei asialle pysty mitään tekemään. Välillä siirryin käyntiin korjailemaan asentoa paremmaksi ja painopistettä taaksepäin, mutta kun palattiin raviin niin kellahdin jälleen toivottomasti eteenpäin. Ehdin jo epäillä mahtaisiko tänään tulla koko tunnista mitään kun kroppa oli näin pahasti jumissa, mutta onneksi tilanne helpotti hieman kun päästiin laukkaamaan. Laukassa sain istunnan hieman luontevammaksi ja ohjastuntumaa pehmeämmäksi ja vakaammaksi. Sulo tuntui aluksi laukkaavan aika veltosti, ja ratsastinkin pohkeella melko voimakkaasti kunnes hevosen moottori käynnistyi. Tämän jälkeen ei enää eteen tarvinnutkaan pyytää, ja kun laukan energia oli kunnossa muuttui ratsastaminen helpommaksi. Oikealle laukatessa olin kuitenkin vielä vähän pallo hukassa enkä saanut ulko-ohjan tuntumaa säilymään tarpeeksi tasaisena, ja näin ollen Sulon muoto oli myös aika epätasainen ja vaihteleva.

Vasemmassa laukassa ope kehotti keskittymään ensin vain yhteen palaseen eli käsien tasaisena ja rennon joustavana pitämiseen. Käsivarret kun tuppasivat aina jännittymään yrittäessäni oikaista itseäni parempaan ryhtiin, ja tuntuman mennessä kovaksi jännittyi Sulo tietenkin heti. Kun sain luvan kanssa istua niin kuin helpoimmalta tuntuu (eli huonossa ryhdissä ja etukumarassa) pystyin säilyttämään hyvän ja rennon tuntuman, ja Sulo pyöristyi tällöin kauniisti. Haasteena olikin sitten säilyttää tuntumalla tämä pehmeys samalla kun istunta ryhdistäytyy ja napakoituu. Eipä se ihan onnistunutkaan, vaan kädet jännittyivät liikaa kun aloin korjata istuntaa, ja Sulo kääntyi heti väärinpäin. Käsien rentouden ja tasaisen mutta joustavan ulkotuen palauttamisella päästiin aina takaisin mukavampiin tunnelmiin. Sulo laukkasi kyllä nätisti pyöreänä mutta kovin etupainoisena, eli seuraavaksi olisi liike pitänyt saada paremmin takaosan päälle. Tämä nimenomaan olisi vaatinut pystyä ja jämerää istuntaa.

Pidettiin reilu käyntitauko, jonka jälkeen jakaannuttiin kahdelle pääty-ympyrälle ensin vasemmassa kierroksessa ja jatkettiin työskentelyä laukassa. Tauon jälkeen olimme Sulon kanssa molemmat jostain syystä todella jännittyneitä, ja niinpä laukka oli aluksi pinkeää kipitystä pää ylhäällä ja sisäpohjetta vastaan kaatuen. Hevosen jännittäessä en osannut olla itsekään rentona, ja niin jännityskierre oli valmis. Istuntakin keikkui taas toivottoman etukumarassa. Aikamme laukkailtuamme rentouduttiin hieman ja onnistuin rentouttamaan tuntumaa sekä asetusten kautta saamaan Sulon myötäämään niskasta. Aika epätasaisesti kuitenkin vielä mentiin, ja unohduin liikaa kiinni sisäohjaan. Kun laukassa saavutettiin hieman parempi hetki jatkettiin ympyrällä reippaassa harjoitusravissa. Koska palaset eivät olleet ihan kunnolla loksahtaneet laukassakaan kohdilleen niin ravi jatkui hirvimoodissa.

Vaihdettiin ympyröillä vielä suuntaa ja työskenneltiin harjoitusravissa oikealle. Open kehotuksesta otin ohjia hieman lyhyemmäksi, ja keskityin oikein huolella pitämään kädet vakaina ja rentoina niin että tuntuma ei lerppunut mutta en myöskään vetänyt ohjasta. Sulo alkoi tällöin liikkua hiukan rennommassa muodossa ja olla vastaanottavaisempi ohjasotteille. Ohjeena oli ratsastaa ympyröillä oikein reilua ravia eteen, ja kun liikkeessä oli nyt enemmän ytyä niin Sulo alkoi ravata paremmin "tuntumaa kohti". Asettaen ja huolellisesti ulko-ohjan tuen säilyttäen tuli jo pientä myötäystä niskasta. Tässä vaiheessa siirryttiin jälleen laukkaan, ja viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen heti ensimmäisillä laukka-askelilla. Sulo tuli kauniisti pyöreäksi ja tuntuma oli tällöin helppo pitää rentona ja tasaisena. Istuntakin alkoi pelittää paremmin hevosen liikkuessa oikeinpäin ja lonkkien saatua tunnin mittaan venytystä. Nyt sain laukkaa koottua jo vähemmän enemmän takaosallekin, ja kylläpä vaan oli mahtava tunne kun Sulo alkoi todella liikkua oikein. Kaikesta tuli yhtäkkiä kevyttä ja helppoa, ja kuskilla oli varmasti hymy korvasta korvaan. Sama hyvä meno jatkui vielä laukan jälkeen kevyessä ravissa. Sulo liikkui tasaisen pyöreänä ja rentona kevyellä tuntumalla, ja muuta ei juuri tarvinnut tehdä kuin kevennellä ja yrittää istua pystyssä. Tässä vaiheessa naamaltani paistoi varmaan hämmästys, sillä eipä Sulo ole minulla mennyt luultavasti koskaan ravissa näin hyvin. Nyt se jokin vain loksahti kohdilleen.

Lopputunnin hienojen hetkien jälkeen ei voinut kuin leijua vähän aikaa puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Ehkä tässä on sittenkin toivoa että opin Sulolla joku päivä ihan oikeasti ratsastamaan. Tänään huomasin ainakin selkeästi hyvän tuntuman merkityksen. Jos käsi on jännittynyt tai epätasainen niin Sulolta on turha odottaa muuta kuin jännittynyttä hirvimoodissa juoksentelua. Tuntumaongelmat tietenkin juontavat juurensa istunnan ongelmista. Laukassa pystyn istumaan paremmin liikkeen mukana, jolloin pystyn tarjoamaan tasaisen ja rennon tuntuman ja Sulo alkaa toimia. Ravissa istunnan kanssa onkin sitten tuskastuttavan paljon hankaluuksia jotka kasvavat eksponentiaalisesti silloin kun istuimena on tällainen kuppimainen ja hyvää lonkan liikkuvuutta vaativa koulusatula. Tänään sain vähän esimakua siitä miten ihanaa Sulolla voisi olla ratsastaa jos vaan saisin istuntani kuntoon, joten motivaatio harjoitella ja ratkoa oman kropan ongelmia tietenkin vain kasvoi.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kokoa ja säilytä rytmi

Sunnuntaina oli estetunnin vuoro ja sain Peran. Pera taitaa olla mutakylpyjen suuri ystävä, sillä tälläkin kertaa se löytyi tarhasta yltä päältä rapaisena. Ehdin kuitenkin harjailla sen suurin piirtein puhtaaksi ennen kuin suuntasimme maneesiin.

Mentiin lyhyehkö verryttely ravissa, minkä jälkeen laukkailtiin uralla vaihdellen perusistunnan ja kevyen istunnan välillä. Pera vaikutti aika hyvältä, hieman jouduin sitä herättelemään mutta laukka rullasi ihan sujuvasti eteen. Vakaa kevyt istunta löytyi helposti. Lonkat olisivat ehkä voineet olla hieman paremmin ulkokierrossa niin ettei polvi vahingossa puristaisi missään vaiheessa. Hypyt aloitettiin ravilähestymisillä ponnistuspuomilla varustetulle ristikolle. Puomilta oli tarkoitus nousta kevyeeseen istuntaan ja myödätä reilusti hevosen ponnistaessa esteen yli. Ensimmäisillä kierroksilla Pera nosti laukan ponnistuspuomilla, ja yli mentiin helposti ja sujuvasti. En ehkä kovin isosti ehtinyt myödätä kädellä, mutta eipä Perakaan kovin paljon kaulaansa venyttänyt. Kolmannella hyppykierroksella maltettiin ravata loppuun asti, ja edelleen ristikko ylittyi mallikelpoisesti.

Seuraavaksi jatkettiin päivän päätehtävään, johon kuului kaksi lävistäjäestettä, tässä vaiheessa molemmat pystyinä. Ratsastettiin siis kahdeksikkona kaksi lävistäjää molemmilla esteillä laukkaa vaihtaen, ja tarkoituksena oli säilyttää läpi koko tehtävän sama tasainen laukan rytmi ja askelpituus. Ensimmäisellä kierroksella Pera oli kovin etupainoinen, ja laukka pääsi valumaan liian pitkäksi. Tällaisesta laukasta ponnistuspaikkaa oli hankala saada kohdilleen, ja ensimmäiselle esteelle menimmekin pikkuaskeleella juureen. Laukkakaan ei vaihtunut, ja esteen jälkeen Pera kiskoi minua irti satulasta niin että kesti tovin ennen kuin sain sen jarruteltua raviin laukanvaihtoa varten. Toisellakin lävistäjällä kyttäilin vähän liian hermostuneena ponnistuspaikkaa, ja Pera kiemurteli itsensä niin monelle mutkalle ettei laukanvaihdosta tullut mitään. Koko hevonen olisi kuulemma pitänyt saada koottua lyhyemmäksi ja ennen kaikkea takaosan päälle pois etupainoisesta vyörymisestä. Toinen hyppykierros meni aika lailla samoissa merkeissä, eli etupainoinen hevonen kiskoi esteiden välillä kuskiakin etukenoon ja meno oli niin kiemurtelevaa etteivät vaihdot vieläkään onnistuneet. Tässä vaiheessa alkoi jo turhauttaa se miten hankalalta touhu tänään tuntui.

Jatkettiin lävistäjien parissa vielä pidempi tehtävä hypäten ensin kahdeksikkona lävistäjäpysty, lävistäjäokseri ja uudestaan lävistäjäpysty, sekä lopuksi vielä pieni kavalettijumppasarja. Nyt sain Peran laukan koottua paremmin ennen ensimmäiselle esteelle lähestymistä, ja heti kun laukka oli paremmalla mallilla niin ponnistuspaikka ja vaihto onnistuivat nappiin. Yhtä hienosti suoritimme myös seuraavan okserin. Vihdoin alkoi siis sujua! Uudestaan pystylle tullessa laukka pääsi ehkä vähän leviämään, ja hieman kaukaa lähteneessä hypyssä en saanut laukkaa vaihtumaan. Ennen kavaleteille kaartamista piti taas palautella Peran laukkaa kootummaksi ja etuosaa ylöspäin, mutta kavalettijumppasarja ylittyi ihan siististi mitä nyt lopussa hieman oikeaan reunaan valuen.

Vaikka viimeisin hyppykierros matalilla esteillä sujuikin oikein kivasti niin hieman arvelutti lähteä hyppäämään viimeistä kierrosta (pysty+okseri kertaalleen) 80 cm korkeudessa. En ollut ihan vakuuttunut että Pera oli nyt kunnolla hanskassa ja pystyisin tuomaan sen riittävän lyhyenä sopivaan ponnistuspaikkaan. Ope kuitenkin oli sitä mieltä että ilman muuta hypätään isompana, vaikka itse olinkin nynnyilytunnelmissa. Ei siis muuta kuin menoksi open sanaan luottaen. Ensimmäiselle esteelle pääsimme mielestäni ihan hyvässä laukassa valumatta liian pitkäksi, ja näin ajoissa ponnistuspaikan joka tosin meni hieman lähelle. Perahan osaa pohjasta hypätä varsin ketterästi, joten sillä ei ollut ongelmia esteen ylityksessä. Laukankin Pera vaihtoi vaikken itse ehtinyt vaihtoa juuri miettiä. Päädyn kautta okserille kaartaessa oli pientä hermostuneisuutta havaittavissa, mikä näkyi siinä että aloin tuupata Peraa varmuuden vuoksi eteen niin pohkeella kuin istunnallakin. Ope muistutteli istumaan rennosti ja puskematta, ja pitämään puolipidätteillä laukan tarpeeksi lyhyenä. Okserille lähestyttiin ihan hyvin, mutta viimeiseen askeleeseen ratsastin ehkä liikaa eteen niin että Pera harppasi isomman kiihdytysaskeleen ennen hyppyyn ponnistamista. Niinpä ei tasainen laukka säilynyt okserille tullessa kun pikkaisen hätäilin, tosin voi olla että ilman tätä askeleen isommaksi harppausta olisi ponnistuspaikka jäänyt hieman kauas. Pera vaihtoi jälleen laukan hienosti, vaikka hypyssä jopa käänsin sen päätä vasempaan eli pois uudesta menosuunnasta. Joka tapauksessa kasikymppiset esteet ylittyivät oikein sujuvasti vaikka rytmin säilymisessä olikin toivomisen varaa.



Loppujen lopuksi olin ihan tyytyväinen kun kaksi viimeistä hyppykierrosta menivät kohtuullisen mukavasti. Peran kanssa tärkeää on saada tosiaan etupainoisuutta vähennettyä ja koko hevonen lyhyemmäksi mutta samalla teräväksi niin homma alkaa sujua ihan eri malliin. Tunnin päätteeksi kyselin vielä opelta myötäänkö hypyissä tarpeeksi kun Pera tuntuu aina hyppäävän niska linkussa, ja vastaus oli että myötäys on riittävä ja Peralla on tällainen tyyli hypätä kaula liioitellun pyöreänä. Samalla toivoin Peraa myös keskiviikon estetunnille, sillä sen kanssa olisi kiva jatkaa nyt kun taas pienen tauon jälkeen alkoi punainen lanka löytyä. Suurimpana haasteena tässä tuntuisi olevan jälleen kerran oma arkailu, kun nyt on tällainen typerä nynnyilykausi menossa. Peraan en osaa ihan täysin luottaa, vaikka sen kanssa hyppääminen pääsääntöisesti mukavasti sujuukin eikä sille tämän kokoiset esteet ole vielä kummoisiakaan. Oma varmuus toki varmaankin lisääntyisi jos saisin Peran paremmin kontrolliin eli laukkaamaan lyhyempänä sekä suorana apujen välissä. Tänään sain hallitummasta menosta kuitenkin jo pieniä maistiaisia, joten tästä on hyvä jatkaa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Jussin länkkäriperuutukset

Eilisen Hassen kanssa kinaamisen jälkeen oli oikein mukava päästä tutun, turvallisen ja tottelevaisen Jussin kyytiin. Tälläkin kertaa mentiin tehokkaasti viiden ratsukon ryhmässä.

Aloitettiin ratsastaen käynnissä ja kevyessä ravissa voltteja pituushalkaisijalta seinälle päin. Enimmäkseen tein voltteja oikealle, sillä tämä on se Jussin jäykempi puoli. Uralla sen sijaan mentiin aika tasapuolisesti molempiin suuntiin. Jussi oli tälläkin kertaa aluksi raskas edestä, ja pientä vetokilpailun tuntua ohjalla meinasi olla. Hevosen roikkuessa ohjalla meni oma ryhtinikin taas aivan onnettomaksi, ja ope kehottikin useaan otteeseen vetämään lapaluita paremmin yhteen sekä tuomaan omaa niskaa ja leukaa taaksepäin. Jussin reagointi niin pidätteeseen kuin pohkeeseenkin oli aika hidasta, ja huomaamattanikin aloin taas hiertää pohkeella ihan turhaan. Ope ohjeisti että pohkeen kanssa kannattaa olla nyt hyvin "mustavalkoinen", eli jos ei kevyeeseen apuun tule reaktiota niin heti raipalla napautus eikä mitään turhaa jalalla hinkkaamista. Uralla ravatessa ohjeena oli ratsastaa vuoroin hieman eteen ja ottaa kiinni, ja tätä kautta herätellä Jussia kuulolle ja avuille. Yritin pitää mielessä aiemmat opit Jussin ryhdistämisestä ja takaosalle kokoamisesta, ja pikkuhiljaa meno muuttui kevyempään suuntaan. Vähän jähmeä, raskas ja vino kokonaiskuva Jussin alkutunnin liikkumisesta kuitenkin jäi.

Pienen käyntitauon jälkeen jatkettiin pysähdysten ja peruutusten parissa. Päädyissä työstettiin ympyröillä harjoitusravia, ja pitkien sivujen keskelle tehtiin käynnistä pysähdys ja peruutus sekä suoraan peruutuksesta reipas siirtyminen raviin. Jussi on varsin näppärä hevonen peruuttelemaan, joten kahdesti sitä ei tarvinnut käskeä vaan usein peruutukseen tuli ennakointiakin ja pakitus olisi jatkunut vaikka talliin asti. Peruutus vaan tahtoi olla liian kiireistä, eli Jussi ei astellut rauhallisesti apujeni tahdissa vaan meni liian vauhdilla taaksepäin. Tässä taitaa näkyä Jussin tausta lännenratsastuspuolella, eli se on tottunut tekemään peruutukset nimenomaan nopeasti. Nopeudesta huolimatta näillä peruutuksilla tuskin olisi reining-luokassakaan saanut hyviä arvosteluja, sillä liike suuntautui auttamattomasti vinoon vasemmalle. Yritin turhaan töniä vasemmalla pohkeella takaosaa linjalle, ja oikeampi korjaushan onkin siirtää etuosa takaosan eteen eikä toisinpäin. Eipä kyllä sitäkään kautta suoristaminen tuottanut toivottua tulosta. Oikeaan kierrokseen peruuttaessa oli sentään seinä tukena pitämässä liike edes hieman suorempana. Vinoudesta huolimatta peruutukset taisivat auttaa saamaan hevosen painoa takaosalle, ja liikkuminen ravissa muuttui mukavan ryhdikkääksi. Nyt ei enää roikuttu ohjalla, vaan Jussi liikkui sopivan kevyellä tuntumalla olematta kuitenkaan lainkaan tyhjä edestä tai kuolaimen alla. Ope kehui raamia ja totesi Jussin olevan "hyvällä tavalla lyhyt" eli edestä ryhdissä ja lyhyenä mutta ei liian syvässä muodossa tuntumaa vältellen.

Pysähdyksiä ja peruutuksia jatkettiin edelleen, ja lisättiin mukaan laukannosto suoraan peruutuksesta eteen ja laukkatyöskentelyä päädyissä. Peruutuksissa ei oikein päästy yli kiireisyys- ja vinousongelmista, ja laukannostoa oli hankala tehdä suoraan peruutuksesta kun heppa oli niin mutkalla. Yleensä piti ottaa yksi suoristava askel eteen ennen nostoa, vaikka itse nostoapuun Jussi kyllä reagoi nopeasti ja terävästi. Oikea laukka oli vähän jähmeän oloista eikä rullannut eteenpäin niin pehmeästi kuin olisi toivottavaa, vaikka niskasta pyöreänä Jussi säilyikin. Tärkeää oli että istuin satulassa "takaosan päällä" enkä antanut istunnan kallistua etukumaraksi vaikka hevonen ohjan päässä vähän etupainoiseksi yrittikin kiskoa. Ope muistutteli pitämään pohkeet satulavyön kohdalla, sillä yrittäessäni saada lisää energiaa laukkaan pääsivät pohkeet menemään liian taakse ja tällöin istunta keikahti etupainoiseksi. Oikeassa laukassa ope huomautti Jussin olevan niskasta vähän kallellaan ja pyrkivän asettumaan ulos. Itse havaitsin tämän siinä että sisäkäden myödätessä asetuksesta ponnahti nokka heti ulos vasemmalle. Vinkkinä oli käyttää ympyröillä hieman johtavaa ohjaa asettamiseen, mutta en ehtinyt tätä oikein kokeilla ennen kuin vaihdettiin suuntaa ja jatkettiin peruutuksia ja laukkaa vasemmalle.

Vasemmassa laukassa sain tuntumaa työstettyä pehmeämmäksi ja liikettä hieman letkeämmäksi. Ympyrällä oli ohjeena pyytää laukka-askelta vuoroin venymään eteen ja vuoroin kootummaksi, mitä kautta liikkumisen laatu ja raami kohentuivat. Lopulta laukka oli mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, vaikka parempiakin laukkapäiviä on Jussin kanssa kyllä nähty. Ehkä siihen suoruuteen olisi varsinkin oikeassa laukassa pitänyt päästä puuttumaan enemmän. Loppuraveissa Jussin liikkuminen olikin sitten mukavan elastista ja pehmeää, ja etuosan ryhtikin pysyi vaikka hieman pidempään muotoon annoinkin venyttää. On se aina mukava tunne kun tunnin päätteeksi saa huomata hevosen liikkumisen muuttuneen näinkin hyväksi verrattuna alkupuolen köpötykseen.

Aika normaalit ongelmat ja normaalit onnistumiset Jussin kanssa tänään. Ravissa liikkuminen tosin oli alkukankeuksien jälkeen niin hyvää että sille voisi antaa pienen erityismaininnan. Harmi ettei laukka toimi yhtä hyvin. Peruutukset voisivat kyllä olla oikein hyvä "korjaava liike" käytettäväksi useamminkin silloin kun Jussia pitää saada paremmin takaosalle ja pois etupainoisesta jyräämisestä. 

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Möhlintää koulutunnilla

Tiistain tunnille veikkailin ratsuksi joko Suloa tai Hassea, ja Hassenpa sitten sainkin. Alku oli erittäin lupaava, sillä Hasse oli tänään karsinassa oikein kilttinä ja otti kuolaimetkin suuhun ihan helposti. Alkukäynnit käveltiin niin reippaan oloisesti että uumoilin tästä tulevan hyvä tunti Hassen kanssa. Vaan eipä arveluni olisi voinut mennä enempää pieleen.

Ongelmat alkoivat heti kun otin ohjat käteen ja pyysin Hassea pohkeella raviin. Hevonen lähti kampeamaan kylkimyyryä kentän keskelle ja viis veisasi eteen käskevästä pohkeesta. Kun lopulta sain kiemurtelijan suoristettua uralle ja pamautin pohkeilla napakammin päästin vihdoin eteenpäin pientä mummoravia. Raippa olisi ollut paikallaan kun ei pohkeelle minkäänlaista reaktiota tahtonut saada, mutta en rohjennut raippaa juurikaan käyttää sillä pienestäkin napautuksesta Hasse jarrutti ja köyristi selkää pukittaakseen. Heppa ei meinannut pysyä ravissa vaan kiemurteli ja jarrutteli, ja ope totesi että nyt se näköjään testailee oikein kunnolla että onko tänään pakko tehdä mitään. Ohje oli käynnissä taivuttaa reilusti ja pyytää takaosaa väistämään oikealle, ja samalla naputella raipalla takajalkoja hereille. Ideana oli että taivutettuna Hasse ei voi pukittaa ja pääsen näin ollen raipalla huomauttamaan että kyllä, minulla on auktoriteettia käskeä. Kun oli hetki poikitettu ja raipalla naputettu niin Hasse oli jo hiukan suostuvaisempi ravaamaan. Ihan kamalaa matelemista se ravi vaan oli, jumputin pohkeella hiki hatussa mutta hevonen liikkui kuin täi tervassa. Kun rohkaistuin napauttamaan raipalla niin sitten tulikin pukkia protestiksi. Kaiken lisäksi istuin niin vinossa että Hasse liiraili ihan miten sattuu, ja hyvin mahdollisesti myös tahmailu ja nihkeily oli osaksi vinoudestani johtuvaa.

Mentiin alkuverryttely aika laukkapainotteisesti. Ihme ja kumma Hasse kyllä nosti laukan ihan hyvin, mutta meno oli aivan yhtä hidasta kuin ravissa. Kauhea puskeminen pohkeella että hevonen ylipäänsä pysyi laukassa. Raipalla herättely olisi todellakin ollut paikallaan, mutta en vaan uskaltanut sitä käyttää pientä hipaisua enemmän kun Hasse alkoi heti protestoida. En luottanut siihen että pysyisin kyydissä mikäli Hasse alkaisi pukitella enemmän, ja joka tapauksessa Hasse luultavasti ”voittaisi” kisan eli saisi raipan naputuksen loppumaan aikansa protestoituaan. Niinpä sitten möngittiin eteenpäin Hasse miniaskelein ja minä niin kovati pohkeella puskien kuin ikinä pystyin. Ei millään lailla mielekäs tilanne kummankaan kannalta.

Laukan jälkeen Hassessa tapahtui jokin käsittämätön muutos, ja hetken aikaa se jopa liikkui eteenpäin ihan asiallisesti. Työskenneltiin hetki ravissa, ja nyt liikkumistamme saattoi jo raviksi kutsuakin. Aika ajoin piti vähän pohkeella muistutella, mutta jatkuva puskeminen jäi pois ja Hasse ihan reagoikin pohkeesta eteen. Tässä vaiheessa aloin kuvitella että Hassen pullikoinnista oli päästy yli ja se oli päättänyt totella tätäkin kuskia. Ajoittain löytyi jo vähän tasaisempaa tuntumaa ja asetuksen kautta pyöreyttäkin, ja pääsin keskittymään oman kropan suoristamiseen hevosen liikkuessa itse eteenpäin. Tänään oli nimittäin taas sellainen päivä että kiersin itseäni aivan hurjasti vasemmalle ja istuin täysin kierossa, jolloin Hasse tietysti peilasi tätä kieroutta omassa liikkumisessaan. Itseäni suoristamalla sain Hassenkin suoremmaksi ja liikkumaan paremmin. Takaosan moottoriin olisi kuitenkin vielä kaivattu lisää aktiivisuutta jotta muoto olisi jäänyt tasaisen pyöreäksi. Hasse kyllä hakeutuu helposti pyöreään muotoon heti kun liikkeessä on riittävä energia (ja ratsastajan käsi edes jotenkuten tasainen), mutta kompastuskivenä tuppaa olemaan nimenomaan tämän riittävän energian saavuttaminen.

Lopputunti harjoiteltiin takaosakäännöksiä. Näitä tehtiin kentän keskellä ilman seinän tukea, aloittaen pienellä voltilla sulkutaivutuksenomaisesti ja tästä liikettä oikeaan takaosakäännökseen pienentäen. Omaa vuoroa odotellessa työskenneltiin vapaamuotoisesti eri askellajeissa. Käyntitauon jälkeen Hassen reippaampi menofiilis oli valitettavasti taas tiessään, ja jatkettiin tahmaillen ja jumittaen. En vaan hoksaa mikä ratkaisi sen että yhdessä hetkessä Hasse liikkui ihan hyvin ja kohta taas nihkeili. Toki turrutin sen pohkeelle jatkuvalla puskemisellani, mutta miksi välissä oli parempi jakso jolloin pohje toimi ja Hasse liikkui? Hevosen ollessa näin huonosti avuilla ei asetelma tietysti ollut mitenkään ihanteellinen takaosakäännöksiä ajatellen. Käännöksiä ratsastettiin ensin oikealle, ja tähän suuntaan ne sujuivat suorastaan hämmästyttävän hyvin. Hasse kääntyi takaosan ympäri oikein mukavasti, mutta tuntui tekevän käännökseen aika lailla omaan tahtiinsa eikä suinkaan apujeni tahdittamana. Ope kaipaili käännökseen lisää nopeutta ja terävyyttä, ja itse kaipailin sitä että hevonen olisi kuunnellut paremmin ja että olisin päässyt käännöksen aikana selvästi rytmittämään pohkeen käyttöä askelten tahtiin. Nyt avut olivat yhtä mössöä, mutta siitä huolimatta Hasse suoritti päällisin puolin korrektin takaosakäännöksen kun tajusi mitä temppua oli tarkoitus suorittaa.

Käännösten suunta vaihdettiin sitten vasempaan, ja tästähän riemu repesi. Onnistuin taas vetämään vasemman kylkeni kasaan ja pudottamaan painon oikealle heti kun vain ajattelinkin takaosakäännöstä, ja arvatkaahan siirtyykö hevosen takaosa vasemmalle ja pysyy siinä käännöksen ajan kun ratsastajan paino roikkuu aivan päinvastaisessa suunnassa... Täsmälleen sama virhe jonka sain sulkutaivutuksia tehdessä viime viikolla korjattua, mutta nyt en vaan mitenkään saanut omaa kehoani hallintaan. Kovasti keskittymällä onnistuin ratsastamaan muutaman askeleen sulkutaivutusta pikkuvoltilla, mutta heti kun yritin siirtyä tästä kunnolliseen takaosakäännökseen niin paino putosi oikealle ja samaan suuntaan kiepsahti myös hevosen takaosa ja liike alkoi pyöriä "napakäännöksenä" hevosen keskiosan ympäri. Hasse vaikutti taas vähän ärsyyntyvän lisää kun säädin ja sähläsin eikä se selvästikään voinut käsittää millaiselle solmulle yritin sitä ratsastaa. Varmasti se olisi tähänkin suuntaan tehnyt nätit käännökset jos vaan olisin onnistunut antamaan edes suunnilleen ymmärrettävät ohjeet. Kroppa ei vaan totellut. Kun ei takaosakäännöksistä mitään tullut ja aikakin jo loppui kesken niin tyydyttiin lopulta siihen että sain hieman väistätettyä Hassen takaosaa vasemmalle. Tämäkin meinasi olla hankalaa, mikä oli aika erikoista ottaen huomioon että alkutunnista Hasse oli liiraamassa takaosaansa vasemmalle ihan väen vängällä.

Tämmöistä tämä nyt sitten oli tällä kertaa. Hassen kanssa on edellisillä kerroilla mennyt ihan mukavastikin ja yhteistyö jopa toiminut pienen alkujumituksen jälkeen, mutta tänään oli sukset pahemman kerran ristissä ja siihen päälle vielä kommunikaatiovaikeuksia. Ei vaan päästy mitenkään yli Hassen nihkeilyistä kun en osannut olla tarpeeksi jämäkkä ja motivoiva, ja kaiken lisäksi vielä sössin takaosakäännökset ihan itse kun en vaan osannut ratsastaa pätkän vertaa. Tuli vähän paha mieli Hassen puolesta takaosakäännösten suhteen kun hevonen ei ollenkaan käsittänyt mitä kummaa pohkeella kaivava, ohjista kiskova ja vinossa kenottava ratsastaja yrittää siltä pyytää. Eikä kyllä hurja pohkeella jumputus ravissa ja laukassa ollut sekään mitään hevosystävällistä ja kivaa ratsastusta. Asioiden selvittäminen napakasti raipalla heti alkutunnista olisi ollut hevosen kannalta reilumpaa, mutta en uskaltanut ryhtyä näin isoon konfliktiin Hassen kanssa. Nyt sitten kinattiin läpi koko tunnin. Jos joskus kuvittelee osaavansa edes vähän ratsastaa niin kyllä tällaiset tunnit pudottavat rytinällä takaisin maanpinnalle.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tehtäviä pituushalkaisijalla (+bonusvideo)

Pysäytyskuvan illuusio. Näytti se tältä ainakin 0,3 sekuntia!
Koulutunnille oli kiva saada pitkästä aikaa Elmo. Osasin odottaa vinoutta ja hidastelua, ja hyvä aikomukseni oli olla sortumatta pohkeella puskemiseen ja kaivamiseen. Arvaahan sen miten tässä kuitenkin kävi: pohje jumputti tehottomana aivan ensi minuuteilta lähtien.

Tänään tehtiin paljon erilaisia juttuja pituushalkaisijalla, aloittaen siksak-väistöistä. Käynnissä väistettiin pituushalkaisijalta muutama askel vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle pujotellen pituushalkaisijalle sijoitettujen kartioiden välistä. Elmo kuunteli väistättävää pohjetta aika mukavasti ja väisti mukisematta molempiin suuntiin. Samalla vaan liike olisi saanut sujua paljon reippaammin eteenpäin sen sijaan että jäätiin möngertämään ristiaskeleita etanavauhtia. Taisipa olla taas liikaa puserrusta kaikkien apujen suunnalta niin että Elmo vain hidastui entisestään. Vasenta pohjetta väistäessä Elmo lähti helposti poikittamaan takaosa edellä, ja korjauksena tähän ope varoitti viemästä väistättävää pohjetta liian taakse.

Alkupalaväistöjen jälkeen jatkettiin hetken aikaa kevyessä ravissa molempiin suuntiin verrytellen. Ratsastin lähinnä ympyröitä ja koetin etsiä ratkaisua Elmon vinouteen ja tahmeuteen. Asettava käsi oli aivan liian levoton, eli asetukseen ja myötäykseen en saanut luotua riittävän selkeää ja palkitsevaa systeemiä. Elmo vänkäsi vastaan niin eteenliikkumisen kuin ohjastuntumankin suhteen, mutta kun sain tuntumaa hieman rauhoitettua ja keskityin enemmän pohkeella ratsastamiseen meno tasoittui ja Elmo haki ajoittain jo hieman pyöreämpään matalaan muotoon. Voi olla että etuosaa olisi pitänyt saada parempaan ryhtiin jotta koko poni ei olisi vain röhnöttänyt lavoillaan, mutta tyydyin siihen että Elmo lönkytteli etupainoisena suunnilleen pyöreänä eikä vängännyt vastaan selkä aivan notkolla.

Seuraavaksi työstettiin pituushalkaisijalla asetuksia vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle. Asetustehtävä mentiin käynnissä, ja pitkillä sivuilla otettiin siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Vasemmalle Elmo asettui helposti, mutta oikealle asettumisessa oli haasteita. Elmon luonnollinen liikkumistapahan on nokka vasemmalle kääntyneenä ja oikea lapa karkuun liiraten. Kun asetuksen sai oikealle läpi niin johan suoruus parani ja poni pyöristyi, mutta ennen kuin tähän päästiin sai asetusta tosissaan houkutella ja samalla tukea lapojen suoruutta oikealla pohkeella sekä ulko-ohjalla. Uralla ratsastettavissa siirtymisissä Elmo oli aluksi kovin hidas ja lötkö. Asetukset kuitenkin auttoivat saamaan ponin pyöreämmäksi tuntumalle, ja sen myötä tuli siirtymisiinkin lisää tarkkuutta ja pehmeyttä. Lopulta saatiin tehtyä pari varsin mukavaa siirtymää ravista käyntiin istunnalla pidättäen ja Elmon säilyessä rentona tuntumalla.

Asetustehtävästä siirryttiin ratsastamaan pituushalkaisijalla laukannostoja käynnistä. Joka toisella kierroksella nostettiin vasen ja joka toisella oikea laukka, ja päätyyn pyöräytettiin kulmaan iso voltti. Oikean laukan nouseminen vähän epäilytti, sillä Elmon kanssa on usein ollut hankala nostaa oikeaa laukkaa muutoin kuin kaarevalla uralla. Yllätyksekseni Elmo kuitenkin nosti molemmat laukat, eikä kertaakaan tullut väärää laukkaa tai kovin rumaa ravin kautta ajamista. Aluksi nostot kyllä olivat hitaita ja pari raviaskeltakin tuli mukaan, mutta toistojen myötä nostoista tuli hieman terävämpiä. Tärkeää oli tulla nostoon riittävän energisessä käynnissä ja ennen kaikkea malttaa pitää istunta hiljaa sen sijaan että keikautin ylävartaloa nostossa eteenpäin. Laukkaan lähdettiin pystypäisenä ja jännittyneenä, mutta volteilla Elmo pyöristyi ihan nätisti. Pitkille sivuille sain laukkaan ratsastettua lisää lennokkuutta, mutta meno oli niin etupainoista että raviin siirtymisistä tuli aika kammottavia pudottautumisia. Laukassa pyrin nojaamaan taakse ja välttämään istunnalla soutamista, mutta ihan riittävän vakaaksi en istuntaa saanut niin että olisin omasta puolestani helpottanut Elmon tasapainoa. Laukkavolteille ope toivoi vielä reilumpaa asetusta ja taivutusta, ja kehotti antamaan ulko-ohjalla hieman paremmin tilaa asettua sisäänpäin. Kevyt hölläys ulkoa paransikin Elmon liikkumista ja muotoa.

Lopuksi työskenneltiin vielä ravissa pidentäen pituushalkaisijalla askelta keskiravia kohti. Laukan jälkeen Elmo liikkui huomattavasti paremmin eteen, eikä pohkeella tarvinnut enää niin paljon puskea. Muotokin oli tällöin pyöreämpi, joskin hieman epätasainen sillä edelleen käteni olivat liian levottomat ja huomaamattanikin sisäohja hieman veivasi kevennyksen tahdissa. Joka tapauksessa poni ei enää jäkittänyt selästä niin notkolla kuin alkutunnista, ja pituushalkaisijalla askel jopa venyi ihan mukavasti. Mitään kovin häikäisevää keskiravia emme esittäneet, mutta Elmo lähti pohkeesta eteen eikä kiihdyttänyt tahtia vaan ihan oikein pidensi askelta. Olisihan se liikkuminen saanut tapahtua ryhdikkäämmässä muodossa ja paremmin takaosan päällä, mutta en saanut Elmoa sellaiseen moodiin edes pienissä pätkissä. Taisipa poni olla jo vähän väsynytkin mentyään kaksi tuntia putkeen, ja vähän puolivaloilla ratsastelin myös itse.

Aika perus-Elmoa tänään. Ei mitään superhienoa, mutta ei nyt jäänyt huonokaan fiilis kun lopussa kuitenkin liikuttiin jo paremmin ja laukannostotkin onnistuivat ilman suurta tuskaa. Liikaa tosiaan junnasin pohkeella, ja kädet on aina Elmolla mennessä ärsyttävän epävakaat. Elmon meno peilaa oikein hyvin tätä lötköä ja epämääräistä ratsastustyyliäni, joten istuntaa ja tuntumaa vakauttamalla sekä pohkeenkäyttöä selkeyttämällä ja tehostamalla saisi varmasti ihmeitä aikaan.

Kuvaaja oli paikalla vain tunnin lopulla, joten videomateriaalia löytyy viimeisestä laukkapätkästä ja lopun ravailuista.




Loppukevennyksenä pieni bonusvideo liittyen Facebookissa kiertäneeseen hevoshaasteeseen. Anne haastoi meikäläisen mukaan, joten pitihän sitä kokeilla jotain mitä ei tähän ikään ollut vielä ehtinyt.